torstai 30. marraskuuta 2017

Kaikki kaikessa / All in all



PUHE HELSINGIN TUOMIOKIRKON VIIKKOMESSUSSA 30.11.2017 / a speech about "All in All" (1. Cor 15: 22-28) Rev. Petri Samuel Tikka


Kaikki kaikessa... kaikki kaikessa. Ehkäpä tämäkin tunnettu sanonta juontaa juurensa Raamatusta, sillä 1700-luvun Pipliassa kuulemamme kohdan (1. Kor. 15: 22-28) loppu ilmaistaan näin: "että Jumala kaikki kaikessa olis." Tämä on ymmärretty nykykäännöksessä niin, että "Jumala" lopulta "hallitsee täydellisesti kaikkea".


All in all... all in all. The root of this expression must be in the Bible: "that God may be all in all." (1 Cor 15: 28) In a recent Finnish translation this has been understood to mean that God will rule everything completely. The English expression "all in all" refers to a summary, while the Finnish literal equivalent "kaikki kaikessa" means that something is more important to you than anything else. 


Ja näinhän tietysti on. Miksi muutoin kukaan uskoo Jumalaan kuin toivon tähden. Hyvä saa viimeisen sanan vääryyden keskellä. Elämää ei murskata kuoleman maailmassa. Kaikkea tätä tarkoittaa se, että Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea, se, että hän on lopulta kaikki kaikessa kaikille.

God will rule! Why would anyone believe in God otherwise? It's about hope. Goodness will have the last word amidst all the wrongdoing. Life will not be crushed in a world of death. The fact that God will rule everything completely and that he will be All in All - it refers to a future of hope. 


Kristuksen kuninkuus ei koskaan lopu. 300-luvulla vallalla ollut arioilaisuus kuitenkin väitti, että Jeesuksen valtakunta olisi vain väliaikainen. Areiolaiset eivät uskoneet, että Herramme Jeesus on tosi Jumala. Heille ristiinnaulittu Messias ei ollut kaikki kaikessa - ei ainakaan viime kädessä.

The kingship of Christ will have no end. In the 4th century, the Arian understanding of Christ was the predominant view. According to Arians, the Kingdom of Christ was only temporary. Arians didn't believe that our Lord Jesus is true God. All in all, the crucified Messiah wasn't everything to them. 


Tosiasiassa Kristus kuitenkin "kantaa Isän haltuun maailmamme." Hän kumartuu Isän edessä, jotta me kaikki menisimme "polvillemme" ja "Jumala, luoja" saisi ihmiskuntansa kiitoksen. Tähän tapaan laloimme virressä 160, ja näin opettivat myös uskontunnustustemme laatijat, varhaisen kirkon opettajat (kuten Gregorios Nyssalainen). Kristuksen valta ei pääty, vaan hän saattaa jokaisen ihmisen, jopa jokaisen luodun ylistämään Jumalaa.

In fact, Christ carries our world into the Father's hands. That's what His kingship means. He kneels in front of the Father in order that all of us would kneel in worship and God, the Creator, would reveive the thanksgiving of His humanity. A Norwegian hymn says something similar (in Finnish translation), and also the people (such as St. Gregory of Nyssa) who composed the early creeds of Christianity taught along these lines. The reign of Christ will have no end - He shall lead every human being, even every creature that ever existed to praise God. 

Kaikki kaikessa. Murehtiminen on usein.. kaikki kaikessa. Niin vääjämättömästi kaikkea tuntuu hallitsevan pelko. Älkää uskoko tunteisiin. Ne pyrkivät ajamaan meitä menneisyyteen. Näin syntyy pettymysten maailma. Toivo on todellinen tunne, sellainen, joka ei pakota. Toivon kuitenkin aivan yhtä vääjämätöntä kuin katoavaisuus, sillä toivo ohjaa meitä. Ilman toivoa emme jaksaisi hengittää.

All in all. Worrying is often... all in all. It feels like fear rules everything so inexorably. Don't believe in feelings! They try to drive us into dwelling in the past, into a world of regrets. But hope is the real feeling, a feeling that doesn't force us. Hope is as inexorable as mortality, for hope drives us. Without hope we couldn't breathe. 

Kristus on toivon vahvistus. Hän on naulinnut katkeraksi käyneen lain ristille. Enää ei ole edes sisäistä vaatimusta - ei edes kohti rakkautta. Ei, ei ole vaatimusta, sillä on vain todellisuus. Rakkaus on noussut haudastaan. Jumala, Kristus, Rakkaus: hän on todellisuus, joka on läsnä, hän tulee olemaan kaikki kaikessa, aivan kaikki kaikissa.

Christ confirms hope - He's the one who does it. He has crucified the law that became bitter, that embittered us. No longer is there even an inner demand - not even towards love! No, there is no demand, only the reality remains. Love has risen from the dead. God, Christ, Love: He is the reality that is present, He will be all in all, absolutely everything in everyone.  

maanantai 6. marraskuuta 2017

Yksin armosta

Hallelujasäe
Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.
Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.
1. Kor. 3: 11
Evankeliumi
Matt. 16: 1-4
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Virsi 932 Oi ihmeellistä armoa (Amazing Grace)

SAARNA: ”Yksin armosta”
Pertunmaan kirkossa 5.11.2017 uskonpuhdistuksen muistopäivänä reformaation 500-vuotisjuhlavuonna (saarnasi Petri Tikka)

Yksin armosta! Meidät on pelastettu yksin armosta. Tässä on uskonpuhdistuksen ydin. Se ydin on armo.

