 |
| Kuva: Petri Samuel Tikka |
Tässä ajatuksia ja otteita J. R. R. Tolkienin syntympäivänä vietetystä messusta, jossa palvelin Pitäjänmäen kirkossa 3.1.2023.
***
JOHDANTOSANOJA
Rakkaat
ystävät, kristityt,
Vietämme
kirkkovuodessa jouluaikaa eli muistamme Jeesuksen syntymää, Jumalan
tulemista ihmiseksi. Tänään kolmas tammikuuta eli joulun
kymmenentenä päivänä on myös yhden Jeesuksen opetuslapsen
syntymäpäivä. Vuonna 1892 syntyi John Ronald Reuel -niminen poika
Mabel ja Arthur Tolkienille Blomfonteinissa Oranjen Vapaavaltiossa
eteläisessä Afrikassa. Ronaldiksi lähipiirin kutsuma Tolkien
vaikutti sittemmin suurimman osan iästään Englannissa ja
erityisesti Oxfordissa kielitieteilijänä, muinaisenglannin
professorina sekä fantasiakertomusten kirjoittajana. Tolkien oli
myös kristitty, katolilainen, jonka uskolle keskeisiä asioita
olivat ehtoollinen ja Vapahtajan äidin, ainaisen neitseen Marian
esirukoukset. Tolkien kuoli Kolminaisuuteen turvaten toinen syyskuuta
1973.
Myös luterilainen käsitys kristinuskosta kehottaa
meitä muistamaan menneiden polvien hyveitä ja uskoa. Tolkien joutui
kokemaan kovia elämässään, kuten suvun hylkäämisen äitinsä,
itsensä ja veljensä katolisuuden vuoksi, molempien vanhempien
menetyksen lapsena sekä lähes kaikkien ystäviensä menettämisen
ensimmäisessä maailmansodassa. Kuitenkin Tolkien jaksoi elämässään
ja työssään välittää kielen kauneuden itseisarvoa, luonnon
merkitystä sekä ehkä ennen kaikkea sitä, että vain armo voittaa
pahan, ei mahti eikä voima eikä väkivalta. Lauloimme juuri
virressä, jonka oli kirjoitettu toisen maailmansodan aikaan: ”Oi
päivää, jolloin sulaa viha kaikki, kuin kesän tullen sulaa lumi,
jää!” (Virsi 165)
Kovien
kokemustensa kautta Tolkien ehkä uumoili tällaista armorikasta
näkymää, jonka nyt vain toivon ja sen vahvistaman mielikuvituksen
kautta voimme saavuttaa.
***
Hallelujasäe: Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. (1. Joh. 5: 20a)
Evankeliumista Johanneksen mukaan (1: 5-10, 15-18)
5 Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
6 Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. 7 Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. 8 Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.
9 Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10 Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.
15 Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua."
16 Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.
17 Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.
18 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.
+ Messun muut Raamatun kohdat:
Psalmi 148: 1-4, 9-14 (Antifoni: Danielin kirjan lisäykset C: 82)
2. Moos. 2: 15-22
Ef. 1: 19-23
***
SAARNA
Ylistetty
olkoon Jeesus Kristus! Olkoon hän aina ylistetty!
Tänään
muistelemme yhtä merkityksellistä ihmistä, joka on kuollut ja joka
on silti elävästi ehkäpä vaikuttanut monen meidän elämäämme.
Näin ainakin omalla kohdallani. Tolkienin kirjojen lukeminen
teini-ikäisenä vaikutti käänteen tekevällä tavalla uskooni.
Samoin tekivät jo aiemmin Tolkienin ystävän C.S. Lewisin
Narnia-kirjat. Tolkienin teokset antoivat minulle mahdollisuuden
tuntea, ettei ihmisen tarvitse olla suuri ja merkittävä eikä
moraalisesti läheskään täydellinen ollakseen sankari, ratkaisevan
tärkeä. Tolkienin tarinat opettivat minulle, että valtavat näyt
hyvän voitosta ja toivosta ovat jotakin kiehtovaa, jotakin, jonka
varaan voi mielellään ruveta jopa rakentamaan elämäänsä. Toisin
sanoen: kaikki se ihmeellinen ja mahdoton toivo ja armo, joita
kristinusko oli minulle kasteesta asti opettanut, oli sovellettavissa
elämään ja sen usein raadollisiin haasteisiin myös aikuisuuden
kynnyksellä ja sen jälkeen.
Tolkien
oli kristitty, joka hoiti omaa kutsumustehtäväänsä vailla suurta
numeroa. Kovin moni ei tunnu tietävän, että Tolkien oli harras
kristitty. Hän kävi jatkuvasti ehtoollisella, Kristuksen ruumista
palvomassa ja vastaan ottamassa, usein päivittäin. Vaikka Taru
sormusten herrasta oli Tolkienin mukaan Marian esirukousten ansiota,
tulkinnan professori jätti lukijalle. Siinä onkin salattua
viisautta. Kuitenkin Tolkienin mukaan hyvän tarinan yllättävä
käänne, toivorikas ratkaisu toivottomimmalla hetkellä, koskettaa
syvältä. Vaikka tarinat voivat jäädä tarinan maailmaan, se tunne
ja kokemus, jotka ne synnyttävät, tuntuvat viittaavan eteenpäin.
Tolkienin mukaan tarinoiden toivo viittaa viime kädessä
Kristukseen, Messiaaseen. Hän on se, joka voittaa maailman pimeyden
ja ahdistuksemme kokien kaiken pahan ja sen, mikä tuhoaa.
Kuolemallaan hän kuoleman voitti, niin kuin pääsiäisenä
julistetaan.
Kristus on Jumala, joka on aina myötätuntoinen.
Hän on Jumala ihmistä lähellä, kärsivä, välittävä. Uskonnon
inhimillisyys ja lähestyttävyys on ehkä ollut nykyaikaisen kirkon
fokuksessa jo pitkään. Kuitenkin fantasian suosio ja erityisesti
Tolkienin tarut viittaavat ehkä siihen, että jotakin suurta ja
tuonpuoleista kaivataan samalla.
Kuljetaanhan Tarussa arkisesta hobittimaailmasta kohti seikkailua,
jossa valtavat kotkat, kevään puiden suloinen tuoksu ja aavan meren
takainen taivaallisten valtojen maa häämöttävät koko ajan ja yhä
laajemmin horisontissa. Eivätkä vain horisontissa, vaan valo
loistaa pimeässä, aamutähden valo Galadriel-kuningattaren
pullosta, kun pimeys demonisen lukin
muodossa uhkaa niellä. Aiya Earendil, elenion ancalima! Terve
Earendil, meren ystävä, tähdistä kirkkain! Tämä hätähuuto on
viittaus muinaisenglantilaiseen adventtirunoon, joka kertoo
Kristuksen, meidän Jumalamme, tulemisesta maailmaan sen kirkastavana
aamutähtenä: Eala
earendel,
engla
beorhtast,
ofer
middangeard monnum sended
Terve aamutähti, enkeleistä kirkkain, yli Keski-Maan ihmisille
lähetetty.
Tarkoitan tällä kaikella tätä: Taru sormusten
herrasta ja Tolkienin muut kertomukset viittaavat omalla painollaan
siihen, että me tarvitsemme elämämme keskelle vahvaa toivon valoa.
Vaikka toki tarvitsemme jotakin lähestyttävää, jotakin
hobittimaista, juuri siinä samalla kaipaamme jotakin kestävää ja
laajaa. Tarvitsemme armoa, joka ei hajoa sankarin langetessa
houkutukseen. Tarvitsemme näkyä elämästä, joka ei rajoitu siihen
vain, mitä voimme nähdä ja hallita, mitä siis voimme sanoin,
valtapelein ja asein manipuloida. On olemassa laajempi maailma,
sellainen, jolle ei kuolemakaan aseta rajoja. Niin kuin kuningas
Aragorn sanoo ennen kuolemaansa: "Emme ole ikuisiksi ajoiksi
sidottu tähän maanpiiriin, ja sen toisella puolen on enemmän kuin
muisto."
Jeesuksesta puhutaan usein yksittäisenä
ihmisenä, joka kerran eli ja viisaita opetti. Tolkienin tarujen
kautta ehkä kirkastuu myös toinen puoli, johon tähän päivään
valitsemani Raamatun tekstitkin viittavat: Jeesus Kristus on
kokonainen maailma ja todellisuus, kokonainen Rakkauden todellisuus,
uusi katsantokanta, joka ei mene hetkeksikään mukaan tämän
maailman kylminä tosiasioina pitämiin peleihin. Hän ei mene niihin
mukaan, koska ne eivät enää hänessä meitä samalla myöskään
kiehdo. Unet ja fantasia ovat opettaneet toisin, johtaneet totuuden
ja todellisuuden teille. Se, mitä pidämme epätotena, opettaakin
tosinta totta, sitä, mikä pysyy, kun kaikki muu menee: hyveitä,
ehtoa vailla olevaa hyväksyntää ja armoa, kauneutta, ystävyyttä,
toveruutta hädässä. Kaikki tämä tiivistyy ja huipentuu hänessä,
joka on samalla tässä maailmassa, sen konkreettiisiin
lainalaisuuksiin tulleena, ja samalla tuossa toivon ja unelmien
maailmassa. Vain yhden nimen, yhden persoonan tälle todellisuudelle
itse tunnen, samoin kuin Tolkien: Jeesus.
Olemme
aloittaneet uuden armon vuoden 2023. Tammikuun ensimmäisellä,
jolloin vuoden aloitamme, on ollut jo sen muuttumista vuoden vaihteen
juhlinnaksi toinen merkitys: se on Jeesuksen nimenannon päivä.
Aloitamme vuoden siis Jeesuksen pelastavassa nimessä, hänen
nimessään, jonka syntymän juhlinta jatkuu näin jouluaikana.
Kuoltuaan Jeesus nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen eli
Rakkauden todellisuudesta kaikkea hyvin johtamaan. Näin Kristus
avasi äärettömässä ja läheisessä itsessään kaikille toivon.
Taivas ja tuonpuoleinen, kaikki ihmeellinen, on juuri nyt avointa ja
totta Isän ainoassa Pojassa. Koska Jeesus elää ja rukoilee
puolestamme, häneen uskoneet elävät myös ja rukoilevat
puolestamme juuri nyt. Toivon ulkopuolella eivät ole myöskään ne,
jotka eivät ole tässä elämässä ehtineet uskoa - näin monet
varhaisen kirkon opettajat opettivat. Kiirastuli, kuolemanjälkeinen
puhdistava tuli, johon Tolkien uskoi, oli esimerkiksi Gregorios
Nyssalaisen mukaan lopulta meidän kaikkien osamme, jotta täysin
kirkastuneina astuisimme uuteen elämään.
Silti: eihän
kaikki ihmeellinen voi olla totta? Miten me voimme jaksaa ajatella
materialistisessa ja raa'assa maailmassamme, että armo ja enkelit ja
pyhät ja ihmeet ja rukoukset ovat muuta kuin toiveunta? Tolkienin ja
hänen elävään toivoon viittaavien ajatustensa muistaminen ei
kuitenkaan ole mitään aintulaatuista. Joulunpäivinä
valtava määrä suomalaisia menee haudoille muistamaan rakkaitaan,
jotka ovat jo kuolleet. Suhteessa siihen, että Suomen ja Euroopan
yleensä väitetään olevan maallistuneita, tällainen toiminta on
merkillistä. Eihän meillä ole nimittäin sekulaareja takeita tai
todisteita siitä, että edesmenneiden muistamisella taikka heidän
rakastamisellaan on pidempikestoisempaa merkitystä. Siksi jokainen
kerta, kun vaikka sytytämme kynttilän rakaan muistoksi, on rohkea
ja määrätietoinen uskon teko. Teko voi tuntua pieneltä ja
hiljaiselta, sille emme ehkä uskalla antaa suoraa painoarvoa.
Kuitenkin kuolleen muistaminen puhuu valosta, joka loistaa pimeässä,
elämästä ja rakkauden yhteydestä, joita kuolema ei lopeta. Usein
toki sanotaan, että ihmiset jatkavat elämäänsä heidän
rakkaidensa muistossa. Mutta kun kaikki muisti lakkaa, mitä sitten?
Emme voi korulausein latistaa sitä elämää, joka rakkaudessa aina
virtaa. Elämä on totta aina, sillä meidän ja koko maailman
jatkuva, hengittävä elämä on Jeesus Kristus, kätketty mutta
voimallinen armon Herra, joka on noussut kuolleista ja kutsuu nytkin
kaikki mukaan kotiin: myös juuri sinut, juuri nyt.
Oma isäni
kuoli lokakuussa. Kerran vaikeana hetkenä koin, joko ennen tai
jälkeen isäni kuoleman, että Tolkien asettaa kätensä harteelleni
ja rohkaisee eteenpäin. Ehkäpä jonkun pyhän tai enkelin käsi saa
koskettaa myös sinun olkapäätäsi. Pyhäin yhteys ei ole suljettu,
vaan ehtoollisella se avautuu.
Vanha Bilbo laulaa Tolkienin
Tarussa: ”Tulen ääressä istun ja mietin nyt / miten käy tämän
maailman / kun en talven tultua enää / näe kevään tulevan. //
Kas, vielä on kaikkea paljon niin / mikä näkemättä jää, / joka
kevät jokainen metsä / eri lailla vihertää.” Laulan nyt Bilbon
laulun omana sävellyksenäni englanniksi.
I
sit beside the fire and think
of
all that I have seen
of
meadow-flowers and butterflies
in
summers that have been;
Of
yellow leaves and gossamer
in
autumns that there were,
with
morning mist and silver sun
and
wind upon my hair.
I
sit beside the fire and think
of
how the world will be
when
winter comes without a spring
that
I shall ever see.
For
still there are so many things
that
I have never seen:
in
every wood in every spring
there
is a different green.
I
sit beside the fire and think
of
people long ago
and
people who will see a world
that
I shall never know.
But
all the while I sit and think
of
times there were before,
I
listen for returning feet
and
voices at the door.
***
Messun virret:
165
126
937: 1, 3
40: 1, 3-4
221: 1, 3-5
805a
300
49:1-3
***
Seuraavassa käännös rukouksesta, jonka ovat laatineet ne, jotka katolisessa kirkossa haluavat edistää Tolkienin kanonisaatio- eli pyhäksi julistamisprosessia. Se on vasta aluillaan. Kursiivissa oleva on omaa tekstiäni...
Oi siunattu Kolminaisuus, me kiitämme sinua siitä, että olet siunannut kirkkoa John Ronald Reuel Tolkienilla. Kiitämme, että olet antanut luomistyösi runouden, Pojan kärsimyksen salaisuuden ja Pyhän Hengen harmonian loistaa hänen kauttaan ja hänen mielikuvituksensa kautta, joka on toiminut sinun luovuuttasi heijastaen. Luottaessaan täysin äärettömään armoosi ja Marian äidilliseen esirukoukseen hän on toiminut Jeesuksen, lihkaksi tulleen Jumalan Viisauden, kuvana ja on näin näyttänyt meille, että pyhyys on välttämättä osa kristityn tavallista elämää ja johtaa ikuiseen yhteyteen sinun kanssasi. Anna meille hänen esirukouksensa kautta ja tahtosi mukaan se, mitä pyydämme: salli myös meidän elämämme ja kutsumustemme kirkastaa Jeesusta, häntä, joka on voittanut pahan yksin armon avulla. Toivomme, että hänet lasketaan pian pyhiesi joukkoon. Me rukoilemme sinua, Kolminaisuus. Aamen.
Tekstit
