Lukukappale: Hepr. 10:4-10
4 Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit. 5 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: – Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. 6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. 7 Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
8 Hän sanoo siis ensin: »Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet», vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. 9 Mutta sitten hän sanoo: »Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.» Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. 10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
Maria, toivon esikoinen (eli Jumalalle ei mikään ole mahdotonta)
8 Hän sanoo siis ensin: »Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet», vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. 9 Mutta sitten hän sanoo: »Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.» Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. 10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
Maria, toivon esikoinen (eli Jumalalle ei mikään ole mahdotonta)
kommenttipuheenvuoro ekumeenisessa aamurukouksessa 25.3.2021
pastori Petri Samuel Tikka
Tahdon toivottaa teille, ekumeenisille ystäville, hyvää marianpäivää! Päivä tunnetaan luterilaisessa kirkossa nimellä Marian ilmestyspäivä. Katolisessa kirkossa virallinen nimi on Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhä. Ortodoksisessa kirkossa pyhä tunnetaan Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen juhlana eli Ilosanoman juhlana. Tämä on yksi kirkkovuoden keskeisistä juhlista kaikissa näissä kirkkokunnissa, esimerkiksi joulun, pääsiäisen, helatorstain ja helluntain rinnalla. Sitä ilmentää luterilaisessa kirkossa se, että kirkossa on kuusi kynttilää, täysi määrä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämä pyhä siirrettiin vuonna 1955 sunnuntaille. Tämä on minun ja monen muun luterilaisen mielestä valitettavaa, sillä pyhän tärkeys tulee paremmin esille pitämällä kiinni perinteisestä ja oikeasta päivämäärästä. Se on juuri tänään 25.3., tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua.
Kunnianimiä
Yhdeksän kuukautta jouluun tarkoittaa sitä, että tänä päivänä ainainen neitsyt Maria ottaa vastaan tehtävän Jumalan äitinä, maailman Pelastajan äitinä. Olemme siis tänään inkarnaation eli Messiaan lihaksi tulemisen ihmeen äärellä. Siitä kuulimme myös heprealaiskirjeessä: ”Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: - Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin.” Jeesus sai ruumiinsa ja koko inhimillisen luontonsa neitsyt Mariasta. Jeesus on samalla iankaikkinen Jumala, joka on ollut aina olemassa Kolminaisuuden toisena Persoonana. Kun siis Mariasta tuli Jeesuksen äiti, hänestä tuli Jumalan äiti. Juuri tällä nimityksellä Mariaa on kunnioitettu jo varhaisesta kirkosta alkaen: Jumalansynnyttäjä eli Jumalan äiti. Nimitys on on myös osa luterilaista tunnustusta, niin kuin katolista ja ortodoksista, vaikka ”Jumalan äiti” -kunnianimeä käytetään liian harvoin luterilaisissa yhteyksissä nykyään.
Marian kunnialliset nimitykset eivät pääty siihen tosiasiaan, että hän on Jumalan äiti. Ortodoksisessa liturgiassa hän on ”kaikkein pyhin, puhtain, siunatuin, kunniallisin Valtiatar”. Vastaavasti sekä katolisen että perinteisen luterilaisen käsityksen mukaan Maria on taivaan kuningatar. Kaikkien kyseisten kirkkojen virallisten tunnustusten mukaan Maria on ainainen Neitsyt. Lisäksi Marian synnittömyys tai puhtaus Kristuksen sovitustyön tähden on tavalla tai toisella osa sekä luterilaista oppia että ortodoksisen kirkon liturgiaa. Marian perisynnitön sikiäminen on julistettu dogmiksi katolisessa kirkossa vuonna 1854.
