tag:blogger.com,1999:blog-63755432358412920082024-03-13T22:47:37.331+02:00Petri's Blog | Petrin verkkolokiPetrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.comBlogger181125tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-45142903183853685972024-02-11T16:57:00.004+02:002024-02-11T17:01:01.514+02:00Laskiaissaarna<p> </p><p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 131%; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: black;"><span face="Open Sans, sans-serif"><span style="font-size: small;">Hallelujasäe:<br /><br /><span style="font-size: x-small;"><i>FIS</i></span>
Kuinka voisin maksaa Her- <span style="font-size: x-small;"><i>G</i></span><span style="font-size: x-small;">
-</span>ral- <span style="font-size: x-small;"><i>F</i></span> -le
sen,<br /><span style="font-size: x-small;"><i>FIS</i></span> minkä
hän on hyväk- <span style="font-size: x-small;"><i>A</i></span>
-seni <span style="font-size: x-small;">E</span> tehnyt?<br /><span style="font-size: x-small;"><i>G</i></span>
Minä kohotan uhrimaljan<br />ja kiitän Herraa, <span style="font-size: x-small;"><i>FIS</i></span>
pe- <span style="font-size: x-small;"><i>D</i></span> -las- <span style="font-size: x-small;"><i>E</i></span>
ta- <span style="font-size: x-small;"><i>FIS</i></span> jaa-ni.</span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 131%; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: black;"><span face="Open Sans, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="color: #707070;">Ps.
116:12(–13)</span></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /><span style="color: #707070;"><span face="Open Sans, sans-serif"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Mark.
10:32–45</span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; line-height: 131%; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: black;"><span face="Open Sans, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>Evankeliumista
Markuksen mukaan, luvusta 10</b></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 131%; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: black;"><span face="Open Sans, sans-serif"><span style="font-size: small;">Kun
he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden
edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään
kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas
luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä
hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen
Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat
hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä
pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet.
Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”<br /> Jaakob
ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat:
”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.”
”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat:
”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen
oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te
ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka
minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?”
”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen
maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella,
jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää
siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat
ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”<br /> Kun
muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja
Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te
tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen
herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa
olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla
suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän
joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen
Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä
lunnaiksi kaikkien puolesta.”</span></span></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/jqkBCJouJrU" width="320" youtube-src-id="jqkBCJouJrU"></iframe></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />(Evankeliumi ja saarna alkavat videolla kohdasta 27:40.)<br /><br /><br /><br /><span style="font-size: medium;"><b>SAARNA LASKIAISENA 11.2.2024 RIIHIMÄEN KESKUSKIRKOSSA</b><br /><i>Petri Samuel Tikka</i><br /></span><br /><span style="font-size: medium;">Ylistetty
olkoon Jeesus Kristus! Olkoon hän aina ylistetty!<br /><br />Kuinka
rakastankaan kirkkovuotta! Mikä onkaan elämäntilanne, mitä
ympärillä tapahtuukaan, tuulahdus toivosta toistuu aina uudestaan
raikkaana. Näin olen ajatellut aina, ainakin jo 16-vuotiaasta
alkaen, kun päätin käydä messussa joka pyhä. Kirkkovuoden tuoma
toivon tuntuma on tänään taas laskiaisena. Maailmalla tämä on
karnevaaliaikaa, etenkin katolisissa maissa. Meillä syödään laskiaispullia, hernekeittoa,
pidetään hauskaa laskemalla pulkkamäkeä. Matka kohti pääsiäistä
alkaa, paastonaikaan laskeudutaan. Edessämme on Jeesuksen nouseminen
kuolleista, ja kevät koittaa, valo voittaa. Ilo! Ylistys!
Luopukaamme kaikesta muusta kuin ilosta, jonka Jeesus antaa.
Jättäkäämme kaikki muut väitteet taaksemme kuin Jeesuksen armon
täydellinen voitto. Se meille siintää: pääsiäinen, juhla, joka
vapauttaa ihmiskunnan. Paastonaika, matkana kohti pääsiäistä, on
paastoamista ilottomuudesta ja toivottomuudesta, niistä luopumista.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Ylistämällä Jeesusta
aloitan kirkkovuoden ajasta riippumatta yleensä saarnan,
jotta pääsisimme heti käsiksi uskomme ytimeen: Jeesukseen ja
iloon. Asiaan liittyen tahtoisinkin kysyä teiltä: mitä merkitsee
sana ”halleluja”? Kysyin tätä jo aiemmin rippikoululaisilta,
kun valmistelimme tätä laskiaisen messua, joten he varmasti
tietävät. Kanttori myös tietää virkansa puolesta. …. Ylistäkää
Herraa! "Hallelu" tarkoittaa hepreaksi "ylistäkää", ”ja”
tarkoittaa ”Jahvea” eli ”Herraa”.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Halleluja liittyy
laskiaiseen, sillä tavoin, että laskiaisena lauletaan ”halleluja”
evankeliumin ympärillä viimeistä kertaa ennen kohta alkavaa
paastonaikaa. Laskeuduttuamme laskiaisena paastonaikaan paasto lähtee
liikkeelle alkavalla viikolla tuhkakeskiviikkona, jolloin vietetään
myös messua. Paastonaika kestää 40 päivää aina pääsiäiseen
asti. On sinänsä mielenkiintoista, että luovumme hallelujasta
luterilaisessa kirkossamme paastonaikana. Eihän Jeesuksen oman
opetuksen mukaan paastoaminen saa olla masentunutta ja ilotonta
toimintaa. Ortodoksisessa kirkossa lauletaankin enemmän hallelujia
paastonaikana kuin muulloin. Toisaalta meidän kirkossamme
liturgisissa rukoushetkissä kuten vesperissä lauletaan ”Ylistys
sinulle Kristus, kunnian kuningas” paastonaikana - eli käytännössä
sama asia kuin halleluja, ylistäkää Herraa.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Ehkä nämä
asiat sanon siksi, että tahdon meidän miettivän, mistä on syytä
luopua paastonaikana. Onko syytä luopua ilosta ja riemusta,
ylistyksestä, vai jostakin ihan muusta? Paastonaikaanhan kuuluu
kolme keskeistä asiaa. Yksi on jostakin paastoaminen eli jostakin
luopuminen. Toinen on almujen antaminen eli lähimmäisenrakkaus.
Kolmas on rukoukseen keskittyminen, josta puhuinkin täällä kaksi
viikkoa sitten. Nämä kolme asiaa - paasto, avunanto ja ja rukous -
tukevat toisiaan. Jos voi luopua jostakin vähemmän tärkeästä,
jää enemmän aikaa ja resursseja sekä toisten auttamiseen että
rukoilemiseen. Paastonaika on kaikkinensa kilvoittelua sillä tiellä,
johon Jeesus meitä päivän evankeliumissa kehottaa: ”Joka tahtoo
teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja
joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon
kaikkien orja.” Meidät on näin ollen kutsuttu luopumaan omasta
oikeassaolemistamme, asemastamme ja ennakkoluuloistamme antaaksemme
itsemme toisille. Nöyrtyessämme me todistamme Jeesuksesta, joka on
jo kerran antanut itsensä koko maailmalle lahjaksi.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Tehtävä
on laaja, kaiken kattava. Sitä kutsutaan perinteisesti
kilvoitteluksi, ja paastonaikana satsaamme siihen. Paastoa
viettäessämme seuraamme Jeesuksen omaa esimerkkiä. Hän paastosi
ja rukoili maailman puolesta 40 päivän ajan. Näin hän teki
Johannes Kastajalta saamansa kasteen jälkeen ennen julkisen
parantamis- ja julistustoimintansa aloittamista. Paastoaminen
luopumisena voi tarkoittaa ruoan vähentämistä, mutta voi aloittaa
muustakin maallisesta asiasta, jota voisi vähentää, jottta voimme
antaa omastamme paremmin. Voi olla kuitenkin todella vaikeaa luopua
jostakin asiasta, josta on tullut itselleen aikaa vievä, vaikka ei
haluaisikaan keskittyä siihen. Murehtiminen ja pettymys tuntuvat
kuuluvan ihmisen eloon. Lääkettä niihin haemme erilaisista
jokseenkin kutkuttavista asioista, jolla viemme huomion ikävämmistä
kokemuksista. Paastonaikana emme voi mielestäni oppia luopumaan
erilaisista turhuuksista, jos emme tarjoa niiden sijaan jotakin
parempaa.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Se parempi asia on se, mihin paastonaika lopulta
viittaa. Paras asia, joka motivoi luopumaan vähemmän tärkeistä
asioista, on itse ihana Jeesus, pääsiäisen Herra. Hän on kuoleman
ja synnin pääsiäisenä voittaen tuonut maailmaan täydellisen ja
rajattoman ilon. Kuten päivän evankeliumissa kuulimme: ”Ei
Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan
henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Jeesus on siis tuonut
maailmaan toivon, joka koskeee jokaista ihmistä, ehdoitta. Jeesus
herättää sydämeen rakkauden häntä kohtaan, Jumalaa kohtaan,
Jeesus innostaa, hän rohkaisee, hän on lempeä, hän yhdistää,
Jeesus yllättää, tekee ihmeitä, parantaa, vie pois murheet, tuo
tilalle Hengen armolahjat ja ennen kaikkea antaa rakkauden ja kaiken
sen lämmön.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Jeesusta miettien voi oivaltaa monia erilaisia
tapoja paastota, luopua jostakin vähemmän tärkeästä lähimmäisen
hyväksi. On olemassa esimerkiksi somepaasto. Yhteisvastuukeräys
antaa mahdollisuuden auttaa rahallisesti, tänä vuonna nuoria
Suomessa ja maailmalla. Olennaista on kuitenkin tällä paaston
matkalla se, millaiseen kuvaan todellisuudesta ja maailmasta
liitymme. Olemme matkalla kohti kristinuskon suurinta juhlaa, Herran
pääsiäistä. Loputon rakkaus ja armo ilmeni täydellisesti
Jeesuksessa, joka ei tuominnut elämänsä päättyessä edes
murhaajiaan, vaan rukoili heille anteeksiantoa.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Meidän on
ennen kaikkea luovuttava kaikista sellaisista ajatuksista, jotka
väittävät Jeesuksen armon täydellistä voittoa vastaan.
Pääsiäisenä Jumala itse vahvisti Jeesuksen käsityksen maailmasta
herättämällä hänet kuolleista. Maailmamme on nyt niin kuin
ennenkin kovin täynnä armottomuutta, vastakainasettelua,
katkeruutta ja luottamattomuutta, ja näitä pidetään usein
erilaisten sinänsä hyvin arvojen varjolla välttämättöminä sekä
kirkossa, yksityiselämässä että yhteiskunnassa. Tämä ei ole
kuitenkaan ikinä kristityn tie, vaan Jeesus käskee kostosta
luopumiseen ja antamaan anteeksi 77 kertaa 7 kertaa eli aina
uudestaan. Anteeksianto nousi pääsiäisenä haudasta, kuten
varhaisen kirkon pääsiäissaarnoissa sanotaan.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Rakkaat
ystävät. Lopulta kaikki polvet notkistuvat Herran edessä, kuten me
tänään ehtoollisella. Lopulta kaikki ihmiset ylistävät sitä
Vapahtajaa, joka pitkänäperjantaina alentui meidän ihmisten
armottomuuden alle. Tällainen, aivan kaiken kattava, on se näkymä,
johon muun muassa apstoli Paavalin opetus meitä kutsuu. Rakkaus ei
koskaan katoa eikä se tule häviämään kamppailua ihmisten
sieluista, sillä kaikkivaltias Jumala on itse Rakkaus ja hän on jo
kerran voittanut rakkaudettomuuden Jeesus Nasaretilaisen
ristinpuulla.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Ehkä voimme siis nyt pääsiäistä kohti
mennessä rohkaistua todistamaan Jeesuksesta sanoin ja teoin. Se on
mahdollista, jos teemme sen iloisin mielin, ilman pelkoa, ilman uhkan
mahdollisuutta. Herätyksen ajat eivät ole poissuljetut. Usko voi
levitä, voi tulla nousukierre, kuitenkin vain ilon kautta, armoa
tähdentäen, armoa ilmentäen. Meillä luterilaisessa kirkossa
ollaan usein varovaisia profetioiden suhteen, mutta niitä onkin aina
syytä arvioida. Koin aikamoisen shokin, kun viime kesänä
kotikirkkooni Temppeliaukioon tuli Saksan-amerikkalainen mies, joka
kertoi, että Suomessa voisi alkaa levitä nuotioita, Hengen tulta,
iloa. Olkoon tällainen näkymä ainakin rohkaisuna. Kilvoittelumme
voi, Luojan niin salliessa, kantaa hedelmää toisille. Ja näkisin,
että Riihimäellä tämä on erityisen mahdollista, paljon on täällä
ollut pitkään rukousta, rukoilijoita.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Isä Jumala ei antanut Poikansa
kuolla vain mahdollisen pelastuksen tähden, näin itse olen saanut
kokea näyssä 12 vuotta sitten. Antakaamme siis kunnia Kolminaisuudelle tänä paastonaikana.
Todistakaamme iloisin mielin Jeesuksesta. Luopukaamme kaikista
sellaisista kertomuksista, jotka vievät meidät ilottomuuteen tai
armottomuuteen. Uskokaamme siihen kertomukseen, johon paastonaikana
osallistumme: Jeesuksen voittoon. Niin kuin Paavali sanoo: ”Iloitkaa
aina! Rukoilkaa lakkaamatta! Kiittäkää kaikesta!” Paavalilla oli
laskiaisen henkeä, karnevaalihenkeä!<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Ylistetty olkoon Jeesus Kristus! Olkoon
hän aina ylistetty! Olkoon hän aina ylistetty! Voitte toistaa
perässä: Olkoon hän aina ylistetty..! Olkoon hän aina ylistetty!</span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-33743469174465076672024-01-05T18:21:00.008+02:002024-01-05T18:24:33.335+02:00Messu J.R.R. Tolkienin syntymäpäivänä 3.1.2024<p><span style="font-size: 15pt;"><b></b></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7JRcfMyAEAMLXO4OBj-ckRLYM0dJr0ncLQOIlHfdaH3EakqzA0M-1tz_tufzXPbXKky6a16JudZocMNvn7F7RorAt_3Rw4t7arAUbGXQzQiXNiaH9VJTt8oZH_dcQDyH2iBhRgLoto1SjM2_vkuyt0KEKL09zKkbSXB2K5dsOsQ7VkDqrab2nELoVnIk/s4000/IMG_20200919_181525.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7JRcfMyAEAMLXO4OBj-ckRLYM0dJr0ncLQOIlHfdaH3EakqzA0M-1tz_tufzXPbXKky6a16JudZocMNvn7F7RorAt_3Rw4t7arAUbGXQzQiXNiaH9VJTt8oZH_dcQDyH2iBhRgLoto1SjM2_vkuyt0KEKL09zKkbSXB2K5dsOsQ7VkDqrab2nELoVnIk/s320/IMG_20200919_181525.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">kuva: P.S.T.</td></tr></tbody></table><span><b><u><br /><br /><span style="font-size: large;">J.R.R.
Tolkienin syntymäpäivän messu 3.1.2024, Pitäjänmäen
kirkko</span></u><span style="font-size: large;"><br /><i>Messun toimitti pastori Petri Samuel Tikka, kanttori Kylli Ahola, avustavana pappina Asko Nuorkivi sekä muita avustajia</i></span></b></span><p></p><p style="break-before: page; margin-bottom: 0cm; page-break-before: always;"><span style="font-size: medium;">*</span><span style="font-size: medium;"><b>Ristikulkue
ja alkuvirsi</b></span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><b>Alkuvirsi
</b></span><span style="font-size: medium;">16 Jeesus Kristus
meille nyt<br /><br />2. </span><span style="font-size: medium;"><b>Alkusiunaus
<br /></b></span><span style="font-size: medium;"><br />Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen... <br />Herra olkoon teidän
kanssanne...<br /></span><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span><span style="font-size: medium;">3.
</span><span style="font-size: medium;"><b>Johdantosanat (Petri Tikka)</b></span><span style="font-size: medium;"><b><br /><br /></b></span><span style="font-size: medium;">Rakkaat
ystävät, kristityt,<br /></span><span style="font-size: 15pt;"><br />Vietämme
kirkkovuodessa jouluaikaa eli muistamme Jeesuksen syntymää, Jumalan
tulemista ihmiseksi. Tänään kolmas tammikuuta eli joulun
kymmenentenä päivänä on myös yhden Jeesuksen opetuslapsen
syntymäpäivä. Vuonna 1892 syntyi John Ronald Reuel -niminen poika
Mabel ja Arthur Tolkienille Blomfonteinissa Oranjen Vapaavaliossa
eteläisessä Afrikassa. Ronaldiksi lähipiirin kutsuma Tolkien
vaikutti sittemmin suurimman osan iästään Englannissa ja
erityisesti Oxfordissa kielitieteilijänä, muinaisenglannin
professorina sekä fantasiakertomusten kirjoittajana. Tolkien oli
myös kristitty, katolilainen, jonka uskolle keskeisiä asioita
olivat ehtoollinen ja Vapahtajan äidin, ainaisen neitseen Marian
esirukoukset. Tolkien kuoli Kolminaisuuteen turvaten toinen syyskuuta
1973.<br /></span><span style="font-size: 15pt;"><br />Myös luterilainen käsitys kristinuskosta kehottaa
meitä muistamaan menneiden polvien hyveitä ja uskoa. Tolkien joutui
kokemaan kovia elämässään, kuten suvun hylkäämisen äitinsä,
itsensä ja veljensä katolisuuden vuoksi, molempien vanhempien
menetyksen lapsena sekä lähes kaikkien ystäviensä menettämisen
ensimmäisessä maailmansodassa. Kuitenkin Tolkien jaksoi elämässään
ja työssään välittää kielen kauneuden itseisarvoa, luonnon
merkitystä sekä ehkä ennen kaikkea sitä, että vain Kristuksen
armo voittaa pahan, ei mahti eikä voima eikä väkivalta.
Luopuessamme suuruudenhulluista taisteluistamme juurrumme samalla
kotiin, iloon, yhteyteen. Tähän Tolkien viitannee Thorin-kääpiön
suulla tämän kuolinvuoteella sanoilla, jotka on osoitettu
Bilbo-hobitille: ”Jos useampi meistä pitäisi suuremmassa arvossa
ruokaa ja huvia ja laulua kuin kulta-aarteita, olisi maailma
hauskempi paikka.” Tolkien tavoitteli tällaista armorikasta
jokapäiväistä näkymää, josta pidämme kiinni toivon ja sen
vahvistaman mielikuvituksen kautta.<br /></span><span style="font-size: 15pt;"><br />Lauloimme juuri muinaisen
jouluvirren sanoin: ”Ilo, rauha mukanaan saapunut on päälle maan
Jumala ja ihminen, auttajamme armoinen.” Tunnustakaamme syntimme
lapseksi tulleelle Jumalalle ottaaksemme vastaan armoa armon päälle.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">4.
</span><span style="font-size: medium;"><b>Yhteinen rippi</b></span><span style="font-size: medium;">
<br /></span><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Synnintunnustus</span><span style="font-size: medium;"><b>
</b></span><span style="font-size: medium;">711 Herra, maailmamme
on täynnä </span><span style="font-size: medium;">&
Synninpäästö <br /></span><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span><span style="font-size: medium;">5.
</span><span style="font-size: medium;"><b>Päivän psalmi </b></span><span style="font-size: medium;">148</span><span style="font-size: medium;"><b> <br /></b></span><span style="font-size: medium;"><br />Antifoni<br /><br />Kiittäkää
Herraa, ihmiset, <br />kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti.
(Dan. lis. C: 82)<br /><br />Psalmi 148</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><a name="2"></a><a name="3"></a><a name="4"></a>
<br /><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.148.html#v1" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">1</span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Halleluja!<br />Ylistäkää
Herraa, te jotka olette taivaassa,<br />ylistäkää häntä
korkeuksissa!<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">2</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkää
häntä, te hänen enkelinsä,<br />ylistäkää häntä, kaikki
taivaan joukot!<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">3</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkää
häntä, aurinko ja kuu,<br />ylistäkää häntä, kirkkaat
tähdet!<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">4</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkää
häntä, korkeimmat taivaat<br />ja taivaankantta kattavat
vedet!<br /></span></span><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.148.html#v5" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">5</span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkööt
nämä kaikki Herran nimeä,<br />sillä hän on ne käskyllään
luonut.<br /></span></span><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.148.html#v6" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">6</span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Hän
pani ne paikoilleen ainiaaksi, hän sääti niille järkkymättömät
lait.</span></span></span></p>
<blockquote style="margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><a name="7"></a><a name="8"></a><a name="9"></a><a name="10"></a><a name="11"></a><a name="12"></a><a name="13"></a><a name="14"></a>
<span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">7</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkää
Herraa, te jotka olette maan päällä,<br />ylistäkää, syvyydet ja
meren pedot!<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">8</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkää,
tuli ja rakeet, lumi ja usva,<br />ylistä, myrskytuuli, hänen
käskyläisensä!</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">9</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkää,
vuoret ja kukkulat,<br />hedelmäpuut ja setrit,<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">10</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> villipedot
ja karja,<br />maan matelijat ja taivaan linnut!<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">11</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkää
Herraa, kuninkaat ja kansat,<br />ruhtinaat ja kaikki maan
mahtimiehet,<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">12</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> nuorukaiset
ja neidot,<br />vanhat ja nuoret!<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">13</span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"> Ylistäkööt
nämä kaikki Herran nimeä,<br />sillä hänen nimensä yksin on
ylhäinen,<br />hänen mahtinsa ulottuu yli taivaan ja maan.<br /></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;">14</span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Herra
on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen
palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä.
Halleluja!<br /><br /><span style="font-size: 15pt;">Pieni kunnia (srk mukaan)</span><br /><br /><span style="font-size: 15pt;">Antifoni
toistetaan </span><br /><br /><span style="font-size: 15pt;">6. </span></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><b>Kyrie<br /><br /></b></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;">*7.
</span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><b>Gloria
</b></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;">Kunnia
Jumalalle korkeuksissa...</span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><b><br /><br />&
kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle 726 </b></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;">Sinua
me kiitämme <br /></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;">8.
</span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><b>Päivän
rukous </b></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></span><br /><span style="color: #05254a; font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans; font-size: 15pt;">Rukoilkaamme. </span><i style="color: #05254a; font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans; font-size: 15pt;">(Rukous perustuu rukoukseen, jonka ovat laatineet Tolkienin kanonisaatioprosessia kannattavat katolisessa kirkossa).</i></blockquote><blockquote style="margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Arial, Verdana, sans-serif"><span style="font-size: medium;">Oi
siunattu Kolminaisuus, me kiitämme sinua siitä, että olet
siunannut kirkkoa John Ronald Reuel Tolkienilla. Kiitämme, että
olet antanut luomistyösi runouden, Pojan kärsimyksen salaisuuden ja
Pyhän Hengen harmonian loistaa hänen kauttaan ja hänen
mielikuvituksensa kautta, joka on toiminut sinun luovuuttasi
heijastaen. Luottaessaan täysin äärettömään armoosi ja Marian
äidilliseen esirukoukseen hän on toiminut Jeesuksen, lihkaksi
tulleen Jumalan Viisauden, kuvana ja on näin näyttänyt meille,
että pyhyys on välttämättä osa kristityn tavallista elämää ja
johtaa ikuiseen yhteyteen sinun kanssasi. Anna meille hänen
esirukouksensa kautta ja tahtosi mukaan se, mitä pyydämme: salli
myös meidän elämämme ja kutsumustemme kirkastaa Jeesusta, häntä,
joka on voittanut pahan yksin armon avulla. Me rukoilemme sinua,
Kolminaisuus. <br /><br />Aamen. X2 (srk)<br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><br /><br />2.
Moos. 2: 15-22 </span> </blockquote><blockquote style="margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"><span style="font-family: georgia; font-size: medium;">Kun faarao sai kuulla asiasta, hän
aikoi surmata Mooseksen, mutta Mooses lähti faraota pakoon.
Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. 16
</span><span style="font-family: georgia;"><span style="font-size: medium;">Midianissa
oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle
nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja
vuohet. </span></span><span style="font-family: georgia;"><span style="font-size: medium;">17</span></span><span style="font-family: georgia;"><span style="font-size: medium;"> Mutta
sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa.
Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä.</span></span></blockquote>
<p><span style="font-family: georgia; font-size: medium;"><a name="18"></a><a name="19"></a><a name="20"></a>18 Kun
tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten
te tänään ennätitte näin pian takaisin?" 19 He
vastasivat: "Muuan egyptiläinen mies puolusti meitä paimenia
vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja
vuohet!" 20 Reuel
sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte sen
miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!"</span></p>
<p><span style="font-family: georgia; font-size: medium;"><a name="21"></a>21 Mooses
katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi
Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. <a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Moos.2.html#v22" target="_top">22</a> Sippora
synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä
olen nyt muukalainen vieraalla maalla."</span></p>
<p><br />
</p>
<p><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><b><span style="background: transparent;">Virsi
937: 1, 3 Ole tervehditty täällä</span></b></span></span></span><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span><span style="font-size: medium;"><br />Ef.
1: 19-23<br /><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span><span style="font-family: georgia;"><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;"> </span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;">ja
miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä
uskovissa. Se on sama väkevä voima, </span></span><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.1.html#v20" target="_top">2</a><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.1.html#v20" target="_top">0</a><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;"> </span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;">jota
hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan
hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, </span></span><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.1.html#v21" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-size: medium;">21</span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;">ylemmäksi
kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia,
jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. </span></span><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.1.html#v22" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-size: medium;">22</span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;"> </span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;">Jumala
on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken
yläpuolelle seurakuntansa pääksi. </span></span><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.1.html#v23" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-size: medium;">23</span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;"> </span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-size: medium;">Seurakunta
on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken
kaikessa täyttää.</span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: georgia;">
<br /></span><br /></span><span style="font-size: medium;"><b><br />Virsi 18
Nyt ilovirttä veisaten</b></span><span style="font-size: medium;"><br /><br />Joh.
1: 5-10, 15-18 <br /><br />Halleluja... (srk) </span>
</p>
<p><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;">Hallelujasäe:
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille
ymmärryksen, <br />jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. (1.
Joh. 5: 20a)</span></span></span></p>
<blockquote style="margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"><a name="5"></a>
<span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>5</i></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Valo
loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.</span></span></span></blockquote>
<p><a name="71"></a><a name="81"></a><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.1.html#v6" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>6</i></span></span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Tuli
mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. </span></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>7</i></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Hän
tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat
siihen. </span></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>8</i></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Ei
hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.</span></span></span></p>
<blockquote style="margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"><a name="91"></a><a name="101"></a>
<span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>9</i></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Todellinen
valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,<br />oli tulossa
maailmaan.<br /></span></span></span><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>10</i></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Maailmassa
hän oli,<br />ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,<br />mutta
se ei tuntenut häntä.</span></span></span></blockquote>
<p><a name="15"></a><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>15</i></span></span></span><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Johannes
todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun
jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua."</span></span></span></p>
<blockquote style="margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.1.html#v16" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>16</i></span></span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Hänen
täyteydestään me kaikki olemme saaneet,<br />armoa armon
lisäksi.<br /></span></span></span><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.1.html#v17" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>17</i></span></span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Lain
välitti Mooses,<br />armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.<br /></span></span></span><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.1.html#v18" target="_top"><span style="color: #456895;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"><i>18</i></span></span></span></a><span style="color: #05254a;"><span style="font-family: Verdana, Arial, Helvetica, sans;"><span style="font-size: medium;"> Jumalaa
ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja
joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.<br /></span></span></span></blockquote>
<p><span style="font-size: medium;"><br /><br /></span><span style="font-size: medium;"><u><b>Saarna<br /></b></u></span><span style="font-size: medium;"><b>P.S.T.</b><br /><br />Ylistetty
olkoon Jeesus Kristus! Olkoon hän aina ylistetty!<br /><br />Olen
järjestänyt aika ajoin Tolkien-messuja jo noin 10 vuoden ajan.
Kysyntää on. On kuitenkin myös joskus hieman vastustusta.
Joillekin sadut, fantasia tai ehkä ylipäätänsä fiktio ovat
epäilyttäviä. Tämä voi liittyä siihen, että kaikkea uskoon
liittyvää halutaan pitää totena suorasti havaittavalla tavalla.
Fantasiassa ihmeet ja unelmat tapahtuvat arkitodellisuudestamme
riippumattomalla tasolla: mielikuvituksessa, vertauskuvina, unina ja
näkyinä. Saduista puhuminen kirkossa voi tuntua uhkalta uskon
puolustamiselle sen todellisuuden kiistävässä ajassa. Onhan usko
Jumalaan, Jeesukseen, pyhiin ja enkeleihin kaikki lähinnä tarua
kovin monelle ajassamme. <br /><br />Tolkien, jonka uskoa muistamme
tänään, ei vedonnut tuomioistuimessa päteviin fyysisiin
todistuksiin auttaessaan hyvää ystäväänsä C.S. Lewisiä uskon
polulle. Kuitenkin Tolkienin todistus teki lähtemättömän
vaikutuksen ystäväänsä. Sadut ja myytit olivat avainasemassa
näiden kahden Oxfordin tutkijan keskusteluissa. Lewis oli alun
alkaen jonkinlainen ateisti tai agnostikko ja ajatteli, että myytit
ovat ”valheita ja siksi arvottomia, vaikkakin ”hopean läpi
henkäistyjä”” (Puu ja lehti, s. 140)? Lewis piti satuja ja
myyttejä kylläkin kauniina ja itselleen tärkeinä. Samalla hän
koki, että ne ovat nykyajan tieteellisen maailmankuvan perusteella
viime kädessä merkityksettömiä. Tolkienin vaikutuksesta Lewis
tuli toisiin ajatuksiin: hyvät sadut ja parhaimmat myytit
viittaavatkin Jeesukseen, jossa ihmiskunnan syvimmät haaveet ja
unelmat käyvät toteen. Toisin sanoen satujen ja myyttien kauneus
sai Lewisin miettimään, mitä totuus ylipäätänsä on. Onko
totuus raakaa tiedettä, ennaltamäärättyä matemaattiisa materiaa?
Vai paljastavatko saduissa piilevät yllättävät käänteet, niiden
kaihoisa kauneus, että lempeys voittaa pahan armottoman maailman
keskellä? <br /><br />John Ronald Reuel toimi siis sekä lähipiirissään
että muutenkin Johannes Kastajan lailla todistajana valosta, joka on
tullut maailmaan. Ihmisyyden sisimpään sykkii elämä, joka
valaisee jokaisen ihminen mutta jota ei helposti havaita. Tässä voi
siteerata Kanteletarta, joka hyvin ilmaisee, miksi tuo valo on niin
helposti peitossa: ”Jouluna Jumala syntyi, paras Poika pakkasella
hevon heinähuonesehen, sorajouhen soimen päähän.” Kristinuskon
salaisuus on siinä, että kaikkivaltias Jumala ja koko
maailmankaikkeuden Luoja on tullut heikoksi ja pieneksi ihmiseksi.
Pakkasen keskellä lämmin valo helottaa. Rakkautensa voimalla Jeesus
kyllä teki ja tekee monia kiistämättömiä ihmetekoja, mutta
lopulta hän kuoli pilkattuna ja häväistynä ristinpuulla.
Täydellisen ja ehdottoman armon läsnäolo maan päällä on siis
toisaalta selvä tosiasia Jeesuksessa. Toisaalta hänen toimintansa
ei vakuuttanut kuitenkaan välittömästi edes Vapahtajan omaa
rakasta kansaa, saatikka roomalaisia tai muita kansoja. Messiaan
ylösnousemuksesta todistaminen jopa johti kahdestatoista apostolista
yksitoista marttyyrikuolemaan. <br /><br />Todistajan tehtävä ei siis
aina ole helppo eikä suoraviivainen. Valo kuuluu kaikille, se on
ehdotonta ja parantavaa, ja kuitenkin sitä jostakin syystä
vastustetaan. Toki elämän ihmeellinen, kaikenkattava pohjavire,
armo, vetää luonnostaan puoleensa. Ihmisen on kuitenkin jatkuvasti
tunnustettava oma rajallisuutensa. Meillä ei ole suoraa,
omavoimaista pääsyä suuriin salaisuuksiin. Ajattelen, että
tarvitsemme usein reittejä, jotka ovat hyvin epäsuoria, jopa tavallaan järjenvastaisia, pehmetäksemme toisillemme, jakaaksemme armoa
eteenpäin, kulkiessamme tiellä tulevan maailman elämään. Näin
Tolkien omalla tavallaan toimi kertoessaan fantasiakertomuksia,
joissa lähimmäisyys loistaa kirkkaana mutta jotka eivät mahdu
aikakirjoihimme. Tolkienin ja meidän Vapahtajamme, Jeesus, kertoo
myös itse evankeliumeissa lukemattomia tarinoita, joissa ei mainita
nimiä, tarinoita, joihin ei anneta selkeää historallista
kontekstia. Niissä on liittymäkohtia elämän varjoihin ja
valoihin. Ne kuitenkin jättävät kuulijalle vastuun eivätkä ne
todistele kenenkään statuksesta tai paremmuudesta. Jeesuksen
vertaukset ovat arvoituksia, jotka haastavat totunnaisen ajattelun
kerta toisensa jälkeen. Esimerkiksi kertomus tuhlaajapojasta kutsuu
meitä miettimään jalomielisyyttää ihmistä kohtaan, joka pitää
omaa isäänsä perinnönlähteenä, eläessään kuolleena. Tämä
ja muut vertaukset ovat totta niissä ilmenevän perimmäisen
totuuden tähden: ne ovat totta armon viesteinä. Ne eivät
vakuuttele totuudella, vaan ovat totuutta omalla
arvovallallaan.<br /><br />Uskonnollinen kieli, myös Raamatun sana, voi
kuitenkin menettää merkityksensä sen tähden, että se ei joka
kerta osu kohdalleen eikä sitä myöskään aina sovelleta
kuunnellen ja kunnioittaen lähimmäistä. Tähän tulee apuun,
ainakin itselleni on tullut elämäni varrella, sadut ja fantasia.
Kun ne osuvat kohdalleen, ne ovat elävöittäviä siltoja siitä
armottomasta varjojen laaksosta, jota maailmassa toitotetaan
totuutena, takaisin todellisuuteen. Ihmiselämän onttous tiivistyy
ja lukittuu usein huoleen rahasta, vallasta ja vakaudesta. Tunteiden
ja pelkojen aikaansaama vaihtoehdottomuus julistetaan ainoaksi
mahdollisuudeksi lukemattomin tavoin. Selkeä lääke kaikkea
ehdottomuuden harmautta vastaan on hiljentyminen esimerkiksi C. S.
Lewisin Narnia-sarjan Hopeisen tuolin äärelle. Tolkienin ja Lewisin
keskustelut todellisuuden pohjavireestä ilmenevät nähdäkseni
siinä kätketysti mutta voimakkaalla tavalla. <br /><br />Hopeisen tuolin
tarinan käänne on siinä, kun maanläheistä pessimismiä edustava
suistokainen Rapanhapakko kieltäytyy vihreän velhon ansasta: kaikki
kaunis ja merkityksellinen ja kodikas - taivas, aurinko, Narnia,
Aslan-leijona - kaikki olisivat vain projektioita arkisista
tosiasioista kuten lampuista ja kissoista. Rapanhapakko myöntää,
että näin varmaan voi olla, mutta hän mieluummin elää tässä
mielikuvitusmaailmassa kuin velhon tarjoamassa realiteettien
melankoliassa. Siinä samassa velhon lumous väistyy tarinan
sankarien yltä. Eikä pelkästään tarinan sankarien yltä,
kiinnitin tähän huomiota äsken kirjaa lukiessani. Velhon
palvelijat, surulliselta työläismassalta vaikuttavat maahiset,
paljastuvatkin olennoiksi, joista kukin on olemukseltaan aivan
ainutlaatuinen. He palaavat timanttinektaria huokuvaan
Syöveri-nimiseen maahansa, manalaakin syvemmälle, maailman juuriin.
Näin manala tyhjenee ja sen meri jää Narnian asukkaille
kesähelteillä unelmoinnin ja viilentymisen paikaksi. <br /><br />Se,
mikä on totta, on se, mikä ylittää kaikki valmiit odotukset.
Tarinoita ja satuja, uutta luomista, tarvitaan, jotta pysyisimme
ihmisinä toisillemme. Meidän on nähtävä näkyjä, koettava ja
kuultava profetioita, jotta meillä olisi jalat maassa ja katsoisimme
toisiamme emmekä huolten velhouksen maailmaa. Jeesus on todellisesti
keskellämme, Jumala ihmisten joukossa, eikä hän ole totta ilman
satuja, ilman vertauksia. Jumalan Poika on voittanut synnin ja pahan,
jaetun kipumme pakkasen ja yön, jotta unien ja näkyjen näkeminen
olisi virvoittavaa ja turvallista. Rukoilkaamme siis uskoa Suomeen ja
koko maailmaan, rauhaa sekä armolahjojen täyteyttä. Mikäli
haluatte tietää lisää Tolkienin käsityksistä saduista ja niiden
todellisuudesta, suosittelen vahvasti kirjaa Puu ja lehti. Siinä on mm. Tolkienin essee Saduista sekä hänen runonsa Mythopoeia, joka on
Tolkienin puhuttelu satuja epäilevälle ystävälleen Lewisille.</span></p>
<p><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><b>*Uskontunnustus
(Nikea)</b></span><span style="font-size: medium;"><br /><br /></span><span style="font-size: medium;"><b>Esirukous:
virsi 719; Kolehtikohde: Suomen ekumeeninen neuvosto<br /></b></span><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;"><b>Uhrivirsi
221: 1- Kiittäen nyt ylistämme<br /></b></span><span style="color: black;"><span face="Arial, Verdana, sans-serif"><span style="font-size: medium;"><br /><br />Prefaatio </span></span></span></p><p><span style="color: black;"><span face="Arial, Verdana, sans-serif"><span style="font-size: medium;">Totisesti
on oikein ja arvollista...</span></span></span></p>
<p><span style="color: black;"><span face="Arial, Verdana, sans-serif"><span style="font-size: medium;">Sinun
kirkkautesi loistaa hänessä, luomattomassa luomis-Sanassasi, <br />joka
on ajallisesti syntynyt autuaasta neitsyt Mariasta<br />ja joka aina
ylläpitää todellisuutta oman olemuksensa voimalla.<br />Me kiitämme
sinua hänestä, joka on antanut ruumiinsa kansasi jokapäiväiseksi
matkaleiväksi, <br />ja ylistämme sinua yhdessä enkelien ja
kaikkien pyhien kanssa.</span></span></span><span style="color: #757474;"><span face="Arial, Verdana, sans-serif"><span style="font-size: medium;"><br /><br />Ehtoollisen
asetus<br /><br />Isä meidän</span></span></span><span style="color: #757474;"><span face="Arial, Verdana, sans-serif"><span style="font-size: medium;"><b><br /><br />Agnus Dei</b></span></span></span><span style="color: #757474;"><span face="Arial, Verdana, sans-serif"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></span><br /><br />
</p>
<p><span style="font-size: medium;"><b><span style="background: transparent;">Ehtoollisvirsi
300 Jeesuksen muisto ihana</span></b></span></p>
<p><span style="font-size: medium;"><br /><b>* Ylistysvirsi 29: 3</b></span></p>
<p><span style="font-size: medium;"><span lang="en-US">*27.
