"Nimen voima", ekumeeninen puhe

https://www.studium.fi/kappeli.html

”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 11 Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.”1 Piet. 4:10-11a

”NIMEN VOIMA”, PUHE EKUMEENISESSA AAMURUKOUKSESSA (Studium Catholicum, Helsinki)
25.1.2018, Petri Tikka

Tänään nimipäivää viettävät Paavo, Pauli, Paul, Paavali ja Paulus. On nimittäin apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivä. Samalla tämä on ekumeenisen rukousviikon päätöspäivä. Rukousviikon aiheena on ”Herran käsi on voimallinen.” Haluan puhua Jumalan voimasta Paavalin nimipäivänä miettimällä nimen voimaa.

Rukousviikko alkoi 18.1. Pietarin piispanistuimen juhlan muistopäivästä. ”Joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa.”, sanoo tänään apostoli Pietari. Pietari ei kehota omahyväisiin tai pelonsekaisiin ponnisteluihin. Voima rakkauteen tulee Jeesuksen kautta. Se saadaan vetoamalla hänen nimeensä. Nimessä on voima.

Apostolien teoissa Pietari selittää parantumisihmettä näin: ”Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle...” Nimi tarkoittaa persoonaa. Se ei ole vain nimitys. Jeesuksen nimi antaa voiman heikolle ja parantaa. Tähän nimeen uskoen myös Saul kääntyi ja alkoi nimittää itseään Paavaliksi, joka tarkoittaa ”pientä, vähäistä, nöyrää”. Hänellä ei tarvinnut enää olla mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa voimayritystä, koska Jumalan rakkaus ja armo riittävät yltäkylläisesti.

Paavali uskoi, että ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra."” Näin lukee hänen kirjeessään filippiläisille. Paavali uskoi, että kaikki ihmiset olisivat lopulta yhtä Jeesuksen uhrikuoleman tähden. Kaikkivaltias Jumala saisi kunnian Isänä, rakastavana. Jeesuksen nimessä kaikki nöyrtyvät, tulevat pieniksi, Paavaleiksi. Maailma saavuttaa määränpäänsä, kun jokaisen ihmisen suu ja kieli ylistää nimeltä Jeesusta Jumalan Pojaksi. Näin Pietari teki saadessaan nimensä, joka tarkoittaa ”kalliota”.

Jumala on päättänyt luoda kirkon sitä varten, että Jeesuksen nimi tulisi kirkastetuksi meidän heikkoutemme kautta. Sitä varten hän kutsuu meitä yhteen. Rukousviikon aineistossa sanotaan: ”Raamatun pelastushistoriallisen kertomuksen läpi näkyy selvänä motiivi siitä, kuinka Herra vääjäämättömän päättäväisesti pyrkii muodostamaan kansan, jota hän voisi kutsua omakseen. Sellaisen kansan muodostaminen – joka yhdistyisi Jumalan kanssa tehdyssä pyhässä liitossa – on Herran pelastussuunnitelman keskeinen osa Jumalan nimen kirkastamiseksi ja pyhittämiseksi.”

Jumalan nimen kirkastuminen ja pyhittyminen tapahtuu ihmisissä, myös maan päällä, niin kuin taivaassa. Me voimme vain huoata Jeesuksen nimeä, sanoen: ”Jeesus”, tai, "Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua, syntistä". Tässä on meidän voimamme, Jeesuksen rukouksessa, joka tunnetaan erityisesti ortodoksisessa perineessä.
 
Tänään rukousviikon aineistossa sanotaan: ”Rukous ykseyden puolesta on voimakkaimmillaan rukousviikon aikana, mutta sen täytyy lähteä myös virtaamaan arkielämäämme. Kristittyjen ykseys ei voi olla pelkästään inhimillisten ponnistusten hedelmää, vaan se on aina Pyhän Hengen työtä. Emme voi tuottaa tai järjestää sitä. Voimme lähteä liikkeelle ja luottaa siihen, että Henki näyttää vaelluksellemme suunnan ja vie meidät perille ykseyteen Kristuksessa ja toinen toistemme kanssa.” Aamen.

Saarna hyvän paimenen sunnuntaina (Sermon on John 21:15-19)

Langinkosken kirkko

Saarnasin 8.5.2011 Langinkosken seurakunnan messussa. Oli yhtä aikaa hyvän paimenen sunnuntai ja äitienpäivä. Lauloin myös minun ja isäni sävellyksen Psalmi 23 sekä virolaisen laulun Äidin sydän, sekä avustin ehtoollisessa. Liturgina oli Tero Hietanen, kanttorina Niina Venäläinen. Saarnaan myös ensi sunnuntaina Langinkoskella Kotkassa, ja minut vihitään papiksi Mikkelin tuomiokirkossa 22.5.

English summary: I preached in Langinkoski Church (in Kotka, Finland) on John 21:15-19. Jesus asked Peter "do you love me?" three times, like Peter had denied Him three times, and gives him a new task: "feed my sheep". The fisher of men becomes a pastor, a shepherd, of men. Fishing, gaining new disciples, is futile without shepherding, feeding those who believe with forgiveness. Peter had learned this the hard way: he had denied Jesus, but had been forgiven by the same sacrificial death he could not understand. Jesus pastored Peter through His death and resurrection, and through His words. Jesus takes care of us with forgiveness like a good shepherd. His grace gives our love its strength.

