Kaaosmeren kautta kuivalle maalle

PUHE EKUMEENISESSA AAMURUKOUKSESSA 28.1.2021
pastori Petri Samuel Tikka

Johanneksen evankeliumi 6:16-21:


Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.» He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa.


Raamatun kielikuvastossa meri ja vedet viittaavat kaaokseen. Vesi on toisaalta hyvästä ja elämän lähtökohta. Toisaalta vedet voivat hukuttaa kaiken alleen, jos ne eivät pysy aisoissa. Meri on myös läpitunkemattoman syvä, syvä kuin tuonela, ja täynnä tarunhohtoisia merihirviöitä, kuten Leviatan. Meri ja vedet voivat viitata kaikenlaisiin tuhovoimiin. Ne voivat viitata kansojen kuohuntaan, sotiin ja poliittisiin mullistuksiin.

Monet kansat ympäri maailmaa tuntevat vedenpaisumuskertomuksen, jonka mukaan tunnettu maailma joutui veden valtaan. Raamatun kertomuksessa kaaos palautettiin hetkeksi aikaa, jotta voisi olla uusi alku. Tuhon kautta ei kuitenkaan tule toivoa. Jumala ei halua antaa maailman tuhoutua, joutua vetten alle. Tästä lupauksesta oli Nooalle ja meillekin merkkinä sateenkaari. Se on kuin jousikaari, jonka Jumala asetti taivaalle osoittaakseen, ettei hänellä ole aikomustakaan ampua nuolia luomaansa maailmaa kohti. Hän on meidän puolellamme, kaikkien ihmisten, kaikkien kansojen.

Kun kuitenkin tuho tulee ja kaaos yltyy, Jumala ei ole kaukana. Job puhuu Jobin kirjan luvussa yhdeksän Luojasta näin: ”Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.” Tähän kohtaan evankelista viittaa kirjoittaessaan Jeesuksen kävelevän järven aaltojen tai (alkukielen mukaan) meren päällä. Jeesus ei kävele tyynen, rauhallisen järvimaiseman päällä, vaan keskellä kuohuja ja tyrskyjä. Hän hallitsee tuhoaaltoja, ja johtaa opetuslapset välittömästi maan kamaralle.

Näin siis Johannes maalaa eteemme näyn, jonka mukaan Jeesus on itse Herra Jumala, joka pitää kaaoksen kurissa ja johtaa opetuslapset kuohujen halki kuivalle maalle. Näitä sanoja ei ole kirjoitettu vain entisaikojen opetuslasten tähden, vaan mitä suuremmalla syylle juuri meidän tähtemme. Koronan ja erilaisten maailmalta kuultavien poliittisten levottomuuksien tähden tuntuu välillä siltä kuin alkumeren kaaos olisi tullut takaisin. (Myös luonnonmullistukset tuovat pelkoa.) Johanneksen opetus on kuitenkin se, että kun Jeesus tulee, me pääsemme mahdottomasta tilanteesta seisomaan kuivin jaloin maan kamaralla nopeammin kuin osaisimme lainkaan aavistaa.

Jeesuksen pelastusveneeseen ei kuitenkaan mahdu vain kahdeksan ihmistä, niin kuin oli Nooan aikana. Jeesuksen pelastusvene vie äkkiarvaamatta perille kaikki, jotka Jeesus tahtoo pelastaa. Tämä on paljon ihmeellisempää kuin se, että Jeesus kävelee veden päällä. Itse asiassa alkukielen mukaan hän kulkee kaaottisen meren päällä eikä käppäile muuten vain tyynen yksikössä olevan veden päällä. Ja tämä on juuri tärkein ja ihmeellisin asia. On joku, jolle kaaos ei ole mitään. Ei ole väliä, onko kaaos meren kuohuja vai koronaa vai epäuskoa maailmassa – Jeesus on suvereeni kaikkien näiden yli, olkootpa ne fyysisiä tai henkisiä tai hengellisiä tuhovoimia. Kaikkien näitten läpi hän vie meidät ihmiset, veljensä ja sisarensa, kaivattuun satamaan, ennen kuin edes huomaamme.

Tällä hetkellä me kristityt olemme pelastusveneessä – emme kuitenkaan itsemme tähden, vaan jotta koko maailma uskoisi Jeesukseen. Olemme kuin pelastusjoukkoja pelastusveneessä, emmekä toivon mukaan vaadi hukkuvilta vastakaikua, vaan toimimme Jeesuksen tavoin tyrskyjen tyynnyttäjinä. Pääasia on kuulemamme sana: ”minä olen, älkää pelätkö”. Tällaisia meidän kuuluu olla, näkisin, samassa veneessä Vapahtajan kanssa. Hän on se, joka on. Näin on kirjoitettu toisessa Mooseksen kirjassa: ”Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"”

Vähän kuulemamme evankeliumin jälkeen Jeesus sanoo: ”Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” Jeesus on kuin uusi Mooses. Kristus ei johda vain valittua kansaa punaisen meren halki, vaan kaikki luomansa kansat uuteen toivon satamaan. Hänellä on uuden liiton merkki, merkki, joka vahvistaa sen, mitä Nooalle luvattiin. Tuhoa ei tule. Jumala on kanssamme tapahtui, mitä tapahtui, tyrskyjen keskellä. Kaikki kansat heittivät Jumalan tämän merkin päälle, mutta Jumala otti tuhon omille niskoilleen. Merkki on ristin merkki, ristin, joka osoitti, etteivät Laulujen laulun sanoin suuret vedetkään voi sammuttaa rakkautta eikä virran tulva vie sitä mukanaan. Rakkaus ei koskaan häviä. Kaikki ihmiset pelastetaan merihädästä, yhtä lailla kadotuksesta kuin koronasta. Kunnia Isälle (+) ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.


Kuva: St. Colman's Cathedral, Cloyne, County Cork, Ireland
(photo taken by Andreas F. Borchert)