sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Jubilate-saarna

Saarna Langinkosken kirkossa 15.5.2011 kolmantena sunnuntaina pääsiäisestä (Jubilate)
Päivän Raamatun kohdat: Jes. 54: 7-10, 1. Piet. 1: 3-9, Joh. 17: 11-17 


Rakkaat kristityt, riemuitkaa! Tänään on kolmas sunnuntai pääsiäisestä. Jokaisella pääsiäisajan sunnuntailla on oma, päivän psalmin alkusäkeestä saatu latinankielinen nimi. Tämän pyhän nimi on jubilate eli ”riemuitkaa”. Päivän lukukappaleet ja evankeliumi kertovat meille kahdesta asiasta: ilosta ja taivaasta. Jeesuksen ylösnousemus on tuonut meille sanoin kuvaamattoman ilon ja varman toivon iankaikkisesta elämästä.
Juuri tänään, kun on myös kaatuneitten muistopäivänä, sopii hyvin ajatella iankaikkisen elämän riemua.

Vanhan testamentin lukukappale luettiin Jesajan kirjan luvusta 54. Siinä kuulimme kohdan, joka kertoo Jumalan antamasta varmasta toivosta. Kohta kuuluu näin:

Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Ihmiset lankeavat, erehtyvät ja eksyvät, ja Vanhasta testamentista muistamme syntisille sukukunnille lausutut tuomiot. Usein ei kuitenkaan huomata niitä lukuisia kohtia, joissa tuomio muuttuu armoksi ja uskollisuudeksi. Tuomion sanat ovat sitä varten, ettemme epärealistisesti ja totuuden vastaisesti panisimme toivoa itseemme. Armahduksen sanat ovat sitä varten, että luottaisimme yksinomaan Jumalan hyvyyteen.

Järisyttävämpää kuvausta Jumalan järkähtämättömästä rakkaudesta tuskin on. Vaikka vuoret järkkyisivät, hänen rakkautensa ei järky. Vuoret, nuo lujat ja vahvat linnakkeet, voivat näennäisen järkähtämättömästä luonteestaan järkkyä. Todellisesti ja pysyvästi järkähtämätön on Herran rakkaus. Ja ikuisesti horjumaton on hänen liittonsa, hänen antamansa rauha. Kaiken perusta on se, että sanat sanoo Herra, juuri sinun armahtajasi.

Ei ole ihme, että tätä Jesajan kirjan kohtaa käytetään usein osana synninpäästöä. Näin on siksi, että uskoisimme synninpäästön olevan varma asia. Jumalan anteeksiantava rakkaus on totta juuri sinun ja minun kohdallamme. Sinä olet vanhurskas, autuas ja pelastettu Jeesuksen tähden.

Jesajan kirjan luku 54 seuraa lukua 53, jossa on kuvaus Herran kärsivästä palvelijasta, tunnetuin profetia Messiaasta. Jumalan rakkauden järkähtämättömyys on tullut esille siinä, että hänen oma Poikansa kuoli ja nousi ylös kuolleista meidän kaikkien tähden. Ylösnousemus, joka herättää kaikki kuolleista viimeisenä päivänä, on jo toteutunut Jeesuksessa. Taivaan riemu on jo täällä!

Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä kuulimme nämä sanat: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” Riemuitseminen tapahtuu tässä ja nyt, verbin aikamuoto on preesens kreikankielisen alkutekstin mukaan. Myös uskon päämäärän saavuttaminen on jo tapahtumassa.

Jeesus on ylösnousemuksellaan kukistanut synnin, lain, kuoleman, helvetin ja saatanan. Me elämme tästä muutoksesta ja voitosta. Me olemme muuttumassa, emme omasta voimastamme, vaan lunastajamme rakkauden rajattomasta voimasta. Maailmassa meillä on tuska ja ahdistus, ja synti kietoo meitä monella tapaa. Mutta meidän ei tarvitse katsoa omia vajavaisuuksiamme, koska hän, joka on täydellinen, on päästänyt meidät vapaiksi.

Jeesus sanoo: ”Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.” Ilo ja taivas ovat täällä nyt keskellämme. Jeesus kuoli, ja nousi ylös kuolleista. Tämä on ihme! Koska tämä on totta, kaikki on muuttunut. Itseemme käpertymisen aika on loppunut. Vapauden, keskinäisen armahduksen ja rakkauden aika on koittanut. Rauhanliitto on pystytetty ikiajoiksi. Rakkaus on asettunut valtaistuimelleen. Jeesus elää! Rakkaat kristityt, ylistäkää Herraa!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Saarna hyvän paimenen sunnuntaina (Sermon on John 21:15-19)

Langinkosken kirkko

Saarnasin 8.5.2011 Langinkosken seurakunnan messussa. Oli yhtä aikaa hyvän paimenen sunnuntai ja äitienpäivä. Lauloin myös minun ja isäni sävellyksen Psalmi 23 sekä virolaisen laulun Äidin sydän, sekä avustin ehtoollisessa. Liturgina oli Tero Hietanen, kanttorina Niina Venäläinen. Saarnaan myös ensi sunnuntaina Langinkoskella Kotkassa, ja minut vihitään papiksi Mikkelin tuomiokirkossa 22.5.

English summary: I preached in Langinkoski Church (in Kotka, Finland) on John 21:15-19. Jesus asked Peter "do you love me?" three times, like Peter had denied Him three times, and gives him a new task: "feed my sheep". The fisher of men becomes a pastor, a shepherd, of men. Fishing, gaining new disciples, is futile without shepherding, feeding those who believe with forgiveness. Peter had learned this the hard way: he had denied Jesus, but had been forgiven by the same sacrificial death he could not understand. Jesus pastored Peter through His death and resurrection, and through His words. Jesus takes care of us with forgiveness like a good shepherd. His grace gives our love its strength.

Evankeliumi

Joh. 21: 15-19
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani." Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."
    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."


Rakkaat kristityt, nyt on kevät! Elämme pääsiäisaikaa. Hyvän paimenen sunnuntai sopii mainiosti äitienpäivään. Kumpikin juhlapäivä kertoo meille siitä, miten ylitsevuotava rakkaus toimii maailmassa.

Simon Pietari oli ammatiltaan kalastaja, kalojen kalastaja, Jeesuksen kutsusta myös ihmisten kalastaja. Viime sunnuntain evankeliumissa Pietari oli ollut muiden opetuslasten kanssa kaloja kalastamassa. Aluksi he eivät saaneet mitään saalista. Jeesuksen ilmestyttyä rannalle ja neuvottuaan heitä opetuslapset saivat kuitenkin sataviisikymmentäkolme kalaa. Antiikin maailmassa oli aikansa käsityksen mukaan yhteensä 153 kansaa. Toisin sanoen kalasaaliin runsas määrä on vertauskuva apostolien tulevasta varsin menestyksekkäästä lähetystyöstä.

Tämän päivän evankeliumissa kalastajasta tulee kuitenkin paimen. Apostolin virkaan ei kuulu pelkästään ihmisten kalastaminen, mihin Jeesus oli aluksi kutsunut opetuslapset. Ihmisten kalastaminen on uusien ihmisten tuomista pelastuksen yhteyteen evankeliumin ja armon julistuksella. Paimentaminen on taas niiden jatkuvaa hoitamista, jotka ovat uskon ja kasteen kautta pelastettuja. Paimentehtävään kuuluu ruokkiminen eli ehtoollisen jakaminen ja kaitseminen eli sanan saarnaaminen. Sana ”pastori” tarkoittaa alun perin juuri paimenta.

Kalastaminen on voittojen hankkimista, paimentaminen pitkäjänteistä toimintaa. Kumpaakin tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä. Ennen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta Pietari oli kuitenkin tajunnut vain kalastuksen, välittömän voiton, merkityksen. Kun hän joutui lopullisesti pettymään itseensä, juuri silloin alkoi myös paimentehtävän merkitys kirkastua. Tappion jälkeen Jeesus ei hylkää, vaan hoitaa anteeksiannolla ja rakkaudella niin kuin hyvä paimen.

Pietari oli Juudaksen jälkeen Jeesuksen kaikkein selvimmin pettänyt opetuslapsi. Kukaan muu apostoleista ei kieltänyt julkisesti opettajaansa. Suurin osa vain karkasi. Miksi Pietari, joka oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, kielsi hänet kolme kertaa? Koska hän ei voinut kestää sitä, että Jumalan kunnia murtui ristin tiellä. Pietari katsoi kaikessa ensisijaisesti Jumalan kunniaa ja pyrki miellyttämään häntä kiivailemalla uskonnon puolesta. Vahvaa Jumalaa etsivä tekojen ja tahdon hurskaus koki takaiskun.

Jeesuksen kolminkertainen kysymys ”rakastatko minua?” tuo siis kipeän asian esille. Eteenpäin ei päästä, ellei menneisyyttä ole kohdattu. Tuomion sanaa ei kuulu, vain kysymys, johon Jeesus jo tietää vastauksen. Pietari on kohdannut oman itsetietoisen ylpeytensä ja nähnyt Jeesuksen rakkauden ylösnousemuksessa. Kolminkertaisella kysymyksellään Jeesus näkee Pietarin sellaisena kuin hän on, kohtaa hänen sisimpänsä, vapauttaa hänet ja antaa hänen nähdä samanaikaisesti heikkoutensa ja mahdollisuutensa. Tällä tavoin hyvä paimen katsoo kaikkia meitä. Armosta voimansa saanut rakkaus saa tehtävän, kun Jeesus sanoo Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani.”

Niin kuin Jeesus oli rakastanut ja hoitanut opetuslastaan, saa nyt Pietari tehtävän hoitaa muita eksyneitä, haavottuneita ja karanneita lampaita. Juuri tänään äitienpäivänä mieleemme tulevat myös kaikki äidit, jotka ehdoitta rakastavat ja arvostavat lapsiaan kaikilla heidän teillään. Niin kuin paimenet, myös äidit ottavat omat karitsansa syliinsä, hoitavat, ruokkivat ja opastavat heitä.

Herra on meidän paimenemme. Hänen armostaan meidän rakkautemme saa voimansa. Elämä ei ole suoritusta, vaan lahjaa. Pietari oppi tämän kovan tien kautta, ja kalastajasta tuli paimen. Ylösnousseen askelissa on hyvä kulkea. Me saamme kulkea vihreillä, avarilla niityillä, vapauden maisemissa, rakastaen toisiamme ja rakastaen Jumalaa. 

perjantai 6. toukokuuta 2011

Lähettimen 1/2011 pääkirjoitus

Lähetin on Opiskelijoiden Lähetysliiton jäsenlehti. Olen tämän vuoden alusta saakka ollut lehden päätoimittaja, toisin sanoen kerään siihen artikkelit. Vuoden ensimmäinen numero (niitä on yleensä kolme vuosittain) ilmestyi vastikään. Tässä on pääkirjoituskeni.


PÄÄSIÄINEN LÄHETTÄÄ VALOAAN


Elämme jännittäviä aikoja. Sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kirkossa pinnan alla kyteneet kahtiajaot ovat tulleet voimalla esille. Politiikassa suomettumisen luoman konsensuksen aika alkaa olla lopullisesti ohi. Mielipiteitä saa sanoa suoraan, mutta osapuolet tuppaavat heittämään lokavettä toistensa niskaan. Samoin on kirkossa. Pitkään vallinnut keskinäinen yhteisymmärrys eri suuntausten kesken on hajoamassa. Niin kutsutut liberaalit tuomitsevat konservatiiveiksi väitettyjä ja päinvastoin.


Kaiken ideologisen sekamelskan keskellä on helppo unohtaa se, mikä todella yhdistää meitä kaikkia. Samanmielisyys ei ole yhteyden tae, päinvastoin, jopa este sille. Yhdistävä tekijä on se, että me olemme ihmisiä ja että erehtyminen on inhimillistä. Rakkaus toista ja toisenlaista kohtaan on vaikeaa - ei kuitenkaan siksi, että toiseus olisi itsessään jotenkin arvokasta taikka sitten paheksuttavaa. Erilaisen rakastaminen on vaikeaa siksi, että rakkauden kohde ei ole minä itse.

Jumala ei rakasta itseään. Hän rakastaa sitä, mikä on toista. Isä rakastaa Poikaa Pyhässä Hengessä. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi Poikansa, oman sydämensä, kuolla meidän tähtemme. Suvaitsevainen Jumala olisi jättänyt ihmisen toteuttamaan omaa itseään. Samoin parannusta vaativa Jumala olisi vain odotellut meiltä tahdonratkaisuja. Rakastava Jumala päätti kuitenkin vapauttaa meidät sekä synnin että lain verkoista. Meidät on päästetty sekä oman erinomaisuutemme ihailusta että itsemme ruoskimisesta. Saamme elää ihmetyksessä, uskoen armoon, näin oppien kiittämään, kunnioittamaan ja rakastamaan Jumalaa, itse toiseutta.



On vihdoin aika päästä irti kahtiajaottelussa yhteiskunnassa ja kirkossa. Vähintäänkin voimme oppia elämään erilaisten näkemysten keskellä sekä totuudessa että rakkaudessa. Kirkossa tähän vaatii meitä jo kristillisen todistuksen uskottavuus. Lähetystyö onnistuu lähellä ja kaukana vain, jos rakennumme yhteisestä uskostamme ja viemme sitä yhdessä eteenpäin. Evankeliumin kautta tulevaisuuden ja toivon näköalat aukenevat kuin itsestään. 


Opiskelijoiden Lähetysliiton jäsenet ja sen ystävät ovat lähetyksen eturintamassa siinä suhteessa, että meillä pelaa rauhallinen yhteishenki ja toteutamme pirteästi myös ekumeniaa. Kiistoja jäsenten kesken toki on – se on inhimillistä! Niitä voisi siis olla enemmänkin. Mutta me emme kyseenalaista sitä, että meillä on yhteinen usko. Usko, joka on armorikas ja kaikin puolin valaiseva.


Pääsiäinen lähettää valoaan. Jeesuksen ylösnousemus on se voima, joka lähettää meidät maailmaan. Pääsiäisen tapahtumat antoivat ja antavat meille vapautuksen, koska Jeesus on todella noussut kuolleista. Kaikki on tehty.

Petri Tikka
Lähettimen päätoimittaja
vihitään papiksi 22.5.2010 Mikkelin tuomiokirkossa 

tiistai 3. toukokuuta 2011

"To God, How did you get invented?”

Archbishop Rowan Williams responded thoughtfully to a theological question from a six year-old girl:

Dear Lulu,
Your dad has sent on your letter and asked if I have any answers. It’s a difficult one! But I think God might reply a bit like this –
‘Dear Lulu – Nobody invented me – but lots of people discovered me and were quite surprised. They discovered me when they looked round at the world and thought it was really beautiful or really mysterious and wondered where it came from. They discovered me when they were very very quiet on their own and felt a sort of peace and love they hadn’t expected.
Then they invented ideas about me – some of them sensible and some of them not very sensible. From time to time I sent them some hints – specially in the life of Jesus – to help them get closer to what I’m really like.
But there was nothing and nobody around before me to invent me. Rather like somebody who writes a story in a book, I started making up the story of the world and eventually invented human beings like you who could ask me awkward questions!’
And then he’d send you lots of love and sign off.
I know he doesn’t usually write letters, so I have to do the best I can on his behalf. Lots of love from me too.
+Archbishop Rowan




Read more about it here.