Terve, Kuningatar

Terve, Kuningatar: luterilaisia ja ekumeenisia ajatuksia neitsyt Mariasta ja toivosta
pastori Petri Samuel Tikka, 26.3.2020

Kirjoitin esseen dominikaanisessa kulttuurikeskuksessa, Studium Catholicumissa yleensä kokoontuvaa torstaista ekumeenista aamurukousta varten, joka rukoilee nyt etänä - ajatukset kuuluvat yhtä lailla kaikille, jotka rukoilemme.  

"La Anunciación", Fra Angelico (1395-1455)

25.3. on tasan yhdeksän kuukautta jouluun eli maailman Vapahtajan syntymään. Siksi kyseinen päivä on Marian ilmestyspäivä, vanhan kansan nimitykseltään Kevät-Maria. Luterilaisessa kirkossa juhla on siirretty sunnuntaille (tänä vuonna 22.3.). Juhla liittyy mm. Nikean uskontunnustuksen kohtaan, jonka mukaan "meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden" Jeesus, Jumala Jumalasta "astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta..." 25.3. siis tapahtui jotain käsittämätöntä ja suurta, jotain, mikä antoi toivon maailmalle, mutta samalla jotain meiltä lähes täysin salattua ja vasta vähitellen aukeavaa.

Näin neitsyt Marian ilmestyspäivän jälkimainingeissa on hyvä miettiä, mikä merkitys Marialla on, mikä uskolla, kaikella sillä, mikä avaa meille toivon näkymiä. Missä näemme hiljaisia mutta vahvoja toivon ja laupeuden merkkejä tässä eri tavoin vaivatussa maailmassamme? Nyt toki erityisesti pandemian sekä sen pelon vavisuttamassa maailmassa. Paavi Franciscus kehottikin 25.3. klo 13 Helsingin aikaa kaikkia kristittyjä veljiä ja sisariaan rukoilemaan Isä meidän sen puolesta, että pandemia päättyy. Sama rukous jatkuu, tähän meidät on kutsuttu ekumeenisina rukoilijoina: rukoilemaan yhdessä maailmamme puolesta.

Emme ole yksin rukouksissamme, vaikka siltä näyttäisi. Meillä on todistajia kokonainen pilvi (Hepr. 12:1). Myös luterilainen kirkko kehottaa muistamaan pyhiä ja heidän uskoaan. Itse asiassa vasta myöhään 1700-luvulla alettiin Ruotsi-Suomen luterilaisessa kirkossa siirtämään apostoleiden ja Marian pyhiä pistepyhistä sunnuntaiksi tai jopa kokonaan pois. Pyhien yhteys on totta ja rohkaisee meitä – erityisesti murrosten keskellä. Itselläni on ollut rakas Sirkka-mummini ja hänen lempivirtensä ”Päivä vain ja hetki kerralansa” mielessä viime aikoina.

Pyhiä voi tosiaan muistella laulujen kanssa. Enkeli Gabrielin tervehdykseen perustuva Ave Maria ja siihen perustuvat sävellykset ovat tuttua kauraa myös luterilaisessa kirkossa. Eräs toinen neitsyt Marialle omistettu hymni on Salve Regina eli ”Terve, Kuningatar”. Se tunnetaan ainakin 1100-luvulta. Erityisesti sitä käytetään kompletorion (rukoushetki päivän päättyessä) päätösmusiikkina tiettyinä kirkkovuoden aikoina katolisessa kirkossa. Se on myös Marialle omistetun ruusukkorukouksen yksi tavallinen päätösrukous. Minä ja muut Tikat laulamme sitä usein (myös ev-lut virsikirjan virsi 937 perustuu siihen).

Alla ovat latinankielisen hymnin sanat suomeksi. Suosittelen kuuntelemaan dominikaanisen (siis tietysti kaikkein oikeimman) version, alla video. Veli Gabriel ja vähän minäkin lauloimme tätä äskettäin ekumeenisen rukouksen kahveilla.

”Terve, Kuningatar, laupeuden äiti,elämämme, ihanuutemme ja toivomme, terve.
Sinua me avuksi huudamme, Eevan maanpaossa elävät lapset,
sinun puoleesi käännymme vaikeroiden ja itkien tässä kyynelten laaksossa.
Eijaa, puolustajamme, käännä laupiaat silmäsi meihin.
näytä meille Jeesus, kohtusi siunattu hedelmä, tämän maanpakolaisuuden ajan jälkeen.
Oi lempeä, oi hurskas, oi ihana Neitsyt Maria.”

Luther kirjoittaa kirjassaan Marian ylistyslaulu (suom. Anja Ghiselli) vuodelta 1521 seuraavasti: ”Kohtuus on tarpeen, ettei mennä liian pitkälle nimittämällä häntä taivaan kuningattareksi. Onhan se tosin totta...” Luther ei halunnut Mariaa rukoiltavan epäjumalattarena, mutta sitä eivät halua katolilaisetkaan eivätkä muutkaan kristityt. Kuitenkaan Luther ei kieltänyt Marian olevan taivaan kuningatar tai vielä enemmän: Jumalansynnyttäjä, Jumalanäiti. Myöhemmin tällaisia nimityksiä on epäluterilaisesti ja myös jakamattoman kirkon kirkolliskokousten vastaisesti vältelty. Maria nimittäin synnytti itse iankaikkisen Jumalan eli Vapahtajamme Jeesuksen ajalliseen elämään. Maria ei synnyttänyt vain ihmistä, vaan itse Jumalan ja näin ollen maailman Pelastajan. 

Maria ei tietysti ole itse Jumala eikä meidän Pelastajamme. Tätä ei yksikään kristillinen kirkko väitäkään. Maria, Joakimin ja Annan tytär, on tavallinen ihminen. Hän ei ole yhtä aikaa täysi Jumala ja täysi ihminen, niin kuin Vapahtajamme Kristus, Marian Poika, yksin on. Mutta tarkoittaako kaikki tämä sitä, että meidän pitäisi väheksyä Mariaa? 

Jos jollakulla on kaunis vaimo, hän toivon mukaan ylistää tämä kauneutta päivittäin ja sanoo rakastavansa tätä. Jos jollakulla on rakastavat vanhemmat, hän haluaa olla yhteydessä heihin tavalla tai toisella, soittamalla tai auttamalla, mahdollisimman usein. Mikään tällainen – kehu tai yhteys – ei vähennä Jumalan kunniaa, päinvastoin. Mitä enemmän rohkaisemme, kannustamme, kiitämme toisiamme ja iloitsemme toisistamme, sitä enemmän Jumalan, meidän jokaisen Luoja, joka rakastaa meitä, iloitsee ja riemuitsee ja tanssii ja laulaa.

Maria oli tavallinen ihminen, joka uskoi. Onko mitään sitä ihmeellisempää? Hän oli saanut uskon lahjaksi jo aivan pienestä, jo äitinsä kohdussa. Se ei kuitenkaan tehnyt häntä ylpeäksi, vaan hän halusi vain ihmetellä ja kiittää sitä enemmän, mitä sai Jumalaltaan kaikkea hyvää. Hän halusi rakastaa. Salve Reginan suomennoksessa ”hurskaaksi” käännetty pia tarkoittaa myös rakastavaa.

Minun ymmärtääkseni Marian ylistäminen tarkoittaa sitä, että meillä kristittyinä on hyvä ja terve ja Jumalan armon suuruuden mukainen itsetunto. Maria oli autuas, koska hän uskoi enkelin sanomaan ja Jumalan antamaan tehtävään. Hän oli ja on autuas uskon vuoksi. Ylistyvirressään (Magnificat) Elisabetin luona hän laulaa: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi...” Marian ylistäminen tarkoittaa sitä, että me uskomme, että pienellä ihmisellä on merkitys. Sinulla on. Sinun rukouksillasi. Minulla. Meillä yhdessä – kirkkona. Ja Marialla, jonka hämmästyksestä, uskosta, ihmettelystä, rakkauden sydänliekistä kaikki lähti liikkeelle.

Voiko pienellä ihmisellä olla näin suuri merkitys? Voi ja totisesti on! Se on Marian ilmestyspäivän ihme. Pienellä ihmisellä on suuri merkitys, jokaiselle on avattu arvaamaton, mutta merkityksellinen, tulevaisuus, avoimet taivaat. Mariasta on tullut taivaan kuningatar, sillä tästä ihmisestä on tullut taivaan, itsensä Jeesuksen, portti tähän maailmaan. Meidän etuoikeutemme on avata ovia, niin kuin hän, rukouksella, kuuntelulla. Tässä maailmantilanteessa se todellisuus, että olemme maanpakolaisia tässä maailmassa, tulee lähemmäksi. Olkoon se meille vain rukouksen tienviittana, että Marian lailla alamme kuunnella hiljaisia merkkejä, enkeliä, paimenia, jotain sellaista, joka menee ohi arkisilta silmiltä. Meillä on toivon silmät, silmät, joka näkevät Marian kanssa, Marian lailla, Marian tietä kulkien kohti Jeesusta, häntä, joka pyyhkii silmistä joka ainoan kyyneleen, kohti häntä, joka luo kaiken uudeksi.

Kiitos teille, rukousystävät! Maria rukoilee puolestamme! Voittanut kirkko rukoilee puolestamme! Kristuksessa kaikki enkelit ja kaikki profeetat ja uskonsa vuoksi kärsineet rukoilevat puolestamme, ovat kanssamme. Rukoilkaamme me Kristuksemme, lempeän Marian Pojan, kanssa; Kristuksen, rakastavan Mariamme Pojan, kautta; ja Kristuksessa, ihanan Marian ikuisessa Pojassa, pyhien yhteydessä autuaina, rakastettuina, tulevaisuuteen yhdessä kääntyneinä: Isä meidän...

"Tähän lopetamme tällä kertaa ja pyydämme Jumalalta Magnificatin oikeaa ymmärtämistä, niin ettei se vain valaise ja puhu, vaan että se palaa ja elää ruumiissa ja sielussa. Tämän meille suokoon Kristus rakkaan äitinsä Marian tahdon ja esirukousten kautta. Amen." Sanoi Martti Luther.