 |
| https://commons.wikimedia.org/wiki/File:RabulaGospelsFol13vAscension.jpg |
Saarna
Pitäjänmäen kirkossa helatorstaina 9.5.2024
Petri
Samuel Tikka
Rakkaat ystävät, rakkaat Kristuksessa
Jeesuksessa!
Kristus astui taivaisiin! Tähän voi vastata:
Totisesti astui...
Kristus
astui taivaisiin! Totisesti astui.
Kristus astui taivaisiin!
Totisesti astui.
Kristus astui taivaisiin! Totisesti astui.
Jos
mikään tästä päivästä ja tästä saarnasta jää mieleen,
haluan, että se olisi vain tämä: ilo! Niin kuin kuulimme päivän
evankeliumissa Luukkaan evankeliumin lopusta (Luuk. 24:46-53): Jeesuksen noustua
taivaisiin opetuslapset ”kumartuivat maahan asti ja osoittivat
hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat
Jerusalemiin”. Päinvastoin kuin voisi äkkiseltään luulla,
helatorstai ei siis ole haikea juhla. Jeesus ei ole poissa. Taivas,
jonne Jeesus nousi, ei ole rajattu fyysinen paikka. Paavalin
efesolaiskirjeen jae, jonka lauloin evankeliumin yhteydessä,
tiivistää päivän sanoman: ”Hän, joka laskeutui alas, nousi
myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden
läsnäolollaan.” Jeesus jätti taakseen kaiken, mikä voisi
rajoittaa hänen armoaan ja läsnäoloaan. Tämä päivä julistaa,
että hän on koko ajan läsnä, hän ei ole poissa, hän on täällä,
hän on ehtoollisessa ja Hengessään läsnä. Siksi voimme rohkeasti
sanoa Paavalin sanoin myös näin: ”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon
vielä kerran: iloitkaa!”
Tosiasiat on toki myönnettävä.
Kovin monelle, joka ei käy usein kirkossa, ei välttämättä jää
mieleen, mitä helatorstaina juhlitaan. Juhlaa ei aina
valtiovaltakaan arvosta. Samoin kuin loppiainen, Kristuksen
taivaaseenastumisen päivä oli jossakin vaiheessa jopa siirretty
lauantaille. Kirkkomme ei kuitenkaan halua luopua tämän päivän
oikeasta ajankohdasta ajoittoisesta paineesta huolimatta. Helatorstai
kuuluu kaikille, koska Kristus kuuluu kaikille. Niin kuin Jeesus
siunasi apostoleitaan noustessaan, meidät nostetaan lepäämästä
laakereillamme ja levittämään hänen siunaustaan kaikille
kansoille. Näin myös tänään Suomessa ja Pitäjänmäellä.
Me
emme kuitenkaan jaa ilosanomaa omin voimin, väkipakolla. Kun Jeesus
oli astunut taivaisiin, apostolit lähtivät temppeliin, siis
juutalaisen kansan ainoaan kirkkoon. Kun me olemme tänään kirkossa
messua juhlimassa, Kristuksen siunaava läsnäolo ei jää vain
yleispäteväksi sanahelinäksi. Jeesus lahjoittaa meille itsensä
ehtoollisessa, jotta me jaksamme lahjoittaa itsemme maailman
pelastuksen hyväksi. Ehtoollisen ja helatorstain yhteyttä selventää
se, mitä Martti Luther päätteli mielenkiintoisella tavalla niiden
suhteesta. Isä Jumala on kaikkialla läsnäoleva, rajoittamaton
Jumala. Kun Jeesus astui helatorstaina ylös istumaan Isän oikealla
puolella, hän tuli kaikkialla läsnäolevan Jumalan vierelle. Näin
ollen Kristuksen taivaaseen astuminen viittaa siihen, että Jeesus on
ruumiineen sieluineen kaikkialla läsnä niin kuin Isänsä. Jeesus
ei ole siis vain Henkensä kautta läsnä jotenkin hengellisesti,
vaan hän on kaikkialla kohdattavissa ihan ihmisenä, ruumiillisena,
fyysisesti. Tämä asia todentuu meille ehtoollisessa. Jeesus on aina
uudestaan kohdattavissa fyysisesti leivässä ja viinissä, joista
tulee hänen ruumiinsa ja verensä. Näin siis Luther päätteli.
Helatorstai on siis ilon juhla, koska saamme tänään
lahjaksi Jeesuksen rajoittamattoman läsnäolon ehtoollisessa.
Efesolaiskirjeen mukaan Jeesuksen taivaaseen astuminen tarkoittaa
sitä, että ”hän antoi lahjoja ihmisille”. Sitä, mikä on
annettu lahjaksi, ei voi kukaan omia etuoikeudekseen. Jotta emme omisi lahjaa
vain omaksi hyväksemme, meitä kutsutaan haluamaan sitä, mitä
Jumala itse haluaa Paavalin mukaan: Jumala ”tahtoo, että kaikki
ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. Jeesus on
tie ja totuus. Jumala tahtoo kaikkien tuntevan Jeesuksen. Tälle
tahdolle ei ole pantu Raamatussa mitään rajaa, päinvastoin. Joka
kerta, kun rukoilemme Isä meidän -rukouksen, meitä kutsutaan
pyytämään Jumalan tahdon toteutumista kaikkialla. Itse Vapahtaja
käski meitä osallistumaan maailmoja syleilevään pelastavaan
tahtoonsa, kun hän sanoi: ”kaikille kansoille, Jerusalemista
alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien
anteeksiantamista”.
