Petri's Blog | Petrin verkkoloki

Saarna, 2. sunnuntai loppiaisesta

2012-01-15T12:18:00.004+02:00

Saarna Langinkosken kirkossa 15.1.2012

Nouskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia.

♪ Halleluja, halleluja, halleluja. ♪
♪ Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. ♪ (Joh. 1:14)

Luukkaan evankeliumin neljännestä luvusta:

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

(Luuk. 4: 16-21)

♪ Halleluja, halleluja, halleluja. ♪

Jeesus Kristus syntyi jouluna Betlehemissä ja varttui Nasaretissa. Hänen perheensä sekä yksittäiset paimenet, tietäjät ja muut ihmiset tiesivät jo Jeesuksen olevan ainutlaatuinen persoona. Päivän evankeliumi kertoo siitä, kuinka Jeesuksen kirkkaus alkoi tulla kaikkien tietoon. Enää ei Jeesuksen ihmeellisyys ollut vain pienen sisäpiirin asia.

Jeesus oli juuri aloittanut julkisen toimintansa, ihmisten parantamisen ja Jumalan valtakunnan saarnaamisen. Kotikaupungissaan hän meni pyhänä jumalanpalvelukseen, niin kuin hänellä oli tapana. Ja näin mekin olemme täällä Langinkosken kirkossa tänään. Jeesus luki vuorossa olevan Jesajan kirjan tekstin ja saarnasi siitä. Jeesus on siinä mielessä tavanomainen saarnaaja, että hän saarnaa itsestään. Hänen tekemisensä ovat vain huomattavasti mielenkiintoisempia kuin papin sunnuntailehden lukemiset tai henkilökohtaiset tuntemukset saarnaa tehdessä.

Jeesus oli tehnyt runsaasti ihmeitä. Hänen ensimmäinen ihmetekonsa oli, uskokaa tai älkää, veden muuttaminen viiniksi. Tuo ihmeteko on tämän 2. loppiaisen jälkeisen sunnuntain perinteinen aihe. Jeesus oli muuttanut vettä viiniksi hääjuhlissa, joissa viini oli loppu. Tällä Jeesus tahtoi osoittaa, etteivät maallinen ilo ja hengellinen ilo ole toisilleen vastakkaisia asioita. Kummankin takana on Jumala. Rautalangasta vääntäen myös uskovat ja papit saavat juoda alkoholia muuallakin kuin alttarilla.

Mutta ei tämä viini-ihme Jeesukselle riittänyt. Hän tuli parantamaan. Tuskin muuta hän tekeekään saarnaamisen lisäksi evankeliumeissa. Saksan kielellä Vapahtaja onkin Heiland, joka tarkoittaa kirjaimellisesti juuri ”parantajaa”. Ihmisen pelastaminen on hänen parantamistaan. Jeesus harjoitti sekä ruumiin, hengen että sielun parantamista. Ruumiin hän paransi sairauksista, jopa kuolemasta, sielun synnistä. Ihminen on sekä ruumiillinen että hengellinen olento – siksi Jeesus on kokonaisvaltainen pelastaja.

Nykyään tosin helposti korostetaan Jeesuksen pelastustyön ei-hengellisiä puolia. On totta, että evankeliumissa on paljon oikeudenmukaisuuden periaatteita. Siksi kehitysmaita tulee auttaa ja luontoa suojella. Mutta oikeudenmukaisuuden varjolla unohdetaan se, että on olemassa myös synti. Syntiin ei voi soveltaa oikeudenmukaisuutta, koska silloin syntyy vain tuomio. Näin ollen synti on tuomion pelossa unohdettu nykymaailmassa. Siksi jopa kirkossa monet kaikilta eri laidoilta tahtovat pitää hyvänä sitä, mikä on väärin – olkoonpa kyseessä hallinnon pitäminen itseisarvona, seksuaalisuuteen liittyvät synnit tai itsemääräämisoikeudesta johdettu vapaan tahdon ylikorostus.

Muun muassa kaikesta tuosta Jeesus tahtoo meidät parantaa. Päivän evankeliumissa tämä pelastustyö ilmenee sekä Jeesuksen sanoissa että teoissa. Hänen tekonsa todistavat hänen sanojensa totuutta, ja hänen sanansa saavat kouriintuntuvan merkityksen hänen teoistaan. Kaikki tiivistyy tähän: Jeesus tuli julistamaan Herran riemuvuotta. Kaiken Jeesus teki ja tekee antaakseen meille ilon. Hän tuli tuomaan ilon masennuksen pimeyteen. Hän tuli tuomaan merkityksen merkityksettömyyteen. Toisin kuin jotkut ajattelevat, Jeesus ei edellytä muutosta. Hän tuo muutoksen meidän sisimpäämme. Armo parantaa sisimmän, ja se voi parantaa myös kirkon sisäiset riidat. Jeesuksen parantava rakkaus on kirkon ykseys.

Ennen evankeliumin lukemista lauloin hallelujasäkeen. Se on päivän evankeliumia selittävä Raamatun kohta. Kokonaisuudessaan Johanneksen evankeliumista otettu kohta kuuluu näin: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Jeesusta eivät useimmat meistä ole nähneet. Ehkä joku on lapsena hänet nähnyt tai jossakin elämän käännekohdassa. Mutta ei meidän tarvitsekaan häntä suoraan nähdä. Kun me kuulemme ilosanomaa, kun me tulemme siitä iloiseksi, Jeesuksen kasvot alkavat kirkastua. Raamatun sanomassa on Jeesuksen kasvot. Nämä kasvot ovat täynnä kirkkautta, koska ne ovat täynnä armoa. Tämä armo ei ole tasapäistävää hyväksymistä ”juuri sellaisina kuin olemme”, niin kuin klisee kuuluu. Ei, vaan Jeesus hyväksyy meidät myös sellaisina kuin me emme ole. Hän hyväksyy pahat pyhiksi.

Me emme ole sellaisia kuin Jumala tahtoisi meidän olevan. Mutta se ei haittaa mitenkään, kun me opimme syntisyytemme takia kiinnittymään Jeesukseen. Meidän ei tarvitse katsella itseämme ja hyvyyttämme tai huonouttamme. Meidän ei kannata saarnata itsellemme itsestämme. Vain Jeesuksen kannattaa saarnata itsestään. Sillä me parannumme vain, kun katsomme Jeesukseen ja hänen tuomaansa iloon. Jeesuksen kasvojen edessä me kohtaamme totuuden siitä, että olemme syntisiä. Ennen kaikkea me kuitenkin kohtaamme totuuden siitä, että on olemassa synnin synkkyyttä suurempi voima.

Hän on kirkkaus. Hän on viisaus. Hän on totuus. Hän on tie, joka vie yltäkylläiseen elämään. Hän on Jeesus. Hänen kirkkauttaan me saamme katsella, sitä sädehtivää iloa, joka Jumalan Pojalla on rakastavan Isänsä vierellä. Meillä on tämä kirkas riemu ja ilo. Armo ja totuus ovat voittaneet synnin ja valheen. Meidät on armahdettu, meidät on julistettu vanhurskaiksi. Ilo on laskeutunut maan päälle. Aamen.

Jouluhartaus

2011-12-23T21:03:00.003+02:00

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      - Jumalan on kunnia korkeuksissa,
      maan päällä rauha
      ihmisillä, joita hän rakastaa.

Joulun sanoma ilmoitettiin ensimmäisenä köyhillä paimenille. He saivat kuulla ilosanoman: Vapahtaja on syntynyt. Tämä Vapahtaja ei ollut suuri, loistelias ja rikas, vaan pieni lapsi tallissa. Jumalan ikuinen Poika oli tullut ihmiseksi. Hän tuli kokemaan ihmisen osan, elämän ja kuoleman, ja antamaan ihmiskunnalle toivon ja ikuisen elämän. Kaikki tämä pelastustyö alkoi jouluna. Kaikki alkoi siitä, että suuri Jumala oli tullut pieneksi ihmiseksi.

Jumalan suuri rakkaus, hänen halunsa pelastaa syntiset ihmiset, on ihmeellinen. Siksi ensimmäisenä jouluna enkelijoukot lauloivat Jumalan kunniasta. Enkelit lauloivat ihmetellen Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Jumala oli lähettänyt Poikansa maailmaan tuomaan rauhan. Rauha on vapautta, iloa ja toivoa. Se on kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.

Se, että kukin meistä on täällä olemassa, on Jumalan ansiota. Hän on luonut meidät. Tullessaan ihmiseksi Jumalan Poika, Jeesus Kristus, osoitti, että Jumala ei ole vain luonut meitä ja jättänyt meitä yksin. Hän tuli tänne keskellemme. Jumala tuli ihmiseksi ihmisten joukkoon. Se on rakkautta. Pimeys on voitettu. Täydellinen rakkaus on tullut keskellemme. Jeesus Kristus on meidät pelastanut.

Rukoilkaamme.

Hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala.
Sinä lähetit ainoan Poikasi maailmaan
kaikkien kansojen iloksi.
Täytä meidät ilolla ja rauhalla.
Lahjoita meille ja koko maailmalle
siunattu joulujuhla.
Tätä rukoilemme
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Pyhäinpäivän saarna

2011-11-05T22:04:00.000+02:00

Evankeliumi:
Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
»Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.»

Jeesuksen kuuluisa vuorisaarna alkaa autuaaksijulistuksella. Autuas tarkoittaa onnellista, sitä, joka on saanut hyvän osan. Autuaaksi julistukset ovat inhimillisesti katsoen ristiriitaisia. Autuaiksi kutsutaan jopa murheellisia. Juuri tämä ristiriitaisuus, päinvastaisuus, on kuitenkin Jeesuksen tarkoitus. Hengessään köyhät ja murheelliset ovat autuaita. Ne, joilla ei ole mitään, omistavat valtakunnan. Ne, jotka ovat surullisia, saavat kokea suuren ilon.

Ilman autuaaksi julistuksia vuorisaarna jäisi pitkälti moraalisaarnaksi. Jeesus vaatii meiltä täydellisyyttä, toisen rakastamista aina ja ehdoitta. Hän tahtoo, että luovumme turhuuteen takertumisesta. Vuorisaarna alkaa kuitenkin sanoilla, jotka antavat vajavaisille ihmisille toivon: hengellisesti köyhät ovat autuaita. Ne, joilla ei ole omia hengellisiä ansioita, ovat taivaan valtakunnan kansalaisia.

Pyhäinpäivänä, tänä päivänä, jona muistelemme edesemenneitä rakkaitamme, saamme ammentaa lohtua autuaaksijulistuksesta. Taivasten valtakunta kuuluu hengessään köyhille, niille, joilla ei ole mitään muuta turvaa kuin Jumala. Tämä lohtu ei ole vain kauniita sanoja, sillä on luja perusta. Jumala, meidän Luojamme, antoi Jeesuksen maailmaan sovitusuhriksi. Jeesuksen, Jumalan Pojan, kuolema osoittaa, ettei elämä eikä kuolema ole omassa varassamme.

Meidät ihmiset on luotu tänne tyhjästä, Jumalan rakkauden voimalla. Meidät on pelastettu myös pelkästään Jumalan rakkauden tähden ilman mitään, mikä perustuisi meihin itseemme. Tämä on suuri lohtu. Maailmaan tullaan Jumalan rakkauden tähden. Myös elämän kulku on hänen varassaan. Jos elämä perustuisi vain ihmisen omiin valintoihin, mistä saisi turvan synnin edessä ja kuoleman tullessa? Ehkä voi kuvitella jonkin vajavaisen lohdun, mutta ilman Jeesusta ihminen on yksin.
Jeesuksen uhrikuolema oli järisyttävän suuri tapahtuma. Se, mitä siitä seurasi, on yhtä järisyttävää. Kuolema voitettiin. Kristus nousi kuolleista. Taivasten valtakunta alkoi vallata alaa maan päällä. Jumalan antamaan Vapahtajaan uskovat ovat saaneet kokea omassa heikkoudessaan, että taivasten valtakunta kuuluu heille. Kirkkona me uskomme siihen, että kuolleiden ylösnousemus tulee. Sitä ennen kestämme maailman vainot ja oman syntimme ja kohtaamme kuoleman. Mutta Jeesus Kristus herättää meidät ja meidän rakkaamme viimeisenä päivänä.

Saarna 9.10.2011

2011-10-09T12:17:00.001+03:00

17. sunnuntai helluntaista (aihe: "Jeesus antaa elämän")
Petri Tikka saarnasi ja oli liturgina Langinkosken kirkossa
päivän virtenä oli 249: 1-2, 6 Pois kirkas suvi kulkee

EVANKELIUMI

Joh. 11: 21-29 (30-31) 32-45

Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»

Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)

Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»

Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?»

Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»

Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

SAARNA

Päivän virressä me lauloimme: ”Pois kirkas suvi kulkee, ja syksyyn kypsyy maa.” Syksyn tullessa elämän katoavaisuus tulee käsin kosketeltavaksi. Kulttuurimme, joka nuoruutta ja kauneutta ihannoivana on sulkenut kuoleman pois näkyvistä, ei voi välttyä joka vuosi uudestaan kohtaamasta luonnon kuolemaa. Syksy tulee. Me kohtaamme sairauden, katoavaisuuden ja kuoleman.

Toisaalta syksyllä me saamme myös sadon. Se, mikä niitetiin keväällä, varastoidaan syksyllä talvea varten. Keväällä elämä alkaa alusta uudestaan, ja syksyllä me saamme elämän itsellemme ruoaksi. Samoin myös keväällä pääsiäinen kertoo siitä, kuinka elämä voitti kuoleman, ja tämä meidän syksyinen pääsiäisemme ilmaisee sen, kuinka me saamme myös itsellemme ylösnousemuksen. Hengellinen ylösnousemus on uskoa Jeesukseen. Mutta aikojen lopussa Jeesus nostaa myös kaikki ihmiset ruumiillisesti kuolleista.

Päivän virsi jatkuu: ”Vaan ylösnousemukseen me täällä uskomme, sen kevään sarastusta tähyilee toivomme.” Jos me keväällä vietämme pääsiäistä, ylösnousemusjuhlaa, on vähintäänkin yhtä soveliasta ajatella ylösnousemusta myös syksyllä. Ei sen tähden, että odottaisimme ylösnousemusta vain niin kuin keväistä toivoa. Ylösnousemus ei ole vain toivon, vaan tämänhetkisen uskon kohde. Niin kuin Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Paavalin mukaan Jeesuksen elämä, hänen ylösnousemuksensa, tulee näkyviin jo nyt meidän elämässämme. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että myös vaikeuksissa meillä on Jeesuksen tähden elämä ja ilo.

Sillä juuri nyt, syksyssä ja kuolemassa, Jeesus Kristus on ylösnousemus ja elämä. Hän sanoo: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” On turha uskoa kuolleiden ylösnousemukseen, ellei usko, että ylösnousemus on ja tulee olemaan yhteyttä juuri Jeesuksen kanssa. Elämä ilman Jeesusta on kuolemaa. Vain elämä Jeesuksen kanssa on todellista elämää, sillä Jeesus Kristus on elämä ja rakkaus ikuisuudesta alkaen.

Job sanoo Vanhassa Testamentissa: ”Minä tiedän, että lunastajani elää.” Job oli menettänyt kaikki lapsensa ja koko omaisuutensa. Hän oli sairas ja uskoi kuolevansa. Silti tai oikeasti juuri sen takia hän ei pelkästään uskonut, vaan myös tiesi lunastajansa elävän. Elämän kärsimyksessä, sen talvessa ja lopulta kuolemassa Jeesus on läsnä elämänä. Jeesus on kuoleman voittaja. Se, jolle elämä on Jeesus, kestää myös oman elämän horjuessa.

Päivän antifoni kuuluu: "Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan." Nämä sanat voisi aivan hyvin kuulua Lasaruksen suusta, kun Jeesus oli pelastanut hänet kuolemasta. Jeesuksen rakkaus ja voima ovat käsittämättömiä. Mutta niin on myös Isän Jumalan rakkaus, kun hän lähetti Jeesuksen ihmiseksi. Jeesus kuoli, niin kuin me kuolemme, ja hän nousi kuolleista, jotta me kaikki nousisimme hänen kanssaan.

Päivän virsi päättyy: ”Me saamme kuolemasta pois katseen kohottaa, katsella Kuningasta, kuoleman voittajaa.” Laulan teille nyt tekemäni laulun, joka alkaa sanoilla: ”Armon antaja, Kristus kuolon voittaja”.

ARMON ANTAJA

Armon antaja,
Kristus, kuolon voittaja,
nousit ylös taivaaseen,
johdat meidät autuuteen.
Tuulenvire meidät virkistää,
näin Henki synnin uhrit herättää,
kantaa laitumelle langenneet.

Kanssa enkelten
ylistämme riemuiten
kirkkautta Karitsan,
kaikkeuden Kaitsijan.
Armo yksin meidät pelastaa,
ja uskon silmin siunaus aukeaa:
saimme vapauden, elämän.

Uuteen maailmaan,
Luojan lasten kunniaan
turhuudesta kuljemme,
päivä paistaa kaikille.
Valheen valta ei nyt kahlitse,
ei epäusko meitä hallitse
Herran rakkauden loisteessa.

Kristus-kuningas,
Jeesus kaikkivaltias,
täällä elää kirkkosi
autuudesta armosi.
Anna meille rauha ainainen,
sen virrata suo läpi sydänten.
Sinä voitat kaikki murheet maan.

Virsi: Liittosi on ihmeellinen

2011-08-30T20:58:00.002+03:00

Kirjoitin seuraavat sanat Ps. 119: 129-136 pohjalta. Se on 10. sunnuntain helluntaista psalmi. Olin liturgina 21.8. Langinkosken kirkossa, ja lauloin silloin virren. Sävel on Philipp Nicolain käsialaa vuodelta 1599, ja on tuttu virrestä 163 "Herätkää, niin huuto kaikaa" ("Wachet Auf").

Liittosi on ihmeellinen,

se kestää iankaikkisuuteen.

Siis laulan aina riemuiten.
Sanasi kun avautuvat,

ne sieluani valaisevat

ja antavat ymmärryksen.

Nyt kaipaa sieluni,

ruumiini, mieleni

totuuttasi.

Oi Herrani, suo armosi,

on suuri rakkautesi.

Kulkuni tee tasaiseksi,

saan luottaa sinun lupaukseesi,

ei vääryys voi nyt vallita.
Vapauteen vie sorron alta,

ja riistä pahuudelta valta,

niin sinua voin seurata.
Kirkasta kasvosi,

opeta tahtosi

Hengelläsi.

On ikuinen, ihmeellinen

tuo armoliitto Jeesuksen!

Psalmi:

Sinun liittosi on ihmeellinen,
siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
        Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee,
        tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki,
minä janoan sinun käskyjäsi.
        Katso puoleeni, anna armosi -
        se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi,
älä anna minkään vääryyden vallita minua.
        Vapauta minut sortajistani,
        että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi.
Opeta minut tuntemaan käskysi!
        Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä,
        koska lakiasi ei noudateta.

Ps. 119: 129-136

Hartauskirjoitus Kymen Sanomissa 28.8.2011

2011-08-30T20:08:00.005+03:00

Usko

”Minä uskon Jumalaan…” Näin selkeästi ja yksinkertaisesti alkaa Apostolinen uskontunnustus, kristillisen uskon lyhyt selitys. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Lehdissä ”Jumala” kirjoitetaan usein pienellä alkukirjaimella, vaikka viitatessa kristinuskon Jumalaan kyseessä on erisnimi. Puuttuu ymmärrys siitä, että Jumala on henkilö, persoona. Joko Jumala kielletään kokonaan tai hänet yhdistetään johonkin universaaliseen elämänvoimaan. Kristillinen usko Jumalaan viittaa sen sijaan siihen, että kaiken takana on persoona, hän: välittävä, rakastava, puhuva Jumala. Tämä antaa perustavanlaatuisen merkityksen myös kaikille ihmissuhteille. Jumala on luonut meidät rakkaudessaan ja on tarkoittanut meidät välittämään toisistamme. Rakkaus ja huolenpito ovat iankaikkisia asioita.

”Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan…” Monet sanovat uskovansa Jumalaan, mutteivät ymmärrä mihin Jeesusta tarvitaan. Mutta – tarvitseeko isä poikaansa? Jumalan olemukseen persoonana, rakastavana, sisältyy se, että hän iankaikkisuudessa rakastaa Poikaansa. Usein Jeesuksen merkitys avautuu henkilökohtaisesti vasta sitten, kun huomaa oman vajavaisuutensa ja rikkinäisyytensä. Synti ei ole hävettävä asia, vaan edustaa meidän inhimillisyyttämme. Jeesus on voittanut synnin tuoman eron Jumalasta, rakkaudesta. Syyttömän kuolema syyllisenä, Jumalan Poika Jumalan hylkäämänä, on kyllin radikaali tapahtuma parantamaan ihmiskunnan eksistentiaalisen ahdingon. Ylösnousemuksen ihme vakiinnuttaa uuden maailmanjärjestyksen: armon.

”Ja Pyhään Henkeen…” On mielenkiintoista huomata, että kaikkein eniten juuri Pyhän Hengen persoonan nimi kirjoitetaan pienillä alkukirjaimilla. Sanana ”henki” tarkoittaa kuitenkin hyvän ilmapiirin ja henkiolennon lisäksi persoonaa. Ihmisellä on henki, sisin, sielu, mikä tekee meistä keitä me olemme. Huoneessa on yllättävän usein monta henkeä. Jumalan Pyhä Henki on kolmas Kolminaisuuden Persoona, ja hän on Rakkauden Henki, jota täynnä Isä ja Poika ovat. Ilman Henkeä usko jää vain teoriaksi. Hän synnyttää uskon, kiinnittää Jeesukseen ja johtaa hyviin tekoihin. On yleinen tosiasia, että toisesta välittävä haluaa antaa rakkaalleen kaikkea hyvää. Pyhä Henki on Jumalan suurin lahja.

Petri Tikka, pastori, Langinkosken seurakunta

Koulun kevätkirkon puhe 1.6.

2011-06-02T17:56:00.003+03:00

”Kaihoten, nyt katselen, kun lentää tuolla lintu pienoinen

se nousta korkealle saa ja nähdä kauniin, kauniin maan.”

Näin kuulimme äskeisessä laulussa. Linnut ovat ihmeellisiä eläimiä. Ne pystyvät lentämään omilla siivillään korkealle. Ne laulavat kauniimmin kuin mikään tai kukaan muu. Meidän on siis syytä kiinnittää huomiota lintuihin ja miettiä, mitä ne voivat opettaa meille.

Tässä on minulla pieni leikkilintu. Se on hieman huvittava, mutta kuitenkin ilahduttava. (tviit) Linnut jaksavat laulaa iloisesti pitkin kesää. Ne muistuttavat laulullaan ja hauskuudellaan siitä, että on aina syytä iloon. Jeesus sanoi aikoinaan: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!”

Elämässä on joskus paljon kiirettä, paljon murheitakin. Suruja ei tarvitse kieltää tai työntää syrjään, mutta kaiken keskellä on hyvä muistaa: meitä rakastetaan. Isä Jumala on luonut kaiken. Hän antaa meille elämän, perheen, ystävät, ruoan, luonnon, kaiken, mitä me tarvitsemme. Ennen kaikkea Jumala lähetti oman Poikansa, Jeesuksen, ihmiseksi maailmaan. Hän koki surumme ja ilomme tässä maailmassa. Jeesus voitti pahan vallan. Hän kuoli meidän syntiemme tähden ja nousi ylös kuolleista, jotta voisimme luottaa Jumalaan.

Neljäkymmentä päivää sen jälkeen, kun Jeesus oli noussut ylös kuolleista, hän astui ylös taivaisiin. Linnut pystyvät lentämään korkealle taivaalle, mutta Jeesus nousi kaikkia avaruuksia ylemmäksi. Jeesus hallitsee koko maailmankaikkeutta armollaan ja rakkaudellaan. Jeesus lähettää meille Pyhän Henkensä, kuin linnun korkeuksista, jotta meillä olisi ilo ja jotta kokisimme hänen rakastavan läsnäolonsa.

Jumala on hoitanut kaikki asiat hyvin. On kesä. Meillä on toivo, rakkaus ja ilo. Niin kuin suvivirsi kertoo: ”Taas linnut laulujansa visertää kauniisti, myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes' kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.” Katsokaa taivaan lintuja (tviit).

Hyvää helatorstaita! Happy Ascension Day!

2011-06-02T17:52:00.002+03:00

Toivotan Sinulle hyvää ja siunattua helatorstaita seuraavin Töölön ensimmäisen kirkkoherran sanoin:

"On alhoissa maan
vaellus vaikeaa.
Kun varjot lankeaa,
tie tummuu vaan.
Kun varjot pitenee,
pimeys vain synkkenee,
ja määränpää
tuskin häämöittää.

Nosta silmäsi
puolehen Herrasi.
Sun raskaan taakkasi
hän ottavi
kantaakseen puolestas,
sä pääset huolestas.
Hän nöyrät aikanaan
korottaa kunniaan.
Ja laakson tie
kirkkaille vuorille vie."

-V. I. Forsman (Händelin Largoon)

Jubilate-saarna

2011-05-15T18:44:00.000+03:00

Saarna Langinkosken kirkossa 15.5.2011 kolmantena sunnuntaina pääsiäisestä (Jubilate)
Päivän Raamatun kohdat: Jes. 54: 7-10, 1. Piet. 1: 3-9, Joh. 17: 11-17

Rakkaat kristityt, riemuitkaa! Tänään on kolmas sunnuntai pääsiäisestä. Jokaisella pääsiäisajan sunnuntailla on oma, päivän psalmin alkusäkeestä saatu latinankielinen nimi. Tämän pyhän nimi on jubilate eli ”riemuitkaa”. Päivän lukukappaleet ja evankeliumi kertovat meille kahdesta asiasta: ilosta ja taivaasta. Jeesuksen ylösnousemus on tuonut meille sanoin kuvaamattoman ilon ja varman toivon iankaikkisesta elämästä. Juuri tänään, kun on myös kaatuneitten muistopäivänä, sopii hyvin ajatella iankaikkisen elämän riemua.

Vanhan testamentin lukukappale luettiin Jesajan kirjan luvusta 54. Siinä kuulimme kohdan, joka kertoo Jumalan antamasta varmasta toivosta. Kohta kuuluu näin:

Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Ihmiset lankeavat, erehtyvät ja eksyvät, ja Vanhasta testamentista muistamme syntisille sukukunnille lausutut tuomiot. Usein ei kuitenkaan huomata niitä lukuisia kohtia, joissa tuomio muuttuu armoksi ja uskollisuudeksi. Tuomion sanat ovat sitä varten, ettemme epärealistisesti ja totuuden vastaisesti panisimme toivoa itseemme. Armahduksen sanat ovat sitä varten, että luottaisimme yksinomaan Jumalan hyvyyteen.

Järisyttävämpää kuvausta Jumalan järkähtämättömästä rakkaudesta tuskin on. Vaikka vuoret järkkyisivät, hänen rakkautensa ei järky. Vuoret, nuo lujat ja vahvat linnakkeet, voivat näennäisen järkähtämättömästä luonteestaan järkkyä. Todellisesti ja pysyvästi järkähtämätön on Herran rakkaus. Ja ikuisesti horjumaton on hänen liittonsa, hänen antamansa rauha. Kaiken perusta on se, että sanat sanoo Herra, juuri sinun armahtajasi.

Ei ole ihme, että tätä Jesajan kirjan kohtaa käytetään usein osana synninpäästöä. Näin on siksi, että uskoisimme synninpäästön olevan varma asia. Jumalan anteeksiantava rakkaus on totta juuri sinun ja minun kohdallamme. Sinä olet vanhurskas, autuas ja pelastettu Jeesuksen tähden.

Jesajan kirjan luku 54 seuraa lukua 53, jossa on kuvaus Herran kärsivästä palvelijasta, tunnetuin profetia Messiaasta. Jumalan rakkauden järkähtämättömyys on tullut esille siinä, että hänen oma Poikansa kuoli ja nousi ylös kuolleista meidän kaikkien tähden. Ylösnousemus, joka herättää kaikki kuolleista viimeisenä päivänä, on jo toteutunut Jeesuksessa. Taivaan riemu on jo täällä!

Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä kuulimme nämä sanat: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” Riemuitseminen tapahtuu tässä ja nyt, verbin aikamuoto on preesens kreikankielisen alkutekstin mukaan. Myös uskon päämäärän saavuttaminen on jo tapahtumassa.

Jeesus on ylösnousemuksellaan kukistanut synnin, lain, kuoleman, helvetin ja saatanan. Me elämme tästä muutoksesta ja voitosta. Me olemme muuttumassa, emme omasta voimastamme, vaan lunastajamme rakkauden rajattomasta voimasta. Maailmassa meillä on tuska ja ahdistus, ja synti kietoo meitä monella tapaa. Mutta meidän ei tarvitse katsoa omia vajavaisuuksiamme, koska hän, joka on täydellinen, on päästänyt meidät vapaiksi.

Jeesus sanoo: ”Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.” Ilo ja taivas ovat täällä nyt keskellämme. Jeesus kuoli, ja nousi ylös kuolleista. Tämä on ihme! Koska tämä on totta, kaikki on muuttunut. Itseemme käpertymisen aika on loppunut. Vapauden, keskinäisen armahduksen ja rakkauden aika on koittanut. Rauhanliitto on pystytetty ikiajoiksi. Rakkaus on asettunut valtaistuimelleen. Jeesus elää! Rakkaat kristityt, ylistäkää Herraa!

Saarna hyvän paimenen sunnuntaina (Sermon on John 21:15-19)

2011-05-08T21:23:00.008+03:00

Langinkosken kirkko

Saarnasin 8.5.2011 Langinkosken seurakunnan messussa. Oli yhtä aikaa hyvän paimenen sunnuntai ja äitienpäivä. Lauloin myös minun ja isäni sävellyksen Psalmi 23 sekä virolaisen laulun Äidin sydän, sekä avustin ehtoollisessa. Liturgina oli Tero Hietanen, kanttorina Niina Venäläinen. Saarnaan myös ensi sunnuntaina Langinkoskella Kotkassa, ja minut vihitään papiksi Mikkelin tuomiokirkossa 22.5.

English summary: I preached in Langinkoski Church (in Kotka, Finland) on John 21:15-19. Jesus asked Peter "do you love me?" three times, like Peter had denied Him three times, and gives him a new task: "feed my sheep". The fisher of men becomes a pastor, a shepherd, of men. Fishing, gaining new disciples, is futile without shepherding, feeding those who believe with forgiveness. Peter had learned this the hard way: he had denied Jesus, but had been forgiven by the same sacrificial death he could not understand. Jesus pastored Peter through His death and resurrection, and through His words. Jesus takes care of us with forgiveness like a good shepherd. His grace gives our love its strength.

Evankeliumi
Joh. 21: 15-19
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani." Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."

Rakkaat kristityt, nyt on kevät! Elämme pääsiäisaikaa. Hyvän paimenen sunnuntai sopii mainiosti äitienpäivään. Kumpikin juhlapäivä kertoo meille siitä, miten ylitsevuotava rakkaus toimii maailmassa.

Simon Pietari oli ammatiltaan kalastaja, kalojen kalastaja, Jeesuksen kutsusta myös ihmisten kalastaja. Viime sunnuntain evankeliumissa Pietari oli ollut muiden opetuslasten kanssa kaloja kalastamassa. Aluksi he eivät saaneet mitään saalista. Jeesuksen ilmestyttyä rannalle ja neuvottuaan heitä opetuslapset saivat kuitenkin sataviisikymmentäkolme kalaa. Antiikin maailmassa oli aikansa käsityksen mukaan yhteensä 153 kansaa. Toisin sanoen kalasaaliin runsas määrä on vertauskuva apostolien tulevasta varsin menestyksekkäästä lähetystyöstä.

Tämän päivän evankeliumissa kalastajasta tulee kuitenkin paimen. Apostolin virkaan ei kuulu pelkästään ihmisten kalastaminen, mihin Jeesus oli aluksi kutsunut opetuslapset. Ihmisten kalastaminen on uusien ihmisten tuomista pelastuksen yhteyteen evankeliumin ja armon julistuksella. Paimentaminen on taas niiden jatkuvaa hoitamista, jotka ovat uskon ja kasteen kautta pelastettuja. Paimentehtävään kuuluu ruokkiminen eli ehtoollisen jakaminen ja kaitseminen eli sanan saarnaaminen. Sana ”pastori” tarkoittaa alun perin juuri paimenta.

Kalastaminen on voittojen hankkimista, paimentaminen pitkäjänteistä toimintaa. Kumpaakin tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä. Ennen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta Pietari oli kuitenkin tajunnut vain kalastuksen, välittömän voiton, merkityksen. Kun hän joutui lopullisesti pettymään itseensä, juuri silloin alkoi myös paimentehtävän merkitys kirkastua. Tappion jälkeen Jeesus ei hylkää, vaan hoitaa anteeksiannolla ja rakkaudella niin kuin hyvä paimen.

Pietari oli Juudaksen jälkeen Jeesuksen kaikkein selvimmin pettänyt opetuslapsi. Kukaan muu apostoleista ei kieltänyt julkisesti opettajaansa. Suurin osa vain karkasi. Miksi Pietari, joka oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, kielsi hänet kolme kertaa? Koska hän ei voinut kestää sitä, että Jumalan kunnia murtui ristin tiellä. Pietari katsoi kaikessa ensisijaisesti Jumalan kunniaa ja pyrki miellyttämään häntä kiivailemalla uskonnon puolesta. Vahvaa Jumalaa etsivä tekojen ja tahdon hurskaus koki takaiskun.

Jeesuksen kolminkertainen kysymys ”rakastatko minua?” tuo siis kipeän asian esille. Eteenpäin ei päästä, ellei menneisyyttä ole kohdattu. Tuomion sanaa ei kuulu, vain kysymys, johon Jeesus jo tietää vastauksen. Pietari on kohdannut oman itsetietoisen ylpeytensä ja nähnyt Jeesuksen rakkauden ylösnousemuksessa. Kolminkertaisella kysymyksellään Jeesus näkee Pietarin sellaisena kuin hän on, kohtaa hänen sisimpänsä, vapauttaa hänet ja antaa hänen nähdä samanaikaisesti heikkoutensa ja mahdollisuutensa. Tällä tavoin hyvä paimen katsoo kaikkia meitä. Armosta voimansa saanut rakkaus saa tehtävän, kun Jeesus sanoo Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani.”

Niin kuin Jeesus oli rakastanut ja hoitanut opetuslastaan, saa nyt Pietari tehtävän hoitaa muita eksyneitä, haavottuneita ja karanneita lampaita. Juuri tänään äitienpäivänä mieleemme tulevat myös kaikki äidit, jotka ehdoitta rakastavat ja arvostavat lapsiaan kaikilla heidän teillään. Niin kuin paimenet, myös äidit ottavat omat karitsansa syliinsä, hoitavat, ruokkivat ja opastavat heitä.

Herra on meidän paimenemme. Hänen armostaan meidän rakkautemme saa voimansa. Elämä ei ole suoritusta, vaan lahjaa. Pietari oppi tämän kovan tien kautta, ja kalastajasta tuli paimen. Ylösnousseen askelissa on hyvä kulkea. Me saamme kulkea vihreillä, avarilla niityillä, vapauden maisemissa, rakastaen toisiamme ja rakastaen Jumalaa.

Lähettimen 1/2011 pääkirjoitus

2011-05-06T13:47:00.006+03:00

Lähetin on Opiskelijoiden Lähetysliiton jäsenlehti. Olen tämän vuoden alusta saakka ollut lehden päätoimittaja, toisin sanoen kerään siihen artikkelit. Vuoden ensimmäinen numero (niitä on yleensä kolme vuosittain) ilmestyi vastikään. Tässä on pääkirjoituskeni.

PÄÄSIÄINEN LÄHETTÄÄ VALOAAN

Elämme jännittäviä aikoja. Sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kirkossa pinnan alla kyteneet kahtiajaot ovat tulleet voimalla esille. Politiikassa suomettumisen luoman konsensuksen aika alkaa olla lopullisesti ohi. Mielipiteitä saa sanoa suoraan, mutta osapuolet tuppaavat heittämään lokavettä toistensa niskaan. Samoin on kirkossa. Pitkään vallinnut keskinäinen yhteisymmärrys eri suuntausten kesken on hajoamassa. Niin kutsutut liberaalit tuomitsevat konservatiiveiksi väitettyjä ja päinvastoin.

Kaiken ideologisen sekamelskan keskellä on helppo unohtaa se, mikä todella yhdistää meitä kaikkia. Samanmielisyys ei ole yhteyden tae, päinvastoin, jopa este sille. Yhdistävä tekijä on se, että me olemme ihmisiä ja että erehtyminen on inhimillistä. Rakkaus toista ja toisenlaista kohtaan on vaikeaa - ei kuitenkaan siksi, että toiseus olisi itsessään jotenkin arvokasta taikka sitten paheksuttavaa. Erilaisen rakastaminen on vaikeaa siksi, että rakkauden kohde ei ole minä itse.

Jumala ei rakasta itseään. Hän rakastaa sitä, mikä on toista. Isä rakastaa Poikaa Pyhässä Hengessä. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi Poikansa, oman sydämensä, kuolla meidän tähtemme. Suvaitsevainen Jumala olisi jättänyt ihmisen toteuttamaan omaa itseään. Samoin parannusta vaativa Jumala olisi vain odotellut meiltä tahdonratkaisuja. Rakastava Jumala päätti kuitenkin vapauttaa meidät sekä synnin että lain verkoista. Meidät on päästetty sekä oman erinomaisuutemme ihailusta että itsemme ruoskimisesta. Saamme elää ihmetyksessä, uskoen armoon, näin oppien kiittämään, kunnioittamaan ja rakastamaan Jumalaa, itse toiseutta.

On vihdoin aika päästä irti kahtiajaottelussa yhteiskunnassa ja kirkossa. Vähintäänkin voimme oppia elämään erilaisten näkemysten keskellä sekä totuudessa että rakkaudessa. Kirkossa tähän vaatii meitä jo kristillisen todistuksen uskottavuus. Lähetystyö onnistuu lähellä ja kaukana vain, jos rakennumme yhteisestä uskostamme ja viemme sitä yhdessä eteenpäin. Evankeliumin kautta tulevaisuuden ja toivon näköalat aukenevat kuin itsestään.

Opiskelijoiden Lähetysliiton jäsenet ja sen ystävät ovat lähetyksen eturintamassa siinä suhteessa, että meillä pelaa rauhallinen yhteishenki ja toteutamme pirteästi myös ekumeniaa. Kiistoja jäsenten kesken toki on – se on inhimillistä! Niitä voisi siis olla enemmänkin. Mutta me emme kyseenalaista sitä, että meillä on yhteinen usko. Usko, joka on armorikas ja kaikin puolin valaiseva.

Pääsiäinen lähettää valoaan. Jeesuksen ylösnousemus on se voima, joka lähettää meidät maailmaan. Pääsiäisen tapahtumat antoivat ja antavat meille vapautuksen, koska Jeesus on todella noussut kuolleista. Kaikki on tehty.

Petri Tikka

Lähettimen päätoimittaja

vihitään papiksi 22.5.2010 Mikkelin tuomiokirkossa

"To God, How did you get invented?”

2011-05-03T20:09:00.003+03:00

Archbishop Rowan Williams responded thoughtfully to a theological question from a six year-old girl:

Dear Lulu,

Your dad has sent on your letter and asked if I have any answers. It’s a difficult one! But I think God might reply a bit like this –

‘Dear Lulu – Nobody invented me – but lots of people discovered me and were quite surprised. They discovered me when they looked round at the world and thought it was really beautiful or really mysterious and wondered where it came from. They discovered me when they were very very quiet on their own and felt a sort of peace and love they hadn’t expected.

Then they invented ideas about me – some of them sensible and some of them not very sensible. From time to time I sent them some hints – specially in the life of Jesus – to help them get closer to what I’m really like.

But there was nothing and nobody around before me to invent me. Rather like somebody who writes a story in a book, I started making up the story of the world and eventually invented human beings like you who could ask me awkward questions!’

And then he’d send you lots of love and sign off.

I know he doesn’t usually write letters, so I have to do the best I can on his behalf. Lots of love from me too.

+Archbishop Rowan

Uusi pastori / A New Pastor

2011-03-29T18:59:00.003+03:00

Minusta tulee pappi! Minut on valittu Langinkosken seurakunnan nuorisopastorin viransijaiseksi. Työt alkavat toukokuun kuudes päivä, ja päättyvät aikaisintaan ensi vuoden maaliskuussa. Langinkoski sijaitsee Kotkassa. Seurakunta on osa Mikkelin hiippakuntaa, joten minut vihitään papiksi Mikkelin tuomiokirkossa (en tiedä vielä päivämäärää).

I shall become a Lutheran pastor! Thanks be to God. I have been chosen for a ten month position as a youth pastor in Langinkoski parish. It is in the city of Kotka (80 miles east of Helsinki). God has given what He has called me to do.

Kulttuuriklubi: Valo ja pimeys - Helena Hietanen

2011-02-07T16:39:00.001+02:00

Kulttuuriklubi on Töölön seurakunnan isännöimä tapahtumasarja, jossa käsitellään kulttuuria ja uskoa tuoreista näkökulmista. Minä ja pastori Riikka Wikström vastaamme tapahtumista. Kevään ensimmäisessä tilaisuudessa taitelija Helena Hietanen kertoo kuviensa avulla siitä, miten valosta tuli hänen uskonsa kuva. Puhujia ovat mm. Jukka Relander, Kari Tikka ja Ritva Oksanen. Ja on myös paneeli fantasiasta ja kristinuskosta.

~~~~~

Kuvanveistäjä Helena Hietanen kertoo valon merkityksestä teoksissaan: miten hänelle sairauden kautta valo, teostensa materiaali tulikin Jumalan kuvaksi. Tie kuvataiteilijasta eläkeläiseksi on ollut pitkä prosessi, jossa taiteen kautta löytynyt veistosmateriaali valo tulikin Helenalle vakavassa kriisissä auttajaksi ja pikkuhiljaa myös uskon kuvaksi.

"Kuvieni kautta voin kertoa tästä hyvinkin henkilökohtaisesta tiestäni.
Siihen liittyy myös vahvasti rukous ja sen kautta kokemani tärkeät ja toivoa antaneet rukousvastaukset voimakkaine kokemuksineen. Valo on niissäkin ollut mukana" Helena kertoo.

Helena Hietanen on Töölön seurakunnan jäsen ja Taivallahden seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen vuosilta 2006-2010. Hän asuu Töölössä Lallukan taiteilijakodissa. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla sekä saanut mm. Kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2000 ja Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnon yhdessä miehensä kuvataiteilija Jaakko Niemelän kanssa vuonna 2009.

~~~~~

Kulttuuriklubi: torstaisin Töölön kirkossa klo 19 näinä päivinä:

10.2. Valo ja pimeys - Helena Hietanen
24.2. Satuvuolu-esitys; kertomusperinne nykyajassa - Joel Nokelainen
10.3. Kysy mitä vain - Jukka Relander
7.4. Fantasia ja kristinusko - paneelikeskustelussa Petri Tikka, Esko Miettinen, Johanna Vainikainen-Uusitalo
28.4. Uskosta taiteeseen - Juha Luodeslampi
12.5. "Tuuli puhaltaa missä tahtoo" - Kari Tikka esittelee uutta oopperaansa
19.5. Näyttelijäntyö - Ritva Oksanen

Tilaisuudet ovat tarkoitettu kaikenikäisille ja -kaltaisille, kultuurista ja uskosta kiinnostuneille ihmisille. Kulttuuriklubin suunnittelijat ja vastuuhenkilöt ovat seurakuntaneuvoston jäsen Petri Tikka sekä nuorten aikuisten pappi Riikka Wikström.

Kirkkovaltuusto

2011-01-27T23:09:00.002+02:00

Olin tänään Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa varamiehenä. Olen Töölön seurakuntaneuvoston jäsen, mutta myös 1. varasijalla kirkkovaltuustossa Tulevaisuus ja toivo -listalta. Toimin sijaisena Ritva Oksaselle, joka on Hämeenlinnassa Niskavuori-näytelmän pääosassa. Hän ei siis pääse useimpiin valtuuston kokouksiin tänä vuonna. Kokous meni rattoisasti, vaikka venyikin kolmen tunnin mittaiseksi. Olin Töölöä edustamassa Vesa Virrin, Mikko Niiniluodon ja Jarmo Leppiniemen kanssa.

2/3 kirkkovaltuuston jäsenistä on uusia. Siksi myös kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi valittiin uusi ihminen, filosofian tohtori Juha Sihvola. Hän on siis nyt Helsingin seurakuntien ykkösmaallikko. Hieno mies, hyvä valinta! Hänellä on laajaa näkemystä, hallinnollista osaamista ja yhteistyökykyinen olemus. On aina hauskaa osallistua äänestykseen. Se suoritettiin viemällä suljettu lappu kulhoon. Äänet menivät 55 Juha Sihvola - 33 vanha puheenjohtaja Timo Sahi (lääkintäkenraalimajuri).

Kirkkoneuvoston jäsenet ja varapuheenjohtaja valittiin monimutkaisen valitsijamiessysteemin kautta. Kirkkoneuvoston vpj on nyt töölöläinen kauppatieteiden tohtori Jarmo Leppiniemi. On hyvä, että kaikki seurakunnat ovat tasaisesti edustettuina seurakuntayhtymän "hallituksessa", kirkkoneuvostossa.

Aluksi laulettiin virsi 416:1,2,6,7, lopuksi 600. Komeaa veisuuta!

Kynttilänpäivän messu kansallismuseossa / Candlemass in the National Museum of Finland

2011-01-19T23:28:00.005+02:00

Ajankohta	6. helmikuuta 2011 · 12:00 - 13:30

Paikka	Suomen kansallismuseo Mannerheimintie 34 Helsinki, Finland

Tervetuloa historialliseen jumalanpalvelukseen! Uusi Töölön seurakunta järjestää tänä vuonna kaksi messua kansallismuseossa: kynttilänpäivänä 6.2. ja Marian ilmestyspäivänä 27.3. Temppeliaukion kirkon ollessa remontissa Etu-Töölö palaa juurilleen: vanha Taivallahden seurakunta piti ensimmäisiä jumalanpalveluksiaan kansallismuseossa 1960-luvulla.

Kynttilänpäivän messussa saarnaa kirkkohistorian professori emeritus Eino Murtorinne. Liturgina on kirkkoherra Auvo Naukkarinen. Tilaisuuden organisoija on pastori Eeva Tikka.

Museomessu järjestetään kansallismuseon auditoriossa. Musiikista vastaavat Matti Kilpiön johtama vapaaehtoisten kuoro sekä Tuomas Karjalaisen johtama Töölön seurakunnan kamariorkesteri. Jumalanpalveluksen jälkeen museo järjestää kierroksen kirkollisiin näyttelyihin. Sen jälkeen on kirkkokahvit.

Welcome to a historic Mass! While the Temppeliaukio Church is being renovated, the Töölö parish will hold two services in the Finnish National Museum. They will be on 6th of February (Candlemass) and 27th of March (Annunciation of Mary). The services will be followed by a tour of the museum's church exhibitions and coffee. In the 1960's, before Temppeliaukio church was built, the Taivallahti parish held regular services in the National Museum.

invitation in Facebook / kutsu tapahtumaan

Synkkyyteen saapui kirkkaus / Into the Dark There Came a Light

2011-01-02T16:51:00.006+02:00

Synkkyyteen saapui kirkkaus, 
ylhäältä aamunkoitto. 
"On maailmassa rakkaus", 
soi enkellaulu, -soitto. 
Nyt ihminen niin pienoinen 
on suuri Jumalamme, 
ainoa auttajamme.

Me saamme lapsen lahjaksi, 
rauhaksi riistoon, vaivaan.
Ja tuomio käy tyhjäksi, 
se vaihtuu armoon taivaan. 
Jo hiljenee ja valkenee 
yö synnin ahdistuksen, 
työ alkaa pelastuksen.

Ei vuoksi oman kunnian 
saapunut tänne Luoja, 
vaan vuoksi kurjan maailman,  
elämän uuden tuoja.
Vie kuolemaan tie valtiaan.
Näin kaikki loppuu kerran, 
ei koskaan armo Herran. 

On noussut ylös haudastaan  
anteeksianto itse. 
Hän sielussaan ja ruumiissaan 
toi voiton ristin teitse.
Hän pelastaa, hän vapauttaa, 
hän, Messiaamme Kristus,
Jumalan Poika, Jeesus. 

sanat: Petri Tikka
lauletaan virren 387 sävelmällä

Into the dark there came a light, 
more radiant than the morning.
"On earth there is a love most bright", 
the angels sing rejoicing. 
A human child, so small and mild: 
our God is now a mortal, 
in grace He is immortal.

A prince of peace we have for us, 
the victor over oppression; 
by grace divine He will suppress
both judgement and transgression.
The night of sin, the plight therein
before His might are quaking, 
salvation's dawn is breaking.

God, our Creator, came not by
our fate to show his glory,
for us our King was born to die, 
a true memento mori.
His path is strife, His death is life: 
to all there is an ending, 
yet, God's grace is unending.

Forgiveness rises from the grave: 
more radiant than the morning.
O Lord, enslavement You enslave: 
let humans sing rejoicing!
A history of victory
You were and are forever,
Christ Jesus, God's Son, Saviour. 

lyrics: Petri Tikka (on Christmas 2010-2011)
melody: "Was Gott Tut" (1679) by Severus Gastorius

Jouluna Jumala syntyi

2010-12-24T01:46:00.001+02:00

Jouluna Jumala syntyi,

paras poika pakkasella.

- Kanteletar

Tänä armon vuonna 2010 pakkanen alkoi eteläisessäkin Suomessa jo hyvissä ajoin marraskuun puolella. Marras tarkoittaa kuolemaisillaan olevaa. Joulukuun nimi oli taas 1600-luvulle asti talvikuu. Marraskuu on selkeä nimi – lehdet ovat kuolleet, maa on kuollut. Talvikuu on kesäkuun vastineena luonteva. Martaasta talveen: kuolemasta on lyhyt matka pakkaseen valon vähetessä. Ei siis ihme, että talvi teki varaslähdön. Miten joulu, ilon juhla, voi liittyä tähän kylmyyteen?

Marrasta seuraa talvi myös ihmisen sisimmässä. Synti, suru tai sairaus on jäätäkin viileämpi viilto. Sen meistä kukin tietää parhaiten. Pettymys tuo masennuksen. Mutta puutteita myös kaunistellaan; se on inhimillinen pakopaikka. Sielu on vaarassa joutua ylpeän roudan alle – tai hukkua epätoivon hankeen.
Kuoleman varjo, talveen johtava marras on synkkä. Pelkoa ei kuitenkaan tarvitse olla. Elämän talvi muuttuu jouluksi. Purevaan pakkaseen saapuu lämmin henkäys. Tämä ei ole totta vain vertauskuvallisesti. Jouluna historia muuttui. Ihmisen hapuiluun ja vaivaan saapui ratkaisu. Jumala tuli ihmisten keskelle.

Joulu tarkoittaa juhlaa. Se on juhla, koska Jumala syntyi ihmiseksi. Se on Jeesuksen syntymäpäivä. Hän ei kuitenkaan saa lahjoja, vaan antaa lahjansa meille. Koko maailman pelastus oli Israelin profeettojen ennustusten mukaan lapsen varassa, lapsen, josta tulisi kipujen mies ja sairauden tuttava. Jeesus, neitsyen Marian poika, syntyi meitä jokaista varten. Hänen syntymänsä toi valon ja lämmön pimeyteen ja pakkaseen. Joulu toi kesän talven keskelle.

Kylmyyden sokaisemat ihmiset eivät kuitenkaan ottaneet Jeesusta vastaan. Hän oli ihmisten hylkäämä ennen syntymäänsä – ja syntyi eläinten lämmittämään talliin. Mutta jo ennen kuin pääsiäinen toi voiton ihmisten synneistä, valo ei voinut hillitä itseään. Ensimmäisenä jouluna Betlehemin valo ja enkelien evankeliumi johtivat paimenet, aikanaan alhaisimman ammatin edustajat, kumartamaan kapaloitua Messiasta. Vaatimattomassa juhlapaikassa paimenet saivat kohdata armon tuojan.

Hyljeksittynä Herra syntyi, hylättynä hän kuoli. Jeesus sai kohdata inhimillisen ylpeyden. Hänen kokemansa viima oli lähtöisin meistä ihmisistä. Hän valitti tuskaansa, hän pyysi poispääsyä. Hän oli täysi ihminen, mutta teki kaiken meidän tähtemme jumalallisessa rakkaudessaan. Valo kirkastui kaikille ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisenä. Isän Jumalan iankaikkinen Poika – valo valosta, Jumala Jumalasta – voitti pimeyden syntymällä synkkyyteen ja kukisti kuolemallaan kuoleman.

Jeesus syntyi 25.12. noin 2010 vuotta sitten, puoli vuotta serkkunsa Johanneksen syntymän jälkeen ja viisitoista kuukautta sen jälkeen, kun pappi Sakarias oli kohdannut enkelin kaikkeinpyhimmän edessä suurena sovituspäivänä. Sakarias mykistyi epäuskonsa tähden, mutta hänen poikansa Johannes Kastaja huusi kovemmin kuin kukaan: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Meidän tähtemme, meidän pakkaseemme, meidän syntiimme syntyi Jumala ihmiseksi, parhaaksi pojaksi, Pelastajaksi, luodun ja Luojan Sovittajaksi.

Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähet taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa
syntyessä suuren Luojan,
yliarmon auetessa.

Petri Tikka
teologian maisteri

P.S. Tämä juttu julkaistiin Lähettimessä, Opiskelijoiden Lähetysliiton jäsenlehdessä; olen sen päätoimittaja ensi vuoden alusta alkaen.

On Viisaudessa Henki - apokryfilaulu

2010-12-05T15:31:00.001+02:00

Sanat: Petri Tikka Viisauden kirjan (7:22-23, 11:22-25) pohjalta
Sävelmä: "Thaxted", Gustav Holst, orkesterisarjasta The Planets
Petri Tikka laulaa Kari Tikan säestämänä Temppeliaukion kirkossa 24.11.2010 apokryfitilaisuudessa.

"There is a Spirit in Wisdom"
Lyrics: by Petri Tikka, based on the Wisdom of Solomon (7:22-23, 11:22-25)
Melody: "Thaxted" from "The Planets" by Gustav Holst
Petri Tikka sings accompanied by his father, Kari Tikka.

On Viisaudessa Henki, pyhä, älyllinen,
ainoa laatuansa ja monimuotoinen,
ohutta ohuempi ja herkkäliikkeinen,
hiljainen, puhdas, kirkas ja ystävällinen,
se riippumatta kulkee, on varma levossa,
se rakkaudessa liikkuu, se valvoo kaikkea.

Kuin vaakakupin hiekka on koko maailma,
se sinun edessäsi on kastepisara.
Synneiltä suljet silmät, suot armon kaikille,
on kaikki mahdollista sinulle, Herramme.
Rakastat olevaista, et vihaa luomaasi.
Jos tyhjästä et loisi, ei mitään olisi.

"Viisaudessa on henki,
älyllinen ja pyhä,
ainutsyntyinen ja monimuotoinen,
ohuen ohut, herkkäliikkeinen,
erillinen, tahraton ja kirkas,
järkkymätön, hyvyyttä rakastava, vireä,
riippumaton, hyvää tekevä, ihmisrakas,
vakaa, varma ja levollinen,
kaikkivoipa ja kaikkea valvova."
Viisauden kirja 7:22-23

"Kuin hiukkanen vaakakupissa
on koko maailma sinun edessäsi,
kuin maahan pudonnut aamukasteen pisara.
Mutta sinä olet kaikille armollinen,
koska kaikki on sinulle mahdollista,
sinä suljet silmäsi ihmisten synneiltä,
jotta he kääntyisivät,
sillä sinä rakastat kaikkea olevaa
etkä inhoa mitään luomaasi --
jos jotakin olisit vihannut,
et olisi luonut sitä."
Viisauden kirja 11:22-24

Wisdom of Solomon (NRSV):

7: 22 for wisdom, the fashioner of all things, taught me.
There is in her a spirit that is intelligent, holy,
unique, manifold, subtle,
mobile, clear, unpolluted,
distinct, invulnerable, loving the good, keen,
irresistible, 23 beneficent, humane,
steadfast, sure, free from anxiety,
all-powerful, overseeing all,
and penetrating through all spirits
that are intelligent, pure, and altogether subtle.

11:22 Because the whole world before you is like a speck that tips the scales,
and like a drop of morning dew that falls on the ground.
23 But you are merciful to all, for you can do all things,
and you overlook people's sins, so that they may repent.
24 For you love all things that exist,
and detest none of the things that you have made,
for you would not have made anything if you had hated it.
25 How would anything have endured if you had not willed it?
Or how would anything not called forth by you have been preserved?

"Jumalan armo J.R.R. Tolkienin legendariumissa" - artikkeli teologia.fi-sivustolla

2010-12-01T19:27:00.000+02:00

Teologia.fi on alan tutkimusta yleistajuisesti esittelevä sivusto. Minulta pyydettiin sinne graduuni liittyvää artikkelia. Kirjoitin sen armon merkityksestä Tolkienin legendariumissa. Tässä linkki artikkeliin.

"J.R.R. Tolkien (1892-1973) oli englantilainen kielitieteilijä ja kirjailija. Hänen pääteoksensa ovat Taru Sormusten herrasta (1954-1955), Hobitti (1937) sekä postuumisti julkaistu Silmarillion (1977). Uskoltaan Tolkien oli roomalais-katolilainen. Tolkienin fantasiakertomukset muodostavat kokonaisuuden nimeltään legendarium, joka alkaa maailman luomisesta ja päättyy ihmisten hallitseman aikakauden alkuun. Keskeisissä juonenkäänteissä olennaiseksi osoittautuu turmeltuneeseen maailmaan tuleva ulkopuolinen, ansioton apu. Kristillisin termein ilmaistuna kyse on Jumalan armosta."

Minut on valittu Töölön seurakuntaneuvostoon /// Elected to the Töölö parish council

2010-11-16T17:39:00.000+02:00

Ensi vuoden alusta alkaen olen yksi Töölön seurakuntaneuvoston neljästätoista jäsenestä. Sain 108 ääntä. Helsingin kirkkovaltuustoon sain 144 ääntä, ja olen sinne 1. varasijalla Tulevaisuus ja toivo -listalla. Kiitos kaikille äänestäneille ja tukeneille!

Seurakuntaneuvostoon pääsi kahdeksan Tulevaisuus ja toivo -listalta, jota minä olin aloittamassa. Yhteistyö, raikkaus, avoimuus ja osaaminen ovat valttikorttejamme. Olen todella kiitollinen. Nyt on loistava mahdollisuus uudistaa seurakuntaamme ja vahvistaa ihmisten suhdetta kirkkoon. Vaaliteemani ovat nähtävissä täällä. Yhdistyvien Töölön ja Taivallahden seurakuntien tulokset ovat täällä.

---

Starting January 2011, I will be one of the fourteen members of the Töölö parish council. I got 108 votes in the Evangelical Lutheran Church of Finland parish elections. I also got 144 votes for the Helsinki joint parish board, and I will be a deputy representative there. Thank you for all those who voted for me or supported me!

Manassen rukous / The Prayer of Manasseh

2010-11-09T22:00:00.005+02:00

Manassen rukous on osa luterilaisen kirkon Vanhan testamentin apokryfikirjoja. Se on liiteosana roomalais-katolilaisten Raamatussa, kanoninen asema sillä on ortodoksisessa kirkossa. Rukous on muodostonut minulle hyvin rakkaaksi sen myötä, kun apokryfikirjojen uusi suomennos ilmestyi viime vuonna. Toivoisin, että mahdollisimman moni saisi itselleen apokryfit sisältävän Raamatun. Ne ovat hyvää luettavaa. Haluan jakaa tämän rukouksen kanssanne.

The Prayer of Manasseh is a part of the apocryphal books of the Old Testament in the Lutheran Bible. It is appended to the Roman Catholic Bible, and it is part of the deuterocanonical books in the Orthodox Church. The Prayer has become very dear to me after a new Finnish translation of the apocryphal books was published last year. I would hope that as many people as possible would have a Bible with the apocryphal books in them. They are good to read. I would like to share this Prayer with you: http://bible.oremus.org/?ql=26864532

1 Herra, Kaikkivaltias,
meidän isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin
ja heidän vanhurskaiden jälkeläistensä Jumala!
2 Sinä olet luonut taivaan ja maan,
niiden kaiken kauneuden ja järjestyksen.
3 Sinä kahlitsit meren sanallasi,
sinä suljit syvyyden ja sinetöit sen
pelottavalla, kunnioittavalla sanallasi.
4 Sinun mahtisi edessä
jokainen vapisee ja säikkyy,
5 sillä sinun voimaasi ja kirkkauttasi
ei voi kukaan vastustaa.
Vihaasi, jolla uhkaat syntisiä,
ei kukaan kestä.
6 Mutta mittaamaton, käsittämättömän suuri
on myös armo, jonka olet luvannut.
7 Sinä olet Herra, sinä ole Korkein,
lempeä, pitkämielinen ja täynnä armoa.
Sinä voit muuttaa mielesi,
peruuttaa määräämäsi rangaistuksen.

[Herra, sinä olet hyvä ja lempeä.
Niille, jotka tekevät syntiä sinua vastaan,
olet luvannut, että he voivat kääntyä
ja saada sinulta anteeksiannon.
Suuri on armosi. Sinä olet päättänyt,
että syntinen voi kääntyä ja pelastua.]

8 Herra, vanhurskaiden Jumala!
Et sinä vanhurskailta vaatinut kääntymystä -
eiväthän Abraham, Iisak ja Jaakob tehneet syntiä sinua vastaan.
Minulle, syntiselle, sinä annoit mahdollisuuden kääntyä,
9 sillä syntejä, joihin olen syyllistynyt,
on enemmän kuin meressä hiekanjyviä.
Herra, usein olen rikkonut, hyvin usein,
niin paljon olen tehnyt vääriä tekoja,
etten ole arvollinen nostamaan silmiäni
ja katsomaan taivaan korkeuteen.
10 Raskaat rautakahleet painavat minut kumaraan,
syntieni tähden virun hylättynä
enkä saa lievitystä,
koska sytytin sinun vihasi.
Tein sitä, mikä on väärää sinun silmissäsi:
pystytin vieraiden jumalien kuvia
ja annoin niille iljetyksille yhä enemmän sijaa.

11 Nyt painun sydämessäni polvilleni
ja rukoilen, että osoitat laupeutesi.
12 Olen tehnyt syntiä, Herra, olen tehnyt syntiä
ja tiedän rikkoneeni lain.
13 Minä rukoilen sinua, minä pyydän:
anna anteeksi, Herra, anna anteeksi!
Älä anna minun tuhoutua rikkomuksiini,
älä iäti vihaa, älä pidä muistissa pahuuttani
äläkä tuomitse minua maan syvyyksiin -
sinä, Herra, olet katuvien Jumala!
14 Osoitat hyvyytesi siinä mitä minulle teet:
suuressa armossasi pelastat minut,
vaikka en sitä ansaitse.
15 Niin kauan kuin elän, kiitän sinua.
Sinun ylistystäsi laulavat kaikki taivaan joukot,
sinun on kunnia ikuisesti. Aamen.

Usko ja fantasia - vuoropuhelu / Religion and Fantasy - a Dialogue

2010-11-05T12:38:00.003+02:00

Ajankohta/time	8. 11. 2010 · 18:00 - 20:00

Paikka/place	Arkadia International Bookshop Pohjoinen Hesperiankatu 9 Helsinki, Finland

Tervetuloa keskustelutilaisuuteen, jonka pidämme minä, Petri Tikka (s. 1986), ja Esko Miettinen (s. 1947). Olemme kummatkin teologeja, jotka ovat tutkineet uskonnon ja fantasian suhdetta. Aluksi keskustelemme aiheesta, sitten on yleisökysymysten aika. Laulan tilaisuudessa Tolkienin tuotantoon perustuvia laulujani.

Hyvä ja paha, kuolema, ikuisuus ja pelastus ovat uskolle ja fantasiakirjallisuudelle yhteisiä aiheita. Kuitenkin fantasian suosio pysyy tasaisena, kun taas kirkkoon kuuluminen on yhä epävarmempaa. Saataisiinko yhteyden avulla aikaan hedelmällistä vuoropuhelua kulttuurin ja kirkon välille?

Fantasia hahmottaa maailmaa tarinoiden kautta, myyttisesti. Se ei ole pakoa todellisuudesta, vaan protesti yksitoikkoista hyöty- ja järkiajattelua vastaan. Miettisen mukaan fantasian maailmankuvan voi määritellä neljällä piirteellä: kaipuu menneisyyteen, hyvän ja pahan taistelu, eettisten kysymysten pohdinta ja vaihtoehtomaailmat.

Jo nämä kysymykset tuovat mieleen uskonnon, ainakin Raamatun kertomusten todellisuuden. Nykyajan kirkollisuus on kuitenkin usein varsin ympäripyöreää. Eettisiin kysymyksiin ei oteta kantaa, pahasta tuskin puhutaan, menneisyydestä ja tuonpuoleisesta vaietaan. Voisiko kirkko löytää itsensä uudelleen ottamalla huomioon fantasian haasteen?

Esko Miettinen on toimittaja, joka on kirjoittanut kaksi kirjaa fantasian maailmankatsomuksellisista teemoista. "Velhot, örkit, sankarit: Johdatus fantasian maailmaan" (2004) käsittelee fantasian filosofiaa. "Velhon uskontunnustus: Raamattu ja fantasiakulttuuri kohtaavat" (2008) ottaa esille fantasian ja uskonnon elimellisen yhteyden.

Petri Tikka on kirjoittanut gradunsa aiheesta “Eru Ilúvatar: Jumala J.R.R. Tolkienin legendariumissa” (www.petritikka.com/gradu.pdf). Hän harrastaa laulamista ja on johtavia Tolkienin keksimän, suomeen perustuvan quenyan kielen asiantuntijoita. Tikka on tällä hetkellä ehdokkaana Töölön seurakuntavaaleissa.

Ian Bourgeotin kirjakauppa tarjoaa vihreää teetä. Saatan tuoda myös jotain pientä tarjoiltavaa. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta 2 € lahjoitus Arkadialle on hyvä teko.

----

You are warmly welcome to a talk by Petri Tikka (b. 1986) and Esko Miettinen (b. 1947) on Monday 8.11 at 6pm. They will discuss the connection between religion and fantasy. Tikka will also sing some of his songs related to the works of J.R.R. Tolkien.

Themes such as good and evil, death, eternity and salvation are inherent in both fantasy books and religion. Why does the popularity of fantasy continue, while attendance and membership in churches seem to be waning? Could there be a fruitful dialogue between culture and church based on the themes?

The talk will be held in Finnish but questions may be asked in English.

Esko Miettinen is a theologian and a reporter, who has written two books on the ideological themes in imaginative fiction. Velhot, örkit, sankarit: Johdatus fantasian maailmaan (2004) is an introduction to the philosophical aspects of fantasy literature. Velhon uskontun-nustus: Raamattu ja fantasiakulttuuri kohtaavat (2008) inquires into the natural connection between fantasy and religion.

Petri Tikka has written his Master’s Thesis on “Eru Ilúvatar: God in the Legendarium of J.R.R. Tolkien” (in Finnish, with English summary:www.petritikka.com/gradu.pdf). He is an amateur singer, and is one of the leading experts in Quenya, a language invented by Tolkien based on Finnish. At the moment, Tikka is a candidate in the Lutheran parish elections of Töölö, Helsinki.

More info on Arkadia International Bookshop and its events can be found here.

Jesus Christ, my God and Love

2010-09-16T02:22:00.003+03:00

Jesus Christ, my God and Love,
the Saviour of creation.
Your blood is the ransom of my soul,
it is my true salvation.

Joy and light, your countless might,
were great beyond all measure.
To me, to this sinner poor you gave
it all, yourself as treasure.

How I cry I’m full of sin,
I’m bound by it in prison.
But why should I anguish without cause?
The cross is in my vision.

Hail now Cross, I say once more,
I hail you hope of ages!
Your radiant light, O King of might
shines there where you paid wages.

Spirit pure of loveliness,
now cleanse my tarnished being
with word of forgiveness, sacrament
thus be in me indwelling.

Father, now I pray to you
through God the Son, believing
you’ll give me a future, present, past
through blood from death reprieving.

Thoughts

2010-09-05T00:14:00.008+03:00

Peace, love and understanding.

Grace and truth.

Law and gospel.

Simul iustus et peccator.

Per aspera ad astra.

Dona eis pacem.

Quo vadis?

Interviews

2010-09-03T14:02:00.001+03:00

I was recently interviewed for two Canadian magazines:

Monday Magazine: 5Qs - Quenya Questions

BC Christian News: Finding God in Tolkien's Mythology

This was during my North American visit with my brother in July. It was a marvelous trip. Here is what we considered our theme song for it:

Grace Song (Armolaulu)

2010-08-29T15:27:00.000+03:00

Grace Song by my father, Kari Tikka; lyrics from the Bible: 2 Cor 12:9-10 and Eph 2:8-9. Sung by me (Petri) at St. John the Divine (Anglican Church) in Victoria, British Columbia on July 25th '10. Accompanied by David Stratkauskas.

English (translated by Gracia Grindal; another translation in Evangelical Lutheran Worship 598):

Grace Song

The grace of God is surely all sufficient for me,
for the strength of God is
always perfect in weakness.
When I'm weak, then I am strong.
This is God´s great gift. Amen.

For by grace we have been saved
and even faith is not our own.
It's the gift of God for us
and not the works that we have done.
Don't let anybody boast of this, it's God's great gift. Amen.

This weakness with contentment I accept in myself,
all my hardships, pains and griefs
that lie deep within myself.
When I'm weak, then I am strong.
This is God's great gift. Amen.

For by grace we have been saved
and even faith is not our own.
It's the gift of God for us
and not the works that we have done.
Don't let anybody boast of this, it's God's great gift. Amen.

Suomi:

Armolaulu

Minun armossani on sinulle kylliksi,
sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa.
Se on Jumalan suuri lahja. Aamen.

Sillä armosta me olemme pelastetut,
emme tekojemme kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
Se on Jumalan suuri lahja. Aamen.

Olen mielistynyt heikkouteen, hätään, vainoihin,
sillä kun olen heikko, silloin olen väkevin.
Se on Jumalan suuri lahja. Amen.

Sillä armosta me olemme pelastetut,
emme tekojemme kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
Se on Jumalan suuri lahja. Aamen.

Proclamation

2010-08-17T02:42:00.000+03:00

This I believe, this I confess, this I proclaim:
Jesus of Nazareth has forgiven all your sins.
Yours, my friend, you who are reading this.
Jesus, our Lord, is the friend of sinners

- that means me and you.
His death killed our selfishness, pride and lovelessness.
He rose again to justify us by His grace.
This is most certainly true. This love is real.

Sermon on God and Tolkien in Victoria, BC

2010-07-26T07:13:00.001+03:00

Sermon at St. John the Divine (Anglican Church) in Victoria, British Columbia on July 25th '10
Father. That is what God is called. Everybody seems to know this. But what does it mean? Many people consider God’s fatherhood to mean that He loves and accepts us just the way we are. That’s of course a very general message. It does not seem to carry any particular meaning. If we consider ourselves good people, it is not very surprising that a good, loving God would accept us. But if we consider ourselves bad people, failed in one way or the other, we would not like our sinfulness to be accepted. Thus the whole notion of God as a loving Father falls rather flat. But could there be something else to God’s fatherhood than a supposed accepting nature?

For sure, it is evident that the notion of God being a Father includes a sense of a loving God. But the specific meaning of love depends on the way it actually occurs. Love is not a general notion. It is something that happens in a specific context, to specific people. This also applies to fatherhood. Nobody of us has a father in general. Usually, one knows one’s father’s name and how he has taken care of you. The same should apply to God as a Father.

Sometimes, however, we do not either see how we have been cared for or do not understand what love really means. This might be due to the fact that we have not actually been loved in our lives, by our parents or by anyone. Or this can also occur because we have forgotten or started to forget what love means. In this sort of a situation, we need a new context, a fresh point of view wherein to understand what it means to be loved. When we see what it means to be loved, we may perhaps also see what God’s fatherhood really means.

People often seek novel perspectives for their lives in literature. Stories facilitate this, because we can relate to situations we might not have thought of or that we could never ourselves live. However, the messages that different books carry can be widely divergent. In the previous century, the 20th, the prevalent literary style was modernism, at least until the rise of post-modernism. The deconstruction of previous notions of morality, sentiment and even meaning itself were rampant. In the middle of the century of disillusion, there came an anomaly called J.R.R. Tolkien and a fantasy book called the Lord of the Rings. Tolkien was proclaimed an author of the century by many, but despised by the intelligentsia.

Truth, courage and hope are the backbone of Tolkien’s fictional work, naive and outdated notions according to some. But what were not noticed by the many critics of Tolkien were the profound realism and a sense of loss in his works. Realism does not mean avoiding everything magical and supernatural, ultimately even dismissing the soul and meaning itself, not to talk about God. Realism means seeing the power of evil both inside each individual human being and outside as forces that cannot be controlled. That was a lesson that Tolkien himself learned as an officer in the First World War, where he lost all but one of his best friends.

Tolkien was a scholar, a linguist, a professor, a scientist according to the old standard of science not including just the natural sciences. But he was not only a man of science; he was also a man of faith. Born in 1892, he was baptized in the Anglican Church. His father Arthur died when he was a small child, and his mother Mable turned to the Roman Catholic Church for help as a widow. She and her two sons became Catholic. When Ronald, as J.R.R. Tolkien was called by friends and family, was only twelve, his mother died of tuberculosis. Orphaned twice, he remained a devout Catholic through his life. He studied the English epic Beowulf, and ancient and modern languages from Gothic to Finnish. Inspired by his love for the Finnish language, he invented an Elvish language called Quenya. Because every language needs a culture and a story, he began writing his legendarium, his fictional stories set in Middle-earth, our world long ago.

While mentioned explicitly only once in the Lord of the Rings, there is a God in Tolkien’s legendarium. In the Silmarillion, the prehistory of Tolkien’s world, He is called The One, or Eru in the Elvish language. That is His holy name, His personal name, used only in solemn occasions. The name by which God is usually called is Ilúvatar, The Father of All. The reason why He is called the Father of All is that He has two races of Children in the world: the Elder Born Children, Elves, and the Second Children, Men. Elves and Men are so similar that they can be counted as the same species, but Elves are immortal and Men are mortal. The history of Elves and Men and their fight against evil are the core of the story of Tolkien’s legendarium.

Not many people know about the strong religious undercurrent of Tolkien’s works. This is partially understandable, since Tolkien did not want to preach with his books, but to entertain and move. Nevertheless, the strong sense of morality and truth in the books is very different from the relativism that became prevalent in the last century. The Lord of the Rings became popular in the 1960’s, among hippies, college students and all sorts of people who would not very easily go to any church at all. Indeed, the 60’s either proclaimed that God is dead or that it is the dawning of the Age of Aquarius. One could say that God as Father, as authority had been abandoned, and Mother Earth or Mother Goddess accepted instead.

The search for meaning that led a generation to abandon traditional Christian values and beliefs, also led it to a book that contained these very same values and beliefs in an implicit form. The Fatherhood of God had been left behind, probably due to the distance that the generation felt to their parents. Understandably, authority that does not rise out of forgiveness and love cannot be embraced. Yet love without authority will gradually dissolve into meaningless sentiment, how God being an accepting Father is often understood.

In the stories of J.R.R. Tolkien, there is a sense of meaning and truth without explicit moralization. Authority has no inherent value itself. Indeed, absolute power corrupts absolutely. The Ring of Power in The Lord of the Rings is a symbol of absolute power, and it can only corrupt those who desire it. Therefore, it must be destroyed. Destroying pure authority is the very story of The Lord of the Rings. Perhaps that is why it appealed to the radical 60’s. But the book is by no means anti-authoritarian. Indeed, the third volume of The Lord of the Rings is called The Return of the King. The authority of a righteous king, a father figure par excellence, is established in conjunction with the destruction of the ring. How can this be?

The main character in The Lord of the Rings is Frodo, the small and humble Hobbit who is granted the task to destroy the Ring. Frodo is by no means a perfect human being. He is very righteous in his judgement, and does not understand Gollum, a person completely corrupted by his lust for the Ring. However, along the way, Frodo starts to see his own failings and weakness, and has mercy on Gollum. When Frodo should destroy the Ring by casting it into the fires where it was formed, he can no longer resist the temptation. He claims the Ring as his own. At this moment, Gollum whom Frodo had spared, comes and takes the Ring from Frodo in his own lust. Gollum dances into the fires, obliviously and seemingly by chance, and the Ring is destroyed. The power of Sauron, the Lord of the Rings himself, is destroyed, and truth and justice return to Middle-earth through the wise and healing rule of king Aragorn.

Victory over evil is accomplished through two things. First, through the mercy that Frodo showed to Gollum. Second, through the forgiveness that God showed to Frodo in letting the Ring be destroyed despite of Frodo’s failure. The proper source of authority is thus shown to be forgiveness and mercy. Authority is not established by power, but by fighting hope in the face of destruction, by faith in the goodness of God and by love that works when we least expect it. This message of faith, hope and love is in the very heart of The Lord of the Rings and all of Tolkien’s works.

The reason why The Lord of the Rings has been accepted by those disillusioned by authority is that they found a sense of what authority might mean when it is based on forgiveness and truth. A new sense of fatherhood, based on authority as it is, can be found simultaneously. God does not merely accept people as they are, but lets us go through our lives and find our failures themselves. He does this without judgement, merely revealing us the truth about ourselves, and at the same time forgiving us.

After Frodo had done his task, for indeed he did it as well as anyone can, he had found out the truth about himself and also realized the mercy that he had gained. Nevertheless, he was a broken man. His pains and tragedies remained within him. He knew that he could not be healed in this life. Evil could be defeated through mercy and God’s intervention, but not only by human means. This was Frodo’s hope: that God would Himself come to defeat evil.

To wit, God’s Fatherhood, directing from afar, is not enough by itself. We also need a Son of God, who bears the sin of the world as a man in our stead. And indeed, how could God be an eternal Father if He had not an eternal Son? God’s love for us is shown by the fact that He gave His Son to die in our stead. We will not be lost in our sins, in our self-centeredness. God’s Son, Jesus, willingly took our guilt upon Himself and died with it. God was dead. But He rose again. This is the true story, the true myth towards which Tolkien’s stories point. It is the new context of love which every one of us needs. Because of God’s work in history, because of His salvific works, you are truly justified. You have been made free, not in or through yourself, but by grace alone. You have been saved by the Father, the Son and the Holy Spirit.

Sermon on the Good Samaritan / Saarna laupiaasta samarialaisesta

2010-07-18T07:04:00.001+03:00

Sermon in the Finnish Lutheran Church Seattle, Sunday July the 11th
Saarna Seattlen suomalaisessa luterilaisessa seurakunnassa sunnuntaina 11.7.
Translation by Heikki & Eva Männistö

Luke 10:25-37

²⁵On one occasion an expert in the law stood up to test Jesus. "Teacher," he asked, "what must I do to inherit eternal life?" ²⁶"What is written in the Law?" he replied. "How do you read it?"
²⁷He answered: " 'Love the Lord your God with all your heart and with all your soul and with all your strength and with all your mind'; and, 'Love your neighbor as yourself.'"
²⁸"You have answered correctly," Jesus replied. "Do this and you will live."
²⁹But he wanted to justify himself, so he asked Jesus, "And who is my neighbor?"
³⁰In reply Jesus said: "A man was going down from Jerusalem to Jericho, when he fell into the hands of robbers. They stripped him of his clothes, beat him and went away, leaving him half dead. ³¹A priest happened to be going down the same road, and when he saw the man, he passed by on the other side. ³²So too, a Levite, when he came to the place and saw him, passed by on the other side. ³³But a Samaritan, as he traveled, came where the man was; and when he saw him, he took pity on him. ³⁴He went to him and bandaged his wounds, pouring on oil and wine. Then he put the man on his own donkey, took him to an inn and took care of him. ³⁵The next day he took out two silver coins and gave them to the innkeeper. 'Look after him,' he said, 'and when I return, I will reimburse you for any extra expense you may have.'
³⁶"Which of these three do you think was a neighbor to the man who fell into the hands of robbers?"
³⁷The expert in the law replied, "The one who had mercy on him."
Jesus told him, "Go and do likewise."

Today's Gospel is quite familiar to us all. "Laupias samarialainen" is a saying in Finnish and in English that means "Good Samaritan". It refers to people who help others unselfishly. The fact that someone is called a "Good Samaritan", does not usually tell us anything other than that the person is a very good human being. Unselfish assistance is an obvious virtue. Everyone knows that, independent on ones beliefs. After all, "love God above all things" and "love your neighbor as yourself" are universally known commandments, which many holy books refer to. For example, in Islam, giving alms to the poor is one of the five pillars of the religion. There are plenty of good Samaritans, both in Finland and in America. Charitable organizations often refer to this term, so much that the concept of "Good Samaritan" sometimes becomes worn out. Could the return to the original text bring a new perspective on the matter?

According to the present interpretation even the lawyer that tested Jesus would actually be a 'Good Samaritan'. He knew that, according to the law, one should love her or his neighbor unselfishly. According to the text, 'Good Samaritan' is not just another helpful person. Samaritans and Jews were once feudal enemies. Both believed in the law of Moses, but saw each others as lawbreakers, because the Samaritans had their own interpretation of the law and the Jews had their own based on the prophets. The Good Samaritan in the gospel helps a Jew, although Samaritans consider all Jews as sinners. "The Good Samaritan" therefore means helping the bad person, not just the innocent orphans and widows.

The lawyer considers the neighbors as good people. If Jesus would have answered the question directly, saying that the Samaritans are the neighbors, he would have been stoned as a sinners’ helper. Simply helping good neighbors may be unselfish, of course, if there is no benefit for one self, but it can not be compassionate. Compassion means that one helps another regardless of the beneficiary’s characteristics. It is the merciful love. The Samaritan should have left the Jewish pilgrim returning from Jerusalem to the roadside, as did the priests and Levites in fear of contamination. After all, there were certainly other wanderers on the road in addition to the priests and the Samaritans, for example Jews, who would have been obliged to assist their fellow based on the law. The Samaritan helped the Jew, independent on the law, even against the law.

Even though the law teaches us to love and calls us to have mercy, it can not get us to do neither. The law is based on the fact that good people will receive a prize and evil deeds be punished accordingly. This is a case both with a secular law and with the law of God. Without the law of crime and punishment the order could not be sustained. However, it is clear that nobody is innocent. Nobody can get a full pardon based on the law. None of us can earn eternal life. Jesus teaches this to the lawyer who thinks he is good enough for God through his good deeds. None of us can find the meaning of life by him- or herself. No man is an island.

We all need the Good Samaritan, who even can break the law and have mercy, so that we do not live on our own lonely selves, but out of God who loves us unconditionally. Jesus is our Merciful Samaritan, who was nailed as a sinner of for the sake of sinners. Jesus of course, was not a sinner in reality, but by the law he did wrong by loving sinners. True righteousness or justice is found in grace - which is the deepest power of the universe. Love is more than the law, and love, independent of the law is grace. It is the privilege over all rights, it is the righteousness of God. God heels our wounds. He is our neighbor. He takes care of us and is with us always. He is the one who shows us mercy, because he himself is mercy.

Luuk. 10:25-37
25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi hänelle näin:
"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"
37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Päivän evankeliumi on meille kaikille varsin tuttu. ‘Laupias samarialainen’ on sanonta sekä suomen kielellä että englanniksi muodossa ‘good Samaritan’. Se tarkoittaa ihmistä, joka auttaa toista pyyteettömästi. Se, että jotakuta kutsutaan ‘laupiaaksi samarialaiseksi’, ei kuitenkaan yleensä kerro mitään muuta kuin että kyseinen henkilö on oikein hyvä ihminen. Pyyteetön auttaminen on itsestään selvä hyve. Sen tietävät kaikki uskonnosta riippumatta. Ovathan “rakasta Jumalaa yli kaiken” ja “rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” yleismaailmallisesti tunnettuja käskyjä, johon monet pyhät kirjat viittaavat. Esimerkiksi islamissa almujen antaminen köyhille on yksi uskonnon viidestä pilarista. Laupiaita samarialaisia riittää sekä Suomessa että Amerikassa. Hyväntekeväisyysjärjestöihin viitataan usein tällä termillä, jopa niin paljon, että käsite “laupias samarialainen” on aika ajoin kulunut loppuun. Voisiko alkuperäiseen kertomukseen palaaminen tuoda uuden näkökulman asiaan?

Käsitteen nykymerkityksen mukaan Jeesuksen koetteelle pannut lainopettaja olisi itse asiassa ‘laupias samarialainen’. Hänhän tiesi, että lain mukaan lähimmäistä tulee rakastaa pyyttettömästi. ‘Laupias samarialainen’ ei kuitenkaan tekstin mukaan ole vain toista auttava ihminen. Samarialaiset ja juutalaiset olivat aikoinaan perivihollisia. Kummatkin uskoivat Mooseksen lakiin, mutta pitivät toisiaan lainrikkojina, koska samarialaisilla oli oma tulkintansa laista ja juutalaisilla profeettoihin perustuva tulkinta. Evankeliumin laupias samarialainen auttaa juutalaista, vaikka samarialaiset pitävät kaikkia juutalaisia syntisinä. “Laupias samarialaisuus” tarkoittaa siis pahan ihmisen auttamista, ei vain viattomien orpojen ja leskien auttamista.

Lainopettajalle lähimmäiset olivat kunnon ihmisiä. Jos Jeesus olisi vastannut kysymykseen suoraan sanomalla, että samarialaiset ovat lähimmäisiä, hänet olisi kivitetty syntisten auttajana. Pelkästään hyvien naapureiden auttaminen voi toki olla pyyteetöntä, jos siitä ei ole itselle mitään hyötyä, mutta se ei voi olla laupiasta. Laupeus tarkoittaa sitä, että auttaa toista riippumatta avun saajan ominaisuuksista. Se on armahtavaa rakkautta. Samarialaisen olisi pitänyt jättää Jerusalemista, pyhiinvaellusmatkalta palaava juutalainen tien varteen, samoin kuin rituaalista saastumista pelkäävät papit ja leeviläiset tekivät. Olihan tiellä varmasti muitakin kulkijoita kuin pappeja ja samarialaisia, esimerkiksi maallikkojuutalaisia, jotka olisivat olleet velvoitettuja auttamaan lähimmäistään lain mukaan. Samarialainen auttoi juutalaista laista riippumatta, jopa vastoin lakia.

Vaikka laki opettaa meitä rakastamaan ja kehottaa meitä armahtamaan, se ei voi saada meitä tekemään kumpaakaan. Laki perustuu siihen, että hyvät ihmiset saavat palkinnon ja pahat rangaistaan tekojensa mukaan. Näin on sekä maallisen lain että Jumalan lain laita. Ilman rikoksen ja rangaistuksen lakia ei järjestys pysyisi yllä. On kuitenkin selvää, ettei yksikään ihminen ole viaton. Kukaan ei voi saada täydellistä armahdusta, jos lain mukaan katsotaan. Kukaan meistä ei voi ansaita iankaikkista elämää. Tämän Jeesus opettaa lainopettajalle, joka kuvittelee kelpaavansa Jumalalle hyvien tekojensa kautta. Kukaan meistä ei löydä elämäänsä merkitystä omasta itsestään. Yksikään ihminen ei ole saari.

Me kaikki tarvitsemme laupiasta samarialaista, joka suostuu tekemään lain mukaan väärin, armahtamaan, jotta me emme eläisi omasta yksinäisestä itsestämme, vaan Jumalasta, joka rakastaa ehdoitta. Jeesus on meidän laupias samarialaisemme, joka naulittiin syntisenä syntisten tähden. Jeesus ei tietenkään ollut syntinen todellisuudessa, mutta lain mukaan hän oli väärintekijä rakastaessaan syntisiä. Todellinen vanhurskaus, eli oikeus, löytyy kuitenkin armosta, joka on maailmankaikkeuden syvin voima. Rakkaus on enemmän kuin laki, ja rakkaus laista riippumatta on armoa. Se on oikeutta oikeuden yli, Jumalan oikeutta. Meidän haavamme parannetaan. Jumala on meidän lähimmäisemme. Hän huolehtii meistä ja on kanssamme aina. Hän on se, joka osoittaa meille laupeutta, sillä hän on itse armo.

Herran Henki "The Spirit of the Lord"

2010-06-22T20:32:00.001+03:00

Olen kirjoittanut uuden virren. Se on helluntaisävyinen laulu Pyhälle Hengelle. Sävelmä on sama kuin toisessa virressäni: http://petritikka.com/hailosun.htm // I have written a new hymn. It is a song to the Holy Spirit, a hymn of Pentecost. The melody is the same as in another hymn of mine. The Finnish poem is followed by a direct English translation.

Herran Henki, rakkaus,
liekki, lähde, kirkkaus,
tee nyt meidät uudeksi,
anna meille lahjasi.

Poista esteet, tuuleta
riemulla ja innolla,
muuta mieli kylmennyt,
siunaa tulellasi nyt.

Hengen lämmin, kirkas sää
antaa meidän hengähtää.
Kun näin viivyt luonamme,
saamme levon päiviimme.

Armoasi kirkasta,
synti meistä puhdista.
Henki, saavu sieluumme,
täytä valollasi se.

Runsaasti on lahjoja:
rauhaa, voimaa, riemua.
Henki meitä vahvistaa,
taivaan juhlaan valmistaa.

Itse kaiken uudistat,
rakkauden lahjoitat.
Kiitos, Henki, Herramme,
että olet kanssamme!

O Spirit of the Lord, Love, / Flame, Fountain, Splendour, / make us new now, / give us your gifts.
Remove obstacles, stir / with joy and enthusiasm, / change the mind grown cold, / bless with your fire now.
The warm weather of the Spirit / lets us take breath. / When you stay with us like this, / we receive repose on our days.
Illuminate your grace, / clean us from sin. / Spirit, come to our soul, / fill it with your light.
There is an abundance of gifts: / peace, power, joy. / The Spirit is making us strong, / preparing us for the feast of heaven.
You yourself renew all, / you grant us love. / Thank you, Spirit, our Lord, / that you are with us!

Ensimmäinen saarnani teologian maisterina 13.6.2010 (3. sunnuntai helluntaista) /// My first sermon as Th.M. (with English summary)

2010-06-13T15:04:00.007+03:00

Evankeliumi

Luuk. 14: 16-24
Jeesus kertoi:
"Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, kaikki on jo valmiina.' Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. 'Olen ostanut pellon', sanoi yksi, 'minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 'Ostin viisi härkäparia', sanoi toinen, 'ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' Kolmas sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.'
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.' Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'"

Päivän evankeliumi on monivivahteinen ja osuva, niin kuin Jeesuksen puheet yleensäkin. Hän puhuu aterialla, jolla hän on tätä ennen kehottanut ottamaan pitojuhliin vieraiksi köyhiä ja sairaita. Tällöin ei saa palkkaa rikkailta ystäviltä, vaan Jumalalta viimeisenä päivänä. Tähän eräs pöytävieras vastaa: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa." Hän näyttää tulkitsevan Jeesuksen puhetta niin, että Jumala antaa palkan hyvistä teoista.

Jeesus vastaa tähän esittämällä kertomuksen miehestä, joka kutsuu hyviä tekoja tekeviä ihmisiä pitojuhliin. He eivät pääse aterioimaan, vaan kieltäytyvät tulemasta juhliin. Kieltäytyminen ei johdu siitä, että maalliset asiat olisivat heille tärkeämpiä kuin hengelliset. Päinvastoin, he toimivat juuri Jumalan pyhän lain mukaisesti pitäytessään toimessaan. Pellon tai härkien ostaminen ja naimisiin meneminen ovat oikeita ja hyviä asioita. Ruoan hankkiminen pellosta ja perhe-elämä ovat elämän säilymisen ja varjelemisen kannalta välttämättömyyksiä. Siksi 5. Mooseksen kirjan luvussa 20 annetaan lupa tai oikeastaan käsky olla osallistumatta maan puolustamiseen, Jumalan kansan pyhään velvollisuuteen, jos on juuri hankkinut pellon tai mennyt naimisiin: ”Jos joku teistä on istuttanut viinitarhan mutta ei ole vielä päässyt nauttimaan sen hedelmiä, hän saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen pääsisi nauttimaan hänen viinitarhansa hedelmiä. Jos joku on kihlannut naisen mutta ei ole vielä ottanut häntä vaimokseen, hän saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen ottaisi hänen kihlattuaan vaimokseen.” (5. Moos. 20:6-7)

Kutsusta kieltäytymistä laillisten syiden takia voi siis tuskin nimittää verukkeiden antamiseksi, vaikka näin evankeliumin suomennoksessa todetaan, varsinkin kun kyse on paljon vähemmän tärkeästä asiasta kuin maan puolustamisesta. Elämä voi säilyä ilman osallistumista pitoihin, muttei ilman lisääntymistä, ruoan hankkimista tai jopa puolustussotaa. Pitojuhlat olivat entisaikaan myös päättyneen sodan vertauskuva. Paljon enneminhän kieltäydytään voittojuhlista kuin itse asepalveluksesta. Eihän myöskään pitoja voi järjestää ennen kuin niiden ruokaa on saatu pelloilta. Peltoa ei oltu tarkastettu, härillä ei oltu kynnetty, ei edes oltu ehditty saada perheenlisäystä Jumalan käskyn mukaisesti: ”Lisääntykää, olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa.” Myös maan viljeleminen ja varjeleminen ovat Jumalan käskyjä aivan alusta asti. Kreikankielisen alkutekstin mukaan pitoihin kutsutut eivät välttämättä esitäkään verukkeita: ”verukkeen esittämiseksi” ja ”anteeksi pyytämiseksi” käännetty verbi, παραιτέομαι, voidaan kääntää yhtä hyvin ”kieltäytymiseksi” tai ”vapautuksen pyytämiseksi”. Asian käsittäminen ”verukkeeksi” lienee ylitulkintaa; kyseiseen alkukielen sanaan ei sisälly perusteettoman kieltäytymisen sävyä.

Pidoista kieltäytyvät ovat siis kunnon kansalaisia, jotka eivät lakkaa toimimasta oikein sopimattomaan aikaan esitetyn juhlakutsun takia. Kun kerran kaikki ovat estyneitä, he luultavasti olettavat, että pitoja siirrettäisiin järkevämpään ajankohtaan. Siksi juhlien isännän on tarpeen sanoa, ettei yksikään kutsutuista pääse pitopöytään. Juhlia ei siirretä heille sopivampaan ajankohtaan. Mutta minkä ihmeen takia juhlien isäntä ei sitten muuta suunnitelmiaan? Miksi hän vihastuu juhlavierailleen? He ajattelevat, että juuri heidän kunnollisuutensa takia isäntä on valinnut heidät vieraikseen. He ovat väsymättömän ahkeria ja menestyviä ihmisiä. Yksi vieraista on juuri ostanut viisi härkäparia; tavallisella maanviljeliljällä oli vain yksi härkäpari. Tuollainen vauraus on varmasti siunausta, joka johtuu juuri sellaisesta suoraselkäisyydestä, että uskaltaa kieltäytyä suuren herran kutsuista velvollisuuksiensa takia. Viiden härkäparin omistajanhan täytyy olla vastuussa lukuisten työntekijöittensä hyvinvoinnista. Myös häristä pitää huolehtia. Sanotaanhan Mooseksen laissa: ”Älkää sitoko puivan härän suuta.” (5. Moos. 25:4)

Miksi siis kutsujen järjestäjä suuttuu vierailleen? Tämä johtuu siitä, ettei heille kelpaa palvelijan välittämä sanoma: ”Kaikki on jo valmiina.” Isäntä on valmistanut pidot kaikille ystävilleen ilman, että heidän tarvitsisi tehdä sen hyväksi mitään. Heidän ei tarvitsisi tarkastaa peltoja eikä härkiä ruokansa varmistamiseksi, koska yltäkyllin ruokaa olisi heille ilmaiseksi tarjolla. Heidän ei tarvitsisi edes huolehtia avioelämästään erikseen, koska monta päivää kestäviin juhliin järjestettäisiin kyllä huoneita kaikille. Kaikki on valmiina. Kaikki on tehty kutsuvieraiden hyväksi. Miksi ihmeessä he sitten kieltäytyvät? Koska he eivät voi käsittää ilmaisten juhlien mahdollisuutta. Heidän elämänsä perustuu ajatukselle: ”Ensin työ, sitten huvi.” Juhlien mahdollisuus on heille olemassa vasta, kun kaikki työt on tehty. Juhlat täytyy ansaita, ja juhlia pitää kohtuullisesti, ei milloin tahansa kun joku sattuu kutsumaan. Miksi pitäisi osallistua rikkaan järjestämiin ylenpalttisiin juhliin? Entäs köyhät? Pitäisihän heidätkin ruokkia. Jos ei tee töitä, ei voi myöksään auttaa lähimmäisiä. Vieraat ajattelevat omasta näkökulmastaan aivan oikeutetusti, ettei isäntä voi pahastua nuhteetonta elämää viettäville ystävilleen.

Kutsutut kieltäytyvät, koska he uskovat lakiin eivätkä siihen evankeliumiin, joka välittyy sanomassa: ”Kaikki on jo valmiina”. Jumalan lakiin uskovat kutsutut kuvittelevat, että kutsujalle kelpaavat vain sellaiset ihmiset jotka toimittavat velvollisuutensa oikein. Näinhän elämässä yleensä on: jos toimit hyvin ja rehellisesti, ystäväsi pitävät sinusta. Näin tulkitsi Jeesuksen puheita pöytävieras: autuas Jumalan silmissä se mies, joka huolehtii hyvin tehtävistään ja näin voi myös auttaa vähäosaisia. Jeesuksen vastaus tähän esittää poikkeuksellisen pitojen järjestäjän. Hänelle kelpaavat vain ne, jotka eivät kuvittele moraalisella toiminnallaan saavuttavansa kutsujan suosiota. Hän rakastaa ystäviään ehdoitta. Hän on Jumala. Hänen ensiksi kutsumansa ihmiset vastaavat Jumalan valittua kansaa, joka oli saanut kutsun Jumalan valtakunnan pitoihin. Isännän lähettämä palvelija vastaa apostoleja, jotka kertoivat evankeliumin ilojuhlien alkaneen. Evankeliumin sanoma saaranattiin ensin juutalaisille. Suurin osa kuitenkin kieltäytyi uskomasta, että kaikki on valmista Jeesuksessa. He nimittäin uskoivat Jumalan antaneen lain noudattamisen valmistamaan ihmisiä valtakunnan pitoihin kelpaaviksi.

Juutalaiset eivät kieltäytyneet itsekkyyden takia. He eivät pitäneet itseään parempina kuin muita kansoja. Jumala oli armossaan pelastanut heidät Egyptin orjuudesta. Hän oli antanut heille lain pitääkseen heidät oikealla tiellä. Lain tie ei kuitenkaan muuta ihmisen sydäntä, yhtä vähän kuin uhritkaan, olkootpa ne eläinuhreja tai nöyrän sielun katumusuhreja. Luonnostaan ihminen kuvittelee pärjäävänsä omin voimin. Anteeksianto on vain lähtökohta, sen jälkeen ihminen on vastuussa itsestään. Siksi Jumalan rakkaat ja valitsemat juutalaiset eivät voineet ymmärtää, kun heille sanottiin: ”Tulkaa, kaikki on jo valmiina”. He uskoivat ihmisen olevan kykeneväinen tulemaan Jumalan luokse omasta voimastaaan, vaikka nimenomaan se ihana sanoma, että kaikki on valmiina, kääntää ihmisen Herran puoleen. Juutalaiset eivät kokeneet juhliin tulemisen ajan vielä koittaneen, koska työtä oli tekemättä. Vasta kun kaikki juutalaiset toteuttaisivat lakia, silloin oltaisiin valmiita tulemaan pitojuhliin. Ensin Jumalan kutsu, sitten ihmisen oma vastaus tekoina, valintoina tai uskon ratkaisuina: näin ihminen luonnostaan ja itsessään ajattelee, olkoonpa hän juutalainen, kristitty tai muuhun uskontoon uskova.

Jumalan aikataulussa juhliin tulemisen on määrä tapahtua välittömästi, vaikka työt ovat kesken. Vertauksessa isäntä hankkii vieraikseen sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä hyviä tekoja kelvatakseen isännän juhliin. ”Köyhille ja raajarikoille, sokeille ja rammoille” ei lähetetä kutsua, koska se on jo liian myöhäistä. Heillä ei ole aikaa valmistautua mitenkään juhliin, niin kuin kunnon ihmiset kuvittelevat. Köyhät ja raajarikot vastaavat kaikkia niitä, jotka tajuavat voimattomuutensa toteuttaa Jumalan lakia. Koska köyhät eivät hankkineet ruokaansa lain edellyttämin keinoin, työtä tekemällä, heitä pidettiin aikoinaan syntisinä. Jeesus ei tietenkään näin ajatellut, mutta sekä aineellisesti että hengellisesti köyhät näkevät paremmin riippuvuutensa muista ihmisistä ja Jumalasta. Elämää ei voi hallita. Syntiä ja puutteita ei ihminen voi itse poistaa. Pelastus annetaan ilmaisena lahjana itsessään voimattomille ihmisille, niin kuin ruoka annetaan nälkää näkeville.

Evankeliumin mukaan raajarikot ja sokeat tuodaan juhliin, päinvastoin kuin alkuperäiset kutsutut, joita pyydettiin tulemaan. Tämä ei tietenkään ole mikään ihme, koska sokeilla ja raajarikoilla ei ole mahdollisuutta itse kävellä juhliin. Tuominenkaan ei kuitenkaan riitä kaikkien osalta. Talo ei tule täyteen vieraita ennen kuin joitakin ihmisiä pitää pakottaa mukaan: ”Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi.” Käännöksen ”vaatia” tarkoittaa yhtä hyvin väkivallatonta ”pakottamista”. Ruokaa vailla olevat tietenkin suostuvat tuoduiksi ruokaa täynnä oleviin juhliin, mutta miksi joitakin ihmisiä pitää vaatia tai pakottaa niihin? Maanteiden ja kylien kujien asukkaat ovat hyvin epämääräistä porukkaa. Maanteillä kulkivat rosvot. Maaseudun kylien asukkaista tulee nimitys pakana: paganos tarkoittaa maalaista muinaiskreikaksi. Tällaiset ihmiset pitää pakottaa mukaan, koska he eivät ymmärrä mahdollisuutta, että suuri herra kutsuisi heidät pitoihin. Koska he elävät lain tuolla puolen, ei heillä ole tajua edes omasta syntisyydestään. He pyrkivät toteuttamaan itseään omien tekojensa kautta – niin kuin taas rikkaat pyrkivät miellyttämään Jumalaa kunnollisuudellaan. Rosvot eivät tarvitse ilmaisia pitojuhlia, he saavat ne varastamalla rikkailta. Juhliin pakottaminen on rosvon omanarvontunnon alennus ja sen lisäksi rikolliselle mahdollisesti vaarallista – onko tämä vain konsti huijata aitovierten kulkijat viranomaisten käsiin? Näin ollen evankeliumin ilmaiset pitojuhlat ovat mahdoton ajatus syntisten mielelle. Evankeliumin voima kuitenkin pakottaa heidät mukaansa: se antaa aivan uuden näkökulman.

Me alamme syödä ilmaisen pitopöydän antimia, kun uskomme ja luotamme evankeliumin rakastavaan sanomaan. Kaikki on jo nyt valmiina. Ei tarvitse tehdä mitään. Usko ei ole meidän aikaansaamamme asia – Jumala antaa sen meille hyvyydessään. Meille kaikille, jotka etsimme merkitystä omasta itsestämme ja teoistamme, sulaan, puhtaaseen lahjaan uskominen ei ole mahdollista. Emme ratkaisuilla tai valinnoilla tuota uskoa, muuta kuin uskoa omiin kykyihimme. Elämän perusta on silloin meissä itsessämme, ja se on hatara ja kehällinen perusta. Usko syntyy hyvän sanoman kuulemisesta, sen sanoman, että Jeesus on rakastanut ja rakastaa meitä ehdoitta. Kaikki on yksinkertaisesti, vain ja ainoastaan lahjaa.

Kirkkokäsikirjan mukaan tämän sunnuntain otsikko on ”Kutsu Jumalan valtakuntaan”. Aihetta kuvaillaan näin: ”Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.” Tämä kuvaus ei pidä paikkaansa. Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on todellisuudessa syntisen tuominen Jumalan valtakuntaan ja pelkkään armoon uskomisen tärkeys. Taitaakin olla niin, että hengellisen elämän tehtävät ja houkutukset estävät ottamasta vastaan Jeesuksen rakkautta. Joka on varma itsessään ja ahkeroi, hän tuomitsee muut ja samalla itsensä.

Valitettavasti kirkkokäsikirjan esittämä kuvaus armojärjestyksestä, siitä, kuinka pääsemme osallisiksi pelastuksesta, on Suomen kirkossa ja kaikkialla rakkaan kristikuntamme sisällä yleisin käsitys asiasta. Kaikki me kristityt yhdessä uskomme, että pelastus on lahjaa yksin armosta. Usein kuitenkin lisätään, että Jumalan on tosin tehnyt kaiken valmiiksi, mutta meidän pitää vastata kutsuun omalla ratkaisullamme tai uskollamme. Usko ei ole tässä käsityksessä Jumalan lahja, ja jos se jossakin onkin, käsitetään se yleensä ihmisen omaksi ominaisuudeksi. Roomalais-katolilaisten, ortodoksien, metodistien, useimpien baptistien ja anglikaanien, evankelikaalisten ynnä muiden kirkkokuntien oppi perustuu Jumalan kutsuun ja ihmisen vapaaseen tahtoon. Suurin osa kirkkomme herätysliikkeistä uskoo enemmän tai vähemmän ihmisen ratkaisuvaltaan pelastuksessa, aina vanhoillislestadiolaisista Kansan Raamattuseuraan ja Kansanlähetykseen. Ne kirkkokunnat ja herätysliikkeet, jotka kiistävät vapaan tahdon, pitävät uskoa kuitenkin valitettavasti tiedollisena tai tunteellisena asiana, jolla voidaan erottaa pelastetut kadotukseen joutuvista. Näiden kalvinilaisten mukaan ihmisen oma usko todistaa, että hän on pelastettu. Kirkkomme luterilaisen tunnustuksen mukaan evankeliumin sanoma todistaa, että olemme pelastettuja. ”Kaikki on jo valmiina” on kirjaimellisesti totta. Me emme tule uskoon. Meidät tuodaan uskoon.

Paavalin mukaan ne, jotka Jumala on kutsunut, hän on myös julistanut vanhurskaiksi. Kutsu Jumalan valtakuntaan eli evankeliumi ei edellytä inhimillistä vastausta, vaan jumalallista julistusta: me olemme vanhurskaita, täydellisiä ja äärettömän arvokkaita Jumalan silmissä Jeesuksen tähden. Niin kuin Isä Jumala rakastaa ainoaa Poikaansa, niin hän myös rakastaa meitä syntisiä. Siksi Jumalan Poika omasta vapaasta tahdostaan astui kuolemaan tähtemme. Ylösnousemuksesssa armo, koko elämämme arvo ja merkitys, nousi kuolleista.

Maallisia ja hengellisiä asioita ei tule asettaa arvojärjestykseen. Jumala ei ole tärkein asia elämässämme ja muut asiat kakkosia. Tällainen ajattelu tyydyttää ihmisen itsekeskeisiä hyötylaskelmia. ”Rakasta Jumalaa” ja ”rakasta lähimmäistäsi” ovat Raamatun mukaaan yhtä tärkeitä käskyjä. Ainoat asiat, jotka meidän pitää asettaa arvojärjestykseen, ovat laki ja evankeliumi. Omilla voimillamme ja kyvyillämme jäämme lain alle ahertamaan, jotta voisimme miellyttää mielikuviemme Jumalaa. Laki tuhoaa elämän ja tekee meistä pelastuksemme työmyyriä. Evankeliumi on elämän voima, joka antaa meille sekä Jumalan että lähimmäisen lahjana. Kaikki on lahjaa. Kutsun saaneet kieltäytyvät kohteliaasti – juhliin tuodut iloitsevat. Usko on iloa.

Meidät on tuotu Jumalan valtakuntaan. Meille on annettu usko, toivo ja rakkaus. Me olemme kristittyjä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen – kasteessa, synninpäästössä ja ehtoollisessa. Me julistamme evankeliumia, sanomaa syntisiä ehdoitta rakastavasta Jeesuksesta, kaikille. Jumalan valtakunta vahvistuu ja kasvaa.

Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

Minä uskon Jumalaan,

Isään, Kaikkivaltiaaseen,

taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,

Jumalan ainoaan Poikaan,

meidän Herraamme,

joka sikisi Pyhästä Hengestä,

syntyi neitsyt Mariasta,

kärsi Pontius Pilatuksen aikana,

ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,

nousi kolmantena päivänä kuolleista,

astui ylös taivaisiin,

istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,

oikealla puolella

ja on sieltä tuleva tuomitsemaan

eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,

pyhän yhteisen seurakunnan,

pyhäin yhteyden,

syntien anteeksiantamisen,

ruumiin ylösnousemisen

ja iankaikkisen elämän.

English summary of the ideas in the sermon:

The Gospel text is Luke 14: 16-24, about the guests that refused to come to a great feast because of their duties. Because they were bound by law to their own jobs, the poor and the wayward were either brought or forced to come to the feast to make the house full. The meaning of this text is that those who want to please God by good and necessary things, like plowing and sowing the field and getting married, can't understand the idea of a free feast. They're bound by law to good works, and can't accept the Gospel of "everything is ready". It's much easier for the beggars, during those days considered sinners because of their laziness, to see the need for the gift of grace. But the wayward people of the highway can't even understand their sinfulness, thus they must be "forced" to see the futile nature of their self-fulfillment.

Those who refused the call correspond to the people of the law, the Jews. As the people of God, they were called to the Messianic feast. They're quite right in doing good things, but they thought (and still do) that all Jews must abide by the law before the kingdom comes. The beggars correspond to those who have seen their apparent sinfulness, among the Jews and elsewhere, and thus can easily be taken to the feast of forgiveness. The wayward people are the Gentile; the judging power of the law and the freeing might of the gospel are both new things to them. Nevertheless, the cross of Jesus draws even those who have no inkling of good and God to the Father.

The point of all this is that our free will can only reject the gospel. We want something that will please us and our sense of self-determination - that is why works, decisions and conditions are so often added to the Gospel. But "everything is ready" is literally true. All things in salvation are gift - the means (Gospel, Baptism, Absolution, Communion), the instrument (faith), salvific power (declaration of justification), and the Saviour Himself (Jesus). We don't come to faith. We are brought to faith. The call of the gospel is not a call that demands decision - it is a call that summons like the shepherd calls the sheep. Christ has declared all of us just for His sake!

Jumalanpalvelus - teologian maisteri Petri Tikka saarnaa

2010-06-04T12:05:00.003+03:00

Päivämäärä:	13. kesäkuuta 2010
Ajankohta:	10:00 - 11:30
Paikka:	Temppeliaukion kirkko
Katuosoite:	Lutherinkatu 3
Paikkakunta:	Helsinki

Messussa kuullaan Petri Tikan ensimmäinen saarna teologian maisterina. Liturgina on pastori Eeva Tikka, Mikko Helenius kanttorina. 3. sunnuntain helluntaista evankeliumi on Luuk. 14: 16-24: toiset kieltäytyvät tulemasta pitoihin (ensin työ, sitten hupi), toiset tuodaan mukaan vaikka väkisin (eihän minulla ole edes sopivia vaatteita!). Mitä tämä tarkoittaa? Musiikkina soi mahdollisesti mm. Non nobis Domine ja Petrin virsi Armon avaruus. Jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntasalissa on kirkkokahvit; Petri kertoo hieman gradustaan "Eru Ilúvatar: Jumala J.R.R. Tolkienin legendariumissa" (muutama kappale on vielä ostettavissa).

Trinity Sunday

2010-05-30T13:04:00.003+03:00

Praise the Father, praise the Son,

praise the Spirit, high above:

praise our God, the Three in One,

stronghold of eternal love!

Holy Spirit + awesome picture

2010-05-20T22:04:00.013+03:00

The Holy Spirit is something much more than can be understood. He's a Personal relationship - the Person who connects us to Jesus. May the eternal name of the Holy Spirit be praised. Freedom, peace and love to you all as the mighty winds of Pentecost approach!

Also, here's an awesome picture:

Jesus - Life Himself

2010-05-10T18:13:00.001+03:00

Jesus did not come to negate our thoughts, ideas or feelings. He's simply a new Person in our lives. He's a transforming presence, to be sure, but not against living our lives in a personal and full-blooded way. He's Life Himself.

The transformative power of Jesus is beyond our own ability to control. It removes that which is unnatural in us and makes that which is natural breathe and be free. There's freedom in the presence of Jesus, full of Personality. Let's rejoice in being Christians, being joined to the root of our nature as personal, created and liberated beings. Ah, the joy of the Spirit with Jesus and His Father.

That Jesus is simply a new Person means that he's not an ideology, but a person. Many people have difficulty understanding faith because they think that you have to think or behave in a certain way for it. In a very real way, Jesus is simply a new person in our lives: he became incarnate as a normal human being, albeit without sin. That is why he is a new Person with capital letters. But he is also a new Person because he removes all impersonal packages from our lives (sin, law, hell, death, and the lies of a certain enemy).

The point of all of this is that Jesus is normal. He's natural, even as a supernatural presence. His transformative power means making us live our lives without having to do anything else, without having to waste our time on such impersonal, deathly lies as trying to please God with our works or trying to please ourselves with our sins. Jesus is Life because he's simply a Person. He is Personality Himself. That's why natural truth is only in him, and our lives are made complete only in him; but our natural lives still exist without knowing him through faith, because the only thing that keeps us alive is his existence. Only embracing Christ, having faith in his goodness, can make us accept that which is natural in our created beings and throw away that which is unnatural.

Faith means trusting Jesus, this Person whose very existence is the meaning of our lives. We are here to live a Personal Life, not bound by rules, regulations, or trying to achieve a higher spiritual or moral state. In Jesus, we are simply free. The fact that not everything's right in our lives is no longer an obstacle or burden for us. Our sins, our impersonal problems, are there to show us that we need a Personal solution. We need Jesus, we need his cross to show us our sin and his resurrection to show us our worth. Our worth as creatures created for Love Himself.

Parisuhdelain seuraukset kirkossa? / The peculiar status of registered partnerships in the Evangelical Lutheran Church of Finland

2010-05-05T16:22:00.005+03:00

Seurakuntalainen - Uutinen - Suomen katolilaiset ovat huolissaan kristittyjen ykseydestä

Piispankokouksen asiakirja Parisuhdelain seuraukset kirkossa (jota kirkolliskokous ei ole vielä hyväksynyt) vahvistaisi nykyisen sekavan tilanteen muuttamatta avioliittoteologiaa tai ihmiskäsitystä. Esirukous parisuhteen puolesta on kuitenkin ristiriidassa tuon oikean käsityksen kanssa. Siunauskaavaa ei sentään tule. Valitettavasti rekisteröidyssä parisuhteessa olevan annetaan olla toimittaa papin virkaa; mutta vain jos hän opettaa avioliiton olevan Jumalan suoma ainutlaatuinen järjestys. Kyseessä on siis suomalaisille tyypillinen erittäin erikoinen kompromissi. Otteita asiakirjasta:

"Kirkko on valmis kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tukemaan häntä erilaisista elämänvalinnoista riippumatta, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteestaan, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen."

"Koska tällaisessa esirukouksessa ei ole kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta, siinä ei käytetä avioliiton vihkimiseen tai sen siunaamiseen kuuluvia osia (esimerkiksi kysymykset, lupaukset, sormusten vaihto, liiton siunaaminen)."

~~~~

The Catholic Church in Finland is worried about a document the Bishops of the Evangelical Lutheran Church of Finland have prepared, and its ecumenical implications (not strengthening agreement, but lessening it). It has not yet been approved by the church conference. It's basically a compromise wherein the correct teaching about the sanctity of marriage is held but it is nevertheless allowed (not mandated) for pastors to hold prayers for registered homosexual partnerships. Homosexuals are allowed to hold office, if they teach the uniqueness of marriage. Very strange compromise, typical of us Finns.

Teologian maisteri - gradu aiheesta "Eru Ilúvatar: Jumala Tolkienin legendariumissa" / Master of Theology - with thesis about God in Tolkien's legendarium

2010-04-27T23:58:00.006+03:00

Valmistuin eilen 26.4.2010 teologian maisteriksi. Järjestin iloiset valmistujaisjuhlat. On mukavaa jakaa laulun, ruoan ja Tolkien-tutkimuksen anteja. Sima, Eru-suklaa-chili-karpalo-kakku, Satumaa quenyaksi ja gradun esittely olivat muutamia illan kohkohtia, puhumattakaan raikuvasta yhteislaulusta (mm. virteni "Terve, armon aurinko!"). Kanadalaisten ystävieni taittamaa gradua (johon sisältyy myös kandini) voi ladata täältä. Jos haluat fyysisen kopion, voit tilata sen lähettämällä minulle sähköpostia: etunimeni@etunimeni,sukunimeni.com (hinta: 10 € + postitus 1,60 €).

I graduated yesterday, on April 26th '10, as a Master of Theology. I had a joyous graduation party. It is good to share the gifts of song, food and Tolkien research. Mead, Eru-chocolate-chili-cranberry cake, Finnish Tango in Quenya and presenting my master's thesis on God in Tolkien's legendarium were some of the highlights of the evening (not to talk about singing together two of my translations and my song "Hail! O Sun of Shining Love!"). You can download my Finnish thesis here (formatted by my Canadian friends). I've translated the abstract into English, as well as a part of the thesis on God's names in Elvish.

Minä ja vanhempani esitimme myös alla olevan laulun juhlissani. Nauhoitus ei ole juhlistani, vaan ensi esitys muutama viikko sitten. / I and my parents also performed this song of mine in my party. The recording is not from the party, but the first performance a few weeks ago.

Sanat ja sävel : Petri Tikka (8.3.2010) : Lyrics and melody (March 8th '10)
Sovitus : Petri Tikka & Kari Tikka : Arrangement
Ensiesitys 27.3.2010 oopperalaulaja Matti Rankalan 60-vuotissyntymäpäivillä. / First peformance March 27th '05 at the birthday of opera singer Martti Rankala.
Petri Tikka ja Eeva Tikka laulavat, Kari Tikka säestää pianolla, Johannes Tikka soittaa viulua. / Petri Tikka & Eeva Tikka (my mother) sing, Kari Tikka (my father) plays the piano, Johannes (my eldest brother) plays the violin.
Kuvitus: Tanja Vallivirta : Illustration

Finnish Tango in Elvish : Nyárenor : Satumaa "Far Away Land of Dreams"

2010-04-12T00:13:00.003+03:00

Sävel ja sanat / melody & lyrics: Unto Mononen
Käännös quenyaksi ja esitys / Quenya translation & performance: Petri Tikka
Säestys / accompaniment: Kari Tikka

J.R.R. Tolkienin quenya on korkeahaltioiden kieli, joka perustuu osittain suomen kielioppiin ja fonetiikkaan. Tässä kuuluisassa laulussa on yhtäläisyyksiä haltioiden kaipuulle kadotettuun kotiinsa, joka on aavan meren tuolla puolen.

Quenya, created by J.R.R. Tolkien, is the language of the High Elves. It is partially based on Finnish grammar and phonetics. Satumaa "Far Away Land of Dreams" (often translated "Fairy Tale Land") is the national tango of Finland (Wikipedia on Finnish tango). The lyrics are reminiscent of the longing of Elves for their lost home, which lies beyond the wide sea.

Nyárenor

Palla Ear pella ea nór eressea
yasse oi falastea hrestann almárea
yasse lóti arivanimë sisilcalar
tasse ilye noa réo nyéri haire nar

Ai, mennien qui enta nyáre-nóre yallume
ní tallo laume lendie ve lindo ullume
ú rámato uin pole vile
nánye lanyana
er nausenen i háya pele
mínan úvana

Linde, vila tanna yasse síla nyárenor
tanna yasse ninya arimelda larta vor
linde, vila tanna síve lindo lintie
nyara i nóvissenyassen ea, ná er se.

Satumaa

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
vaan siivetönnä en voi lentää
vanki olen maan
vain aatoksin mi kauas entää
sinne käydä saan

Lennä laulu sinne missä siintää satumaa
sinne missä mua oma armain odottaa
lennä laulu sinne lailla linnun liitävän
kerro että aatoksissain on vain yksin hän

The Far Away Land of Dreams (translation by myself)

Somewhere beyond the wide sea there is a land
where a wave laps to the distant shore of bliss
where the most beautiful of flowers always cast their light
there the worries of tomorrow can fall into oblivion

Oh if only one could get to that fabled land
then I would never leave it like a bird
but without wings I cannot fly
I am a prisoner of the earth
only by thoughts that reach far
I may get there

Fly, my song, there where the fabled land looms
there where my very own, my dearest one is waiting for me
fly, my song, there like a gliding bird
tell that in my thoughts there is only, solely her

Back translation from Quenya:

Palla Ear pella ea nór' eressea
beyond the wide Sea there is a lonely land (cf. Tol Eressea)
yasse oi falastea hrestann' almárea
where it surges always on the blessed shore
yasse lóti arivanimë sisilcalar
where the most beautiful of flowers continually shine white and golden
(cf. the Two Trees, VT27:20, 27)
tasse ilye noa réo nyéri haire nar
there all the worries of tomorrow are far

Ai, mennien qui enta nyáre-nóre yallume
alas, if I would reach that saga-land at last
ní tallo laume lendie ve lindo ullume
I would not indeed go from there like a singing bird, not ever
ú rámato uin pole vile
without wings I cannot fly
nánye lanyana
I am enclosed
er nausenen i háya pele
only by imagination that returns far away
mínan úvana
I make for that which is unmarred

Linde, vila tanna yasse síla nyárenor
song, fly there where the saga-land is shining (cf. Valinor)
tanna yasse ninya arimelda *larta vor
there where my dearest waits ever
linde, vila tanna síve lindo lintie
song, fly there like a singing bird, with swiftness
nyara i nóvissenyassen ea, ná er se
tell that in my thoughts he/she alone exists, is

Requiem

2010-04-10T13:35:00.000+03:00

Tragedy for Poland

Requiem aeternam dona eis, Domine: et lux perpetua luceat eis.

Helsingin hiippakunnan piispanvaalit

2010-04-08T21:54:00.016+03:00

Olin pettynyt Helsingin hiippakunnan piispaehdokkaiden paneeliin Sanomatalossa tänään. Yksikään vaihtoehdoista ei minun mielestäni sovellu aivan sataprosenttisesti piispan tehtävään. Vaikka kaikki ovat mukavia ihmisiä, puheissaan he olivat varsin ympäripyöreitä, yrittivät lähestyä käsitettä nimeltään "tavallinen ihminen", olivat jotenkin setä- ja tätimäisiä tai byrokraatteja. Kaikki paitsi Matti Poutiainen valitettavasti kannattavat homosuhteiden siunaamista (onneksi tämä kysymys ei tullut esille: kyllästyttävä aihe). Ainoastaan Irja Askola sekä lisäisi seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuutta kirkkoherranvaaleissa että parantaisi oikeasti (ei "minäkin olin kerran nuori, tsemmpiä!" -puheilla) uusien pappien työllisyysongelmaa. Äänestäisin siis (jos voisin) joka Mattia tai Irjaa - eivät kovinkaan ideaaleja vaihtoehtoja kummatkaan. Kallistun ehkä Irjan puolelle, koska hän vaikuttaa lähestyttävältä persoonalta. Näin kirjoittaa mahdollisesti tuleva pappi, jos vain piispat tekisivät jotain työllisyystilanteelle ja huolehtisivat oman alueensa teologian maistereista (puhumattakaan jo vihkimistään papeista).

Tätä epätodennäköisesti lukevat piispaehdokkaat, älkää ihmetelkö suoraa puhettani. Ravistelua vain tarvitaan, varsinkin jos ollaan ns. kirkon "huipulla". Vähän voisi muuten miettiä seurakuntakeskeisyyttä; piispa ei oikeastaan ole kirkon kasvot, kuten paneelissa jotkut ehdokkaista sanoivat, muuta kuin kenties median näkökulmasta. Kirkon kasvot ovat paikalliset seurakuntalaiset ja heidän (ainakin periaatteessa) valitsemansa pappi, joka kertoo ruohonjuuritasolla hyvää, armollista sanomaa. Piispan tehtävä ei ole ohjata seurakuntia suoraan, koska se on paikallisten pastoreiden velvollisuus. Evankeliumia jaetaan ruohonjuuritasolla. Piispan tehtävä on vanhanaiksesti varjella juuri tätä oppia, nimittäin evankeliumin oppia, että papit kertoisivat armahtavasta, rakastavasta Jeesuksesta kasvotusten seurakuntalaisilleen. Piispa on siis erityisesti pappien kaitsija. Piispankin kuuluisi olla seurakuntansa pastori, piispuushan on vain yksi kirkon antama erityistehtävä muitten joukossa.

Illustrations by Tanja Vallivirta to my poems / Tanja Vallivirran kuvituksia runoihini

2010-04-05T22:24:00.008+03:00

I will compile a poetry book out of my poems, songs and hymns this summer. It will contain texts in Finnish, English and Elvish, in the very least. I will publish it probably through Lulu.com. My friend Tanja Vallivirta has offered to illustrate the work. Here are some of the first illustrations. Thank you very much, Tanja!

Aion koota runoistani, lauluistani ja virsistäni runokirjan tänä kesänä. Siihen tulee ainakin suomen-, englannin- ja haltiakielisiä kirjoituksia. Julkaisen sen luultavasti Lulu.com:in kautta. Ystäväni Tanja Vallivirta on tarjoutunut kuvittamaan teoksen. Tässä jo ensimmäisiä kuvituksia. Kiitoksia paljon, Tanja!

http://www.petritikka.com/ruska.htm

http://www.petritikka.com/armonavaruutta.htm

http://www.petritikka.com/marmelaadihilloa.htm

This is Easter / Tätä on pääsiäinen

2010-04-04T00:56:00.003+03:00

Jesus has risen from the dead. He is the only person in the world who has accepted his humanity, creatureliness and subordination. Only God is able to be a mere human. In his divine power, Jesus Christ has risen from the dead as a human being. In this way he raises us with him and makes us human.

Jeesus on noussut kuolleista. Hän on maailman ainoa ihmisyyteensä, luotuisuuteensa, alamaisuutensa hyväksynyt ihminen. Vain Jumala kykenee olemaan ihminen. Jumalallisessa voimassaan Jeesus Kristus on ihmisenä noussut ylös kuolleista. Näin hän nostaa meidät kanssaan ja tekee meistä ihmisiä.

Átaremma - The Lord's Prayer in Quenya / Isän meidän -rukous quenyaksi

2010-04-02T13:49:00.003+03:00

Recorded at midnight, on the first hour of Good Friday. The Quenya translation is by J.R.R. Tolkien (published in Vinyar Tengwar #43). Check out the subtitles in eight languages. // Nauhoitettu keskiyöllä, pitkänperjantain ensimmäisenä tuntina. Isä meidän -rukouksen quenyannos on itse Tolkienin käsialaa. Tekstitykset ovat kahdeksalla kielellä, suomeksi sekä tavallisessa että ekumeenisessa sanamuodossa.

The Authority of Scripture

2010-03-30T16:10:00.001+03:00

Check out this very good article on the meaning of Biblical authority, written by Gerhard Forde. It's not what you usually think:

Gnesio » Articles » The Authority of Scripture

The authority of Scripture is, simply put, Gospel. It is neither bondage to our selfish desires nor being bound to laws and regulations. It is a charter of freedom! The Word of God makes us free through the promise of forgiveness. It kills our old self with its selfish desires, to have what one wants and succeed in doing good, and makes us alive in Jesus Christ. Bye bye, sin and law! We have a new master - a Lord who is uncompromisingly loving and creates new out of nothing! This is our life, meant for all: faith in the grace and power of infinite Love who is a Person. He is Jesus Christ, the Son of God, who died for you and me - to make us alive and renewed in joy.

Ei armon avaruutta voi koskaan mitata

2010-03-28T00:26:00.030+02:00

Ei armon avaruutta voi koskaan mitata
(The space of grace can never be measured)
sanat ja sävel (lyrics and melody): Petri Tikka (8.3.2010)
sovitus (arrangement): Petri Tikka & Kari Tikka
(ensiesitys 27.3.2010 oopperalaulaja
Matti Rankalan 60-vuotissyntymäpäivillä)

1. Ei armon avaruutta
voi koskaan mitata.
Se muuttaa sielun synkkyyden
ja antaa lahjan, autuuden.
On merkitystä täynnä maa,
kun armon viesti kajahtaa.


2. Ei viestin valtavuutta 
voi koskaan kahlita. 
Se sydämemme laajentaa 
ja pahan tahdon vaientaa. 
On rakkautta täynnä maa, 
kun viestin voima vaikuttaa.

3. Ei voiman täyttä määrää 
voi koskaan ymmärtää. 
Kun sielu syyttää itseään, 
kauhistuu, pelkää syntiään, 
niin armo päästää, pelastaa 
ja ahdistetun vapauttaa. 

4. Ei vanki vapautta 
voi koskaan ansaita. 
Hän taivaan alla taivaltaa 
ja kiittää kaiken antajaa. 
On paine poissa, itsestään 
puu puhkeaa nyt hedelmään. 

5. On armoon juurrutettu 
tuo onnen saanut puu. 
Se kasvaa valon hoidossa, 
on vettä virvoituksena. 
Puu kukkii, kun se lähteestä 
saa ehtymättä elämää.

6. Tuo lähde virran vuolaan 
lähettää virtaamaan. 
Sen varrella nyt riemuitaan, 
on muutos tullut maailmaan. 
On uusi aika koittanut 
ja vanhan valta loppunut.

7. Kun rakkaus pääsee valtaan, 
käy kaikki kukkimaan.
Näin rakkaus uutta luovana 
avartaa avaruuksia.
Se murskaa koston, tuomion. Se kestää, voittaa, meidän on.

Melodia / melody

omistettu Matti ja Paula Rankalalle

Rakkaus on (1. Kor. 13)

2010-03-27T13:48:00.001+02:00

Sävel / composition: Kari Tikka
Laulusolisti / soloist: Esa Ruuttunen
Sanat / lyrics: 1. Kor. 13:4-8 / 1 Cor 13:4-8

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.

Love is patient; love is kind; love is not envious or boastful or arrogant or rude. It does not insist on its own way; it is not irritable or resentful; it does not rejoice in wrongdoing, but rejoices in the truth. It bears all things, believes all things, hopes all things, endures all things. Love never ends.

Equality / Tasa-arvo

2010-03-21T17:21:00.000+02:00

Equality is based on the fact that God has created us male and female. That is why I support the ordination of women as much as I'm against gender-neutral marriage.

Tasa-arvo perustuu siihen tosiasiaan, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Siksi kannatan naispappeutta yhtä paljon kuin vastustan homoseksuaalista avioliittoa.

Armolaulu "Grace Song" - Luther Opera

2010-03-19T16:13:00.003+02:00

Armolaulu, Grace Song, was composed by my father Kari Tikka (b. 1946) in 1976. It has been translated into at least 8 languages. My father included the song in his Luther Opera (2000). The Opera has been performed in Finland, Minnesota and Germany in Finnish, English and German respectively. This was recorded live at the Temppeliaukio Church (aka 'The Rock Church'), Helsinki, in 2004. It is sung by Esa Ruuttunen, in the role of Martin Luther. The lyrics are from the Bible: 2 Cor 12:9-10 and Eph 2:8-9. Here is the website for the opera (where you can download the libretto): http://www.kolumbus.fi/kari.tikka/luther-ooppera/

Armolaulu on isäni Kari Tikan (s. 1946) sävellys vuodelta 1976. Se on käännetty ainakin kahdeksalle kielelle. Hän lisäsi sen Luther-oopperaansa (2000). Oopperaa on esitetty Suomessa, Minnesotassa ja Saksassa kolmella eri kielellä. Tämä esitys on nauhoitettu Temppeliaukion kirkossa vuonna 2004. Esa Ruuttunen laulaa Martti Lutherin roolissa. Sanat ovat Raamatusta: 2. Kor. 12:9-10 ja Ef. 2:8-9. Tässä on Luther-oopperan sivut (joilla mm. libretto): http://www.kolumbus.fi/kari.tikka/luther-ooppera/

The Woodpecker

2010-03-17T16:43:00.003+02:00

The Woodpecker is a rare kind of bird.
Such noise like his you've never heard.
He knocks & knocks & knocks on wood
until he's found the thing he should.
He also knocks that all would see
that he indeed does own this tree.
So when you hear him, hear with care,
perhaps it's more than merely flair.

My Hymn, Now Resound With Thanksgiving

2010-03-16T13:33:00.008+02:00

My Hymn, Now Resound With Thanksgiving translation by Petri Tikka (2010)		Soi, virteni, kiitosta Herran. Mikko Katila (1863-1924), Siionin virsi 173
1. My hymn, now resound with thanksgiving to God who is gracious and grand, yes, mighty and merciful is his right hand. Whoever to grace fled, believing, his joy shall forever expand. 2. From death did this good Lord of ours rise up and defeat it outright. For sinners he’s done it, he’s won the good fight. He’s stronger than all of the powers, his glory’s amazing and bright. 3. Although he is great, high and holy, the ruler of heaven and earth, he’ll surely protect his own child of new birth, he won’t leave me, however lowly. His gentle care grants me my worth. 4. So I will not fear any dangers, he’ll carry me in the frontier. Though narrow and dark, he will make the way clear. We will go together like rangers, my helper and guide will be near. 5. On journey, like Jacob, I’ll wrestle in night with no power to cope, bereft of all strength, without solace I grope, as though ground and crushed by a pestle, defeat brings victorious hope. 6. My hymn, now resound with thanksgiving. My God is amazing and good, who for me, the greatest of all sinners, should have mercy, and one day be giving more peace than can be understood.		1. Soi, virteni, kiitosta Herran. Hän on hyvä, armollinen, on kätensä laupias, voimallinen. Ken armoonsa turvasi kerran, on riemuiten muistava sen. 2. Hän, Herramme, kuoleman alta on noussut ja voittanut sen. Työn täytti hän puolesta syntisien. On hänellä voima ja valta ja kirkkaus ihmeellinen 3. Hän vaikka on näin pyhä, suuri, ja valtias taivaan ja maan, ei hylkää hän lastansa halvintakaan, vaan suojansa antaa kuin muuri. Näin hellintä hoitoa saan. 4. En pelkää siis vaarojen matkaa, hän silloinkin kantaa ja vie, kun polku on synkeä, kaita on tie. Voin kanssansa taivalta jatkaa. Hän vastakin auttava lie. 5. Kun matkalla Jaakobin lailla yön ankaran painia saan ja sielu on uupunut taistelemaan, niin silti se, toivoa vailla, on siunattu voittamanaan. 6. Soi, virteni, kiitosta Herran. Hän aivan on ihmeellinen, kun suurinta syntistä armahtaen hän, laupias, lahjana kerran suo rauhansa taivaallisen.

Faith

2010-03-14T22:31:00.001+02:00

How could I not sing, when my heart is full of song? How could I not praise my freedom, my joy, the foundation of my life? Everything that is and ever will be comes from Jesus Christ, the crucified Messiah. In his grace, in his love I have a meaning that hell cannot quench. He belongs to all, and all belong to him. Believe in his Love and you shall have a well of water springing up into everlasting life.

Musica

2010-03-12T14:11:00.008+02:00

Music is a form of fantasy - pointing to unseen realities which can only be apprehended with an openness to that which is beyond.

Musiikki on fantasiaa. Se viittaa näkymättömiin todellisuuksiin, joita voi aavistaa vain olemalla avoin sille mikä on toisella puolella.

Hello / Terve

2010-03-06T17:24:00.006+02:00

Hello there, and welcome to my brand new blog! My name is Petri Tikka. I'm a Finnish Bachelor of Theology, soon to be Master. I'll use this blog to post my ideas, poems, hymns, sermons, letters, linguistic musings or philosophical thoughts, that is, anything I might come up with that I want to share with the world. I've already added a translation of a Finnish hymn, which you can see below. Perhaps you'll find my postings intriguing, perhaps not. In any case, I can also sing. Check out my YouTube channel: The Woodpecker (that's what my surname means). If you like what I do, you can visit my homepage. English section over, on with the Finnish:

Tervetuloa upouuteen blogiini! Nimeni on Petri Tikka. Olen teologian kandidaatti, pian maisteri. Laitan tähän blogiin ajatuksiani, runojani, virsiäni, saarnojani, kirjeitäni, kielitieteellisiä pohdintojani tai filosofisia mietteitäni, se on, mitä tahansa haluankaan jakaa maailman kanssa. Olen jo lisännyt suomalaisen virren ("Koska valaissee kointähtönen") käännöksen, se näkyy tuossa alempana. Ehkä mielistyt verkkolokimerkintöihini, ehkäpä et. Joka tapauksessa osaan myös laulaa. Voit vierailla youtube-kanavallani, jonka nimi on varsin itsestään selvästi The Woodpecker. Jos pidät tuotoksistani, käy kotisivuillani.

Oh, When Will the Morning Star Ascend

2010-03-06T12:49:00.015+02:00

Oh, When Will the Morning Star Ascend translation by Petri Tikka (2010)		Koska valaissee kointähtönen Anders Odhelius (1745), Finnish trans. (suom.) 1790 etc.
Oh, when will the morning star ascend, light up this beggar poor? Oh, when will the nightly journey end? It is still dark, obscure. Towards the skies I all the time lift up my longing eyes. Though I don't see the light sublime, I know it never dies. Oh, when will the light as pledge of grace dawn on my troubled heart? Oh, when will your joy my pain replace, when will unfaith depart? If only I could see it now, your blessedness, O Lord! Though still you did not this allow, one day I'll be restored. O Lord Jesus, this I ask of you from deep within my soul: with your Spirit tend me and renew, in sorrows me console. My Lord, yourself illuminate to depths I cannot see. My conscience then will not berate, your blood will set me free. Once the power of your blood I know, most precious, shed for me, I'll no longer waste what you bestow, your gift so great, and flee. Oh, make me yearn for you alone and empty me entire, let all else be for me unknown but grace that you acquire. O Lord Jesus, in this certain hope I step before your face. Tearful at the end of my own rope, I ask and beg for grace. I will not go till you employ your wounds that me imbue with blessed peace and blissful joy, in faith I plead with you.		Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää? Koska päättyy matka yöllinen? On yhä hämärää. Taivaalle nostan yhtenään katseeni kaipaavan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan. Koska vakuudeksi armosta jo valo koittanee? Koska päässee sydän vaivasta ja usko kasvanee? Ah, pääsisinpä näkemään jo Herran autuuden! Vaan vaikken vielä nähnytkään, saan kerran nähdä sen. Herra Jeesus, pyydän sinua kaikesta sielusta, hoida Hengelläsi minua, murheissa lohduta. Kirkasta, Herra, itsesi nyt sydämelleni ja verelläsi puhtaaksi tee omatuntoni. Kun mä kerran pääsen tuntemaan voimaa sun veresi, en mä enää jouda tuhlaamaan kallista lahjaasi. Tee minut kaipaavaiseksi, tyhjäksi kokonaan, armoa kerjääväiseksi, armosi että saan. Herra Jeesus, eteen katseesi käyn tässä toivossa. Kyynelin nyt käännyn puoleesi ja pyydän armoa. En mene pois, ennen kuin saan haavoissas kalliissa levon ja ilon autuaan, niin, aamen uskossa.

Petri's Blog | Petrin verkkoloki

Saarna, 2. sunnuntai loppiaisesta

Jouluhartaus

Pyhäinpäivän saarna

Saarna 9.10.2011

Virsi: Liittosi on ihmeellinen

Hartauskirjoitus Kymen Sanomissa 28.8.2011

Koulun kevätkirkon puhe 1.6.

Hyvää helatorstaita! Happy Ascension Day!

Jubilate-saarna

Saarna hyvän paimenen sunnuntaina (Sermon on John 21:15-19)

Evankeliumi

Lähettimen 1/2011 pääkirjoitus

"To God, How did you get invented?”

Uusi pastori / A New Pastor

Kulttuuriklubi: Valo ja pimeys - Helena Hietanen

Kirkkovaltuusto

Kynttilänpäivän messu kansallismuseossa / Candlemass in the National Museum of Finland

Synkkyyteen saapui kirkkaus / Into the Dark There Came a Light

Jouluna Jumala syntyi

On Viisaudessa Henki - apokryfilaulu

"Jumalan armo J.R.R. Tolkienin legendariumissa" - artikkeli teologia.fi-sivustolla

Minut on valittu Töölön seurakuntaneuvostoon /// Elected to the Töölö parish council

Manassen rukous / The Prayer of Manasseh

Usko ja fantasia - vuoropuhelu / Religion and Fantasy - a Dialogue

Jesus Christ, my God and Love

Thoughts

Peace, love and understanding.

Grace and truth.

Law and gospel.

Simul iustus et peccator.

Per aspera ad astra.

Dona eis pacem.

Quo vadis?

Interviews

Grace Song (Armolaulu)

Proclamation

This I believe, this I confess, this I proclaim: Jesus of Nazareth has forgiven all your sins. Yours, my friend, you who are reading this. Jesus, our Lord, is the friend of sinners

- that means me and you. His death killed our selfishness, pride and lovelessness. He rose again to justify us by His grace. This is most certainly true. This love is real.

Sermon on God and Tolkien in Victoria, BC

Sermon on the Good Samaritan / Saarna laupiaasta samarialaisesta

Herran Henki "The Spirit of the Lord"

Ensimmäinen saarnani teologian maisterina 13.6.2010 (3. sunnuntai helluntaista) /// My first sermon as Th.M. (with English summary)

Evankeliumi

Jumalanpalvelus - teologian maisteri Petri Tikka saarnaa

Trinity Sunday

Praise the Father, praise the Son,

praise the Spirit, high above:

praise our God, the Three in One,

stronghold of eternal love!

Holy Spirit + awesome picture

The Holy Spirit is something much more than can be understood. He's a Personal relationship - the Person who connects us to Jesus. May the eternal name of the Holy Spirit be praised. Freedom, peace and love to you all as the mighty winds of Pentecost approach!

Also, here's an awesome picture:

Jesus - Life Himself

Parisuhdelain seuraukset kirkossa? / The peculiar status of registered partnerships in the Evangelical Lutheran Church of Finland

Teologian maisteri - gradu aiheesta "Eru Ilúvatar: Jumala Tolkienin legendariumissa" / Master of Theology - with thesis about God in Tolkien's legendarium

Finnish Tango in Elvish : Nyárenor : Satumaa "Far Away Land of Dreams"

Requiem

Helsingin hiippakunnan piispanvaalit

Illustrations by Tanja Vallivirta to my poems / Tanja Vallivirran kuvituksia runoihini

This is Easter / Tätä on pääsiäinen

Jesus has risen from the dead. He is the only person in the world who has accepted his humanity, creatureliness and subordination. Only God is able to be a mere human. In his divine power, Jesus Christ has risen from the dead as a human being. In this way he raises us with him and makes us human.

Átaremma - The Lord's Prayer in Quenya / Isän meidän -rukous quenyaksi

The Authority of Scripture

Ei armon avaruutta voi koskaan mitata

Rakkaus on (1. Kor. 13)

Equality / Tasa-arvo

Armolaulu "Grace Song" - Luther Opera

The Woodpecker

My Hymn, Now Resound With Thanksgiving

Faith

Musica

Music is a form of fantasy - pointing to unseen realities which can only be apprehended with an openness to that which is beyond.Musiikki on fantasiaa. Se viittaa näkymättömiin todellisuuksiin, joita voi aavistaa vain olemalla avoin sille mikä on toisella puolella.

Hello / Terve

Oh, When Will the Morning Star Ascend

This I believe, this I confess, this I proclaim:
Jesus of Nazareth has forgiven all your sins.
Yours, my friend, you who are reading this.
Jesus, our Lord, is the friend of sinners

- that means me and you.
His death killed our selfishness, pride and lovelessness.
He rose again to justify us by His grace.
This is most certainly true. This love is real.

Music is a form of fantasy - pointing to unseen realities which can only be apprehended with an openness to that which is beyond.

Musiikki on fantasiaa. Se viittaa näkymättömiin todellisuuksiin, joita voi aavistaa vain olemalla avoin sille mikä on toisella puolella.