Paastonaikainen puhe

Aamun rukoushetken lukukappale

1. Kor. 10:7–13

Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin jotkut heistä. Kirjoituksissa kerrotaan: ”He istuivat syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat tanssimaan.” Älkäämme antautuko siveettömyyteen niin kuin jotkut heistä; heitä kuoli yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta. Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä, niin kuin jotkut heistä tekivät; he kuolivat käärmeenpuremiin. Älkää liioin nurisko niin kuin jotkut heistä; he saivat surmansa kuolemanenkelin kädestä.

Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Puhe ke 25.2. Helsingin vanhassa kirkossa, pastori Petri Tikka

Rakkaat ystävät,

Olemme eläneet viikon verran paastoa. Paastonaikana kuljemme kohti pääsiäistä. Matkan tarkoitus on olla iloinen ja kevyt, ja siksi heitetään pois turhia taakkoja. Olkoonpa paasto minkä tahansa asian keventämistä, kieltäymysmieliala pysyköön kaukana. Paasto menee pieleen, jos luodaan lisää kiellettyjä hedelmiä, lisää mahdollisuuksia kiusaukseen lankeamiseen. Päinvastoin, Kristuksen voittoon keskittyvä paastoaminen on, Paavalin sanoin, Jumalan valmistamaa pääsyä koetuksesta, niin että voimme sen kestää.

Paastonajassa – matkassa kohti pääsiäistä – kulkumme on sitä, että keskitytään iloisiin asioihin, evankeliumiin, toivoon, hyvyyteen, ja keskitytään niihin erityisen vapautuneella voimakkuudella. Jokainen sunnuntai, myös paastonaikana, on ylösnousemuksen juhla, ja paastoaminen keskeytyy silloin. Silloin iloitaan ja julitaan! Paastonajan 40 arkipäivässä jatketaan taas iloista keventämistä, vapautumista. Paastoaminen kuuluu vain arkeen sijoittuen juuri sinne, missä kohtaamme elämänkäänteemme ja niiden erilaiset koetukset.

Paastoaminen on sitä, että luopuu jostain vähemmän välttämättömästä osittain, ja myös sitä, että haluaa hylätä ikävän tottumuksen. Asioiden keventäminen johtaa huolettomuuteen. Paastontie kuljettaa sellaiseen ajatus- ja toimintamalliin, jota Herramme tähdentää vuorisaarnassaan: "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt 6: 31-33)

Kun antautuu jostakin ei niin välttämättömästä luopumiseen, silloin muodostaa mieleensä enemmän tilaa vapaudelle, jää enemmän aikaa ja ajatusta rukoukselle, Jumalan valtakunnalle. Yksityistä rukousta auttavat valmiit, yhteiset pohjat, Raamatun luvussa kannattaa seurata kirkkovuoden kulkua. Tekstejä, kuten se, jonka kuulimme, löytyy joka aamuun ja iltaan esimerkiksi kirkon nettisivuilta, kun etsii sanoilla: ”Raamattua viikonpäiville”. Osoitteesta mobiilikirkko.fi taas näkee helposti päivän rukoushetket aina valmiina: laudes, ad sextam, vesper ja kompletorio. Samat hetket ovat myös virsikirjoissa. Messussa kannattaa käydä nyt erityisen usein, kuten tänään teemme.

Paasto on meidän vapautumistamme turhista huolista ja taakoista ja sitä myöten toisten auttamista, armahtavaa avun antamista. Kun me niin helposti sukeudumme hyvyyteen uskomiselta ja sitä myöten sen toteuttamiselta, tarvitsemme ripin suomaa vapautusta. Paastoon kuuluu ripittäytyminen yksityisesti, jotta voi kokea synninpäästön henkilökohtaisuuden, mutta yhtä hyvin yhteinen synnintunnustus saa meidät tuntemaan, että olemme kaikki samalla viivalla, kaikki tasavertaisia armon lapsia. Tunnustakaamme siis syntimme.