Olin pettynyt Helsingin hiippakunnan piispaehdokkaiden paneeliin Sanomatalossa tänään. Yksikään vaihtoehdoista ei minun mielestäni sovellu aivan sataprosenttisesti piispan tehtävään. Vaikka kaikki ovat mukavia ihmisiä, puheissaan he olivat varsin ympäripyöreitä, yrittivät lähestyä käsitettä nimeltään "tavallinen ihminen", olivat jotenkin setä- ja tätimäisiä tai byrokraatteja. Kaikki paitsi Matti Poutiainen valitettavasti kannattavat homosuhteiden siunaamista (onneksi tämä kysymys ei tullut esille: kyllästyttävä aihe). Ainoastaan Irja Askola sekä lisäisi seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuutta kirkkoherranvaaleissa että parantaisi oikeasti (ei "minäkin olin kerran nuori, tsemmpiä!" -puheilla) uusien pappien työllisyysongelmaa. Äänestäisin siis (jos voisin) joka Mattia tai Irjaa - eivät kovinkaan ideaaleja vaihtoehtoja kummatkaan. Kallistun ehkä Irjan puolelle, koska hän vaikuttaa lähestyttävältä persoonalta. Näin kirjoittaa mahdollisesti tuleva pappi, jos vain piispat tekisivät jotain työllisyystilanteelle ja huolehtisivat oman alueensa teologian maistereista (puhumattakaan jo vihkimistään papeista).
Tätä epätodennäköisesti lukevat piispaehdokkaat, älkää ihmetelkö suoraa puhettani. Ravistelua vain tarvitaan, varsinkin jos ollaan ns. kirkon "huipulla". Vähän voisi muuten miettiä seurakuntakeskeisyyttä; piispa ei oikeastaan ole kirkon kasvot, kuten paneelissa jotkut ehdokkaista sanoivat, muuta kuin kenties median näkökulmasta. Kirkon kasvot ovat paikalliset seurakuntalaiset ja heidän (ainakin periaatteessa) valitsemansa pappi, joka kertoo ruohonjuuritasolla hyvää, armollista sanomaa. Piispan tehtävä ei ole ohjata seurakuntia suoraan, koska se on paikallisten pastoreiden velvollisuus. Evankeliumia jaetaan ruohonjuuritasolla. Piispan tehtävä on vanhanaiksesti varjella juuri tätä oppia, nimittäin evankeliumin oppia, että papit kertoisivat armahtavasta, rakastavasta Jeesuksesta kasvotusten seurakuntalaisilleen. Piispa on siis erityisesti pappien kaitsija. Piispankin kuuluisi olla seurakuntansa pastori, piispuushan on vain yksi kirkon antama erityistehtävä muitten joukossa.
8.4.2010
Helsingin hiippakunnan piispanvaalit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit | The most popular posts
-
Armolaulu, Grace Song, was composed by my father Kari Tikka (b. 1946) in 1976. It has been translated into at least 8 languages. My father ...
-
Sermon in the Finnish Lutheran Church Seattle, Sunday July the 11th Saarna Seattlen suomalaisessa luterilaisessa seurakunnassa sunnuntaina ...
-
Grace Song by my father, Kari Tikka; lyrics from the Bible: 2 Cor 12:9-10 and Eph 2:8-9. Sung by me (Petri) at St. John the Divine (Anglican...
-
Ankkuri on toivon symboli. Mitä on kaikkien pelastuminen – ja mitä se ei ole? Lyhyt katsaus kristilliseen universalismiin eli apok...
-
Valmistuin eilen 26.4.2010 teologian maisteriksi. Järjestin iloiset valmistujaisjuhlat. On mukavaa jakaa laulun, ruoan ja Tolkien-tutkimukse...
-
Saarna 12. sunnuntaina helluntaista, 11.8.2013 Temppeliaukion kirkossa. Paikallisten kirkossa kävijöiden lisäksi messussa oli mukana kansain...
-
Kenestä helvetissä on oikein kysymys? Jumala-keskeisen toivon tunnustus ja puolustus Petri Samuel Tikka Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa p...
-
"Kaikki kääntyy hyväksi" Essee kirjasta Jumalan rakkauden ilmestys (Juliana Norwichlainen) Petri Tikka Juliana Norwichlainen...
-
Sävel / composition: Kari Tikka Laulusolisti / soloist: Esa Ruuttunen Sanat / lyrics: 1. Kor. 13:4-8 / 1 Cor 13:4-8 Rakkaus on pitkämielinen...
-
https://www.studium.fi/kappeli.html ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvi...
"Vaikka kaikki ovat mukavia ihmisiä, puheissaan he olivat varsin ympäripyöreitä, yrittivät lähestyä käsitettä nimeltään "tavallinen ihminen", olivat jotenkin setä- ja tätimäisiä tai byrokraatteja."
VastaaPoistaPetri, ota huomioon, että suurin osa seurakuntalaisista asioi kirkossa samalla tavalla kuin missä tahansa valtion virastossa. Heitä varten valitaan myös piispatkin.
En usko, että tuo on aivan koko totuus. Se riippuu vahvasti seurakuntalaisesta. Ja vaikka monet haluaisivatkin virallista byrokratiaa (hmm, kuka todella sitä sydämestään haluaisi), se ei tarkoita että niin pitäisi tomia. Kirkko ei ole virasto eikä laitos; ne julistavat vain lakia. Kirkko on todelliselta olemukseltaan Jumalan rakkauden julistaja; pönäkkyys ei jotenkaan sovi kuvaan. Tietenkin virastomaisia piirteitä myös tulee erityisen paljon esille tämmöisessä virallisessa paneelissa.
VastaaPoistahttp://www.pod.fi/drupal/?q=node/716 Poutiainen ja Askola jatkoon. Arvattava ja mielestäni (ei mitenkään ihanteellisista) vaihtoehdoista paras mahdollinen tulos. En osaisi oikein valita näiden välillä.
VastaaPoista