Pelastus tulee välittää kaikille,
sille ei saa panna rajaa, ja se koskee myös niitä, joiden me emme
haluaisi pelastuvan. Ei ole helppoa rukoilla, että myös meille
hankalat ihmiset saisivat uuden sydämen. Joku raja pitää olla,
joku viimeinen päivämäärä, eihän kaikkea saa tehdä! Ei koira
saa päästä veräjästä! Näinhän meistä tuntuu todellisia
vääryyksiä kohdattuamme. Jeeus kuuli nämä kokemukset nahoissaan,
kun hänet naulittiin ristille. Mutta jos Jeesus rukoili tappajiensa
puolesta ja astui helvettiin asti pelastaakseen pahimmatkin
rikolliset, meidän on hänen oppilainaan seurattava häntä, minne
hän kutsuukaan. Jeesuksen todistajia vainonnut murhaaja Paavalikin
pelastettiin. Armon levittäminen ei tietysti koskaan tarkoita
vääryyksien hyväksymistä, vaan vain sitä, että kuuntelemme
Jeesuksen ääntä, mennen sinne, minne Jeesus itse on ensin menossa.
Jeesus on ainoa Pelastaja, me voimme hänestä vain todistaa. Meidät
on kuitenkin selvin sanoin kutsuttu rukoilemaan vainoojiemme puolesta
Jeesuksen opetuksen mukaan. Näin on tehtävä keksimättä
hengellisiä tekosyitä sille, miksi joistakuista, esimerkiksi väärää
mielipidettä edustavista, ei tarvitsisi kuitenkaan välittää
syvätasolla. Meidät kristityt on kutsuttu elämän mittaiselle
matkalla kasvamaan hengellisesti aikuisiksi levittääksemme
Kristuksen tuntemista kaikille rukous edellä.
Lähetyskäskyn
tehtävän on siis säilyttävä aivan niin laajana kuin Jeesus
sanoo. Meitä ei ole kutsuttu julistamaan armoa ja toivoa vain
yksittäisille ihmisille, valikoidaksemme itsellemme mukavia
tapauksia, vaan kokonaisille kansakunnille jyvine ja akanoineen.
Kirkkoina me emme kutsu mukaan Jeesuksen ilojuhliin vain harvoja ja
valittuja, vaan julistamme jokaisen ihmisen kerrallaan Kristuksessa
valituksi. Jos tekisimme kaiken tämän vain omalla voimallamme, asia
voisi tuntua suorastaan naurettavan vaikealta. Mutta meille on
annettu muitakin armolahjoja kuin ehtoollinen ja muut sakramentit:
Henki lahjoittaa tahtonsa mukaan muun muassa parantamisen armolahjan,
profetoimisen armolahjan, viisauden armolahjan ja ennen kaikkea
rakkauden armolahjan. Raamattu kehottaa meitä pyytämään
armolahjoja, jotta voisimme rakentaa Kristuksen ruumista. Armolahjat
eivät kuulu vain harvoille ja valituille, vaan jokaiselle
kristitylle. Ne ovat iloisia mahdollisuuksia, eivät vaatimuksia,
vaan kaikkien yhteistä omaisuutta yhteiseksi hyväksi. Kerron messun
jälkeen Toivo-seuroissa konkreettisia esimerkkejä armolahjoista
sekä herätyksen puolesta rukoilemisesta.
Rakkaat ystävät
Jeesuksessa Kristuksessa. Tiivistän lopuksi tämän saarnan.
Helatorstai on ilon juhla, Jeesuksen läsnäolon juhla. Jeesus on
läsnä kaikkialla ja ehtoollisessa. Jeesus lahjoittaa meille itsensä
ehtoollisessa, jotta lahjoittaisimme pelastuksen kaikille ihmisille
erottelematta jyviä ja akanoita. Tänään siis meidät kutsutaan
tahtomaan samaa kuin mitä Pyhä Kolminaisuus itse haluaa: kaikkien
pelastumista. Jeesus astui tuonelaan, helvetiinkin asti tuodakseen
rakkautensa jokaiselle. Nouskaamme hänen kanssaan laakereiltamme ja
toimikaamme hänen lähettiläinään. Rukoilkaamme herätystä
Suomeen ja maailmaan sekä rauhaa. Niin kuin apostolit ja neitsyt
Maria odottivat Hengen vuodatusta helatorstaista helluntaihin asti,
pyytäkäämme mekin Pyhän Hengen armolahjoja, jotta ilosanoma
leviäisi meidän kauttamme. Kaikessa tässä muistakaamme Paavalin
sana: ”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!”
Aamen.
---
Tässä vielä kirjoittamani helatorstain virsi, joka laulettiin päivän virtenä messussa:
1. Kuule, maa!
On rakkaus totta,
sen valta täysin loputonta,
ei mikään sitä estänyt.
Ristin mies kuoleman voitti
ja vankeuden vangiksi otti,
ei armottomuus kestänyt.
Nyt täyttää kaikkeuden
ja ääret aikojen Hyvyys itse.
Näin kunnian sai suurimman
hän, Jeesus, poika Marian.
2. Hän on läsnä, hän on täällä.
On paikalla hän joka säällä,
ei katsele vain ylhäältä
eikä jäänyt Galileaan,
vaan haavamme vei Isän helmaan.
Me saamme avun läheltä,
kun kulkee kaikissa
ihmisten vaiheissa
Jumalamme.
Näin pelastaa ja rakastaa
nyt Kolminaisuus maailmaa.
3. Jeesuksessa toivon saamme,
sen iloisesti muille jaamme.
Taas rakkaus mieltä lämmittää.
Pelkomme ja unelmamme
me Isän haltuun tässä tuomme,
kun helatorstai helähtää.
Jokainen sielu on
turvassa sovinnon, riemu soikoon!
Näin kauna saa jo loppunsa,
kun Henki kaikki uudistaa.
Sanat: Petri Tikka, 2016
Sävel: Philipp Nicolai, 1599 (virressä 163)
Tekstit
