torstai 8. lokakuuta 2015

Lain loppu / The End of the Law

Evankeliumi (Joh. 13: 31-35)
Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse. Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”

Ennen kavalluksen yötä Jeesus puhui kirkastumisestaan näin: ”Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” (Joh. 12: 32) Tällä Jeesus viittasi omaan ristinkuolemaansa ja kaikkiin koskaan eläneisiin tai eläviin ihmisiin. Samalla tavoin Kristuksen apostoli Paavali, vietyään päätökseen kuulemamme roomalaiskirjeen kohdan (Room. 10: 1-13) ajatukset, ilmoitti, että kansojen täyteys on tuleva Jumalan valtakuntaan ja koko Israel on pelastuva (Room. 11: 25-26). Ristiinnaulittu Jeesus Kristus on lain loppu niin, että meille asetettuja pelastusehtoja ei enää ole olemassakaan. Messiaan ylösnousemuksen voima loistaa niin omaehtoisen kirkkaana, että se yksin tekee toivosta totta.

Paavali oli alunperin sellainen ihminen, joka uskoi lakiin eli siihen, että oikeanlainen elämäntapa pelastaa ihmisen pahan vallasta. Nähtyään ylösnousseen Vapahtajan apostoli sen sijaan päätteli, että Jeesus Kristus on lain loppu. Täydellinen rauha kuuluu kaikille kansoille, yhtä lailla meille suomalaisille, joiden hallussa ei ole virheetöntä lakia, kuin juutalaisille, joille pyhät enkelit toivat elämään opastavan  Mooseksen lain.


Tämä 19. viikko helluntaista opettaakin meitä sopivasti mikkelinpäivän jälkeen, että vaikka me kuolevaiset emme kykene olemaan palvelevia enkeleitä, niin saamme vielä ihmeellisemmin osan. Jokainen ihminen haluaisi kyllä saavuttaa täydellisen rauhan. Elämän ristiriitaisuuksiin kuuluu kuitenkin, että mitä kattavampi ja parempi on rauhaan johtava ohje, sitä varmemmin se johtaa pelkoon ja epätoivoon. Paavali päätteli, että kaikki on hyvän Jumalan lahjaa, eikä kaikkeen kuulukaan vaatimus ja ehto. Lahjaa on usko ylösnousemukseen, joka on ainoa rauha maan korvessa kulkiessamme. Jos mahdoton moralisti oppi huutamaan avuksi ristiinnaulittua, lain edessä häpäistyä Herraa, miksi eivät kaikki muutkin oppisi luottamaan armoon? Rajoittunut uskonnollisuus ei kykene estämään itseltään elämää, joka on täynnä rajatonta armoa. Me emme ole arkienkeleitä, jotka vain palvelevat, vaan aivan tavallisina, epätäydellisinä ihmisinä Jumalan ystäviä.

Meidän sisimpämme ei kuitenkaan tohdi luopua Jumalan hyvästä laista, koska sen sisältö on rakkaus. Miten hyvän asian tavoittelu voisi tuottaa pahaa? Sisimpämme ääni kutsuu meitä kohti maailmaa, jossa lähimmäistä rakastetaan yhtä palavasti kuin itseään ja Jumalaa, rakkauden lähdettä, kaiken yli. Miksi ihana ja avara laki, joka käskee pitämään huolta kaikista erotuksetta, ilman syrjintää, pitäisi jättää sikseen?

Kymmenen käskyn alku kuuluu: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.” (2. Moos. 20: 2) Ennen kuin voi olla mitään hyvää elämää on se, mitä Jumala on tehnyt meidän hyväksemme. Vaikka lain tarkoitus oli auttaa hyvän elämän rakentumisessa, se johdattaakin meitä väärinkäsitykseen omasta tarkoituksestamme maailmassa. Ratkaisevaa meidän elämässämme ei ole se, mitä me tahdomme tai ehdimme (Room. 9: 16). Elämämme tärkein ja perustavin asia on se, että Jumala armahtaa, se, että hän rakastaa meitä loppumattomalla, palavalla, persoonallisella ja ehdottomalla rakkaudella.

Lain aika on loppunut. Kristillinen pelastuminen tarkoittaa pelastumista sinänsä hyvien moraaliohjeiden hirmuvallasta, niiden tuomasta orjuudesta. Tässä uudessa maailmanajassa me emme rakasta toisiamme niin kuin vaivalloisia toisia ihmisiä tai edes kuin lähimmäisiä, lähellä mutta tarpeeksi kaukana olevia, vaan rakastamme saman perheen, peräti saman ruumiin jäseninä. Kaikki on uutta tämän Kristuksen sanan tähden: ”Minä olen rakastanut teitä.” Hän on rakastanut meitä niin paljon.

Tunnustakaamme nyt Isällemme etäisyytemme toisistamme, tunnustakaamme hänelle vanhan lain pelko, joka sitoo meitä niin helposti. Kaikki se, mikä on turhaa ja merkityksetöntä, on kääntynyt Jeesuksen, meidän puolestamme kuolleen Veljen, tähden hyväksi, armoksi. 



St Paul's Epistle to the Romans, chapter 10, verses 1-13

Brothers and sisters, my heart’s desire and prayer to God for them is that they may be saved. 2 I can testify that they have a zeal for God, but it is not enlightened. 3 For, being ignorant of the righteousness that comes from God, and seeking to establish their own, they have not submitted to God’s righteousness. 4 For Christ is the end of the law so that there may be righteousness for everyone who believes.
5 Moses writes concerning the righteousness that comes from the law, that “the person who does these things will live by them.” 6 But the righteousness that comes from faith says, “Do not say in your heart, ‘Who will ascend into heaven?’” (that is, to bring Christ down) 7 “or ‘Who will descend into the abyss?’” (that is, to bring Christ up from the dead). 8 But what does it say?
“The word is near you, on your lips and in your heart”(that is, the word of faith that we proclaim); 9 because if you confess with your lips that Jesus is Lord and believe in your heart that God raised him from the dead, you will be saved. 10 For one believes with the heart and so is justified, and one confesses with the mouth and so is saved. 11 The scripture says, “No one who believes in him will be put to shame.” 12 For there is no distinction between Jew and Greek; the same Lord is Lord of all and is generous to all who call on him. 13 For, “Everyone who calls on the name of the Lord shall be saved.”
Gospel according to John, chapter 13, verses 31-34

When he had gone out, Jesus said, “Now the Son of Man has been glorified, and God has been glorified in him. 32 If God has been glorified in him, God will also glorify him in himself and will glorify him at once. 33 Little children, I am with you only a little longer. You will look for me; and as I said to the Jews so now I say to you, ‘Where I am going, you cannot come.’ 34 I give you a new commandment, that you love one another. Just as I have loved you, you also should love one another. 35 By this everyone will know that you are my disciples, if you have love for one another.”

Sermon by Rev. Petri Tikka
In Helsinki Lutheran Cathedral, Thursday, October 8th AD 2015

Before the night he was betrayed, Jesus spoke of his glorification in this way: ”And I, when I am lifted up from the earth, will draw all people to myself.” (John 12: 32) With this, Jesus was referring to his death and every person who ever lived (or will live). In a like manner, Paul, an apostle of Christ, having led to conclusion the thoughts he expressed in the passage we heard from his epistle to the Romans, declared that the fullness of the nations shall come into the kingdom of God and that all of Israel shall be saved (Rom 11: 25-26). Jesus Christ who was crucified is the end of the law, so that conditions for being saved no longer exist. The power of the resurrection of the Messiah shines with such self-conditioned brightness that it alone makes hope true.

St Paul was originally a person of the type who believes in the Law, that is, in the idea that the right kind of living will save a person from the power of evil. Having seen the resurrected Saviour, the apostle instead reasoned that Jesus Christ is the end of the Law. Perfect peace belongs to all nations, just as well to us Finns who don't have a flawless law, as well as to Jews to whom the holy angels brought the Law of Moses (the Torah) that guides towards life.

This 19. week after Pentecost, which occurs now after the Sunday of All Angels (Michaelmas), quite fittingly teaches us that even though we mortals are not able to be angels that serve we instead gain an even more wondrous lot. Each human being would like to achieve perfect peace. Nevertheless, the contradictions of life include the fact that the more all-inclusive and better the guideline that leads to life is, all the more certainly it will lead to fear and despair. St Paul concluded that everything is a gift from the God who is good, instead of everything including a requirement, a demand. Also faith, faith in the Resurrection which is our only hope as we walk on the wilderness of the earth, is a gift. If an impossible moralist learns to call upon the Lord who was crucified, shamed in front of the Law, why wouldn't everybody else learn to trust in grace? A limited religiousity cannot hinder life from itself, the life that is full of unlimited grace. We are not everyday angels, who only serve, but just as normal, imperfect people friends to God.

Nevertheless, our inner being does not dare to let go of the good Law of God, for its content is love. How could pursuing a good thing bring about something bad? The voice of our inner being calls us towards a world where the neighbour is loved with the same fire as you love yourself, and God, the source of love, is loved above all. Why should we give up on the wonderful and broad Law which commands us to take care of all without distinction, without discrimination?


The beginning of the Ten Commandments goes like this: ”I am the Lord your God, who brought you out of the land of Egypt, out of the house of slavery” (Exodus 20:2).  Before there can be any form of good life, there is that which God has done for us. Even though the purpose of the Law was to help in building a good life, instead it gives us a wrong impression of our purpose in the world. What matters in our life is not what we decide or have time to do (Rom 9: 16). The most important and foundational thing in our life is that God is merciful, that he loves us with a never-ending, burning, personal and unconditional love.

The time of the Law has ended. Christian salvation means being saved from the reign of terror of well-intentioned moral guidelines, from the slavery they brought. In this new age we do not love each other as cumbersome other persons or even as neighbours, who are close but yet sufficiently distant,  but we love love as the members of the same family, no less than members of the same body. Everything is new because of this word of Christ: ”I have loved you.” He has loved us so much.

Let us confess now our distance from one another to our Father, let us confess the fear of the old Law to him, for it binds us so easily. Everything that is vain and without meaning has turned into goodness and grace because of Jesus, the Brother who died for us.


---- After the Mass, a friend of mine called Johanna Kare photographed me. The Word is close to our hearts.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti