My Hymn, Now Resound With Thanksgiving

My Hymn, Now Resound With Thanksgiving translation by Petri Tikka (2010)		Soi, virteni, kiitosta Herran. Mikko Katila (1863-1924), Siionin virsi 173
1. My hymn, now resound with thanksgiving to God who is gracious and grand, yes, mighty and merciful is his right hand. Whoever to grace fled, believing, his joy shall forever expand. 2. From death did this good Lord of ours rise up and defeat it outright. For sinners he’s done it, he’s won the good fight. He’s stronger than all of the powers, his glory’s amazing and bright. 3. Although he is great, high and holy, the ruler of heaven and earth, he’ll surely protect his own child of new birth, he won’t leave me, however lowly. His gentle care grants me my worth. 4. So I will not fear any dangers, he’ll carry me in the frontier. Though narrow and dark, he will make the way clear. We will go together like rangers, my helper and guide will be near. 5. On journey, like Jacob, I’ll wrestle in night with no power to cope, bereft of all strength, without solace I grope, as though ground and crushed by a pestle, defeat brings victorious hope. 6. My hymn, now resound with thanksgiving. My God is amazing and good, who for me, the greatest of all sinners, should have mercy, and one day be giving more peace than can be understood.		1. Soi, virteni, kiitosta Herran. Hän on hyvä, armollinen, on kätensä laupias, voimallinen. Ken armoonsa turvasi kerran, on riemuiten muistava sen. 2. Hän, Herramme, kuoleman alta on noussut ja voittanut sen. Työn täytti hän puolesta syntisien. On hänellä voima ja valta ja kirkkaus ihmeellinen 3. Hän vaikka on näin pyhä, suuri, ja valtias taivaan ja maan, ei hylkää hän lastansa halvintakaan, vaan suojansa antaa kuin muuri. Näin hellintä hoitoa saan. 4. En pelkää siis vaarojen matkaa, hän silloinkin kantaa ja vie, kun polku on synkeä, kaita on tie. Voin kanssansa taivalta jatkaa. Hän vastakin auttava lie. 5. Kun matkalla Jaakobin lailla yön ankaran painia saan ja sielu on uupunut taistelemaan, niin silti se, toivoa vailla, on siunattu voittamanaan. 6. Soi, virteni, kiitosta Herran. Hän aivan on ihmeellinen, kun suurinta syntistä armahtaen hän, laupias, lahjana kerran suo rauhansa taivaallisen.

Oh, When Will the Morning Star Ascend

Oh, When Will the Morning Star Ascend translation by Petri Tikka (2010)		Koska valaissee kointähtönen Anders Odhelius (1745), Finnish trans. (suom.) 1790 etc.
Oh, when will the morning star ascend, light up this beggar poor? Oh, when will the nightly journey end? It is still dark, obscure. Towards the skies I all the time lift up my longing eyes. Though I don't see the light sublime, I know it never dies. Oh, when will the light as pledge of grace dawn on my troubled heart? Oh, when will your joy my pain replace, when will unfaith depart? If only I could see it now, your blessedness, O Lord! Though still you did not this allow, one day I'll be restored. O Lord Jesus, this I ask of you from deep within my soul: with your Spirit tend me and renew, in sorrows me console. My Lord, yourself illuminate to depths I cannot see. My conscience then will not berate, your blood will set me free. Once the power of your blood I know, most precious, shed for me, I'll no longer waste what you bestow, your gift so great, and flee. Oh, make me yearn for you alone and empty me entire, let all else be for me unknown but grace that you acquire. O Lord Jesus, in this certain hope I step before your face. Tearful at the end of my own rope, I ask and beg for grace. I will not go till you employ your wounds that me imbue with blessed peace and blissful joy, in faith I plead with you.		Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää? Koska päättyy matka yöllinen? On yhä hämärää. Taivaalle nostan yhtenään katseeni kaipaavan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan. Koska vakuudeksi armosta jo valo koittanee? Koska päässee sydän vaivasta ja usko kasvanee? Ah, pääsisinpä näkemään jo Herran autuuden! Vaan vaikken vielä nähnytkään, saan kerran nähdä sen. Herra Jeesus, pyydän sinua kaikesta sielusta, hoida Hengelläsi minua, murheissa lohduta. Kirkasta, Herra, itsesi nyt sydämelleni ja verelläsi puhtaaksi tee omatuntoni. Kun mä kerran pääsen tuntemaan voimaa sun veresi, en mä enää jouda tuhlaamaan kallista lahjaasi. Tee minut kaipaavaiseksi, tyhjäksi kokonaan, armoa kerjääväiseksi, armosi että saan. Herra Jeesus, eteen katseesi käyn tässä toivossa. Kyynelin nyt käännyn puoleesi ja pyydän armoa. En mene pois, ennen kuin saan haavoissas kalliissa levon ja ilon autuaan, niin, aamen uskossa.