Johdantosanat
Hyvät
ystävät, rakkaat kristityt,
Tänään messussa saamme rukousten ja päivän lukukappaleiden siivittäminä
miettiä, mikä elämässä kestää, mikä kantaa. Usein pelkäämme tulevaisuutemme
edellytyksiä esimerkiksi murehtien, riittääkö raha, riittääkö toimeentulo,
miten käy terveytemme. Kaikki nämä ovat välttämättömiä asioita, ja taivaallinen
Isä, Jeesuksen Isä, kuulee tarpeemme. Kuitenkin saatamme tulevaisuuden pelossa
ruveta hätäilemään ja tekemään ratkaisuja, joissa unohdamme toisemme tai
unohdamme Jumalalta saamamme tehtävän. Meidän tulee ennen kaikkea levittää
Jumalan pyyteetöntä rakkautta ja hänen tuntemistaan eikä ajaa omaa etuamme. Jeesus
ja hänen palvelemisensa on aarre, josta riittää jaettavaa. Niin kuin Sirakin
kirja sanoo: ”Peitetty viisaus ja kätketty aarre – mitä hyötyä on kummastakaan?
Joka tyhmyytensä peittää, on perempi kuin se, joka peittää viisautensa. Parempi
on periksi antamatta etsiä Herraa kuin ajaa oman elämänsä vaunuja ilman
isäntää.” Sirak 20:30-31
Kuitenkin juuri pyrkiessämme kohti Jumalan tai lähimmäisten palvelemista
yritämme usein liikaa ja juuri siksi epäonnistumme. Sokaistumme haluumme vain
auttaa katsomatta oikeasti ympärillemme. Henki auttaa meitä heikkoja. Antakaamme
nyt rikkinäisyytemme Jeesuksen hoitoon, joka on luvannut antaa kaikki syntimme
anteeksi ja joka kasteessa vapauttaa meidät kaikesta, millä sidomme itseämme ja
toisiamme.
---
Päivän evankeliumi
Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon
kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten
hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta
on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden
kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” Matt. 13:44-46
----
Kätketty aarre
Saarna Nummelan kirkossa 11.6.2023
Petri Samuel Tikka
Mitä jos tosiaan päivän evankeliumin mukaan möisimme kaiken,
heittäisimme kaiken muun pois ja ostaisimme kätketyn aarteen ja kallisarvoisen
helmen? Tuo helmihän on Jeesus. Usko Jeesukseen ja Jumalaan ei sulje ketään pois ja uskon saa aina
ottaa lahjana vastaan, joka päivä tai joskus aivan erityisellä tavalla. Jeesukseen
on hyvä suunnata kaikki ajatuksensa, katseensa ja toimintansa. Hän on nimittäin
ystävä, joka ei jätä. Hän on aarre, joka ei ruostu eikä vanhene. Voisi sanoa,
että hän antaa korotonta lainaa, jota ei koskaan peritä takaisin. Ja päinvastoin
kuin usein on päädytty luulemaan, usko Jeesukseen on silkkaa iloa. Jeesuksessa
on iloa, joka ei petä eikä bluffaa.
Monet ovat käytännössä kokeneet, että uskon harjoituksesta saa käytännön hyötyä
elämän kolhuissa. Saa näköalaa, toivoa. Jeesus tuo elämään kiitollista, luottavaa
ja iloista mieltä. Kun saa iloa hänestä, löytää puhtia ja lohtua tehdä
vaikeitakin ratkaisuja. Jeesuksen tuoman ilon tähden
sitä uskaltaa jättää totutut ajattelu- ja toimintamallit taakseen, niin kuin
mies, joka möi entisen elinkeinonsa pois. Jeesukseen turvautuessa
ei kuitenkaan vain menetä mennyttä, vaan saa jopa voittoa niin kuin kauppias,
joka myy kaiken saadakseen kallisarvoisen jalokiven. Saa enemmän kuin voisikaan
kuvitella. Ei saa aina helppoja aikoja, mutta saa kestävän pohjan elämälle.
Muutama ystäväkin on luvattu. Vaikka olisi millaiset tunteet itsellä sisimmässä,
Jeesuksessa on armo ja rauha. Hänessä on valoisa, turvallinen lepo.
Toki voi olla, että nyt lähinnä saarnaan osittain kuorille, alttarialueelle, niin
kuin englanninkielinen sananlasku kuuluu. Monet meistä kirkossa käyvinä varmaan
koemme, että olemme jo ties kuinka monta kertaa vastaanottaneet Jeesuksen,
elämme uskossa, ihmetelleet armoa. Ihmisluonto on sellainen, että kaikkein
ihanammankin – Jeesuksen itsensä – voi ruveta ottamaan itsestäänselvyytenä ja väsyä
häneen. Minua voi seurakuntalaisena tai pappina turhauttaa tai ehkä jopa
pelottaa se, että monet läheiseni ole kokeneet Jeesusta ainakaan samalla
tavalla. Onko tämä sen arvoista, kun keskittyessäni Jeesukseen näytän joskus
menettävän yhteyttä ympäröiviin ihmisiin? Se, että haluaa seurata Jumalan
antaman omantunnon ääntä, Jeesuksen opetuksia ja Hengen oppeja, voi tosiaan
silloin tällöin erottaa meitä kaikkein läheisimmistä tai usein jopa toisista kristityistä.
Emme tiedä, miten suunnistaa armon ja totuuden oppilaina monenlaisissa, keskenään
kilpailevia ihmissuhteita ja arvoja tähdentävissä piireissä.
Ei kuitenkaan tarvitse pelätä pettymyksen tunteita suhteessa Jeesukseen. Jumala
kuulee ja ymmärtää kaikki kokemukset. Isän Jumalan turvissa ja Hengen
lämpimässä yhteydessä, kirkon yhdessä rukoillessa, kaikki tunteet ja turhaumat voi
juuri nyt omassa mielessään tuoda Jeesukselle itselleen. Tähän monia ja itseänikin
on auttanut esimerkiksi psalmien kirjan muistaminen, sillä psalmeissa ihmisen
sydämen tunteet ovat näkyvillä suoraan Herran edessä. Meitä voi pelottaa, mutta
niin kuin psalmin 119 lopussa sanotaan: ”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi
minut! Sinun käskyjäsi minä en unohda.” Ylösnoussut Jeesus tuo eksyneet lampaat
kotiin, hän varjelee sekä seuraajiaan että etäälle menneitä – ja useinhan sitä
on yhtä aikaa kumpaakin. Vaikka on
pelkoa ja tuiskua ympärillä ja sisimmässä, Jeesus ei jätä. Hän koki
yksinäisimmän tilan aivan jokaisen ihmisen puolesta ristillä ja toi sinne rakkauden
ja yhteyden.
Ei ole ketään ihmistä, joka olisi Jumalan rakkauden ulkopuolella. Jumalalle ei
kukaan ole mahdoton tapaus. Minä tai sinä tai tuntemamme ja kohtaamamme ihmiset
voivat olla katkeria maailmalle, elämän riepottamia pohjamutia myöten, mutta
mikään tämä ei ole vierasta Jumalalle. Ristillä riippuessaan Jeesus koki sen,
miltä tuntuu, kun kaikki ovat hylänneet eikä kukaan ymmärrä minua täysin. Hän
koki nahoissaan sen vihan tunteen, joka nousee meistä elämää ja Jumalaa
kohtaan. Hänhän huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Syytökset,
joita kohdistamme maailmaan ja itseemme, on Jeesus antanut Isän Jumalan haltuun
ja voitettavaksi. Näin huutaessaan hän samalla vapautti meidät siitä, miten
olemme vihamme kautta satuttaneet itseämme ja toisiamme. Tämän on Jeesus tehnyt
ristillä. Hän on voittanut vihan ja katkeruuden unohtamatta niitä syitä, jotka
johtavat meitä näihin tunteisiin.
Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on kallisarvoinen helmi, koska hän ymmärtää
jokaisen meistä ihmisistä kokonaan. Jumalan rakkauden Henki muistuttaa meitä
aina aika ajoin siitä, että meidän on uudestaan keskitettävä katseemme häneen. Joskus
tämä muistutus tapahtuu koetusten kautta. Vaikeat tilanteet ja vaikeat ihmiset
eivät tule eteemme, koska Jumala hyväksyisi pahuutta tai syntiä. Vaikeudet kuitenkin
muistuttavat, että meissä itsessämme on jäljellä vaikeuksia ja lukkoja. Ne ovat
joskus niin syvällä, että vain taivaan Isä tuntee ne ja hoitaa ne. Kuitenkin Jeesuksessa
kohtaamme tänään juuri nyt inhimillisen Jumalan, jonka kunnioittavan läsnäolon
kautta haavat voivat tulla meille itsellemmekin näkyviin. Ehkä sitä uskataa
kertoa niistä myös muille, ystävälle, seurakuntalaiselle, ehkä terapeutille tai
sielunhoitajalle. Rakkauden elävä Henki hoitaa minua ja sinua eteenpäin.
Voi olla, että sitä pikkuhiljaa oppii ihmisenä, kristittynä,
kokemaan sitä, mihin jo uskoo. Voi alkaa aavistaa, että Jumala hoitaa homman
kotiin, hän vie meidät ja läheisemme perille asti. Kun seuraa rakasta Jeesusta
ja hänen rohkaisevaa ääntään, joutuu kyllä ristiriitaan oman toivottomuutensa
ja siihen johtaneiden syiden kanssa. Näissä kokemuksissa on syytä muistaa, että
elävää toivoa hakiessamme vaikeuksien keskellä kukaan meistä ei ole yksin. Kautta
kirkon historian on luotettu suureen toivoon: Jumala kunnioittaa kärsimyksiämme
ja muuttaa kaiken hyväksi, myös vaikeimmat asiat (vrt. Juliana Norwichlainen). Toivon näkymä on liittynyt usein
sellaiseen näkökulmaan, että kaikki lopulta havahtuvat katumaan ja kiittämään Jumalaa.
Tutkin itse toivoa omassa väitöskirjassani, minkä parista olen tullut tänne
Vihtiin. Kirkon monet kilvoittelijat ja uskontunnustusten laatijat ovat
luottaneet, että lopulta kaikki ihmiset ja henkivallat, kaikki luodut, tunnustavat
Jeesuksen Herraksi. Pyhä Henki antaa elämämme tärkeimmän asian, uskon Jumalaan,
lahjaksi jokaiselle. Armon tulevaisuuteen ehtoollinenkin viittaa. Ehtoollinen
se ei ole parempien etuoikeus, vaan elävä merkki sitä, että Jeesus ei anna
itseään määrämitalla. Meidän kuvitelmamme ja osaamisemme väistyvät, kallein lahja
– Jeesus itse – tulee nyt ja aina lähelle, suuhun asti. Jeesuksen tähden rukouksemme
läheistemme elämän puolesta eivät valu hukkaan.
Jeesuksen vertauksen mies osti itselleen pellon ja siinä olevan aarteen ja jätti kaiken muun taakseen. Jeesuksen tuoman ilon eteenpäin vieminä voimme myydä pelon ja kaiken sen alle kätkeytyvän pettymyksen pois. Viesti varmasta toivosta koskettaa juuri sinua ja minua, mikä sitten
onkaan tilanne. Se toivo, mitä sinä ja minä saamme kristittyinä välittää,
koskettaa myös itseämme. Älkäämme siis moittiko itseämme, älkäämme jääkö
menneeseen, sillä aivot eivät tutkimusten mukaan osaa erottaa itsesyytöksiä toisten
haukkumisista. Ei tule kuunnella mitään syytöksiä, sillä syyttäjä eli saatana
on Raamatun mukaan syösty alas. Vain armahtajalla, Jeesuksella, Jumalan
Pojalla, on valta. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja julistaa sinut juuri
nyt vanhurskaaksi. Sinä saat olla rakastettu, uuteen elämään ja Jumalan
arvonantoon kasteessa upotettu. Kastetta muistakaamme. Kasteen nostamina me
hengellisesti köyhät saamme verrattoman aarteen: Jeesuksen, meidän ja koko
maailman toivon.
Laulan meille hengellisesti pienille, köyhille, rohkaisuksi isäni Kari Tikan säveltämän
”Autuaita ovat”, jonka sanat ovat Jeesuksen autuaaksi julistukset hänen
vuorisaarnastaan.
---
Esirukous
Rukoilemme
esivallan puolesta. Rukoilemme maailmaamme rauhaa ja varjelusta kulkutaudeilta
ja luonnonmullistuksilta. Rukoilemme seurakuntamme tukeman lähetystyön
puolesta. Rukoilemme piispamme puolesta. Rukoilemme iloa ja kaikkea hyvää
rippikouluille seurakunnassamme. Rukoilemme oman toimeentulomme ja
tulevaisuutemme puolesta, jätämme ne hoitoosi, että emme huolehtisi niistä ylen
määrin ja saisimme rauhallisin mielin toteuttaa kutsumustamme. Rukoilemme
sairaiden paranemisen puolesta, kirkasta nimesi kunniaa ja tuo läsnäolosi
siunaus. Rukoilemme rikki menneiden ihmissuhteiden eheytymisen puolesta.
Rukoilemme tuhlaajapoikien paluun puolesta, lukien itsemme tähän joukkoon. Rukoilemme
kaikkien niiden asioiden ja elämänpiirien puolesta, jotka ovat itsellämme
erityisesti mielessä joka päivä tai joka pyhä ja jotka saattavat jäädä nyt
mainitsematta. Rukoilemme kuolevien puolesta, yhdessä heidän kanssaan. Muistamme
kaikkia edeltä menneitä pyhiä, Vapahtajan äitiä, apostoleita, veritodistajia ja ihmisiä, jotka meillä ovat
uskosta elämällään todistaneet, jotta olisimme valveilla, emme luulisi olevamme
yksin emmekä unohtaisi päämääräämme.
Rukoilen uskonsa tähden kärsineen Maksimos tunnustajan sanoin:
Isän jumalallinen Sana, Sinä osoitit sanoin kuvaamatonta nöyryyttä ja oloihimme
sopeutumista, tulit ihmiseksi ja elit keskellämme, teit, opetit ja kärsit
kuuliaisuudesta Isän tahto kohtaan viedäksesi meidät takaisin alkuparatiisiin.
Sinä otit kantaaksesi lihalliset heikkoutemme ja maksoit täysin velkamme viattomalla
ristinkuolemallasi. Sinä vapautit meidät pelottavista synneistä ja ohjasit
opetuksillasi, jotta kasvaisimme kaltaiseksesi ystävällisyydessä ja
täydellisessä rakkaudessa toinen toistamme kohtaan.
Sinä palautit alkukauneuteensa meissä synnin paksun lian alla olevan kuvasi.
Sinä syleilit palaavaa tuhlaajapoikaa ja puit hänet jälleen kunniasi juhlavaatteeseen
etkä yhtään soimannut häntä aikaisemmasta elämästään. Hyvänä paimenena johdit
takaisin tarhaan laumasta etääntyneen pikkulampaan, et lainkaan pakottanut,
uhkaillut etkä rankaissut sitä vaan kannoit harteillasi takaisin. Anna minun armosi
avulla kantaa antamasi hyvä ies ja kevyt kuroma. Vapauta minut elämään
tuomitsemattomuudessa ja armahtavaisuudessa kaikkien kanssa Sinun, Kristus,
nimessäsi.
Rukoilen Neuvostoliitossa salaa levinneen kiitosrukouksen (Kiitosakatistos) päätössanoin:
Pyhä iankaikkinen Jumala, kaiken Luoja ja Ylläpitäjä,
kiitämme Sinua elämästä tässä ihmeellisessä
luomakunnassasi,
johon olet kutsunut meidät lyhyeksi ohikiitäväksi
hetkeksi.
Suo meidän elää ja kulkea tässä maailmassa
toteuttaen Sinun pyhää tahtoasi
ja katuen jokaista askelta, joka loitontaa meitä
Sinun kirkkaudestasi.
Kiitämme Sinua siitä ilosta, että saamme tuntea
Sinut.
Kiitämme rauhasta, jonka vain Sinä voit tuoda
sydämeemme.
Anna meidän julistaa sanoillamme, teoillamme
ja koko elämällämme Sinun hyvyyttäsi ja
rakkauttasi.
Suo, että koko maailma tulisi tuntemaan Sinut,
Pyhän Kolminaisuuden, elämän Lähteen,
jolle kuuluu ylistys iankaikkisesti.
Aamen.
Tekstit
