Saarna Seattlen suomalaisessa luterilaisessa seurakunnassa sunnuntaina 11.7.
Translation by Heikki & Eva Männistö
Luke 10:25-37
25On one occasion an expert in the law stood up to test Jesus. "Teacher," he asked, "what must I do to inherit eternal life?" 26"What is written in the Law?" he replied. "How do you read it?"
27He answered: " 'Love the Lord your God with all your heart and with all your soul and with all your strength and with all your mind'; and, 'Love your neighbor as yourself.'"
28"You have answered correctly," Jesus replied. "Do this and you will live."
29But he wanted to justify himself, so he asked Jesus, "And who is my neighbor?"
30In reply Jesus said: "A man was going down from Jerusalem to Jericho, when he fell into the hands of robbers. They stripped him of his clothes, beat him and went away, leaving him half dead. 31A priest happened to be going down the same road, and when he saw the man, he passed by on the other side. 32So too, a Levite, when he came to the place and saw him, passed by on the other side. 33But a Samaritan, as he traveled, came where the man was; and when he saw him, he took pity on him. 34He went to him and bandaged his wounds, pouring on oil and wine. Then he put the man on his own donkey, took him to an inn and took care of him. 35The next day he took out two silver coins and gave them to the innkeeper. 'Look after him,' he said, 'and when I return, I will reimburse you for any extra expense you may have.'
36"Which of these three do you think was a neighbor to the man who fell into the hands of robbers?"
37The expert in the law replied, "The one who had mercy on him."
Jesus told him, "Go and do likewise."
Today's Gospel is quite familiar to us all. "Laupias samarialainen" is a saying in Finnish and in English that means "Good Samaritan". It refers to people who help others unselfishly. The fact that someone is called a "Good Samaritan", does not usually tell us anything other than that the person is a very good human being. Unselfish assistance is an obvious virtue. Everyone knows that, independent on ones beliefs. After all, "love God above all things" and "love your neighbor as yourself" are universally known commandments, which many holy books refer to. For example, in Islam, giving alms to the poor is one of the five pillars of the religion. There are plenty of good Samaritans, both in Finland and in America. Charitable organizations often refer to this term, so much that the concept of "Good Samaritan" sometimes becomes worn out. Could the return to the original text bring a new perspective on the matter?
According to the present interpretation even the lawyer that tested Jesus would actually be a 'Good Samaritan'. He knew that, according to the law, one should love her or his neighbor unselfishly. According to the text, 'Good Samaritan' is not just another helpful person. Samaritans and Jews were once feudal enemies. Both believed in the law of Moses, but saw each others as lawbreakers, because the Samaritans had their own interpretation of the law and the Jews had their own based on the prophets. The Good Samaritan in the gospel helps a Jew, although Samaritans consider all Jews as sinners. "The Good Samaritan" therefore means helping the bad person, not just the innocent orphans and widows.
The lawyer considers the neighbors as good people. If Jesus would have answered the question directly, saying that the Samaritans are the neighbors, he would have been stoned as a sinners’ helper. Simply helping good neighbors may be unselfish, of course, if there is no benefit for one self, but it can not be compassionate. Compassion means that one helps another regardless of the beneficiary’s characteristics. It is the merciful love. The Samaritan should have left the Jewish pilgrim returning from Jerusalem to the roadside, as did the priests and Levites in fear of contamination. After all, there were certainly other wanderers on the road in addition to the priests and the Samaritans, for example Jews, who would have been obliged to assist their fellow based on the law. The Samaritan helped the Jew, independent on the law, even against the law.
Even though the law teaches us to love and calls us to have mercy, it can not get us to do neither. The law is based on the fact that good people will receive a prize and evil deeds be punished accordingly. This is a case both with a secular law and with the law of God. Without the law of crime and punishment the order could not be sustained. However, it is clear that nobody is innocent. Nobody can get a full pardon based on the law. None of us can earn eternal life. Jesus teaches this to the lawyer who thinks he is good enough for God through his good deeds. None of us can find the meaning of life by him- or herself. No man is an island.
We all need the Good Samaritan, who even can break the law and have mercy, so that we do not live on our own lonely selves, but out of God who loves us unconditionally. Jesus is our Merciful Samaritan, who was nailed as a sinner of for the sake of sinners. Jesus of course, was not a sinner in reality, but by the law he did wrong by loving sinners. True righteousness or justice is found in grace - which is the deepest power of the universe. Love is more than the law, and love, independent of the law is grace. It is the privilege over all rights, it is the righteousness of God. God heels our wounds. He is our neighbor. He takes care of us and is with us always. He is the one who shows us mercy, because he himself is mercy.
Even though the law teaches us to love and calls us to have mercy, it can not get us to do neither. The law is based on the fact that good people will receive a prize and evil deeds be punished accordingly. This is a case both with a secular law and with the law of God. Without the law of crime and punishment the order could not be sustained. However, it is clear that nobody is innocent. Nobody can get a full pardon based on the law. None of us can earn eternal life. Jesus teaches this to the lawyer who thinks he is good enough for God through his good deeds. None of us can find the meaning of life by him- or herself. No man is an island.
We all need the Good Samaritan, who even can break the law and have mercy, so that we do not live on our own lonely selves, but out of God who loves us unconditionally. Jesus is our Merciful Samaritan, who was nailed as a sinner of for the sake of sinners. Jesus of course, was not a sinner in reality, but by the law he did wrong by loving sinners. True righteousness or justice is found in grace - which is the deepest power of the universe. Love is more than the law, and love, independent of the law is grace. It is the privilege over all rights, it is the righteousness of God. God heels our wounds. He is our neighbor. He takes care of us and is with us always. He is the one who shows us mercy, because he himself is mercy.
Luuk. 10:25-37
25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi hänelle näin:
"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"
37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."
Päivän evankeliumi on meille kaikille varsin tuttu. ‘Laupias samarialainen’ on sanonta sekä suomen kielellä että englanniksi muodossa ‘good Samaritan’. Se tarkoittaa ihmistä, joka auttaa toista pyyteettömästi. Se, että jotakuta kutsutaan ‘laupiaaksi samarialaiseksi’, ei kuitenkaan yleensä kerro mitään muuta kuin että kyseinen henkilö on oikein hyvä ihminen. Pyyteetön auttaminen on itsestään selvä hyve. Sen tietävät kaikki uskonnosta riippumatta. Ovathan “rakasta Jumalaa yli kaiken” ja “rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” yleismaailmallisesti tunnettuja käskyjä, johon monet pyhät kirjat viittaavat. Esimerkiksi islamissa almujen antaminen köyhille on yksi uskonnon viidestä pilarista. Laupiaita samarialaisia riittää sekä Suomessa että Amerikassa. Hyväntekeväisyysjärjestöihin viitataan usein tällä termillä, jopa niin paljon, että käsite “laupias samarialainen” on aika ajoin kulunut loppuun. Voisiko alkuperäiseen kertomukseen palaaminen tuoda uuden näkökulman asiaan?
Lainopettajalle lähimmäiset olivat kunnon ihmisiä. Jos Jeesus olisi vastannut kysymykseen suoraan sanomalla, että samarialaiset ovat lähimmäisiä, hänet olisi kivitetty syntisten auttajana. Pelkästään hyvien naapureiden auttaminen voi toki olla pyyteetöntä, jos siitä ei ole itselle mitään hyötyä, mutta se ei voi olla laupiasta. Laupeus tarkoittaa sitä, että auttaa toista riippumatta avun saajan ominaisuuksista. Se on armahtavaa rakkautta. Samarialaisen olisi pitänyt jättää Jerusalemista, pyhiinvaellusmatkalta palaava juutalainen tien varteen, samoin kuin rituaalista saastumista pelkäävät papit ja leeviläiset tekivät. Olihan tiellä varmasti muitakin kulkijoita kuin pappeja ja samarialaisia, esimerkiksi maallikkojuutalaisia, jotka olisivat olleet velvoitettuja auttamaan lähimmäistään lain mukaan. Samarialainen auttoi juutalaista laista riippumatta, jopa vastoin lakia.
Vaikka laki opettaa meitä rakastamaan ja kehottaa meitä armahtamaan, se ei voi saada meitä tekemään kumpaakaan. Laki perustuu siihen, että hyvät ihmiset saavat palkinnon ja pahat rangaistaan tekojensa mukaan. Näin on sekä maallisen lain että Jumalan lain laita. Ilman rikoksen ja rangaistuksen lakia ei järjestys pysyisi yllä. On kuitenkin selvää, ettei yksikään ihminen ole viaton. Kukaan ei voi saada täydellistä armahdusta, jos lain mukaan katsotaan. Kukaan meistä ei voi ansaita iankaikkista elämää. Tämän Jeesus opettaa lainopettajalle, joka kuvittelee kelpaavansa Jumalalle hyvien tekojensa kautta. Kukaan meistä ei löydä elämäänsä merkitystä omasta itsestään. Yksikään ihminen ei ole saari.
Me kaikki tarvitsemme laupiasta samarialaista, joka suostuu tekemään lain mukaan väärin, armahtamaan, jotta me emme eläisi omasta yksinäisestä itsestämme, vaan Jumalasta, joka rakastaa ehdoitta. Jeesus on meidän laupias samarialaisemme, joka naulittiin syntisenä syntisten tähden. Jeesus ei tietenkään ollut syntinen todellisuudessa, mutta lain mukaan hän oli väärintekijä rakastaessaan syntisiä. Todellinen vanhurskaus, eli oikeus, löytyy kuitenkin armosta, joka on maailmankaikkeuden syvin voima. Rakkaus on enemmän kuin laki, ja rakkaus laista riippumatta on armoa. Se on oikeutta oikeuden yli, Jumalan oikeutta. Meidän haavamme parannetaan. Jumala on meidän lähimmäisemme. Hän huolehtii meistä ja on kanssamme aina. Hän on se, joka osoittaa meille laupeutta, sillä hän on itse armo.
25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi hänelle näin:
"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"
37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."
Päivän evankeliumi on meille kaikille varsin tuttu. ‘Laupias samarialainen’ on sanonta sekä suomen kielellä että englanniksi muodossa ‘good Samaritan’. Se tarkoittaa ihmistä, joka auttaa toista pyyteettömästi. Se, että jotakuta kutsutaan ‘laupiaaksi samarialaiseksi’, ei kuitenkaan yleensä kerro mitään muuta kuin että kyseinen henkilö on oikein hyvä ihminen. Pyyteetön auttaminen on itsestään selvä hyve. Sen tietävät kaikki uskonnosta riippumatta. Ovathan “rakasta Jumalaa yli kaiken” ja “rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” yleismaailmallisesti tunnettuja käskyjä, johon monet pyhät kirjat viittaavat. Esimerkiksi islamissa almujen antaminen köyhille on yksi uskonnon viidestä pilarista. Laupiaita samarialaisia riittää sekä Suomessa että Amerikassa. Hyväntekeväisyysjärjestöihin viitataan usein tällä termillä, jopa niin paljon, että käsite “laupias samarialainen” on aika ajoin kulunut loppuun. Voisiko alkuperäiseen kertomukseen palaaminen tuoda uuden näkökulman asiaan?
Käsitteen nykymerkityksen mukaan Jeesuksen koetteelle pannut lainopettaja olisi itse asiassa ‘laupias samarialainen’. Hänhän tiesi, että lain mukaan lähimmäistä tulee rakastaa pyyttettömästi. ‘Laupias samarialainen’ ei kuitenkaan tekstin mukaan ole vain toista auttava ihminen. Samarialaiset ja juutalaiset olivat aikoinaan perivihollisia. Kummatkin uskoivat Mooseksen lakiin, mutta pitivät toisiaan lainrikkojina, koska samarialaisilla oli oma tulkintansa laista ja juutalaisilla profeettoihin perustuva tulkinta. Evankeliumin laupias samarialainen auttaa juutalaista, vaikka samarialaiset pitävät kaikkia juutalaisia syntisinä. “Laupias samarialaisuus” tarkoittaa siis pahan ihmisen auttamista, ei vain viattomien orpojen ja leskien auttamista.
Lainopettajalle lähimmäiset olivat kunnon ihmisiä. Jos Jeesus olisi vastannut kysymykseen suoraan sanomalla, että samarialaiset ovat lähimmäisiä, hänet olisi kivitetty syntisten auttajana. Pelkästään hyvien naapureiden auttaminen voi toki olla pyyteetöntä, jos siitä ei ole itselle mitään hyötyä, mutta se ei voi olla laupiasta. Laupeus tarkoittaa sitä, että auttaa toista riippumatta avun saajan ominaisuuksista. Se on armahtavaa rakkautta. Samarialaisen olisi pitänyt jättää Jerusalemista, pyhiinvaellusmatkalta palaava juutalainen tien varteen, samoin kuin rituaalista saastumista pelkäävät papit ja leeviläiset tekivät. Olihan tiellä varmasti muitakin kulkijoita kuin pappeja ja samarialaisia, esimerkiksi maallikkojuutalaisia, jotka olisivat olleet velvoitettuja auttamaan lähimmäistään lain mukaan. Samarialainen auttoi juutalaista laista riippumatta, jopa vastoin lakia.
Vaikka laki opettaa meitä rakastamaan ja kehottaa meitä armahtamaan, se ei voi saada meitä tekemään kumpaakaan. Laki perustuu siihen, että hyvät ihmiset saavat palkinnon ja pahat rangaistaan tekojensa mukaan. Näin on sekä maallisen lain että Jumalan lain laita. Ilman rikoksen ja rangaistuksen lakia ei järjestys pysyisi yllä. On kuitenkin selvää, ettei yksikään ihminen ole viaton. Kukaan ei voi saada täydellistä armahdusta, jos lain mukaan katsotaan. Kukaan meistä ei voi ansaita iankaikkista elämää. Tämän Jeesus opettaa lainopettajalle, joka kuvittelee kelpaavansa Jumalalle hyvien tekojensa kautta. Kukaan meistä ei löydä elämäänsä merkitystä omasta itsestään. Yksikään ihminen ei ole saari.
Me kaikki tarvitsemme laupiasta samarialaista, joka suostuu tekemään lain mukaan väärin, armahtamaan, jotta me emme eläisi omasta yksinäisestä itsestämme, vaan Jumalasta, joka rakastaa ehdoitta. Jeesus on meidän laupias samarialaisemme, joka naulittiin syntisenä syntisten tähden. Jeesus ei tietenkään ollut syntinen todellisuudessa, mutta lain mukaan hän oli väärintekijä rakastaessaan syntisiä. Todellinen vanhurskaus, eli oikeus, löytyy kuitenkin armosta, joka on maailmankaikkeuden syvin voima. Rakkaus on enemmän kuin laki, ja rakkaus laista riippumatta on armoa. Se on oikeutta oikeuden yli, Jumalan oikeutta. Meidän haavamme parannetaan. Jumala on meidän lähimmäisemme. Hän huolehtii meistä ja on kanssamme aina. Hän on se, joka osoittaa meille laupeutta, sillä hän on itse armo.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti