Kätketty aarre (Nummelan kirkon messusta 11.6.2023)

Johdantosanat

Hyvät ystävät, rakkaat kristityt,

Tänään messussa saamme rukousten ja päivän lukukappaleiden siivittäminä miettiä, mikä elämässä kestää, mikä kantaa. Usein pelkäämme tulevaisuutemme edellytyksiä esimerkiksi murehtien, riittääkö raha, riittääkö toimeentulo, miten käy terveytemme. Kaikki nämä ovat välttämättömiä asioita, ja taivaallinen Isä, Jeesuksen Isä, kuulee tarpeemme. Kuitenkin saatamme tulevaisuuden pelossa ruveta hätäilemään ja tekemään ratkaisuja, joissa unohdamme toisemme tai unohdamme Jumalalta saamamme tehtävän. Meidän tulee ennen kaikkea levittää Jumalan pyyteetöntä rakkautta ja hänen tuntemistaan eikä ajaa omaa etuamme. Jeesus ja hänen palvelemisensa on aarre, josta riittää jaettavaa. Niin kuin Sirakin kirja sanoo: ”Peitetty viisaus ja kätketty aarre – mitä hyötyä on kummastakaan? Joka tyhmyytensä peittää, on perempi kuin se, joka peittää viisautensa. Parempi on periksi antamatta etsiä Herraa kuin ajaa oman elämänsä vaunuja ilman isäntää.” Sirak 20:30-31

Kuitenkin juuri pyrkiessämme kohti Jumalan tai lähimmäisten palvelemista yritämme usein liikaa ja juuri siksi epäonnistumme. Sokaistumme haluumme vain auttaa katsomatta oikeasti ympärillemme. Henki auttaa meitä heikkoja. Antakaamme nyt rikkinäisyytemme Jeesuksen hoitoon, joka on luvannut antaa kaikki syntimme anteeksi ja joka kasteessa vapauttaa meidät kaikesta, millä sidomme itseämme ja toisiamme.

---
 
Päivän evankeliumi

Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” Matt. 13:44-46

----

Kätketty aarre
Saarna Nummelan kirkossa 11.6.2023
Petri Samuel Tikka

Mitä jos tosiaan päivän evankeliumin mukaan möisimme kaiken, heittäisimme kaiken muun pois ja ostaisimme kätketyn aarteen ja kallisarvoisen helmen? Tuo helmihän on Jeesus. Usko Jeesukseen ja Jumalaan ei sulje ketään pois ja uskon saa aina ottaa lahjana vastaan, joka päivä tai joskus aivan erityisellä tavalla. Jeesukseen on hyvä suunnata kaikki ajatuksensa, katseensa ja toimintansa. Hän on nimittäin ystävä, joka ei jätä. Hän on aarre, joka ei ruostu eikä vanhene. Voisi sanoa, että hän antaa korotonta lainaa, jota ei koskaan peritä takaisin. Ja päinvastoin kuin usein on päädytty luulemaan, usko Jeesukseen on silkkaa iloa. Jeesuksessa on iloa, joka ei petä eikä bluffaa. 

Monet ovat käytännössä kokeneet, että uskon harjoituksesta saa käytännön hyötyä elämän kolhuissa. Saa näköalaa, toivoa. Jeesus tuo elämään kiitollista, luottavaa ja iloista mieltä. Kun saa iloa hänestä, löytää puhtia ja lohtua tehdä vaikeitakin ratkaisuja. Jeesuksen tuoman ilon tähden sitä uskaltaa jättää totutut ajattelu- ja toimintamallit taakseen, niin kuin mies, joka möi entisen elinkeinonsa pois. Jeesukseen turvautuessa ei kuitenkaan vain menetä mennyttä, vaan saa jopa voittoa niin kuin kauppias, joka myy kaiken saadakseen kallisarvoisen jalokiven. Saa enemmän kuin voisikaan kuvitella. Ei saa aina helppoja aikoja, mutta saa kestävän pohjan elämälle. Muutama ystäväkin on luvattu. Vaikka olisi millaiset tunteet itsellä sisimmässä, Jeesuksessa on armo ja rauha. Hänessä on valoisa, turvallinen lepo.

Toki voi olla, että nyt lähinnä saarnaan osittain kuorille, alttarialueelle, niin kuin englanninkielinen sananlasku kuuluu. Monet meistä kirkossa käyvinä varmaan koemme, että olemme jo ties kuinka monta kertaa vastaanottaneet Jeesuksen, elämme uskossa, ihmetelleet armoa. Ihmisluonto on sellainen, että kaikkein ihanammankin – Jeesuksen itsensä – voi ruveta ottamaan itsestäänselvyytenä ja väsyä häneen. Minua voi seurakuntalaisena tai pappina turhauttaa tai ehkä jopa pelottaa se, että monet läheiseni ole kokeneet Jeesusta ainakaan samalla tavalla. Onko tämä sen arvoista, kun keskittyessäni Jeesukseen näytän joskus menettävän yhteyttä ympäröiviin ihmisiin? Se, että haluaa seurata Jumalan antaman omantunnon ääntä, Jeesuksen opetuksia ja Hengen oppeja, voi tosiaan silloin tällöin erottaa meitä kaikkein läheisimmistä tai usein jopa toisista kristityistä. Emme tiedä, miten suunnistaa armon ja totuuden oppilaina monenlaisissa, keskenään kilpailevia ihmissuhteita ja arvoja tähdentävissä piireissä.

Ei kuitenkaan tarvitse pelätä pettymyksen tunteita suhteessa Jeesukseen. Jumala kuulee ja ymmärtää kaikki kokemukset. Isän Jumalan turvissa ja Hengen lämpimässä yhteydessä, kirkon yhdessä rukoillessa, kaikki tunteet ja turhaumat voi juuri nyt omassa mielessään tuoda Jeesukselle itselleen. Tähän monia ja itseänikin on auttanut esimerkiksi psalmien kirjan muistaminen, sillä psalmeissa ihmisen sydämen tunteet ovat näkyvillä suoraan Herran edessä. Meitä voi pelottaa, mutta niin kuin psalmin 119 lopussa sanotaan: ”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun käskyjäsi minä en unohda.” Ylösnoussut Jeesus tuo eksyneet lampaat kotiin, hän varjelee sekä seuraajiaan että etäälle menneitä – ja useinhan sitä on yhtä aikaa kumpaakin.  Vaikka on pelkoa ja tuiskua ympärillä ja sisimmässä, Jeesus ei jätä. Hän koki yksinäisimmän tilan aivan jokaisen ihmisen puolesta ristillä ja toi sinne rakkauden ja yhteyden.

Ei ole ketään ihmistä, joka olisi Jumalan rakkauden ulkopuolella. Jumalalle ei kukaan ole mahdoton tapaus. Minä tai sinä tai tuntemamme ja kohtaamamme ihmiset voivat olla katkeria maailmalle, elämän riepottamia pohjamutia myöten, mutta mikään tämä ei ole vierasta Jumalalle. Ristillä riippuessaan Jeesus koki sen, miltä tuntuu, kun kaikki ovat hylänneet eikä kukaan ymmärrä minua täysin. Hän koki nahoissaan sen vihan tunteen, joka nousee meistä elämää ja Jumalaa kohtaan. Hänhän huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Syytökset, joita kohdistamme maailmaan ja itseemme, on Jeesus antanut Isän Jumalan haltuun ja voitettavaksi. Näin huutaessaan hän samalla vapautti meidät siitä, miten olemme vihamme kautta satuttaneet itseämme ja toisiamme. Tämän on Jeesus tehnyt ristillä. Hän on voittanut vihan ja katkeruuden unohtamatta niitä syitä, jotka johtavat meitä näihin tunteisiin.

Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on kallisarvoinen helmi, koska hän ymmärtää jokaisen meistä ihmisistä kokonaan. Jumalan rakkauden Henki muistuttaa meitä aina aika ajoin siitä, että meidän on uudestaan keskitettävä katseemme häneen. Joskus tämä muistutus tapahtuu koetusten kautta. Vaikeat tilanteet ja vaikeat ihmiset eivät tule eteemme, koska Jumala hyväksyisi pahuutta tai syntiä. Vaikeudet kuitenkin muistuttavat, että meissä itsessämme on jäljellä vaikeuksia ja lukkoja. Ne ovat joskus niin syvällä, että vain taivaan Isä tuntee ne ja hoitaa ne. Kuitenkin Jeesuksessa kohtaamme tänään juuri nyt inhimillisen Jumalan, jonka kunnioittavan läsnäolon kautta haavat voivat tulla meille itsellemmekin näkyviin. Ehkä sitä uskataa kertoa niistä myös muille, ystävälle, seurakuntalaiselle, ehkä terapeutille tai sielunhoitajalle. Rakkauden elävä Henki hoitaa minua ja sinua eteenpäin.

Voi olla, että sitä pikkuhiljaa oppii ihmisenä, kristittynä, kokemaan sitä, mihin jo uskoo. Voi alkaa aavistaa, että Jumala hoitaa homman kotiin, hän vie meidät ja läheisemme perille asti. Kun seuraa rakasta Jeesusta ja hänen rohkaisevaa ääntään, joutuu kyllä ristiriitaan oman toivottomuutensa ja siihen johtaneiden syiden kanssa. Näissä kokemuksissa on syytä muistaa, että elävää toivoa hakiessamme vaikeuksien keskellä kukaan meistä ei ole yksin. Kautta kirkon historian on luotettu suureen toivoon: Jumala kunnioittaa kärsimyksiämme ja muuttaa kaiken hyväksi, myös vaikeimmat asiat (vrt. Juliana Norwichlainen). Toivon näkymä on liittynyt usein sellaiseen näkökulmaan, että kaikki lopulta havahtuvat katumaan ja kiittämään Jumalaa. Tutkin itse toivoa omassa väitöskirjassani, minkä parista olen tullut tänne Vihtiin. Kirkon monet kilvoittelijat ja uskontunnustusten laatijat ovat luottaneet, että lopulta kaikki ihmiset ja henkivallat, kaikki luodut, tunnustavat Jeesuksen Herraksi. Pyhä Henki antaa elämämme tärkeimmän asian, uskon Jumalaan, lahjaksi jokaiselle. Armon tulevaisuuteen ehtoollinenkin viittaa. Ehtoollinen se ei ole parempien etuoikeus, vaan elävä merkki sitä, että Jeesus ei anna itseään määrämitalla. Meidän kuvitelmamme ja osaamisemme väistyvät, kallein lahja – Jeesus itse – tulee nyt ja aina lähelle, suuhun asti. Jeesuksen tähden rukouksemme läheistemme elämän puolesta eivät valu hukkaan.

Jeesuksen vertauksen mies osti itselleen pellon ja siinä olevan aarteen ja jätti kaiken muun taakseen. Jeesuksen tuoman ilon eteenpäin vieminä voimme myydä pelon ja kaiken sen alle kätkeytyvän pettymyksen pois. Viesti varmasta toivosta koskettaa juuri sinua ja minua, mikä sitten onkaan tilanne. Se toivo, mitä sinä ja minä saamme kristittyinä välittää, koskettaa myös itseämme. Älkäämme siis moittiko itseämme, älkäämme jääkö menneeseen, sillä aivot eivät tutkimusten mukaan osaa erottaa itsesyytöksiä toisten haukkumisista. Ei tule kuunnella mitään syytöksiä, sillä syyttäjä eli saatana on Raamatun mukaan syösty alas. Vain armahtajalla, Jeesuksella, Jumalan Pojalla, on valta. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja julistaa sinut juuri nyt vanhurskaaksi. Sinä saat olla rakastettu, uuteen elämään ja Jumalan arvonantoon kasteessa upotettu. Kastetta muistakaamme. Kasteen nostamina me hengellisesti köyhät saamme verrattoman aarteen: Jeesuksen, meidän ja koko maailman toivon.

Laulan meille hengellisesti pienille, köyhille, rohkaisuksi isäni Kari Tikan säveltämän ”Autuaita ovat”, jonka sanat ovat Jeesuksen autuaaksi julistukset hänen vuorisaarnastaan.

---


Esirukous

Rukoilemme esivallan puolesta. Rukoilemme maailmaamme rauhaa ja varjelusta kulkutaudeilta ja luonnonmullistuksilta. Rukoilemme seurakuntamme tukeman lähetystyön puolesta. Rukoilemme piispamme puolesta. Rukoilemme iloa ja kaikkea hyvää rippikouluille seurakunnassamme. Rukoilemme oman toimeentulomme ja tulevaisuutemme puolesta, jätämme ne hoitoosi, että emme huolehtisi niistä ylen määrin ja saisimme rauhallisin mielin toteuttaa kutsumustamme. Rukoilemme sairaiden paranemisen puolesta, kirkasta nimesi kunniaa ja tuo läsnäolosi siunaus. Rukoilemme rikki menneiden ihmissuhteiden eheytymisen puolesta. Rukoilemme tuhlaajapoikien paluun puolesta, lukien itsemme tähän joukkoon. Rukoilemme kaikkien niiden asioiden ja elämänpiirien puolesta, jotka ovat itsellämme erityisesti mielessä joka päivä tai joka pyhä ja jotka saattavat jäädä nyt mainitsematta. Rukoilemme kuolevien puolesta, yhdessä heidän kanssaan. Muistamme kaikkia edeltä menneitä pyhiä, Vapahtajan äitiä, apostoleita, veritodistajia ja ihmisiä, jotka meillä ovat uskosta elämällään todistaneet, jotta olisimme valveilla, emme luulisi olevamme yksin emmekä unohtaisi päämääräämme.

Rukoilen uskonsa tähden kärsineen Maksimos tunnustajan sanoin:

Isän jumalallinen Sana, Sinä osoitit sanoin kuvaamatonta nöyryyttä ja oloihimme sopeutumista, tulit ihmiseksi ja elit keskellämme, teit, opetit ja kärsit kuuliaisuudesta Isän tahto kohtaan viedäksesi meidät takaisin alkuparatiisiin.

Sinä otit kantaaksesi lihalliset heikkoutemme ja maksoit täysin velkamme viattomalla ristinkuolemallasi. Sinä vapautit meidät pelottavista synneistä ja ohjasit opetuksillasi, jotta kasvaisimme kaltaiseksesi ystävällisyydessä ja täydellisessä rakkaudessa toinen toistamme kohtaan.

Sinä palautit alkukauneuteensa meissä synnin paksun lian alla olevan kuvasi. Sinä syleilit palaavaa tuhlaajapoikaa ja puit hänet jälleen kunniasi juhlavaatteeseen etkä yhtään soimannut häntä aikaisemmasta elämästään. Hyvänä paimenena johdit takaisin tarhaan laumasta etääntyneen pikkulampaan, et lainkaan pakottanut, uhkaillut etkä rankaissut sitä vaan kannoit harteillasi takaisin. Anna minun armosi avulla kantaa antamasi hyvä ies ja kevyt kuroma. Vapauta minut elämään tuomitsemattomuudessa ja armahtavaisuudessa kaikkien kanssa Sinun, Kristus, nimessäsi.

Rukoilen Neuvostoliitossa salaa levinneen kiitosrukouksen (Kiitosakatistos) päätössanoin:

Pyhä iankaikkinen Jumala, kaiken Luoja ja Ylläpitäjä,
kiitämme Sinua elämästä tässä ihmeellisessä luomakunnassasi,
johon olet kutsunut meidät lyhyeksi ohikiitäväksi hetkeksi.
Suo meidän elää ja kulkea tässä maailmassa toteuttaen Sinun pyhää tahtoasi
ja katuen jokaista askelta, joka loitontaa meitä Sinun kirkkaudestasi.
Kiitämme Sinua siitä ilosta, että saamme tuntea Sinut.
Kiitämme rauhasta, jonka vain Sinä voit tuoda sydämeemme.
Anna meidän julistaa sanoillamme, teoillamme
ja koko elämällämme Sinun hyvyyttäsi ja rakkauttasi.
Suo, että koko maailma tulisi tuntemaan Sinut,
Pyhän Kolminaisuuden, elämän Lähteen,
jolle kuuluu ylistys iankaikkisesti.
Aamen.