4.1.2023

J. R. R. Tolkienin syntymäpäivän messu 3.1.2023

Kuva: Petri Samuel Tikka


Tässä ajatuksia ja otteita J. R. R. Tolkienin syntympäivänä vietetystä messusta, jossa palvelin Pitäjänmäen kirkossa 3.1.2023.

***

JOHDANTOSANOJA

Rakkaat ystävät, kristityt,

Vietämme kirkkovuodessa jouluaikaa eli muistamme Jeesuksen syntymää, Jumalan tulemista ihmiseksi. Tänään kolmas tammikuuta eli joulun kymmenentenä päivänä on myös yhden Jeesuksen opetuslapsen syntymäpäivä. Vuonna 1892 syntyi John Ronald Reuel -niminen poika Mabel ja Arthur Tolkienille Blomfonteinissa Oranjen Vapaavaltiossa eteläisessä Afrikassa. Ronaldiksi lähipiirin kutsuma Tolkien vaikutti sittemmin suurimman osan iästään Englannissa ja erityisesti Oxfordissa kielitieteilijänä, muinaisenglannin professorina sekä fantasiakertomusten kirjoittajana. Tolkien oli myös kristitty, katolilainen, jonka uskolle keskeisiä asioita olivat ehtoollinen ja Vapahtajan äidin, ainaisen neitseen Marian esirukoukset. Tolkien kuoli Kolminaisuuteen turvaten toinen syyskuuta 1973.

Myös luterilainen käsitys kristinuskosta kehottaa meitä muistamaan menneiden polvien hyveitä ja uskoa. Tolkien joutui kokemaan kovia elämässään, kuten suvun hylkäämisen äitinsä, itsensä ja veljensä katolisuuden vuoksi, molempien vanhempien menetyksen lapsena sekä lähes kaikkien ystäviensä menettämisen ensimmäisessä maailmansodassa. Kuitenkin Tolkien jaksoi elämässään ja työssään välittää kielen kauneuden itseisarvoa, luonnon merkitystä sekä ehkä ennen kaikkea sitä, että vain armo voittaa pahan, ei mahti eikä voima eikä väkivalta. Lauloimme juuri virressä, jonka oli kirjoitettu toisen maailmansodan aikaan: ”Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki, kuin kesän tullen sulaa lumi, jää!” (Virsi 165)
Kovien kokemustensa kautta Tolkien ehkä uumoili tällaista armorikasta näkymää, jonka nyt vain toivon ja sen vahvistaman mielikuvituksen kautta voimme saavuttaa.

***

Hallelujasäe: Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. (1. Joh. 5: 20a)

Evankeliumista Johanneksen mukaan (1: 5-10, 15-18)

5 Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

6 Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. 7 Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. 8 Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.

9 Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.

10 Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.

15 Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua."

16 Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.

17 Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.

18 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.

+ Messun muut Raamatun kohdat: 

Psalmi 148: 1-4, 9-14 (Antifoni: Danielin kirjan lisäykset C: 82)
2. Moos. 2: 15-22
Ef. 1: 19-23


***


SAARNA



Ylistetty olkoon Jeesus Kristus! Olkoon hän aina ylistetty!

Tänään muistelemme yhtä merkityksellistä ihmistä, joka on kuollut ja joka on silti elävästi ehkäpä vaikuttanut monen meidän elämäämme. Näin ainakin omalla kohdallani. Tolkienin kirjojen lukeminen teini-ikäisenä vaikutti käänteen tekevällä tavalla uskooni. Samoin tekivät jo aiemmin Tolkienin ystävän C.S. Lewisin Narnia-kirjat. Tolkienin teokset antoivat minulle mahdollisuuden tuntea, ettei ihmisen tarvitse olla suuri ja merkittävä eikä moraalisesti läheskään täydellinen ollakseen sankari, ratkaisevan tärkeä. Tolkienin tarinat opettivat minulle, että valtavat näyt hyvän voitosta ja toivosta ovat jotakin kiehtovaa, jotakin, jonka varaan voi mielellään ruveta jopa rakentamaan elämäänsä. Toisin sanoen: kaikki se ihmeellinen ja mahdoton toivo ja armo, joita kristinusko oli minulle kasteesta asti opettanut, oli sovellettavissa elämään ja sen usein raadollisiin haasteisiin myös aikuisuuden kynnyksellä ja sen jälkeen.

Tolkien oli kristitty, joka hoiti omaa kutsumustehtäväänsä vailla suurta numeroa. Kovin moni ei tunnu tietävän, että Tolkien oli harras kristitty. Hän kävi jatkuvasti ehtoollisella, Kristuksen ruumista palvomassa ja vastaan ottamassa, usein päivittäin. Vaikka Taru sormusten herrasta oli Tolkienin mukaan Marian esirukousten ansiota, tulkinnan professori jätti lukijalle. Siinä onkin salattua viisautta. Kuitenkin Tolkienin mukaan hyvän tarinan yllättävä käänne, toivorikas ratkaisu toivottomimmalla hetkellä, koskettaa syvältä. Vaikka tarinat voivat jäädä tarinan maailmaan, se tunne ja kokemus, jotka ne synnyttävät, tuntuvat viittaavan eteenpäin. Tolkienin mukaan tarinoiden toivo viittaa viime kädessä Kristukseen, Messiaaseen. Hän on se, joka voittaa maailman pimeyden ja ahdistuksemme kokien kaiken pahan ja sen, mikä tuhoaa. Kuolemallaan hän kuoleman voitti, niin kuin pääsiäisenä julistetaan.

Kristus on Jumala, joka on aina myötätuntoinen. Hän on Jumala ihmistä lähellä, kärsivä, välittävä. Uskonnon inhimillisyys ja lähestyttävyys on ehkä ollut nykyaikaisen kirkon fokuksessa jo pitkään. Kuitenkin fantasian suosio ja erityisesti Tolkienin tarut viittaavat ehkä siihen, että jotakin suurta ja tuonpuoleista kaivataan
samalla. Kuljetaanhan Tarussa arkisesta hobittimaailmasta kohti seikkailua, jossa valtavat kotkat, kevään puiden suloinen tuoksu ja aavan meren takainen taivaallisten valtojen maa häämöttävät koko ajan ja yhä laajemmin horisontissa. Eivätkä vain horisontissa, vaan valo loistaa pimeässä, aamutähden valo Galadriel-kuningattaren pullosta, kun pimeys demonisen lukin muodossa uhkaa niellä. Aiya Earendil, elenion ancalima! Terve Earendil, meren ystävä, tähdistä kirkkain! Tämä hätähuuto on viittaus muinaisenglantilaiseen adventtirunoon, joka kertoo Kristuksen, meidän Jumalamme, tulemisesta maailmaan sen kirkastavana aamutähtenä: Eala earendel, engla beorhtast, ofer middangeard monnum sended Terve aamutähti, enkeleistä kirkkain, yli Keski-Maan ihmisille lähetetty.

Tarkoitan tällä kaikella tätä: Taru sormusten herrasta ja Tolkienin muut kertomukset viittaavat omalla painollaan siihen, että me tarvitsemme elämämme keskelle vahvaa toivon valoa. Vaikka toki tarvitsemme jotakin lähestyttävää, jotakin hobittimaista, juuri siinä samalla kaipaamme jotakin kestävää ja laajaa. Tarvitsemme armoa, joka ei hajoa sankarin langetessa houkutukseen. Tarvitsemme näkyä elämästä, joka ei rajoitu siihen vain, mitä voimme nähdä ja hallita, mitä siis voimme sanoin, valtapelein ja asein manipuloida. On olemassa laajempi maailma, sellainen, jolle ei kuolemakaan aseta rajoja. Niin kuin kuningas Aragorn sanoo ennen kuolemaansa: "Emme ole ikuisiksi ajoiksi sidottu tähän maanpiiriin, ja sen toisella puolen on enemmän kuin muisto."

Jeesuksesta puhutaan usein yksittäisenä ihmisenä, joka kerran eli ja viisaita opetti. Tolkienin tarujen kautta ehkä kirkastuu myös toinen puoli, johon tähän päivään valitsemani Raamatun tekstitkin viittavat: Jeesus Kristus on kokonainen maailma ja todellisuus, kokonainen Rakkauden todellisuus, uusi katsantokanta, joka ei mene hetkeksikään mukaan tämän maailman kylminä tosiasioina pitämiin peleihin. Hän ei mene niihin mukaan, koska ne eivät enää hänessä meitä samalla myöskään kiehdo. Unet ja fantasia ovat opettaneet toisin, johtaneet totuuden ja todellisuuden teille. Se, mitä pidämme epätotena, opettaakin tosinta totta, sitä, mikä pysyy, kun kaikki muu menee: hyveitä, ehtoa vailla olevaa hyväksyntää ja armoa, kauneutta, ystävyyttä, toveruutta hädässä. Kaikki tämä tiivistyy ja huipentuu hänessä, joka on samalla tässä maailmassa, sen konkreettiisiin lainalaisuuksiin tulleena, ja samalla tuossa toivon ja unelmien maailmassa. Vain yhden nimen, yhden persoonan tälle todellisuudelle itse tunnen, samoin kuin Tolkien: Jeesus. 

Olemme aloittaneet uuden armon vuoden 2023. Tammikuun ensimmäisellä, jolloin vuoden aloitamme, on ollut jo sen muuttumista vuoden vaihteen juhlinnaksi toinen merkitys: se on Jeesuksen nimenannon päivä. Aloitamme vuoden siis Jeesuksen pelastavassa nimessä, hänen nimessään, jonka syntymän juhlinta jatkuu näin jouluaikana. Kuoltuaan Jeesus nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen eli Rakkauden todellisuudesta kaikkea hyvin johtamaan. Näin Kristus avasi äärettömässä ja läheisessä itsessään kaikille toivon. Taivas ja tuonpuoleinen, kaikki ihmeellinen, on juuri nyt avointa ja totta Isän ainoassa Pojassa. Koska Jeesus elää ja rukoilee puolestamme, häneen uskoneet elävät myös ja rukoilevat puolestamme juuri nyt. Toivon ulkopuolella eivät ole myöskään ne, jotka eivät ole tässä elämässä ehtineet uskoa - näin monet varhaisen kirkon opettajat opettivat. Kiirastuli, kuolemanjälkeinen puhdistava tuli, johon Tolkien uskoi, oli esimerkiksi Gregorios Nyssalaisen mukaan lopulta meidän kaikkien osamme, jotta täysin kirkastuneina astuisimme uuteen elämään.

Silti: eihän kaikki ihmeellinen voi olla totta? Miten me voimme jaksaa ajatella materialistisessa ja raa'assa maailmassamme, että armo ja enkelit ja pyhät ja ihmeet ja rukoukset ovat muuta kuin toiveunta? Tolkienin ja hänen elävään toivoon viittaavien ajatustensa muistaminen ei kuitenkaan ole mitään aintulaatuista. J
oulunpäivinä valtava määrä suomalaisia menee haudoille muistamaan rakkaitaan, jotka ovat jo kuolleet. Suhteessa siihen, että Suomen ja Euroopan yleensä väitetään olevan maallistuneita, tällainen toiminta on merkillistä. Eihän meillä ole nimittäin sekulaareja takeita tai todisteita siitä, että edesmenneiden muistamisella taikka heidän rakastamisellaan on pidempikestoisempaa merkitystä. Siksi jokainen kerta, kun vaikka sytytämme kynttilän rakaan muistoksi, on rohkea ja määrätietoinen uskon teko. Teko voi tuntua pieneltä ja hiljaiselta, sille emme ehkä uskalla antaa suoraa painoarvoa. Kuitenkin kuolleen muistaminen puhuu valosta, joka loistaa pimeässä, elämästä ja rakkauden yhteydestä, joita kuolema ei lopeta. Usein toki sanotaan, että ihmiset jatkavat elämäänsä heidän rakkaidensa muistossa. Mutta kun kaikki muisti lakkaa, mitä sitten? Emme voi korulausein latistaa sitä elämää, joka rakkaudessa aina virtaa. Elämä on totta aina, sillä meidän ja koko maailman jatkuva, hengittävä elämä on Jeesus Kristus, kätketty mutta voimallinen armon Herra, joka on noussut kuolleista ja kutsuu nytkin kaikki mukaan kotiin: myös juuri sinut, juuri nyt.

Oma isäni kuoli lokakuussa. Kerran vaikeana hetkenä koin, joko ennen tai jälkeen isäni kuoleman, että Tolkien asettaa kätensä harteelleni ja rohkaisee eteenpäin. Ehkäpä jonkun pyhän tai enkelin käsi saa koskettaa myös sinun olkapäätäsi. Pyhäin yhteys ei ole suljettu, vaan ehtoollisella se avautuu.

Vanha Bilbo laulaa Tolkienin Tarussa: ”Tulen ääressä istun ja mietin nyt / miten käy tämän maailman / kun en talven tultua enää / näe kevään tulevan. // Kas, vielä on kaikkea paljon niin / mikä näkemättä jää, / joka kevät jokainen metsä / eri lailla vihertää.” Laulan nyt Bilbon laulun omana sävellyksenäni englanniksi.

I sit beside the fire and think
of all that I have seen
of meadow-flowers and butterflies
in summers that have been;

Of yellow leaves and gossamer
in autumns that there were,
with morning mist and silver sun
and wind upon my hair.

I sit beside the fire and think
of how the world will be
when winter comes without a spring
that I shall ever see.

For still there are so many things
that I have never seen:
in every wood in every spring
there is a different green.

I sit beside the fire and think
of people long ago
and people who will see a world
that I shall never know.

But all the while I sit and think
of times there were before,
I listen for returning feet
and voices at the door.

***

Messun virret: 
165 
126
937: 1, 3
40: 1, 3-4
221: 1, 3-5
805a
300 
49:1-3

***

Seuraavassa käännös rukouksesta, jonka ovat laatineet ne, jotka katolisessa kirkossa haluavat edistää Tolkienin kanonisaatio- eli pyhäksi julistamisprosessia. Se on vasta aluillaan. Kursiivissa oleva on omaa tekstiäni...

Oi siunattu Kolminaisuus, me kiitämme sinua siitä, että olet siunannut kirkkoa John Ronald Reuel Tolkienilla. Kiitämme, että olet antanut luomistyösi runouden, Pojan kärsimyksen salaisuuden ja Pyhän Hengen harmonian loistaa hänen kauttaan ja hänen mielikuvituksensa kautta, joka on toiminut sinun luovuuttasi heijastaen. Luottaessaan täysin äärettömään armoosi ja Marian äidilliseen esirukoukseen hän on toiminut Jeesuksen, lihkaksi tulleen Jumalan Viisauden, kuvana ja on näin näyttänyt meille, että pyhyys on välttämättä osa kristityn tavallista elämää ja johtaa ikuiseen yhteyteen sinun kanssasi. Anna meille hänen esirukouksensa kautta ja tahtosi mukaan se, mitä pyydämme: salli myös meidän elämämme ja kutsumustemme kirkastaa Jeesusta, häntä, joka on voittanut pahan yksin armon avulla. Toivomme, että hänet lasketaan pian pyhiesi joukkoon. Me rukoilemme sinua, Kolminaisuus. Aamen.


Suositut tekstit | The most popular posts