Jeesus, koko ihmiskunnan parantaja

Jeesus, koko ihmiskunnan parantaja
Saarna Pitäjänmäen kirkossa Toivo-messussa 22.8.2021 
13. su helluntaista, ”Jeesus, parantajamme” 
Petri Samuel Tikka

Saarnasin tämän lukukappaleen pohjalta: 2. Kun. 5:1–15

Toisesta kuninkaiden kirjasta, luvusta 5

Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman oli arvossa pidetty mies ja kuninkaansa suosiossa, sillä Herra oli käyttänyt häntä aseenaan pelastaessaan Syyrian sen vihollisilta. Naaman oli mahtava soturi mutta sairasti spitaalia. Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi. Tyttö sanoi emännälleen: ”Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista.” Naaman meni kuninkaansa puheille ja kertoi, mitä israelilaistyttö oli sanonut. Syyrian kuningas sanoi: ”Mene vain sinne, minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle.” Niin Naaman lähti ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta sekeliä kultaa sekä kymmenen juhlapukua.
    Naaman vei Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa sanottiin: ”Tämän kirjeen tuo sinulle palvelijani Naaman. Olen lähettänyt hänet luoksesi, jotta parantaisit hänet spitaalista.” Luettuaan kirjeen Israelin kuningas repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Olenko minä muka Jumala, jolla on elämä ja kuolema vallassaan, kun hän lähettää spitaalisen minun parannettavakseni! Hän selvästikin vain hankkii riitaa kanssani!”
    Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli repäissyt vaatteensa, hän lähetti sanomaan kuninkaalle: ”Miksi repäisit vaatteesi? Lähetä tuo mies minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta.” Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: ”Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve.” Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: ”Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini. Eivätkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiä paremmat! Yhtä hyvin minä voin peseytyä ja puhdistua niissä!” Hän kääntyi vihoissaan takaisin ja lähti pois.
    Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: ”Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!” Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.
    Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi.”

Jeesus on koko ihmiskunnan parantaja. Saarnassani tänään kaiken läpi teemana kulkee radikaali mutta jo alkukirkossa ylläpidetty toivo, että yksin Kolminaisuuden tähden jokaisella koskaan eläneellä ihmisellä on toivo. Käsittelen ensin tämän pyhän Vanhan testamentin lukukappaletta ja sen radikaalia luonnetta, joka tuo toivoa kaikille kansoille. Viholliskansan sotilasjohtaja ei saanut vain ruumiin parannusta, vaan ennen kaikkea uskon. Liitän nämä ajatukset Kolminaisuuden ristiin, jolla Jeesus antoi Henkensä tuodakseen parantavat vedet kaikille kansoille. Lopuksi annan käytännön sovelluksia elämäämme. Toivo eheyttää ja auttaa jaksamaan. Niin ihmissuhteissa kuin maailman rauhan ja uskon suhteen voimme tarrautua toisenlaiseen tulevaisuuteen, jonka Pyhä Henki kirkastaa. 

Vihollinen paranee

Vanhan testamentin lukukappaleen radikaali luonne menee helposti ohi. Siinä syyrialainen sotilaskomentaja kääntyy uskomaan Israelin Jumalaan parannuttuaan ihotaudista. Merkille pantavaa tästä tekee se, että Syyria ja Israel olivat tuolloin 800-luvulla ennen Kristusta jatkuvasti sodassa. Tämän takia Israelin kuningas ei voinut uskoa, että yksi viholliskansan suurimmista kenraaleista haluaa rehellisesti jotakin vastapuolen valtionpäämieheltä. Kuningas piti parannuspyyntöä provokaationa. Oman lisänsä asiaan saattaa tuoda se, että spitaalia on pidetty usein Jumalan rangaistuksena sille, joka ei suostu myötätuntoon. Naaman pettyy ja päättää, että oman maansa joet ovat varmasti yhtä hyviä. Rajamuurit jäävät paikoilleen. 

Profeetta Elisa kuitenkin kuulee tapahtuneesta. Oikeastaan hänen luokseen olisi pitänyt alun alkaen mennä. Koko tapahtumaketju oli lähtenyt liikkeelle nuoresta israelilaistytöstä, joka oli kuullut Elisan ihmeteoista. Nimi ”Elisa” tarkoittaa muuten ”minun Jumalani on pelastus”. Tyttö tiesi, että Jumala pystyy pelastamaan ja parantamaan. On silti merkillä pantavaa, että profeetta Elisa halusi välittää Jumalan parantavaa voimaa Naamanille, vihollisen sotapäällikölle. Elisa oli nimittäin  kruunun palveluksessa, saman kruunun, joka taisteli Syyriaa vastaan. Elisan motivaatio oli kuitenkin selkeä. Syy oli se, että Naaman saisi uskoa, että Israelissa on profeetta. Profeetta on henkilö, joka puhuu Jumalan innoittamana. Elisa siis toivoi ja uskoi, että vihollisen edustaja saisi uskoa yhteen ainoaan Jumalaan, Luojaan. Tätä hän rukoili, ja rukous kuultiin.

Jordanin vesi, johon Naaman kastautui, oli sama vesi, jonka kautta heprealaisten kansa oli tullut luvattuun maahan ja sitten valloittanut sen vihollisilta. Nyt vihollispäällikkö pääsi oikeastaan osalliseksi samasta siunauksesta kuin Jumalan kansa. Vihollinen oli osa luvattua maata, kastautuen sen rajajokeen. Parantuminen taudista Jordanin vesissä tarkoittaa näin pelastumista uuteen maailmaan, luvatun maan luvatuun rauhaan, vihollisuuksien hälvenemistä. Monella tapaa Naaman on ymmärrettävästi kiitollinen – uskosta, parantumisesta, uudesta toivosta. Elisa ei kuitenkaan suostu ottamaan vastaan kiitoslahjaa, jolla Naaman haluaa siunata profeettaa hänen työssään Jumalan valtakunnan hyväksi. Ainoa siunaus, joka Elisaa kiinnostaa, on Abrahamin siunaus: olla siunauksena kaikille kansoille.

Eteemme piirtyy kaikkinensa kuva, joka poikkeaa siitä, mitä Vanhasta testamentista valitettavan usein opetetaan. Valittu kansa oli valittu kaikkia kansoja varten. Heprealaisessa uskonnossa ei ole kyse tiukasta ja rajaavasta lakihenkisyydestä, vaan armosta, joka kuuluu kaikille ihmisille. Luvatun maankin rajat ovat olemassa sitä varten, että ne laajenisivat ja sulkisivat sisäänsä kaikki. Jordan-virtakaan maan rajajokena ei sulje pois muita kansoja, vaan siunaa ne elävällä vedellä, pelastuksella ja uskolla, joka eheyttää kansojen suhteet.  

Naaman sai skeptisyytensä jälkeen uskon Jordan-virran vedessä. Tämä parantava vesi on oikeastaan ennakkokuva kasteen parantavasta vedestä. Kaste antaa uskon. Jordan-virrassa tapahtui myös Johannes Kastajan toimesta Vapahtajan kaste, kun tämä aloitti julkisen tehtävänsä maailman Vapahtajana. Jeesuksessa, Israelin lopullisessa kuninkaassa, kaikki kansat suljetaan pysyvästi mukaan luvattuun maahan. Hänen oli tarkoitus kantaa valitun kansan ja koko maailman synnit.

Uutta testamenttia ei voi ymmärtää ilman edellistä Testamenttia. Suosittelen lukemaan kertomukset Elisasta toisesta kuninkaiden kirjasta. Niissä on monia yhtymäkohtia Jeesuksen toiminnalle. Sota vältetään monessa kohtaa. Parantumisia tapahtuu. Kaikki ei ole helposti ymmärrettävissä, mutta Jumalan sanassa on siunaus, joka innostaa tutkimaan. Toinen Raamatun kohta, mihin kannattaa itse asiassa aina palata, on Genesiksen alkuluvut. Sieltä käy ilmi, että Jumalan vuorelta Eedenistä virtaa elämän vedet, jotka siunaavat kaikkia kansoja, myös Israelin viholliskansoja, kuten Babylonia.

Jeesus Kristus parantaa maailman uskoon

Meidän kannaltamme tuntuu ongelmattomalta, että jonkin kansan sotilasjohtaja kääntyisi toiseen uskoon. Meillähän on Suomessa uskonnonvapaus tallella, suurimmalta osin. Tuohon aikaan oli toisin: uskonto ja valtio olivat yhtä. Taistelut tapahtuivat eri jumalten nimissä, ja toisten kansojen temppelien hävittäminen kuului asiaan. Vastaavanlaista toimintaa on edelleen eri maissa, joissa uskonnovapautta rajoitetaan. Asia on hyvin ajankohtainen. Mitä jos tällaisessa maassa kenraali kääntyisi salaa kristityksi? Esimerkiksi Pohjois-Koreassa, Myanmarissa tai jopa Afganistanissa? Vaikka rukoilemme rauhan ja uskon leviämisen puolesta kaikkialla maailmassa, tällaista ihmettä on vaikea edes kuvitella.

