Jubilate-saarna

Saarna Langinkosken kirkossa 15.5.2011 kolmantena sunnuntaina pääsiäisestä (Jubilate)
Päivän Raamatun kohdat: Jes. 54: 7-10, 1. Piet. 1: 3-9, Joh. 17: 11-17 

Rakkaat kristityt, riemuitkaa! Tänään on kolmas sunnuntai pääsiäisestä. Jokaisella pääsiäisajan sunnuntailla on oma, päivän psalmin alkusäkeestä saatu latinankielinen nimi. Tämän pyhän nimi on jubilate eli ”riemuitkaa”. Päivän lukukappaleet ja evankeliumi kertovat meille kahdesta asiasta: ilosta ja taivaasta. Jeesuksen ylösnousemus on tuonut meille sanoin kuvaamattoman ilon ja varman toivon iankaikkisesta elämästä. Juuri tänään, kun on myös kaatuneitten muistopäivänä, sopii hyvin ajatella iankaikkisen elämän riemua.

Vanhan testamentin lukukappale luettiin Jesajan kirjan luvusta 54. Siinä kuulimme kohdan, joka kertoo Jumalan antamasta varmasta toivosta. Kohta kuuluu näin:

Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Ihmiset lankeavat, erehtyvät ja eksyvät, ja Vanhasta testamentista muistamme syntisille sukukunnille lausutut tuomiot. Usein ei kuitenkaan huomata niitä lukuisia kohtia, joissa tuomio muuttuu armoksi ja uskollisuudeksi. Tuomion sanat ovat sitä varten, ettemme epärealistisesti ja totuuden vastaisesti panisimme toivoa itseemme. Armahduksen sanat ovat sitä varten, että luottaisimme yksinomaan Jumalan hyvyyteen.

Järisyttävämpää kuvausta Jumalan järkähtämättömästä rakkaudesta tuskin on. Vaikka vuoret järkkyisivät, hänen rakkautensa ei järky. Vuoret, nuo lujat ja vahvat linnakkeet, voivat näennäisen järkähtämättömästä luonteestaan järkkyä. Todellisesti ja pysyvästi järkähtämätön on Herran rakkaus. Ja ikuisesti horjumaton on hänen liittonsa, hänen antamansa rauha. Kaiken perusta on se, että sanat sanoo Herra, juuri sinun armahtajasi.

Ei ole ihme, että tätä Jesajan kirjan kohtaa käytetään usein osana synninpäästöä. Näin on siksi, että uskoisimme synninpäästön olevan varma asia. Jumalan anteeksiantava rakkaus on totta juuri sinun ja minun kohdallamme. Sinä olet vanhurskas, autuas ja pelastettu Jeesuksen tähden.

Jesajan kirjan luku 54 seuraa lukua 53, jossa on kuvaus Herran kärsivästä palvelijasta, tunnetuin profetia Messiaasta. Jumalan rakkauden järkähtämättömyys on tullut esille siinä, että hänen oma Poikansa kuoli ja nousi ylös kuolleista meidän kaikkien tähden. Ylösnousemus, joka herättää kaikki kuolleista viimeisenä päivänä, on jo toteutunut Jeesuksessa. Taivaan riemu on jo täällä!

Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä kuulimme nämä sanat: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” Riemuitseminen tapahtuu tässä ja nyt, verbin aikamuoto on preesens kreikankielisen alkutekstin mukaan. Myös uskon päämäärän saavuttaminen on jo tapahtumassa.

Jeesus on ylösnousemuksellaan kukistanut synnin, lain, kuoleman, helvetin ja saatanan. Me elämme tästä muutoksesta ja voitosta. Me olemme muuttumassa, emme omasta voimastamme, vaan lunastajamme rakkauden rajattomasta voimasta. Maailmassa meillä on tuska ja ahdistus, ja synti kietoo meitä monella tapaa. Mutta meidän ei tarvitse katsoa omia vajavaisuuksiamme, koska hän, joka on täydellinen, on päästänyt meidät vapaiksi.

Jeesus sanoo: ”Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.” Ilo ja taivas ovat täällä nyt keskellämme. Jeesus kuoli, ja nousi ylös kuolleista. Tämä on ihme! Koska tämä on totta, kaikki on muuttunut. Itseemme käpertymisen aika on loppunut. Vapauden, keskinäisen armahduksen ja rakkauden aika on koittanut. Rauhanliitto on pystytetty ikiajoiksi. Rakkaus on asettunut valtaistuimelleen. Jeesus elää! Rakkaat kristityt, ylistäkää Herraa!

Saarna hyvän paimenen sunnuntaina (Sermon on John 21:15-19)

Langinkosken kirkko

Saarnasin 8.5.2011 Langinkosken seurakunnan messussa. Oli yhtä aikaa hyvän paimenen sunnuntai ja äitienpäivä. Lauloin myös minun ja isäni sävellyksen Psalmi 23 sekä virolaisen laulun Äidin sydän, sekä avustin ehtoollisessa. Liturgina oli Tero Hietanen, kanttorina Niina Venäläinen. Saarnaan myös ensi sunnuntaina Langinkoskella Kotkassa, ja minut vihitään papiksi Mikkelin tuomiokirkossa 22.5.

