Hallelujasäe:
FIS
Kuinka voisin maksaa Her- G
-ral- F -le
sen,
FIS minkä
hän on hyväk- A
-seni E tehnyt?
G
Minä kohotan uhrimaljan
ja kiitän Herraa, FIS
pe- D -las- E
ta- FIS jaa-ni.
Ps. 116:12(–13)
Mark.
10:32–45
Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 10
Kun
he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden
edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään
kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas
luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä
hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen
Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat
hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä
pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet.
Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
Jaakob
ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat:
”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.”
”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat:
”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen
oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te
ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka
minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?”
”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen
maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella,
jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää
siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat
ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
Kun
muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja
Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te
tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen
herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa
olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla
suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän
joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen
Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä
lunnaiksi kaikkien puolesta.”
(Evankeliumi ja saarna alkavat videolla kohdasta 27:40.)
SAARNA LASKIAISENA 11.2.2024 RIIHIMÄEN KESKUSKIRKOSSA
Petri Samuel Tikka
Ylistetty
olkoon Jeesus Kristus! Olkoon hän aina ylistetty!
Kuinka
rakastankaan kirkkovuotta! Mikä onkaan elämäntilanne, mitä
ympärillä tapahtuukaan, tuulahdus toivosta toistuu aina uudestaan
raikkaana. Näin olen ajatellut aina, ainakin jo 16-vuotiaasta
alkaen, kun päätin käydä messussa joka pyhä. Kirkkovuoden tuoma
toivon tuntuma on tänään taas laskiaisena. Maailmalla tämä on
karnevaaliaikaa, etenkin katolisissa maissa. Meillä syödään laskiaispullia, hernekeittoa,
pidetään hauskaa laskemalla pulkkamäkeä. Matka kohti pääsiäistä
alkaa, paastonaikaan laskeudutaan. Edessämme on Jeesuksen nouseminen
kuolleista, ja kevät koittaa, valo voittaa. Ilo! Ylistys!
Luopukaamme kaikesta muusta kuin ilosta, jonka Jeesus antaa.
Jättäkäämme kaikki muut väitteet taaksemme kuin Jeesuksen armon
täydellinen voitto. Se meille siintää: pääsiäinen, juhla, joka
vapauttaa ihmiskunnan. Paastonaika, matkana kohti pääsiäistä, on
paastoamista ilottomuudesta ja toivottomuudesta, niistä luopumista.
Ylistämällä Jeesusta
aloitan kirkkovuoden ajasta riippumatta yleensä saarnan,
jotta pääsisimme heti käsiksi uskomme ytimeen: Jeesukseen ja
iloon. Asiaan liittyen tahtoisinkin kysyä teiltä: mitä merkitsee
sana ”halleluja”? Kysyin tätä jo aiemmin rippikoululaisilta,
kun valmistelimme tätä laskiaisen messua, joten he varmasti
tietävät. Kanttori myös tietää virkansa puolesta. …. Ylistäkää
Herraa! "Hallelu" tarkoittaa hepreaksi "ylistäkää", ”ja”
tarkoittaa ”Jahvea” eli ”Herraa”.
Halleluja liittyy
laskiaiseen, sillä tavoin, että laskiaisena lauletaan ”halleluja”
evankeliumin ympärillä viimeistä kertaa ennen kohta alkavaa
paastonaikaa. Laskeuduttuamme laskiaisena paastonaikaan paasto lähtee
liikkeelle alkavalla viikolla tuhkakeskiviikkona, jolloin vietetään
myös messua. Paastonaika kestää 40 päivää aina pääsiäiseen
asti. On sinänsä mielenkiintoista, että luovumme hallelujasta
luterilaisessa kirkossamme paastonaikana. Eihän Jeesuksen oman
opetuksen mukaan paastoaminen saa olla masentunutta ja ilotonta
toimintaa. Ortodoksisessa kirkossa lauletaankin enemmän hallelujia
paastonaikana kuin muulloin. Toisaalta meidän kirkossamme
liturgisissa rukoushetkissä kuten vesperissä lauletaan ”Ylistys
sinulle Kristus, kunnian kuningas” paastonaikana - eli käytännössä
sama asia kuin halleluja, ylistäkää Herraa.
Ehkä nämä
asiat sanon siksi, että tahdon meidän miettivän, mistä on syytä
luopua paastonaikana. Onko syytä luopua ilosta ja riemusta,
ylistyksestä, vai jostakin ihan muusta? Paastonaikaanhan kuuluu
kolme keskeistä asiaa. Yksi on jostakin paastoaminen eli jostakin
luopuminen. Toinen on almujen antaminen eli lähimmäisenrakkaus.
Kolmas on rukoukseen keskittyminen, josta puhuinkin täällä kaksi
viikkoa sitten. Nämä kolme asiaa - paasto, avunanto ja ja rukous -
tukevat toisiaan. Jos voi luopua jostakin vähemmän tärkeästä,
jää enemmän aikaa ja resursseja sekä toisten auttamiseen että
rukoilemiseen. Paastonaika on kaikkinensa kilvoittelua sillä tiellä,
johon Jeesus meitä päivän evankeliumissa kehottaa: ”Joka tahtoo
teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja
joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon
kaikkien orja.” Meidät on näin ollen kutsuttu luopumaan omasta
oikeassaolemistamme, asemastamme ja ennakkoluuloistamme antaaksemme
itsemme toisille. Nöyrtyessämme me todistamme Jeesuksesta, joka on
jo kerran antanut itsensä koko maailmalle lahjaksi.
Tehtävä
on laaja, kaiken kattava. Sitä kutsutaan perinteisesti
kilvoitteluksi, ja paastonaikana satsaamme siihen. Paastoa
viettäessämme seuraamme Jeesuksen omaa esimerkkiä. Hän paastosi
ja rukoili maailman puolesta 40 päivän ajan. Näin hän teki
Johannes Kastajalta saamansa kasteen jälkeen ennen julkisen
parantamis- ja julistustoimintansa aloittamista. Paastoaminen
luopumisena voi tarkoittaa ruoan vähentämistä, mutta voi aloittaa
muustakin maallisesta asiasta, jota voisi vähentää, jottta voimme
antaa omastamme paremmin. Voi olla kuitenkin todella vaikeaa luopua
jostakin asiasta, josta on tullut itselleen aikaa vievä, vaikka ei
haluaisikaan keskittyä siihen. Murehtiminen ja pettymys tuntuvat
kuuluvan ihmisen eloon. Lääkettä niihin haemme erilaisista
jokseenkin kutkuttavista asioista, jolla viemme huomion ikävämmistä
kokemuksista. Paastonaikana emme voi mielestäni oppia luopumaan
erilaisista turhuuksista, jos emme tarjoa niiden sijaan jotakin
parempaa.
Se parempi asia on se, mihin paastonaika lopulta
viittaa. Paras asia, joka motivoi luopumaan vähemmän tärkeistä
asioista, on itse ihana Jeesus, pääsiäisen Herra. Hän on kuoleman
ja synnin pääsiäisenä voittaen tuonut maailmaan täydellisen ja
rajattoman ilon. Kuten päivän evankeliumissa kuulimme: ”Ei
Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan
henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Jeesus on siis tuonut
maailmaan toivon, joka koskeee jokaista ihmistä, ehdoitta. Jeesus
herättää sydämeen rakkauden häntä kohtaan, Jumalaa kohtaan,
Jeesus innostaa, hän rohkaisee, hän on lempeä, hän yhdistää,
Jeesus yllättää, tekee ihmeitä, parantaa, vie pois murheet, tuo
tilalle Hengen armolahjat ja ennen kaikkea antaa rakkauden ja kaiken
sen lämmön.
Jeesusta miettien voi oivaltaa monia erilaisia
tapoja paastota, luopua jostakin vähemmän tärkeästä lähimmäisen
hyväksi. On olemassa esimerkiksi somepaasto. Yhteisvastuukeräys
antaa mahdollisuuden auttaa rahallisesti, tänä vuonna nuoria
Suomessa ja maailmalla. Olennaista on kuitenkin tällä paaston
matkalla se, millaiseen kuvaan todellisuudesta ja maailmasta
liitymme. Olemme matkalla kohti kristinuskon suurinta juhlaa, Herran
pääsiäistä. Loputon rakkaus ja armo ilmeni täydellisesti
Jeesuksessa, joka ei tuominnut elämänsä päättyessä edes
murhaajiaan, vaan rukoili heille anteeksiantoa.
Meidän on
ennen kaikkea luovuttava kaikista sellaisista ajatuksista, jotka
väittävät Jeesuksen armon täydellistä voittoa vastaan.
Pääsiäisenä Jumala itse vahvisti Jeesuksen käsityksen maailmasta
herättämällä hänet kuolleista. Maailmamme on nyt niin kuin
ennenkin kovin täynnä armottomuutta, vastakainasettelua,
katkeruutta ja luottamattomuutta, ja näitä pidetään usein
erilaisten sinänsä hyvin arvojen varjolla välttämättöminä sekä
kirkossa, yksityiselämässä että yhteiskunnassa. Tämä ei ole
kuitenkaan ikinä kristityn tie, vaan Jeesus käskee kostosta
luopumiseen ja antamaan anteeksi 77 kertaa 7 kertaa eli aina
uudestaan. Anteeksianto nousi pääsiäisenä haudasta, kuten
varhaisen kirkon pääsiäissaarnoissa sanotaan.
Rakkaat
ystävät. Lopulta kaikki polvet notkistuvat Herran edessä, kuten me
tänään ehtoollisella. Lopulta kaikki ihmiset ylistävät sitä
Vapahtajaa, joka pitkänäperjantaina alentui meidän ihmisten
armottomuuden alle. Tällainen, aivan kaiken kattava, on se näkymä,
johon muun muassa apstoli Paavalin opetus meitä kutsuu. Rakkaus ei
koskaan katoa eikä se tule häviämään kamppailua ihmisten
sieluista, sillä kaikkivaltias Jumala on itse Rakkaus ja hän on jo
kerran voittanut rakkaudettomuuden Jeesus Nasaretilaisen
ristinpuulla.
Ehkä voimme siis nyt pääsiäistä kohti
mennessä rohkaistua todistamaan Jeesuksesta sanoin ja teoin. Se on
mahdollista, jos teemme sen iloisin mielin, ilman pelkoa, ilman uhkan
mahdollisuutta. Herätyksen ajat eivät ole poissuljetut. Usko voi
levitä, voi tulla nousukierre, kuitenkin vain ilon kautta, armoa
tähdentäen, armoa ilmentäen. Meillä luterilaisessa kirkossa
ollaan usein varovaisia profetioiden suhteen, mutta niitä onkin aina
syytä arvioida. Koin aikamoisen shokin, kun viime kesänä
kotikirkkooni Temppeliaukioon tuli Saksan-amerikkalainen mies, joka
kertoi, että Suomessa voisi alkaa levitä nuotioita, Hengen tulta,
iloa. Olkoon tällainen näkymä ainakin rohkaisuna. Kilvoittelumme
voi, Luojan niin salliessa, kantaa hedelmää toisille. Ja näkisin,
että Riihimäellä tämä on erityisen mahdollista, paljon on täällä
ollut pitkään rukousta, rukoilijoita.
Isä Jumala ei antanut Poikansa
kuolla vain mahdollisen pelastuksen tähden, näin itse olen saanut
kokea näyssä 12 vuotta sitten. Antakaamme siis kunnia Kolminaisuudelle tänä paastonaikana.
Todistakaamme iloisin mielin Jeesuksesta. Luopukaamme kaikista
sellaisista kertomuksista, jotka vievät meidät ilottomuuteen tai
armottomuuteen. Uskokaamme siihen kertomukseen, johon paastonaikana
osallistumme: Jeesuksen voittoon. Niin kuin Paavali sanoo: ”Iloitkaa
aina! Rukoilkaa lakkaamatta! Kiittäkää kaikesta!” Paavalilla oli
laskiaisen henkeä, karnevaalihenkeä!
Ylistetty olkoon Jeesus Kristus! Olkoon
hän aina ylistetty! Olkoon hän aina ylistetty! Voitte toistaa
perässä: Olkoon hän aina ylistetty..! Olkoon hän aina ylistetty!