Kuitenkin Raamattu lupaa, että lopulta Jeesus, Messias, voittaa ja tuo kaikki uskoon ja luo rauhan maailmaan. Filippiläiskirjeen mukaan ”Jeesuksen nimi saa jokaisen polvistumaan taivaassa, maan päällä ja sen alla. Jeesus Kristus on Herra! Sen myöntävät vielä kaikki Isän Jumalan kunniaksi.” (Fil. 2:10-11, UT2020) Siksi monet kristityt kautta historian ovat uskoneet, että Jumalalle on kaikki mahdollista ja yksin Jeesuksen tähden kaikki saatetaan lopulta uskoon, kaikki nekin, jotka ovat ”maan alla” eli helvetissä ja kaikkein mahdottimimmassa tilanteissa. Niin kuin vihollispäällikkö parannettiin rituaalisesta epäpuhtaudesta ja saatettiin uskoon, samaan tapaan on käyvä kaikille maailman kansoille ja johtajille. 

Kaiken sodan ja pahuuden ja julmuuden kirous väistyy ja tilalle tulee usko, Jumalan tunteminen, joka kattaa Jesajan ennustuksen mukaan maailman kuin vedet. Meillä on vain ihmeellinen ennakkoesimerkki tästä Naamanin tarinassa. Kaikkein odottamattomimmat ja pahimmatkin ihmiset ovat armon alla ja toivon perillisiä Jumalan lunastamien kansojen osana. Näin on tosin vain yksin ristin ja Jumalan rakkauden tähden. Tuhoavat teot tuomitaan ja poistetaan. Jumala vihaa syntiä, joka erottaa ja tuhoaa, mutta rakastaa syntisiä, sillä hän rakastaa kaikkia ihmisiä, jotka on itse luonut.

Jesajan kirja ennusti, että Israelin lopullinen kuningas kärsii kansansa puolesta ja että ”hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”. Tätä kohtaa luetaan kirkossa pitkänäperjantaina, ja sen ymmäretään viittaavan Jeesuksen kärsimykseen. Nimitys Kristus tarkoittaa voideltua kuningasta. Israelin kuninkaat voideltiin öljyllä. Kuningas, Messias, parantaa haavoillaan.  Tästä näkökulmasta on oikeastaan ymmärettävää, ettei Naaman mennyt profeetan luo, vaan Israelin kuninkaan luo. Monessa muussakin kulttuurissa tunnetaan ajatus parantavasta kuninkaasta. On kuitenkin vain yksi kuningas, joka parantaa syvimmästä taudista, synnistä, ja pelastaa uskoon. Jeesus, oman pelastavan myötäkärsimyksensä kautta, parantaa iholle asti menevät haavat, kyvyttömyytemme myötätuntoon. Hän antaa elävää vettä, Pyhän Hengen, joka puhdistaa sisältä käsin, eheyttää. 

Mutta mitä on sairaus, josta Jeesus parantaa? Sairaudella on Raamatussa paljon laajemmat mittasuhteet kuin mitä silmillä näkee. Ihosairaudesta, josta lukukappeleemme puhuu, ei ole kyse vain fyysisestä sairaudesta. Yhtä lailla lepra kuin korona tai esimeriksi syöpä voivat olla jotain niin sanotusti metafyysistä eli ruumiillisuuden ylittävää. Esimerkiksi spitaalista kärsivät joutuivat elämään suuressa kärsimyksessä, erossa muista, karanteenissa, jossa he olivat suorassa tekemisissä vain toisten samasta taudista kärsivien kanssa. Tällä tavoin sairaudet voivat olla tuonela, synkeä, elämästä ja toisista ihmisistä erottava tila, niille, jotka niistä kärsivät. Samanlainen henkinen ja itseään syövän lailla ruokkiva tauti on myös tila nimeltä sota, josta maailmamme edelleen kärsii. 

Miten Jeesus parantaa?

Kaikkeen tähän vaivaan antaa toivon yksinomaan pyhän Kolminaisuuden risti. Oma väitöskirjani käsittelee sitä, miten pyhä Kolminaisuus pelastaa maailman. Ymmärrykseni mukaan Kolminaisuus pelastaa maailman kahdesta syystä. Hän ensinnäkin rakastaa meitä aidolla halulla. Hän todella haluaa suhteen meidän kanssamme, jokaisen luomansa kanssa. Hän haluaa meille uskon, niin kuin Elisa tekstissä Jumalan tahdon mukaisesti rukoilee Naamanille. 

Toiseksi Jumala on kärsimätön, vanhalla, vaikealla termillä impassiibeli. Se tarkoittaa sitä, ettei Jumala kärsi mitään pahaa eikä muutu. Maailman pahuus ei saa hänen olemustaan muuttumaan. Jumala ei ole välillä hyvä, välillä paha, välillä kärttyisä, välillä suopea. Jumala on sen sijaan täyttä ja pelkkää iloa, Isän ja Pojan rakkautta Pyhässä Hengessä. Siksi hän toimii vakaasti sen hyväksi, mikä on hänen ainoa päämääränsä: rakkaus eli meidän jokaisen tuominen rakastavaan ja parantavaan yhteyteensä. Tämä ihmeelinen, yllättävä ja uskollinen rakkaus ilmeni jo ennakoivasti Naamanin parantumisessa Jordan-vedessä uskoon. Lopullisesti se on tuotu maailmaan Herran kunniallisella ja eläväksi tekevällä ristillä. Ilmestyskirjan mukaan ”Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta” pulppuaa kristallinkirkkaana elämän veden virta. Parantavat vedet virtaavat sieltä, missä Herra hallitsee, sileltä, mihin hänet on sanojensa mukaan korotettu: ristiltä, kärsimyksen keskeltä, kuoleman voiton puusta.

Palavasta ja vakaasta halusta saada jokainen meistä Isänsä luo Jeesus jaksoi kärsiä loppuun asti. Jeesuksessa ero Jumalasta ja toisista ihmisistä on lopullisesti ylitetty. Voisi sanoa vertauskuvallisesti, että karanteenit on Kristuksen ristillä lyhennetty ikuisista määräaikaisiksi.  Jumalan muuttumattomuus tarkoittaa ristin valossa sitä, että hän on täysin uskollinen rakkaudessaan. Jumalan kärsimyksen voittava rakkaus on paradoksaalisesti läsnä juuri Jeesuksen kärsimyksessä. Isä ei tahdo jättää ketään kärsimyksen valtaan. Kärsimyksen voittava Jumala poistaa ristillä pahimman kärsimyksen: eron Jumalasta ja toisista. Jumalan vakaa rakkaus tarkoittaa sitä, että me ja lähimmäisemme pelastumme ja parannumme, tulemme hänen suuresta rakkaudestaan osallisksi. Tämä parantuminen, uskon saaminen ja yhteyden syntyminen, ovat Pyhän Hengen aikaansaannosta. 

Pyhä Henki on toivo: käytännön sovelluksia

Lopuksi tutkailkaamme, miten voisi soveltaa Raamatun sanomaa. Tämän tehdäksemme voimme pohtia sitä, miten toisen kuningasten kirjan kohdan henkilöt toimivat. 

Ensinnäkin sekä Israelin kuningas että Naaman turhautuvat vuorollaan siitä, mitä tapahtuu.  Yllättävästi inhimillisin mittapuin vähäpätöisemmät hahmot näyttävät meille oikeaa suuntaa: Naamanin nuori palvelijatar sekä hänen muut palvelijansa. Nuori tyttö uskoi avun löytyvän Jumalalta köyhän profeetan kautta, vaikka harhauduttiin välillä äkkipikaisen kuninkaan luo. Palvelijat taas näkivät, että Naamanille asetettu taakka oli itse asiassa vähäinen. Tarvitsi vain kastautua seitsemästi. Silloin kun asioiden tähtäyspisteenä ja voimana on itse kolmiyhteinen Jumala, asiat eivät ole niin monimutkaisia ja hankalia kuin miltä inhimillisin mittapuin näyttää. Apu ei tulekaan suurelta, rikkaalta ja hankalalta kuninkaalta, vaan köyhältä profeetalta, Elisalta. Nyt apu tulee meille kipujen mieheltä, Jeesukselta, ei omista teoistamme. Ei myöskään tarvittu monimutkaisia ja hankalia rukouksia parantumiseen. Kastautuminen seitsemästi riitti. Nykyään uskon ihmeeseen taas riittää pelkkä yksittäinen kaste. Kasteesta saamme uskon voimaa joka päivä palaten siihen. 

Me voimme ottaa palvelijattaren ja palvelijoiden uskosta esimerkkiä: Jumalalle on kaikki mahdollista, ja tämä todellisuus on kirkastunut Kristuksessa ja kasteessa saadussa Hengessä.  Meidän ei tarvitse turhautua Naamanin ja kuninkaan tavoin ja menettää toivoamme siitä, jos ei ole mahdollista ymmärtää toisen kansan tai uskon edustajaa tai joskus edes hyväksyä toisen ihmisen tomintaa. Apu tulee Jumalalta ja lopulta rauha ja yhteisymmärrys – myös sinun ja minun vaikeissakin ihmissuhteissa, kohtaamisissa erilaisten ihmisten kanssa. Yksin Kolminaisuuteen luottaen meillä on lupa uskoa, että kaikki ihmiset ovat lopulta samassa pöydässä, viimeistään ylösnousemuksessa. Tällaisen toivon kantamina jaksamme turhautumatta tehdä työtä lähimmäistemme hyväksi ja heidän kanssaan, neuvotellen ja kuunnellen, joskus rajoja asettaen. 

Toisena esimerkkinä on itse Elisa. Hänkin uskoi palvelijoiden ja palvelijattaren tavoin, että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutta hänen toivonsa ei suuntautunut ensisijaisesti parantamiseen, vaikka siihenkin. Elisa halusi samaa, mitä Jumalakin: sitä, että kaikki saavat yhteyden Jumalaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että se on Jumalalle enemmän kuin mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa meidän kannaltamme, että meidän ei tarvitse pelätä sitä, jos joku ei nyt usko Jumalaan. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, edes sitä, jos joku kuolee vailla uskoa Jumalaan. Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Armon aika ei lopu. Iäti kestää hänen kestää hänen armonsa, kuten psalmeissa sanotaan.

Esimerkinä tällaisesta luottamuksesta on oma Sirkka-mummini. Eräs hänen ystävänsä kuoli menetettyään uskonsa Jumalaan. Mummini löysi Paavalilta tämän kohdan: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. […] jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” Jumalan palavan rakkauden tähden voimme tietää: kaikki kääntyy hyväksi. Kaikki saavat uskon. Sitä pyhät taivaassa rukoilevat. Rukous, myös meidän rukous täällä maassa, on voimallinen väline tämän elämiseksi todeksi. Rukous kuullaan, eikä yksikään rukouksen kohde joudu hukkaan. Sen, mitä Isältä pyydetään Jeesuksen nimessä, se on luvattu antaa. 

Haluan vielä painottaa, ettei kyse voi olla vain yksittäistapauksista. Ei ole yksittäistapauksia, vaan vain ennakkotapauksia toivosta, joka koskee kaikkia. Yksi tällainen oli Naaman, Jumalan näyttämä kuva mahdottomasta uskosta. Mutta jos asiat jäävät yleistasolle vain, jos emme voi soveltaa Raamattua todellisiin, tuntemiimme ja rakastamiimme ihmisiin nyt ja myöhemmin, uskon antama toivo jää konkretiaa vaille. Meidän on voitava soveltaa toivoa ilman esteitä. Takuu tästä meillä on siinä, että Jeesus jaksoi kärsiä iholle asti. Hän kantoi edelleen Jesajan mukaan meidän kunkin sairautemme. Siksi ei voi sanoa, että yksikään ihminen voisi kärsiä synnin tautia ikuisesti. Jumala parantaa kaikki. Hänellä oli ja on kärsimätön rakkaus meihin. Kolmiyhteinen, rakastava Jumala itse pelastaa kaikki oman olemuksensa tähden. 

Kirkkoisä Origeneen mukaan Jumalalle ei ole yhtäkään parantumatonta tapausta; tämän hän sanoi antiikin filosofia Platonia vastaan, joka uskoi joidenkin olevan niin pahoja, ettei heitä voi enää tuonelassa auttaa. Kristus on kuitenkin suuri lääkäri. Mitkään eristävät sairaudet, henkiset tai fyysiset tai hengelliset, eivät voi estää Jumalan omaa parantavaa päämäärää, uskon antamista Pyhän Hengen kautta. Parantaakseen aivan kaiken Kristus jopa astui alas tuonelaan, helvetin syvyyksiin, näin riistäen sen vallan ja murskaten sen portit. Kaikki se, mikä erottaa toisista ihmisistä ja elämästä, on itse Jeesus lääkinnyt pois. Hän on Jumala, joka pelastaa ja parantaa. Juuri siksi meillä on toivo. Ristin miestä ylistävät vielä kaikki ihmiset kaikista kansoista, niin pyhällä maalla, Syyriassa, Suomessa, Myanmarissa, Pohjois-Koreassa, Afganistanissa kuin kaikkialla. Jeesus on koko ihmiskunnan parantaja. Aamen.