”...kaikki kääntyy hyväksi...”
-
Jeesus (Juliana Norwichlaisen mukaan)
Ensimmäisiä sanojani
oli: uumi. Eli Kristuksen ruumis. Vanhempani opettivat minulle
ehtoollisen merkityksen.
Joulu on englannin kielen mukaan
Kristus-messu. Messu tarkoittaa ehtoollista. Jouluna ja messussa
Jumala tulee lähelle. Hän on lapsi, ihminen, niin kuin kukin. Hän
on leipää, viiniä, minulle, minussa. Jumala on kouriintuntuva.
Jumala ei ole etänä. ”Jouluna Jumala syntyi, paras Poika
pakkasella...”
Kristuksen ruumis tarkoittaa Raamatun ja
kirkon perinteen mukaan myös kirkkoa. Kirkko ja seurakunta, toiset
ihmiset eli Kristuksen ruumis – kaukana. Ehtoollinen on vaikeasti
saatavilla. Ei ole helppoa miettiä Jumalan lihaksi ja lähelle
tulemista, kun kaikki on virtuaalista ja etänä.
Vaikka
ensimmäisiä sanojani oli uumi, Jumalan lihaksi tulemisen
miettiminen ei ole ollut aina minulle helppoa. Jumala on jo
kaikkialla. Jumala on rakkaus, joka on lähellä. Ehtoollisella
lähelle tulo tuntuu todelliselta. Mutta: kaiken ylittävä, kaikkien
yhteinen Jumala onkin yhtäkkiä yksi yksittäinen ihmisyksilö?
Tämän merkityksen oivaltaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Ehkä
siksi inkarnaatiosta puhutaan nykyään suht vähän.
Jos
inkarnaatio minulle hetkeksi valaistuu, liittyy se kahteen asiaan.
Ensinnäkin. Minulla oli lukiossa filosofian opettaja, joka
kyseenalaisti kaiken paitsi kyseenalaistamisensa. Myös ihmisyyden
olemassaolon. Kaikki voi olla kuin Matrixissa. Tämä oli ikävä
kokemus. Ihmisten välinen rakkaus, ihmisyys itse, ei se voi olla
harhaa! Jumala (joka on rakkaus) on totta! Vastustus teki
ajattelustani selväpiirteisempää, mutta ahdistus ei mene niin
helpolla pois. Tärkeintä oli se, että lihaksi tullut Kristus koki
hyökkäykset ihmisyyttä vastaan, valheet rakkautta vastaan. Kristus
merkitsi minulle sitä, että hän todentaa ihmisyyden. Lihaksi
tulleena Jumalana eli Rakkautena.
Kristus on siis meidän
kunkin kanssamme, kokee yksinäisyytemme, tuskamme, eromme
todellisuudesta, toisista ja hyvästä (maailman aiheuttamana tai
omasta takaa). Tässä on jo aika paljon minulle selvennystä sille,
mitä Jumalan lihaksi tuleminen voi tarkoittaa. Mutta kaikkea ei voi
tutkia vain negaation kautta. Mikä on Kristuksen inkarnaation pysyvä
merkitys, senkin jälkeen, kun on opittu näkemään väläyksiä
hänen rakkaudestaan? Eihän Jumala voinut tulla ihmiseksi vain
yksittäistä pelatusoperaatiota varten. Ihmisyys - Jumalan tai
meidän - ei ole vain hetkittäinen olotila.
Toiseksi siis.
Sain kahdeksan vuotta sitten joulunpäivinä näyn Kristuksen
rististä ja Kolminaisuudesta. Jeesus kuoli yksin, ihmisenä, siksi,
että hän pelastaisi jokaisen ihmisen. Isä Jumala ei sallinut oman
rakkaan Poikansa kuolla turhaan. Jokainen ihminen pelastuisi. Pyhä
Henki, ristin ja rakkauden Henki, tuo tämän pelastuksen jokaisen
ihmisen osaksi.
Miten tämä toivoa täynnä oleva näky
liittyy inkarnaatioon, jouluun? Ehkä niin, että Jeesuksen
ihmisyyttä ei voi erottaa hänen rakkaudestaan kutakin meitä
kohtaan, yksilöinä ja yhteisöinä. Se päämäärä, jota hän
elämällään, ristillään ja ylösnousemuksellaan tavoitteli,
määrittelee hänen ihmisyytensä ja ruumiillisuutensa luonteen. Hän
tahtoo ja aikoo kaikkien meidän pelastuvan. Hänen Henkensä vetää
kaikkia hänen luokseen, ihan iholle asti, ruumiillisesti, lähelle.
Ei ole etä-Jeesusta. Hän on minulle, minussa; sinulle, sinussa; me
yhdessä, toivon lupauksena. Kristuksen ruumis on konkreettinen
kokonaisuus, jonka Isä ei salli jäävän vajaaksi.
Kristuksen
ihmisyys, hänen olemassaolonsa ruumiillisena yksilönä, on pysyvä
olotila, johon sinä ja minä kuulumme. Siksi jouluna toivo syntyi
maailmaan. Jumalan Pojan lihaksi tuleminen tarkoittaa siis sitä,
että sinä ja minä kuulumme Jumalalle. Joulu vahvistaa pysyvästi
sen, että mikään tai kukaan ei voi erottaa meitä hänen
rakkaudestaan. Ei etäjoulukaan. Hän on eläinten syöttökaukalossa.
Muut ovat ehkä etänä, vaan eivät härkä ja aasi. Ne tuntevat
Jumalansa, joka vetää ihmisetkin lopulta luokseen. Ennakkoon jo
Marian. Ja Joosefinkin.
”Jumala osoitti rakkautensa
maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova
tuhoudu vaan saa ikuisen elämän. Jumala ei lähettänyt Poikaansa
tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. … Ja kun minut
nostetaan maan kamaralta, vedän kaikki luokseni.”
- Jeesus (Joh. 3:16-17;
12:32 - UT2020-käännös)
Tekstit