English summary: I preached in Langinkoski Church (in Kotka, Finland) on John 21:15-19. Jesus asked Peter "do you love me?" three times, like Peter had denied Him three times, and gives him a new task: "feed my sheep". The fisher of men becomes a pastor, a shepherd, of men. Fishing, gaining new disciples, is futile without shepherding, feeding those who believe with forgiveness. Peter had learned this the hard way: he had denied Jesus, but had been forgiven by the same sacrificial death he could not understand. Jesus pastored Peter through His death and resurrection, and through His words. Jesus takes care of us with forgiveness like a good shepherd. His grace gives our love its strength.

Evankeliumi

Joh. 21: 15-19

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani." Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."
    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."

Rakkaat kristityt, nyt on kevät! Elämme pääsiäisaikaa. Hyvän paimenen sunnuntai sopii mainiosti äitienpäivään. Kumpikin juhlapäivä kertoo meille siitä, miten ylitsevuotava rakkaus toimii maailmassa.

Simon Pietari oli ammatiltaan kalastaja, kalojen kalastaja, Jeesuksen kutsusta myös ihmisten kalastaja. Viime sunnuntain evankeliumissa Pietari oli ollut muiden opetuslasten kanssa kaloja kalastamassa. Aluksi he eivät saaneet mitään saalista. Jeesuksen ilmestyttyä rannalle ja neuvottuaan heitä opetuslapset saivat kuitenkin sataviisikymmentäkolme kalaa. Antiikin maailmassa oli aikansa käsityksen mukaan yhteensä 153 kansaa. Toisin sanoen kalasaaliin runsas määrä on vertauskuva apostolien tulevasta varsin menestyksekkäästä lähetystyöstä.

Tämän päivän evankeliumissa kalastajasta tulee kuitenkin paimen. Apostolin virkaan ei kuulu pelkästään ihmisten kalastaminen, mihin Jeesus oli aluksi kutsunut opetuslapset. Ihmisten kalastaminen on uusien ihmisten tuomista pelastuksen yhteyteen evankeliumin ja armon julistuksella. Paimentaminen on taas niiden jatkuvaa hoitamista, jotka ovat uskon ja kasteen kautta pelastettuja. Paimentehtävään kuuluu ruokkiminen eli ehtoollisen jakaminen ja kaitseminen eli sanan saarnaaminen. Sana ”pastori” tarkoittaa alun perin juuri paimenta.

Kalastaminen on voittojen hankkimista, paimentaminen pitkäjänteistä toimintaa. Kumpaakin tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä. Ennen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta Pietari oli kuitenkin tajunnut vain kalastuksen, välittömän voiton, merkityksen. Kun hän joutui lopullisesti pettymään itseensä, juuri silloin alkoi myös paimentehtävän merkitys kirkastua. Tappion jälkeen Jeesus ei hylkää, vaan hoitaa anteeksiannolla ja rakkaudella niin kuin hyvä paimen.

Pietari oli Juudaksen jälkeen Jeesuksen kaikkein selvimmin pettänyt opetuslapsi. Kukaan muu apostoleista ei kieltänyt julkisesti opettajaansa. Suurin osa vain karkasi. Miksi Pietari, joka oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, kielsi hänet kolme kertaa? Koska hän ei voinut kestää sitä, että Jumalan kunnia murtui ristin tiellä. Pietari katsoi kaikessa ensisijaisesti Jumalan kunniaa ja pyrki miellyttämään häntä kiivailemalla uskonnon puolesta. Vahvaa Jumalaa etsivä tekojen ja tahdon hurskaus koki takaiskun.

Jeesuksen kolminkertainen kysymys ”rakastatko minua?” tuo siis kipeän asian esille. Eteenpäin ei päästä, ellei menneisyyttä ole kohdattu. Tuomion sanaa ei kuulu, vain kysymys, johon Jeesus jo tietää vastauksen. Pietari on kohdannut oman itsetietoisen ylpeytensä ja nähnyt Jeesuksen rakkauden ylösnousemuksessa. Kolminkertaisella kysymyksellään Jeesus näkee Pietarin sellaisena kuin hän on, kohtaa hänen sisimpänsä, vapauttaa hänet ja antaa hänen nähdä samanaikaisesti heikkoutensa ja mahdollisuutensa. Tällä tavoin hyvä paimen katsoo kaikkia meitä. Armosta voimansa saanut rakkaus saa tehtävän, kun Jeesus sanoo Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani.”

Niin kuin Jeesus oli rakastanut ja hoitanut opetuslastaan, saa nyt Pietari tehtävän hoitaa muita eksyneitä, haavottuneita ja karanneita lampaita. Juuri tänään äitienpäivänä mieleemme tulevat myös kaikki äidit, jotka ehdoitta rakastavat ja arvostavat lapsiaan kaikilla heidän teillään. Niin kuin paimenet, myös äidit ottavat omat karitsansa syliinsä, hoitavat, ruokkivat ja opastavat heitä.

Herra on meidän paimenemme. Hänen armostaan meidän rakkautemme saa voimansa. Elämä ei ole suoritusta, vaan lahjaa. Pietari oppi tämän kovan tien kautta, ja kalastajasta tuli paimen. Ylösnousseen askelissa on hyvä kulkea. Me saamme kulkea vihreillä, avarilla niityillä, vapauden maisemissa, rakastaen toisiamme ja rakastaen Jumalaa. 

Lähettimen 1/2011 pääkirjoitus

Lähetin on Opiskelijoiden Lähetysliiton jäsenlehti. Olen tämän vuoden alusta saakka ollut lehden päätoimittaja, toisin sanoen kerään siihen artikkelit. Vuoden ensimmäinen numero (niitä on yleensä kolme vuosittain) ilmestyi vastikään. Tässä on pääkirjoituskeni.


PÄÄSIÄINEN LÄHETTÄÄ VALOAAN


Elämme jännittäviä aikoja. Sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kirkossa pinnan alla kyteneet kahtiajaot ovat tulleet voimalla esille. Politiikassa suomettumisen luoman konsensuksen aika alkaa olla lopullisesti ohi. Mielipiteitä saa sanoa suoraan, mutta osapuolet tuppaavat heittämään lokavettä toistensa niskaan. Samoin on kirkossa. Pitkään vallinnut keskinäinen yhteisymmärrys eri suuntausten kesken on hajoamassa. Niin kutsutut liberaalit tuomitsevat konservatiiveiksi väitettyjä ja päinvastoin.


Kaiken ideologisen sekamelskan keskellä on helppo unohtaa se, mikä todella yhdistää meitä kaikkia. Samanmielisyys ei ole yhteyden tae, päinvastoin, jopa este sille. Yhdistävä tekijä on se, että me olemme ihmisiä ja että erehtyminen on inhimillistä. Rakkaus toista ja toisenlaista kohtaan on vaikeaa - ei kuitenkaan siksi, että toiseus olisi itsessään jotenkin arvokasta taikka sitten paheksuttavaa. Erilaisen rakastaminen on vaikeaa siksi, että rakkauden kohde ei ole minä itse.

Jumala ei rakasta itseään. Hän rakastaa sitä, mikä on toista. Isä rakastaa Poikaa Pyhässä Hengessä. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi Poikansa, oman sydämensä, kuolla meidän tähtemme. Suvaitsevainen Jumala olisi jättänyt ihmisen toteuttamaan omaa itseään. Samoin parannusta vaativa Jumala olisi vain odotellut meiltä tahdonratkaisuja. Rakastava Jumala päätti kuitenkin vapauttaa meidät sekä synnin että lain verkoista. Meidät on päästetty sekä oman erinomaisuutemme ihailusta että itsemme ruoskimisesta. Saamme elää ihmetyksessä, uskoen armoon, näin oppien kiittämään, kunnioittamaan ja rakastamaan Jumalaa, itse toiseutta.


On vihdoin aika päästä irti kahtiajaottelussa yhteiskunnassa ja kirkossa. Vähintäänkin voimme oppia elämään erilaisten näkemysten keskellä sekä totuudessa että rakkaudessa. Kirkossa tähän vaatii meitä jo kristillisen todistuksen uskottavuus. Lähetystyö onnistuu lähellä ja kaukana vain, jos rakennumme yhteisestä uskostamme ja viemme sitä yhdessä eteenpäin. Evankeliumin kautta tulevaisuuden ja toivon näköalat aukenevat kuin itsestään. 

Opiskelijoiden Lähetysliiton jäsenet ja sen ystävät ovat lähetyksen eturintamassa siinä suhteessa, että meillä pelaa rauhallinen yhteishenki ja toteutamme pirteästi myös ekumeniaa. Kiistoja jäsenten kesken toki on – se on inhimillistä! Niitä voisi siis olla enemmänkin. Mutta me emme kyseenalaista sitä, että meillä on yhteinen usko. Usko, joka on armorikas ja kaikin puolin valaiseva.


Pääsiäinen lähettää valoaan. Jeesuksen ylösnousemus on se voima, joka lähettää meidät maailmaan. Pääsiäisen tapahtumat antoivat ja antavat meille vapautuksen, koska Jeesus on todella noussut kuolleista. Kaikki on tehty.

Petri Tikka

Lähettimen päätoimittaja

vihitään papiksi 22.5.2010 Mikkelin tuomiokirkossa 

"To God, How did you get invented?”

Archbishop Rowan Williams responded thoughtfully to a theological question from a six year-old girl:

Dear Lulu,

Your dad has sent on your letter and asked if I have any answers. It’s a difficult one! But I think God might reply a bit like this –

‘Dear Lulu – Nobody invented me – but lots of people discovered me and were quite surprised. They discovered me when they looked round at the world and thought it was really beautiful or really mysterious and wondered where it came from. They discovered me when they were very very quiet on their own and felt a sort of peace and love they hadn’t expected.

Then they invented ideas about me – some of them sensible and some of them not very sensible. From time to time I sent them some hints – specially in the life of Jesus – to help them get closer to what I’m really like.

But there was nothing and nobody around before me to invent me. Rather like somebody who writes a story in a book, I started making up the story of the world and eventually invented human beings like you who could ask me awkward questions!’

And then he’d send you lots of love and sign off.

I know he doesn’t usually write letters, so I have to do the best I can on his behalf. Lots of love from me too.

+Archbishop Rowan

Read more about it here. 

Uusi pastori / A New Pastor

Minusta tulee pappi! Minut on valittu Langinkosken seurakunnan nuorisopastorin viransijaiseksi. Työt alkavat toukokuun kuudes päivä, ja päättyvät aikaisintaan ensi vuoden maaliskuussa. Langinkoski sijaitsee Kotkassa. Seurakunta on osa Mikkelin hiippakuntaa, joten minut vihitään papiksi Mikkelin tuomiokirkossa (en tiedä vielä päivämäärää).


I shall become a Lutheran pastor! Thanks be to God. I have been chosen for a ten month position as a youth pastor in Langinkoski parish. It is in the city of Kotka (80 miles east of Helsinki).  God has given what He has called me to do.

Kulttuuriklubi: Valo ja pimeys - Helena Hietanen

 Kulttuuriklubi on Töölön seurakunnan isännöimä tapahtumasarja, jossa käsitellään kulttuuria ja uskoa tuoreista näkökulmista. Minä ja pastori Riikka Wikström vastaamme tapahtumista. Kevään ensimmäisessä tilaisuudessa taitelija Helena Hietanen kertoo kuviensa avulla siitä, miten valosta tuli hänen uskonsa kuva. Puhujia ovat mm. Jukka Relander, Kari Tikka ja Ritva Oksanen. Ja on myös paneeli fantasiasta ja kristinuskosta.


~~~~~


Kuvanveistäjä Helena Hietanen kertoo valon merkityksestä teoksissaan: miten hänelle sairauden kautta valo, teostensa materiaali tulikin Jumalan kuvaksi. Tie kuvataiteilijasta eläkeläiseksi on ollut pitkä prosessi, jossa taiteen kautta löytynyt veistosmateriaali valo tulikin Helenalle vakavassa kriisissä auttajaksi ja pikkuhiljaa myös uskon kuvaksi.

"Kuvieni kautta voin kertoa tästä hyvinkin henkilökohtaisesta tiestäni.
Siihen liittyy myös vahvasti rukous ja sen kautta kokemani tärkeät ja toivoa antaneet rukousvastaukset voimakkaine kokemuksineen. Valo on niissäkin ollut mukana" Helena kertoo.

Helena Hietanen on Töölön seurakunnan jäsen ja Taivallahden seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen vuosilta 2006-2010. Hän asuu Töölössä Lallukan taiteilijakodissa. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla sekä saanut mm. Kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2000 ja Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnon yhdessä miehensä kuvataiteilija Jaakko Niemelän kanssa vuonna 2009.

~~~~~

Kulttuuriklubi: torstaisin Töölön kirkossa klo 19 näinä päivinä:

10.2. Valo ja pimeys - Helena Hietanen
24.2. Satuvuolu-esitys; kertomusperinne nykyajassa - Joel Nokelainen
10.3. Kysy mitä vain - Jukka Relander
7.4. Fantasia ja kristinusko - paneelikeskustelussa Petri Tikka, Esko Miettinen, Johanna Vainikainen-Uusitalo
28.4. Uskosta taiteeseen - Juha Luodeslampi
12.5. "Tuuli puhaltaa missä tahtoo" - Kari Tikka esittelee uutta oopperaansa
19.5. Näyttelijäntyö - Ritva Oksanen

Tilaisuudet ovat tarkoitettu kaikenikäisille ja -kaltaisille, kultuurista ja uskosta kiinnostuneille ihmisille. Kulttuuriklubin suunnittelijat ja vastuuhenkilöt ovat seurakuntaneuvoston jäsen Petri Tikka sekä nuorten aikuisten pappi Riikka Wikström.

Kirkkovaltuusto

Olin tänään Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa varamiehenä. Olen Töölön seurakuntaneuvoston jäsen, mutta myös 1. varasijalla kirkkovaltuustossa Tulevaisuus ja toivo -listalta. Toimin sijaisena Ritva Oksaselle, joka on Hämeenlinnassa Niskavuori-näytelmän pääosassa. Hän ei siis pääse useimpiin valtuuston kokouksiin tänä vuonna. Kokous meni rattoisasti, vaikka venyikin kolmen tunnin mittaiseksi. Olin Töölöä edustamassa Vesa Virrin, Mikko Niiniluodon ja Jarmo Leppiniemen kanssa.

2/3 kirkkovaltuuston jäsenistä on uusia. Siksi myös kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi valittiin uusi ihminen, filosofian tohtori Juha Sihvola. Hän on siis nyt Helsingin seurakuntien ykkösmaallikko. Hieno mies, hyvä valinta! Hänellä on laajaa näkemystä, hallinnollista osaamista ja yhteistyökykyinen olemus. On aina hauskaa osallistua äänestykseen. Se suoritettiin viemällä suljettu lappu kulhoon. Äänet menivät 55 Juha Sihvola - 33 vanha puheenjohtaja Timo Sahi (lääkintäkenraalimajuri).

Kirkkoneuvoston jäsenet ja varapuheenjohtaja valittiin monimutkaisen valitsijamiessysteemin kautta. Kirkkoneuvoston vpj on nyt töölöläinen kauppatieteiden tohtori Jarmo Leppiniemi. On hyvä, että kaikki seurakunnat ovat tasaisesti edustettuina seurakuntayhtymän "hallituksessa", kirkkoneuvostossa.

Aluksi laulettiin virsi 416:1,2,6,7, lopuksi 600. Komeaa veisuuta!

Kynttilänpäivän messu kansallismuseossa / Candlemass in the National Museum of Finland

Ajankohta	6. helmikuuta 2011 · 12:00 - 13:30
Paikka	Suomen kansallismuseo Mannerheimintie 34 Helsinki, Finland

Tervetuloa historialliseen jumalanpalvelukseen! Uusi Töölön seurakunta järjestää tänä vuonna kaksi messua kansallismuseossa: kynttilänpäivänä 6.2. ja Marian ilmestyspäivänä 27.3. Temppeliaukion kirkon ollessa remontissa Etu-Töölö palaa juurilleen: vanha Taivallahden seurakunta piti ensimmäisiä jumalanpalveluksiaan kansallismuseossa 1960-luvulla.

Kynttilänpäivän messussa saarnaa kirkkohistorian professori emeritus Eino Murtorinne. Liturgina on kirkkoherra Auvo Naukkarinen. Tilaisuuden organisoija on pastori Eeva Tikka.


Museomessu järjestetään kansallismuseon auditoriossa. Musiikista vastaavat Matti Kilpiön johtama vapaaehtoisten kuoro sekä Tuomas Karjalaisen johtama Töölön seurakunnan kamariorkesteri. Jumalanpalveluksen jälkeen museo järjestää kierroksen kirkollisiin näyttelyihin. Sen jälkeen on kirkkokahvit.

Welcome to a historic Mass! While the Temppeliaukio Church is being renovated, the Töölö parish will hold two services in the Finnish National Museum. They will be on 6th of February (Candlemass) and 27th of March (Annunciation of Mary). The services will be followed by a tour of the museum's church exhibitions and coffee. In the 1960's, before Temppeliaukio church was built, the Taivallahti parish held regular services in the National Museum.


invitation in Facebook / kutsu tapahtumaan

Synkkyyteen saapui kirkkaus / Into the Dark There Came a Light

Synkkyyteen saapui kirkkaus, ylhäältä aamunkoitto. "On maailmassa rakkaus", soi enkellaulu, -soitto. Nyt ihminen niin pienoinen on suuri Jumalamme, ainoa auttajamme. Me saamme lapsen lahjaksi, rauhaksi riistoon, vaivaan. Ja tuomio käy tyhjäksi, se vaihtuu armoon taivaan. Jo hiljenee ja valkenee yö synnin ahdistuksen, työ alkaa pelastuksen. Ei vuoksi oman kunnian saapunut tänne Luoja, vaan vuoksi kurjan maailman, elämän uuden tuoja. Vie kuolemaan tie valtiaan. Näin kaikki loppuu kerran, ei koskaan armo Herran. On noussut ylös haudastaan anteeksianto itse. Hän sielussaan ja ruumiissaan toi voiton ristin teitse. Hän pelastaa, hän vapauttaa, hän, Messiaamme Kristus, Jumalan Poika, Jeesus. sanat: Petri Tikka lauletaan virren 387 sävelmällä

Into the dark there came a light, more radiant than the morning. "On earth there is a love most bright", the angels sing rejoicing. A human child, so small and mild: our God is now a mortal, in grace He is immortal. A prince of peace we have for us, the victor over oppression; by grace divine He will suppress both judgement and transgression. The night of sin, the plight therein before His might are quaking, salvation's dawn is breaking. God, our Creator, came not by our fate to show his glory, for us our King was born to die, a true memento mori. His path is strife, His death is life: to all there is an ending, yet, God's grace is unending. Forgiveness rises from the grave: more radiant than the morning. O Lord, enslavement You enslave: let humans sing rejoicing! A history of victory You were and are forever, Christ Jesus, God's Son, Saviour. lyrics: Petri Tikka (on Christmas 2010-2011) melody: "Was Gott Tut" (1679) by Severus Gastorius

Jouluna Jumala syntyi

Jouluna Jumala syntyi,

paras poika pakkasella.

- Kanteletar

Tänä armon vuonna 2010 pakkanen alkoi eteläisessäkin Suomessa jo hyvissä ajoin marraskuun puolella. Marras tarkoittaa kuolemaisillaan olevaa. Joulukuun nimi oli taas 1600-luvulle asti talvikuu. Marraskuu on selkeä nimi – lehdet ovat kuolleet, maa on kuollut. Talvikuu on kesäkuun vastineena luonteva. Martaasta talveen: kuolemasta on lyhyt matka pakkaseen valon vähetessä. Ei siis ihme, että talvi teki varaslähdön. Miten joulu, ilon juhla, voi liittyä tähän kylmyyteen?

Marrasta seuraa talvi myös ihmisen sisimmässä. Synti, suru tai sairaus on jäätäkin viileämpi viilto. Sen meistä kukin tietää parhaiten. Pettymys tuo masennuksen. Mutta puutteita myös kaunistellaan; se on inhimillinen pakopaikka. Sielu on vaarassa joutua ylpeän roudan alle – tai hukkua epätoivon hankeen. 
Kuoleman varjo, talveen johtava marras on synkkä. Pelkoa ei kuitenkaan tarvitse olla. Elämän talvi muuttuu jouluksi. Purevaan pakkaseen saapuu lämmin henkäys. Tämä ei ole totta vain vertauskuvallisesti. Jouluna historia muuttui. Ihmisen hapuiluun ja vaivaan saapui ratkaisu. Jumala tuli ihmisten keskelle.

Joulu tarkoittaa juhlaa. Se on juhla, koska Jumala syntyi ihmiseksi. Se on Jeesuksen syntymäpäivä. Hän ei kuitenkaan saa lahjoja, vaan antaa lahjansa meille. Koko maailman pelastus oli Israelin profeettojen ennustusten mukaan lapsen varassa, lapsen, josta tulisi kipujen mies ja sairauden tuttava. Jeesus, neitsyen Marian poika, syntyi meitä jokaista varten. Hänen syntymänsä toi valon ja lämmön pimeyteen ja pakkaseen. Joulu toi kesän talven keskelle.

Kylmyyden sokaisemat ihmiset eivät kuitenkaan ottaneet Jeesusta vastaan. Hän oli ihmisten hylkäämä ennen syntymäänsä – ja syntyi eläinten lämmittämään talliin. Mutta jo ennen kuin pääsiäinen toi voiton ihmisten synneistä, valo ei voinut hillitä itseään. Ensimmäisenä jouluna Betlehemin valo ja enkelien evankeliumi johtivat paimenet, aikanaan alhaisimman ammatin edustajat, kumartamaan kapaloitua Messiasta. Vaatimattomassa juhlapaikassa paimenet saivat kohdata armon tuojan.

Hyljeksittynä Herra syntyi, hylättynä hän kuoli. Jeesus sai kohdata inhimillisen ylpeyden. Hänen kokemansa viima oli lähtöisin meistä ihmisistä. Hän valitti tuskaansa, hän pyysi poispääsyä. Hän oli täysi ihminen, mutta teki kaiken meidän tähtemme jumalallisessa rakkaudessaan. Valo kirkastui kaikille ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisenä. Isän Jumalan iankaikkinen Poika – valo valosta, Jumala Jumalasta – voitti pimeyden syntymällä synkkyyteen ja kukisti kuolemallaan kuoleman.

Jeesus syntyi 25.12. noin 2010 vuotta sitten, puoli vuotta serkkunsa Johanneksen syntymän jälkeen ja viisitoista kuukautta sen jälkeen, kun pappi Sakarias oli kohdannut enkelin kaikkeinpyhimmän edessä suurena sovituspäivänä. Sakarias mykistyi epäuskonsa tähden, mutta hänen poikansa Johannes Kastaja huusi kovemmin kuin kukaan: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Meidän tähtemme, meidän pakkaseemme, meidän syntiimme syntyi Jumala ihmiseksi, parhaaksi pojaksi, Pelastajaksi, luodun ja Luojan Sovittajaksi.

Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähet taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa
syntyessä suuren Luojan,
yliarmon auetessa.

Petri Tikka
teologian maisteri

P.S. Tämä juttu julkaistiin Lähettimessä, Opiskelijoiden Lähetysliiton jäsenlehdessä; olen sen päätoimittaja ensi vuoden alusta alkaen.

On Viisaudessa Henki - apokryfilaulu

Sanat: Petri Tikka Viisauden kirjan (7:22-23, 11:22-25) pohjalta
Sävelmä: "Thaxted", Gustav Holst, orkesterisarjasta The Planets
Petri Tikka laulaa Kari Tikan säestämänä Temppeliaukion kirkossa 24.11.2010 apokryfitilaisuudessa.

"There is a Spirit in Wisdom"
Lyrics: by Petri Tikka, based on the Wisdom of Solomon (7:22-23, 11:22-25)
Melody: "Thaxted" from "The Planets" by Gustav Holst
Petri Tikka sings accompanied by his father, Kari Tikka.

On Viisaudessa Henki, pyhä, älyllinen,
ainoa laatuansa ja monimuotoinen,
ohutta ohuempi ja herkkäliikkeinen,
hiljainen, puhdas, kirkas ja ystävällinen,
se riippumatta kulkee, on varma levossa,
se rakkaudessa liikkuu, se valvoo kaikkea.

Kuin vaakakupin hiekka on koko maailma,
se sinun edessäsi on kastepisara.
Synneiltä suljet silmät, suot armon kaikille,
on kaikki mahdollista sinulle, Herramme.
Rakastat olevaista, et vihaa luomaasi.
Jos tyhjästä et loisi, ei mitään olisi.

"Viisaudessa on henki,
älyllinen ja pyhä,
ainutsyntyinen ja monimuotoinen,
ohuen ohut, herkkäliikkeinen,
erillinen, tahraton ja kirkas,
järkkymätön, hyvyyttä rakastava, vireä,
riippumaton, hyvää tekevä, ihmisrakas,
vakaa, varma ja levollinen,
kaikkivoipa ja kaikkea valvova."
Viisauden kirja 7:22-23

"Kuin hiukkanen vaakakupissa
on koko maailma sinun edessäsi,
kuin maahan pudonnut aamukasteen pisara.
Mutta sinä olet kaikille armollinen,
koska kaikki on sinulle mahdollista,
sinä suljet silmäsi ihmisten synneiltä,
jotta he kääntyisivät,
sillä sinä rakastat kaikkea olevaa
etkä inhoa mitään luomaasi --
jos jotakin olisit vihannut,
et olisi luonut sitä."
Viisauden kirja 11:22-24

Wisdom of Solomon (NRSV):

7: 22 for wisdom, the fashioner of all things, taught me.
There is in her a spirit that is intelligent, holy,
unique, manifold, subtle,
mobile, clear, unpolluted,
distinct, invulnerable, loving the good, keen,
irresistible, 23 beneficent, humane,
steadfast, sure, free from anxiety,
all-powerful, overseeing all,
and penetrating through all spirits
that are intelligent, pure, and altogether subtle.

11:22 Because the whole world before you is like a speck that tips the scales,
and like a drop of morning dew that falls on the ground.
23 But you are merciful to all, for you can do all things,
and you overlook people's sins, so that they may repent.
24 For you love all things that exist,
and detest none of the things that you have made,
for you would not have made anything if you had hated it.
25 How would anything have endured if you had not willed it?
Or how would anything not called forth by you have been preserved?

"Jumalan armo J.R.R. Tolkienin legendariumissa" - artikkeli teologia.fi-sivustolla

Teologia.fi on alan tutkimusta yleistajuisesti esittelevä sivusto. Minulta pyydettiin sinne graduuni liittyvää artikkelia. Kirjoitin sen armon merkityksestä Tolkienin legendariumissa. Tässä linkki artikkeliin.

"J.R.R. Tolkien (1892-1973) oli englantilainen kielitieteilijä ja kirjailija. Hänen pääteoksensa ovat Taru Sormusten herrasta (1954-1955), Hobitti (1937) sekä postuumisti julkaistu Silmarillion (1977). Uskoltaan Tolkien oli roomalais-katolilainen. Tolkienin fantasiakertomukset muodostavat kokonaisuuden nimeltään legendarium, joka alkaa maailman luomisesta ja päättyy ihmisten hallitseman aikakauden alkuun. Keskeisissä juonenkäänteissä olennaiseksi osoittautuu turmeltuneeseen maailmaan tuleva ulkopuolinen, ansioton apu. Kristillisin termein ilmaistuna kyse on Jumalan armosta."

Minut on valittu Töölön seurakuntaneuvostoon /// Elected to the Töölö parish council

Ensi vuoden alusta alkaen olen yksi Töölön seurakuntaneuvoston neljästätoista jäsenestä. Sain 108 ääntä. Helsingin kirkkovaltuustoon sain 144 ääntä, ja olen sinne 1. varasijalla Tulevaisuus ja toivo -listalla. Kiitos kaikille äänestäneille ja tukeneille!

Seurakuntaneuvostoon pääsi kahdeksan Tulevaisuus ja toivo -listalta, jota minä olin aloittamassa. Yhteistyö, raikkaus, avoimuus ja osaaminen ovat valttikorttejamme. Olen todella kiitollinen. Nyt on loistava mahdollisuus uudistaa seurakuntaamme ja vahvistaa ihmisten suhdetta kirkkoon. Vaaliteemani ovat nähtävissä täällä. Yhdistyvien Töölön ja Taivallahden seurakuntien tulokset ovat täällä.

---

Starting January 2011, I will be one of the fourteen members of the Töölö parish council. I got 108 votes in the Evangelical Lutheran Church of Finland parish elections. I also got 144 votes for the Helsinki joint parish board, and I will be a deputy representative there. Thank you for all those who voted for me or supported me!

Manassen rukous / The Prayer of Manasseh

Manassen rukous on osa luterilaisen kirkon Vanhan testamentin apokryfikirjoja. Se on liiteosana roomalais-katolilaisten Raamatussa, kanoninen asema sillä on ortodoksisessa kirkossa. Rukous on muodostonut minulle hyvin rakkaaksi sen myötä, kun apokryfikirjojen uusi suomennos ilmestyi viime vuonna. Toivoisin, että mahdollisimman moni saisi itselleen apokryfit sisältävän Raamatun. Ne ovat hyvää luettavaa. Haluan jakaa tämän rukouksen kanssanne.

The Prayer of Manasseh is a part of the apocryphal books of the Old Testament in the Lutheran Bible. It is appended to the Roman Catholic Bible, and it is part of the deuterocanonical books in the Orthodox Church. The Prayer has become very dear to me after a new Finnish translation of the apocryphal books was published last year. I would hope that as many people as possible would have a Bible with the apocryphal books in them. They are good to read. I would like to share this Prayer with you: http://bible.oremus.org/?ql=26864532


1 Herra, Kaikkivaltias,
meidän isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin
ja heidän vanhurskaiden jälkeläistensä Jumala!
2 Sinä olet luonut taivaan ja maan,
niiden kaiken kauneuden ja järjestyksen.
3 Sinä kahlitsit meren sanallasi,
sinä suljit syvyyden ja sinetöit sen
pelottavalla, kunnioittavalla sanallasi.
4 Sinun mahtisi edessä
jokainen vapisee ja säikkyy,
5 sillä sinun voimaasi ja kirkkauttasi
ei voi kukaan vastustaa.
Vihaasi, jolla uhkaat syntisiä,
ei kukaan kestä.
6 Mutta mittaamaton, käsittämättömän suuri
on myös armo, jonka olet luvannut.
7 Sinä olet Herra, sinä ole Korkein,
lempeä, pitkämielinen ja täynnä armoa.
Sinä voit muuttaa mielesi,
peruuttaa määräämäsi rangaistuksen.

[Herra, sinä olet hyvä ja lempeä.
Niille, jotka tekevät syntiä sinua vastaan,
olet luvannut, että he voivat kääntyä
ja saada sinulta anteeksiannon.
Suuri on armosi. Sinä olet päättänyt,
että syntinen voi kääntyä ja pelastua.]

8 Herra, vanhurskaiden Jumala!
Et sinä vanhurskailta vaatinut kääntymystä -
eiväthän Abraham, Iisak ja Jaakob tehneet syntiä sinua vastaan.
Minulle, syntiselle, sinä annoit mahdollisuuden kääntyä,
9 sillä syntejä, joihin olen syyllistynyt,
on enemmän kuin meressä hiekanjyviä.
Herra, usein olen rikkonut, hyvin usein,
niin paljon olen tehnyt vääriä tekoja,
etten ole arvollinen nostamaan silmiäni
ja katsomaan taivaan korkeuteen.
10 Raskaat rautakahleet painavat minut kumaraan,
syntieni tähden virun hylättynä
enkä saa lievitystä,
koska sytytin sinun vihasi.
Tein sitä, mikä on väärää sinun silmissäsi:
pystytin vieraiden jumalien kuvia
ja annoin niille iljetyksille yhä enemmän sijaa.

11 Nyt painun sydämessäni polvilleni
ja rukoilen, että osoitat laupeutesi.
12 Olen tehnyt syntiä, Herra, olen tehnyt syntiä
ja tiedän rikkoneeni lain.
13 Minä rukoilen sinua, minä pyydän:
anna anteeksi, Herra, anna anteeksi!
Älä anna minun tuhoutua rikkomuksiini,
älä iäti vihaa, älä pidä muistissa pahuuttani
äläkä tuomitse minua maan syvyyksiin -
sinä, Herra, olet katuvien Jumala!
14 Osoitat hyvyytesi siinä mitä minulle teet:
suuressa armossasi pelastat minut,
vaikka en sitä ansaitse.
15 Niin kauan kuin elän, kiitän sinua.
Sinun ylistystäsi laulavat kaikki taivaan joukot,
sinun on kunnia ikuisesti. Aamen.

Usko ja fantasia - vuoropuhelu / Religion and Fantasy - a Dialogue

Ajankohta/time	8. 11. 2010 · 18:00 - 20:00
Paikka/place	Arkadia International Bookshop Pohjoinen Hesperiankatu 9 Helsinki, Finland

Tervetuloa keskustelutilaisuuteen, jonka pidämme minä, Petri Tikka (s. 1986), ja Esko Miettinen (s. 1947). Olemme kummatkin teologeja, jotka ovat tutkineet uskonnon ja fantasian suhdetta. Aluksi keskustelemme aiheesta, sitten on yleisökysymysten aika. Laulan tilaisuudessa Tolkienin tuotantoon perustuvia laulujani.

Hyvä ja paha, kuolema, ikuisuus ja pelastus ovat uskolle ja fantasiakirjallisuudelle yhteisiä aiheita. Kuitenkin fantasian suosio pysyy tasaisena, kun taas kirkkoon kuuluminen on yhä epävarmempaa. Saataisiinko yhteyden avulla aikaan hedelmällistä vuoropuhelua kulttuurin ja kirkon välille?

Fantasia hahmottaa maailmaa tarinoiden kautta, myyttisesti. Se ei ole pakoa todellisuudesta, vaan protesti yksitoikkoista hyöty- ja järkiajattelua vastaan. Miettisen mukaan fantasian maailmankuvan voi määritellä neljällä piirteellä: kaipuu menneisyyteen, hyvän ja pahan taistelu, eettisten kysymysten pohdinta ja vaihtoehtomaailmat.

Jo nämä kysymykset tuovat mieleen uskonnon, ainakin Raamatun kertomusten todellisuuden. Nykyajan kirkollisuus on kuitenkin usein varsin ympäripyöreää. Eettisiin kysymyksiin ei oteta kantaa, pahasta tuskin puhutaan, menneisyydestä ja tuonpuoleisesta vaietaan. Voisiko kirkko löytää itsensä uudelleen ottamalla huomioon fantasian haasteen?

Esko Miettinen on toimittaja, joka on kirjoittanut kaksi kirjaa fantasian maailmankatsomuksellisista teemoista. "Velhot, örkit, sankarit: Johdatus fantasian maailmaan" (2004) käsittelee fantasian filosofiaa. "Velhon uskontunnustus: Raamattu ja fantasiakulttuuri kohtaavat" (2008) ottaa esille fantasian ja uskonnon elimellisen yhteyden.

Petri Tikka on kirjoittanut gradunsa aiheesta “Eru Ilúvatar: Jumala J.R.R. Tolkienin legendariumissa” (www.petritikka.com/gradu.pdf). Hän harrastaa laulamista ja on johtavia Tolkienin keksimän, suomeen perustuvan quenyan kielen asiantuntijoita. Tikka on tällä hetkellä ehdokkaana Töölön seurakuntavaaleissa.

Ian Bourgeotin kirjakauppa tarjoaa vihreää teetä. Saatan tuoda myös jotain pientä tarjoiltavaa. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta 2 € lahjoitus Arkadialle on hyvä teko.


----

You are warmly welcome to a talk by Petri Tikka (b. 1986) and Esko Miettinen (b. 1947) on Monday 8.11 at 6pm. They will discuss the connection between religion and fantasy. Tikka will also sing some of his songs related to the works of J.R.R. Tolkien.

Themes such as good and evil, death, eternity and salvation are inherent in both fantasy books and religion. Why does the popularity of fantasy continue, while attendance and membership in churches seem to be waning? Could there be a fruitful dialogue between culture and church based on the themes?

The talk will be held in Finnish but questions may be asked in English.

Esko Miettinen is a theologian and a reporter, who has written two books on the ideological themes in imaginative fiction. Velhot, örkit, sankarit: Johdatus fantasian maailmaan (2004) is an introduction to the philosophical aspects of fantasy literature. Velhon uskontun-nustus: Raamattu ja fantasiakulttuuri kohtaavat (2008) inquires into the natural connection between fantasy and religion.

Petri Tikka has written his Master’s Thesis on “Eru Ilúvatar: God in the Legendarium of J.R.R. Tolkien” (in Finnish, with English summary:www.petritikka.com/gradu.pdf). He is an amateur singer, and is one of the leading experts in Quenya, a language invented by Tolkien based on Finnish. At the moment, Tikka is a candidate in the Lutheran parish elections of Töölö, Helsinki.

More info on Arkadia International Bookshop and its events can be found here.