lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivän saarna

Evankeliumi:
Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
»Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.»


Jeesuksen kuuluisa vuorisaarna alkaa autuaaksijulistuksella. Autuas tarkoittaa onnellista, sitä, joka on saanut hyvän osan. Autuaaksi julistukset ovat inhimillisesti katsoen ristiriitaisia. Autuaiksi kutsutaan jopa murheellisia. Juuri tämä ristiriitaisuus, päinvastaisuus, on kuitenkin Jeesuksen tarkoitus. Hengessään köyhät ja murheelliset ovat autuaita. Ne, joilla ei ole mitään, omistavat valtakunnan. Ne, jotka ovat surullisia, saavat kokea suuren ilon.

Ilman autuaaksi julistuksia vuorisaarna jäisi pitkälti moraalisaarnaksi. Jeesus vaatii meiltä täydellisyyttä, toisen rakastamista aina ja ehdoitta. Hän tahtoo, että luovumme turhuuteen takertumisesta. Vuorisaarna alkaa kuitenkin sanoilla, jotka antavat vajavaisille ihmisille toivon: hengellisesti köyhät ovat autuaita. Ne, joilla ei ole omia hengellisiä ansioita, ovat taivaan valtakunnan kansalaisia.

Pyhäinpäivänä, tänä päivänä, jona muistelemme edesemenneitä rakkaitamme, saamme ammentaa lohtua autuaaksijulistuksesta. Taivasten valtakunta kuuluu hengessään köyhille, niille, joilla ei ole mitään muuta turvaa kuin Jumala. Tämä lohtu ei ole vain kauniita sanoja, sillä on luja perusta. Jumala, meidän Luojamme, antoi Jeesuksen maailmaan sovitusuhriksi. Jeesuksen, Jumalan Pojan, kuolema osoittaa, ettei elämä eikä kuolema ole omassa varassamme.

Meidät ihmiset on luotu tänne tyhjästä, Jumalan rakkauden voimalla. Meidät on pelastettu myös pelkästään Jumalan rakkauden tähden ilman mitään, mikä perustuisi meihin itseemme. Tämä on suuri lohtu. Maailmaan tullaan Jumalan rakkauden tähden. Myös elämän kulku on hänen varassaan. Jos elämä perustuisi vain ihmisen omiin valintoihin, mistä saisi turvan synnin edessä ja kuoleman tullessa? Ehkä voi kuvitella jonkin vajavaisen lohdun, mutta ilman Jeesusta ihminen on yksin.
Jeesuksen uhrikuolema oli järisyttävän suuri tapahtuma. Se, mitä siitä seurasi, on yhtä järisyttävää. Kuolema voitettiin. Kristus nousi kuolleista. Taivasten valtakunta alkoi vallata alaa maan päällä. Jumalan antamaan Vapahtajaan uskovat ovat saaneet kokea omassa heikkoudessaan, että taivasten valtakunta kuuluu heille. Kirkkona me uskomme siihen, että kuolleiden ylösnousemus tulee. Sitä ennen kestämme maailman vainot ja oman syntimme ja kohtaamme kuoleman. Mutta Jeesus Kristus herättää meidät ja meidän rakkaamme viimeisenä päivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti