tiistai 30. elokuuta 2011

Virsi: Liittosi on ihmeellinen

Kirjoitin seuraavat sanat Ps. 119: 129-136 pohjalta. Se on 10. sunnuntain helluntaista psalmi. Olin liturgina 21.8. Langinkosken kirkossa, ja lauloin silloin virren. Sävel on Philipp Nicolain käsialaa vuodelta 1599, ja on tuttu virrestä 163 "Herätkää, niin huuto kaikaa" ("Wachet Auf").

Liittosi on ihmeellinen,
se kestää iankaikkisuuteen.
Siis laulan aina riemuiten.
Sanasi kun avautuvat,
ne sieluani valaisevat
ja antavat ymmärryksen.
Nyt kaipaa sieluni,
ruumiini, mieleni
totuuttasi.
Oi Herrani, suo armosi,
on suuri rakkautesi.


Kulkuni tee tasaiseksi,
saan luottaa sinun lupaukseesi,
ei vääryys voi nyt vallita.
Vapauteen vie sorron alta,
ja riistä pahuudelta valta,
niin sinua voin seurata.
Kirkasta kasvosi,
opeta tahtosi
Hengelläsi.
On ikuinen, ihmeellinen
tuo armoliitto Jeesuksen!


Psalmi:
Sinun liittosi on ihmeellinen,
siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
        Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee,
        tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki,
minä janoan sinun käskyjäsi.
        Katso puoleeni, anna armosi -
        se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi,
älä anna minkään vääryyden vallita minua.
        Vapauta minut sortajistani,
        että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi.
Opeta minut tuntemaan käskysi!
        Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä,
        koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119: 129-136

Hartauskirjoitus Kymen Sanomissa 28.8.2011

Usko

”Minä uskon Jumalaan…” Näin selkeästi ja yksinkertaisesti alkaa Apostolinen uskontunnustus, kristillisen uskon lyhyt selitys. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Lehdissä ”Jumala” kirjoitetaan usein pienellä alkukirjaimella, vaikka viitatessa kristinuskon Jumalaan kyseessä on erisnimi. Puuttuu ymmärrys siitä, että Jumala on henkilö, persoona. Joko Jumala kielletään kokonaan tai hänet yhdistetään johonkin universaaliseen elämänvoimaan. Kristillinen usko Jumalaan viittaa sen sijaan siihen, että kaiken takana on persoona, hän: välittävä, rakastava, puhuva Jumala. Tämä antaa perustavanlaatuisen merkityksen myös kaikille ihmissuhteille. Jumala on luonut meidät rakkaudessaan ja on tarkoittanut meidät välittämään toisistamme. Rakkaus ja huolenpito ovat iankaikkisia asioita.

”Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan…” Monet sanovat uskovansa Jumalaan, mutteivät ymmärrä mihin Jeesusta tarvitaan. Mutta – tarvitseeko isä poikaansa? Jumalan olemukseen persoonana, rakastavana, sisältyy se, että hän iankaikkisuudessa rakastaa Poikaansa. Usein Jeesuksen merkitys avautuu henkilökohtaisesti vasta sitten, kun huomaa oman vajavaisuutensa ja rikkinäisyytensä. Synti ei ole hävettävä asia, vaan edustaa meidän inhimillisyyttämme. Jeesus on voittanut synnin tuoman eron Jumalasta, rakkaudesta. Syyttömän kuolema syyllisenä, Jumalan Poika Jumalan hylkäämänä, on kyllin radikaali tapahtuma parantamaan ihmiskunnan eksistentiaalisen ahdingon. Ylösnousemuksen ihme vakiinnuttaa uuden maailmanjärjestyksen: armon.

”Ja Pyhään Henkeen…” On mielenkiintoista huomata, että kaikkein eniten juuri Pyhän Hengen persoonan nimi kirjoitetaan pienillä alkukirjaimilla. Sanana ”henki” tarkoittaa kuitenkin hyvän ilmapiirin ja henkiolennon lisäksi persoonaa. Ihmisellä on henki, sisin, sielu, mikä tekee meistä keitä me olemme. Huoneessa on yllättävän usein monta henkeä. Jumalan Pyhä Henki on kolmas Kolminaisuuden Persoona, ja hän on Rakkauden Henki, jota täynnä Isä ja Poika ovat. Ilman Henkeä usko jää vain teoriaksi. Hän synnyttää uskon, kiinnittää Jeesukseen ja johtaa hyviin tekoihin. On yleinen tosiasia, että toisesta välittävä haluaa antaa rakkaalleen kaikkea hyvää. Pyhä Henki on Jumalan suurin lahja.

Petri Tikka, pastori, Langinkosken seurakunta