Evankeliumi

Joh. 21: 15-19

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani." Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."
    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."

Rakkaat kristityt, nyt on kevät! Elämme pääsiäisaikaa. Hyvän paimenen sunnuntai sopii mainiosti äitienpäivään. Kumpikin juhlapäivä kertoo meille siitä, miten ylitsevuotava rakkaus toimii maailmassa.

Simon Pietari oli ammatiltaan kalastaja, kalojen kalastaja, Jeesuksen kutsusta myös ihmisten kalastaja. Viime sunnuntain evankeliumissa Pietari oli ollut muiden opetuslasten kanssa kaloja kalastamassa. Aluksi he eivät saaneet mitään saalista. Jeesuksen ilmestyttyä rannalle ja neuvottuaan heitä opetuslapset saivat kuitenkin sataviisikymmentäkolme kalaa. Antiikin maailmassa oli aikansa käsityksen mukaan yhteensä 153 kansaa. Toisin sanoen kalasaaliin runsas määrä on vertauskuva apostolien tulevasta varsin menestyksekkäästä lähetystyöstä.

Tämän päivän evankeliumissa kalastajasta tulee kuitenkin paimen. Apostolin virkaan ei kuulu pelkästään ihmisten kalastaminen, mihin Jeesus oli aluksi kutsunut opetuslapset. Ihmisten kalastaminen on uusien ihmisten tuomista pelastuksen yhteyteen evankeliumin ja armon julistuksella. Paimentaminen on taas niiden jatkuvaa hoitamista, jotka ovat uskon ja kasteen kautta pelastettuja. Paimentehtävään kuuluu ruokkiminen eli ehtoollisen jakaminen ja kaitseminen eli sanan saarnaaminen. Sana ”pastori” tarkoittaa alun perin juuri paimenta.

Kalastaminen on voittojen hankkimista, paimentaminen pitkäjänteistä toimintaa. Kumpaakin tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä. Ennen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta Pietari oli kuitenkin tajunnut vain kalastuksen, välittömän voiton, merkityksen. Kun hän joutui lopullisesti pettymään itseensä, juuri silloin alkoi myös paimentehtävän merkitys kirkastua. Tappion jälkeen Jeesus ei hylkää, vaan hoitaa anteeksiannolla ja rakkaudella niin kuin hyvä paimen.

Pietari oli Juudaksen jälkeen Jeesuksen kaikkein selvimmin pettänyt opetuslapsi. Kukaan muu apostoleista ei kieltänyt julkisesti opettajaansa. Suurin osa vain karkasi. Miksi Pietari, joka oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, kielsi hänet kolme kertaa? Koska hän ei voinut kestää sitä, että Jumalan kunnia murtui ristin tiellä. Pietari katsoi kaikessa ensisijaisesti Jumalan kunniaa ja pyrki miellyttämään häntä kiivailemalla uskonnon puolesta. Vahvaa Jumalaa etsivä tekojen ja tahdon hurskaus koki takaiskun.

Jeesuksen kolminkertainen kysymys ”rakastatko minua?” tuo siis kipeän asian esille. Eteenpäin ei päästä, ellei menneisyyttä ole kohdattu. Tuomion sanaa ei kuulu, vain kysymys, johon Jeesus jo tietää vastauksen. Pietari on kohdannut oman itsetietoisen ylpeytensä ja nähnyt Jeesuksen rakkauden ylösnousemuksessa. Kolminkertaisella kysymyksellään Jeesus näkee Pietarin sellaisena kuin hän on, kohtaa hänen sisimpänsä, vapauttaa hänet ja antaa hänen nähdä samanaikaisesti heikkoutensa ja mahdollisuutensa. Tällä tavoin hyvä paimen katsoo kaikkia meitä. Armosta voimansa saanut rakkaus saa tehtävän, kun Jeesus sanoo Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani.”

Niin kuin Jeesus oli rakastanut ja hoitanut opetuslastaan, saa nyt Pietari tehtävän hoitaa muita eksyneitä, haavottuneita ja karanneita lampaita. Juuri tänään äitienpäivänä mieleemme tulevat myös kaikki äidit, jotka ehdoitta rakastavat ja arvostavat lapsiaan kaikilla heidän teillään. Niin kuin paimenet, myös äidit ottavat omat karitsansa syliinsä, hoitavat, ruokkivat ja opastavat heitä.

Herra on meidän paimenemme. Hänen armostaan meidän rakkautemme saa voimansa. Elämä ei ole suoritusta, vaan lahjaa. Pietari oppi tämän kovan tien kautta, ja kalastajasta tuli paimen. Ylösnousseen askelissa on hyvä kulkea. Me saamme kulkea vihreillä, avarilla niityillä, vapauden maisemissa, rakastaen toisiamme ja rakastaen Jumalaa.