Mutta mitä on armo? Puhuuko kukaan siitä arkielämässä? Tavallisesti armo tuntuu tarkoittavan lähinnä sormien läpi katsomista, jos joku on ollut paha. Armo on kuitenkin jotain paljon enemmän. Se on nimittäin ollut olemassa jo kauan ennen kuin kukaan on ehtinyt olla paha. Ja se jatkuu senkin jälkeen, kun pahuutta ei enää ole. Psalmien kirjassa sanotaan moneen kertaan, että Jumalan armo pysyy ikuisesti.

Armo on vakaata rakkautta. Se on rakkautta, joka ei horju eikä vaihtele olosuhteista riippuen. Se ei ole kiinni meidän hyvyyksistämme tai pahuuksistamme. Armo ei katso pahuutta läpi sormien. Se on paljon toimeliaampaa. Armo tarttuu eksyneeseen ja tulee aivan iholle. Armo tekee kaiken uudeksi. Se luo kaiken hyväksi. Armo on pysyvää rakkautta alusta loppuun asti. Armo on Jumalan uskollisuutta omalle olemukselleen. Jumala on rakkaus.

Elämä tuntuu opettavan meille, että selvitäkseen tulee tehdä tekoja, oikeita tekoja. Ruokaakaan ei tule pöydälle, jos joku ei viljele, jos joku ei valmista ruokaa, jos joku ei jaa sitä eteenpäin. Jumalan armo on kuitenkin enemmän kuin elämä. Me ihmiset teemme elämästä vaatimusta, vaikka kaikki tekomme ovat oikeasti lahjaa. Emme jaksa tehdä mitään ilman Jumalaa, joka on luonut meidät.

Mitään tärkeämpää ei ole kuin armo. Se on kaiken lähtökohta ja kaiken tähtäyspiste. Koko elämämme perustuu armoon. Vaikka maailma tai oma sisimpämme opettaisi kaikkea muuta, me emme saa kuunnella armon vastaisia ääniä. Meidän ei koskaan tarvitse langeta vaatimusten ja niiden luomien pelkojen ansaan. Meidät on vapautettu, pelastettu tästä noidankehästä kalliilla hinnalla, Vapahtajan verellä.


Veisasimme armon ihmeellisyydestä edellisessä virressä, ”Oi ihmeellistä armoa”.  Virren 932 neljäs säkeistö selittää, mihin armo perustuu. Siinä sanotaan englannista suoraan kääntäen: ”Herra on luvannut hyvää minulle, hänen sanansa vahvistaa toivoni.” Kristus on ristintyöllään vahvistanut toivon. Hänen armonsa on meidän luja toivomme, kuten Paavalin roomalaiskirje opettaa: ”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme… Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room. 5)


Kasteessa Pyhä Henki on vuodatettu meidän sydämiimme. Muistakaamme omaa kastettamme, armon valtamerta. Se yhdistää meidät Kristukseen. Lukukappaleiden välissä veisattiin hänestä: ”Et tullut loistoon, kunniaan, vaan autoit armoon uskomaan...” (virsi 951) Jeesus Kristus on pelkkää armoa. Armoa ei voi ymmärtää ilman häntä. Hän on läsnä siellä, missä hänestä saarnataan, missä hänen sakramenttejaan jaetaan. Hänen läsnäolonsa ei kuitenkaan riipu siitä, kuinka hyvin me ymmärrämme armoa. Hän antaa meille armon, tässä ja nyt. Hän vapauttaa teidät, hän tekee juuri sinut eläväksi ja eläväiseksi.

Joona oli kalan vatsassa kolme päivää. Samoin Herra Jeesus oli tuonelassa kolme päivää ja nousi pääsiäissunnuntaina ylös. Joona saarnasi Ninivessä, ja koko kaupunki kääntyi. Samoin Herra Jeesus lähettää Pyhän Henkensä, ja koko maailma kääntyy. Luther kirjoittaa teesissä 82 tällaisen mahdollisen vastalauseen anekauppaa vastaan: ”Miksi paavi ei tyhjennä kiirastulta kokonaan kaikkein pyhimmän rakkauden ja sielujen hädän tähden, mikä olisi kaikkein pakottavin syy, kun hän samanaikaisesti lunastaa lukemattomia sieluja vapaaksi kurjan rahan takia rakentaakseen (Pietarin)kirkon, siis hyvin mitättömästä syystä?”

Raha on tekoja. Se ei vapauta ketään. Meidät vapauttaa Vapahtajamme ja ainoan Jumalamme Kristuksen kaikkein pyhin rakkaus. Se rakkaus on armoa. Armosta kaikki on saanut alkunsa. Armo on vuodattanut verensä meidän tähtemme. Armo on luonut koko maailman. Armo on lunastanut maailman. Kaikki on yksin armosta, nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.




Rembrandt