lauantai 17. elokuuta 2013

Yksinäisten sairaala / The Hospital For All The Forlorn

YKSINÄISTEN SAIRAALA
kirjoitti Petri Tikka, 30.7.2013

Miksi on niin helppoa 
kirkostasi erota, 
kun saa siihen liittymään 
tuskanhuuto viimeistään. 

Tuskanhuuto hylätyn, 
petetyn ja jätetyn 
kirkkosi loi päälle maan, 
yksinäisten sairaalan. 

Kaikki tässä joukossa, 
kirjavassa seurassa 
ovat yhtä yhdessä, 
unohdetun käsissä. 

Miksi on niin vaikeaa 
kuulla kirkon sanomaa? 
Kaikki sen jo tietävät, 
paitsi kaikkitietävät. 

"Uskon kyllä, mutta en 
mukaan kirkon oppien" 
- väite tragikoominen 
maailmassa ristien. 

Jumala on ihminen, 
ensimmäinen, viimeinen. 
Hän on itse elämä, 
kuolevaisten ystävä. 

Siksi seurakunta on 
sekalainen, koruton. 
Yksin kirkko ylistää 
yksinäistä kärsijää.
THE HOSPITAL FOR ALL THE FORLORN 
written by Petri Tikka

To leave your Church, one click away, 
a choice made easily today; 
yet, Lord, it takes a cry of pain 
to have one join your Church again. 

A cry of pain of one betrayed, 
forsaken, left, that is what made 
your Church on earth, to be for all 
who are forlorn a hospital. 

Those wand'ring in this trying troup, 
all in this mixed and ragged group 
are one, united in the one 
who those more healthy all did shun. 

One asks: why is it hard to hear 
the message that the Church holds dear? 
For all already know it well, 
save those who know it all so well. 

"Oh, I believe in my own way, 
not like the Church's dogmas say" 
- a phrase of tragicomedy. 
The cross: for none a novelty. 

God's not humane by only name; 
he's fully human, stays the same. 
No wonder, he himself is life, 
the friend of all in mortal strife. 

And so your Church will always be 
a motley crew, crude company. 
For we alone dare sing and groan 
to you who suffer still alone.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti