Toivon julistus ja kosketus - ilman turvaväliä!

PÄÄSIÄISEN SAARNA
eli Toivon julistus ja kosketus - ilman turvaväliä!
12.4.2020 Pitäjänmäen seurakunta, Radio Deissä
Petri Samuel Tikka

"Kuolema on nielty ja voitto saatu." (1. Kor. 15:54) 


Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 20.

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
    Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
    Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Toisella kotimaisella: Kristus är uppstånden! – Sannerligen uppstånden!
Pohjoissaameksi: Kristus bajásčuožžilii jápmimis – Duođai bajásčuožžilii
Ja latinaksi: Christus resurrēxit! Vērē resurrēxit!
Myös unkariksi: Krisztus feltámadt! Valóban feltámadt!
Sekä hepreaksi: Hameshiach qam! Be'emet qam!
Yhtä lailla arabiaksi: al-Masīḥ qām! Ḥaqqan qām!
Ja viroksi: Kristus on ülestõusnud! Tõesti on ülestõusnud!
Ja karjalan kielellä: Kristos nouzi kuolennoiz! Tovessah nouzi! 

Ilo! Ilo. Ilosanoma kaikille kielille, kaikille kansoille. Maailmassa on reilut 7000 puhuttua kieltä ja vielä enemmän niitä, joita ei juuri puhuta. Emme ehdi ihan kaikilla kielillä toivottamaan pääsiäistervehdystä, ainakaan heti. Pääsiäinen on kuitenkin ilon ja toivon juhla, ikuisen ilon ja pysäyttämättömän toivon juhla. Meidän ilonamme on julistaa toivoa. Jokainen ihminen saa koskettaa elävää, ylösnoussutta toivoa, joka on itse Jeesus. Eikä toivoa tarvitse pienentää eikä epäillä, missään kohden.

Näistä asioista, ilon ja toivon julistamisesta, toivon koskettamisesta ja sen laajuudesta, haluan puhua teille tänään, kanssakristittynä, joka elää sydänjuuriaan myöten Kristuksen tuomasta toivosta. Teen toivosta jopa tutkimusta yliopistossa ja järjestän Toivo-nimisen seminaarin lokakuussa isäni Kari Tikan Rakkaus on väkevä kuin kuolema -oopperan yhteydessä.

ILON JA TOIVON JULISTUS

Päivän virtemme (88) raikui: ”Jälkeen pitkäperjantain näin pääsiäinen koitti.” Pitkäperjantai oli toivon alku. Pääsiäisen toivo loistaa yhtä lailla jo kaiken vaikean keskellä kuin sen jälkeen. Ilo ja laulu ovat elämän syvällä virtaavat pohjavireet, ilman esteitä. Kuten kirjoittaa eräs viisas mies pääsiäisen vahvistamaa toivoa kuvaten: "Eletystä elämästä itsestään tulee ylistyslaulu. Myös tuskissa ja ahdistuksissa yhteys ristiinnaulitun Kristuksen kanssa tuo elämän keskelle luottamuksen kipinöitä ja toivon valoja.” Näin Jürgen Moltmann kirjassaan Jumalan tulemisesta.

Väkevästi ja uhmakkaasti virtemme jatkui: ”Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme.” Suomalainen sanonta kuitenkin kuuluu: ”Kell' onni on, se onnen kätkeköön” Kristuksen ylösnousemuksen valossa mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Toivo ei saa jäädä salaisuudeksi. Se kuuluu jokaiselle, se on tullut avoimeksi asiaksi. Kuolema on voitettu, Kristus on noussut kuolleista, ruumiineen sieluineen. Myös me ”Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme.” - avoimesti, kätkemättä.

Se tiedetään sanomattakin, että olemme koronaviruksen tähden piiloissamme, etäällä. Kuitenkin vain odotamme. Kaikki, myös tämä, kestää oman aikansa. Jumalan rakkaus, Jumalan ääretön armo jatkuu ajasta aikaan ja kaikkien aikakausien tuolle puolen. Rakkautta ei voi pysäyttää. Rakkaus tuokoon lohdutuksen suruun. Toivo avartakoon kapeat näköalat. Pelon keskellä yllättäköön meidät ilo. Kaikkea tätä meillä on etuoikeus omalta majapaikaltamme, omana itsenämme julistaa.

ILON JA TOIVON KOSKETUS

Tyhjän haudan edessä ensimmäinen reaktio ei kuitenkaan ollut usko, vaan hämmennys. Se, että joku voisi kukistaa kuoleman nousemalla kuolleista, ei ole itsestäänselvä ajatus – ei, vaikka Jeesus oli itse herättänyt Lasaruksen kuolleista. Se oli toisen eloon herättäminen, ei yllättävä ylösnousemus ilman välikäsiä. Miten kaikki voisi mennä kohdallleen niin nopeasti, ilman pitkää prosessia, ilman edes suruaikaa? Hämmennys valtasi. Kuitenkin Johannes uskoi nähdessään tyhjän haudan, vain tyhjän paikan, ymmärtämättä kaikkea. Ja pian Jeesus ilmestyikin, kaikille opetuslapsille.

Kristus nousi kuolleista, ristin haavat käsissään. Niitä koskettaessaan epäilevä Tuomas uskoi myös. Toivo on realismia. Ylösnoussutta Jumalan Poikaa estä paikka, ei hidasta aika, ei pysäytä mikään. Niin kuin pääsiäisvirsi (104) kertoo: ”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista hän noussut on.”

Jumala ei voittanut kuolemaa ohittamalla ja vähättelemällä sitä tai mitään muutakaan inhimillistä tuskaa. Rakkaudessaan Jumalan itse koki kuoleman voittaakseen sen. Kristus on Jumala, joka on kuolemallaan voittanut kuoleman. Pääsiäinen näyttää: näin on. Jeesus sanoo: ”minä itse tässä olen” (Luuk. 24:39)

Elämä on murtautunut esiin. Sairaiden parantaja, sielujemme lääkäri Jeesus Kristus on noussut kuolleista. Hän on toivo. Hän on elävä toivo. Toivo ei ole vain ajatus, ei vain toivetta, ei unelmaa, johon ei voisi tarttua. Hän on elävä, hengittävä ihminen. Hän on yhtä todellinen kuin sinä, lihaa ja verta.

Mutta kuka voi uskoa, että toivo voi olla totta, verta ja lihaa? Kenen on mahdollista luottaa, että Jeesus ja toivo ei ole vain unelmaa? Kuka kokee sen, että Jeesus tulee lähelle, sen, että hänen kosketuksensa ei ole vain kuvitelmaa? Se, joka on kokenut hyökkäyksen rakkauden olemassaoloa vastaan. Se, joka on kärsinyt tuskaa särkyneen omantunnon kanssa. Näille toivon kokeminen tulee todeksi. Näille, epätoivoisille, epäonnistuneille – siis kaikille – Jeesuksen kohtaaminen on todellisuutta. Jeesus tulee lähelle – sinua lähellä – minua lähelle. Hän ei ole aave, ei vain toive. Tämä on erilainen turvavälin ylitys, sellainen, joka on nytkin sallittu, nyt ja aina. Tätä toivoa, Jeesusta, saa ottaa kädestä kiinni. Ja tämä kosketus parantaa.

ILO JA TOIVO – VAILLA RAJAA!

Kuitenkin: jos on vaikea kohdata toista ihmistä kasvokkain, on vaikea nähdä Jumalankaan kasvoja. En jaksa kurkottaa kohti Jeesusta, joka tuntuu näkymättömältä, saati koskettaa häntä. Näen kuitenkin jotain, näen sen, mitä puuttuu. Tunnen tyhjiön ja tiedän: tarvitsen toivoa. Sisimpäni huutaa yhteyden puoleen, läheisyyden puoleen. Nälkä on merkki ruoan tarpeesta. Tyhjä, väsynyt ja epäilevä sisin on merkki Jumalan tarpeesta. Jumala tekee come-backin. Tyhjä sisin on kuin tyhjä hauta – se tarkoittaa, että Kristus, elävä Jumala, on liikkeellä.

Eräs toinen pääsiäisvirsi (105) kertoo: “Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään.” Epäilysten alta nouseminen ei tarkoita, etteikö epäilyksiä olisi. Epävarmuus on osa meitä, ja näin on hyvä: meidän ei tarvitse olla täysin varmoja itsestämme. Hyvä itsetunto meillä on kuitenkin syytä olla. Toivo on elämämme luja perusta, elävä toivo. Raamatun mukaan Jumala on meidän pelastajamme ja Jeesus Kristus on meidän toivomme (1. Tim. 1:1). Ja vielä näin sanotaan ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle: ”Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.” (1. Tim. 4:10)

Raamattu lupaa paljon. Jumala pelastaa kaikki, tekee jokaisesta uskovan. Samaa sanoo tämä kohta, jonka kuulimme tänään: “Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.” Jos Jeesus nousi kuolleista, niin kaikki nousevat myös kuolleista. Uusi elämä koskee kaikkia ihmisiä, ruumiineen sieluineen. Toisaalta on olemassa ruumiin ylösnousemus. Toisaalta uusi elämä annetaan myös kaikelle, mitä olemme, kaikelle, miten toimimme. Paavalin kirjeessä roomalaisille sanotaan vanhimman käännöksen mukaan näin: “Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.” (Room. 5:18)

Niin laajaa kuin on epävarmuus epävarmassa maailmassa, vielä paljon kattavampi asia on toivo. Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia, sairauden tuttavia. Kaikki ihmiset ovat itsessään myös eksyneitä, kadotuksesta osallisia. Kristuksessa ja hänen tähtensä asianlaita on kuitenkina toisin. Kaikki ihmiset ovatkin vanhurskaudesta osallisia. Vanhurskaus tarkoittaa sitä, että oikeus ja harmonia vallitsevat. Rauha on voimassa Jeesuksessa, joka on ristinsä kautta vetänyt kaikki ihmiset luokseen. Ei ole muuta elämää kuin Jeesus. Epävarmuus, sairaus ja kuolemakin kestävät vain aikansa. Pysyvää on ilolaulu Jeesuksesta.

Pääsiäisen toivo rohkaisee meitä olemaan pelkäämättä läheistemme puolesta. Jumala hoitaa jokaisen ihmisen luokseen, sitä varten hän antoi Poikansa. Sallisiko hän Poikansa kuolla turhaan? Ei! Ja siitä on merkkinä Jeesuksen ylösnousemus. Hän, joka kuoli kaikkien puolesta, elää. Toivo on nyt kunkin ihmisen osa, kun kerran elämän Herra nousi kuolleista. Hänellä, joka rakastaa ihmistä, on valta. Jos hän tahtoo ja aikoo hoitaa meidät kaikki Isänsä luokse, eikö hän pitäisi huolen myös muista asioista matkan varrella, olivatpa ne mitä ovat?

Näin Vapahtaja itse lupaa: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.” (Joh. 16:23) Tämän sanoo meille Jeesus, elävä toivo, johon saa tarttua ja takertua. Kell' onni on se onnen näyttäköön. Epäilysten riepottama Tuomas tarttukoon ristiinnaulittuun. Uskokaamme Johanneksen kanssa sanaan, jonka Vapahtaja rukoili Isälleen: “Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut.“ (Joh. 17:2) Kuultakoon toivon ja ilon ja rakkauden pysäyttämätön sanoma maapallomme kaikissa äärissä – ja jos mahdollista, kuka tietää, etteikö vielä pidemmällä. 

Sanon sen saksaksi: Christus ist auferstanden! Er ist wahrhaft auferstanden!

Ja englannksi: Christ is risen! He is risen indeed!
Italiaksi: Cristo è risorto! È veramente risorto!

Kiinaksi: Jīdū fùhuó le! Tā quèshí fùhuó le!

Havaijin kielellä: Ua ala hou ʻo Kristo! Ua ala ʻiʻo nō ʻo Ia!
Vielä suomeksi: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Ja jopa klingoniksi, Star Trekin kielellä: Hu'ta' QISt! Hu'bejta'!

Ja vieläpä quenyaksi, Tolkienin haltiakielellä: Hristo Ortane! Anwave ortanes!