Vastaväite ja vastaus
Vastaväitteenä tähän kaikkeen voisi sanoa: miksi luettelen Marian kunnianimityksiä päivänä, jonka keskuksessa on kuitenkin Jeesus, hänen saapumisensa maailmaan ihmisenä ihmiskunnan Pelastajaksi? Marian palvonnan pelossa on Mariaa valitettavasti protestenttisissa uskonsuunnissa, myös luterilaisessa kirkossa, usein ruvettu vähättelemään. Onneksi nykyään ollaan esimerkiksi omassa luterilaisessa kirkossani vähitellen heräämässä Marian merkitykseen uudelleen. Tästä esimerkkinä näytän kirjan Luterilainen Neitsyt Maria, jonka on kirjoittanut Risto Pottonen ja josta saa lisää tietoa edellä puhumistani asioista. Tästä kirjasta ja muista puheenvuoroista käy ilmi, että on alettu ymmärtää katolisen ja ortodoksisen kirkon tavoin, ettei Marian kunnioittamisella ole mitään tekemistä sen kanssa, että palvottaisiin häntä eli pidettäisiin häntä Jumalan veroisena.
Marian kunnioittamisessa on päinvastoin juuri siitä, että keskitytään enemmän Kristukseen ja hänen todelliseen ihmiseksi tulemiseensa ja pelastustyöhönsä jokaisen ihmisen tähden. Jeesus ei tullut ihmiseksi abstraktisti, vailla yhteyttä todelliseen ihmisyyteen, ilman vaikutusta siihen. Maria on lunastetun ihmiskunnan esikoinen. Maria sai jo elämänsä aivan alussa synnistä puhdistavan uskon, olemuksen, jonka Jeesuksen veri oli puhdistanut ennalta. Uskon ja armon ympäröimänä, niistä voimansa saavana, hänellä oli ja on erityinen tehtävä Jumalan synnyttäjänä ja äitinä, ainaisena Neitsyenä ja lopulta taivaaseen otettuna kuningattarena. Onhan koko kristikuntakin Raamatun mukaan kuninkaallinen papisto. Siksi Marian erityisen ihmeellisen aseman ei pitäisi herättää meissä kateutta. Se voi olla sen sijaan ihmetyksen ja kiitoksen lähde. Maria uskoi Jumalan lupaukseen siitä, että hänestä tulee Messiaan äiti. Sen takia Elisabetkin ylisti häntä autuaaksi. Marian usko teki mahdolliseksi sen, että Jeesus tuli meidät pelastamaan. Jumala teki meidän pelastuksemme mahdollistavan ihmeen, Jeesuksen ihmiseksi tulemisen, Marian inhimillisen ja ihmettelevän luottamuksen kautta.
Maria ja toivo
Itselleni Marian merkitys kirkastui selkeästi noin seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten. Olin aiemmin monien protestanttien tavoin pelännyt liikaa Marian kunnioittamista. Se, mikä valmisti minua näkemään Marian aseman, oli ilmestys kaikkia koskevasta toivosta. Jouluaikana eli muutama päivä joulun jälkeen vuonna 2012 olin kokenut, että Kristuksen risti varmistaa sen, ettei kukaan ihminen joudu pysyvästi kadotukseen. Niin kuin monia perinteisiä oppeja Mariasta, tätä käsitystä pidetään usein harhaoppina, vaikka jakamattoman alkukirkon kirkolliskokoukset eivät ole näin todenneet. Ongelma minulle kaikkien pelastumisessa oli usko – kukaan ei voi pelastua ilman uskoa. Kuitenkin Isän rakastava tahto on antaa usko jokaiselle. Heprealaiskirjeenkin sanoin Jeesus vastasi Isän tahtoon: ”Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.” Poika tekee mahdottoman todelliseksi, sen, mitä aiemmat uhrit eivät voineet tehdä, sen, että kaikki uskoisivat pyhään Jumalaan. Isä ei anna oman Poikansa kuolla vain mahdollisen uskon tähden, se olisi vähättelevä tulos äärettömälle, raskaalle uhrille. Oivalsin, että Pyhä Henki, uskon Luoja, ristin Henki, tuo uskon todelliseksi jokaiselle henkilökohtaisesti. Mutta miten tämä kaikki sitten liittyy Mariaan?
Jos Jeesus inhimillisenä, ristillä kärsivänä, ruumiissaan kärsivänä pelastaa jokaisen todellisen ihmisen, jokaisella todellisella ihmisellä on ainutkertainen merkitys. Tämä suuri merkitys tulee kirkkaasti, vertaamattomasti esille juuri ikuisessa neitseessä Mariassa. Maria on toivon merkki. Hänen elämänsä osoittaa sen, että Jumala rakastaa äärettömällä tavalla ihmistä, tavalla, joka meistä tuntuu mahdottomalta. Maria sai osansa uskosta jo ensi hetkestään alkaen, ennen kuin sen pitäisi edes olla mahdollista. Juuri näin Jumala tahtoo antaa uskon ihmiselle: alusta loppuun asti. Juuri näin Jumala haluaa puhdistaa jokaisen ihmisen synnistä ja tuoda tämän täydellisesti yhteyteensä. Niin hän teki esikuvan tavoin Marialle. Saadessaan Jeesuksen Maria uskoi enkeli Gabrielin sanomaan: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Marialla oli usko mahdottomaan siihen, mikä on Jumalalle kuitenkin mahdollista. Juuri siksi Pelastaja syntyi hänen kauttaan maailmaan. Maria synnytti Jeesuksen, jonka sanan mukaan Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Isälle ei ole mahdotonta mahdottominkaan asia: suurimman syntisen pelastuminen, uskon luominen hänessä.
Kun Maria lopulta otettiin ruumineen sieluineen taivaaseen Poikansa ylösnousemuksen voimasta, Mariasta tuli pysyvä toivon merkki ihmiskunnan keskellä. Usko mahdottomaan tekee mahdottoman mahdolliseksi, sen todisti Maria, joka uskoi aina Poikansa veren voimaan ja siksi oli puhdas, luottamusta täynnä. Luottamuksen tähden Marian, Jumalan äidin, rukoukset ovat voimallisempia kuin luulemmekaan, kuten myös kaikkien pyhien, jotka ovat uskoneet Jeesukseen, mahdottomien Pelastajaan. Jeesus kehottaa Johanneksen evankeliumissa kristittyjä yhteyteen siksi, että koko maailma uskoisi. Olemmepa siis ortodokseja, katolilaisia, luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja tai muita kristittyjä, meidän tehtävämme on luottaa Jumalan voimaan ja rukoilla maailman puolesta yhdessä. Pyhälle Hengelle ei mikään ole mahdotonta, hänelle, joka peitti Marian varjollaan maailman Pelastajan tullessa maailmaan. Pyhälle Hengelle ei ole mahdotonta se, että kaikki koskaan eläneet ihmiset, Kristuksen sovitustyön tähden, saavat osakseen uskon. Sen todistaa meille Maria, hän, joka uskoi, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
pastori Petri Samuel Tikka
Tahdon toivottaa teille, ekumeenisille ystäville, hyvää marianpäivää! Päivä tunnetaan luterilaisessa kirkossa nimellä Marian ilmestyspäivä. Katolisessa kirkossa virallinen nimi on Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhä. Ortodoksisessa kirkossa pyhä tunnetaan Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen juhlana eli Ilosanoman juhlana. Tämä on yksi kirkkovuoden keskeisistä juhlista kaikissa näissä kirkkokunnissa, esimerkiksi joulun, pääsiäisen, helatorstain ja helluntain rinnalla. Sitä ilmentää luterilaisessa kirkossa se, että kirkossa on kuusi kynttilää, täysi määrä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämä pyhä siirrettiin vuonna 1955 sunnuntaille. Tämä on minun ja monen muun luterilaisen mielestä valitettavaa, sillä pyhän tärkeys tulee paremmin esille pitämällä kiinni perinteisestä ja oikeasta päivämäärästä. Se on juuri tänään 25.3., tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua.
Kunnianimiä
Yhdeksän kuukautta jouluun tarkoittaa sitä, että tänä päivänä ainainen neitsyt Maria ottaa vastaan tehtävän Jumalan äitinä, maailman Pelastajan äitinä. Olemme siis tänään inkarnaation eli Messiaan lihaksi tulemisen ihmeen äärellä. Siitä kuulimme myös heprealaiskirjeessä: ”Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: - Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin.” Jeesus sai ruumiinsa ja koko inhimillisen luontonsa neitsyt Mariasta. Jeesus on samalla iankaikkinen Jumala, joka on ollut aina olemassa Kolminaisuuden toisena Persoonana. Kun siis Mariasta tuli Jeesuksen äiti, hänestä tuli Jumalan äiti. Juuri tällä nimityksellä Mariaa on kunnioitettu jo varhaisesta kirkosta alkaen: Jumalansynnyttäjä eli Jumalan äiti. Nimitys on on myös osa luterilaista tunnustusta, niin kuin katolista ja ortodoksista, vaikka ”Jumalan äiti” -kunnianimeä käytetään liian harvoin luterilaisissa yhteyksissä nykyään.
Marian kunnialliset nimitykset eivät pääty siihen tosiasiaan, että hän on Jumalan äiti. Ortodoksisessa liturgiassa hän on ”kaikkein pyhin, puhtain, siunatuin, kunniallisin Valtiatar”. Vastaavasti sekä katolisen että perinteisen luterilaisen käsityksen mukaan Maria on taivaan kuningatar. Kaikkien kyseisten kirkkojen virallisten tunnustusten mukaan Maria on ainainen Neitsyt. Lisäksi Marian synnittömyys tai puhtaus Kristuksen sovitustyön tähden on tavalla tai toisella osa sekä luterilaista oppia että ortodoksisen kirkon liturgiaa. Marian perisynnitön sikiäminen on julistettu dogmiksi katolisessa kirkossa vuonna 1854.
Vastaväite ja vastaus
Vastaväitteenä tähän kaikkeen voisi sanoa: miksi luettelen Marian kunnianimityksiä päivänä, jonka keskuksessa on kuitenkin Jeesus, hänen saapumisensa maailmaan ihmisenä ihmiskunnan Pelastajaksi? Marian palvonnan pelossa on Mariaa valitettavasti protestenttisissa uskonsuunnissa, myös luterilaisessa kirkossa, usein ruvettu vähättelemään. Onneksi nykyään ollaan esimerkiksi omassa luterilaisessa kirkossani vähitellen heräämässä Marian merkitykseen uudelleen. Tästä esimerkkinä näytän kirjan Luterilainen Neitsyt Maria, jonka on kirjoittanut Risto Pottonen ja josta saa lisää tietoa edellä puhumistani asioista. Tästä kirjasta ja muista puheenvuoroista käy ilmi, että on alettu ymmärtää katolisen ja ortodoksisen kirkon tavoin, ettei Marian kunnioittamisella ole mitään tekemistä sen kanssa, että palvottaisiin häntä eli pidettäisiin häntä Jumalan veroisena.
Marian kunnioittamisessa on päinvastoin juuri siitä, että keskitytään enemmän Kristukseen ja hänen todelliseen ihmiseksi tulemiseensa ja pelastustyöhönsä jokaisen ihmisen tähden. Jeesus ei tullut ihmiseksi abstraktisti, vailla yhteyttä todelliseen ihmisyyteen, ilman vaikutusta siihen. Maria on lunastetun ihmiskunnan esikoinen. Maria sai jo elämänsä aivan alussa synnistä puhdistavan uskon, olemuksen, jonka Jeesuksen veri oli puhdistanut ennalta. Uskon ja armon ympäröimänä, niistä voimansa saavana, hänellä oli ja on erityinen tehtävä Jumalan synnyttäjänä ja äitinä, ainaisena Neitsyenä ja lopulta taivaaseen otettuna kuningattarena. Onhan koko kristikuntakin Raamatun mukaan kuninkaallinen papisto. Siksi Marian erityisen ihmeellisen aseman ei pitäisi herättää meissä kateutta. Se voi olla sen sijaan ihmetyksen ja kiitoksen lähde. Maria uskoi Jumalan lupaukseen siitä, että hänestä tulee Messiaan äiti. Sen takia Elisabetkin ylisti häntä autuaaksi. Marian usko teki mahdolliseksi sen, että Jeesus tuli meidät pelastamaan. Jumala teki meidän pelastuksemme mahdollistavan ihmeen, Jeesuksen ihmiseksi tulemisen, Marian inhimillisen ja ihmettelevän luottamuksen kautta.
Maria ja toivo
Itselleni Marian merkitys kirkastui selkeästi noin seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten. Olin aiemmin monien protestanttien tavoin pelännyt liikaa Marian kunnioittamista. Se, mikä valmisti minua näkemään Marian aseman, oli ilmestys kaikkia koskevasta toivosta. Jouluaikana eli muutama päivä joulun jälkeen vuonna 2012 olin kokenut, että Kristuksen risti varmistaa sen, ettei kukaan ihminen joudu pysyvästi kadotukseen. Niin kuin monia perinteisiä oppeja Mariasta, tätä käsitystä pidetään usein harhaoppina, vaikka jakamattoman alkukirkon kirkolliskokoukset eivät ole näin todenneet. Ongelma minulle kaikkien pelastumisessa oli usko – kukaan ei voi pelastua ilman uskoa. Kuitenkin Isän rakastava tahto on antaa usko jokaiselle. Heprealaiskirjeenkin sanoin Jeesus vastasi Isän tahtoon: ”Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.” Poika tekee mahdottoman todelliseksi, sen, mitä aiemmat uhrit eivät voineet tehdä, sen, että kaikki uskoisivat pyhään Jumalaan. Isä ei anna oman Poikansa kuolla vain mahdollisen uskon tähden, se olisi vähättelevä tulos äärettömälle, raskaalle uhrille. Oivalsin, että Pyhä Henki, uskon Luoja, ristin Henki, tuo uskon todelliseksi jokaiselle henkilökohtaisesti. Mutta miten tämä kaikki sitten liittyy Mariaan?
Jos Jeesus inhimillisenä, ristillä kärsivänä, ruumiissaan kärsivänä pelastaa jokaisen todellisen ihmisen, jokaisella todellisella ihmisellä on ainutkertainen merkitys. Tämä suuri merkitys tulee kirkkaasti, vertaamattomasti esille juuri ikuisessa neitseessä Mariassa. Maria on toivon merkki. Hänen elämänsä osoittaa sen, että Jumala rakastaa äärettömällä tavalla ihmistä, tavalla, joka meistä tuntuu mahdottomalta. Maria sai osansa uskosta jo ensi hetkestään alkaen, ennen kuin sen pitäisi edes olla mahdollista. Juuri näin Jumala tahtoo antaa uskon ihmiselle: alusta loppuun asti. Juuri näin Jumala haluaa puhdistaa jokaisen ihmisen synnistä ja tuoda tämän täydellisesti yhteyteensä. Niin hän teki esikuvan tavoin Marialle. Saadessaan Jeesuksen Maria uskoi enkeli Gabrielin sanomaan: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Marialla oli usko mahdottomaan siihen, mikä on Jumalalle kuitenkin mahdollista. Juuri siksi Pelastaja syntyi hänen kauttaan maailmaan. Maria synnytti Jeesuksen, jonka sanan mukaan Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Isälle ei ole mahdotonta mahdottominkaan asia: suurimman syntisen pelastuminen, uskon luominen hänessä.
Kun Maria lopulta otettiin ruumineen sieluineen taivaaseen Poikansa ylösnousemuksen voimasta, Mariasta tuli pysyvä toivon merkki ihmiskunnan keskellä. Usko mahdottomaan tekee mahdottoman mahdolliseksi, sen todisti Maria, joka uskoi aina Poikansa veren voimaan ja siksi oli puhdas, luottamusta täynnä. Luottamuksen tähden Marian, Jumalan äidin, rukoukset ovat voimallisempia kuin luulemmekaan, kuten myös kaikkien pyhien, jotka ovat uskoneet Jeesukseen, mahdottomien Pelastajaan. Jeesus kehottaa Johanneksen evankeliumissa kristittyjä yhteyteen siksi, että koko maailma uskoisi. Olemmepa siis ortodokseja, katolilaisia, luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja tai muita kristittyjä, meidän tehtävämme on luottaa Jumalan voimaan ja rukoilla maailman puolesta yhdessä. Pyhälle Hengelle ei mikään ole mahdotonta, hänelle, joka peitti Marian varjollaan maailman Pelastajan tullessa maailmaan. Pyhälle Hengelle ei ole mahdotonta se, että kaikki koskaan eläneet ihmiset, Kristuksen sovitustyön tähden, saavat osakseen uskon. Sen todistaa meille Maria, hän, joka uskoi, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
 |
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Koimesis_Mosaic_at_Chora_Church.jpg |
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti