Jouluihmetys - miksi Jumala tuli ihmiseksi?

 

”...kaikki kääntyy hyväksi...”
- Jeesus (Juliana Norwichlaisen mukaan)

Ensimmäisiä sanojani oli: uumi. Eli Kristuksen ruumis. Vanhempani opettivat minulle ehtoollisen merkityksen.

Joulu on englannin kielen mukaan Kristus-messu. Messu tarkoittaa ehtoollista. Jouluna ja messussa Jumala tulee lähelle. Hän on lapsi, ihminen, niin kuin kukin. Hän on leipää, viiniä, minulle, minussa. Jumala on kouriintuntuva. Jumala ei ole etänä. ”Jouluna Jumala syntyi, paras Poika pakkasella...”

Kristuksen ruumis tarkoittaa Raamatun ja kirkon perinteen mukaan myös kirkkoa. Kirkko ja seurakunta, toiset ihmiset eli Kristuksen ruumis – kaukana. Ehtoollinen on vaikeasti saatavilla. Ei ole helppoa miettiä Jumalan lihaksi ja lähelle tulemista, kun kaikki on virtuaalista ja etänä.

Vaikka ensimmäisiä sanojani oli uumi, Jumalan lihaksi tulemisen miettiminen ei ole ollut aina minulle helppoa. Jumala on jo kaikkialla. Jumala on rakkaus, joka on lähellä. Ehtoollisella lähelle tulo tuntuu todelliselta. Mutta: kaiken ylittävä, kaikkien yhteinen Jumala onkin yhtäkkiä yksi yksittäinen ihmisyksilö? Tämän merkityksen oivaltaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Ehkä siksi inkarnaatiosta puhutaan nykyään suht vähän.

Jos inkarnaatio minulle hetkeksi valaistuu, liittyy se kahteen asiaan.

Ensinnäkin. Minulla oli lukiossa filosofian opettaja, joka kyseenalaisti kaiken paitsi kyseenalaistamisensa. Myös ihmisyyden olemassaolon. Kaikki voi olla kuin Matrixissa. Tämä oli ikävä kokemus. Ihmisten välinen rakkaus, ihmisyys itse, ei se voi olla harhaa! Jumala (joka on rakkaus) on totta! Vastustus teki ajattelustani selväpiirteisempää, mutta ahdistus ei mene niin helpolla pois. Tärkeintä oli se, että lihaksi tullut Kristus koki hyökkäykset ihmisyyttä vastaan, valheet rakkautta vastaan. Kristus merkitsi minulle sitä, että hän todentaa ihmisyyden. Lihaksi tulleena Jumalana eli Rakkautena.

Kristus on siis meidän kunkin kanssamme, kokee yksinäisyytemme, tuskamme, eromme todellisuudesta, toisista ja hyvästä (maailman aiheuttamana tai omasta takaa). Tässä on jo aika paljon minulle selvennystä sille, mitä Jumalan lihaksi tuleminen voi tarkoittaa. Mutta kaikkea ei voi tutkia vain negaation kautta. Mikä on Kristuksen inkarnaation pysyvä merkitys, senkin jälkeen, kun on opittu näkemään väläyksiä hänen rakkaudestaan? Eihän Jumala voinut tulla ihmiseksi vain yksittäistä pelatusoperaatiota varten. Ihmisyys - Jumalan tai meidän - ei ole vain hetkittäinen olotila.

Toiseksi siis. Sain kahdeksan vuotta sitten joulunpäivinä näyn Kristuksen rististä ja Kolminaisuudesta. Jeesus kuoli yksin, ihmisenä, siksi, että hän pelastaisi jokaisen ihmisen. Isä Jumala ei sallinut oman rakkaan Poikansa kuolla turhaan. Jokainen ihminen pelastuisi. Pyhä Henki, ristin ja rakkauden Henki, tuo tämän pelastuksen jokaisen ihmisen osaksi.

Miten tämä toivoa täynnä oleva näky liittyy inkarnaatioon, jouluun? Ehkä niin, että Jeesuksen ihmisyyttä ei voi erottaa hänen rakkaudestaan kutakin meitä kohtaan, yksilöinä ja yhteisöinä. Se päämäärä, jota hän elämällään, ristillään ja ylösnousemuksellaan tavoitteli, määrittelee hänen ihmisyytensä ja ruumiillisuutensa luonteen. Hän tahtoo ja aikoo kaikkien meidän pelastuvan. Hänen Henkensä vetää kaikkia hänen luokseen, ihan iholle asti, ruumiillisesti, lähelle. Ei ole etä-Jeesusta. Hän on minulle, minussa; sinulle, sinussa; me yhdessä, toivon lupauksena. Kristuksen ruumis on konkreettinen kokonaisuus, jonka Isä ei salli jäävän vajaaksi.

Kristuksen ihmisyys, hänen olemassaolonsa ruumiillisena yksilönä, on pysyvä olotila, johon sinä ja minä kuulumme. Siksi jouluna toivo syntyi maailmaan. Jumalan Pojan lihaksi tuleminen tarkoittaa siis sitä, että sinä ja minä kuulumme Jumalalle. Joulu vahvistaa pysyvästi sen, että mikään tai kukaan ei voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan. Ei etäjoulukaan. Hän on eläinten syöttökaukalossa. Muut ovat ehkä etänä, vaan eivät härkä ja aasi. Ne tuntevat Jumalansa, joka vetää ihmisetkin lopulta luokseen. Ennakkoon jo Marian. Ja Joosefinkin.

”Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän. Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. … Ja kun minut nostetaan maan kamaralta, vedän kaikki luokseni.”
- Jeesus (Joh. 3:16-17; 12:32 - UT2020-käännös)