Black Friday ja kiitos

Black Friday ja kiitos 

saarna Vanhan kirkon keskiviikkoisessa aamumessussa 21.11.2018
Petri Tikka

Hepr. 13:1–6

Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.

Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat.

Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut:

– Minä en sinua jätä,
en koskaan sinua hylkää.

Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa:

– Herra on minun auttajani,
siksi en pelkää.
Mitä voisi ihminen minulle tehdä?

Black Friday. Mainos kadun kulmassa, kaupan ikkunassa. Ei pitkäperjantai, ei hyvä perjantai, ei edes valkoinen perjantai, kun joulun valokin lähestyy. Ei, vaan musta perjantai. Yhdysvalloissa, mistä tämä suuri alennuspäivä on peräisin, kyseinen päivä seuraa kiitospäivää, Thanksgivingiä. Meillä, pimeässä Pohjolassa, ei ilmeisesti ole kiitosta. On vain Black Friday. 

”Älkää juosko rahan perässä”, kehottaa heprealaiskirjeen kirjoittaja. Alennus, rahojen säästö, saa ihmisen ryntäämään. En halua kuitenkaan tätä enempää moralisoida. Pääasia on se, että Jumala ei koskaan hylkää sinua.

Maailman huolien, enemmän ja vähemmän todellisten, keskellä tämä jää helposti kuulematta. Kirkon opetus on kuitenkin se, että olemme matkalla kohti kiitosta. Maailman loppu on hyvä. Meidän ei tarvitse varmistella elämäämme, ei nyt eikä koskaan. Jumala ei hylkää meitä.

Musta ääni on tosin kova. Mainos junaradan varrella: ”Siinä ja siinä kaupassa Black Friday kestää koko viikon.” C.S. Lewisin kirjoittamassa Narnia-kirjassa valkea velho on tuonut 100 vuotta kestäneen talven, jonka aikana ei kuitenkaan ole joulua. Odottaako tällainen tulevaisuus ketään? Vai onko se jo takanapäin? Mihin me uskomme, mihin me kutsumme toisia?

Messuun, ehtoolliselle. Ja ehtoollinen on kiitosateria; perinteiseltä nimeltään se on eukaristia, joka tarkoittaa juuri kiitosta. Kiitos tulee pimeyden keskelle. Kiitos ei seiso vasta lopussa. Kiitos, täydellinen kiitos, on totta nyt, sillä Jeesuksen tähden ihmisellä on ainainen joulu. Musta päivä ei kestä päivääkään, sillä kiitoksen juhla, ehtoollinen, on nielaissut sen kokonaan. Tässä pöydässä ketään ei kuluteta eikä kukaan kuluta, vaan kaikesta kiitetään ja kaikki kiittävät.

Torstaina 22.11. Yhdysvalloissa on kiitospäivä, mutta kaikkialla maailmassa jokainen eukaristia on kiitospäiväateria. Nyt juuri toteutuu ylösnousseen Herran lupaus: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Hän ei sinua hylkää, hän ei koskaan sinua jätä. On vain kiitospäivä, nyt ja iankaikkisesti. Aamen.