Äärettömän runsas armo!
pastori Petri Tikka, saarna Vanhassa kirkossa ja Hyvän toivon kappelissa
4. sunnuntaina helluntaista 17.6. A.D. 2018
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
(Kirje efesolaisille 2:1-10)
Kun apostoli Paavali puhuu armosta, miten kuvailla sitä! Oi suloisia sanoja! Makeammat kuin mesi! Kauniimmat kuin kedon kukat! Avarammat kuin avaruus! Apostoli avaa aarreaitan näin sanoen: ”Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen!” (Ef. 2: 6-7) Niin – äärettömän runsas armo! Armo, Jumalan vakaa rakkaus! Armo, kaikkien syntisten toivo! Armo, pelastuksemme avain! A.R.M.O.: Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme.
Armo on Jumalan vakaa rakkaus
Tätä sanaa ei voi kyllin kehua. Tätä sanaa ei voi tarpeeksi ylistää. Armossa on sekä aivan kaiken ydin että koko olemassaolon laajuus. Ilman sitä emme voi elää, mutta ei ole koskaan ollut hetkeä, jolloin se ei olisi ympäröinyt meitä kokonaan. Niin kuin psalmi 23 julistaa: ”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä…” Ja niin kuin niin moni psalmi suorastaan hokee: ”Iäti kestää hänen armonsa.”
Ensimmäinen Johanneksen kirjeen mukaan Jumala on rakkaus. Armo tarkoittaa Jumalan omaan rakkaus-olemukseen, hänen peruuttamattomaan luonteeseensa, perustuvaa rakkautta. Niin kuin Jumala itse laulaa profeetta Hoosean kirjassa: ”Minä rakastan heitä omasta tahdostani… Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen. Minä olen kuin ikivihreä sypressi, vain minä kannan sinulle hedelmää.” (Hoos. 14: 6, 9)
Yleensä armo ymmärretään anteeksiantavana mielenlaatuna. Ja tätä Jeesus kyllä osoitti ja opetti: ”’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Jumalan armo ilmenee juuri ahneuteen, himoon, vihaan ja moniin muihin pahoihin synteihin langenneiden ihmisten (siis meidän kaikkien) rakastamisena. Armo ei muutu eikä vähene yhtään missään tilanteessa, minkään meidän asenteemme tähden; Jumalan ehdoton rakkaus meitä kohtaan on täysin läpinäkyvä ja kirkas.
Armo oli ”jo ennen maailman luomista”
Tällainen käsittämättömän jalomielinen mielenlaatu on mahdollinen vain siksi, että armo on olemassa meidän tekemisistämme, jopa meidän olemassaolostamme riippumatta. Se ei ole vain anteeksiantoa, sillä se on ollut olemassa ennen kuin mitään anteeksiannettavaa on tehty. Efesolaiskirjeessä sanotaan edeltävässä kohdassa: ”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina… Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!” (Ef. 1: 4, 6)
Armo on rakkautta, joka on olemassa jo ennen kuin mitään on tehty. Armon on ansaitsematonta rakkautta meidän osaksemme! Jokainen meistä haluaisi tosin todennäköisesti ansioita – kukapa ei haluaisi olla paras versio itsestään. Vähintäänkin haluamme unelmiemme, kaikkein mahdottomimpienkin, toteutuvan. Me tavoittelemme ansioita myös hyvän toteutumiseksi, niin että maailma rakentuisi paremmaksi yksi pala kerrallaan.
Nyt Jumala on kuitenkin hajottanut tämän ansioiden palapelin! Ansiot ovat ylpeyden peruste, ansioiden tavoittelu on ahneuden alku, ansioihin perustuva talousjärjestelmä johtaa kerta toisensa jälkeen lamaan. Meille on kuitenkin annettu uusi tie – kaste!
Kasteen armon tähden olemme taivaassa - nyt!
Pieni lapsi ei voi ansaita mitään. Kaste voi kuitenkin tapahtua missä iässä vain – mutta vain kerran. Kasteessa ihminen nimittäin upotetaan kertakaikkisesti armon mereen. Vanha, ansioita hamuava, ihminen hukutetaan. Näin sanoo apostoli kirjeessään kolossalaisille: ”Kasteessa teidät yhdessä [Kristuksen] kanssa haudattiin ja herätetiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2: 12) Tähän, kasteeseen, myös efesolaiskirje viittaa: ”Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa…” (Ef. 2: 5-6)
Kaste on ihmisen henkilökohtainen pääsiäinen. Se on ylösnousemus Kristuksen kanssa, hänen voimassaan. Halleluja! Ei tässäkään kuitenkaan kaikki. Kaste on myös jokaisen kristityn oma henkilökohtainen helatorstai, taivaaseen ottamisen päivä. Efesolaiskirje sanoo vanhemman käännöksen mukaan: ”Jumala… on… yhdessä [Kristuksen] kanssa[an] asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa…” (Ef. 2: 6)
Kukaan ei pääse taivaaseen. Kristitty on nyt taivaassa maan päällä ollessaan. Tämä ei ole myöskään omahyväistä harppujen helinää. Me saamme osaksemme armon, jotta rakastaisimme maailmaa kuin Kristus. Jumalan suunnitelma koskee kaikkia, kuten Raamattu opettaa: ”…osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta…” (Ef. 2: 7, vanha käännös) Ja toisessa kohtaa pyhää Raamattua, roomalaiskirjeessä: ”Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.” (Room. 11: 32) Jumalan Sana ei voi raueta tyhjiin.
pastori Petri Tikka, saarna Vanhassa kirkossa ja Hyvän toivon kappelissa
4. sunnuntaina helluntaista 17.6. A.D. 2018
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
(Kirje efesolaisille 2:1-10)
Kun apostoli Paavali puhuu armosta, miten kuvailla sitä! Oi suloisia sanoja! Makeammat kuin mesi! Kauniimmat kuin kedon kukat! Avarammat kuin avaruus! Apostoli avaa aarreaitan näin sanoen: ”Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen!” (Ef. 2: 6-7) Niin – äärettömän runsas armo! Armo, Jumalan vakaa rakkaus! Armo, kaikkien syntisten toivo! Armo, pelastuksemme avain! A.R.M.O.: Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme.
Armo on Jumalan vakaa rakkaus
Tätä sanaa ei voi kyllin kehua. Tätä sanaa ei voi tarpeeksi ylistää. Armossa on sekä aivan kaiken ydin että koko olemassaolon laajuus. Ilman sitä emme voi elää, mutta ei ole koskaan ollut hetkeä, jolloin se ei olisi ympäröinyt meitä kokonaan. Niin kuin psalmi 23 julistaa: ”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä…” Ja niin kuin niin moni psalmi suorastaan hokee: ”Iäti kestää hänen armonsa.”
Ensimmäinen Johanneksen kirjeen mukaan Jumala on rakkaus. Armo tarkoittaa Jumalan omaan rakkaus-olemukseen, hänen peruuttamattomaan luonteeseensa, perustuvaa rakkautta. Niin kuin Jumala itse laulaa profeetta Hoosean kirjassa: ”Minä rakastan heitä omasta tahdostani… Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen. Minä olen kuin ikivihreä sypressi, vain minä kannan sinulle hedelmää.” (Hoos. 14: 6, 9)
Yleensä armo ymmärretään anteeksiantavana mielenlaatuna. Ja tätä Jeesus kyllä osoitti ja opetti: ”’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Jumalan armo ilmenee juuri ahneuteen, himoon, vihaan ja moniin muihin pahoihin synteihin langenneiden ihmisten (siis meidän kaikkien) rakastamisena. Armo ei muutu eikä vähene yhtään missään tilanteessa, minkään meidän asenteemme tähden; Jumalan ehdoton rakkaus meitä kohtaan on täysin läpinäkyvä ja kirkas.
Armo oli ”jo ennen maailman luomista”
Tällainen käsittämättömän jalomielinen mielenlaatu on mahdollinen vain siksi, että armo on olemassa meidän tekemisistämme, jopa meidän olemassaolostamme riippumatta. Se ei ole vain anteeksiantoa, sillä se on ollut olemassa ennen kuin mitään anteeksiannettavaa on tehty. Efesolaiskirjeessä sanotaan edeltävässä kohdassa: ”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina… Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!” (Ef. 1: 4, 6)
Armo on rakkautta, joka on olemassa jo ennen kuin mitään on tehty. Armon on ansaitsematonta rakkautta meidän osaksemme! Jokainen meistä haluaisi tosin todennäköisesti ansioita – kukapa ei haluaisi olla paras versio itsestään. Vähintäänkin haluamme unelmiemme, kaikkein mahdottomimpienkin, toteutuvan. Me tavoittelemme ansioita myös hyvän toteutumiseksi, niin että maailma rakentuisi paremmaksi yksi pala kerrallaan.
Nyt Jumala on kuitenkin hajottanut tämän ansioiden palapelin! Ansiot ovat ylpeyden peruste, ansioiden tavoittelu on ahneuden alku, ansioihin perustuva talousjärjestelmä johtaa kerta toisensa jälkeen lamaan. Meille on kuitenkin annettu uusi tie – kaste!
Kasteen armon tähden olemme taivaassa - nyt!
Pieni lapsi ei voi ansaita mitään. Kaste voi kuitenkin tapahtua missä iässä vain – mutta vain kerran. Kasteessa ihminen nimittäin upotetaan kertakaikkisesti armon mereen. Vanha, ansioita hamuava, ihminen hukutetaan. Näin sanoo apostoli kirjeessään kolossalaisille: ”Kasteessa teidät yhdessä [Kristuksen] kanssa haudattiin ja herätetiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2: 12) Tähän, kasteeseen, myös efesolaiskirje viittaa: ”Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa…” (Ef. 2: 5-6)
Kaste on ihmisen henkilökohtainen pääsiäinen. Se on ylösnousemus Kristuksen kanssa, hänen voimassaan. Halleluja! Ei tässäkään kuitenkaan kaikki. Kaste on myös jokaisen kristityn oma henkilökohtainen helatorstai, taivaaseen ottamisen päivä. Efesolaiskirje sanoo vanhemman käännöksen mukaan: ”Jumala… on… yhdessä [Kristuksen] kanssa[an] asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa…” (Ef. 2: 6)
Kukaan ei pääse taivaaseen. Kristitty on nyt taivaassa maan päällä ollessaan. Tämä ei ole myöskään omahyväistä harppujen helinää. Me saamme osaksemme armon, jotta rakastaisimme maailmaa kuin Kristus. Jumalan suunnitelma koskee kaikkia, kuten Raamattu opettaa: ”…osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta…” (Ef. 2: 7, vanha käännös) Ja toisessa kohtaa pyhää Raamattua, roomalaiskirjeessä: ”Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.” (Room. 11: 32) Jumalan Sana ei voi raueta tyhjiin.
Armo on kaikille
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2: 8) Näin Paavali painottaa, että kaikki on Jumalan lahjaa. Mikään, mikä on olemassa, ei perustu ihmisen tekoihin. Kaikki on armoa. Jopa usko voidaan kääntää Jumalan uskollisuudeksi. Uskokaan ei ole ehto, vaan lahja, joka on Isän uskollisuuteen tarrautumista. Niin voi myös Paavalia kääntää näin: ”Uskollisuutensa tähden Jumala on meidät kastanut osoittaakseen armonsa kaikille aikakausille – kaikille koskaan eläneille ihmisille.”
Lopuksi lauloin isäni Kari Tikan säestämän Armolaulun hänen säestyksellään.
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2: 8) Näin Paavali painottaa, että kaikki on Jumalan lahjaa. Mikään, mikä on olemassa, ei perustu ihmisen tekoihin. Kaikki on armoa. Jopa usko voidaan kääntää Jumalan uskollisuudeksi. Uskokaan ei ole ehto, vaan lahja, joka on Isän uskollisuuteen tarrautumista. Niin voi myös Paavalia kääntää näin: ”Uskollisuutensa tähden Jumala on meidät kastanut osoittaakseen armonsa kaikille aikakausille – kaikille koskaan eläneille ihmisille.”
Lopuksi lauloin isäni Kari Tikan säestämän Armolaulun hänen säestyksellään.
Tekstit
