Hyvyys

Hyvyys puhe Vanhan kirkon aamumessussa keskiviikkona 12.2.2014

Raamatunluku
Room. 6:17–23

Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta – käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.

Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Puhe

Rakkaat ystävät,

Täällä Vanhassa kirkossa on sunnuntain messun alussa usein toistettu lausetta: ”Herra on hyvä kaiken aikaa.” Ajatus on erinomainen ja tärkeä sisällöltään. Sellaisella perusvireellä rukoilimme Herraamme virrellä 302. Vapahtajamme Jeesuksen jumalalliseen hyvyyteen vedotaan siinä monin eri sanakääntein: kaunista sydän huoneeksesi, rohkaise hyvyydelläsi, lahjoita rauha, viisaus, rakkaus, voima ja luottamus.

Siis: Herra antaa ja tekee mahdolliseksi sen, mitä voisi nykykielellä kuvata positiiviseksi elämänasenteeksi. Kaikkein parasta on se, että ylipäätänsä otamme elämän vastaan. Sitä teemme luottaessamme hyvyyden voimaan, innostuessamme elämästä sekä osoittaessamme vastavuoroista hyvyyttä eli rakkautta. Meillä on kaikki tämä vastaanottokyky. Me omistamme koko elämän, siis kaiken. Koko elämä on kokonaan lahjaa. Kaikki on lahjaa.

Mutta: on olemassa tuo aina esille ponnahtava sana ”mutta”… Jokaista hyvän mahtia puolustavaa ajatusta vastaan on aina vastalause. Se alkaa usein ulkonaisesta pahuudesta: jos kerran hyvä voittaa pahan, jos kerran Jumala on kaikkivaltias ja hyvä, miksi maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa; riitoja, sotia, katastrofeja? Tosiaan: miksi? Miksi meidän kunkin elämässämme tapahtuu kaikenlaista pahaa: väheksyntää, kaunistelua, epäilyä - torjuvaa vastaanottokykyä, epätoivon lietsontaa? Miksi? Tämä miksi-huuto kohoaa taivaisiin.

Jano hyvyyteen eli Jumalan puoleen on olemassa kaikissa ihmisissä. Kukaan ei ole vailla jotain jumalaa, jotain tahoa, jolta odottaa kaikkea hyvää. Takertuminen muuhun kuin oikeaan Jumalaan tuottaa pysyvää pettymystä, mutta hapuileva kaipaus johonkin todella kestävään ei lakkaa. On lähtökohtaisen tärkeää ja ajankohtaista pitää mottona ja käytäntönä juuri tällaista ajatusta: ”Herra on hyvä kaiken aikaa.”

Paavalin mainitsema pahuuden palveleminen tarkoittaa yksinkertaisesti ajautumista turvautumaan johonkin muuhun kuin häneen, joka on vain hyvä. Mutta kiitos Jumalalle: me olemme kristittyjä, uskovia, tuntuipa miltä tuntui! Meillä ei ole hätää. Meidät on kastettu. Kuulumme Jeesukselle, epäuskon hirmumahdin voittajalle. Miten voimme auttaa tänään niitä, jotka hapuilevat? Unohtakaamme itsemme, antautukaamme aktiiviseen, innostuneeseen rakkauteen. Silloin todistamme hänestä, joka on niin lähtökohtaisen hyvä ja innostava, että sietää olla hänen kanssaan päivät ilman määrää.