Vanha kirkko - ja messu // The Old Church - and the Mass

Tuli sellainen taivaanlahja, että toimin helmikuun ja maaliskuun ajan Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa. Vanhassa kirkossa voi minuun erityisesti törmätä. Pienenä Tikkana olinkin siellä tavan takaa keskiviikkoaamun messussa. On mieletön fiilis olla paljasjalkainen pastori oman Hesan keskustassa!

Heaven sent me such a grace that I will work in the Cathedral Parish of Helsinki in February and March. One can bump into me especially in the Old Church. As a small Woodpecker (= Tikka) I was regularly there for the Wednesday Morning Mass. It's a superb feeling to be pastor in the centre of the city where I've been born, the city of my heart!

Stadilaisena sitä toivoo yhteistä iloa, inspiraatiota, muutoksen tuulia näille nurkille. Tahdon nähdä meidät helsinkiläiset yhdessä, ei piilossa omissa nurkissaan! Koti-Helsinkini ytimessä messun, seura-kunnan kokoontumisen, pitämisellä on erityistäkin erityisempi merkitys minulle. Ensimmäinen messu, jota olen mukana toteuttamassa, on nyt 9.2.2014 (tässä FB-tapahtuma), ja sitten on reilun kuukauden putki.

As a guy of the city, I do wish for common joy, inspiration and change to these neighbourhoods. I want to see us citizens of Helsinki together, not just hidden in our own corners! At the heart of my hometown Helsinki, there is a special kind of special meaning to holding the Sunday Service of the congregation for me. The first Sunday Service I am part of organizing is now on the 9th of February, and a month of them after that. Here's the link to the Facebook event for it.

Mutta miten perustella helsinkiläisille helsinkiläisenä (tai muutenkin), mikä pointti on käydä ihan tavallisessa messussa, ilman mitään erityissyytä, esim. joulua, Tolkienia, konfirmaatiota, metallia tai Tuomasta? Mikä mieli semmoisessa jokaviikkoisessa touhussa on? Messuilusta papiksi innostuneena Tolkien-fanina (-messunkin pitäneenä), ääntänsä soittavana 27-vuotiaana töölöläisenä vastaan.

But how to give a reason to actually come to Church, what's the point of going to a regular Mass, without any special justification, like Christmas, Tolkien, confirmation, metal music or St. Thomas (the doubter)? [Note: these type of special Services have been held in Finland.] What's the fuss about having a Service every week? As a pastor who became a pastor because of his love for the Mass, as a Tolkien fan (who held a Mass inspired by Tolkien's Christian faith!), and as a 27 year old singing man from the neighbourhood of Töölö - I answer the following.

Tiedätkö sen fiiliksen, mikä tulee mahtavan leffan käännekohdassa, loppupuolella? Asiat selkenevät tai tunnesotku ratkeaa, ehkä jokin kuitenkin jää vielä mysteeriksi. Tunne-elämykset ovat hetkittäisiä valaisuja. Messu tuo joka viikko, jatkuvasti kaiken banaaliuden ja eksistentiaalisen angstin keskelle elämän läpivalaisun. Se tapahtuu ohi dramaturgisten kuvioiden, hiljaisuuden lomassa. Kokemus kumpuaa ilman näyttelyä, jopa hullunkurisen seipään nielleenä, raakana ja leikkaamattomana. Voi hui, mutta...

Eikö tämä ole juuri se pointti?

Do you know that feeling that come's at the high point of a movie, near the end? Things become clear or emotional turmoil is solved, perhaps something still remaining a mystery. Emotional highs are momentary enlightenments. The Mass brings an illumination of the mind, of one's life as it is now, every week, continually, amidst all the banality and existential issues. It passes the patterns of drama, in silence that intersperses though it all. The experience comes to the surface without proper acting or action, even comically stiff, raw and uncut. Oh no, but...

Isn't that just about the whole point?