Saarna 9.10.2011

17. sunnuntai helluntaista (aihe: "Jeesus antaa elämän")
Petri Tikka saarnasi ja oli liturgina Langinkosken kirkossa
päivän virtenä oli 249: 1-2, 6 Pois kirkas suvi kulkee

EVANKELIUMI

Joh. 11: 21-29 (30-31) 32-45

Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»

Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)

Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»

Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?»

Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»

Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.


SAARNA

Päivän virressä me lauloimme: ”Pois kirkas suvi kulkee, ja syksyyn kypsyy maa.” Syksyn tullessa elämän katoavaisuus tulee käsin kosketeltavaksi. Kulttuurimme, joka nuoruutta ja kauneutta ihannoivana on sulkenut kuoleman pois näkyvistä, ei voi välttyä joka vuosi uudestaan kohtaamasta luonnon kuolemaa. Syksy tulee. Me kohtaamme sairauden, katoavaisuuden ja kuoleman.

Toisaalta syksyllä me saamme myös sadon. Se, mikä niitetiin keväällä, varastoidaan syksyllä talvea varten. Keväällä elämä alkaa alusta uudestaan, ja syksyllä me saamme elämän itsellemme ruoaksi. Samoin myös keväällä pääsiäinen kertoo siitä, kuinka elämä voitti kuoleman, ja tämä meidän syksyinen pääsiäisemme ilmaisee sen, kuinka me saamme myös itsellemme ylösnousemuksen. Hengellinen ylösnousemus on uskoa Jeesukseen. Mutta aikojen lopussa Jeesus nostaa myös kaikki ihmiset ruumiillisesti kuolleista.

Päivän virsi jatkuu: ”Vaan ylösnousemukseen me täällä uskomme, sen kevään sarastusta tähyilee toivomme.” Jos me keväällä vietämme pääsiäistä, ylösnousemusjuhlaa, on vähintäänkin yhtä soveliasta ajatella ylösnousemusta myös syksyllä. Ei sen tähden, että odottaisimme ylösnousemusta vain niin kuin keväistä toivoa. Ylösnousemus ei ole vain toivon, vaan tämänhetkisen uskon kohde. Niin kuin Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Paavalin mukaan Jeesuksen elämä, hänen ylösnousemuksensa, tulee näkyviin jo nyt meidän elämässämme. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että myös vaikeuksissa meillä on Jeesuksen tähden elämä ja ilo.

Sillä juuri nyt, syksyssä ja kuolemassa, Jeesus Kristus on ylösnousemus ja elämä. Hän sanoo: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” On turha uskoa kuolleiden ylösnousemukseen, ellei usko, että ylösnousemus on ja tulee olemaan yhteyttä juuri Jeesuksen kanssa. Elämä ilman Jeesusta on kuolemaa. Vain elämä Jeesuksen kanssa on todellista elämää, sillä Jeesus Kristus on elämä ja rakkaus ikuisuudesta alkaen.

Job sanoo Vanhassa Testamentissa: ”Minä tiedän, että lunastajani elää.” Job oli menettänyt kaikki lapsensa ja koko omaisuutensa. Hän oli sairas ja uskoi kuolevansa. Silti tai oikeasti juuri sen takia hän ei pelkästään uskonut, vaan myös tiesi lunastajansa elävän. Elämän kärsimyksessä, sen talvessa ja lopulta kuolemassa Jeesus on läsnä elämänä. Jeesus on kuoleman voittaja. Se, jolle elämä on Jeesus, kestää myös oman elämän horjuessa.

Päivän antifoni kuuluu: "Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan." Nämä sanat voisi aivan hyvin kuulua Lasaruksen suusta, kun Jeesus oli pelastanut hänet kuolemasta. Jeesuksen rakkaus ja voima ovat käsittämättömiä. Mutta niin on myös Isän Jumalan rakkaus, kun hän lähetti Jeesuksen ihmiseksi. Jeesus kuoli, niin kuin me kuolemme, ja hän nousi kuolleista, jotta me kaikki nousisimme hänen kanssaan.

Päivän virsi päättyy: ”Me saamme kuolemasta pois katseen kohottaa, katsella Kuningasta, kuoleman voittajaa.” Laulan teille nyt tekemäni laulun, joka alkaa sanoilla: ”Armon antaja, Kristus kuolon voittaja”.


ARMON ANTAJA

Armon antaja,
Kristus, kuolon voittaja,
nousit ylös taivaaseen,
johdat meidät autuuteen.
Tuulenvire meidät virkistää,
näin Henki synnin uhrit herättää,
kantaa laitumelle langenneet.

Kanssa enkelten
ylistämme riemuiten
kirkkautta Karitsan,
kaikkeuden Kaitsijan.
Armo yksin meidät pelastaa,
ja uskon silmin siunaus aukeaa:
saimme vapauden, elämän.

Uuteen maailmaan,
Luojan lasten kunniaan
turhuudesta kuljemme,
päivä paistaa kaikille.
Valheen valta ei nyt kahlitse,
ei epäusko meitä hallitse
Herran rakkauden loisteessa.

Kristus-kuningas,
Jeesus kaikkivaltias,
täällä elää kirkkosi
autuudesta armosi.
Anna meille rauha ainainen,
sen virrata suo läpi sydänten.
Sinä voitat kaikki murheet maan.