</span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="en-US"><b>Siunaus
</b></span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="en-US"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="en-US"><b><br /></b></span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="en-US">*28.
</span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="en-US"><b>Päätösmusiikki
(Bilbo's Song, säv. PST) ja ristikulkue </b></span></span>
</p>
<p lang="en-US"><span style="font-size: medium;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">I
sit beside the fire and think</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">of
all that I have seen</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">of
meadow-flowers and butterflies</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">in
summers that have been;</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Of
yellow leaves and gossamer</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">in
autumns that there were,</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">with
morning mist and silver sun</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">and
wind upon my hair.</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">I
sit beside the fire and think</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">of
how the world will be</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">when
winter comes without a spring</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">that
I shall ever see.</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">For
still there are so many things</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">that
I have never seen:</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">in
every wood in every spring</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">there
is a different green.</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">I
sit beside the fire and think</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">of
people long ago</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">and
people who will see a world</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">that
I shall never know.</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">But
all the while I sit and think</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">of
times there were before,</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">I
listen for returning feet</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">and
voices at the door.</span></i></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
<br /></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br />Voimme
nyt lopuksi lausua vierustoverillemme quenyaksi: Nai Eru lye mánata.
Eli Jumala siunatkoon sinua. Nai Eru lye mánata. <br /><br />On syytä
minun vielä sanoa, etten “tunne puoliakaan teistä niin hyvin kuin
pitäisi enkä pidä puolistakaan niin paljon kuin ansaitsisitte.”
Toivotan näillä sanoilla teille hyvää Tolkienin syntympäivää ja muistan maljan kohotuksesta professorille klo 21.</span></span><span style="font-size: medium;"><b><br /></b></span><br /><br />
</p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-86252045266257180142023-09-10T18:39:00.003+03:002023-09-10T18:57:23.061+03:00Kiitoksen Henki voittaa<p><b><span style="font-family: georgia; font-size: large;"></span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-family: georgia; font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihVYU_vXtHo5nXT6pmzq2_rojCN-BpPypO_FC97CfRorX5zSzURGXIgzSGVxeDCdiY9v2wQPq8AoelZvj51zRrbKvV2bHkocCS-JUf0ktoyLhVQHiy22pF_2ZxiVTbjHWG5LGiYL_ZC6ZkXbRNZF_hkeJ7x3Kzz8yeij2D6NdZuKDS3XaLY8tlKJ2Udxo/s800/mariasolmujenavaaja800px-Tregister_Dorfkapelle_4_Altar.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihVYU_vXtHo5nXT6pmzq2_rojCN-BpPypO_FC97CfRorX5zSzURGXIgzSGVxeDCdiY9v2wQPq8AoelZvj51zRrbKvV2bHkocCS-JUf0ktoyLhVQHiy22pF_2ZxiVTbjHWG5LGiYL_ZC6ZkXbRNZF_hkeJ7x3Kzz8yeij2D6NdZuKDS3XaLY8tlKJ2Udxo/w640-h480/mariasolmujenavaaja800px-Tregister_Dorfkapelle_4_Altar.jpg" width="640" /></a></span></b></div><b><span style="font-family: georgia; font-size: large;"><br />Hallelujasäe</span></b><p></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 131%; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: georgia; font-size: large;">Halleluja!
Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää,<br />ihanaa on virittää
ylistyslaulu!</span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; line-height: 131%; margin-bottom: 0.4cm; margin-top: 0.26cm; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: #707070;"><span style="font-family: georgia; font-size: large;"><b>Ps. 147:1</b></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; line-height: 131%; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: georgia; font-size: large;"><b>Evankeliumista
Johanneksen mukaan, luvusta 5 (jakeet 1-15)</b></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 131%; orphans: 2; widows: 2;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: georgia; font-size: large;">Oli
eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin.
Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen
nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä
makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita.
Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran
enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka
ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän
mitä tautia tahansa.<br /> Siellä oli mies,
joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki
hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo
pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?”
Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi
minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku
toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota
vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja
käveli.<br /> Mutta se päivä oli sapatti.
Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei
sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka
teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’”
Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun
ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt,
kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon.
Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä
olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi
entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille,
että Jeesus oli hänet parantanut.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: georgia; font-size: large;"><br /><b><u>Saarna Pitäjänmäen kirkossa Pitäjänmäki-päivänä 10.9.2023 <a href="https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-10-9-2023/" target="_blank">15. sunnuntaina helluntaista</a></u><br />Petri Samuel Tikka +</b> <br /><br /><a href="https://virsikirja.fi/virsi-210-herramme-jeesuksen-kristuksen-armo/" target="_blank">Virsi 210</a></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: georgia; font-size: large;"><span><span style="color: black;">Rakkaat
ystävät, <br /><br /></span><span style="color: black;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Olemmeko
kirkossa ja yhteiskunnassa väsähtäneitä ja jumittuneita
vastakkainasetteluun? Mitä jos kaiken hankalan keskellä
alkaisimmekin kiittää Jeesusta? Voittaako kiitoksen Henki nyt ja
lopulta?</span></span></span><span style="color: black;">
Tämän sunnuntain aihe on kiitollisuus. Ajattelen ja uskon jo monen
toisen kristityn rohkaisemana, että kiito</span>smieli
murheiden ja huolten keskellä nostaa ja vie eteenpäin. Kiitollisuus
toinen toisistamme kristittyinä, ihmisinä, lähimmäisinä luo
aivan toisen perspektiivin kuin huolipuhe ja siitä kumpuava vihapuhe
ja toistemme loputon arvosteleminen. Kiittäkäämme siis tänään
Jeesusta, ainoaa syytä, miksi olemme täällä. Huolemme on jo yksi
kantanut, yksi on antanut meille terveyden ja pelastuksen: Jeesus.
<br /><br />Miettikäämme sydämessämme tänään, miten meistä tulee
terveitä, mikä voima meidät virvoittaa huolten keskellä, jotta
ottaisimme oppia Lammasportin altaan ihmeestä. Jumalan lähettämä
elävä enkeli, itse hyvyyden voima, ei voinut pelastaa elinikäistä
sairautta kantanutta miestä. Voisivatko siis meidän taivaalliset ja
suuret arvomme pelastaa meidät? Emmekö juuri arvoillamme ja
opeillamme revi toisiamme rikki sen sijaan, että auttaisimme
toisiamme niillä? Yksin jäi mies altaalle, kun kukaan ei ollut
häntä auttamassa. Ei, älkäämme tehkö niin, vaan muistakaamme
Jeesusta, joka on keskellämme ja joka ei hylkää ketään
vääränlaista, mielestämme väärässä olevaa. Katsokaamme tänään
Jeesukseen, yksin häneen, yksin hänen kiitoksensa ja ylistyksensä
sydämessämme. Kiitos ja ylistys meidät lahjana virvoittakoot ja
parantakoot: etenkin sydämemme! Kertokaamme parannetun miehen
kanssa, kuka meidät on pelastanut! Kiitosmieli johtaa ristin tielle,
nöyryyden poluille, kohti jumalallisia päämääriä lähimmäisen
rinnalla.<br /><br /><u>Kiitos</u><br /><br />Niin,
yksin ilo ja kiitos vallatkoon tänään sydämemme päivän teeman
mukaisesti. Kiitos ja ihmetys varmasti antoi voimaa sairaalle, joka
parantui Jeesuksen uutta luovan käskyn vaikutuksesta. Tänään on
siis syytä ainoan Pelastajamme Jeesuksen tähden ylistää itse
kiitollisuutta. Kiitollisuus on asetettu jokaisen ihmisen sydämeen,
se on jotakin suurta ja taivaallista ja vie meidät Herramme luo.
Kiitos on samanaikaisesti aivan perusinhimillinen tunne, joka ei
edellytä etukäteen mitään uskoa. Kiitollisuus on iloa, jonka
haluaa antaa eteenpäin kaikesta ihanasta, mitä on kokenut. Kiitos
ei ole myöskään ikinä minkäänlaista suoritusta, se ei tule
pakottamalla esille. Kiitos on lahjaa, ihmetystä. Kiitos muistuttaa
meitä kaikesta todellisesta. Kiitos yksin tekee elämän elämisen
arvoiseksi. Kiitos on kaiken kattava ja yhdistävä voima, sillä se
tuo elämään mielekkyyden, suuntaudumme ulos, iloon, toista
kohtaamaan. Kaikessa perusinhimillisyydessään kiitollisuus kertoo
Jumalan olemassaolosta keskellämme. Kiitos on Jumalan lailla
näkymätön mutta kaiken todellistava voima. Kiitollisuus on hyvää
mieltä, hyvää henkeä, oikeastaan Jumalan Henkeä. Kiitollisuus ei
siis ole mieliala eikä vain vertauskuva Jumalasta. Kiitollisuus on
voima, joka puhuttelee meitä, ilahduttaa meitä. Kiitosmieli on
jotakin persoonallista. On syytä sanoa, että Pyhä Henki itse on
kiitoksen voima. Hän on itse Kiitos. Jumalan Henki antaa ilon ja vie
sen eteenpäin Isälle, hän on elävä ja virvoittava Jeesuksen
Henki keskellämme. Kiittäkäämme, olkaamme Hengen inspiroimia,
iloitkaamme toivossa!<br /><br />Huolten ja murheiden, pelkojen ja
vastakkainasettelujen sijaan ja niiden keskellä armahdettuina emmekö
voisi siis kiittää ja ylistää Jeesusta? Ehkä esteitä kiitoksen
tieltä voisi poistaa se, jos tajuamme, ettei Jeesus ole vain niiden
Pelastaja, jotka ajattelevat häntä tietoisesti. Me emme ole
kiitosmielen kuplassa kirkossa olevina kristittyinä. Jeesus on
kaikkien yhteinen Jumala. Kiitokseen ja toivoon on siksi aina syytä.
Johanneksen evankeliumissa kansan johtajat kysyvät ihmiseltä, jonka
Jeesus on parantanut pitkäaikaisesta vaivasta: ”Kuka se mies oli,
joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei
kuitenkaan tiennyt, kuka oli kyseessä. Tämä lienee kuva elämästä
tällä hetkellä. Monille maailmassa Jeesuksen nimi on joko
tuntematon tai sitten ei vain jakseta ajatella tai harkita, että
Jeesus toimii ja elää keskellämme. Silti Jeesus parantaa, pelastaa
ja auttaa. Monilla meistä voi olla mielessä tilanteita, jolloin
Jeesus on konkreettisesti puuttunut ja parantanut itseämme tai
lähimmäistä. Kuinka monia, lukemattomia tilanteita kuitenkin on,
joissa Jeesus on jo läsnä eikä meillä vain ole ollut
mahdollisuutta kuulla tai kykyä havannoida häntä?<br /></span><br />Sanotaanhan Johanneksen
evankeliumin lopussa: ”Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki
vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan
mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Joh. 21:25)
Jeesuksen olemassaolo tarkoittaa sitä, että Jumala ei ole vain
yleisesti rakastava. Jumala on myös meitä kaikkia lähellä ja
lähestyttävissä. Jumala on ihminen, lähimmäinen, ajassa ja
paikassa oleva juutalainen, joka auttaa. Jeesus, maailman ja
juutalaisten Messias, on taannut sen, ettei meidän tarvitse
väkipakolla enää turvata elämäämme. Kaikki virheemme on ääneen
lausuen antanut Jeesus anteeksi ristillä. Hän on voittanut kaiken
syyn pelolle. Jeesus ei ole kuitenkaan pelkästään pelastaja, hän
on itse pelastus, kaikki hyvä, lähimmäisyys, rakkaus, armo. Kaikki
pahan ongelmat, kaikki vastakkainasettelu ja vihollisuus, jopa
ikuinen helvetti itse, on kokonaan voitettu, tuhottu ja ratkaistu
hänessä.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: georgia; font-size: large;"><br /><u>Usko, toivo ja Hengen voima</u><br /><br />Me kaikki olemme
ihmisiä, joille Jeesus on tuonut pelastuksen ennen kuin siitä
mitään tiesimme. Hänen apunsa ei riipu uskostamme tai
ratkaisuistamme. Eräs kertoi minulle tällaisen vertauksen liittyen
Jeesukseen. Mitä jos ystäväni antaisi minulle 5000 euron velan
anteeksi ajatellen sitä, että varmaan murehdin takaisinmaksua?
Ystäväni lähettäisi ehkä toisen ihmisen kertomaan minulle.
Uskonko vai en? Millaiseksi arvioin ystäväni? Riippumatta uskostani
ystäväni on kuitenkin antanut velkani anteeksi. Ystäväni on hyvä,
rakastava ja armahtava. Ehkä tällä tavoin voimme myös tulkita
sitä, kun Jeesus sanoo parantamalleen: ”Sinä olet nyt terve. Älä
enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Me
olemme jo terveitä, armahdettuja, pelastettuja, Jeesuksessa, hänen
armahtavassa Hengessään. Hän on aina hyvä, armahtava ja
rakastava. Synti on Jeesuksen omien sanojen mukaan Johanneksen
evankeliumissa siinä, että häneen ei uskota. Jos häneen ei
uskota, se ei tarkoita, että Jeesus ei itse olisi enää hyvä. Hän
on aina niin hyvä, ettei hänestä häpeä kertoa taikka häntä
julistaa. Hänessä ei ole mitään pahaa tai tuomitsevaa, hän ei
meitä syytä, niin hän sanoo pian kuulemamme evankeliumin kohdan
jälkeen. Epäuskomme ja epäluulomme vain hämärtävät yhteyttä
häneen, luovat pahuuden harhamaailmaa. Herra meitä tästä
armahtakoon! Onhan Kolminaisuus voittanut kaiken epäluulon ja tuonut
epäuskon sijaan helluntaina maailmaan yhteyden Hengen.<br /><br />Yhteyden
Henki voittaa, kiitoksen Henki voittaa. Raamatun mukaan lopussa
kiitos seisoo. Muun muassa Paavalin kirjeiden mukaan kaikki
maailmassa lopulta kiittävät Jumalaa ja tunnustavat Jeesuksen
Herraksi. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus vetää ristillä,
myötätunnon ehdottomalla merkillä, kaikki luokseen. Miksi emme
rukoilisi, että iloa herättävä näky alkaisi saada yhä enemmän
sijaa keskellämme ja meidän sydämissämme? Ehkä kuitenkin olemme
väsyneitä, pettyneitä joko seurakuntalaisiin tai muihin ihmisiin.
Ehkä olemme halunneet nähdä heissä Jeesuksen taikka uskon saajan,
mutta olemmekin saaneet takkiimme ja kohdanneet viekkautta tai
torjuntaa, jopa pahuutta. Tämä on todellisuutta ja tuo syviä
haavoja sisimpään. Jeesus on kuitenkin voittanut vihollisuuden ja
valheen. Haavoihin on lääke, katkeruutemme hoidetaan, sen Jeesus
kuulee, hän, jonka pilkaten naulitsivat hänen rakastamansa ihmiset
ristille. Hänen Hengessään voimme rukoilla itsellemme luottamuksen
vahvistusta niin, että evankeliumi leviää vastustuksesta
huolimatta. Saivathan kansan johtajatkin kuulla Jeesuksen
parantamalta todistuksen Jeesuksesta, todistuksen, joka jätti
jäljen, vaikei se aiheuttikin vastustusta. <span style="color: black;"><span style="font-weight: normal;">Uskon,
että voimme yhdessä voimistua moninkertaisiin voimiin, todistamaan
Jeesuksesta hankaluuksista ja epäilyksistä huolimatta. Näin voi
tapahtua, kun tunnustamme oman heikkoutemme ja olemme vain oma
itsemme, haavoilla, rikkilyötyinä, Jeesuksen parantamina. Meistä
voi nousta uskottava todistus Hengen antamin voimin. Älkäämme
epäilkö Jeesuksen Hengen voimaa hoitaa meitä sekä voittaa
epäluulojen verkot. Henkeä voi myös huutaa tietoisesti avuksi:
tule, Pyhä Henki. Jeesus on luvannut, että Isä antaa hänet meille
varmasti. <br /><br />Ortodoksisessa kirkossa huudetaan muuten usein avuksi
Henkeä. Mainitsen tämän siksi, että tänä viikonloppuna Suomen
ortodoksinen kirkko juhlistaa 100-vuotista taivaltaan osana
Konstantinopolin Ekumeenista patriarkaattia hänen Kaikkipyhyytensä
ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen vieraillessa Suomessa. Siksikin
on syytä laulaa ortodokisissa rukoushetkissä toistuvasti laulettu
Pyhän Hengen rukous:<br /><br /></span></span><span style="color: black;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">"Taivaallinen
Kuningas, | Lohduttaja, totuuden Henki, | joka paikassa oleva ja
kaikki täyttävä, | hyvyyden lähde | ja elämän antaja, | tule ja
asu meissä | ja puhdista meidät kaikesta synnin pahuudesta || sekä
pelasta, oi Hyvä, meidän sielumme."</span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span><br />Jumalan Hengen voimin mikä tahansa on
mahdollista, meidät viedään kohtaamaan lähimmäisissämme Jumala.
Sen on Jeesus meille opettanut. Hänhän kertoo, että vangituissa ja
nälkäisissä ja ahdistetuissa - ja kaikkihan ovat eri tavoin
ahtaalla - kohtaamme hänet. Pyytäkäämme siis itse kukin
Jeesukselta hänen lempeää ja hiljaista armoaan, ettei
rakkaudettomuuden henki meistä ketään valtaisi, että aina
pienimmissä ja heikoimmissa, erityisesti lapsissa, näkisimme
Jumalan kuvan ja kaltaisuuden suunnan. Todistakaamme niin pienille
kuin suurille Hengessä omalla tavallamme Jeesuksen läsnäolosta.
Voimme tehdä näin turvallisella tavalla, jos emme ole sydämessämme
kateellisia Jumalan ainoalle Pojalle pitäen ylpeydessämme itseämme
oikeassaolevina. Silloin emme näe enää Herraamme, joka armossaan
ja lempeydessään yksin on Totuus. Jumalan Poikahan luopui Jumalan
vertaisuudesta, ei ollut lainkaan kovaääninen, oikeassa oleva.<br /><br /><u>Kehotus nöyryyteen ja rukoukseen</u></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: georgia; font-size: large;">Näin hän
kuitenkin alentui tehdäkseen meistä hengellisesti aikuisia,
rakkaudessa ylös korotettuja. Varhaisen kirkon opettajien mukaan
Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen tulisi Jumalaksi. Itse asiassa
Jumalan ihmiseksi tulon lähtölaukaukset saattoivat alkaa juuri
päivän evankeliumin mainitun Lammasportin altaan lähellä, sillä
varhaiskirkon perimätiedon mukaan Vapahtajan äiti Maria syntyi
lähellä Lammasportin allasta. 700-luvulla Johannes Damaskolainen
saarnasi Marian syntymäpäivänä 8.9. Marian Pojasta, joka parantaa
koko maailman, ei vain yksittäisiä ihmisiä kuten enkeli
Lammasportin altaalla. Näin Johannes Damaskolainen: ”Kirkko ei saa
palvelijakseen enkeliä, vaan itse Suuren Neuvon Enkelin, joka
äänettömästi tihkuu kuin hyvyyden sade taljalle ja koko
sairastavan sekä turmelukseen taipuvaisen luonnon päälle ja
palauttaa sen sairaudettomaan terveyteen ja vanhenemattomaan elämään.
Sinussa” eli Mariassa ”olleen kautta halvaantunut mies hyppeli
kuin kauris.” (Lähde: <i>Serafeja korkeampi: Bysanttilaisia saarnoja Jumalansynnyttäjästä, </i>s. 56)<br /><br />Jumala tuli
ihmiseksi, jotta ihminen parannettaisiin, jotta hänen jumalallinen
arvonsa tuotaisiin esille. Se oli Jeesuksen ihmeen tarkoitus
Lammasportin altaalla, hänen äitinsä syntymäpaikalla. Jeesus sai
ihmisyytensä äidiltään, mutta kaikki saavat vuorostaan
jumalallisen arvon tuolta Marian Pojalta. Sen miehen kanssa, jonka
Jeesus paransi äitinsä syntymäpaikalla, saamme mekin elämällemme
ikuisen ja merkityksellisen suunnan. Osallistukaamme ihmiseksi
tulleen Jumalan nöyryyteen, joka ei katso itseään, vaan aina
lähimmäisen parasta riippumatta päivästä, vaikka parantaen
kiellettynä sapattina. Jeesuksessa emme voi kiistellä siitä, onko
se ja se sinänsä tärkeä arvo suurin. Älkäämme repikö rikki
toisiamme arvojen ja oppien tähden, sysäten toisiamme syrjään.
Meillä ei ole kyllä kykyä nöyrtyä omasta takaa, se on yksin
Jeesuksen Kristuksen lahjaa. Nöyryys on unohdetuin mutta tärkein
Hengen lahjoista. Oman pienuutemme tunteminen vie armosta
korkeuksiin. Nöyryys on suurin, ihmeellisin, ihmeteltävin ja
jumalallisin Jumalan lukemattomista lahjoista. Niin, ehkä sitten
nöyryys on se arvoista tärkein, jos näin voisi sanoa. Eli
kilpailkaamme toinen toistemme kunnioittamisessa Paavalin opin
mukaan. Onhan nöyryys, alentuminen toisen tasolle, toista
vähäisemmäksikin, Jeesuksen olemuksen ytimessä. Kiittäkäämme
Hengessä siis Jumalaa hänen Poikansa äärettömästä nöyryydestä,
kärsimyksestä, ihmisrakkaudesta ja ylösnousemuksesta.<br /><br />Johanneksen evankeliumin
loppupuoli kertoo: ”Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki
opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä
kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen
olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi
elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:30-31) Mitä muuta ihmeellistä onkaan siis tiedossa? Rukoilkaamme
Hengeltä kaikkia armolahjoja, joita seurakunta tarvitsee, jotta usko
Vapahtajaan voimistuisi kirkoissa ja että voisimme turuille ja
toreille mennä iloisin ja vapain mielin levittämään sanomaa
elävästä toivosta ja Kolminaisuudesta. Ottakaamme itsemme
kevyesti, niin otamme Jeesuksen vakavasti. Aamen.</span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-34137236340615738402023-08-17T16:48:00.006+03:002023-08-17T16:49:09.204+03:00Rukoushetkiopas<p><span style="font-size: large;">On ollut haikeaa lopetella töitä Vihdin seurakunnassa, jossa olin kesällä töissä. Siellä innostuttiin toden teolla kirkon vanhan perinteen mukaisista rukoushetkistä, joita kesällä rupesin viettämään Nummelan kirkossa. Jotta hetket jatkuisivat vapaaehtoisvoimin, pidin viimeisenä varsinaisena työtehtävänäni rukoushetkikoulutuksen. Laadin sitä varten pikaoppaan rukoushetkiin, jotta jäisi vihtiläisille jotakin selkeää käteen. Kirjoitin sen sillä tavoin, että sitä voi käyttää yleisemminkin oppaana. Nyt laitoin sen nettisivuilleni, tässä linkki: <a href="https://petrisamuel.com/toivoa-kaikille/rukoushetkiopas/">https://petrisamuel.com/toivoa-kaikille/rukoushetkiopas/</a><br /><br />Ilo on lopulta suunnaton: Nummelan kirkossa vietetään päivärukousta (ad sextam) syyskuun alusta alkaen joka tiistai klo 13 vapaaehtoisvoimin! Kiitos, kiitos Kolminaisuudelle! Levitköön rukouksen tuoksu ja sitä myöten kevythenkinen herätys!</span></p><p><span style="font-size: large;">”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.” (1. Tess. 5:16-18)</span></p><p><span style="font-size: large;">P.S. Minua saa pyytää rukoushetkien, toivon, fantasian / Tolkienin teologian tai Jumala-opin kouluttajaksi seurakuntaan kuin seurakuntaan vierailemaan oikein mielellään! P.P.S. Alla kuvassa äitini ja tuonilmaisissa rukoileva isäni (ikuinen muisto), joille sain opettaa rukoushetket ensimmäisinä koulutettavinani n. 20 vuotta sitten!<br /><br /><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrNOpg9SaCp3OxZUc73D_2tScGLC8nMaz_Cv2WLWfQIMTkT6hrwYR3MHAHjmcMe8phtj-ucjRALZqf1U3f7fte4T_vN8KBCqvy8C02j6YCBg_gPgdGzr25cKlNNVFu9IoT8_O5ezPcZ_CrDgaOTFJLsaX6W9Yf3FLPC6a1V__-GeJ26uykwSPM82ujysg/s3264/IMG-20191110-WA0000.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-size: large;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="1836" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrNOpg9SaCp3OxZUc73D_2tScGLC8nMaz_Cv2WLWfQIMTkT6hrwYR3MHAHjmcMe8phtj-ucjRALZqf1U3f7fte4T_vN8KBCqvy8C02j6YCBg_gPgdGzr25cKlNNVFu9IoT8_O5ezPcZ_CrDgaOTFJLsaX6W9Yf3FLPC6a1V__-GeJ26uykwSPM82ujysg/w225-h400/IMG-20191110-WA0000.jpeg" width="225" /></span></a></div><br /><p></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-9529829809081485532023-08-10T16:37:00.006+03:002023-08-17T16:45:44.496+03:00Blog post on Eclectic Orthodoxy!<p><span style="background-color: white; font-size: large;"><span face=""Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif" style="white-space-collapse: preserve;">Al Kimel, an Orthodox priest from the US, hosts Eclectic Orthodoxy, a blog that must be the number one place to go for those interested in what's going on with the theology of Trinitarian universal salvation. I was greatly honoured to receive an invitation to write something for the blog. The main point: do not hesitate to be insistent on unconditional grace! Receive the Spirit to proclaim and showcase mercy on all - whether you, they or anybody likes it or not! Link here:</span><br /><br /><a href="https://afkimel.wordpress.com/2023/08/01/preach-the-offense-of-insistent-grace/">https://afkimel.wordpress.com/2023/08/01/preach-the-offense-of-insistent-grace/</a><br /><br />More to come on that blog!<br /><br />--- <br /><br />Here's more...! <br /><a href="https://afkimel.wordpress.com/2023/08/13/grace-alone/"><br />https://afkimel.wordpress.com/2023/08/13/grace-alone/</a><br /><br /></span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-45329998045709060622023-08-07T14:06:00.004+03:002023-08-07T14:07:04.164+03:00Onko Jumalassa vihaa?<p><span style="font-size: large;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGpoqRIRs_o3ql8YzQ3pONdPDjxpwieOvPkp2jghubsW68T8oeKYh2VJ21_dPBH_g9j0KGYjp-7200thsd4-PmVwGX-yhp14NudOu5bdRiGx1Q8Ilff8i8L5vOSlvijLNcPbZm7f77DZhmYlKAiWOfWx_65FVfThvHwqP3KQDD_mqAttWeaRWH0-R_pLI/s830/Harrowing_into_hell_(1905,_Muzei_religii)vasnetsov.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="830" data-original-width="663" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGpoqRIRs_o3ql8YzQ3pONdPDjxpwieOvPkp2jghubsW68T8oeKYh2VJ21_dPBH_g9j0KGYjp-7200thsd4-PmVwGX-yhp14NudOu5bdRiGx1Q8Ilff8i8L5vOSlvijLNcPbZm7f77DZhmYlKAiWOfWx_65FVfThvHwqP3KQDD_mqAttWeaRWH0-R_pLI/w512-h640/Harrowing_into_hell_(1905,_Muzei_religii)vasnetsov.jpg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vitkor Vasnetsov: Tuonelan tyhjentäminen</td></tr></tbody></table><span><br /><span style="font-size: large;">Matt. 25:14–30</span></span><p></p><p><span style="font-size: large;">Jeesus sanoi:</span></p><p><i><span style="font-size: large;">”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.</span></i></p><p><i><span style="font-size: large;">Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.</span></i></p><p><i><span style="font-size: large;">Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!</span></i></p><p><i><span style="font-size: large;">Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’</span></i></p><p><i><span style="font-size: large;">Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”</span></i></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span><b><u>Onko Jumalassa vihaa?<br />Saarna Nummelan kirkon messussa 6.8.2023 10. sunnuntaina helluntaista</u><br />pastori Petri Samuel Tikka<br /></b><br />Jumalan, meidän Isämme, ja Herran
Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.<br /><br />Päivän
evankeliumissa kuulemme vertauksen miehestä, joka uskoo
työnantajansa olevan ankara ja vaativa. Usein tuo isäntä, tuo
työantaja, on käsitetty vertaukseksi Jumalasta. Koska isäntä
näyttää lopulta kohtelevan palvelijaansa suorasukaisin ottein, voi
tuntua siltä, että Jeesus haluaa esittää kuvan äärimmäisen
oikeudenmukaisesta ja vaativasta Jumalasta. Näin on usein
käsitettykin, niin kuin eräässä virressä veisataan talentteihin
leivisköinä viitaten: ”Jokainen hyödytön hetkistäs on hukkaan
tuhlattu leiviskäs.” Jumala on kyllä armollinen, mutta lopulta
hän myös vaatii omansa takaisin korkojen kera. En ole aivan samaa
mieltä tämän tulkinnan kanssa, mutta jotta voisin selittää,
miksi ajattelen eri tavalla, täytyy meidän tutkistella kristillisen
Jumala-kuvan ydintä. Millainen Jumala oikein on
luonteeltaan?<br /><br /><u>Jumala on yksin Rakkaus</u><br /><br />Lienee
yleinen käsitys Jumalasta se, että hän on täsmällisen
oikeudenmukainen ja pyhä, sillä haluammehan, että asiat asetetaan
kohdalleen. Näin ovat myös monet viisaat opettaneet. Valistuksen
ajan filosofin Immanuel Kantin mukaan Jumala on se taho, joka takaa,
että hyvää tehneet saavat lopulta osansa. Jumalasta tulee Kantin
ajattelussa käytännössä vain se, joka ylläpitää moraalia ja
oikeutta. Jumala on viimeinen tuomari. Muuta tarkoitusta hänellä ei
ole – ei ole Jumalan tuomaa pelastusta, ei armoa, ei ihmeitä,
rukouksilla ei ole merkitystä. Vaikka käsityksemme Jumalasta ei
ihan näin pitkälle typistyisi moraalin alueelle, helposti odotamme
Jumalalta nimenomaan viimeistä, painavaa sanaa.<br /><br />Vaikka
uskoisimmekin todella vaativaan Jumalaan, hänestä voidaan puhua
kyllä myös samaan aikaan anteeksiantavana ja rakastavana. Jumala on
sekä oikeudenmukainen että armollinen. Huomioon pantavaa on
kuitenkin se, että oikeus ja armo nähdään usein ikään kuin
toistensa vastakohtina. Yhdessä ja ainoassa Jumalassa on kaksi
puolta. Eräässä synninpäästössä sanotaankin: ”Jumala on
pyhä, mutta hän on myös anteeksiantava ja laupias.” Jumala
voidaan käsittää ehdottoman tarkaksi ja pelon ja kunnioituksen
arvoiseksi, vaikka hän on kuitenkin samaan aikaan hyvä ja
armollinen. Nähdäkseni on kuitenkin syytä kysyä, onko tällainen
kahtiajako tarpeellinen. Jumala ei ole enää yksi ja jakamaton
luonteeltaan. Jumalassa alkaa olla ”muttia” - hän on vaativa,
mutta kuitenkin laupias. Myös sana ”kuitenkin” kuuluu Jumalan
luonteeseen – hän on joku, joka on oikeudennmukainen ja kuitenkin
armollinen.<br /><br />Puhun nyt Jumalasta, vaikka itse asiassa tällainen
kahtiajako kohtaa meitä itsessämme ja maailmassa riippumatta
mistään tietoisesta Jumala-uskosta. Olemme suvaitsevaisia, mutta
tarkkoja suvaitsevaisuuden ehdottomuudessa, taikka tarkkoja
säännöistä, mutta kuitenkin lempeitä läheisten ja ystävien
seurassa. Oikeudenmukaisuus, turvallisuus, sorrettujen auttaminen tai
moni muu tärkeä arvo on sinänsä välttämätön. Samalla teemme
niistä ideologioita, joiden avulla arvotamme lähimmäisiämme,
punnitsemme, tuomitsemme eläviä ihmisiä. Ehkä armoa heruu, kunhan
toinen mukautuu odotuksiimme. Olemme vuorenvarmoja arvoistamme ja
kuitenkin kaikin puolin kelpokansalaisia, armollisia tai vähintään
kohtuullisia. Kysyn: olemmekohan ”kuitenkin” lähimmäisillemme -
nouseeko minussa ”muttia” rakkaudelle? <br /><br />Nähdäkseni on
tarpeen harkita sitä mahdollisuutta, että heijastamme oman
kahtiajakoisuutemme Jumalaan, kun puhumme Jumalasta toisaalta
oikeudenmukaisena, toisaalta armollisena. Saatan nähdä oman
vastahakoisuuteni rakastaa ja armahtaa, omat kielteiset tunteeni,
taivaan tai todellisuuden perimmäisinä ominaisuuksina. Ehkä teen
Jumalasta ankaran, koska haluan suojella itseäni ja läheisiäni.
Raamatun mukaan Jumalan sisimmälle luonteelle löytyy kuitenkin vain
yksi määritelmä. Se ei ole ankaruus eikä edes oikeus. Ensimmäisen
Johanneksen kirjeen mukaan Jumala on rakkaus. Rakkaudessa ei
Johanneksen mukaan ole pelkoa eikä rangaistusta. Psalmien mukaan
Herra on anteeksiantava ja laupias. Turhaan ankaraksi haukutun Vanhan
testamentin mukaan Jumalan hyvyys kestää läpi elämän. Kun
jotakin muulta tuntuvaa ominaisuutta ilmenee, kuten vihaa, siitä
sanotaan, että se kestää vain hetken. Kirkon varhaisen opetuksen
mukaan Jumalan hetkittäinen oikeudenmukaisuuden vaatimus,
rangaistuksen tuli, on luonteeltaan ojentavaa ja nousee hänen
rakkaudestaan. Jumala ei harrasta rangaistusta rangaistuksen vuoksi
eikä nosta totuudella itseään, vaikka onkin itse Totuus. Siinä
määrin kun Jumalassa on oikeudenmukaisuutta ja totuutta, niiden
tarkoitus on yksinomaan johtaa meidät ihmiset hänen rakkautensa ja
armonsa maailmaan. Jumala on täynnä ihmisrakkautta, muuta hän ei
koskaan halua tai aio ollakaan.<br /><br />Jumala ei siis ole toisaalta
oikeudenmukainen, toisaalta rakastava taikka toisaalta pyhä,
toisaalta anteeksiantava. Hänen olemuksensa on yksi. Hän on
Rakkaus. Jumalan oikeudenmukaistenkin tekojen tarkoitus on tuoda
jokainen takaisin hänen rakkautensa piiriin. Kirkon perinteen
viisaimmissa virroissa on joskus jopa radikaalisti opetettu, että
Jumala ei toimi edes oikeudenmukaisuuden perusteella eikä se ole osa
hänen luonteenpiirteitänsä lainkaan. Tähän tapaan julisti Iisak
Niniveläinen 700-luvulla näin sanoen: ”Oikeudenmukaisuus ei kuulu
kristilliseen elämäntapaan, eikä siitä ole mainintaa Kristuksen
opetuksissa.” Jeesushan, kuten hyvin tiedämme, opetti rakastamaan
vihollisia ja rukoilemaan heidän puolestaan – ei maksamaan välillä
kovaa kovalla. Se, joka on yrittänyt rukoilla omaa elämäänsä
haitannutta ihmistä, tietää, kuinka tuskaisaa ja vihastuttavaa
vihollisen rakastaminen on. Raivo ja kiivastus, joka nousee synnistä
ja epäoikeudenmukaisuudesta, voi suojella sisintä.
Juutalais-kristillinen maailmankuva antaa tunteille tilansa.
Heikointa lähimmäistä tulee myös määrätietoisesti suojella.
Samalla viha ei ole se tie, jolle Isän ainoa Poika meitä
käytännössä kutsuu. Oikeus huutaa rangaistusta, mutta se veisi
heti kaiken altaan. Toimintamme tulee tähdätä sen sijaan
heikoimpien suojeluun ja sovinnon tuomiseen. Ainoastaan Jumala itse,
joka on armo ja rakkaus, voi muuttaa väärintekijät sieltä mistä
pitääkin: sisältä käsin. Kun Raamatussa puhutaan syntisten tai
heidän tiensä tuhosta, se ei viittaa ikuiseen piinaan helvetissä.
Syntinen tuhoutuu, kun hänestä tulee uusi ihminen. Ihminen
synnytetään uudesti: vanha minä poistetaan, uusi tulee tilalle
kastevedestä, Hengestä ja julistetusta sanasta.<br /><br />Toki, kun
puhun yksinomaan rakastavasta ja tuomitsemattomasta Jumalasta,
tiedostan sen, että meidän oma lihamme ja maailma voi käyttää
taivaan Isän hyväksyvää luonnetta tekosyynä omille kipeille
harhapoluillemme. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja hän kutsuu
meistä esiin kunnioittavaa, vastuullista ja rakastavaa toimintaa.
Jos emme kunnioita toista emmekä toimi elämän omien lakien ja
armon mukaan, tuotamme itsellemme ja lähellä oleville täysin
tarpeetonta tuskaa. Jumala ei kuitenkaan meitä tästä tuomitse
ulkopuolisena tuomarina, vaan hän antaa meidän oman omantuntomme
puhutella meitä. Näin Jumala sallii käydä, jotta emme toimisi
rakastavasti vain ulkoapäin annettujen vaateiden vuoksi, vaan
pelkästään toisten ihmisten ja heidän lähtemättömän arvon
takia.<br /><br /><u>Jeesus ei hylkää ketään<br /></u></span><span><u><br /></u>Jumalan luonnetta ihmeteltyämme on
syytä palata evankeliumitekstiin. Kun evankeliumit selittävät
Jeesuksen vertausten tarkoitusta, Herra itse antaa ymmärtää, että
vertausten tarkoitus on tahallaan saattaa meidät hämmennykseen
valtaan: paljastaa jotakin, piilottaa jotakin. Voin toki loukkaantua
hämmennyksestä ja odottaa Jumalalta suoria vastauksia hänen
luonteestaan ja tarkoituksistaan. Aina en kuitenkaan ole valmis
suoraan puhutteluun. Kertomukset avaavat usein enemmän kuin tarkat
määrittelyt. Päivän evankeliumissa kuuljalle jää vastuu, niin
kuin savolaiset sanovat. Näenkö hyvän Jumalan isännässä, joka
palkitsee ja kutsuu ilojuhlaan ja antaa palvelijansa kokea nahoissaan
sen, mitä ankaraa hän on ajatellut isännästä? Tietyn tulkinnan
mukaan Jeesus halusi vertauksellaan ravistella lainoppineita, jotka
pidättelivät itsellään Jumalan valtakunnan aarteita. Tai onko
mahdollista nähdä itse Jumalan Poika palvelijassa, joka joutuu
uloimpaan pimeyteen järjettömien vaatimusten koettelemuksessa?
Jeesustahan itseään syytettiin lain rikkomisesta, kun hän teki
vain hyvää mutta ei kuitenkaan heti muuttanut kaikkea monin kerroin
paremmaksi. Vai onko jokin muu tapa tulkita tämä evankeliumi?
Tarvitseeko siinä nähdä Jeesusta tai Jumalaa yksyhteen ollenkaan?
On kuitenkin myös sanottu, että monissa kertomuksissa kuulija itse
on samaan aikaan kaikki henkilöt. Olenko siis sekä kelvoton että
tehokas palvelija, sekä ankara että iloinen isäntä? Tältä
pohjalta voisi ehkä ajatella, että kun annan armon vallita,
sisimmästäni tulee esiin sekä työniloa että lepojuhlaa, mutta
kun olen tarkka ja rankaisen itseäni, jätän sisimpäni surun ja
vihan vuoropuheluun.<br /></span><span><br />Nähdäkseni tärkeämpää kuin
evankeliumitekstin oikea tulkinta on se, kuka siinä puhuu. Jumalan
sana viittaa aina Jumalan Sanaan isolla S:llä. Jumalan Sana on
ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus. Koska Jumala on Rakkaus, Jeesus on
itse asiassa ihmiseksi tullut Rakkaus. Hän on lähempänä minua
kuin minä olen itseäni. Hän kutsuu minua olemaan itseni. Kun
Jeesus on minussa, minun sisimpäni ei väisty, vaan tulee kirkkaana
kaikille esille, muuttuen rakkaudeksi. Sanat eivät riitä kuvaamaan
Jeesuksen, Messiaan, ihmeellisyyttä ja lempeyttä. Voisinko tehdä
suurempaa rikkomusta häntä kohtaan kuin väittää, että hän
tuomitsee toista, samalla kun hän pelkästään nostaa minua? Että
Jeesus hylkää jonkun, mutta minua syntistä loputtomasti rohkaisee?
Näin en voi sanoa. Messua viettäessämme meidän on erityisesti
välttämätöntä muistaa ehtoollisen merkitys Jumalan rakkauden
kannalta. Tämän ilmaisee hyvin mielestäni kiitosakatistos,
ortodoksisen perinteen mukainen rukous, jossa kiitetään Jumalaa
kaikesta. Akatistoksessa sanotaan näin: ”Kuinka monta kertaa olet
jumalallisella kädelläsi tarjonnut minulle Ruumiisi ja Veresi.
Minä, suuri syntinen, olen vastaanottanut pyhät Lahjasi ja olen
saanut tuntea sanoin kuvaamattoman, yliluonnollisen rakkautesi.”
Toisin sanoen: Jumala, itse Jeesus, lähestyy meitä ehtoollisella
lempeästi, haavoittuvana, pelkkänä leipäpalana ja viinitilkkana.
Hän ei esitä ehtoja, hän antaa itsensä avoimesti ja nöyrästi.
Tämä on sanoin kuvaamatonta rakkautta. Tämäkö Jumala,
ehtoollisen laupias Herra, heittäisi minut tai sinut tai jonkun
toisen uloimpaan pimeyteen, yksinäisyyteen, tuhoon?<br /></span><span><br />Kolminaisuus
kyllä mitä ilmeisimmin käsittämättömässä hyvyydessään ja
kunnioituksessaan sallii meidän erehtyvien lastensa kulkea omia
polkujamme ja olla ankaria isäntiä itsellemme. Tämä ei ole
kuitenkaan millään muotoa hyvän Jumalan oma tahto. Hän on
johtamassa sinua kääntymykseen, ilon ja lempeyden teille. Tätä
nyt hänen apostoliensa, ylösnousemuksen todistajien seuraajana
julistan sinulle: sinä kuulut Jumalalle, sinä et kuulu tuholle, et
pelolle, et vihalle, et ankaruudelle. Sinä olet Jeesuksen, koetpa
itsesi uskovaksi tai et, hyväksi tai et, sinua ja kaikkia sinun
ympärilläsi rakastetaan ja pelastetaan. Henki rohkaiskoon
seurakuntaa, meitä, näin toinen toisillemme sanomaan, keskittymään
Jeesukseen, toimimaan hänen hyvyytensä lähettiläinä. Kuitenkin,
jos toista polkua täällä kuljetaan, kun päädytään hammasten
kiristysten, oikeuden vaatimusten, surun teille, meidän ei tarvitse
menettää toivoa. Jeesus on kaikessa läsnä - eikö hän
laskeutunut tuonelaan? Vihan ja katkeruuden pohjasakasta ei siis ole
pitkä matka pinnalle.<br /></span><span><br />Jumala on yksi, hän on Rakkaus, hän
ei vihaa, hän on Jeesus, joka ei hylkää ketään. Jumala on hyvä
Isä, hän lähettää rakkauden elävän Hengen, joka sinulle juuri
nyt puhuu. Seuratkaamme häntä, kilvoitelkaamme uskossa ja toivossa,
rukoilkaamme häneltä uudistusta seurakuntaamme, eri seurakuntiin ja
koko Kristuksen kirkkoon. Suostukaamme hänen lempeän ikeensä,
pelkän armon, kantajiksi. Silloin emme pidättele itsellämme
Jumalan valtakunnan ihmettä, armon aarretta, kaiva maahan
talenttiamme, joka kuuluu kaikille. Niin kuin Iisak Niniveläinen
opettaa: ”Armo ja oikeudenmukaisuus yhdessä sielussa on kuin mies,
joka palvoo Jumalaa ja epäjumalia samassa talossa.” Välttäkäämme
epäjumalanpalvelusta, hylätkäämme epäily ja viha, oikeassaolo,
eripura. Keskittykäämme ristiinnaulittuun Jeesukseen, ainoaan
todelliseen Jumalaan, ja yksin hänen armoonsa. Eri kirkkojen ja
seurakuntien yhteiset talentit moninkertaistuvat, kun lisäämme
armoa armon päälle. Silloin rohkenemme häpäilemättä kutsua
kaikkia seurakuntien tapahtumiin, ilosanoman äärelle, riemun
voimalla. Ilojuhla on katettu kaikille eikä yksikään jää Jumalan
valtakunnan ulkopuolelle. Mitä järkeä siinä olisi? Jokainen sielu
on levoton, kunnes se saa levon Luojassaan. Onhan Raamatussa luvattu,
että jokainen ihminen on ylistävä Jumalaa ja tunnustava Kristuksen
Herraksi. Kunnia siis Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin
kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.</span></span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-37947290101162558342023-06-14T16:34:00.002+03:002023-06-14T16:36:43.230+03:00Kätketty aarre (Nummelan kirkon messusta 11.6.2023)<p><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 11pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><b></b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEghAwh5Wp7PbQUS_sQxvRSgHqzUTr8AYWhXGq1zOR_U9zqhDYbcEQK_6KXuPlRCLaz-fkB-TbFyL10JXjkdS_bV8YrXNrevclqlsYBvsK1Y36hDBbUiBroS0PP8IIcgTrV1w1qX7IE6w4NukcpqLHGaqtadHaQdko8L2UfB9qGAEdpucqdYWC5ZHxJc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEghAwh5Wp7PbQUS_sQxvRSgHqzUTr8AYWhXGq1zOR_U9zqhDYbcEQK_6KXuPlRCLaz-fkB-TbFyL10JXjkdS_bV8YrXNrevclqlsYBvsK1Y36hDBbUiBroS0PP8IIcgTrV1w1qX7IE6w4NukcpqLHGaqtadHaQdko8L2UfB9qGAEdpucqdYWC5ZHxJc" width="320" /></a></b></div><p></p><p><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 11pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><b><br /></b></span></p><p><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 11pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><b>Johdantosanat</b><br /><br />Hyvät
ystävät, rakkaat kristityt, <br />
<br />
Tänään messussa saamme rukousten ja päivän lukukappaleiden siivittäminä
miettiä, mikä elämässä kestää, mikä kantaa. Usein pelkäämme tulevaisuutemme
edellytyksiä esimerkiksi murehtien, riittääkö raha, riittääkö toimeentulo,
miten käy terveytemme. Kaikki nämä ovat välttämättömiä asioita, ja taivaallinen
Isä, Jeesuksen Isä, kuulee tarpeemme. Kuitenkin saatamme tulevaisuuden pelossa
ruveta hätäilemään ja tekemään ratkaisuja, joissa unohdamme toisemme tai
unohdamme Jumalalta saamamme tehtävän. Meidän tulee ennen kaikkea levittää
Jumalan pyyteetöntä rakkautta ja hänen tuntemistaan eikä ajaa omaa etuamme. Jeesus
ja hänen palvelemisensa on aarre, josta riittää jaettavaa. Niin kuin Sirakin
kirja sanoo: ”Peitetty viisaus ja kätketty aarre – mitä hyötyä on kummastakaan?
Joka tyhmyytensä peittää, on perempi kuin se, joka peittää viisautensa. Parempi
on periksi antamatta etsiä Herraa kuin ajaa oman elämänsä vaunuja ilman
isäntää.” Sirak 20:30-31<br />
<br />
Kuitenkin juuri pyrkiessämme kohti Jumalan tai lähimmäisten palvelemista
yritämme usein liikaa ja juuri siksi epäonnistumme. Sokaistumme haluumme vain
auttaa katsomatta oikeasti ympärillemme. Henki auttaa meitä heikkoja. Antakaamme
nyt rikkinäisyytemme Jeesuksen hoitoon, joka on luvannut antaa kaikki syntimme
anteeksi ja joka kasteessa vapauttaa meidät kaikesta, millä sidomme itseämme ja
toisiamme.<br /><br />---<br /> </span><span style="font-family: georgia;"><br />Päivän evankeliumi<br /><br /><i>Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon
kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten
hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta
on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden
kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” Matt. 13:44-46</i></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: georgia;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: georgia;">----<br /><br /><b>Kätketty aarre</b></span><br style="font-family: georgia;" /><span style="font-family: georgia;">Saarna Nummelan kirkossa 11.6.2023</span><br style="font-family: georgia;" /><span style="font-family: georgia;">Petri Samuel Tikka</span><span style="font-family: georgia;"><br /><br />Mitä jos tosiaan päivän evankeliumin mukaan möisimme kaiken,
heittäisimme kaiken muun pois ja ostaisimme kätketyn aarteen ja kallisarvoisen
helmen? </span><span style="font-family: georgia;">Tuo helmihän on Jeesus. </span><span style="font-family: georgia;">Usko Jeesukseen ja Jumalaan ei sulje ketään pois ja uskon saa aina
ottaa lahjana vastaan, joka päivä tai joskus aivan erityisellä tavalla. Jeesukseen
on hyvä suunnata kaikki ajatuksensa, katseensa ja toimintansa. Hän on nimittäin
ystävä, joka ei jätä. Hän on aarre, joka ei ruostu eikä vanhene. Voisi sanoa,
että hän antaa korotonta lainaa, jota ei koskaan peritä takaisin. Ja päinvastoin
kuin usein on päädytty luulemaan, usko Jeesukseen on silkkaa iloa. Jeesuksessa
on iloa, joka ei petä eikä bluffaa. <br /></span><span style="font-family: georgia;"><br />Monet ovat käytännössä kokeneet, että uskon harjoituksesta saa käytännön hyötyä
elämän kolhuissa. Saa näköalaa, toivoa. Jeesus tuo elämään kiitollista, luottavaa
ja iloista mieltä. Kun saa iloa hänestä, löytää puhtia ja lohtua tehdä
vaikeitakin ratkaisuja</span><a name="_Hlk137216703" style="font-family: georgia;">. Jeesuksen tuoman ilon tähden
sitä uskaltaa jättää totutut ajattelu- ja toimintamallit taakseen, niin kuin
mies, joka möi entisen elinkeinonsa pois. </a><span style="font-family: georgia;">Jeesukseen turvautuessa
ei kuitenkaan vain menetä mennyttä, vaan saa jopa voittoa niin kuin kauppias,
joka myy kaiken saadakseen kallisarvoisen jalokiven. Saa enemmän kuin voisikaan
kuvitella. Ei saa aina helppoja aikoja, mutta saa kestävän pohjan elämälle.
Muutama ystäväkin on luvattu. Vaikka olisi millaiset tunteet itsellä sisimmässä,
Jeesuksessa on armo ja rauha. Hänessä on valoisa, turvallinen lepo.<br /></span><span style="font-family: georgia;"><br />Toki voi olla, että nyt lähinnä saarnaan osittain kuorille, alttarialueelle, niin
kuin englanninkielinen sananlasku kuuluu. Monet meistä kirkossa käyvinä varmaan
koemme, että olemme jo ties kuinka monta kertaa vastaanottaneet Jeesuksen,
elämme uskossa, ihmetelleet armoa. Ihmisluonto on sellainen, että kaikkein
ihanammankin – Jeesuksen itsensä – voi ruveta ottamaan itsestäänselvyytenä ja väsyä
häneen. Minua voi seurakuntalaisena tai pappina turhauttaa tai ehkä jopa
pelottaa se, että monet läheiseni ole kokeneet Jeesusta ainakaan samalla
tavalla. Onko tämä sen arvoista, kun keskittyessäni Jeesukseen näytän joskus
menettävän yhteyttä ympäröiviin ihmisiin? Se, että haluaa seurata Jumalan
antaman omantunnon ääntä, Jeesuksen opetuksia ja Hengen oppeja, voi tosiaan
silloin tällöin erottaa meitä kaikkein läheisimmistä tai usein jopa toisista kristityistä.
Emme tiedä, miten suunnistaa armon ja totuuden oppilaina monenlaisissa, keskenään
kilpailevia ihmissuhteita ja arvoja tähdentävissä piireissä.<br /></span><span style="font-family: georgia;"><br />Ei kuitenkaan tarvitse pelätä pettymyksen tunteita suhteessa Jeesukseen. Jumala
kuulee ja ymmärtää kaikki kokemukset. Isän Jumalan turvissa ja Hengen
lämpimässä yhteydessä, kirkon yhdessä rukoillessa, kaikki tunteet ja turhaumat voi
juuri nyt omassa mielessään tuoda Jeesukselle itselleen. Tähän monia ja itseänikin
on auttanut esimerkiksi psalmien kirjan muistaminen, sillä psalmeissa ihmisen
sydämen tunteet ovat näkyvillä suoraan Herran edessä. Meitä voi pelottaa, mutta
niin kuin psalmin 119 lopussa sanotaan: ”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi
minut! Sinun käskyjäsi minä en unohda.” Ylösnoussut Jeesus tuo eksyneet lampaat
kotiin, hän varjelee sekä seuraajiaan että etäälle menneitä – ja useinhan sitä
on yhtä aikaa kumpaakin. </span><span style="font-family: georgia;"> </span><span style="font-family: georgia;">Vaikka on
pelkoa ja tuiskua ympärillä ja sisimmässä, Jeesus ei jätä. Hän koki
yksinäisimmän tilan aivan jokaisen ihmisen puolesta ristillä ja toi sinne rakkauden
ja yhteyden.<br /></span><span style="font-family: georgia;"><br />Ei ole ketään ihmistä, joka olisi Jumalan rakkauden ulkopuolella. Jumalalle ei
kukaan ole mahdoton tapaus. Minä tai sinä tai tuntemamme ja kohtaamamme ihmiset
voivat olla katkeria maailmalle, elämän riepottamia pohjamutia myöten, mutta
mikään tämä ei ole vierasta Jumalalle. Ristillä riippuessaan Jeesus koki sen,
miltä tuntuu, kun kaikki ovat hylänneet eikä kukaan ymmärrä minua täysin. Hän
koki nahoissaan sen vihan tunteen, joka nousee meistä elämää ja Jumalaa
kohtaan. Hänhän huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Syytökset,
joita kohdistamme maailmaan ja itseemme, on Jeesus antanut Isän Jumalan haltuun
ja voitettavaksi. Näin huutaessaan hän samalla vapautti meidät siitä, miten
olemme vihamme kautta satuttaneet itseämme ja toisiamme. Tämän on Jeesus tehnyt
ristillä. Hän on voittanut vihan ja katkeruuden unohtamatta niitä syitä, jotka
johtavat meitä näihin tunteisiin.<br /></span><span style="font-family: georgia;"><br />Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on kallisarvoinen helmi, koska hän ymmärtää
jokaisen meistä ihmisistä kokonaan. Jumalan rakkauden Henki muistuttaa meitä
aina aika ajoin siitä, että meidän on uudestaan keskitettävä katseemme häneen. Joskus
tämä muistutus tapahtuu koetusten kautta. Vaikeat tilanteet ja vaikeat ihmiset
eivät tule eteemme, koska Jumala hyväksyisi pahuutta tai syntiä. Vaikeudet kuitenkin
muistuttavat, että meissä itsessämme on jäljellä vaikeuksia ja lukkoja. Ne ovat
joskus niin syvällä, että vain taivaan Isä tuntee ne ja hoitaa ne. Kuitenkin Jeesuksessa
kohtaamme tänään juuri nyt inhimillisen Jumalan, jonka kunnioittavan läsnäolon
kautta haavat voivat tulla meille itsellemmekin näkyviin. Ehkä sitä uskataa
kertoa niistä myös muille, ystävälle, seurakuntalaiselle, ehkä terapeutille tai
sielunhoitajalle. Rakkauden elävä Henki hoitaa minua ja sinua eteenpäin.<br /></span><span style="font-family: georgia;"><br />Voi olla, että sitä pikkuhiljaa oppii ihmisenä, kristittynä,
kokemaan sitä, mihin jo uskoo. Voi alkaa aavistaa, että Jumala hoitaa homman
kotiin, hän vie meidät ja läheisemme perille asti. Kun seuraa rakasta Jeesusta
ja hänen rohkaisevaa ääntään, joutuu kyllä ristiriitaan oman toivottomuutensa
ja siihen johtaneiden syiden kanssa. Näissä kokemuksissa on syytä muistaa, että
elävää toivoa hakiessamme vaikeuksien keskellä kukaan meistä ei ole yksin. Kautta
kirkon historian on luotettu suureen toivoon: Jumala kunnioittaa kärsimyksiämme
ja muuttaa kaiken hyväksi, myös vaikeimmat asiat (vrt. Juliana Norwichlainen). Toivon näkymä on liittynyt usein
sellaiseen näkökulmaan, että kaikki lopulta havahtuvat katumaan ja kiittämään Jumalaa.
Tutkin itse toivoa omassa väitöskirjassani, minkä parista olen tullut tänne
Vihtiin. Kirkon monet kilvoittelijat ja uskontunnustusten laatijat ovat
luottaneet, että lopulta kaikki ihmiset ja henkivallat, kaikki luodut, tunnustavat
Jeesuksen Herraksi. Pyhä Henki antaa elämämme tärkeimmän asian, uskon Jumalaan,
lahjaksi jokaiselle. Armon tulevaisuuteen ehtoollinenkin viittaa. Ehtoollinen
se ei ole parempien etuoikeus, vaan elävä merkki sitä, että Jeesus ei anna
itseään määrämitalla. Meidän kuvitelmamme ja osaamisemme väistyvät, kallein lahja
– Jeesus itse – tulee nyt ja aina lähelle, suuhun asti. Jeesuksen tähden rukouksemme
läheistemme elämän puolesta eivät valu hukkaan.<br /></span><span style="font-family: georgia;"><br /><span style="font-size: 11pt;">Jeesuksen vertauksen mies osti itselleen pellon ja siinä olevan aarteen ja jätti kaiken muun taakseen. Jeesuksen tuoman ilon eteenpäin vieminä voimme myydä pelon ja kaiken sen alle kätkeytyvän pettymyksen pois. Viesti varmasta toivosta koskettaa juuri sinua ja minua, mikä sitten
onkaan tilanne. Se toivo, mitä sinä ja minä saamme kristittyinä välittää,
koskettaa myös itseämme. Älkäämme siis moittiko itseämme, älkäämme jääkö
menneeseen, sillä aivot eivät tutkimusten mukaan osaa erottaa itsesyytöksiä toisten
haukkumisista. Ei tule kuunnella mitään syytöksiä, sillä syyttäjä eli saatana
on Raamatun mukaan syösty alas. Vain armahtajalla, Jeesuksella, Jumalan
Pojalla, on valta. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja julistaa sinut juuri
nyt vanhurskaaksi. Sinä saat olla rakastettu, uuteen elämään ja Jumalan
arvonantoon kasteessa upotettu. Kastetta muistakaamme. Kasteen nostamina me
hengellisesti köyhät saamme verrattoman aarteen: Jeesuksen, meidän ja koko
maailman toivon.<br /></span></span><span style="font-size: 11pt;"><br /><span style="font-family: georgia;">Laulan meille hengellisesti pienille, köyhille, rohkaisuksi isäni Kari Tikan säveltämän
”Autuaita ovat”, jonka sanat ovat Jeesuksen autuaaksi julistukset hänen
vuorisaarnastaan.</span><br /><br /><span style="font-family: georgia;">---</span><br /><span style="font-family: georgia;"><br /><br /><b>Esirukous</b><br /><br /></span></span><span style="font-family: georgia;"><span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;">Rukoilemme
esivallan puolesta. Rukoilemme maailmaamme rauhaa ja varjelusta kulkutaudeilta
ja luonnonmullistuksilta. Rukoilemme seurakuntamme tukeman lähetystyön
puolesta. Rukoilemme piispamme puolesta. Rukoilemme iloa ja kaikkea hyvää
rippikouluille seurakunnassamme. Rukoilemme oman toimeentulomme ja
tulevaisuutemme puolesta, jätämme ne hoitoosi, että emme huolehtisi niistä ylen
määrin ja saisimme rauhallisin mielin toteuttaa kutsumustamme. Rukoilemme
sairaiden paranemisen puolesta, kirkasta nimesi kunniaa ja tuo läsnäolosi
siunaus. Rukoilemme rikki menneiden ihmissuhteiden eheytymisen puolesta.
Rukoilemme tuhlaajapoikien paluun puolesta, lukien itsemme tähän joukkoon. Rukoilemme
kaikkien niiden asioiden ja elämänpiirien puolesta, jotka ovat itsellämme
erityisesti mielessä joka päivä tai joka pyhä ja jotka saattavat jäädä nyt
mainitsematta. Rukoilemme kuolevien puolesta, yhdessä heidän kanssaan. Muistamme
kaikkia edeltä menneitä pyhiä, Vapahtajan äitiä, apostoleita, veritodistajia ja ihmisiä, jotka meillä ovat
uskosta elämällään todistaneet, jotta olisimme valveilla, emme luulisi olevamme
yksin emmekä unohtaisi päämääräämme.<br />
<br />
Rukoilen uskonsa tähden kärsineen Maksimos tunnustajan sanoin: <br />
<br /><i>
Isän jumalallinen Sana, Sinä osoitit sanoin kuvaamatonta nöyryyttä ja oloihimme
sopeutumista, tulit ihmiseksi ja elit keskellämme, teit, opetit ja kärsit
kuuliaisuudesta Isän tahto kohtaan viedäksesi meidät takaisin alkuparatiisiin. <br />
<br />
Sinä otit kantaaksesi lihalliset heikkoutemme ja maksoit täysin velkamme viattomalla
ristinkuolemallasi. Sinä vapautit meidät pelottavista synneistä ja ohjasit
opetuksillasi, jotta kasvaisimme kaltaiseksesi ystävällisyydessä ja
täydellisessä rakkaudessa toinen toistamme kohtaan. <br />
<br />
Sinä palautit alkukauneuteensa meissä synnin paksun lian alla olevan kuvasi.
Sinä syleilit palaavaa tuhlaajapoikaa ja puit hänet jälleen kunniasi juhlavaatteeseen
etkä yhtään soimannut häntä aikaisemmasta elämästään. Hyvänä paimenena johdit
takaisin tarhaan laumasta etääntyneen pikkulampaan, et lainkaan pakottanut,
uhkaillut etkä rankaissut sitä vaan kannoit harteillasi takaisin. Anna minun armosi
avulla kantaa antamasi hyvä ies ja kevyt kuroma. Vapauta minut elämään
tuomitsemattomuudessa ja armahtavaisuudessa kaikkien kanssa Sinun, Kristus,
nimessäsi. </i><br />
<br />
Rukoilen Neuvostoliitossa salaa levinneen kiitosrukouksen (Kiitosakatistos) päätössanoin:
<br />
<i><br />
</i></span><i><span style="background: white; color: #222222; font-size: 11pt; line-height: 107%;">Pyhä iankaikkinen Jumala, kaiken Luoja ja Ylläpitäjä,</span><span style="color: #222222; font-size: 11pt; line-height: 107%;"><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">kiitämme Sinua elämästä tässä ihmeellisessä
luomakunnassasi,</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">johon olet kutsunut meidät lyhyeksi ohikiitäväksi
hetkeksi.</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">Suo meidän elää ja kulkea tässä maailmassa
toteuttaen Sinun pyhää tahtoasi</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">ja katuen jokaista askelta, joka loitontaa meitä
Sinun kirkkaudestasi.</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">Kiitämme Sinua siitä ilosta, että saamme tuntea
Sinut.</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">Kiitämme rauhasta, jonka vain Sinä voit tuoda
sydämeemme.</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">Anna meidän julistaa sanoillamme, teoillamme</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">ja koko elämällämme Sinun hyvyyttäsi ja
rakkauttasi.</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">Suo, että koko maailma tulisi tuntemaan Sinut,</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">Pyhän Kolminaisuuden, elämän Lähteen,</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">jolle kuuluu ylistys iankaikkisesti.</span><br style="box-sizing: border-box;" />
<span style="background: white;">Aamen.</span></span></i></span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-22508009853964872072023-02-14T09:46:00.003+02:002023-02-14T11:00:47.484+02:00"Vilja on kypsä korjattavaksi"<p><span style="font-size: x-large;">SAARNA
TEMPPELIAUKION KIRKOSSA 12.2.2023<br /></span><span style="font-size: x-large;">Toinen sunnuntai ennen paastonaikaa (sexagesima) <br /></span><span style="font-size: x-large;">Petri Samuel Tikka</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUOzqqum_oqdr6RCbDDTnjUWBbPSTSUEop13MsCxyGWTWILgGqKKZz9sdXt17wuvjmOM3C--OC3Q3Itl1NcOj-znz-BG_lnoNB6S1iZZqnJsxvW3DPsq0f_tUzs7fy5pODnvK_7EC7yw3oEagkGw6-EA8yQ61CIlhRCUL8uLqc_GHWG9FpjweJRijj/s4000/IMG_20201018_142634.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUOzqqum_oqdr6RCbDDTnjUWBbPSTSUEop13MsCxyGWTWILgGqKKZz9sdXt17wuvjmOM3C--OC3Q3Itl1NcOj-znz-BG_lnoNB6S1iZZqnJsxvW3DPsq0f_tUzs7fy5pODnvK_7EC7yw3oEagkGw6-EA8yQ61CIlhRCUL8uLqc_GHWG9FpjweJRijj/s320/IMG_20201018_142634.jpg" width="320" /></a></div><br /><i><br /><span style="font-size: large;">Sanat, jotka Herra on puhunut,<br /></span></i><span style="font-size: large;"><i>ovat henki ja elämä.<br /></i><span>- Joh. 6:63</span></span><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /><i>Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät."<br /></i></span><span style="font-size: large;"><i>- </i>Joh. 4:31–38</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /><br />Rakkaat ystävät, <br /><br />Minä
pidän Kolminaisuudesta. Varmasti sinäkin! Päivän saarnan sanoma
on siis tänään tämä: mitä jos me Töölön seurakuntalaisina,
Temppeliaukion väkenä ja kristittyinä alkaisimme rukoilla niin
sanottua herätystä Töölöön, Helsinkiin ja Suomeen? Herätyksellä
tarkoitan iloa ja toivoa, jotka tulevat uskosta Jumalaan. Hänestähän
me pidämme – mikseivät muutkin? Päivän ilosanoma rohkaisee
meitä toivomaan kaikkein parasta jo nyt, ei vasta myöhemmin.
Jeesuksen mukaan me saamme hänen opetuslapsinaan korjata uskon
satoa, jonka edestä itse emme ole nähneet lainkaan vaivaa. Kaikki
on jopa jo edelty valmistettu: ihmiset ovat valmiita uskomaan
Jeesukseen maailman Vapahtajana. Voisiko tämä olla totta nyt:
Suomessa, Helsingissä, Töölössä? Taikka täällä
Temppeliaukiossa, jonka turvakallioihin niin monen kansan edustajat
hakeutuvat.<br /><br />Haluan tänään puhua seuraavista asioista.
Ensinnäkin tällainen herätysrukous voisi yhdistää meitä
seurakuntana. Toiseksi voisimme miettiä sitä, että ehkä Jumalaan
turvautuminen ei ole mahdotonta kenellekään. Kolmanneksi puhun
siitä, että rukouksen herätyksen puolesta ei tarvitse ole pakon
sanelemaa. Sitten tuon esille näköaloja väitöstutkimukseni
pohjalta, joka koskee uskon tulevaisuutta. Jumalan sanan lupausten
perusteella meidän ei tarvitse pelätä rukoustemme valuvan
hukkaan.<br /><br /><u>Vastakkainasettelusta armoon</u><br /><br />Ensiksi
siis voimme miettiä, voisiko uskon puolesta rukoileminen viedä
meitä seurakuntana takaisin yhteyteen ja armoon. Armon ja
Jeesus-uskon sato, joka on luvattu, ei vaadi mitään ja tuntuu
rohkaisevalta. Aikahistoriallisesti se sato, mihin Jeesus viittasi,
koski nykyäänkin pyhällä maalla elävää heprealaissukuista
kansaa eli samarialaisia. He olivat liiankin samanlaisia
juutalaisille sekä etnisesti että uskonnollisesti. Läheisyys luo
kuitenkin keskinäisiä pelkoja. Usein meille tänä päivänäkin on
ehkä kaikkein vaikeinta ottaa todesta, että lähellä olevat
ihmiset voisivat alkaa miettiä uskon asioita. Kadulla vastaan
tulevista olemme parhaiten tietänivämme, että he ovat
monimutkaisia tai ehkä ouodolla tavalla ajattelevia. Helpompi
miettiä uskoa itselle tai abstrakteille henkilöille kuin lihaa ja
verta oleville. Lisäksi vaikka meillä on kirkkona yhteinen tehtävä
viedä uskoa eteenpäin, kirkossamme on erimielisyyksiä ja
vastakkainasetteluja, joiden avulla rikotaan keskinäistä
luottamusta. Alamme myös yhteiskunnassa hyvää hyvyyttämme pitää
mielipiteitä ja arvoja ratkaisevina asioina. Karsinointi vie
kuitenkin fokuksen pois Jumalasta ja hänen armostaan. Me emme anna
Luojan itse hoitaa lähimmäisten elämää ja arvoja tolalleen.
Meidän tehtävänämme ei ole nimittäin pelon ajamina lokeroida
toisiamme kirkossa tai muualla. Sen sijaan jo Paavalin mukaan meidän
on syytä kiittää kaikista ihmisistä ja rukoilla
kaikkien pelastumisen puolesta. Jeesuksen mukaan keskinäinen
rakkautemme on se, joka tuo ihmiset uskoon.<br /><br />Jeesuksen armo,
Hengen yhteys ja Jumala rakkaus edellä voimme vapain mielin rukoilla
herätystä, uskoa, iloa, toivoa maahamme ja Tö<span style="font-style: normal;">ölöön.
Tämän ei pitäisi olla aivan ufo juttu meille kristittyinä.
Rukoilisimmehan vain sitä, mikä on</span> meille tässä ajassamme
rakasta, minkä olemme kokeneet itsellemme ravitsevaksi. Miksi emme
voisi olla valmiita rukoilemaan sitä, että jospa Jumala-yhteys
tulisikin tärkeäksi vielä tänään myös toisille? Tarvitsemme
lisää ihmettelijöitä. Ehkä kristillisestä uskosta voisi tulla
edelleen iloa, kauneutta ja turvaa. Näin ovat viime aikoina kokeneet
muuten monet New Age -liikkeen ihmiset. <br /><br /><u>Kohti turvaa, jota
kaikki tarvitsevat</u></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br />Toiseksi
voimme miettiä sitä, miksi uskovana eläminen ja siksi myös uskon
puolesta rukoileminen tuntuu usein vaikealta. Innokas tai edes
varovainen herätyksen odotus ei nimittäin tunnu välttämättä
ollenkaan luontevalta, koska usko niin usein pannaan sivuun. Saatamme
uskomme tähden enemmän tai vähemmän kohdata sellaista tuntumaa,
että olemme jotenkin erityisiä. Ehkä olet kuullut sellaisia
väitteitä, että uskoa harrastavilla on jotakin sellaista, jota
tavallisella ihmisellä ei voisi olla. Oletukset voivat tuntua meistä
oudoilta ja vaikeilta vastata. Tämä saattaa lannistaa. Ehkä
rupeamme ajattelemaan tästäkin syystä, ei pelkästään
karsinoinnin takia, vähemmän toisten uskoa ja laajempia näköaloja.
Keskitymme oman elämämme itsessään tärkeisiin huoliin ja haemme
niihin uskosta turvaa. Rukousta toisten uskon puolesta ei ole
kuitenkaan tarpeen toisten uskon kummastelun tähden unohtaa. Meillä
on nimittäin yhteinen kokemusmaailma niitten kanssa, jotka eivät
ajattele uskoa niin paljon.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span><br />Jokainen
ihminen on nähdäkseni perusluonteeltaan uskonnollinen, vaikka se
pukeutuukin yllättäviin muotoihin. Jokaisella on jotakin, johon
yrittää elämässään turvautua. Sekä uskovat että ei-uskovat
kiinnittyvät päivittäin Jumala-uskon kaltaisella palolla
oikeassaoloon ja muihin maallisiin turviin. Näin synnytetään
itseämme ja ympäristöämme kuluttavaa toimintaa. Kuitenkin vain
Jumala, joka on pelkkää rakkautta, antaa rauhan. Kun palamme
ennemmin tai myöhemmin loppuun, uskosta Korkeimpaan tulee
välttämättömyys – joko siihen havahtuen tai siinä uudistuen.
Niin kuin pyhä Augustinus opettaa: sieluni on levoton, kunnes se
löytää rauhan sinusta, Jumala. Näin uskonelämä ja rukous ovat
perustarpeita, eivät hienomman ihmisen suorituksia. Rukoilemalla
pääsee eteenpäin huolesta, kun annan sen Jumalan hoidettavaksi.
Rukous toki edellyttää suurta luottamusta siihen, että Luoja
jollakin ihmeellisellä mutta todellisella tavalla hoitaa asioita,
koko maailmaa, ihmisiä, pienimpiä yksityiskohtia. Mutta luottamus
Jumalan toimintaan ei kasva omavoimaisesti, vaan yhteisössä eli
seurakunnassa, yhdessä ja pikkuhiljaa. Rukous ja usko ovat
arkipäiväistä oman pienuuden kohtaamista. <br /><br />Tästä on
päätteleminen, että kuka tahansa rikkkinäisessä maailmassamme
toivoa ja turvaa hakeva voi havahtua lopulta siihen, että
tarvitsee rukousta ja Jumalaa. Sitten kun itsensä suojakuoreen
panneen ihmisen turvan tarve tulee esille, usko ei enää olekaan
outo mahdottomuus. Meillä ei näin ollen ole syytä antaa liikaa
painoarvoa sinänsä statistisesti yleiselle uskon hyllylle
panemiselle. Jos kukaan uumoilee omaa mahdottomuuttaan uskon saralla,
se on itse asiassa toivon viesti uskon ja Jumalan tarpeesta. </span>
</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span><br /><u>Tarvitseeko
rukoilla?</u> <br /><br />Meidän ei siis tarvitse huolehtia toisten
uskosta sen ollessa Jumalan tehtävä. Tämä tuo eteemme kolmannen
seikan: sen, että pakko ei sanele rukousta herätyksen puolesta sekä
tähän liittyvän sudenkuopan. Ajatus siitä, että Jumala huolehtii
toisten uskosta, voi rohkaista etenkin, jos on saanut ahdistavia
kokemuksia näistä asioista. Ehkä rukoukseen on kehotettu
mahdollisen toisten kadotuksen uhan takia. On turvallisempaa
ajatella, että toisten uskosta ei tarvitse itse kantaa vastuuta.
<br /><br />Se on totta. Mutta tarkoittaako Jumalan vastuu uskosta
samalla sitä, että ehkä sitten minun ei tarvitsekaan erityisesti
rukoilla herätystä? Pakkoa ei toki ole, mutta halu ja yhteys on
asia erikseen. Tässä on syytä muistaa sellainen perspektiivi, että
rukous ei ole niinkään asioiden omaehtoista, väkipakoista
muuttamista. Rukous on sisimmän puhetta rakastavan ja hyväksyvän
Jumalan kanssa. Se on näin ollen samalla turvallista
valmistautumista tulevaan. Sitten kun usko alkaakin koskettaa monia
Jumalan niin huolehtiessa, voimme rukouksen pehmittäminä ottaa
iloisin mielin tämän ihmeen vastaan. Rukous herätyksen puolesta ei
näin ollen edellytä kapeakatseista herätyskristillisyyttä, vaikka
se ei olekaan mitenkään iloista herätyskristillisyyttä vastaan –
päinvastoin.<br /><br />Rukoileminen
toisten uskon puolesta ei siis ole pakkoa, vaan se valmistaa meitä
rakkauden tielle, toisten vastaan ottamiseen. Rakkaus tarkoittaa
toisen parhaan mukaan toimimista. Eikö juuri tänä päivänä uskon
tuoma turva voisi olla sitä parasta, mitä naapurimme, asuinalueemme
ja maamme tarvitsevat? On vaikea olla ajattelematta, etteivätkö
pandemia ja sodan läheisyys olisi saaneet monet uumoilemaan sitä,
että emme voi turvautua vain repiviin arvoihimme ja maallisiin
laskelmointeihin. Tähän tyyliin esimerkiksi Tommy Hellsten
mietiskeli äskettäin.</span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span><br /><u>Lupauksia</u><br /></span><br />
</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;">Neljänneksi
haluan tuoda esille rohkaisevia näköaloja uskon tulevaisuudesta,
jotka perustuvat osaltaan omaan loppusuoralla olevaan tutkimukseeni
Kolminaisuuden rakkaudesta ja kaikkien uskoviksi tulemisesta.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Kaikesta
edeltä sanotusta huolimatta voi nimittäin tuntua, että rukoukset
valuvat tyhjillä korville. Turvan toivominen toisille valmistaa
rakkauteen, mutta se voi turhauttaa, jos ei ulkonaisia merkkejä
näy. Siksi on nähdäkseni syytä myös kysellä sitä, että ehkä
meillä voisi olla mahdollisuus myös kuulla rohkaisua Jumalalta: ei
puhua vain hänelle. Rukouksen yhteyteen kuuluu nimittäin lupaus,
kun rukoilemme toistemme puolesta ja kiitämme ihmisistä. Monen
tutkijan mielestä esimerkiksi apostoli Paavali (ks. <a href="https://raamattu.fi/raamattu/KR92/PHP.2/Kirje-filippil%C3%A4isille-2" target="_blank">Fil. 2:10-11</a>) ja monet ensimmäisten
vuosisatojen kristityt uskoivat, että esirukouksiimme myös
vastataan ylhäältä: lopulta kaikki uskovat. Tähänhän mielestäni
myös Jeesus viittaa evakeliumissa: sato on valmis, se on valmistettu
meistä riippumatta, antaudutaan Jumalan omaan työhön. Rukous ja
lupaus, puhe ja vastaus, kuuluvat yhteen. Paavali kirjoittaa juuri
tähän tyyliin ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle: ”Ennen
kaikkea kehotan pyytämään ja rukoilemaan kaikkien ihmisten
puolesta. Muistakaa kaikkia rukouksissanne ja kiittäkää Jumalaa
heidän puolestaan. Rukoilkaa kuninkaiden ja muiden vallanpitäjien
puolesta, jotta saisimme elää kaikessa rauhassa, kaikin puolin
kunnolla ja arvokkaasti. Se on oikein ja mieluista Jumalalle,
pelastajallemme. Hän tahtoo, että kaikki pelastuvat ja oppivat
tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:1-4)</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span><br />Jumalan suunnitelma ja tahto on se,
että Kristus pelastaa kaikki ihmiset Pyhän Hengen yhteyteen.
Kaikkien lopullinen pelastuminen ei samalla tarkoita katteettomia
lupauksia siitä, että omaa pahuutta ei tarvitsi kohdata taikka että
tie olisi kaikille helppo. Aivan tavalliset kristitytkin kuitenkin
ovat hätänsä keskellä vuosisadasta toiseen turvautuneet Sanan
lupauksiin Jumalan pelastavasta ja parantavasta toiminnasta. Oma
Sirkka-mummini joutui kohtaamaan kovia, muun muassa itsemurhia,
lähipiirissään. Hän löysi aikanaan tänään kuulemamme
epistolan kohdan, jonka mukaan Kristus-perustus säilyy. Mummini
päätteli, että kaikki pelastuvat tuolla perustalla, toiset kuin
tulen läpi, vaikeuksien kautta, Pyhän Hengen, ristin rakkauden
liekin kotiin vieminä. Näin ajatteli myös varhaiskirkossa
Gregorios Nyssalainen.<br /></span><br />
</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span>Jumalan
sanan rohkaisevista lupauksista huolimatta voimme kuitenkin ajatella,
että eihän ketään voi pakottaa uskoon. Jumala kunnioittaa
antamaansa suurta lahjaa, vapautta. Tästä usein päätellään,
että voi ehkä olla, että jotkut kieltäytyvät vapauttaan käyttäen
lopullisesti uskosta. Voivatko siis rukouksemme jonkun uskon puolesta
valua hiekkaan? Eivät nähdäkseni kuitenkaan voi. Niin kuin mummini
myös monien lailla opetti, kukaan rukousten lapsi ei voi päätyä
hukkaan. Uskon nimittäin, että juuri kunnioittammalla lastensa
vapautta Pyhä Henki ei hylkää, vaan johtaa kaikki kotiin. Kukaan
ei voi niin lämpimästi ja läpikotaisin tuntea meitä ja
harha-askeliamme kuin Jeesuksen rakkauden Henki. Hän, Rakkaus, vain
voi myös kertoa kullekin rehellisen totuuden siitä, miten olen
kohdellut kaltoin lähmmäisiäni. Suorakin Jumalan sana on ihmisen
vapauden kunnioitusta. Se sana on samalla kehotusta turvautua
Jeesuksen myötätuntoon. Hän jopa pyysi Isältä anteeksiantoa
murhaajilleen sinä hetkenä, kun hänet naulittiin ristille.
Jeesuksen myötätunto on niin äärimmäinen, että hän apostoli
Pietarin mukaan astui alas tuonelaan antaakseen uuden mahdollisuuden
munaisten aikojen pahimmille rikollisille (<a href="https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1PE.3/1.-Pietarin-kirje-3" target="_blank">1. Piet. 3:19-20</a>).<br /><br />Jos Jumala näin
kunnioittaa kaikkia kulkien ihmisen rinnalla hänen
harha-askelissaan, voisimmeko me puolestamme kunnioittaa Jumalan
käsittömätöntä työtä niin paljon, että osallistuisimme siihen
rukoustemme kautta? Omalla kohdallani juuri kunnioitus, jota
erityisesti vanhempani ovat osoittaneet minulle niin oikein kuin
väärin tehdessäni, on pitänyt minut Jumalaan uskovana. En voi
oikein ajatella, etteikö Jeesus toteuttaisi Jumalan kunnioittavaa,
uskoa luovaa tehtävää muittenkin kohdalla. Sanoohan hän tänään:
”</span><span style="color: black;"><span face="Open Sans, sans-serif"><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Minun
ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen
työnsä päätökseen.”</span></span></span></span></span><span>
<br /><br /></span><span><span style="font-style: normal;"><u>Loppupäätelmä</u></span></span><span><br /><br />Kaiken
kaikkiaan kehotan siis meitä rukoilemaan herätystä Töölöön,
Helsinkiin ja Suomeen, koska se vapauttaa meidät armottomasta
vastakkainasettelusta, koska usko ei ole täysi mahdottomuus ja
koska rukous valmistaa meitä vapain ja rakastavin mielin tulevaan.
Rakkaus siis kehottaa meitä ajattelemaan turvaa myös toisille.
Jumalan sana ei olekaan pelottavaa, vaan antaa meille lupauksia
Jumalan käsittämättömästä armosta. Kaveria ei jätetä.
<br /><br />Rukoukseen, rakkauteen ja omista pyyteistä luopumiseen
kehottaa meitä erityisesti kohta koittava paastonaika, joka vie
Jumalan rakkauden uhritien kautta ylösnousemuksen iloon. Ehkä
voisimme paastota vaikka sosiaalisen median vastakkainasetteluista,
kun rukoilemme turvaa ympäristöömme. Käytännöllisenä
ehdotuksena voitaisiin pohtia, jos kotona joka päivä pääsiäiseen
asti toivoisimme, että Jumala voisi luoda uutta uskon turvaa
Töölöön, Temppeliaukiossa vieraileville ja muualle, minne sitä
tarvitaan. Rukoushuokauksen voi ehkä päästää ilmoille jonkun
lähimmäisen puolesta. Yhteinen rukous antaa kaikupohjaa
tunnoillemme. Mitä jos myös toisimme kodin ulkopuolella
ympäristöömme keveyttä. Monet katsovat hartaasti julkisessa
liikenteessä ruutujaan. Mitä jos katselisimme ikoneja sen sijaan?
Hämmästys olisi ainakin suuri, jos ei nyt sentään
herätys!<br /><br />Loppurohkaisuna rukoukseen haluan laulaa meille
isäni Kari Tikan säveltämän laulun, joka perustuu Jeesuksen
sanoihin, joita isäni toisti joka päivä äitini kanssa
iltarukouksessa. <br /><br /><i>Laulun sanat:</i> "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen." (Joh. 16:23-24)</span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/sQpr00h_Y-U" width="320" youtube-src-id="sQpr00h_Y-U"></iframe></span></div><span style="font-size: large;"><br /><span><br /></span></span><p></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-72548920303074203002023-01-04T16:48:00.005+02:002023-01-04T18:29:08.817+02:00J. R. R. Tolkienin syntymäpäivän messu 3.1.2023<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhiZi1G0DXnfU2pstt9AWJDLvPoAM1KkRqxmahqKKQCQUTPuQxlLDOWgwnQd9jjaDqDoXaJP9h-4qQfwXeuOFfcZLXqnz2mVBafB5sFEjE_fkHSl0qqiD51Wu-h_226E9n2SCCxoBXTYdEMtW66-yaonMWR09BohEithAt5Atwc3ynY0WdE7citvNF/s4000/IMG_20211117_121912~2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhiZi1G0DXnfU2pstt9AWJDLvPoAM1KkRqxmahqKKQCQUTPuQxlLDOWgwnQd9jjaDqDoXaJP9h-4qQfwXeuOFfcZLXqnz2mVBafB5sFEjE_fkHSl0qqiD51Wu-h_226E9n2SCCxoBXTYdEMtW66-yaonMWR09BohEithAt5Atwc3ynY0WdE7citvNF/w400-h300/IMG_20211117_121912~2.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Petri Samuel Tikka</td></tr></tbody></table><br /><p><br /><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Tässä ajatuksia ja otteita J. R. R. Tolkienin syntympäivänä vietetystä messusta, jossa palvelin Pitäjänmäen kirkossa 3.1.2023.<br /><br />***<br /><br />JOHDANTOSANOJA<br /><br />Rakkaat
ystävät, kristityt,<br /></span><span><br />Vietämme
kirkkovuodessa jouluaikaa eli muistamme Jeesuksen syntymää, Jumalan
tulemista ihmiseksi. Tänään kolmas tammikuuta eli joulun
kymmenentenä päivänä on myös yhden Jeesuksen opetuslapsen
syntymäpäivä. Vuonna 1892 syntyi John Ronald Reuel -niminen poika
Mabel ja Arthur Tolkienille Blomfonteinissa Oranjen Vapaavaltiossa
eteläisessä Afrikassa. Ronaldiksi lähipiirin kutsuma Tolkien
vaikutti sittemmin suurimman osan iästään Englannissa ja
erityisesti Oxfordissa kielitieteilijänä, muinaisenglannin
professorina sekä fantasiakertomusten kirjoittajana. Tolkien oli
myös kristitty, katolilainen, jonka uskolle keskeisiä asioita
olivat ehtoollinen ja Vapahtajan äidin, ainaisen neitseen Marian
esirukoukset. Tolkien kuoli Kolminaisuuteen turvaten toinen syyskuuta
1973.<br /></span><span><br />Myös luterilainen käsitys kristinuskosta kehottaa
meitä muistamaan menneiden polvien hyveitä ja uskoa. Tolkien joutui
kokemaan kovia elämässään, kuten suvun hylkäämisen äitinsä,
itsensä ja veljensä katolisuuden vuoksi, molempien vanhempien
menetyksen lapsena sekä lähes kaikkien ystäviensä menettämisen
ensimmäisessä maailmansodassa. Kuitenkin Tolkien jaksoi elämässään
ja työssään välittää kielen kauneuden itseisarvoa, luonnon
merkitystä sekä ehkä ennen kaikkea sitä, että vain armo voittaa
pahan, ei mahti eikä voima eikä väkivalta. Lauloimme juuri
virressä, jonka oli kirjoitettu toisen maailmansodan aikaan: ”Oi
päivää, jolloin sulaa viha kaikki, kuin kesän tullen sulaa lumi,
jää!” (Virsi 165)</span><span>
</span><span>Kovien
kokemustensa kautta Tolkien ehkä uumoili tällaista armorikasta
näkymää, jonka nyt vain toivon ja sen vahvistaman mielikuvituksen
kautta voimme saavuttaa.<br /><br />***<br /></span></span></p><p><i><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Hallelujasäe: Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, </span><span>jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. (1. Joh. 5: 20a)</span></span></i></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;">Evankeliumista Johanneksen mukaan (1: 5-10, 15-18)</span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;">5 Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.</span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;">6 Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. 7 Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. 8 Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.</span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>9 Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, </span><span>oli tulossa maailmaan.</span></span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>10 Maailmassa hän oli, </span><span>ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, </span><span>mutta se ei tuntenut häntä.</span></span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;">15 Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua."</span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>16 Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, </span><span>armoa armon lisäksi.</span></span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>17 Lain välitti Mooses, </span><span>armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.</span></span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>18 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.</span><br /><br /><i><span>+ Messun muut Raamatun kohdat: </span><br /><br /><span>Psalmi 148: 1-4, 9-14 (Antifoni: Danielin kirjan lisäykset C: 82)</span><br /><span>2. Moos. 2: 15-22</span><br /><span>Ef. 1: 19-23</span></i><span><br /><br />***</span></span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"><br />SAARNA</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/WNuK7epGloI" width="320" youtube-src-id="WNuK7epGloI"></iframe></div><br /><span style="font-family: times; font-size: large;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Ylistetty
olkoon Jeesus Kristus! Olkoon hän aina ylistetty!<br /><br />Tänään
muistelemme yhtä merkityksellistä ihmistä, joka on kuollut ja joka
on silti elävästi ehkäpä vaikuttanut monen meidän elämäämme.
Näin ainakin omalla kohdallani. Tolkienin kirjojen lukeminen
teini-ikäisenä vaikutti käänteen tekevällä tavalla uskooni.
Samoin tekivät jo aiemmin Tolkienin ystävän C.S. Lewisin
Narnia-kirjat. Tolkienin teokset antoivat minulle mahdollisuuden
tuntea, ettei ihmisen tarvitse olla suuri ja merkittävä eikä
moraalisesti läheskään täydellinen ollakseen sankari, ratkaisevan
tärkeä. Tolkienin tarinat opettivat minulle, että valtavat näyt
hyvän voitosta ja toivosta ovat jotakin kiehtovaa, jotakin, jonka
varaan voi mielellään ruveta jopa rakentamaan elämäänsä. Toisin
sanoen: kaikki se ihmeellinen ja mahdoton toivo ja armo, joita
kristinusko oli minulle kasteesta asti opettanut, oli sovellettavissa
elämään ja sen usein raadollisiin haasteisiin myös aikuisuuden
kynnyksellä ja sen jälkeen. <br /></span><span><span style="font-style: normal;"><br />Tolkien
oli kristitty, joka hoiti omaa kutsumustehtäväänsä vailla suurta
numeroa. Kovin moni ei tunnu tietävän, että Tolkien oli harras
kristitty. Hän kävi jatkuvasti ehtoollisella, Kristuksen ruumista
palvomassa ja vastaan ottamassa, usein päivittäin. Vaikka Taru
sormusten herrasta oli Tolkienin mukaan Marian esirukousten ansiota,
tulkinnan professori jätti lukijalle. Siinä onkin salattua
viisautta. Kuitenkin Tolkienin mukaan hyvän tarinan yllättävä
käänne, toivorikas ratkaisu toivottomimmalla hetkellä, koskettaa
syvältä. Vaikka tarinat voivat jäädä tarinan maailmaan, se tunne
ja kokemus, jotka ne synnyttävät, tuntuvat viittaavan eteenpäin.
Tolkienin mukaan tarinoiden toivo viittaa viime kädessä
Kristukseen, Messiaaseen. Hän on se, joka voittaa maailman pimeyden
ja ahdistuksemme kokien kaiken pahan ja sen, mikä tuhoaa.
Kuolemallaan hän kuoleman voitti, niin kuin pääsiäisenä
julistetaan. <br /><br />Kristus on Jumala, joka on aina myötätuntoinen.
Hän on Jumala ihmistä lähellä, kärsivä, välittävä. Uskonnon
inhimillisyys ja lähestyttävyys on ehkä ollut nykyaikaisen kirkon
fokuksessa jo pitkään. Kuitenkin fantasian suosio ja erityisesti
Tolkienin tarut viittaavat ehkä siihen, että jotakin suurta ja
tuonpuoleista kaivataan </span></span><span><span style="font-style: normal;">samalla</span></span><span><span style="font-style: normal;">.
Kuljetaanhan Tarussa arkisesta hobittimaailmasta kohti seikkailua,
jossa valtavat kotkat, kevään puiden suloinen tuoksu ja aavan meren
takainen taivaallisten valtojen maa häämöttävät koko ajan ja yhä
laajemmin horisontissa. Eivätkä vain horisontissa, vaan valo
loistaa pimeässä, aamutähden valo Galadriel-kuningattaren
pullosta, kun pimeys demonisen luk</span></span><span><span><span style="font-style: normal;">in
muodossa uhkaa niellä. Aiya Earendil, elenion ancalima! Terve
Earendil, meren ystävä, tähdistä kirkkain! Tämä hätähuuto on
viittaus muinaisenglantilaiseen adventtirunoon, joka kerto</span></span></span><span style="color: black;"><span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><span style="background: transparent;">o
Kristuksen, meidän Jumalamme, tulemisesta maailmaan sen kirkastavana
aamutähtenä: </span></span></span></span></span></span><em><span style="color: black;"><span><span><i><span style="font-weight: normal;"><span style="background: transparent;">Eala
earendel</span></span></i></span></span></span></em><span style="color: black;"><span><span><i><span style="font-weight: normal;"><span style="background: transparent;">,
</span></span></i></span></span></span><em><span style="color: black;"><span><span><i><span style="font-weight: normal;"><span style="background: transparent;">engla
beorhtast</span></span></i></span></span></span></em><span style="color: black;"><span><span><i><span style="font-weight: normal;"><span style="background: transparent;">,
</span></span></i></span></span></span><em><span style="color: black;"><span><span><i><span style="font-weight: normal;"><span style="background: transparent;">ofer
middangeard monnum sended</span></span></i></span></span></span></em><span style="color: black;"><span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><span style="background: transparent;">
Terve aamutähti, enkeleistä kirkkain, yli Keski-Maan ihmisille
lähetetty. <br /><br />Tarkoitan tällä kaikella tätä: Taru sormusten
herrasta ja Tolkienin muut kertomukset viittaavat omalla painollaan
siihen, että me tarvitsemme elämämme keskelle vahvaa toivon valoa.
Vaikka toki tarvitsemme jotakin lähestyttävää, jotakin
hobittimaista, juuri siinä samalla kaipaamme jotakin kestävää ja
laajaa. Tarvitsemme armoa, joka ei hajoa sankarin langetessa
houkutukseen. Tarvitsemme näkyä elämästä, joka ei rajoitu siihen
vain, mitä voimme nähdä ja hallita, mitä siis voimme sanoin,
valtapelein ja asein manipuloida. On olemassa laajempi maailma,
sellainen, jolle ei kuolemakaan aseta rajoja. Niin kuin kuningas
Aragorn sanoo ennen kuolemaansa: "Emme ole ikuisiksi ajoiksi
sidottu tähän maanpiiriin, ja sen toisella puolen on enemmän kuin
muisto." <br /><br />Jeesuksesta puhutaan usein yksittäisenä
ihmisenä, joka kerran eli ja viisaita opetti. Tolkienin tarujen
kautta ehkä kirkastuu myös toinen puoli, johon tähän päivään
valitsemani Raamatun tekstitkin viittavat: Jeesus Kristus on
kokonainen maailma ja todellisuus, kokonainen Rakkauden todellisuus,
uusi katsantokanta, joka ei mene hetkeksikään mukaan tämän
maailman kylminä tosiasioina pitämiin peleihin. Hän ei mene niihin
mukaan, koska ne eivät enää hänessä meitä samalla myöskään
kiehdo. Unet ja fantasia ovat opettaneet toisin, johtaneet totuuden
ja todellisuuden teille. Se, mitä pidämme epätotena, opettaakin
tosinta totta, sitä, mikä pysyy, kun kaikki muu menee: hyveitä,
ehtoa vailla olevaa hyväksyntää ja armoa, kauneutta, ystävyyttä,
toveruutta hädässä. Kaikki tämä tiivistyy ja huipentuu hänessä,
joka on samalla tässä maailmassa, sen konkreettiisiin
lainalaisuuksiin tulleena, ja samalla tuossa toivon ja unelmien
maailmassa. Vain yhden nimen, yhden persoonan tälle todellisuudelle
itse tunnen, samoin kuin Tolkien: Jeesus. <br /></span></span></span></span></span></span><span><br />Olemme
aloittaneet uuden armon vuoden 2023. Tammikuun ensimmäisellä,
jolloin vuoden aloitamme, on ollut jo sen muuttumista vuoden vaihteen
juhlinnaksi toinen merkitys: se on Jeesuksen nimenannon päivä.
Aloitamme vuoden siis Jeesuksen pelastavassa nimessä, hänen
nimessään, jonka syntymän juhlinta jatkuu näin jouluaikana.
Kuoltuaan Jeesus nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen eli
Rakkauden todellisuudesta kaikkea hyvin johtamaan. Näin Kristus
avasi äärettömässä ja läheisessä itsessään kaikille toivon.
Taivas ja tuonpuoleinen, kaikki ihmeellinen, on juuri nyt avointa ja
totta Isän ainoassa Pojassa. Koska Jeesus elää ja rukoilee
puolestamme, häneen uskoneet elävät myös ja rukoilevat
puolestamme juuri nyt. Toivon ulkopuolella eivät ole myöskään ne,
jotka eivät ole tässä elämässä ehtineet uskoa - näin monet
varhaisen kirkon opettajat opettivat. Kiirastuli, kuolemanjälkeinen
puhdistava tuli, johon Tolkien uskoi, oli esimerkiksi Gregorios
Nyssalaisen mukaan lopulta meidän kaikkien osamme, jotta täysin
kirkastuneina astuisimme uuteen elämään.<br /></span><span style="color: black;"><span><span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"><br />Silti: eihän
kaikki ihmeellinen voi olla totta? Miten me voimme jaksaa ajatella
materialistisessa ja raa'assa maailmassamme, että armo ja enkelit ja
pyhät ja ihmeet ja rukoukset ovat muuta kuin toiveunta? Tolkienin ja
hänen elävään toivoon viittaavien ajatustensa muistaminen ei
kuitenkaan ole mitään aintulaatuista. J</span></span></span></span><span>oulunpäivinä
valtava määrä suomalaisia menee haudoille muistamaan rakkaitaan,
jotka ovat jo kuolleet. Suhteessa siihen, että Suomen ja Euroopan
yleensä väitetään olevan maallistuneita, tällainen toiminta on
merkillistä. Eihän meillä ole nimittäin sekulaareja takeita tai
todisteita siitä, että edesmenneiden muistamisella taikka heidän
rakastamisellaan on pidempikestoisempaa merkitystä. Siksi jokainen
kerta, kun vaikka sytytämme kynttilän rakaan muistoksi, on rohkea
ja määrätietoinen uskon teko. Teko voi tuntua pieneltä ja
hiljaiselta, sille emme ehkä uskalla antaa suoraa painoarvoa.
Kuitenkin kuolleen muistaminen puhuu valosta, joka loistaa pimeässä,
elämästä ja rakkauden yhteydestä, joita kuolema ei lopeta. Usein
toki sanotaan, että ihmiset jatkavat elämäänsä heidän
rakkaidensa muistossa. Mutta kun kaikki muisti lakkaa, mitä sitten?
Emme voi korulausein latistaa sitä elämää, joka rakkaudessa aina
virtaa. Elämä on totta aina, sillä meidän ja koko maailman
jatkuva, hengittävä elämä on Jeesus Kristus, kätketty mutta
voimallinen armon Herra, joka on noussut kuolleista ja kutsuu nytkin
kaikki mukaan kotiin: myös juuri sinut, juuri nyt.<br /></span><span><br />Oma isäni
kuoli lokakuussa. Kerran vaikeana hetkenä koin, joko ennen tai
jälkeen isäni kuoleman, että Tolkien asettaa kätensä harteelleni
ja rohkaisee eteenpäin. Ehkäpä jonkun pyhän tai enkelin käsi saa
koskettaa myös sinun olkapäätäsi. Pyhäin yhteys ei ole suljettu,
vaan ehtoollisella se avautuu.<br /></span><span><br />Vanha Bilbo laulaa Tolkienin
Tarussa: ”Tulen ääressä istun ja mietin nyt / miten käy tämän
maailman / kun en talven tultua enää / näe kevään tulevan. //
Kas, vielä on kaikkea paljon niin / mikä näkemättä jää, / joka
kevät jokainen metsä / eri lailla vihertää.” Laulan nyt Bilbon
laulun omana sävellyksenäni englanniksi.</span></span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"><i>I
sit beside the fire and think<br /></i><i>of
all that I have seen<br /></i><i>of
meadow-flowers and butterflies<br /></i><i>in
summers that have been;</i></span></p><p style="orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">Of
yellow leaves and gossamer</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">in
autumns that there were,</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">with
morning mist and silver sun</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">and
wind upon my hair.</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">I
sit beside the fire and think</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">of
how the world will be</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">when
winter comes without a spring</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">that
I shall ever see.</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">For
still there are so many things</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">that
I have never seen:</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">in
every wood in every spring</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">there
is a different green.</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">I
sit beside the fire and think</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">of
people long ago</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">and
people who will see a world</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">that
I shall never know.</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">But
all the while I sit and think</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">of
times there were before,</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;">I
listen for returning feet</span></i></span></span></span><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Segoe UI, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol, Lato, Liberation Sans, Noto Sans, Helvetica Neue, Helvetica, sans-serif"><span><i><span style="font-weight: normal;"><span>and
voices at the door.</span><br /></span></i></span></span></span><br /><span>***</span><br /><br /><span>Messun virret: </span><br /><span>165 </span><br /><span>126</span><br /><span>937: 1, 3</span><br /><span>40: 1, 3-4</span><br /><span>221: 1, 3-5</span><br /><span>805a</span><br /><span>300 </span><br /><span>49:1-3</span><br /><br /><span>***</span><br /><br /></span></p><p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Seuraavassa käännös rukouksesta, jonka ovat laatineet ne, jotka katolisessa kirkossa haluavat edistää Tolkienin kanonisaatio- eli pyhäksi julistamisprosessia. Se on vasta aluillaan. Kursiivissa oleva on omaa tekstiäni...<br /></span><span><br />Oi siunattu Kolminaisuus, me kiitämme sinua siitä, että olet siunannut kirkkoa John Ronald Reuel Tolkienilla. Kiitämme, että olet antanut luomistyösi runouden, Pojan kärsimyksen salaisuuden ja Pyhän Hengen harmonian loistaa hänen kauttaan ja hänen mielikuvituksensa kautta, joka on toiminut sinun luovuuttasi heijastaen. Luottaessaan täysin äärettömään armoosi ja Marian äidilliseen esirukoukseen hän on toiminut Jeesuksen, lihkaksi tulleen Jumalan Viisauden, kuvana ja on näin näyttänyt meille, että pyhyys on välttämättä osa kristityn tavallista elämää ja johtaa ikuiseen yhteyteen sinun kanssasi. Anna meille hänen esirukouksensa kautta ja tahtosi mukaan se, mitä pyydämme:<i> salli myös meidän elämämme ja kutsumustemme kirkastaa Jeesusta, häntä, joka on voittanut pahan yksin armon avulla</i>. Toivomme, että hänet lasketaan pian pyhiesi joukkoon. Me rukoilemme sinua, Kolminaisuus. Aamen.</span></span></p><p></p><div><br /></div>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-65146678728715978102022-12-21T13:24:00.005+02:002022-12-21T13:29:24.372+02:00Joulutervehdykseni 2022<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSafupmaRIWyQCz7LRs798IH8zSdHNz0HClZiD-4A01eqXc412LKwoJ1Ssrt1UNvGRagilXzO5ZCnGbi1waeBb3VexEp3vU6BPeGGd74VnOwxyCeTvRmj2DQUsOle0ttBTfy3tNp59USTJcFOqkU1J7X2Ke9_pVxz6S_weJlg082HtSHx0js7fzl6e/s2272/karitikkamuisto.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2272" data-original-width="1704" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSafupmaRIWyQCz7LRs798IH8zSdHNz0HClZiD-4A01eqXc412LKwoJ1Ssrt1UNvGRagilXzO5ZCnGbi1waeBb3VexEp3vU6BPeGGd74VnOwxyCeTvRmj2DQUsOle0ttBTfy3tNp59USTJcFOqkU1J7X2Ke9_pVxz6S_weJlg082HtSHx0js7fzl6e/w300-h400/karitikkamuisto.JPG" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isäni Kari Tikka</td></tr></tbody></table><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">On jo hieman yli kaksi kuukautta isäni
kuolemasta. On erittäin häkellyttävää, että niin energisen,
myötätuntoisen, eläväisen ja rakastavan ihmisen näkyvä läsnäolo
on poissa. Tiesin tämän jo aikoinaan äitini äidin, Sirkka-mummin,
kuolemasta. Nyt sama kokemus on kuitenkin iskenyt aivan uudella
tasolla. Mieli koittaa keksiä muita syitä (esim. maailman pahuutta)
hämmennykseen, vaikka koko ajan tietää, mistä hämmennys todella
johtuu.<br /><br />Missä sitten isäni on? Mitä on hänen
läsnäololleen käynyt? Vaikka sellainen toki tarjoutuu
vaihtoehdoksi maailmanajassamme, minulla on aina viime kädessä
ravisuttavan valtavia vaikeuksia uskoa, että isäni elämä on
loppunut taikka hänen armolahjansa sammuneet. Tämä ei johdu
niinkään kuoleman tosiasioiden kiistämisestä, vaikka toki
tunnetasolla tavallaan niinkin voisi olla: tule takaisin, isä,
tarvitsen läsnäoloasi, rohkaisuasi ja tukeasi juuri nyt, elämäni
haasteisiin ja käänteisiin.<br /><br />Viime kädessä isäni
totaalisen kuoleman kyseenalaistamisen taustalla on kuitenkin juuri
eläväisyys eli ennen kaikkea täydellinen armo ja hyväksyntä,
joita isäni osoitti. Nämä asenteet eivät tarkoittaneet hempeyttä
tai asioiden katsomista läpi sormien, kuten monet isäni tunteneet
varmasti voivat ymmärtää. Kyse oli pikemminkin siitä, että elämä
ja sen toimet ja ilot jatkuvat, eloa ei pysäytä mikään eikä
saakaan pysäyttää, sillä tuomio ja itsesyytökset on jo
kertakaikkisesti voitettu meistä riippumatta mutta meidän
keskellämme: eli Jeesuksen, Jumalan Pojan, ristillä. Tällainen
usko oli isälleni arkipäiväistä toimintaa ja arvostuksen
osoittamista niin läheisille kuin – kuten on monilta tullut
kuultua – ihan kaikille säädystä riippumatta. Varsin erilainen
kuva kristinuskosta kuin monilla, sekä kristityillä että
ei-kristityillä. Kyse oli yksin Kolminaisuuden armon, Jumalan sanan,
rukouksen ja ehtoollisen myötä tulleesta vapaudesta, joka katkaisee
häpeän kierteet ja vie totaalisesti terän syyllisyydeltä ilman
ehtoja ja omia yrityksiä.<br /><br />Sikäli kun laupeus ja armo vielä
ovat olemassa, eikä tätä ole kiistäminen, tällaisiin
armorikkaisiin todellisuuksiin itsensä iloissaan ja
koettelemuksissaan liittänyt isäni on olemassa. Näin on sanominen
siksi, että isääni on vaikea, suorastaan mahdoton, erottaa
armosta, jota hän julisti, johon hän turvasi, jota hän siis kaiken
kaikkiaan vanhurskaudessaan ja syntisyydessään, ihmisyydessään,
edusti. Armo eli Jumalan vakaa rakkaus on lähtökohtaisesti
sellaista, joka ei muuksi muutu, ei vähene, ei epäröi, ei hupene.
Nykykristillisyys arvostaa toki paljon epäilystä ja epävarmuutta.
Se on tavallaan hyvää vastapainoa entistaikan pakotuksille.
Nykyaikainen epävarmuus tuntuisi kuitenkin niin epäluontevalta
Kari-isäni elämää ja, niin, tulevaisuutta miettiessä.<br /><br />Kohta
koittaa joulu, jolloin vanhakirkollisen ajatuksen mukaan juhlitaan
sitä, että Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen tulisi Jumalaksi.
Tästäkin tuli varmasti puhuttua isän kanssa, ns.
jumalallistumisopista (theosis). Tuntuisi, että ihmisen
inhimillisyyden painottaminen, jota
isäni korosti armon asialla, olisi tällaista ajatusta vastaan. Olen
kuitenkin kokenut toisin. Viimeksi koin näin, kun äitini vastikään
siteerasi psalmin sanaa: ”Minä kohotan katseeni vuoria kohti.
Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on
luonut taivaan ja maan.” (Ps. 121:1-2) Äitini oli surussaan ja heikkoudessaan
turvautunut tähän kohtaan. Äitini psalmin sanoja toistaessaan
ja omaa pienuuttaan ja Jumalan suuruutta miettiessään koin jotakin
sanoin kuvaamatonta: äitini on yhtä Jumalan kanssa. Jumala on
ottanut äitini haltuun, hän näyttäytyy suoraan äidissäni ja
äitini kautta. Kun rakkaus yhdistää luodun Luojaan tai pikemminkin
Luojan luotuun, ero Jumalan ja ihmisten taikka ero ihmisten ja
ihmisten välillä hälvenee. Toisin sanoen: emme koe Jumalaa
erillään siitä, miten koemme rakkautta toistemme välillä ja
armoa. Varmasti äitini oli itselleen edelleen pelkästään
vajavainen ihminen – ja niin pitääkin! Minulle hän kuitenkin oli
juuri siinä heikkouden ja Jumalaan turvautumisen ihmettelyn hetkessä
se, kuka Jumala, Pyhä Henki, on: Lämpöä ja Armoa.<br /><br />Jouluna siis Jumala syntyi ihmiseksi,
jotta ihminen tulisi Jumalaksi. Tarkoitan tällä oman kokemukseni
suhteen sitä, etten voisi puhua Jeesuksesta eikä minulla siis olisi
kosketusta Jumalan inhimillisyyteen ilman vanhempieni arkipäiväistä,
inhimillistä ja aina hyväksyvää ja ravistelevaa rakkautta. Tämä
johtuu toki siitä, että he itse ovat tulleet ravistelluiksi ja
hyväksytyiksi ja ihmetelleet armoa, josta (nyky)maailma ei kovin
paljoa puhu. Päinvastoin: välilllä vastakkainasettelu kasvaa
rajustikin, ja toiset hyväkyessään maailma hylkää toiset. Mutta
onneksi jotakin muutakin on nähtävissä, koettavissa, suorastaan
aistittavissa. Niin, ehkä on laajempikin aisti, sellainen, joka
kattaa näkökyvynkin, mutta ei typisty siihen ihan pelkästään.
Voimme haistaa, kokea, aavistella ja ylistellä armoa ja toivoa,
persoonallisia, hengittäviä todellisuuksia.<br /><br />Nyt
isäni olemassaolo on sillä tasolla kuin muiden pyhien olemassaolo –
vaikka neitsyt Marian – taikka itse Jeesuksen. Olen aina uskonut
Kolminaisuuteen, vaikka häntä ei voikaan lähtökohtaisesti nähdä.
Toisaalta voi, siinä määrin kuin Kolminaisuus on Rakkaus. Kun
jaksaa kiittää ja ihmetellä, kun armon vielä ottaa siihen peliin,
Rakkaus eli Armo tuleekin aavistuksenomaisesti aistittavaksi,
koettavaksi, kosketettavaksi. Näin käy, kun keskustelee Jeesuksen
kanssa Hengitellen Isän armoa esim.
Jeesuksen rukouksen kautta (”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika,
armahda minua syntistä”). Tätäkin rukoilin isän kanssa
hänen viime kuukausinaan. Kolminaisuus
eli Isä ja Poika ja Pyhä Henki ei ole jotakin mystistä ja outoa,
vaikka näinkin usein kuvitellaan. Kun kaipaan isääni, kaipaan
samalla erottelematta ja sekoittamatta Isän Jumalan rakkautta, joka
on tullut ilmi esteettä hänen Poikansa ristillä ja
ylösnousemuksessa. Tätä ilmaa, Hengen ilmaa, armon kokonaisuutta,
hengitän kaipauksessa, surussa, epätoivossa, hämmennyksessä,
tuskassa, ilossa, työssä, toimettomuudessa ja ihmettelyssä.<br /><br />Ehkäpä kaiken tämän haluan sanoa sinulle rohkaisuksi,
sillä mitä tämä elämä muuta olisikaan kuin keskinäistä
jakamista ja ihmettelyä. Omissa pahoissa oloissamme, joita surukin
puhkaisee ja joista se muistuttaa, on näköaloja, jotka vievät
epätoivossa epätoivon tuolle puolen. Kristinuskossa on kyse siitä,
että heikkoina olemmekin voimakkaita ja voimme uskoa siihen, että
meidät on luotu hyväksi ja sellaisia olemme, vaikka tummat
ajatukset ja halut niin usein sumentavat järkeämme. Me tai meidän
kaipauksemme eivät ole sitä, mitä muut ovat halunneet meidän
olevan, vaan rehellisesti sanottuna pelkkä toivo siintää
rikkinäisyytemme keskeltä. Tällaista olen isältäni oppinut,
isältäni, joka niin kovia joutui myös elämässään kokemaan.
Ennen kaikkea opin tämän hänen asenteestaan ja rohkaisustaan,
mutta samalla sanoistaan, jotka vahvistivat armotodellisuuden. Tästä
on kristinuskossa kyse: siitä, että Jumala itse tuntee Jeesuksena
meidän tilanteemme, ei lannistu, vaan voittaa ymmärtäen, kokien ja
nostaen. ”Jouluna Jumala syntyi, paras Poika pakkasella...” Sinä
ja minä olemme täysin sen arvoisia, että täydellinen Hyvyys ja
Lämpö on yhtä meidän kanssamme. Siksi voimme kiittää Jeesusta.
Minäkin. Vaikket olisi kokenut Jeesusta näin, ehkä voimme yhdessä
löytää jonkin muun perspektiivin. Helppoa se ei maailman
koettelemusten keskellä ole – vaikka kun miettii kaikkea hyvää,
mitä on kokenut, Jeesuksen helppous nostelee päätään.<br /><br />On
vielä lisättävä se nähdäkseni kaikkein ihmeellisin tosiasia,
että tässä Jeesus-armossa ei ole vaaraa petetyksi tai hylätyksi
tulemisesta. Isä Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan - eli kaikkia
meitä ihmisiä - sellaisella loppumattomuudella ja jalomielisyydellä
ja tuomitsemattomuudella, johon kenelläkään meistä ei ole suoraa
pääsyä. Mutta juuri siksi toivo ja pelottomuus onkin niin suuri,
kun lähestymme sitä Isää, jota Jeesus teoillaan ja sanoillaan
julistaa. Raamattu lupaa, ettei suurinkaan syntinen ole armosta
osaton. Lopulta kaikki ihmiset, armon Hengen inspiroimina ja Isää
ihmetellen, ylistävät Jeesusta (Fil. 2:10-11). Tällaiseen laajaan
toivoon kaikkien helvettienkin läpi, joiden läpi Jeesus meidän
mukana on mennyt, Kari-isäni uskoi.<br /><br />Missä siis isäni on?
Hän on siellä, missä hän on aina ennenkin ollut. Armossa. Samassa
paikassa, johon Isä Jumala juuri nyt sinut vetää tänään Tuomaan
päivänä. ”Hyvä Tuomas joulun tuopi...” Epäilevä Tuomas
julistaa Jeesuksen jumaluutta eli armoa ja myötätuntoa. Hyvää
joulua, Kolminaisuuden riemujuhlaa, rakkaat ystäväni! Ja
toivorikasta vuotta 2023 maailman Vapahtajan, ehtoollisen Herran,
syntymästä!</span></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxt3wU_KHDbj1vf8uVjSBLhl5z8j_5rfyFDjDg-dodO5x_8EF34BJHi72XJiGsp9pHGkZ4P-aKD7nV5mx1chDbxA0Ngrx8xLvlGMHL0zAQFgLVFic4aghDAnDrjZbWGemosTqFT8ri4QQID4XL5v7xs37oGvz_WRsfMeyC6yJTr5n2oUR3MXqt9Cpc/s800/mariasolmujenavaaja800px-Tregister_Dorfkapelle_4_Altar.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxt3wU_KHDbj1vf8uVjSBLhl5z8j_5rfyFDjDg-dodO5x_8EF34BJHi72XJiGsp9pHGkZ4P-aKD7nV5mx1chDbxA0Ngrx8xLvlGMHL0zAQFgLVFic4aghDAnDrjZbWGemosTqFT8ri4QQID4XL5v7xs37oGvz_WRsfMeyC6yJTr5n2oUR3MXqt9Cpc/w400-h300/mariasolmujenavaaja800px-Tregister_Dorfkapelle_4_Altar.jpg" width="400" /></a></div><br /><p><br /></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-78037742559921370572022-10-11T14:46:00.005+03:002022-10-28T23:10:42.325+03:00Ehdolla seurakuntavaaleissa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMGEO5doq9GOF91vjSV6KmyzF0DH-kihaf024VOWJ6VFb4ZlY8zvdL6guvFfvP9Z681BJFAaFJbhDReLQvInD4a8Mo-m1qit5QnHdGzzcNThjoISMR4pmnrHEaUcbcAOmdalcs5ZhzSVs2jrgtArTmgCpB1SgoaxBXLctRyHYmNhjOoQEg9hRlo-Py/s500/Toolo_tikka_petri%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="375" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMGEO5doq9GOF91vjSV6KmyzF0DH-kihaf024VOWJ6VFb4ZlY8zvdL6guvFfvP9Z681BJFAaFJbhDReLQvInD4a8Mo-m1qit5QnHdGzzcNThjoISMR4pmnrHEaUcbcAOmdalcs5ZhzSVs2jrgtArTmgCpB1SgoaxBXLctRyHYmNhjOoQEg9hRlo-Py/s320/Toolo_tikka_petri%20(1).jpg" width="240" /></a></div><span style="font-size: medium;"><br />Päädyin taas ehdolle seurakuntavaaleihin. Olen ehdolla Töölön seurakunnassa (Meilahti, Taka-Töölö, Etu-Töölö, Länsi-Pasila, Pikku-Huopalahti jne.). Olen ehdolla sekä Helsingin ev.-lut. seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon numerolla <b>21</b> (valkoinen äänestyslipuke) että paikalliseen seurakuntaneuvostoon numerolla <span style="background-color: #ffa400;"><b>48</b></span> (oranssi äänestyslipuke). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaalit ovat sunnuntaina 20.11.2022 eri seurakuntien pääkirkon messun jälkeen. Tulkaamme siis kaikki kirkon jäsenet joukoin messuun ja sen jälkeen äänestämään paikallista ehdokastamme!</span><div><span style="font-size: medium;"><br />Vaaliohjelmani seuraa. <br /><br /></span></div><div><span style="font-size: medium;">Seurakunta on yhtä kuin sen messuelämä, joka kutsuu mukaan kaikki, rukoilee kaikkien puolesta eikä vaadi ketään koskaan tulemaan paikalle. Ehtoollisen eli Jeesuksen äärelle tuleminen tarkoittaa samalla paikallista kohtaamista. Sen keskeisyyden tähden Töölön seurakunta on syytä jakaa kirkkopiireihin (Temppeliaukio, Töölön kirkko, Meilahden kirkko, mahdollisesti Fokus). Keskitetään toiminta kirkoittain ruohonjuuritasoisesti, seurakuntalaislähtöisesti ja tutuin diakonein, papein ja muin työntekijöin.<br /><br /></span></div><div><span style="font-size: medium;">Kokonaiskirkon ja paikallisen seurakunnan pääasiallisen yhteiskunnallisen tehtävän tulisi olla Jeesuksen käskyjä seuraten nuorten, lasten ja muiden heikkojen oikeuksien konkreettinen ajaminen ja heidän voimaannuttamisensa. Neuvoston ja työntekijöiden tulee aina huolehtia siitä, että väärinkäytökset ennaltaehkäistään. Lapsia, muita uskovaisia tai ketään ihmistä ei syrjitä sivuun messusta, pelotella helvetillä, ahdistella kirkkopoliittisilla epäilyksillä taikka pahimmillaan hyväksikäytetä. Ihmisarvon pyhyyden tähden jokaiseen seurakuntaan tarvitaan anglikaanikirkon tyyliin suojeluvaltuutettu ("safeguarding officer"). <br /><br /></span></div><div><span style="font-size: medium;">Kaikkien, kansasta ja uskonnosta riippumatta, pitää olla vapaasti tervetulleita kirkkoon kohtaamaan ilon, toivon ja rakkauden. Töölön seurakunnassa tämä koskee erityisesti matkailijoita, joita virtaa Temppeliaukioon. Kirkon pääsymaksu tulee muuttaa vapaaehtoiseksi niin, että suuri osa rahoista menee kansainväliseen diakoniaan ja ympäristötyöhön. Tämä mahdollistaisi matkailijoiden voimaannuttamisen hyvän tekemiseen ja kompensoisi matkustamisen tuottamia ympäristöhaittoja. <br /><br /></span></div><div><span style="font-size: medium;">Seurakuntien ja kirkon pitää kaiken kaikkiaan luopua jäsenkadon pelosta sekä arvokiistoista ja keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä: tuoda ilosanoma ja armo Kolminaisuuden rakkaudesta ilman ehtoja kaikille. Tämä myös vain voi mahdollistaa jäsenkadon ja rahojen menetyksen eston, mikäli Luoja niin haluaa. Kirkon ei tarvitse pelätä asemaansa ja tulevaisuuttansa, koska sillä on tarjota sisäisen ja yhteiskunnallisen transformaation eväät messun ja lähimmäisten diakonisen auttamisen lisäksi painottamalla kristillistä meditaatiota. Kaiken kaikkiaan on syytä palauttaa kirkon ajattelua Jeesus-keskeiseksi samalla vastustaen esim. ikuisen helvetin tai muun pysyvästi hylätyksi tulemisen pelon mahdollisuutta. Jeesus on nimittäin avannut koko ihmiskunnalle uuden elämän voittamalla kuoleman, synnin ja epäuskon kokonaan. Vanhakirkollisen mutta usein harhaopiksi parjatun apokatastasis-opin (kaiken ennalleen asettamisen) mukaan kaikki lopulta ylistävät maan päällä Jeesusta. Tätä kohti myös vaalien kautta - kohti realistista, konkreettista, armorikasta rauhan näkyä! Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä.</span></div><div><span style="font-size: medium;"><br />Lisää tietoa seurakunnan ja kirkon tulevaisuuteen liittyvistä ehdotuksistani löydät vaalikonevastauksistani: <a href="https://www.seurakuntavaalit.fi/vaalikone#/seurakunta/464/ehdokas/2497">https://www.seurakuntavaalit.fi/vaalikone#/seurakunta/464/ehdokas/2497</a><br /><br />Kiitos, kun äänestät seurakuntavaaleissa! :-) <br /><br />---<br /><br />Lisäys 28.10.<br /><br /><div>Seurakuntavaalit ja kirkon asiat yleisemmin ovat taas mielessä, sillä tänään vietettiin ehdokaslistani Seurakunnassa kohdataan -vaalitilaisuutta. Olen ollut perustamassa listan töölöläistä edeltäjää 12 vuotta sitten. Kyseessä on laajapohjainen lista eli saa olla eri mieltä kirkollispoliittisista kiistakysymyksistä samalla, kun seurakunnan ydintehtävän eli messun ja ilosanoman keskeisyys yhdistää ja fokusoi. Lista on nähdäkseni entistäkin ajankohtaisempi näinä polarisoituvina aikoina.<br /><br /></div><div>Puhuen ihan omasta puolestani siitä, mitä mietteitä nykyinen kirkollinen tilanne herättää, tahtoisin kysyä ensinnäkin itseltäni: olenko valmis olemaan tietämättä kaikkea? Olenko valmis olemaan tiellä ja kuuntelemaan? Kokemukseni on nimittäin omasta puolestani se, että silloinkin ja ehkä etenkin silloin kun olen ajanut nähdäkseni oikeaa asiaa, olen samalla kuitenkin tullut ohittaneeksi toisia ihmisiä ja heidän viestiään. Voin tärkeän taistelun melskeen keskellä kuuroutua kaikkein hiljaisemmista äänistä, olkoonpa kyse oman elämäni ongelmista tai lähellä olevien kärsimyksestä. <br /><br /></div><div>Nähdäkseni tällaiset inhimilliset lainalaisuudet pätevät myös kirkollisella kentällä laajemmin, rakenteissa ja meissä ihmisissä ja meidän vuorovaikutuksessamme. Olemme ehkä heikkoja kuulemaan hiljaisia signaaleja ennen kuin tai ellei Jumalan ehtoja vailla oleva rakkaus vapauta meitä olemaan oma pieni itsemme. Oman turvattomuuden tähden tulee helposti etsittyä erilaisia leirejä yhteiskunnassa tai kirkossa, tulee isompi olo. Samalla kuutenkin saatamme unohtaa ja ohittaa ne, joilla ei voi lähtökohtaisesti olla omaa järjestäytynyttä ja isoa ääntä ja leiriä takanaan. Näitä ovat esimerkiksi lapset ja nuoret, joita media taikka yhteisöt (mukaan lukien seurakunnat) kohtelevat kaltoin ja manipuloivat, sekä ihmiskaupan uhrit. Etsimme turvaa ja hyväksyntää vääristä paikoista, kun addiktoidumme omaan oikeassaoloon, jonka avulla lähimmäisen ihmisarvo ja vapaus jäävät helposti varjoon. On myös mahdollista sortua rakenteellisia vääryksiä edistäviin asioihin, kuten ihmiskauppaa usein edistävään pornografiaan. <br /><br /></div><div>Tällaisiin ja moniin muihin vakaviin asioihin kirkolla olisi ravisteleva viesti, joka vie eteenpäin. Armo eli Jumalan ehdoton rakkaus Jeesuksessa mahdollistaa sen, että voimme tunnustaa virheemme päivittäin ja päästä eteenpäin sokeista pisteistämme. Armon toitottaminen ilman toivoa ei kuitenkaan vie pitkälle, jos nimittäin pelkäämme, että siellä lopussa tai ikuisuudessa minut saatetaan perin pohjin hylätä. Sen sijaan syntisimmällekin (siis sinulle ja minulle!) pitää tarjota ikuisen vapautuksen näköala, ei syntien hyväksymisen takia, vaan juuri siksi, että synneistä päästäisiin eteenpäin ja voitaisiin samalla korjata myös rakenteellisia vääryyksiä. Jeesuksen ristinkuoleman tuoma voitto, hänen ylösnousemuksensa, tarjoaa eväät siihen, että kirkon ei tarvitse juuttua polarisaatioon, vaan se voi edistää armon ja oikeudenmukaisuuden voittoa jo tässä ajassa. Tähän, meidän perisiunatun olemuksemme kirkastamiseen, keskeisiä eväitä ovat muun muassa ehtoollinen sekä Jeesuksen rukous. Tuossa toistetaan hitaasti ja hengeitellen: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä” taikka ihan vain ”Jeesus”. Suuri muutos ei ole mahdotonta tänä kärjistyvänäkään aikana. Olemmehan luotuja Kolminaisuuden kuviksi eli yhteyteen ja dialogiin, ihmisarvon totuuden vääristämättömään julkituomiseen.</div></span></div><p></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-19912509907175902022-10-10T10:32:00.006+03:002022-10-10T10:49:27.708+03:00Olemmeko henkisten arvojemme sairastuttamia?<p><span face=""Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif" style="color: green;"><b><u><span style="font-size: large;">Saarna, Petri Samuel Tikka<br />Hämeenkylä-messussa su 9.10. klo 17 Hämeenkylän kirkossa</span></u></b><br /><br /></span></p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: "Open Sans", sans-serif; line-height: 1.3125rem; margin-bottom: 1rem; margin-top: 0px;"><span style="box-sizing: border-box; font-size: medium; font-weight: bolder;"><i>Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 14</i></span></p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: "Open Sans", sans-serif; line-height: 1.3125rem; margin-bottom: 1rem; margin-top: 0px;"><i><span style="font-size: medium;">Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.</span></i></p><p><span face=""Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif" style="color: green;"><span style="font-size: medium;">Ylistetty
olkoon Jeesus Kristus! Olkoon hän aina ylistetty!</span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="color: green;"><span face="Segoe UI Historic, Segoe UI, Helvetica, Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: medium; font-style: normal;">Tahdon
ensiksi kiittää siitä, että saan kunnian toistamiseen saarnata
Hämeenkylä-messussa. Olin 2019 kesällä myös töissä tässä
lähes uskomattomassa seurakunnassa. Tällä hetkellä viimeistelen
väitöskirjaa Kolminaisuuden olemuksesta Rakkautena ja siitä,
kuinka hän aikoo pelastaa kaikki koskaan eläneet ihmiset
yhteyteensä. Uskon itse tällä tavoin. Myös Sirkka-mummini
aikoinaan löysi toivon epätoivoisten läheistensä pelastumisesta
Raamatun avulla. Tänään kristityn vapauden sunnuntaina
johtolauseenamme olkoon kuulemamme Paavalin sana, jota mummini aina
toisti: "Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis
lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen." (Gal.
5:1)</span></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="color: green;"><span face="Segoe UI Historic, Segoe UI, Helvetica, Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="color: green;"><span face="Segoe UI Historic, Segoe UI, Helvetica, Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;"></span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: green;"><span face="Segoe UI Historic, Segoe UI, Helvetica, Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDv2d0S8XwcvQo2WRDkcbR2uSSXrUvfujFTUfWfuL6inG_sj0B_LNryws5e1AxDRFbfky6AiD2vpButMts5BRGkTBKbMttm3_O6-CBIeDCaQSbpl5JhfRVIqZtppV3he1K_HwGvTczZBWDqpci0WGmnkT2NK02nM-88W7S3XrSqndVH57ChpfWWf6_/s4000/IMG_20210715_155240.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDv2d0S8XwcvQo2WRDkcbR2uSSXrUvfujFTUfWfuL6inG_sj0B_LNryws5e1AxDRFbfky6AiD2vpButMts5BRGkTBKbMttm3_O6-CBIeDCaQSbpl5JhfRVIqZtppV3he1K_HwGvTczZBWDqpci0WGmnkT2NK02nM-88W7S3XrSqndVH57ChpfWWf6_/w480-h640/IMG_20210715_155240.jpg" width="480" /></a></span></span></span></div><span style="color: green;"><span face="Segoe UI Historic, Segoe UI, Helvetica, Arial, sans-serif"><span><br /><span style="font-style: normal;"><br /><br /><span style="font-size: medium;"><b><u>Henkinen aikamme</u></b><br /><br />Tänään haluan puhua meille siitä, miten kristityn
vapaus suhteutuu henkiseen aikamme. Nykyinen aikamme on nimittäin
varsin henkinen, vapauteen ja totuuteen tähtäävä, monella tapaa.
Nykyihminen haluaa kosketusta tietoisuuteen ja henkiseen
todellisuuteen, esim. mindfulnesin tai muiden harjoitteiden kautta.
Lisäksi monet painottavat oikeiden arvojen ja tasa-arvon merkitystä
seksuaalisissa ja muissa kysymyksissä. Tämäkin on suuntautumista
henkisesti, rakkauden nimissä. Myös ilmastonmuutoksen torjuminen
painottaa sitä, kuinka meidän pitää luopua oman fyysisen
hyvinvointimme pakonomaisesta turvaamisesta ja keskittyä kestäviin
arvoihin. Henkisyyden kruunaa se, että tällaisiin asioihin
liittyvät keskustelut tapahtuvat varsin virtuaalisesti. Läsnäolomme
on eetterissä, ei fyysisessä maailmassa. Koronakin on vahvistanut
tätä kehitystä. Kaiken kaikkiaan: elämme henkistä aikaa, monesta
näkökulmasta katsoen. Henkisten arvojen ja harjoitteiden kautta
kuulutamme uuden ajan vapautta.<br /><br />Vaikka kirkossa usein
pelkäämme relevanttiuttamme ajan tuulien suhteen, tuntuu
äkkiseltään siltä, että kirkko sujahtaa tähän samaan
henkisyyteen hyvin helposti ja luontevasti. Saarnoissa me papit
puhumme uskosta usein psykologian, sielunelämän ja henkisen
hyvinvoinnin kannalta. Tällaiseen pohdintaan on antanut osviittaa
omalla oivalla tavallaan esim. Tommy Hellstenin kirjat. Kirkko myös
painottaa oikeiden arvojen tärkeyttä. iksi myös tasa-arvosta ja
kunnioituksesta kiistellään. Eri mielipiteetkin todistavat
arvoajattelun keskeisyydestä kirkossa. Monet myös haluavat torjua
kirkon perinteen kautta kulutusyhteiskuntaa, materiaaliseen
todellisuuteen tarrautumista. Voisiko kirkko olla sitten henkisen
elämän vahvistaja omalla tavallaan? Mitä pelättävää kirkolla
on, kun se puhuu omista lähtökohdistaan henkisistä asioista
henkisinä aikoina? Olisiko tässä vapauden ja yhteyden aineksia
nykymaailmaan? <br /><br />Voi olla. Kuitenkin henkisten arvojen ja
henkisyyden painottamisessa on oma ongelmallisuutensa sekä kirkossa
että yhteiskunnassa . Mitä on meidän henkistymisemme, kun
halveksimme toisiamme sfääreissä, netissä tai mielissämme
milloin progressiivisuuden, milloin perinteisten arvojen, milloin
minkäkin nimissä. Tahtoisin heittää tähän haasteen: ehkä
keskinäisten tai sisäisten vastakkainasettelujemme ydin ei ole
siinä, kuka on lopulta oikeassa. Ehkä meidän pitäisi hengähtää
ja miettiä, mistä syystä näytämme olevan todella kiinni
ajatuksissa, arvoasetelmissa. Ajatuksia ja arvostelmia tehdessämme
tukeudumme helposti omaan sisimpäämme, itseemme, mieleemme. Tämä
ei ole sinänsä pahasta. Henkistyessämme ihan hyvällä tavallakin
kuitenkin usein erottaudumme toisista, jotka ovat eri mieltä.
Erottaudumme niistä, joita voimme omin fyysisin silmin nähdä
ympärillä. Ehkä meistä tulee siis henkisiä ja oikeiden arvojen
kannattajia joskus todellisuuden kustannuksella. Olemmekohan
henkistyneet liiaksikin sekä yhteiskuntana että kirkkoina.
Nimittäin jopa rakkaudesta, korkeimmasta henkisestä arvosta, on
tullut lyömäase väärällä tavalla ajattelevia kohtaan.
Kaikkinensa tuntuu siltä, että sekä kirkossa että yhteiskunnassa
vapaus ei henkisyyden tähden lisäännykään. Vapaus tippuu
kärryiltä. <br /><b><u><br />Jumalan Henki ja vapaus</u></b><br /><br />Arvostellessa omaehtoista henkisyyttämme ja
arvoasetelmiamme on samalla syytä huomata, että Jumalan olemus
Rakkautena ja Henkenä on kaikki kaikessa. Jumala on Henki, ja missä
Herran Henki on, siellä on vapaus. Henki on itse Rakkaus.
Hengellisyydellä, henkisyydellä ja rakkaudella on korvaamaton arvo,
jos puhutaan Kolminaisuuden Hengestä. Herran Henki ei poista
vapautta, vaan avaa vapaudelle suuren toivon: kaikki kiittävät
lopulta Jeesusta, kuten Raamattu opettaa. Jumalan Henki on kuitenkin
erilaista henkevyyttä kuin meidän oma tämänhetkinen henkisyyteme.
Näin lienee siinä määrin, ettei Henki ole jotakin, johon voimme
omaehtoisesti takertua. Pyhä Henki ei ole henkinen arvo, jotakin,
vaan joku. Henki on elävä ja vuorovaikutuksellinen Persoona. Hänen
kanssaan, Rakkauden kanssa, voi keskustella, mutta häntä ei voi
kahlita omaan käyttöön. C. S. Lewisin Narnia-kirjoissa Aslan,
Jeesusta edustava kuningas, on leijona, jota ei voi kesyttää. Hän
liikkuu milloin ja missä tahtoo. Näin on myös Hengen laita. Emme
saa häntä kiinni. Voimme kuunnella häntä, puhua Rakkaudelle,
Persoonalle.<br /><br />Herran Hengessä voimme vapaasti kuulostella,
luommeko henkisessä ajassamme ympärillemme hengittävää oloa.
Avarrammeko tilaa itsessämme tuntea haavojamme, jotta voisimme
kuunnella toisten - myös "väärällä tavalla"
ajattelevien - tilannetta? Vastauksia erilaiseen henkiseen hätään
ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon on ja niitä kaivataan.
Esimerkiksi rahan ja muun maallisen turvan hakemisesta pitäisi
kirkossakin erottautua. Silti välillä tuntuu, että saatamme
odottaa tai jakaa ratkaisuja niin suurella paineella, että
rikkumaton tila olla oma pieni itse – omine ihan fyysisinä
rajoinemme – kapenee. Ehkä siksi uuvumme, saamme burn-outeja.<br /><br /><b><u>Konkreettiset kauhut ja henkistymisen taustat</u></b><br />
<br />Mistä sitten johtuu se, että olemme henkistyneet ihan
sairauteen asti? Voisin kuvitella, että henkistymisemme taustalla on
pelko liaankin konkreettisista kauhuista. On todellisia vääryyksiä,
joita ei ole kunnolla käsitelty, sellaisia, jotka vaikuttavat sekä
kulissien takana ja lopulta yhtäkkiä julkisesti. Selkeänä
esimerkkinä on se, että maailmassa on manipuloivia johtajia, jotka
julistavat totuuden nimissä sotia. Lähempääkin, kokemuksistamme, löydämme esimerkkejä hyvään pukeutuvasta tuskan tuottamisesta. Tuhon ja valheen keskellä sitä
haluaa jotakin, joka pysyy, haluaa rakkautta ja totuutta, armoa.
Rakkaus vaikuttaa maailmassa ja fyysisessä todellisuudessa, mutta se
ei tunnu samalla tavalla karkean fyysiseltä asialta kuin väkivalta.
Todellisuudessa myös kirkossa on ollut jatkuva sotatila, joka
lamauttaa ihan fyysisesti ja josta haluamme eri tavoin eroon. On
helvetillä pelottelua ja muuta vallankäyttöä, jolla dialogi ja
kuuntelu pysäytetään. Kaikissa kirkkokunnissa, myös
luterilaisessa kirkossamme, sekä herätysliikkeissä on ollut ja on
yhä edelleen monenlaista kouriintuntuvaa väkivaltaa, kuten nuorten
ja lasten seksuaalista manipulaatiota ja hyväksikäyttöä.
Jeesuksesta on tullut sekä helvetin että väkivallan kautta kovan
vallan ja tuhon väline. Tällainen häkellyttävä vääryys on
mahdollista, koska Jeesuksesta tehdään usein edelleenkin eri tavoin
armon ehto eikä armon antaja. Moralisointia kutsutaankin
jeesusteluksi. Jeesuksesta tulee kaukainen mahdollisuus, ei todellisuus tässä
ja nyt. <br /><br />On siis ymmärrettävää, että haluamme jotakin
aidosti hengellisempää, rakkaudellista ja pehmeämpää. Syyt ovat
täysin ymmärrettävät, välttämättömät ja tarpeelliset.
Kirkollisen pelottelun historian takia tulee arkuus tehdä tai
kuunnella saarnoja, jotka viittaavat meidän ulkopuolellemme.
Ulkopuoli on nimittäin täynnä itkua ja hammasten kiristystä,
Jeesusta, joka hylkää kadotukseen tai arkipäiväisen kirkollisuuden hämäriin kulisseihin aran ja laiminlyödyn.
Anteeksiannon nimissä vieläpä tehdään nöyryytystä ja ohitusta,
vääryyksistä on vaiettu, niitä ei ole tuotu päivänvaloon. Kun
emme saa apua ympäriltämme, kirkostakaan, ei ole siis ihme, että
etsimme totuutta itsestämme, sisältä, henkisyydestä, psyyken
juurilta. Tällä on aikansa ja paikkansa, se on välttämätöntä.
Herran Henki vapauttaa sisältä käsin. <br /><br />Mutta mikä on
seuraava etappi, niin kuin Sirkka-mummillani oli tapana sanoa?
Sanoisin, että nykyisen aikamme henkisyyden ja oikeiden arvojen
painottaminen ei ehkä liene paras tie. Vääryydet pitää nostaa
esille ja niitä pitää ennaltaehkäistä. Arvoastelmista
kiistelemisen sijasta on puhuttava ihmisistä ja heidän todellisista
elämäntilanteistaan. Puhe vapaudesta on sanahelinää ja
orjuuttaa, elleme kohtaa todellisuutta ja suojele ihmistä.
Esimerkiksi oikeiden tasa-arvonimikkeiden sijaan on arvostettava ja
autettava niitä lukemattomia naisia, jotka eivät uskalla saada
lapsia sen pelossa, ettei saa työpaikkaa. Vähemmistöjen tai
enemmistöjen arvostusten sijaan on syytä suojella kaikkein
heikoimpia ja haavoittuvia, erityisesti lapsia ja nuoria, jotka
jäävät sekä enemmistön että vähemmistön jalkoihin, ilman ääntä, meidän odotustemme riepoteltaviksi, median/somen vangeiksi. Kirkkokin voi näitä
eri asioita edistää, vapautta, mutta sen on ensin kohdattava
tosiasiat ja ennaltaehkäistävä omat vääryytensä.
Anglikaanisessa kirkossa esimerkiksi on seurakunnissa
suojeluvaltuutettu, jolle voi ilmoittaa erilaisista epäilyksistä
väärinkäytöksistä ja manipulaatiosta, nuorten ja lasten ja
muitten meidän ihmisten suhteen.<br /><b><u><br />Sairastummeko pienuuteen? Ja konkreettinen vapaus</u></b><br /><br />Mutta miten pääsisimme
pois konkretian kauhusta ja sisäänpäin sulkeutuvasta
henkisyydestä, jotka estävät meitä näkemästä toistemme
todellisia tilanteita? Meille annetaan apu, joka ei ole meidän
omasta voimastamme tai voimattomuudesta riippuvaista. On olemassa
laajempi mutta hyvin konkreettinen näköala. Tässä kiinnittäisin
huomiota arvoon arvaamattomaan, johon Jumalan sana ja sakramentit
meidät nostavat. Nykyään kuulee usein arvioita siitä, kuinka
saarnan paikka on toissijainen messussa, ehkä sen voisi jopa jättää
pois. Halutaan kuunnella itseämme, sisintä. Näin on oltava, mutta
saarna voi olla henkisyyttä, rakkautta, joka ei jumita meitä
itseemme. Jumala puhuu meille sydämeen, vaikkei sanaa saarnatakaan.
Mutta saarna ja muu kouriintuntuva kirkollisuus - myös keskustelu
armosta ja rakkaudesta perheessä tai ystävien kesken – saattaa
meidät kokemaan jotakin positiivista ulkopuoleltamme, ympärillämme.
Sinulle ja minulle tulee anteeksiantoa ja vapautta, jotka eivät ole
liian henkisiä ohittaen toista ihmistä. Kirkossa rakkaus tulee
sydämeen ulkopuolelta sanoina, vetenä, viininä ja öylätteinä,
jottei rakkautta tarvitse loputtomasti omasta sydämestä kaivaa.
Rakkaus toteutuu näkyvässä todellisuudessa.<br /><br />Rakkauden sisäisestä
kaivelusta uuvumme, siitä jopa pahimmassa tapauksessa katkeroidumme,
psyyke kuormittuu. Syttyy oikeutettu viha väärin tehneitä kohtaan.
Armosta ja ilmaiseksi me saamme lähteen sisällemme, ulkopuolelta
tulevan toivon, joka muuttaa vihan toiminnaksi. Aikaan saava toivo
pulppuaa nyt, kun sinulle saarnaan, sillä rakkaus on Jeesuksessa
totta, ei vain arvoa, ei vain henkisyyttä, josta kiistellään.
Siksi saarnattu toivo on ehtymätön. Toivo palautuu Jumalaan, joka
on vuorovaikutuksessa meihin ihan fyysisessä todellisuudessa. Ääneen
lausuttu toivo, toivo, josta nyt sinulle puhun, on Jeesus, lihaksi
tullut Jumala. Hänen tähtensä meidän ei tarvitse tukehtua
itseemme, oikeisiin arvoihin ja sisäisyyteen. Jeesuksen asettamat
armonvälineet avaavat perspektiivin, jonka avulla joka päivä
rukouksessa jaksaa vapautua, kilvoitella, iloita ja kasvaa. Meidän ei
tarvitse jeesustella enää. Olemalla ihan oma Jeesus tässä
maailmassa ja kirkossa, Jeesus avartaa sinut ja minut näkemään
toisen todellisena omasta itsestämme ja peloistamme ja arvoistamme
riippumatta. <br /><br />Kuitenkin myös Jeesuksen tuomasta armosta ja
muutoksesta tulee helposti jotakin kaunista mutta lähinnä sisäistä.
Jouluna usein lauletaan: ”Nyt sydämeeni joulun teen, näin mieleen
hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”. Ristiinnaulittu
Jeesus kyllä syntyy sydämeen, kun toivo kirkastuu, kun hänessä
todellisuus näyttäytyy rakkaudellisena kaiken kauhun keskellä.
Meistä tulee taas pieniä, heikkoja, tavallisia ihmisiä, jotka
voivat pienuudestaan käsin heijastaa Isän rakkautta. Tällä tavoin
inkarnaatio tapahtuu meissä, sisällämme, Kuitenkin tämä sisäinen
muutos on totta siksi, että on olemassa joku, joka on pientäkin
pienempi ja sinä pysyy ihan meistä riippumatta, omassa ruumissaan.
On olemassa Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas,
ristiinnaulittu Jumala, Isän Poika ja Hengen lähettäjä. Jeesus
varjelee meitä kirkkona ja maailmana henkistymästä liikaa.
Saatamme sairastua vahvuuteen, kuten esim. Tommy Hellstenillä on
tapana ilmaista, mutta ilman Jeesuksen konkreettista olemassaoloa
voimme myös sairastua omaan henkisyyteemme, siis omaan pehmeyteemme,
jopa pienuuteemme. Voimme ylpistyä nöyryydestämme, röyhistellä
vähäisyydellämme, jopa kärsimyksellämme, jolloin ohitamme sen,
joka tällä hetkellä kärsii. Tästä Jeesus meidät itse
pelastakoon.<br /><br /><u><b>Toivon konkretia</b></u><br /><br />Itse asiassa päivän evankeliumissa Jeesus
painottaa sitä, että fyysinen tilanne pitää kohdata sellaisena
kuin se on henkisistä arvoista, oikeista laeista ja opeista,
riippumatta. Vapahtaja kysyy: </span></span></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="color: black;"><span face="Segoe UI Historic, Segoe UI, Helvetica, Arial, sans-serif"><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">”</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span face="Open Sans, sans-serif"><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Miten
te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai
hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?”</span></span></span></span></span><span style="color: green;"><span face="Segoe UI Historic, Segoe UI, Helvetica, Arial, sans-serif"><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
Tämän kääntäen nykaikaan: katselemme rakkaudellisia arvojamme ja
totuuksiamme välillä yhtä suurella hartaudella ja sokeudella kuin
ne, jotka kulkevat kännykkään tuijottaen vaaraksi asti. Ehkä
meidän kannattaisi katsoa sen sijaan toinen toisiamme ja tehdä
sitä, mikä on tarpeen nyt - kännyköiden ja arvojen sijaan. Tai
mitä jos tarpeen vaatiessa katsoisimme kadulla ikoneita samalla
hartaudella kuin kännyköitä? Mitä se kertoisi arvoistamme –
ehkä ikonien kasvot puhisivat kasvojen, todellisuuden, pyhyydestä?
Emme kuitenkaan välttämättä näe lähimmäisessä Jeesuksen
kasvoja, niin kuin joskus hurskaasti sanotaan. Nähkäämme sen
sijaan toisessa ihmisessä toinen ihmisen, ihan oman ihmisenä:
fyysisen, konkreettisen, omansa. Juuri omanlaisenamme, pieninä ja
joskus pienuudestamme tai vahvuudestamme kipeinä ihmisenä, minä ja
sinä elämme samassa todellisuudessa kuin Jeesus, oma itsensä
hänkin. <br /><br />Todellisuuteen meidät johtaa hänen Henkensä.
Raamatun mukaan Pyhä Henki kerran johdattaa ihan kaikki koskaan
eläneet ylistämään vapaasti </span></span></span></span></span><span face=""Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif" style="color: green;">Vapahtajan nimeä. Tämä on totta, koska
konkretiasta, tästä luodusta maailmasta, on pudonnut Jeesuksen
tähden kertakaikkisesti kauhu. Jeesus, jota juuri tässä ajassa ja
paikassa sinulle saarnaan, on helvetin ja kaiken pahan voittaja.
Helvetillä pelottelulla ei ole enää katteita, Jeesuksen tähden
pelkoa ei tarvita hyvyyden siivittäjänä. Häpeällä ei sidota niitä, jotka saavat tai saivat osakseen vääryyttä. Vain itseensäkäpertymisen
ja itsensä puolustelun tulee pelätä, se pelätköön itsensä rauhassa pois. Ihminen jääköön jäljelle. Väärintekijät väistyvät kokonaan: sitä, mitä pahimmatkin ovat joskus olleet - lapsia - ei Isä itse hylkää. Näin pahalta katoaa mahti, se palautuu kokoonsa. Ylösnousseen Herramme Jeesuksen vuoksi meidän ei tarvitse manipulaation kuvitellun voiman pelosta enää lamaantua
toimimattomuuteen. Meidän ei myöskään tarvitse henkistyä niin
paljon, että emme enää näe todellisia kärsiviä ja toimi heidän
hyväksi. Lihaksi tulleen Jumalan tähden fyyisestä maailmasta on
pudonnut pelolta pohja pois. Meidän ei tarvitse henkistyä liikaa
mutta emme myöskään pelkää toimia nuorten, lasten, naisten ja
miesten ja kaikkien ohitettujen hyväksi. Jeesukselle olkoon kunnia
kirkossa, joka rakentuu kaiken kattavaksi, ja enkelten kesken kautta
kaikkien sukupolvien! Aamen.</span></span><p></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-18609539374365499172022-10-01T20:37:00.005+03:002022-10-01T20:37:56.162+03:00Maria ja kaikkien pelastus? Ynnä muuta pohdintaa<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhymr885pgWeaCDYkI3i8QU2CMzIb3ICsrbM9k4STBr_GUkjD8MgTGfY7EeE4M4anT7G2DDs74YRgHpqi72bSp9C07a-YCNISTXvUXW7FyJx42y0aioGQUQLcrG_uVm_MDlkJ1OnLKFqTfvkWHpWywTsHRIeYc1PKmmFuqq-xtyQFBjgjheC4WMyTEF" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1000" data-original-width="822" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhymr885pgWeaCDYkI3i8QU2CMzIb3ICsrbM9k4STBr_GUkjD8MgTGfY7EeE4M4anT7G2DDs74YRgHpqi72bSp9C07a-YCNISTXvUXW7FyJx42y0aioGQUQLcrG_uVm_MDlkJ1OnLKFqTfvkWHpWywTsHRIeYc1PKmmFuqq-xtyQFBjgjheC4WMyTEF=w328-h400" width="328" /></a></b></div><b><br /><br /></b></div><b><br />MARIA: IHMISKUNNAN ESIKOINEN</b><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><b>Serafim Seppälän ”Elämän äiti” -kirjaa
pohtivan esseen kirjoitti Petri Samuel Tikka vuonna 2016, mutta julkaisi pokrovan (eli Marian suojelusjuhlan) kunniaksi 1.10.2022.<br /></b></i><br /><u><b>Toisen
kuunteleminen on hedelmällistä</b></u><br /><br /><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Maria
tarkkaili jokaista ja oli valmis oppimaan kaikilta. Tämä on yksi
Marian hyveistä Ambrosius Milanolaisen mukaan</span></span>,
kuten professori Serafim Seppälä mainitsee vuonna 2010 julkaistussa
kirjassaan Elämän äiti. Oliko kyseessä vain Ambrosiuksen oma
innostus ottaa vastaan ihmisiä ja kuunnella heidän pulmiaan, kysyy
Serafim? (s. 168-9) Ajatus siitä, että projisoimme omaa sisintämme
uskonnolliseen hahmoon, on itse asiassa psykologisoivaa. Miksei Maria
olisi kuuntelevainen hahmo, vaikka minä itse olisin myös?
Monisyisempi kysymys tässä suhteessa on esimerkiksi se, missä
menevät legendan ja opin rajat kertomuksissa Marian
taivaaseenottamisesta (jota juhlitaan 15.8.). Nöyrästä neidosta
kehkeytyi suorastaan kosminen Valtiatar kristillisen kirkon
alkuvuosisatojen saatossa. Toisaalta Maria jo näki ennalta
Magnificatissaan (Luuk 1: 46-55), että kaikki sukupolvet
ylistäisivät häntä autuaaksi. Miten siis tarkkaavaisesta tytöstä
tuli ihmetyksen aihe? Lähtekäämme liikkeelle siitä
yksinkertaisesta tosiasiasta, ettei ilman neitsyttä Mariaa olisi
Jeesusta, Messiasta, josta ajanlaskumme laskemme, täällä
olemassakaan. Käyttääkseni vieläpä latteutta hyväkseni:
jokaisen merkkimiehen takana on vahva nainen. Eikä
maailmankaikkeuden Vapahtaja, Jeesus, jonka rakkaus todistaa
Jumalaksemme, ole tässä suhteessa poikkeus. <br /><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”Tämän nähdessään he
kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat
paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä
kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.” (Luuk. 2:
17-19) Maria oppi jokaiselta jotakin - hän oppi, hän eli ajassa ja
paikassa. Hän oli historiallinen henkilö, sanalla sanoen: ihminen.
Kuitenkin Marian saaman suuren kunnioituksen takia on häntä
ruvettu vertaamaan uskonnontutkimuksellisesti jumalattareen.
Esimerkiksi kristologisesti olennainen ja käänteentekevä
Theotokos- eli Jumalansynnyttäjä-termi pyritään palauttamaan
Isikseen, vaikkei kyseistä jumalatarta ole koskaan nimitetty
Jumalanäidiksi (s.82). Serafim Seppälä kuitenkin osoittaa, että
historiaan sidottu ihminen on kristinuskon mukaan ikuisesti elävä
sielu eikä siksi Marian tuonpuoleista asemaakaan tarvitse hahmottaa
vain kimppuna muotoutuvia käsityksiä. Lisäksi, päinvastoin kuin
antiikin hedelmällisyyden jumalattaret, kristinuskon ensimmäisellä
sijalla oleva nainen oli poikkeuksellisesti epäseksuaalinen hahmo.
(s. 13) Kirkkoisien lausumia Neitsyestä pitää viime kädessä
lähestyä siitä näkökulmasta, miten Marian toiminta havaittiin
kerran maan päällä. Herran äidin toiminta jatkuu uskomme mukaan
edelleen (eihän yksikään, joka uskoo Kristukseen, ikinä kuole,
Joh. 11: 26), mutta käsitysten muotutuminen on kuitenkin aina ollut
ankkuroitu historiaan ja Raamattuun.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vasta tästä näkökulmasta voimme
esimerkiksi ymmärtää kirkkoisien Jumalanäitiä ylistäviä
sanoja, kuten nämä Theodotos Anykyralaiselta: ”Oi toivomme pyhää
asumusta, jossa kaikkinainen pyhyys ja loisto asuvat!” (s. 212)
Maria kuunteli ja kätki sisimpäänsä ihmisten sanoja, ajassa ja
paikassa. Samalla tavoin hän otti vataan myös Jumalan Sanan, joka
itse on Jumala (Joh. 1: 1, 18).
Tällä tavoin Jeesus sai alkunsa. Vaikka monet meistä
pitävät neitseestä syntymistä mahdottomana, jopa
epähistoriallisena legendana ja myyttinä, emme kuitenkaan pidä
aivan arkipäiväistä toisen ihmisen kuuntelemista poissuljettuna,
todellisen historian ulkopuolisena asiana (yleensä). Maria kuunteli
kaikkia nöyrällä, siis arkisen vahvalla herkkyydellä,
kunnioituksella ja kiinnostuksella. Juuri tällaisen asenteen tähden
hänestä tuli Kristuksen, elävän ja armollisen toivon, asumus.
Pyhän Neitsyen äitiys ei vie pois jotakin seksuaalisen
kanssakäymisen tai normaalin äitiyden merkitykseltä, niin kuin
(käymieni keskustelujen perusteella) usein nykyään uskotaan.
Jumalanäiti osoittaa vain meille kaikille, että hiljainen,
lähimmäisen tosissaan ottava kuuntelu ei ole voimatonta, saatika
alistuvaa, vaan hedelmällistä ja voitokasta. Mikä meissä ei
salli yhtä ainoaa merkityksellistä poikkeusta siihen
(yliluonnollisen Jumalan asettamaan) luonnonlakiin, jossa elämän
kuuluu alkaa halun ja kosketuksen kautta? Pelastuksemme tähden
yksi Lapsi sai alkunsa pelkän toivon ja kuuntelun välityksellä.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><u><br /><b>Naisen
asema?</b></u><br /><br />”Jos kristillistä kulttuuripiiriä
edustavassa maassa liputetaan Snellmanin tai Runebergin päivänä,
eivätkö Kristuksen synnyttäjän päivät olisi suuria juhlia?”
(s. 16) Pappismunkki Serafimin kysymys on relevantti. Miksi emme
juhli julkisesti esim. Marian syntymäpäivää 8.9.? Ehkäpä
ylikunnioituksen pelko on edelleen suuri evankelisluterilaisessa
kirkossamme tai ei mahdollisesti olla kiinnostuneita edes olemaan
aktiivisesti uskomatta käsittämättömiin ihmeisiin, kuten
ympäröivässä kulttuurissamme. Mikä merkitys on ihmeillä, kun
materiaa ja mielihyvää riittää ja henkinen sato korjataan
julistautumalla suvaitsevaisiksi tai ekologisiksi? Oli miten oli, kun
mietitään Marian syntymää, se oli itse asiassa tavallinen,
ihmeetön, päinvastoin kuin hänen Poikansa syntymä myöhemmin.
Perimätiedon mukaan Joakim ja Anna saivat ainoan lapsensa
tavanomaisen yhtymisen myötä, joskin vanhoina, pitkän
lapsettomuuden jälkeen. <br /><br />Roomalaiskatolisessa kirkossa
muotoutui kyllä oppi Marian perisynnittömästä sikiämisestä,
mutta se ei tarkoita tytön luonnonjärjestyksestä poikkeavaa alkua,
vaan synnittömyyttä, täydellisyyttä alusta alkaen. Serafim
Seppälän mukaan varsinainen ero tässä suhteessa ortodoksiseen
käsitykseen on se, ettei idän kirkossa tunneta perisyntioppia (s.
370). Luterilaiselta kannalta Marian poikkeuksellisuus perustuu hänen
uskonsa suuruuteen,<sup><a class="sdfootnoteanc" href="#sdfootnote1sym" name="sdfootnote1anc"><sup>1</sup></a></sup>
ja Lutherin kirjavissakin lausunnoissa Maria esiintyy myös alustaan
asti puhtaana. Tällaisista seikoista tosin Serafim Seppälä ei
mainitse mitään, vaan olettaa lähtökohtaisesti nihkeän
suhtautumisen Mariaan ”protestanttisuudessa”. Joka tapauksessa
luterilainen kirkko voisi aivan vapaasti juhlia Marian tahratonta
sikiämistä 8.12. ja samalla julistaa vanhojen kirkkojen kanssa
ihmiselämän itseisarvoa sen alusta alkaen. Idän kirkossa Marian
sikiämistä juhlitaan 9.12. Varhaisin tunnettu Maria-juhla on ollut
neljäs adventtisunnuntai (s. 225), joka on muuten itse asiassa
meidän ev.lut.-kirkossamme omistettu Herran äidille.<br /><br />Marian
ilmestyspäivänä, 25.3., kuultuaan mahdottomasta tehtävästään
nuori neitsyt sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar.
Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." (Luuk. 1: 38) Serafimin
mukaan Luukkaan evankeliumin alkuluvut ovat ilmaisutavaltaan
seemiläisempiä kuin muuten. Ei siis ole mahdotonta olettaa, että
Jeesuksen (ja Johannes Kastajan) alkuvaiheisiin liittyvät asiat
olisivat peräisin suoraan Marialta mahdollisten edeltävien
kirjallisten lähteiden kautta (s. 18). Miksi sitten jotkut haluavat
pitää Jeesuksen alkuun liittyviä ihmeitä historiallis- ja
tekstikriittisesti lengendaarisina, mutta edelleen (mahdollisesti)
luottavat ne kirjanneiden evankeliumien kuvauksiin esim. rististä
tai ylösnousemuksesta? Tahdon esittää raflaavan väitteen: tällä
tavoin, tieteellisyyteen ja eksegetiikkaan vedoten vältetään
kristinuskon feminiinisiä ulottuvuuksia aikana, jolloin naiseutta ei
saisi julkisesti väheksyä. <br /><br />Maria on uusi Eeva, todellinen
Elämän äiti, kuten varhaiskirkon aikana yleisesti ja kaikkialla
opetettiin (opetus voi siis olla peräisin jo apostolien ajoista
saakka, s. 68). Marian voima perustui juuri hänen feminiinisiin
ominaisuuksiinsa, herkkyyteen, huolehtimiseen, kuunteluun,
kunnioittamiseen ja kauneuteen. Hänen arvovaltansa ei perustu
uhoavaan voimaan, miehiseen oikeassaolemiseen tai valtapolitiikkaan,
joihin kaikkiin halutaan kummatkin sukupuolet nykyään tasa-arvon
nimissä alistaa. Jos Maria otetaan huomioon, taivaan Isää ei
tarvitse feminismin vuoksi muuttaa taivaan Äidiksi. Mariassa ilmenee
Pyhän Hengen voima murtaa vanhat valta- ja alistusasetelmat, myös
sukupuolten välillä. Itse asiassa Kolminaisuuden persoonista juuri
Pyhää Henkeä (joka on, huom., Jumala!) kuvattiin erityisesti
syyrialaisessa kristillisyydessä naiseuteen liittyvin kielikuvin,
äidillisen pehmeäksi (ks. s. 27), onhan Henkeä tarkoittava sana
seemiläisissä kielissä feminiininen. Miehen ja naisen luonut Luoja
tosin itsestään selvästi ylittää sukupuolijaon (tai
jakamattomuuden). Siksi Poika syntyy käsityksemme ylittävässä
ikuisuudessa yksin Isästä, ei Äiti-Jumalasta, kuten olettaisi
luontoon perustuen. Mariassa kuitenkin vapaudumme myös täällä
maan päällä pakottavista laeista, jopa luonnon-laeista, ja ihminen
voi elää hedelmällistä elämää neitsyenä (mikä on
pyhäinhäväistys yliseksuaalisuuden itsestäänselvyyttä palvovalle
kultuurillemme).</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><u><b>Ensimmäinen vertaistensa (ja
verrattomienkin) joukossa</b></u><br /><br />Armoitettu, Korkeimman
asuinsija, Taivaallisen Kuninkaan Äiti. Nämä ovat ensimmäisiä
tallennettuja Marian kunnianimityksiä (apokryfisesta kirjasta
<i>Bartolomeuksen kysymykset</i>, ks. s. 459;
”Armoitettua” käytti jo enkeli Gabriel). Emme voi kuitenkaan
ymmärtää Mariaa Korkeimman asuinsijana emmekä tällaisista
kuvauksista seuraavaa asemaa, ellemme muista kristinuskon
juutalaisesta perustasta lähtien Jerusalemin temppelin keskeistä,
kosmista merkitystä. Herran huone, hänen asumuksensa oli sovituksen
ja sovinnon paikka, jonka luo kaikki kansat kokoontuisivat
profeettojen mukaan lopullisen rauhan ajan koittaessa.
Perimätiedon, erityisesti <i>Jaakobin protoevankeliumin</i> mukaan
Maria astui 3-vuotiaana temppeliin, johon hänet jätettin kasvamaan.
Juutalaisessa kirjallisuudessa onkin viitteitä neitsyihin, jotka
kutoivat temppelissä tarvittuja kankaita ja vaatteita. Marian
temppeliintuomisen juhlaa vietetään 20.11. sekä lännessä että
idässä. Sen teologista merkitystä kuvaa hyvin ortodoksinen veisu:
”Tänään viattomin Neitsyt tuodaan temppeliin, jossa hänet
kasvatetaan kaikkien Kuninkaan Jumalan ja meidän elämämme
Kasvattajan asunnoksi. Tänään kaikkein pyhin kolmivuotiaana
lapsukaisena tuodaan kaikkein pyhimpään. Tervehtikäämme häntä
enkeli Gabrielin kanssa: Iloitse, ainoa siunattu naisten
joukossa!”<sup><a class="sdfootnoteanc" href="#sdfootnote2sym" name="sdfootnote2anc"><sup>2</sup></a></sup><br /><br />Ihmisestä
on tullut kaikkein pyhin jumalanpalvelushuone! Temppeli, jossa Jumala
asuu, onkin elävä ihminen eikä enää vain kivihuone (mutta
kirkkorakennukset ovat meitä varten). Näin Maria on ihmisyyden
pyhäkkö, joka sykkivällä (kristin)uskollaan tuo yhteisen
ylistyksen ja rauhan kaikkien kansojen keskelle. Gregorios Palamas
(k. 1359) kuvasi, kuinka Maria jakaa eroituksetta kaikille pyhyyden
lahjoja, niin ettei kukaan jää vaille osaansa. Tähän
perustuen Serafim Seppälä kuvaa Mariaa ”<i>ihmiskunnan</i>
esikoiseksi”, eikä vain kristittyjen (s. 348; varmistin
sähköpostitse Serafimilta, että ilmaus on hänen omansa eikä
Gregorioksen). Tosin jo 200-luvulla laaditussa <i>Paavalin
ilmestyksessä </i><span style="font-style: normal;">Maria sanoo
Paavalille: ”...minä tulen ensimmäisenä tapaamaan niitä, jotka
ovat tehneet Poikani ja Herrani Jeesuksen Kristuksen tahdon. Minä
käyn ensimmäisenä kohtaamaan heitä, enkä lähetä heitä
harhailemaan.” Jos Maria tulee ensiksi tapaamaan kristittyjä
taivaallisessa hahmossaan, eikö logiikan muoto ole se, että hän
tulee muitakin vastaan? Ja lähettäisikö heidät sitten</span><i>
</i><span style="font-style: normal;">harhailemaan? Tuskinpa
harhailevat kotiin tuovan Hyvän Paimenen äiti niin tekisi. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Lopullinen
toivo heijastaa alkua, mutta käänteisesti, kuten jo Irenaios
Lyonilainen opetti: ”Tottelemattomuudella hänestä [Eevasta] tuli
kuoleman aiheuttaja itselleen ja koko ihmissuvulle. Samalla tavoin
Mariakin oli neitsyt, jolla oli aviomies, ja kuuliaisuutta
osoittamalla hänestä tuli pelastuksen toteuttaja itselleen ja koko
ihmissuvulle.” (s. 63) Pelastuksen sisältö on kuuliaisuutta eli
Vapahtajan Kristuksen, Logoksen (Sanan), kuuntelemista uskolla.</span><span style="font-style: normal;">
Myös Tertullianuksen (155-n.230) mukaan Marian usko oli
syntiinlankeemuksen vastavoima: ”Eva uskoi käärmettä, Maria
uskoi Gabrielia. Mikä oli saatu aikaan uskomalla, se myös
pyyhittiin pois uskomalla.” (s. 68) </span><span style="font-style: normal;">Tätä
samaa uskoa Maria julistaa verrattomana apostolina ja profeettana
koko maailmalle. Apostolin ja (ääneen jumalanpalveluksessa
julistavan!) profeetan kirkolliset virat luettiin Jumalansynnyttäjän
Marian omiksi kirkkoisien opetuksessa (vrt. Raamatusta apostoli Junia
ja diakoni Foibe).</span><span style="font-style: normal;"><br /><br />Muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta varhaiskirkossa oli itsestään selvää,
että Maria on ainainen neitsyt. Tätä mieltä olivat myöhemmin
myös Luther ja jopa Calvin. Näin Origenes (n. 185-254): ”Ei ole
muuta Marian lasta paitsi Jeesus. Tämä on niiden mielipide, jotka
ajattelevat hänestä (Mariasta) oikein.” (s. 80) Jos Marialla
olisi ollut toisia lapsia, ristiinnaulittu Jeesus ei olisi antanut
häntä Johanneksen huostaan. Jeesuksen veljet olivat velipuolia tai
serkkuja (yhä edelleen ”veli” on laaja termi Lähi-Idässä).
Jumalansynnyttäjän neitsyyttä pidettiin oleellisena merkkinä ja
uuden ajan alkuna, ei vain hetkittäisenä ihmeenä. Kaikki perustuu
armoon. Jos Kristus toteutti ja lopulta kumosi Tooran lain
velvoittavuuden, samoin aivan ensimmäinen laki, lisääntymisen
käsky, menetti pakottavan voimansa jo sen ansiosta, että kaikessa
mahdottomuudessaan (ja juuri siinä!) aviota tuntematon tuli
raskaaksi. Maria on Vapahtajalle vihkiytynyt. Ja Pojan ainoa morsian
Kirkko.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;"><br /></span><span style="font-style: normal;"><u><b>”Ja näytä
meille Jeesus”</b></u></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;"><br />Maria
synnytti maan päälle, ajassa ja paikassa, Jumalan, jonka
jumalallinen syntymä on ajan ja paikan tuolla puolen. Se, mitä
Maria teki, ei ollut vain fyysinen tapahtuma, vaan henkinen prosessi.
Toteuttaessaan eli tavallaan synnyttäessään Isän tahtoa
kristityistä tulee myös Jeesuksen äitejä (ja veljiä ja siskoja,
Matt. 12:50). Tähän tapaan opetti jo Origenes, ja tätä
ajatusmallia selittäen Serafim kirjoittaa: ”...onhan kristitty
sisäisesti tekemissä </span><i>saman</i><span style="font-style: normal;">
Logoksen kanssa kuin Mariakin. Tämä on yksi mystiikan teologian
usein unohdettuja aspekteja. Marian ainutlaatuisen kokemuksen
asetelma on siis tavallaan kristityn peruskutsumus.” (s.81) <br /></span><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Jos
Maria on esikuva ja uskonsa tähden elävä, eikö uskossaan
esikuvalliselta ihmiseltä voi pyytää apua? Kristuksen luona
olevilta pyhiltä, myös Marialta, on pyydetty esirukouksia jo kirkon
ammoisista ajoista lähtien (ks. s. 130, jossa muuan neitsyt pyytää
apua Neitsyt Marialta). </span><span style="font-style: normal;">Evankelis-luterilainen
kirkko opettaa, että pyhät rukoilevat Jumalaa meidän maan päällä
olevien puolesta taivaassa. Niin kuin Luther pyytää Magnificatin
selitysteoksessaan </span><i>Marian ylistyslaulu</i><span style="font-style: normal;">
(sen sivulla 120): ”...niin ettei se [Magnificat] vain valaise ja
puhu, vaan että se palaa ja elää ruumiissa ja sielussa. Tämän
meille suokoon Kristus rakkaan äitinsä Marian tahdon ja
esirukouksen kautta. Aamen.” Marialle osoitettuja Ave Maria
-tervehdystä ja hänen rukouksiaan pyytäviä lauluja ei myöskään
kielletty. </span><span style="font-style: normal;">Tätä vasten
on yllättävää se, että Serafim väittää varhaisimman Marialle
osoitetun rukouksen </span><i>Sub tuum praesidum</i><span style="font-style: normal;">
olevan ”protestanttien” mielestä varmasti myöhäisempi kuin
katolilaisten tai ortodoksien mielestä (s. 85). Luterilainen kirkko
ei tosin kutsu pyhien (taivaassa tai maan päällä olevien)
esirukousten pyytämistä rukoukseksi, sillä se assosioidaan vain
ainoan Jumalan avuksihuutamiseen, kuten protestanttisuudessa yleensä
ja usein myös katolisuudessa. Jatkuva vastakkainasettelu ja
varsinkin suomalaisessa kirjassa luterilaisuuden erityispiirteiden
ohittaminen ei ole kuitenkaan ekumeenisesti ja tosiasiallisesti
hedelmällistä. Näin vain kärjistetään Maria-kiistoja, kun
Marian julkinen kunnioittaminen on vähentynyt sen polemiikin
ansiosta, jossa niin kutsutut protestantit pelkäävät Marian
epäjumalanpalvontaa ja katolilaiset/ortodoksit hänen
pelastushistoriallisen asemansa ohittamista. Luterilaisilla olisi
tässä sovinnollista sanottavaa, jos rohkaistuisimme juuriimme ja
ilmaisisimme kantamme. <br /><br /></span><span style="font-style: normal;">Oli
miten oli, jo 200-luvulla,</span><span style="font-style: normal;">
eikä vasta 300-luvulla kuten ns. ”protestantit” järjestään
Serafimin mukaan käsittävät, Egyptissä sanottiin Marialle näin:
”Sinun armosi alle me suojaudumme, oi Jumalansynnyttäjä.</span><span style="font-style: normal;">
Älä hylkää tarpeessamme (esittämiämme) anomuksiamme, vaan
päästä meidät vaarasta, sinä ainoa puhdas ja ainoa siunattu.”
Tämän anomuksen muotoja käytetään koptilaisissa ja
bystanttilaisissa traditioissa, ja länessä siitä kehittyi </span><i>Sub
tuum praesidium</i><span style="font-style: normal;">. Sen, että
Maria jakaa pelastuksen ja armon lahjoja, ei pitäisi olla erityisen
yllättävää, sillä näin tekee myös jokainen kristitty
rukoillessaan ja julistaessaan Kristusta teoin ja sanoin.</span><span style="font-style: normal;">
Me voimme sulkeutua toinen toistemma armon alle, mutta Marialla on
tässä suhteessa Jumalanäitinä täysin ainutlaatuinen merkitys.
Tämän aseman tiivistää mielestäni hyvin keskiajalla syntyneen,
läntisen </span><i>Salve Regina</i><span style="font-style: normal;">
-antifonin säe: ”ja näytä meille Jeesus, kohtusi siunattu
hedelmä, tämän maanpakolaisuuden jälkeen.” Äiti tuntee
Poikansa, varsinkin, kun äiti on neitsyt. Marian äitiyden alku oli
kaikkia koskevalla tavalla pelastava hetki, kuten Alfahat
Persialainen opetti 300-luvun ensimmäisellä puoliskolla sanoessaan
enkelin rauhantervehdyksen karkottaneen monilta sisäisen pimeyden
(Syyrian kielessä sana ”moni” ei tarkoita ”ei kaikkia”, s.
89).</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;"><br />Puhuessaan
300-luvulla vaikuttaneesta Efraim Syyrialaisesta Serafim kertoo, että
pienentymällä inkarnaatiossa Kristus ylitti oman lähtökohtaisen
suuruutensa. Efraim: ”Hänen [Kristuksen] voimallaan Marian kohtu
kantoi sen [Kristuksen!], joka kantaa kaikkea.” (s. 93)
Magnificatin merkityksen Efraim ilmaisee niin, että Kristus tulee
Mariaan rikkaana, ylhäisenä, kaikkien ravitsijana, kaikki pukevana
jne. ja tulee Mariasta köyhänä, alentuneena, nälkäisenä,
riisuttuna ja alastomana (s. 95). Serafim tulkitsee, että Marian
persoona on ihmisen ja Kristus-Jumalan kohtaamisen sisältö (s.
102). Voi sanoa, että ihmiskunnan jumalallistuminen alkoi
Mariassa.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;"><br /></span><span style="font-style: normal;"><u><b>Jumalallistumisen
alku</b></u></span><span style="font-style: normal;"><br /><br /></span><span style="font-style: normal;">Inkarnaation
toteutumisesta Mariassa Efraim Syyrialainen kirjoittaa: ”Tänä
päivänä jumaluus on painanut itsensä ihmisyyteen, jotta ihmisyys
tulisi painetuksi jumaluuden sinettiin.” (s. 106) Jumalallistuminen
eli theosis on raamatullinen ja varhaiskirkollinen oppi, jonka
painottamisesta ortodoksit ovat pitäneet erityisesti kiinni. Jo 2.
Pietarin kirjeessä opetetaan Kristuksesta: ”Näin hän on meille
lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla
pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden
vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.” (2.
Piet. 1:4) Athanasioksen Suuren (295-373) theosis-periaate kuuluu:
”Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi jumalallistua” tai
oikeammin ”tulla jumalaksi”. Lienee sanomattakin selvää</span><span style="font-style: normal;">
(paitsi ehkä mormoneille?), </span><span style="font-style: normal;">ettei
kyse ei ole palvottavaksi epäjumalaksi muuttumisesta. Näkisin, että
kysymys on pikemminkin välittömän hellän ja läheisen suhteen
muodostumisesta ainoaan todelliseen Jumalaan. Tällaista olotilaa
kuvastaa se, mitä Athanasios sanoo Marialle: ”Sillä kerubit
kantavat Jumalan valtaistuinta, mutta sinä pitelet Jumalaa omissa
käsissäsi. … Sillä serafit peittävät kasvonsa siivillään
kykenemättä katsomaan täydellistä kirkkautta, mutta sinä et
ainoastaan katso hänen kasvojaan, sinä hellit niitä ja annat
rintaasi hänen pyhälle suulleen.” (s. 119) Andreas Kreetalaisen
(s. n. 660) mukaan Marian syntymästä alkoi maallistuneen
ihmisluonnon jumallistuminen (s. 315).</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Jumalansynnyttäjän
ilmestysjuhlan eli Marian ilmestyspäivän (25.3.) homilian anonyymi
kirjoittaja lausuu taas Marialle näin: ”Ei sinua nostettu
taivaaseen, vaan maan päällä pysyen sinä vedit puoleesi Taivaan
Herran ja maailmankaikkeuden Kuninkaan.” (s. 138) Tämän
jumalallisen, aivan ainutlaatuisen ja yksilöllisen kohtaamisen
tähtäyspiste on kuitenkin </span><i>koko</i><span style="font-style: normal;">
ihmiskunnan lunastus, jotta Marian erityisasema ei jäisi hänen
yksitysomaisuudekseen (lausuihan jo muuten Augustinus tähän
tyyliin: kukaan ei saa omia itselleen sitä, mikä kuuluu kaikille
yhteisesti). Pyhä Epifanios (k. 403) opetti luomiskertomuksen
pohjalta, että Herra muovasi itselleen ruumiin Mariasta –
neitseellisestä maasta – ja Kirkko rakennettiin Kristuksen
kyljestä, jonka avaaminen ja veren ja veden valuminen oli
</span><i>ihmiskunnan lunastus</i><span style="font-style: normal;">
ja kirkon synty (s. 145). Siitä siis, että Vapahtaja sai Marialta
fyysisen olemuksensa, seurasi lopulta kaikille ihmisille Jumalan
lähelle pääseminen (kuten Marialle aluksi). Jo ennen ristiä Maria
itse asiassa uumoili lunastuksen hetkeä. Hänhän aloitti Kristuksen
julkisen toiminnan pyytämällä häntä muuttamaan veden viiniksi
Kaanan häissä, joissa viini oli lopussa (ks. s. 156, Theodoros
Mopsuestilainen). Kristus tiesi, että hänen hetkensä ei ollut
tullut, mutta Maria silti uskoi hänen toteuttavan merkin. Minusta on
iloisen paradoksaalista, että neitsyt-äidin esirukousten kautta
Kristus pyhitti tavallisen avioliiton merkityksen (Joh. 2: 1-12).
Vaikka risti ja ylösnousemus eivät olleet tapahtuneet, häiden ilo
heijastaa pääsiäisen lunastuksesta seuravaa Karitsan ja koko
luomakunnan eskatologista yhtymistä. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Hieronymuksen
(k. 419) mukaan Maria on naisten joukossa sama kuin pääsiäinen
juhlien joukossa (s. 178). Vaikka kirkkoisä pyrkinee ilmaisemaan
tällä Marian pyhyyttä ja ainutlaatuisuutta, voi ajatusta luodata
syvemmällekin. Ambrosius Milanolainen (k. 397) selittää tällä
tavoin, mitä Marian sisällä tapahtui ristin juurella: ”Kun
apostolit pakenivat, Maria seisoi ristin edessä ja katseli hellästi
Poikansa haavoja </span><i>odottaen</i><span style="font-style: normal;">,
ei Poikansa kuolemaa, vaan </span><i>maailman pelastusta</i><span style="font-style: normal;">.”
(s. 168)</span><span style="font-style: normal;"> Tällaista
ajatusta vasten ei olekaan ihme, että oli olemassa käsitys, jonka
mukaan Maria odotti Poikansa haudallakin hänen ylösnousemustaan.
Jumalanäitiä ei tarvinnut evankeliumeissa erikseen mainita niitten
naisten joukossa, jotka tulivat haudalle (eihän myöskään äidin
läsnäolo Poikansa suurimmassa ihmeessä lisää asian objektiivista
uskottavuutta). Kun kerran Marian kohdussa ”vapautuskirjamme
laadittiin” (kuten ylistää Proklos Konstantinopolilainen, s.
200), kun kerran hän oli näin intiimissä yhteydessä pelastuksemme
lähtökohtiin, ei ole järjetöntä ajatella, että Maria näki
ennalta sen toivon, jonka varassa maailmankaikkeus on. Minun nöyrästä
mielestäni hän, hän todella tiesi Poikansa tekojen johtavan
apokatastasikseen, kaiken ennalleen asettamiseen. Lunastuksen toivon
varmistaa se, että siihen liittyvät asiat tapahtuvat ilman omia
ansioitamme. Augustinusta selittäen Serafim kirjoittaa: ”Se armo,
joka tekee ihmisestä kristityn, on samaa armoa, joka teki Marian
lapsen Kristukseksi hänen siitessään ja tullessaan ihmiseksi.”
(s. 181). Ennen mitään tekoja!</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><u><b>Neitsyyden
pysyvä merkitys</b></u></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Maria
on kaikkien aikojen ainoa luotu, joka on kontribuoinut jotain Pyhään
Kolminaisuuteen, Serafim kuvaa Hesykhios Jerusalemilaista selittäen
(s. 217). Jumalan ikuinen Poika nimittäin sai ruumiillisen
olemuksensa häneltä. Mutta ei siinä kaikki – Pyhä Henki tuli
Mariaan ja Isä valitsi ja varjosi hänet. Nämä ja kaikki edellä
mainitut Mariaan liittyvät teologiset tosiasiat ovat hämmästyttäviä
ja hätkähdyttäviä. Niitten pitäisi saada kaikki kristityt
kiinnittämään huomiomme Mariaan kaikessa hänen nöryydessään ja
pyhässä tavanomaisuudessaan ja siihen, mitä hän elämällään ja
olemisellaan (ja rukouksillaan ja sanoillaan) voi meille opettaa.
Toisaalta Marian asema on niin ainutlaatuinen, että ehkä kateudesta
emme halua antaa hänelle merkittävää sijaa. Se, mikä tekee
yhteisön jäsenestä erityisen, korottaa kuitenkin kaikkein eniten
koko yhteisön kunniaa – näin on myös Marian ja kirkon suhteen
(s. 184, Augustinuksen ajatusta). </span><span style="font-style: normal;">Se,
mikä kirkon varhaisen opetuksen mukaan erityisesti nousee Marian
esimerkistä suuntaviivaksi, on neitsyyden keskeinen asema
kristillisessä vaelluksessa. <br /><br />Mikä ihme neitsyys? Neitsyys
on ensinnäkin positiivinen oikeus ja olotila. Näin on esimerkiksi
silloin, kun neitsyys kuuluu olennaisena osana ikään,
elämäntilanteeseen tai omaan valintaan. Neitsyys ei kuitenkaan
tarkoita pelkästään olemista ilman seksiä. Kristilliseltä,
syvemmältä katsantokannalta neitsyys on sisäistä ja toimivaa
eheyttä, voimaa ja puhtautta. Neitsyys on sitä, että elämä on
kaikessa täyteydessään ja toivossaan tässä ja nyt, ei vain
tulevan elämän saamisessa, lisääntymisessä (ja siihen
liittyvässä luonnollisessa vietissä). Näin ollen ei tarvitse
asettaa arvoasetelmissa vastakkain aviollista elämää ja
neitsyyttä, niin kuin lännen kirkoissa on käynyt: joko niin, että
munkin ja nunnan elämä kohotetaan arvoon arvaamattomaan, tai niin,
että avioliitto on aluksi perusoletus ja lopulta käy kalpaten: maallistuneessa
yhteiskunnassa neitsyyttä pidetään halveksittavana tai itseään
oudosti kieltävänä olotilana. Ihmisen epätäydellisyydestä ja
peruskykenemättömyydestä olla tyytyväinen tämänhetkiseen
olemiseensa on tullut normi ja jopa ideaali. Neitsyys on haudattu. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;"><br />Kristinuskon
lähtökohdat ovat kuitenkin siinä, että Vapahtajamme äiti neitsyt
Maria on täynnä armoa (Luuk. 1: 28). Jaakob Sarugilaisen
mariologiaa kuvatessan Serafim kirjoittaa: ”Mariassa ihmisluonto,
koko ihmiskunta ottaa vastaan Jumalan.” (s. 251) Se rauha, jonka
olemme Marian kautta saaneet, on uskoa, nöyryyttä ja elämää
tuottavaa neitsyyttä. Kaikki tämä on lahjaa, tavallista elämää.
Mutta juuri tavallisen ihmisen, nuoren Marian kautta, jotain aivan
ihmeellistä on tapahtunut. Proklos Konstantinopolilainen (k. 446)
ylisti Mariaa jo unohdetun ”neitsyyden juhlan” merkeissä näin:
”Syy, miksi olemme kokoontuneet tänne tänään, on pyhä
Jumalansynnyttäjä (</span><i>Thetokos</i><span style="font-style: normal;">)
Neitsyt Maria: neitsyyden turmeltumaton aarreaitta, toisen Aadamin
hengellinen paratiisi, (Kristuksen) luontojen yhteenliittymisen
työpaja, pelastavan vaihtokaupan tori; hääkammio, jossa Sana
saatettiin yhteen lihan kanssa; elävä pensas, jota jumalallisen
syntymän tuli ei polttanut; todellinen kevyt pilvi, joka kantoi sen,
joka ruumiissan seisoo kerubien yllä...” (s. 194)<br /><br />Mariaa
tuleekin ylistää niiden armollisten ja vapauttavien arvojen tähden,
jota hän Poikansa kanssa edustaa (olihan Jeesukin toki elämänsä
Jumalalle omistanut lempeä neitsyt!).</span><span style="font-style: normal;">
Marian merkitystä kuitenkin korostaa kaksi yllättävää asiaa: hän
on pelkkä ihminen, päinvastoin kuin ikuinen Poikansa, ja hän
tarvitsi pelastusta, kuten kuka tahansa meistä. Nämä asiat
viittaavat siihen, että me syvästi apua tarvitsevina ihmisinä
voimme luottaa Kristuksen tuomaan vanhurskauteen. Tämä on sitä,
että (vaikka mitä tapahtuisi tai miltä tuntuisi) kaikki on Isän
Jumalan edessä hyvin.</span><span style="font-style: normal;">
Jumalaa ei tarvitse sovittaa, mutta juuri Marian Poika on tuonut
sovinnon meidän sydämiimme kaiken keskellä. </span><span style="font-style: normal;">Niin
kuin Ildefonsus Toledolainen (syntynyt n. 617) julistaa: ”Tämän
Neitseen ansiosta kaikki ovat nähneet Jumalan pelastuksen. Kiitos
tämän Neitseen, kaikki maan ääret ovat katuneet ja kääntyneet
takaisin Herran puoleen.” (s. 292)</span><span style="font-style: normal;">
Parannus ja paraneminen ovat vallitsevaa olotilaa. Ja näin siksi,
että Maria nousi lähemmäksi Jumalaa kuin on edes mahdollista,
sillä hänessä tapahtui se, mikä on mahdotonta (s. 287). Kaikessa
vapaudessaan Jumalansynnyttäjä on ensimmäinen niin äitien kuin
neitsyidenkin keskellä – kaikkien keskellä, jotka tarvitsevat
voimakasta vakautta ja syvää hellyyttä.</span></p>
<div id="sdfootnote1">
<p class="sdfootnote"><a class="sdfootnotesym" href="#sdfootnote1anc" name="sdfootnote1sym">1</a>Vrt.
jo Irenaios Lyonilaiseen (k. 202): ”Mitä Eeva sitoi epäuskollaan,
sen Maria päästi vapaaksi uskollaan”. (s. 63)
</p>
</div>
<div id="sdfootnote2">
<p class="sdfootnote"><a class="sdfootnotesym" href="#sdfootnote2anc" name="sdfootnote2sym">2</a>https://www.ort.fi/kirkkovuosi/jumalansynnyttaejaen-neitseen-marian-temppeliintuomisen-juhla</p>
</div>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-59780013822333218162021-09-09T16:25:00.005+03:002021-09-09T16:26:24.690+03:00Häpeilemätön kiitos<p><span style="font-size: large;"><b><u>"Häpeilemätön kiitos"<br />Saarna viikkomessussa Helsingin tuomiokirkossa 9.9.2021 <br /></u>Petri Samuel Tikka<br /></b><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-oV9RUbHlCNg/YToLJBlfkiI/AAAAAAAACgs/ukfOZ7QBRNcB0PkPrZg9dwU0fhnlRd3ngCNcBGAsYHQ/s326/holy-trinity.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-size: large;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="326" height="314" src="https://1.bp.blogspot.com/-oV9RUbHlCNg/YToLJBlfkiI/AAAAAAAACgs/ukfOZ7QBRNcB0PkPrZg9dwU0fhnlRd3ngCNcBGAsYHQ/w320-h314/holy-trinity.png" width="320" /></span></a></div><span style="font-size: large;"><br /></span><p></p><p><span style="font-size: large;">1. Tess. 5:16–24</span></p><p><span style="font-size: large;"><i>Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta.</i></span></p><p><span style="font-size: large;"><i>Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.</i></span></p><p><span style="font-size: large;"><span><br />Tämän viikon aihe on kirkkovuodessa
kiitollisuus</span><span>. Suomalainen sananlasku kuuluu, että lopussa seisoo
kiitos. Raamattu maalaa meille tähän vertautuvat valtavat näkymät
siitä, mikä meitä odottaa. Jopa kaikki ihmiset, kaikki koskaan
eläneet ihmiset, kiittävät. He tekevät näin vapaasti, ilman
pakkoa, ilman pelkoa, Pyhän Hengen ilossa, inspiroituina,
vapautettuina. Jokaisen kieli kiittää Jeesusta.<br /></span><span><br />Kirjoitan
itse väitöskirjaa siitä, kuinka Kolminaisuus johtaa kaikkia
ihmisiä luokseen palavassa rakkaudessaan, kärsimyksemme voittaen.
Mutta miten lopussa voi seisoa kiitos? Viime aikoina tutkimuksessani
olen tullut siihen tulokseen, että lopussa Pyhä Henki innoittaa
meidät näkemään, vahvistaa meille sen, että me olemme kauniita.
Me olemme arvokkaita. Meitä tarvitaan. Kun häpeä poistuu, voimme
häpeilemättömästi kiittää Jumalaa itsestämme ja kaikista
muista ihmisistä.</span></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-IzhgJmNPabg/YToLEfThWYI/AAAAAAAACgo/Ma6mNhu5r5owQRIEe3s0zfsjobXXeETdACNcBGAsYHQ/s1280/20191228_144524.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-size: large;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-IzhgJmNPabg/YToLEfThWYI/AAAAAAAACgo/Ma6mNhu5r5owQRIEe3s0zfsjobXXeETdACNcBGAsYHQ/s320/20191228_144524.jpg" width="180" /></span></a></div><span style="font-size: large;"><br />Jos lopussa seisoo kiitos, mitä
tapahtui aluksi? Mihin Aadam ja Eeva lankesivat? Ensimmäinen ja
perinteinen vastaus on tietysti: syntiin. Tämä ei kuitenkaan ole
koko totuus. Raamatun alkulehdiltä voi nähdä, että nämä
ensimmäiset ihmiset, ihmisyyden ikään kuin prototyypit, eivät
tunteneet häpeää alastominakaan. Lankeemus johtii siihen, että he
peittivät itsensä ja pelkäsivät omaa Luojaansa. Omanarvontunne
katosi – ei siksi, että me olimme vielä pahoja, vaan siksi, että
me meitä huijattiin ja me erehdyimme. Yritimme itse vahvistaa
kauneuttamme, joka oli jo totta.<br /><br />Meidän ihmisten elämää
ajaa niin usein syvältä lähtevä häpeä, omanarvontunteen puute,
itsemme todistamisen tarve. Häpeä johtaa pelkoon, pelko
suojautumiseen, suojautuminen epäluuloon ja lopulta vihaan, siihen
syntiin, eroon toisista. Synti ei ole kuitenkaan aluksi, eikä syytös
ole kaiken takana. Aluksi on lamaannuttava erehdys, usko siihen, että
me olemme huonoja.<br /><br />Tämän kaiken on Jeesus tullut
kumoamaan. Hän on Sana, joka sanoo: sinä olet rakas, arvokas,
tärkeä, hyvä, taitava, välttämätön. Hän on se sama Sana, joka
on luonut meidät, Sana, joka sanoi: tulkoon pimeyteen valo. Häpeä
peittää sen kirkkaan totuuden, joka on Jeesuksessa: meidän
äärettömän arvomme. Se, että saamme syntisinä syntimme
anteeksi, ja se, että me olemme todella kauniita, eivät kumoa
toisiaan. Synti saa voimansa siitä, että unohdamme Pyhän Hengen
inspiroiman päämäärämme: kasvun kohti kauneutta, joka on
uskollista, kohti yhdistävää harmoniaa.<br /><br />Seurakunnan
tarkoitus on siinä, että toisiamme tukien ja rohkaisten voimme elää
todeksi sitä, että Jeesus antaa meille uuden sydämen, kauniiksi
luodun sisimmän. Toisiamme kannustaen ja kiittäen ja armahtaen
voimme helpommin uskoa siihen päämärään, joka odottaa meitä.
Lopussa kiitos seisoo, vapaus, yhteys. Me olemme kauniita,
seurakuntana, yhdessä. Sen tietää Jumalan Pyhä Henki, joka johtaa
kaikkia ihmisiä yhteen ja samaan, yhdistävään
omanarvontuntoon.<br /><br />Laulan tekemäni laulun: ”Kun Pyhä Henki
on meissä, me voimme uskoa, me voimme toivoa, me voimme rakastaa,
sillä tiedämme, että kaikki käy hyvin.”</span><p></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-90708269680003751102021-08-25T17:19:00.011+03:002021-08-25T17:38:33.821+03:00Astui alas tuonelaan: kirja-arvio<p><b><span style="font-size: large;"><span>Esko Miettinen: ”Astui alas tuonelaan: Uskontunnustuksen vaikea kohta avautuu” (2021, Väyläkirjat)<br /></span><span>Arvio kirjasta, Petri Samuel Tikka</span></span></b></p><p><b><span style="font-size: large;"><br /></span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Lr_S05iQ9ac/YSZRVMXyjeI/AAAAAAAACf4/-kYjQBjhxCAhEb7YsJBACaASAQO1vcuRQCNcBGAsYHQ/s2015/220216800_223965519588030_8536589814728409716_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-size: large;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1515" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-Lr_S05iQ9ac/YSZRVMXyjeI/AAAAAAAACf4/-kYjQBjhxCAhEb7YsJBACaASAQO1vcuRQCNcBGAsYHQ/w301-h400/220216800_223965519588030_8536589814728409716_n.jpg" width="301" /></span></a></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="font-size: large;"><br /></span></b></div><p></p><p><span style="font-size: large;"><span><span>Kohtasin äskettäin sattumoisin Hämeenkylän taidekirkossa ystäväni Esko Miettisen, jolta vastikään on ilmestynyt teos, jota tässä nyt hieman käsittelen. Hän lähetti minulle ja vaimolleni Katielle teoksensa. Olen aiemmin keskustellut Miettisen kanssa sen teemoista, muttta kirjan varsinainen teksti on minulle uutta. Luin kirjan aika pitkälti vaimoni ja minun matkallamme Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon. Liuta keskiaikaisia kivikirkkoja ja muutenkin saariston mielikuvitusta herättävä maisemasto sopivat kuin nakutettu Miettisen kirjan tunnelmiin. Kirja liittyy myös osaltaan omaan tutkimustyöhöni toivon tiimoilta. Lyhyesti: suosittelen tätä kirjaa vahvasti.<br /></span><span><br />Esko Miettinen on kirjoittanut fantasiakirjallisuutta ja teologiaa käsittelevät teokset Velhot, örkit, sankarit – Johdatus fantasian maailmaan (2004) sekä Velhon uskontunnustus (2008). Lisäksi hän on kirjoittanut Taivaallisia vieraita: Kristillinen enkeliperinne Suomessa (2012). Tämän tuonelakirjan </span></span><span>päällimmäinen anti itselleni liittyy edellisiinkin kirjoihin. Tässä on kuvataiteeseen, mytologiaan ja myöskin fantasiaan kytkeytyviä pohdintoja ja niiden tuomaa merkitysulottuvuutta. Kirjan kuvituksena on pohjoismaista ja erityisesti suomalaista kuvataidetta, joka kuvaa Kristuksen tuonelan matkaa. Kirkon vanhasta perinteestä nousee ajatus voitokkaasta Kristuksesta, joka murskaa säpäleiksi helvetin portit ja vetää ihmisiä vankilasta pois. Kuitenkin tällaista nykyaikainen ajattelumme pitää mytologisena ja siksi jotenkin valheellisena. Tästä lähtee liikkeelle kirjan mielikuvitusta kiehtova ja nykyistä maailmankuvaammekin kriittisesti tarkasteleva matka.</span></span></p><p><span style="font-size: large;"><span><br />Miettistä ei esimerkiksi miellytä nykyuskovaisten tavanomainen Jeesus-puhe, jossa Jeesus arkipäväistyy, tulee samaistuttavaksi. Itselläni on hyvin samanlaisia tuntoja. Miettinen maalaa kuvan, jossa Jeesuksen Kristuksen, itsensä Jumalan, laskeutuminen manan majoille on kiehtova ja merkityksellinnen juuri sen syvyysulottuvuuden, ”mytologisuuden”, takia. Arkipäiväisyys on kaukana. Jumala laskeutuu maailmaan, jossa tunne, tahto, mielikuvat, käsitteet, kaikki ovat ikään kuin eriytymättömiä. Tapahtuma menee arkijärkemme ulkopuolelle. Se ei tarkoita sitä, että se ei olisi totta, vaikka vaatisikin totuttelua, suunnan muutosta, materialistiselle ajattelullemme. <br /></span><span><br />Toisaalta Miettinen antaa aina ymmärtää, kuinka tuonelan matka kuin muutkin kristinuskon nykyiseen maailmankuvaamme sopimattomat virikkeet voivat tuoda nykyihmisille, joita esimerkiksi idän uskonnot, New Age tai ihan vain fantasia kiehtovat, hedelmällisiä ja kristinuskon omista lähtökohdista kumpuavia yhtymäkohtia henkiseen todellisuuteen. Ei tarvitse aina mennä puusta pidemmälle: kristinuskossakin (!) löytyy puhuttelevaa asiaa ja merkitysulottuvuutta. Samoja perusteluita Miettisellä on edellisissä kirjoissaan: enkeleitä ei tarvitse siirtää lastenkamariin, ja fantasia puhuu kristinuskon mytologisen ulottuvuuden tarpeesta. (Toinen, oma esimerkki: meditaatio tunnetaan kristillisessä perinteessä.) <br /></span><span><br />Tällaisen ei-opillisen syväluotauksen lisäksi itse muodostin taas opillisena antina kirjasta sen, että Kristuksen tuonelan matka vaatii kaikkina aikoina maailmankuvan tarkistusta. Näin oli myös silloin, kun siitä puhuttiin alkukirkossa. Miettinen kuvaa, kuinka gnostilaisten mielestä maanpäällinen maailmamme on oikeastaan alin tuonela, pahin mahdollinen olotila. Gnostilaisuus oli äärimmäisen henkistynyt ajattelutapa, jossa tämä meidän luotu, fyysinen maailmamme on paha. Tuonelaan laskeutuminen siis tavallaan puolustaa tämän Jumalan maailman hyvyyttä, normaalin elämän positiivisuutta. <br /></span><span><br />Nykyään taas tuonelaan laskeutuminen painottaa Miettisen mukaan sitä, että on olemassa ruumiin lisäksi myös sielu. Ei ole vain sitä, mitä silmillän näkee. Jos ei olisi sieluja, ei Kristus olisi hengessään voinut laskeutua sielujen keskuuteen ja julistaa siellä evankeliumia. Voisi sanoa, että sielun olemassaolo tarjoaa tason kokea yhteyttä yli rajan – rukousyhteyttä, toivoa, tuonelaan asti, taivaaseenkin. Tähän tuo lisämerkitystä kirjailijan pohdinnat hänen vaimonsa kuolemaan liittyen. <br /></span><span><br />Voisi näihin liittyen summata, että tuonelaan laskeutuminen suojelee yllättävästi kristinuskoa sekä liialta henkistymiseltä että liialta materiaalisuudelta. Yksinkertaisesti: Tämä elämä on tärkeä, niin myös tuleva.<br /></span><span><br />Vyyhtiin liittyy myös se, mitä ajatella kaikkien pelastumisen toivosta, jota itse tutkin väitöskirjastyössäni. Miettinen miettii monesta eri suunnasta, kuinka suurta osaa ihmiskunnasta ja keitä kaikkia Kristuksen työ tuonelassa käytännössä koskettaisi. Vähintäänkin se koskettaa vanhan liiton pyhiä, enimmillään koko ihmiskuntaa, niitä, jotka ottavat vastaan Kristuksen tarjoaman mahdollisuuden kääntyä tuonelassa. Näin avautuu mahdollisuus rukoilla kuolleiden puolesta – lopputulos ei ole lukkoon lyöty ennen Kristuksen tulemista ja viimeistä tuomiota. Näitä ja muita asioita Miettinen pohtii eri suomalaisten teologien, ortodoksisen kirkon teologian sekä kuuluisan katolisen, kaikkien pelastumisen mahdollisuutta pohtineen katolisen teologin Hans Urs von Balthasarin kautta. <br /></span><span><br />Lisäksi Miettinen tuo esille kuuluisan kirkkoisän Origeneen, jota Miettinen tulkitsee tavalla, jossa viimeisellä tuomiolla eikä ruumiin ylösnousemuksellakaan ole asiaa. Origenes uskoi purgatoriseen eli puhdistavaan helvettiin. Miettinen hylkää origenismin ja sitä myöten ilmeisesti kaikkien pelastumisen varmuuden siksi, että siinä hylätään uskontunnustuksessa mainittuja asioita. Tärkeänä nyanssina voinee kuitenkin kommentoida, ettei kaikkien ihmisten lopullinen pelastuminen eikä puhdistava helvettikään edellytä viimeisen tai minkäänlaisen tuomion hylkäämistä eikä kuolleiden ylösnousemuksen unohtamista. Kysymys on siitä, mikä viimeisellä tuomiolla lopulla painaa enemmän: Kristuksen oma lunastustyö, hänen verensä voima (jos sallitaan taas maailmankuvaamme sopimaton ilmaisu), vai meidän hyvin hatarat tekomme ja valintamme? Vapaus on välttämätömyys, kyllä - ketään ei pakoteta – mutta moni teologi on perustellut jo Origeneesta alkaen, että meidän vapautemme ei ole ristiriidassa toivon kanssa (tästä seikasta ei riitä aikaa tähän arvioon, ks. lisää <a href="https://petritikka.blogspot.com/2019/11/suurempi-toivo.html">täältä</a>).<br /></span><span><br />Joka tapauskessa (viimeisen) tuomion ja kaikkien pelastumisen suhteesta on kirjoitettu paljonkin. Ohi mennen mainiten esimerkkeinä seuraavat väitöskirjat: Jürgen Moltmannin teologian tuomioajattelun vähäisyyttä mm. peilaileva Nicholas Ansellin ”The Annihilation of Hell” sekä asiaa perusteellisesti tarkasteleva James M. Matarazzo Jr. ”The Judgement of Love”. Relevanttina esimerkkinä on myös 1700-luvun luterilainen universalisti Georg Klein-Nicolai, jonka mukaan toisia helvettiin tuomitsevat kokevat ikuisen rangaistuksen tilana, josta he eivät usko pääsevänsä pois. Heidän hylkäyksensä liitetään kuitenkin Kristuksen hylätyksi tulemiseen ristillä (”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut”). Puhdistavaa poispääsymekanismia ei kuvailla. Toivo on – mutta se on vain Kristuksen kärsimyksessä ja Jumalan omassa olemuksessa ja päätöksessä.<br /></span><span><br />Eli siis ei tarvitse olla origenisti ja uskoa vähittäiseen pelastuskehitykseen (puhdistumiseen) uskoakseen, että Jumalalle on kaikki mahdollista pelastusasioissa. Omassa väitöskirjatyössäni kaikkien pelastumisen perusteet eivät liity niinkään ihmisen muutosmahdollisuuksiin, vaan Kolminaisuuden ominaisuuksiin (hänen muuttumattomuuteensa ja rakkauteensa) ja pelastustyöhön. Tästä voisin antaa oikeastaan tuonelaan laskeutumiseen liittyvän selvennyksen Miettisen kuvailemista lähtökohdista rakentaen. Miettinen kuvaa, kuinka toisaalta perinteessä Kristus laskeutuu alas voitokkaana ja ikään kuin kärsimyksen jo ristille taakseen jättäneenä; toisaalta nykyteologiassa Kristus kuvataan tuonelaan mennessä inhimillisenä, yksinäisyydessä vaeltavana hahmona. Miettinen ei sovita näitä kuvia ymmärtääkseni yhteen. Se olisikin vaikea tehtävä, johon voin vain antaa lievää näkökulmaa. <br /></span><span><br />Oman väitöskirjani perusteella voisi kuitenkin olla seuraavasti. Käsittelen väitöskirjassani enemmän ristiä ja ylösnousemusta, mutta sama logiikka pätisi tuonelaan astumiseen. Oma perusargumenttini lähtee liikkeelle siitä, että Kristus on toisaalta kärsimyksen ylittävä (impassiibeli) ja näin olemukseltaan ja tunteiltaan muuttumaton (pelkästään hyvä ja iloa täynnä); toisaalta hän on meitä kärsimyksiinkin asti yhteyteensä haluava. Nämä ristiriitaiselta näyttävät kuvat tulevat yhteen siinä, että Pyhä Henki, Isän ja Kristuksen rakkauden Henki, antaa edellytykset vapaudelle, jossa yhteys Jumalaan (eli usko) syntyy. <br /></span><span><br />Tästä voisi sitten muodostaa seuraavanlaisen kuvan tuonelaan astumiseen liittyen. Kristus pyrkii saamaan yhteyden tuonelan ja helvetin alimpiin asukkaisiin. Hän tulee yksinäiseksi, yksinäisemmmäksi oikeastaan kuin me edes voimme, jotta hän kokisi meidän pahimman tilamme syvemmin kuin me itse edes voimme. Tällainen sillan luova, myötätuntoinen rakkaus tulee Pyhän Hengen voimana, uutena vapautena, tuonelaan. Yhteydellä on viimeinen ja merkityksellisin sana, yksinäisyydessä, synnin alhoissa, harmaassa kauhussa.<br /></span><span><br />Suosittelen kaiken kaikkiaan Miettisen kirjaa, sillä ainakin omalla kohdallani se pisti ajatukset pyörimään, kuten huomata saattaa. Kirja antaa, mitä lupaa: tuonelaan laskeutumisen merkitykset avautuvat monelta eri kannalta. Hämäryyteen tulee valoa, Kristus itse. Miettinen on toteuttanut hyvin tehtävänsä, johon hän on pyrkinyt. <br /></span><span><br />Tästä arviosta jäi vielä pois tärkeä asia, mutta jätän sen ”lyhyemmästä virsi kaunis” -periaatteen vuoksi pois: ylösnousemuksen yhteisöllisyys. Me nousemme Kristuksen kanssa kuolleista, ruuminemme sieluinemme, pelkkä yksilöllinen hurskaus saa jäädä taakse. Tällaista yhteisöllistä toivoa Miettinen meille rakentaa. Olkaamme osa sitä, omalta paikaltamme. </span></span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-6944599120133550822021-08-22T17:09:00.001+03:002021-08-22T17:09:20.378+03:00Jeesus, koko ihmiskunnan parantaja<p><span style="font-size: large;"><b>Jeesus, koko ihmiskunnan parantaja</b><br />Saarna Pitäjänmäen kirkossa Toivo-messussa 22.8.2021 <br />13. su helluntaista, ”Jeesus, parantajamme” <br /><i>Petri Samuel Tikka<br /><br /></i></span></p><p class="bible-place" style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: "Open Sans", sans-serif; line-height: 1.3125rem; margin: 10px 0px 15px;"><span style="font-size: large;">Saarnasin tämän lukukappaleen pohjalta: 2. Kun. 5:1–15</span></p><div class="bible-text" style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 16px;"><p style="box-sizing: border-box; font-size: 0.875rem; line-height: 1.3125rem; margin-bottom: 1rem; margin-top: 0px;"><span style="box-sizing: border-box;"><i>Toisesta kuninkaiden kirjasta, luvusta 5</i></span></p><p style="box-sizing: border-box; font-size: 0.875rem; line-height: 1.3125rem; margin-bottom: 1rem; margin-top: 0px;">Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman oli arvossa pidetty mies ja kuninkaansa suosiossa, sillä Herra oli käyttänyt häntä aseenaan pelastaessaan Syyrian sen vihollisilta. Naaman oli mahtava soturi mutta sairasti spitaalia. Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi. Tyttö sanoi emännälleen: ”Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista.” Naaman meni kuninkaansa puheille ja kertoi, mitä israelilaistyttö oli sanonut. Syyrian kuningas sanoi: ”Mene vain sinne, minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle.” Niin Naaman lähti ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta sekeliä kultaa sekä kymmenen juhlapukua.<br style="box-sizing: border-box;" /> Naaman vei Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa sanottiin: ”Tämän kirjeen tuo sinulle palvelijani Naaman. Olen lähettänyt hänet luoksesi, jotta parantaisit hänet spitaalista.” Luettuaan kirjeen Israelin kuningas repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Olenko minä muka Jumala, jolla on elämä ja kuolema vallassaan, kun hän lähettää spitaalisen minun parannettavakseni! Hän selvästikin vain hankkii riitaa kanssani!”<br style="box-sizing: border-box;" /> Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli repäissyt vaatteensa, hän lähetti sanomaan kuninkaalle: ”Miksi repäisit vaatteesi? Lähetä tuo mies minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta.” Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: ”Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve.” Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: ”Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini. Eivätkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiä paremmat! Yhtä hyvin minä voin peseytyä ja puhdistua niissä!” Hän kääntyi vihoissaan takaisin ja lähti pois.<br style="box-sizing: border-box;" /> Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: ”Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!” Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.<br style="box-sizing: border-box;" /> Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi.”<br /><br /></p></div><p><span style="font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-2KGkhcnWOP0/YSJZ4Ztt4vI/AAAAAAAACfY/fkQP7wQpaUEixE43P0fpK36wgIr8930NgCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1286" data-original-width="640" height="640" src="https://lh3.googleusercontent.com/-2KGkhcnWOP0/YSJZ4Ztt4vI/AAAAAAAACfY/fkQP7wQpaUEixE43P0fpK36wgIr8930NgCNcBGAsYHQ/w318-h640/image.png" width="318" /></a></span></div><span style="font-size: large;"><br /><br />Jeesus on koko ihmiskunnan parantaja. Saarnassani tänään kaiken läpi teemana kulkee radikaali mutta jo alkukirkossa ylläpidetty toivo, että yksin Kolminaisuuden tähden jokaisella koskaan eläneellä ihmisellä on toivo. Käsittelen ensin tämän pyhän Vanhan testamentin lukukappaletta ja sen radikaalia luonnetta, joka tuo toivoa kaikille kansoille. Viholliskansan sotilasjohtaja ei saanut vain ruumiin parannusta, vaan ennen kaikkea uskon. Liitän nämä ajatukset Kolminaisuuden ristiin, jolla Jeesus antoi Henkensä tuodakseen parantavat vedet kaikille kansoille. Lopuksi annan käytännön sovelluksia elämäämme. Toivo eheyttää ja auttaa jaksamaan. Niin ihmissuhteissa kuin maailman rauhan ja uskon suhteen voimme tarrautua toisenlaiseen tulevaisuuteen, jonka Pyhä Henki kirkastaa. <br /><br /><u>Vihollinen paranee</u><br /><br />Vanhan testamentin lukukappaleen radikaali luonne menee helposti ohi. Siinä syyrialainen sotilaskomentaja kääntyy uskomaan Israelin Jumalaan parannuttuaan ihotaudista. Merkille pantavaa tästä tekee se, että Syyria ja Israel olivat tuolloin 800-luvulla ennen Kristusta jatkuvasti sodassa. Tämän takia Israelin kuningas ei voinut uskoa, että yksi viholliskansan suurimmista kenraaleista haluaa rehellisesti jotakin vastapuolen valtionpäämieheltä. Kuningas piti parannuspyyntöä provokaationa. Oman lisänsä asiaan saattaa tuoda se, että spitaalia on pidetty usein Jumalan rangaistuksena sille, joka ei suostu myötätuntoon. Naaman pettyy ja päättää, että oman maansa joet ovat varmasti yhtä hyviä. Rajamuurit jäävät paikoilleen. <br /><br />Profeetta Elisa kuitenkin kuulee tapahtuneesta. Oikeastaan hänen luokseen olisi pitänyt alun alkaen mennä. Koko tapahtumaketju oli lähtenyt liikkeelle nuoresta israelilaistytöstä, joka oli kuullut Elisan ihmeteoista. Nimi ”Elisa” tarkoittaa muuten ”minun Jumalani on pelastus”. Tyttö tiesi, että Jumala pystyy pelastamaan ja parantamaan. On silti merkillä pantavaa, että profeetta Elisa halusi välittää Jumalan parantavaa voimaa Naamanille, vihollisen sotapäällikölle. Elisa oli nimittäin kruunun palveluksessa, saman kruunun, joka taisteli Syyriaa vastaan. Elisan motivaatio oli kuitenkin selkeä. Syy oli se, että Naaman saisi uskoa, että Israelissa on profeetta. Profeetta on henkilö, joka puhuu Jumalan innoittamana. Elisa siis toivoi ja uskoi, että vihollisen edustaja saisi uskoa yhteen ainoaan Jumalaan, Luojaan. Tätä hän rukoili, ja rukous kuultiin.<br /><br />Jordanin vesi, johon Naaman kastautui, oli sama vesi, jonka kautta heprealaisten kansa oli tullut luvattuun maahan ja sitten valloittanut sen vihollisilta. Nyt vihollispäällikkö pääsi oikeastaan osalliseksi samasta siunauksesta kuin Jumalan kansa. Vihollinen oli osa luvattua maata, kastautuen sen rajajokeen. Parantuminen taudista Jordanin vesissä tarkoittaa näin pelastumista uuteen maailmaan, luvatun maan luvatuun rauhaan, vihollisuuksien hälvenemistä. Monella tapaa Naaman on ymmärrettävästi kiitollinen – uskosta, parantumisesta, uudesta toivosta. Elisa ei kuitenkaan suostu ottamaan vastaan kiitoslahjaa, jolla Naaman haluaa siunata profeettaa hänen työssään Jumalan valtakunnan hyväksi. Ainoa siunaus, joka Elisaa kiinnostaa, on Abrahamin siunaus: olla siunauksena kaikille kansoille.<br /><br />Eteemme piirtyy kaikkinensa kuva, joka poikkeaa siitä, mitä Vanhasta testamentista valitettavan usein opetetaan. Valittu kansa oli valittu kaikkia kansoja varten. Heprealaisessa uskonnossa ei ole kyse tiukasta ja rajaavasta lakihenkisyydestä, vaan armosta, joka kuuluu kaikille ihmisille. Luvatun maankin rajat ovat olemassa sitä varten, että ne laajenisivat ja sulkisivat sisäänsä kaikki. Jordan-virtakaan maan rajajokena ei sulje pois muita kansoja, vaan siunaa ne elävällä vedellä, pelastuksella ja uskolla, joka eheyttää kansojen suhteet. <br /><br />Naaman sai skeptisyytensä jälkeen uskon Jordan-virran vedessä. Tämä parantava vesi on oikeastaan ennakkokuva kasteen parantavasta vedestä. Kaste antaa uskon. Jordan-virrassa tapahtui myös Johannes Kastajan toimesta Vapahtajan kaste, kun tämä aloitti julkisen tehtävänsä maailman Vapahtajana. Jeesuksessa, Israelin lopullisessa kuninkaassa, kaikki kansat suljetaan pysyvästi mukaan luvattuun maahan. Hänen oli tarkoitus kantaa valitun kansan ja koko maailman synnit.<br /><br />Uutta testamenttia ei voi ymmärtää ilman edellistä Testamenttia. Suosittelen lukemaan kertomukset Elisasta toisesta kuninkaiden kirjasta. Niissä on monia yhtymäkohtia Jeesuksen toiminnalle. Sota vältetään monessa kohtaa. Parantumisia tapahtuu. Kaikki ei ole helposti ymmärrettävissä, mutta Jumalan sanassa on siunaus, joka innostaa tutkimaan. Toinen Raamatun kohta, mihin kannattaa itse asiassa aina palata, on Genesiksen alkuluvut. Sieltä käy ilmi, että Jumalan vuorelta Eedenistä virtaa elämän vedet, jotka siunaavat kaikkia kansoja, myös Israelin viholliskansoja, kuten Babylonia.<br /><br /><u>Jeesus Kristus parantaa maailman uskoon</u><br /><br />Meidän kannaltamme tuntuu ongelmattomalta, että jonkin kansan sotilasjohtaja kääntyisi toiseen uskoon. Meillähän on Suomessa uskonnonvapaus tallella, suurimmalta osin. Tuohon aikaan oli toisin: uskonto ja valtio olivat yhtä. Taistelut tapahtuivat eri jumalten nimissä, ja toisten kansojen temppelien hävittäminen kuului asiaan. Vastaavanlaista toimintaa on edelleen eri maissa, joissa uskonnovapautta rajoitetaan. Asia on hyvin ajankohtainen. Mitä jos tällaisessa maassa kenraali kääntyisi salaa kristityksi? Esimerkiksi Pohjois-Koreassa, Myanmarissa tai jopa Afganistanissa? Vaikka rukoilemme rauhan ja uskon leviämisen puolesta kaikkialla maailmassa, tällaista ihmettä on vaikea edes kuvitella.<br /><br />Kuitenkin Raamattu lupaa, että lopulta Jeesus, Messias, voittaa ja tuo kaikki uskoon ja luo rauhan maailmaan. Filippiläiskirjeen mukaan ”Jeesuksen nimi saa jokaisen polvistumaan taivaassa, maan päällä ja sen alla. Jeesus Kristus on Herra! Sen myöntävät vielä kaikki Isän Jumalan kunniaksi.” (Fil. 2:10-11, UT2020) Siksi monet kristityt kautta historian ovat uskoneet, että Jumalalle on kaikki mahdollista ja yksin Jeesuksen tähden kaikki saatetaan lopulta uskoon, kaikki nekin, jotka ovat ”maan alla” eli helvetissä ja kaikkein mahdottimimmassa tilanteissa. Niin kuin vihollispäällikkö parannettiin rituaalisesta epäpuhtaudesta ja saatettiin uskoon, samaan tapaan on käyvä kaikille maailman kansoille ja johtajille. <br /><br />Kaiken sodan ja pahuuden ja julmuuden kirous väistyy ja tilalle tulee usko, Jumalan tunteminen, joka kattaa Jesajan ennustuksen mukaan maailman kuin vedet. Meillä on vain ihmeellinen ennakkoesimerkki tästä Naamanin tarinassa. Kaikkein odottamattomimmat ja pahimmatkin ihmiset ovat armon alla ja toivon perillisiä Jumalan lunastamien kansojen osana. Näin on tosin vain yksin ristin ja Jumalan rakkauden tähden. Tuhoavat teot tuomitaan ja poistetaan. Jumala vihaa syntiä, joka erottaa ja tuhoaa, mutta rakastaa syntisiä, sillä hän rakastaa kaikkia ihmisiä, jotka on itse luonut.<br /><br />Jesajan kirja ennusti, että Israelin lopullinen kuningas kärsii kansansa puolesta ja että ”hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”. Tätä kohtaa luetaan kirkossa pitkänäperjantaina, ja sen ymmäretään viittaavan Jeesuksen kärsimykseen. Nimitys Kristus tarkoittaa voideltua kuningasta. Israelin kuninkaat voideltiin öljyllä. Kuningas, Messias, parantaa haavoillaan. Tästä näkökulmasta on oikeastaan ymmärettävää, ettei Naaman mennyt profeetan luo, vaan Israelin kuninkaan luo. Monessa muussakin kulttuurissa tunnetaan ajatus parantavasta kuninkaasta. On kuitenkin vain yksi kuningas, joka parantaa syvimmästä taudista, synnistä, ja pelastaa uskoon. Jeesus, oman pelastavan myötäkärsimyksensä kautta, parantaa iholle asti menevät haavat, kyvyttömyytemme myötätuntoon. Hän antaa elävää vettä, Pyhän Hengen, joka puhdistaa sisältä käsin, eheyttää. <br /><br />Mutta mitä on sairaus, josta Jeesus parantaa? Sairaudella on Raamatussa paljon laajemmat mittasuhteet kuin mitä silmillä näkee. Ihosairaudesta, josta lukukappeleemme puhuu, ei ole kyse vain fyysisestä sairaudesta. Yhtä lailla lepra kuin korona tai esimeriksi syöpä voivat olla jotain niin sanotusti metafyysistä eli ruumiillisuuden ylittävää. Esimerkiksi spitaalista kärsivät joutuivat elämään suuressa kärsimyksessä, erossa muista, karanteenissa, jossa he olivat suorassa tekemisissä vain toisten samasta taudista kärsivien kanssa. Tällä tavoin sairaudet voivat olla tuonela, synkeä, elämästä ja toisista ihmisistä erottava tila, niille, jotka niistä kärsivät. Samanlainen henkinen ja itseään syövän lailla ruokkiva tauti on myös tila nimeltä sota, josta maailmamme edelleen kärsii. <br /><br /><u>Miten Jeesus parantaa?</u><br /><br />Kaikkeen tähän vaivaan antaa toivon yksinomaan pyhän Kolminaisuuden risti. Oma väitöskirjani käsittelee sitä, miten pyhä Kolminaisuus pelastaa maailman. Ymmärrykseni mukaan Kolminaisuus pelastaa maailman kahdesta syystä. Hän ensinnäkin rakastaa meitä aidolla halulla. Hän todella haluaa suhteen meidän kanssamme, jokaisen luomansa kanssa. Hän haluaa meille uskon, niin kuin Elisa tekstissä Jumalan tahdon mukaisesti rukoilee Naamanille. <br /><br />Toiseksi Jumala on kärsimätön, vanhalla, vaikealla termillä impassiibeli. Se tarkoittaa sitä, ettei Jumala kärsi mitään pahaa eikä muutu. Maailman pahuus ei saa hänen olemustaan muuttumaan. Jumala ei ole välillä hyvä, välillä paha, välillä kärttyisä, välillä suopea. Jumala on sen sijaan täyttä ja pelkkää iloa, Isän ja Pojan rakkautta Pyhässä Hengessä. Siksi hän toimii vakaasti sen hyväksi, mikä on hänen ainoa päämääränsä: rakkaus eli meidän jokaisen tuominen rakastavaan ja parantavaan yhteyteensä. Tämä ihmeelinen, yllättävä ja uskollinen rakkaus ilmeni jo ennakoivasti Naamanin parantumisessa Jordan-vedessä uskoon. Lopullisesti se on tuotu maailmaan Herran kunniallisella ja eläväksi tekevällä ristillä. Ilmestyskirjan mukaan ”Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta” pulppuaa kristallinkirkkaana elämän veden virta. Parantavat vedet virtaavat sieltä, missä Herra hallitsee, sileltä, mihin hänet on sanojensa mukaan korotettu: ristiltä, kärsimyksen keskeltä, kuoleman voiton puusta.<br /><br />Palavasta ja vakaasta halusta saada jokainen meistä Isänsä luo Jeesus jaksoi kärsiä loppuun asti. Jeesuksessa ero Jumalasta ja toisista ihmisistä on lopullisesti ylitetty. Voisi sanoa vertauskuvallisesti, että karanteenit on Kristuksen ristillä lyhennetty ikuisista määräaikaisiksi. Jumalan muuttumattomuus tarkoittaa ristin valossa sitä, että hän on täysin uskollinen rakkaudessaan. Jumalan kärsimyksen voittava rakkaus on paradoksaalisesti läsnä juuri Jeesuksen kärsimyksessä. Isä ei tahdo jättää ketään kärsimyksen valtaan. Kärsimyksen voittava Jumala poistaa ristillä pahimman kärsimyksen: eron Jumalasta ja toisista. Jumalan vakaa rakkaus tarkoittaa sitä, että me ja lähimmäisemme pelastumme ja parannumme, tulemme hänen suuresta rakkaudestaan osallisksi. Tämä parantuminen, uskon saaminen ja yhteyden syntyminen, ovat Pyhän Hengen aikaansaannosta. <br /><br /><u>Pyhä Henki on toivo: käytännön sovelluksia</u><br /><br />Lopuksi tutkailkaamme, miten voisi soveltaa Raamatun sanomaa. Tämän tehdäksemme voimme pohtia sitä, miten toisen kuningasten kirjan kohdan henkilöt toimivat. <br /><br />Ensinnäkin sekä Israelin kuningas että Naaman turhautuvat vuorollaan siitä, mitä tapahtuu. Yllättävästi inhimillisin mittapuin vähäpätöisemmät hahmot näyttävät meille oikeaa suuntaa: Naamanin nuori palvelijatar sekä hänen muut palvelijansa. Nuori tyttö uskoi avun löytyvän Jumalalta köyhän profeetan kautta, vaikka harhauduttiin välillä äkkipikaisen kuninkaan luo. Palvelijat taas näkivät, että Naamanille asetettu taakka oli itse asiassa vähäinen. Tarvitsi vain kastautua seitsemästi. Silloin kun asioiden tähtäyspisteenä ja voimana on itse kolmiyhteinen Jumala, asiat eivät ole niin monimutkaisia ja hankalia kuin miltä inhimillisin mittapuin näyttää. Apu ei tulekaan suurelta, rikkaalta ja hankalalta kuninkaalta, vaan köyhältä profeetalta, Elisalta. Nyt apu tulee meille kipujen mieheltä, Jeesukselta, ei omista teoistamme. Ei myöskään tarvittu monimutkaisia ja hankalia rukouksia parantumiseen. Kastautuminen seitsemästi riitti. Nykyään uskon ihmeeseen taas riittää pelkkä yksittäinen kaste. Kasteesta saamme uskon voimaa joka päivä palaten siihen. <br /><br />Me voimme ottaa palvelijattaren ja palvelijoiden uskosta esimerkkiä: Jumalalle on kaikki mahdollista, ja tämä todellisuus on kirkastunut Kristuksessa ja kasteessa saadussa Hengessä. Meidän ei tarvitse turhautua Naamanin ja kuninkaan tavoin ja menettää toivoamme siitä, jos ei ole mahdollista ymmärtää toisen kansan tai uskon edustajaa tai joskus edes hyväksyä toisen ihmisen tomintaa. Apu tulee Jumalalta ja lopulta rauha ja yhteisymmärrys – myös sinun ja minun vaikeissakin ihmissuhteissa, kohtaamisissa erilaisten ihmisten kanssa. Yksin Kolminaisuuteen luottaen meillä on lupa uskoa, että kaikki ihmiset ovat lopulta samassa pöydässä, viimeistään ylösnousemuksessa. Tällaisen toivon kantamina jaksamme turhautumatta tehdä työtä lähimmäistemme hyväksi ja heidän kanssaan, neuvotellen ja kuunnellen, joskus rajoja asettaen. <br /><br />Toisena esimerkkinä on itse Elisa. Hänkin uskoi palvelijoiden ja palvelijattaren tavoin, että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutta hänen toivonsa ei suuntautunut ensisijaisesti parantamiseen, vaikka siihenkin. Elisa halusi samaa, mitä Jumalakin: sitä, että kaikki saavat yhteyden Jumalaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että se on Jumalalle enemmän kuin mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa meidän kannaltamme, että meidän ei tarvitse pelätä sitä, jos joku ei nyt usko Jumalaan. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, edes sitä, jos joku kuolee vailla uskoa Jumalaan. Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Armon aika ei lopu. Iäti kestää hänen kestää hänen armonsa, kuten psalmeissa sanotaan.<br /><br />Esimerkinä tällaisesta luottamuksesta on oma Sirkka-mummini. Eräs hänen ystävänsä kuoli menetettyään uskonsa Jumalaan. Mummini löysi Paavalilta tämän kohdan: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. […] jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” Jumalan palavan rakkauden tähden voimme tietää: kaikki kääntyy hyväksi. Kaikki saavat uskon. Sitä pyhät taivaassa rukoilevat. Rukous, myös meidän rukous täällä maassa, on voimallinen väline tämän elämiseksi todeksi. Rukous kuullaan, eikä yksikään rukouksen kohde joudu hukkaan. Sen, mitä Isältä pyydetään Jeesuksen nimessä, se on luvattu antaa. <br /><br />Haluan vielä painottaa, ettei kyse voi olla vain yksittäistapauksista. Ei ole yksittäistapauksia, vaan vain ennakkotapauksia toivosta, joka koskee kaikkia. Yksi tällainen oli Naaman, Jumalan näyttämä kuva mahdottomasta uskosta. Mutta jos asiat jäävät yleistasolle vain, jos emme voi soveltaa Raamattua todellisiin, tuntemiimme ja rakastamiimme ihmisiin nyt ja myöhemmin, uskon antama toivo jää konkretiaa vaille. Meidän on voitava soveltaa toivoa ilman esteitä. Takuu tästä meillä on siinä, että Jeesus jaksoi kärsiä iholle asti. Hän kantoi edelleen Jesajan mukaan meidän kunkin sairautemme. Siksi ei voi sanoa, että yksikään ihminen voisi kärsiä synnin tautia ikuisesti. Jumala parantaa kaikki. Hänellä oli ja on kärsimätön rakkaus meihin. Kolmiyhteinen, rakastava Jumala itse pelastaa kaikki oman olemuksensa tähden. <br /><br />Kirkkoisä Origeneen mukaan Jumalalle ei ole yhtäkään parantumatonta tapausta; tämän hän sanoi antiikin filosofia Platonia vastaan, joka uskoi joidenkin olevan niin pahoja, ettei heitä voi enää tuonelassa auttaa. Kristus on kuitenkin suuri lääkäri. Mitkään eristävät sairaudet, henkiset tai fyysiset tai hengelliset, eivät voi estää Jumalan omaa parantavaa päämäärää, uskon antamista Pyhän Hengen kautta. Parantaakseen aivan kaiken Kristus jopa astui alas tuonelaan, helvetin syvyyksiin, näin riistäen sen vallan ja murskaten sen portit. Kaikki se, mikä erottaa toisista ihmisistä ja elämästä, on itse Jeesus lääkinnyt pois. Hän on Jumala, joka pelastaa ja parantaa. Juuri siksi meillä on toivo. Ristin miestä ylistävät vielä kaikki ihmiset kaikista kansoista, niin pyhällä maalla, Syyriassa, Suomessa, Myanmarissa, Pohjois-Koreassa, Afganistanissa kuin kaikkialla. Jeesus on koko ihmiskunnan parantaja. Aamen. </span><p></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-13155003264262713352021-08-07T15:32:00.001+03:002021-08-07T15:36:38.828+03:00Toivo yllättää...<p><span style="font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-4ATBkNouxw0/YQ586rO9xOI/AAAAAAAACeY/DfuwrevTQe8MdpJTNcS1UvdD2-Rhp4g-ACNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="457" data-original-width="1066" height="274" src="https://lh3.googleusercontent.com/-4ATBkNouxw0/YQ586rO9xOI/AAAAAAAACeY/DfuwrevTQe8MdpJTNcS1UvdD2-Rhp4g-ACNcBGAsYHQ/w640-h274/image.png" width="640" /></a></span></div><span style="font-size: large;"><br />1. Moos. 41:46–49, 53–57</span><p></p>
<p style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-size: large;"><i>
Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan,
palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla
Egyptissä. Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena
viljaa ylen määrin. Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana
Joosef keräsi kaikkea syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän
varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön pellot
tuottivat. Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että
lopulta sitä oli kuin hiekkaa meren rannalla eikä sen määrää
enää voitu mitata.</i></span></p>
<p style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-size: large;"><i>
Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet,
alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta
sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa
oli tallella syötävää. Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja
kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: ”Menkää
Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.” Kun nälkä jo
vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa
egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara. Myös muista
maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä
kaikkialla vallitsi kova nälkä.</i></span></p><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><b><span style="font-size: large;"><br />Saarna Suomenlinnan kirkossa su 1.8. <br />Petri Samuel Tikka</span></b></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br />Tahdon siis tänään saarnata
Vanhan testamentin lukukappaleen pohjalta. Saarnani sanoma on se, että
pahimpaan varautuminen ei syö sitä mahdollisuutta tai oikeastaan
todellisuutta, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin. Sen
takaa meille Jumalan Pyhä Henki, itse Jumala. Taustana voin sanoa,
että kirjoitan tällä hetkellä Helsingin yliopistossa väitöskirjaa
kristillisestä toivosta, joka koskee kaikkia ihmisiä. Keskityn
juuri Pyhään Henkeen tällä hetkellä. Muuta siirrytäänpä
tekstiin ja mietiään, mitä on valmistautuminen pahan päivän
varalle ja miten se liittyy toivoon. Kohtaamme matkalla Joosefin
lisäksi suomalaistakin realismia, hyvän käänteen pahan keskellä
sekä Pyhän Hengen, joka on meidän virvoittava toivomme, vesi
elämän helteissä ja pettymyksissä.<br /><br />Joosef osasi hyvällä
tavalla valmistautua pahan päivän varalle. Hänelle oli tullut
käsitys, että oli tulossa seitsemän hyvää ja seitsemän laihaa
vuotta. Hyvinä vuosina kerättiin ruokaa, jotta ihmisten ei
tarvitsisi nähdä nälkää. Valmistautuminen pahimpaan ei siis
tarkoittanut sitä, etteikö kaikki kääntyisi lopulta hyvin. Joskus
pahan odottaminen voi silti tuntua pelottavalta. Katastrofit
uhkaavat, luonnonmullistukset, kulkutaudit ja muut. Joosefilla oli
kuitenkin toisenlainen, luottavainen asenne, vaikka hänen aikanaan
oli vähintään yhtä paljon epävarmuutta edessä kuin meillä
koronan keskellä. <br /><br />Itse asiassa meidän s<span style="text-decoration: none;">uomalaisen
ihmisen perusasenne on sama kuin Joosefin: on hyvä henkisesti ja
käytännöllisesti valmistautua pahimpaan, joka tilanteessa. Ehkä
se liittyy meidän arktiseen ilmastoomme; pakko varautua talven
varalle. Joosefin varautuminen ei pettänyt aavikko-oloissa, ja mekin
kyllä pärjäämme usein tällä asenteella pohjoisilla leveyksillä.
Joosef on hyvä suomalainen, sisukas valmistautuja, ja me olemme
tavallaan jooseppien kansa, hänen jalanjälissän Jumalaan toivon
mukaan hiljaisesti luottavina. Suomalaisena pahimpaan varautuminen
voi silti joskus kääntyä sellaiseksi, että on äärimmäisen
vaikeaa uskoa siihen, että asiat voivat lopulta olla hyvin.
<br /><br />Seuraavanlainen on toinen, päällisin puolin ikävämpi
puoli siitä, että valmistaudumme pahimpaan.... Säätä ja kaikkea
mahdollista päivitellään. Suomi on maailman vaikein kieli, ei sitä
kukaan voi oikein oppia. Ihan poikkeustapaus on, jos oppii. Ja sauna
on tosi kuuma paikka. Mukavaahan on siellä olla, mutta pitää olla
varovainen, liian kauan siellä viipyminen on vaarallista. Ihan eri
juttu kuin esim. amerikkalaisen uimahallin sauna. (Ymmärrettävästi
ja vahingossa olen pelästyttänyt amerikkalaisia käymästä
saunassa). Suomalainen osaa varmasti jatkaa tätä ajattelumallia ja
antaa lisää esimerkkejä tällaiseta lähestymistavasta. Voi seisoa
tukevalla pohjalla, kun pahin on vielä edessäpäin, nuo Joosefinkin
laihat vuodet!<br /><br />Suomalainenkaan pessimismi ei kuitenkaan ole
välttämättä tarkoituksellista negatiivisuutta. Se on vain sitä
valmistautumista pahimpaan, välttämätön välivaihe. Esimerkiksi
naimisiin meneviä morsiamia on ennen muinoin peloteltu sillä, että
sukulaiset haukkuvat ”kyykäärmeeksi” jne., kun anoppilaan
pääsee/joutuu. Tosiasiassa tilanne ei välttämättä ollut
läheskään noin paha. Tämä esimerkki on menneestä maailmasta,
mutta sama ajatuskulku pätenee edelleen. Jos on valmis siihen, että
jää voi pettää, osaa ensinnäkin varautua ja toisaalta hiljaa
itsekseen ilahtua siitä, että näin ei päässytkään käymään.
<br /><br />Tarkoitan tällä seuraavaa. Tällainen pessimismi on
oikeastaan vain liioiteltua realismia. Se ei tarkoita sitä, että
hyvä lopputulema tai toivo on pois suljettu. Toivoon oikeastaan vain
varaudutaan varovaisuudella. Varottuamme hetken aikaa ollaan
hiljaisesti mutta sitäkin todemmin entistä iloisempia asioiden
kääntyessä hyväksi. Toivorikas käänne on varautumisen syy.
Varautuminen ei estä toivoa, vaan valmistaa sitä, se on takuuvarman
yllätyksen odottelua. Toki tiedämme, että maailmassa voi mitä
tahansa tapahtua. Mutta jos valmistautusi pahimpaan ilman edes tuota
hiljaista, salattua, nöyrää toivon näkökulmaa, ei sitä
rehellisesti ottaen pitkään jaksaisi. Ehkä väkisin puskemalla
hetken aikaan, mutta sitten tulee loppuun uupuminen.<br /><br />On
olemassa kuitenkin toivorikkaita käänteitä, jotka yllättävät
silloin, kun mikään varautuminen ei näytä toimivan. Menen tähän
kohta tarkemmin Joosefin elämän kautta. Siihen siirtyessämme
tahdon viitata lyhyesti erään kirjailijan ajatteluun. Kristitty
fantasiakirjailija J.R.R. Tolkien puhuu ajattelussaan saduissa
tapahtuvasta toivorikkaasta käänteestä, joka pulpahtaa pahimman
keskellä odottamatta mutta kuitenkin luontevasti. Tätä Tolkien
kutsuu eukatastrofiksi. Se on käänteinen, hyvä katastrofi (eu-
”hyvä” on sama kuin ev- evankeliumissa eli hyvässä sanomassa).
Kaikki on menossa pieleen. Sitten jotakin tarinan omasta syvemmästä
luonteesta johtuvaa sattuu ja tilanne muuttuu. Tulee eukatastrofi.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ei ilman verta ja hikeä. Tämä
hyvien satujen logiikka pätee Tolkienin mukaan lopulta todellisuuden
tasolla evankeliumiin, jossa ristin tappiota ja sen hedelmänä
seuraa ylösnousemus ja toivo.<br /><br />Aivan tällainen tarina, mutta
todellisuuteen perustuva, on myös Joosefin tarina. Siinäkin
katastrofeja seuraa eukatastrofi, hyvä käänne. Joosefin elämässä
kaikki menee täysin pieleen, mutta lopputulema on toinen. Joosef
näki nuorena vertauskuvallisia unia siitä, kuinka hänen veljensä
tulisivat kumartamaan häntä. Siitä suivaantuneina veljet heittivät
hänet kuivaan kaivoon. Sieltä kuitenkin orjakauppiaat veivät hänet
Egyptin, jossa hän joutui vielä vankilaan uuden isäntänsä
puolison väärien syytösten takia. Sieltä hän pelastui
tulkitsemalla toisten vankien enneunia: oli tulossa seitsemän hyvää
ja seitsemän pahaa vuotta. Farao kuuli Joosefista ja asetti hänet
käytännössä Egyptin sijaishallitsijaksi. Pahaan varauduttiin, ja
Egypti selvisi. Myös muut maat saivat apua – mukaan lukien
Palestiina, josta Joosefin veljet tulivat hakemaan apua. En nyt
paljasta koko loppua, suosittelen vain lukemaan. Lopputulema oli
kuitenkin se, että heprealaisten kansa pääsi nälänhätää
pakoon Egyptiin ja tuli sovinto veljien kesken. Isä Jaakob sai myös
lohdutuksen. <br /></span><br />Joosef, joka heitettiin nuorena kaivoon,
oppi valmistautumaan pahan päivän varalle. Valmistautuminen
pahimpaan ei kuitenkaan tarkoitannut sitä, etteikö kaikki olisi
lopulta kääntynyt hyvin. Raamatussa kaivo, jollaiseen Joosef myös
heitettiin, on vertauskuva elämästä. Elämä pulppuaa maan
lähteestä ja luo perusedellytykset ihmisen elämälle. Jo
ensimmäisen Mooseksen kirjan toisessa luvussa maan lähteistä
pulppuaa vettä, ja tästä vedellä elävöitetystä maasta Jumala
luo ihmisen antamalla tälle oman Henkensä. Myöhemmin Raamatussa
kaivolla, lähteellä, tapahtuu merkittäviä käänteitä, uusia
alkuja ihmiselle. Jaakob löytää maanpakolaisuudessa vaimon kaivon
luota, kaivon luona Moosekselle käy samoin. Jeesus kohtaa
samarialaisen naisen kaivolla ja samalla koittaa uusi mahdollisuus
erilleen joutuneille sisarkansoille, samarialaisille ja
juutalaisille. Juutalaiset ja samarialaiset ovat samaa heprealaista
kansaa, Jaakobin jälkeläisiä. Valitun heprealaisen kansan tulee
olla yhtä, niin kuin erilaisten kristittyjen myöskin. Kaivon luona,
helteellä virvoittavaa armovettä antaen, Jeesus alkoi tuoda
sovintoa ihmiskuntaperheen kansoille. Tästä samasta suuresta
toivosta merkkinä oli jo Joosef: kuivasta kaivosta noustuaan Joosef
toi lopulta sovinnon veljien välille. <br /><br />Ennen muinon paljon
siteerattu Sirak sanoo Vanhan testamentin apokryfikirjoissa: ”Elämän
perustarpeet ovat vesi, ruoka, vaatteet ja asunto, joka antaa suojan
toisten katseilta.” (Sirak 29:21) Vettä kantaa helteellä juoda,
pitää muistaa myös syödä. Ennen kaikkea tarvitsemme turvaa
maailman katseilta, sen syytöksiltä ja paineilta, jotka ovat
pahempia kuin mikään helle. Tuomiot, stressit ja erilaiset
odotukset sulkevat meidät yksinäisyyteen, erilleen toisista ja
Jumalasta. Tämä ei ole Isän Jumalan tahto. Jeesus antaa Pyhän
Hengen, joka on niin kuin virvoittava vesi, armon vesi. Pyhää
Henkeä emme saa unohtaa, niin kuin usein teemme. Hänen avullaan
jaksamme elämän helteissä, kaikkein pahimpienkin syytöksien
paineissa, sillä meillä on ainut ja elävä toivo sisimmässämme.
Pyhä Henki on Jumala, joka on sisimmässämme, sisältäkäsin hän
vakuuttaa, että meillä on yhteys Jumalaan, rakkauteen, toisiin
ihmisiin. Mikään ei voi erottaa meitä eikä käteen Kristuksen
rakkaudesta. Me olemme saaneet rakkauden Hengen pysyvästi kasteen
virvoittavien vesien kautta. Hän, armon rakas Henki, on meidän
osamme, tähän voi luottaa.<br /><br />Pyhän Hengen avulla jaksamme
laihatkin vuodet. Hänen avullaan voimme varautua pahimpaan
menettämättä toivoamme. Toisessa Raamatun apokryfikirjassa,
Viisauden kirjassa, kuvataan Joosefin kohtaloa. Kirjassa mainitaan
”Viisaus”, joka ei ole vain abstrakti käsite, vaan se tarkoittaa
Jumalaa, joka antaa ymmärrystä, jotta voisimme jaksaa ja auttaa
toisia. Viisaus on niin kuin Pyhä Henki, joka auttaa meitä, niin
kuin hän auttoi Joosefia hädässä. Näin Viisauden kirja: ”Kun
oikeamielinen myytiin orjaksi, viisaus ei hylännyt häntä vaan
varjeli hänet synniltä. Se laskeutui kaivoon hänen kanssaan ja oli
kahleissa hänen vierellään. Lopulta se antoi hänen käteensä
valtikan ja teki alistajista hänen alamaisiaan. Se osoitti
panettelijoiden puheet valheiksi ja antoi hänelle ikuisen maineen.”
(Viis. 10:13-14)</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="text-decoration: none;">Varautuminen
ei estä toivoa, koska me jaksamme varautua juuri siksi, että meillä
on toivo kaiken hädän keskellä. Näin myös Jumala oli Joosefin
kanssa kuivassa kaivossa ja johdatti hänet hyvään. Toivolla on
perusteet, koska Jumala on kaikkien kanssa. Toivolla on perusteet,
koska Kristus kärsi ristillä meidän yksinäisyytemme, meidän
hätämme. Mutta voiko olla joku, jonka kanssa Jeesus eli Jumala ei
näin olisi? <br /><br />P</span>ahinta, mitä ihmiselle voisi tapahtua,
olisi pysyvä ero tästä hyvästä rakkauden Hengestä, itse
Jumalasta. Se on pahinta, mitä voisimme odottaa itsellemme toisille.
Hylkäisikö Jumala kuitenkaan ketään? Pitääkö meidän
valmistautua myös tähän pahimpaan? Ei, sillä se söisi toivon.
Lopussa seisoo kiitos, yhteys, lopussa veljet, sisaret ja kansat
saavat sovinnon. Tämä ei ole toiveunta, sillä se perustuu Pyhään
Henkeen. Jumalan Pyhä Henki yllättää ja antaa kaikkien huulille
ylistyksen. Raamattu sanoo: ”Eikä toivo ole turha, sillä Jumala
on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän
Hengen.” (Room. 5:5) Toivo voi kyllä todellakin yllättää, koska
se on jotakin muuta kuin tämän maailman toivottomuus, se on
rakkautta. Rakkautena toivo ei voi pettää, sillä Jumalan on
rakkaus. Toivo yllättää meidän toivottomuutemme ja näin kumoaa
sen.<br /><br />Jeesus on kantanut ristillä kaiken sen
toivottamuuden, joka pitää ihmisiä vankinaan. Syytöksillä ja
maailman tuomitsevilla katseilla ei ole enää sijaa. On vain Jeesus,
joka antaa Pyhän Hengen ja hänen myötään toivon. Vain
toivottamuudelle, synnille, valheelle ja yksinäisyydelle on
koittanut toivoton näköala. Ei meille ihmisille. Laihat vuodet ovat
jo ohi. Meidän ei tarvitse muuta kuin <span style="text-decoration: none;">odotella
takuuvarmaa yllätystä, kaikkien pelastumista, täyttä ylistystä,
täyttä sovintoa, täyttä armoa. Toivon näköalan perusteella ja
sitä levittäen on syytä toimia. Tapahtuupa matkan varrella mitä,
Pyhä Henki ei petä. Hän on meidän toivomme tässä ja nyt. Hän
on kanssamme kuivassa kaivossa. Sen kaste vakuuttaa meille, kaste,
jonka kautta olemme saaneet Pyhän Hengen, toivon Hengen. Näin me
saamme hiljaista mutta sitäkin varmempaa suomalaista sisua, toivon
asennetta pahan päivän varalle. Kun Pyhän Henki on sisuna
sisimmässä, sovinto alkaa levitä hiljaisesti kaikkialle. Tähän
liittyen oma pieni lauluni lopuksi: <br /><br />* Kun Pyhä Henki on
meissä, <br />me voimme uskoa, me voimme toivoa, <br />me voimme
rakastaa, sillä tiedämme, <br />että kaikki käy hyvin.*</span></span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-85914462303048319832021-07-21T22:26:00.005+03:002021-07-21T23:23:22.443+03:00Pessimistinen universalismi<p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-vyohYHedJQU/YPhyU1W6fjI/AAAAAAAACac/9YtoSPoZSOMlJ-qdrHGm5998XHo4TkJKACNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img data-original-height="381" data-original-width="500" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-vyohYHedJQU/YPhyU1W6fjI/AAAAAAAACac/9YtoSPoZSOMlJ-qdrHGm5998XHo4TkJKACNcBGAsYHQ/image.png" title="Paulin Baynes: Rapanhapakko" width="315" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rapanhapakko ankeriaita kalastamassa (kuva: Pauline Baynes)</td></tr></tbody></table><br /><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span><span style="text-decoration: none;">Katsoin
juuri Katie-vaimoni kanssa vanhaa BBC:n televisiotuotantoa C.S.
Lewisin Hopeisesta tuolista. Siinä on hahmo nimeltä Rapanhapakko,
joka on äärimmäisen pessimistinen. Verrattuna toisiin kansansa
(suistokaisten) jäseniin hän on kuitenkin kertomansa mukaan aivan
huikentelevainen. Saadakseen vakavamman katsantokannan elämään hän
lähtee tarinan nuorten ihmissankareiden mukana suorittamaan
seikkalua, jossa pitää löytää Narnian kadonnut prinssi. Eihän
valtakunnan tulevaisuus muutenkaan ole valoisa, niin voi yhtä hyvin
olla muualla, matkalla ”pohjoiseen juuri talven tehdessä tuloaan”,
etsimässä ”prinssiä joka ei todennäköisesti ole siellä, läpi
rauniokaupungin jota kukaan ei ikinä ole nähnyt”.<br /><br />Kaikista
Narnian tarinoista suosittelisin yleensäkin Hopeista tuolia
luettavaksi sen eskistentiaalisen syvyyden tähden, jossa käydään
syvissä vesissä. Suomalaisia ajatellen suosittelisin sitä siksi,
että Rapanhapakko on kuin ilmielävä suomalaiskansallinen sankari
täysin tietämättään ja tahtomattaan. Kyseisen suistokaisen
puheet ovat tavattoman humoristisia loputtomassa pessimismissään.
Rapanhapakko on hyvin samanlainen tapaus kuin esimerkiksi
Mielensäpahoittaja tai Puolangan pessimistit. Tarinassa on kuitenkin
käänne, joka tuo kaikkeen pessimismiin syvyyttä. <br /><br />Ennen
tuon käänteen kertomista (jos sitä kerron) on kuitenkin alettava
valottamaan, mistä tämän blogitekstin otsikossa on kyse.
Katie-vaimoni ehdotti, että kirjoittaisin blogitekstin
pessimistisestä universalismista. Tämä lähti liikkeelle siitä,
kun Rapanhapakosta ilahtuneena ja järkyttyneenä sanoin, että
(itselleni ja muutenkin tärkeä ja välttämätön) usko kaikkien
pelastumisen toivoon ei tarkoita optimismia. Ei tarvitse olla
ollenkaan elämänmyönteistä lähestymistapaa omiin ja maailman
kohtaloihin, jotta voi kiinnittyä Jumalaan, joka pelastaa
mahdottomat tapaukset. Siis: myös suomalainen voi uskoa, että
kaikki kääntyy hyväksi (kuten Juliana Norwichlainen ja monet muut
kristityt kautta historian ja maailman ovat uskoneet).<br /></span></span><span><br />Tuntuu
nimittäin joskus siltä, että on äärimmäisen vaikeaa
suomalaisena uskoa siihen, että asiat voivat lopulta olla hyvin.
Suomalaisen perusasenne on hyvässä ja pahassa valmistautua
pahimpaan ja päivitellä säätä ja kaikkea mahdollista. Suomi on
maailman vaikein kieli, ei sitä kukaan voi oikein oppia. Ihan
poikkeustapaus on, jos oppii. Ja sauna on tosi kuuma paikka.
Mukavaahan on siellä olla, mutta pitää olla varovainen, liian
kauan siellä viipyminen on vaarallista. Ihan eri juttu kuin esim.
amerikkalaisen uimahallin sauna. (Ymmärrettävästi ja vahingossa
olen pelästyttänyt amerikkalaisia käymästä saunassa).
Suomalainen osaa varmasti jatkaa tätä ajattelumallia ja antaa lisää
esimerkkejä tällaisesta lähestymistavasta.<br /></span><span><br />Tällainen
pessimismi ei kuitenkaan aina ole tarkoituksellista negatiivisuutta.
Se on vain sitä valmistautumista pahimpaan. Esimerkiksi naimisiin
meneviä morsiamia on ennen muinoin peloteltu sillä, että
sukulaiset haukkuvat ”kyykäärmeeksi” jne., kun anoppilaan
pääsee/joutuu. Tosiasiassa tilanne ei välttämättä ollut
läheskään noin paha. Tämä esimerkki on menneestä maailmasta,
mutta sama ajatuskulku pätenee edelleen. Jos on valmis siihen, että
jää voi pettää, osaa ensinnäkin varautua ja toisaalta hiljaa
itsekseen ilahtua siitä, että näin ei päässytkään käymään.<br /></span><span><br />Tarkoitan tällä seuraavaa. Tällainen pessimismi on
oikeastaan vain liioiteltua realismia. Se ei tarkoita sitä, että
hyvä lopputulema tai toivo on pois suljettu. Toivoon oikeastaan vain
varaudutaan varovaisuudella. Varottuamme hetken aikaa ollaan
hiljaisesti mutta sitäkin todemmin entistä iloisempia asioiden
kääntyessä hyväksi.<br /></span><span><br />Tällaista toivorikasta käännettä,
joka pulpahtaa pahimman keskellä odottamatta mutta kuitenkin
luontevasti, voi syvätasolla verrata yhteen käsitteeseen Lewisin
ystävän, J. R. R. Tolkienin filosofiassa. Tolkienin mukaan saduissa
on usein eukatastrofi, käänteinen, hyvä katastrofi (eu- ”hyvä”
on sama kuin ev- evankeliumissa eli hyvässä sanomassa). Kaikki on
menossa pieleen. Sitten jotakin tarinan omasta syvemmästä
luonteesta johtuvaa sattuu ja tilanne muuttuu. Loppu hyvin, kaikki
hyvin, mutta ei ilman verta ja hikeä. Tämä hyvien satujen logiikka
pätee Tolkienin mukaan lopulta todellisuuden tasolla evankeliumiin,
jossa ristin tappiota ja sen hedelmänä seuraa ylösnousemus ja
toivo. <br /></span><span><br />Tolkien oli katolilainen, ja hyvä niin, vaikka olen
gradussani väittänyt, että hän oli armo-opiltaan luterilaisempi
kuin voisi luulla. Luterilaiselle tällainen toivorikas realismi on
sitä, että minä olen yhtä aikaa täysin syntinen ja täysin
vanhurskautettu. Ei tarvitse odotella liikoja - tai oikeastaan mitään
– omasta itsestään. Kristus on toinen asia.<br /></span><span><br />Kuitenkin
sekä luterilaisuutta että suomalaisuutta (vieläpä usein oudolla
tavalla avioituneena toisiinsa) välillä tahraa toisenlainen
pessimismi, jota julkikuulutetaan lähes vastaansanomattamalla
voimalla. Ei tee mieli nyt tuoda esimerkkejä suomalaisesta
tosipessimismismistä, mutta uskon valitettavan varmasti, että kukin
suomalainen lukija pystyy keksimään halutessaan esimerkkejä.
Liittyen siihen toivoon, että Jeesus ei aio hylätä yhtään
syntistä ja eksynyttä ihmistä, tämä teilataan juuri siksi, että
se tarjoaa liian ruusuisen kuvan todellisuudesta. Ei ole mukavaa,
että jotkut eivä pelastu: mutta juuri siksi päättymätön kadotus
on totta. Se on vakavasti otettava todellisuus. Vapaa tahto vielä (huom. ei vapautettu tahto). Vielä vakavampi
mutta armottomampi on syytös, että ”universalismi” ei ota pahaa
vakavasti, kun se ei saa ansaittua palkkaansa.<br /></span><span><br />Ymmärrettävästi
usein vältän sanaa ”universalismi”, koska se herättää
tällaisia mielikuvia, joissa ohitetaan kristillisen laajan toivon
perustus, Kristuksen kuolema ja rakkaus (vakavasti otettavia asioita, jos niitä on). Tämän blogitekstin tarkoitus ei ole
kutenkaan ruveta vänkäämään teologisista yksityiskohdista. (Jos
jonkun siis tekee mieli tehdä niin tämän luettuaan, päivitelköön
jotenkin muuten rakentavasti, mutta ei mieluusti vastauksena verkkolokissa tahi
kasvokirjassa.) Todellinen pessimisti ei kuitenkaan katso siihen,
mikä vain nyt näkyy. Kaikki voi todellakin mennä täysin
pieleen...<br /></span><span><br />Rapanhapakko kohtaa lopussa vihreän velhon, joka
väittää (muunnettavat muuntaen sadusta teologiaksi), että hyvää maailmaa, jossa kaikki ystävät ovat, ei ole olemassa eikä
Jumalaakaan. Rapanhapakko myöntää, että näin varmaankin on,
mutta hän ei suostu elämään tällaisen toivottoman näköalan
sanelemana. Hän työntää kätensä velhon lumottuun tuleen,
polttaa kätensä ja kumoaa lumouksen. Ihmissankarit vapautuvat ja
velhon pahaksi käännyttämä prinssikin pelastuu.<br /></span><span><br />Rankalaisen
universalistin ja reformoidun kristityn, filosofi Jacques Ellulin
(1912-1994) mukaan kaikkien lopullinen pelastuminen on totta
perisynnin takia. Kaikki ovat mahdottomia tapauksia, itsessään
pelastuksen ulkopuolella. Siksi Jeesus pelastaa yhtä lailla kaikki.
Ei ole sen parempia tai huonompia tapauksia. <br /></span><span><br />En
ole itse luonteeltani pessimisti, mutta en optimistikaan. Riippuu
tilanteesta ja aiheesta. Halusin tällä blogilla kuitenkin sanoa
sen, että suomalaisina voimme odottaa kaikenlaista pahaa
tulevaisuudelta ja maailmalta. Voimme silti olla pessimistisiä
universalisteja eli odottaa hiljaa Jumalalta sitä, että kaiken
yritettyämme, petyttyämme ja yksin ja yhdessä kuoltuamme tapahtuu
jotain. Ja se, mitä tapahtuu, ei ole jotain abstraktia ja
epärealistista ”hyvää”. Se hyvä on Jumalan Henki, Jumala itse ja vain, liikkumassa kaaosvetten päällä, hautoen. Kastettuinahan me tämän
tiedämme – emme tosiaankaan mahdottoman itsemme tai muiden suhdanteiden tähden.<br /></span><span><br />”Jumalan
osan hän täytti,<br /></span><span>muttei
tarttunut oikeuteensa<br /></span><span>olla
Jumalan vertainen.<br /></span><span><br />Hän
tyhjensi itsensä täysin<br /></span><span>ja
omaksui orjan osan,<br /></span><span>tuli
ihmisen kaltaiseksi<br /></span><span>ja
otti ihmisen muodon.<br /></span><span><br />Hän
alensi itse itsensä<br /></span><span>ja
oli kuuliainen<br /></span><span>kuolemaansa
asti, ristinkuolemaan.<br /></span><span><br />Siksi
Jumala korotti hänet<br /></span><span>kaikkea
korkeammalle<br /></span><span>ja
antoi hänelle nimen<br /></span><span>kaikkia
korkeamman.<br /></span><span><br />Jeesuksen
nimi saa<br /></span><span>jokaisen
polvistumaan<br /></span><span>taivaassa,
maan päällä ja sen alla.<br /></span><span><br />Jeesus
Kristus on Herra!<br /></span><span>Sen
myöntävät vielä kaikki<br /></span><span>Isän
Jumalan kunniaksi.”<br /></span><span><br />Fil. 2: 6-11 (UT2020-käännös)<br /><br /></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: large;">P.S. Hyvää
kirkastussunnuntaiviikkoa! Voikaa hyvin!</span></span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-89494845441701888832021-06-25T20:56:00.006+03:002021-06-27T15:00:15.497+03:00Kenestä helvetissä on oikein kysymys?<p><span style="font-size: large;"><u><b></b></u></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><u><b><a href="https://1.bp.blogspot.com/-fL3Ac4gdHHg/YNYcADBgSbI/AAAAAAAACSg/rI8odDNsgG88biUKGWTvIz2_igTnHQQUwCNcBGAsYHQ/s1200/ikhthys.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="1200" src="https://1.bp.blogspot.com/-fL3Ac4gdHHg/YNYcADBgSbI/AAAAAAAACSg/rI8odDNsgG88biUKGWTvIz2_igTnHQQUwCNcBGAsYHQ/s320/ikhthys.png" width="320" /></a></b></u></span></div><span style="font-size: large;"><u><b><br />Kenestä helvetissä on oikein
kysymys? <br />Jumala-keskeisen toivon tunnustus ja puolustus<br /></b></u>Petri
Samuel Tikka<br /><br /></span><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Ma5PaoooDjM/YNYFky4jxSI/AAAAAAAACRU/nL7Jlc_ZCxoDls6L0yLFJgfuypcduKmLQCPcBGAsYHg/s1280/20200117_171153.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Ma5PaoooDjM/YNYFky4jxSI/AAAAAAAACRU/nL7Jlc_ZCxoDls6L0yLFJgfuypcduKmLQCPcBGAsYHg/s320/20200117_171153.jpg" /></a><br /><span style="font-size: x-small;">Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh. 1:29)<br />(Kuva: Petri Tikka; kirkosta Aix-en-Provencessa)</span></td></tr></tbody></table><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /><span style="font-size: medium;">Sain juuri lukea <a href="https://hapatusta.net/2021/06/22/paavin-teologi-ja-jumalan-laupeus-osa-2-helvettiopin-puolustus/" target="_blank">blogikirjoituksen</a>, joka
käsittelee aihetta, josta puhutaan nykyään Suomessakin enemmän ja
ehkä vakavammin kuin ennen: helvetistä ja kaikkien pelastumisesta.
Teen tähän aihepiiriin liittyen väitöskirjaa. Järjestin
universaalia pelastusta käsittelevän <a href="http://toivohope.blogspot.com" target="_blank">Toivo-seminaarin</a> viime vuonna
isäni Kari Tikan Rakkaus on väkevä kuin kuolema -oopperan
yhteydessä. Katolisen tutkijan Eetu Mannisen tuore kirjoitus ”"Paavin teologi" ja Jumalan laupeus - Osa 2: Helvettiopin puolustus" blogissa ”Katolista hapatusta” viittaa käytyyn keskusteluun,
johon minä muiden joukossa olen saanut ottaa osaa niin tutkijana,
luterilaisena pastorina kuin kaikkien pelastumista tunnustavana
kristittynä. <br /><br />Kirjoitus menee asioiden ytimeen kritisoiden
kristillistä universalismia siitä, ettei se huomioi sitä, että
helvetissä on kyse erosta Jumalasta, ei vain ulkoisesta piinasta.
Onko tosiaan näin, sitä on tarkasteleminen. Mutta kiitän jo tässä
vaiheessa Mannista siitä, että hän keskittyy pääasiaan:
Jumalaan. Itse kirjoitan väitöskirjaa, jossa lähden liikkeelle
Jumala-opista mutta päädyn toiseen lopputulokseen. Perustelen
kaikkien pelastumista juuri sillä, kuka kolmiyhteinen Jumala on.
Koska Jumala on sekä Pyhässä Hengessä aidosti yhteyttä haluava
ja luova että Kristuksen sovitustyössä muuttumattomasti
(teologisella jargonilla ja tarkemmin: impassiibelisti) uskollinen
omalle olemukselleen, ero hänestä ei voi olla pysyvä ja
päättymätön. Nostan nämä väitöskirjani argumentit esille tässä
kirjoituksessa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Oman väitöskirjanikin taustanikin
huomioiden tahdon kiittää Eetu Mannista blogijutusta, jossa hän
puolustaa ns. perinteistä helvettioppia. Ensimmäinen syy, miksi
näen kiitoksen olevan paikallaan, on se, että valitettavan harvoin
saa lukea jäsenneltyä ja ymmärrykseen pyrkivää keskustelua tästä
aihepiiristä. Helvetti kuumentaa tunteita. Taustaoletuksia on
paljon, kuten Manninen itsekin kirjoittaa, ja nämä juuri estävät
ottamasta huomioon erilaisia argumentteja puolesta ja vastaan
sellaisina kuin ne ovat.<br /><br />Kyseinen kirjoitus on ilmestynyt
blogissa, jonka kirjoittajat ovat katolisen kirkon jäseniä. Toinen
kiitollinen asia tässä on se, että avoin tunnustuksellisuus on
nähdäkseni tästä aiheesta puhuttaessa eduksi. Asiat alkavat usein
kiertää kehää puhtaan akateemisessa keskustelussa, jossa saattaa
peittyä kirjoittajan omat taustalähtökohdat. Esimerkiksi keskustelu
vapaasta tahdosta, joka on jo itsessään monimutkainen ja toki
tärkeä vyyhti, vie huomion sieltä, mikä on keskeisintä myös
universaalin pelastuksen suhteen. Jos kristinuskosta puhutaan, on
syytä ensisijaisesti huomata, mistä kaikki tulee ja mihin kaiken
pitää perustua: itse Kolmiyhteiseen Jumalaan.<br /><br />Keskeinen syy, miksi Mannisen juttu on
arvokas, on juuri siinä, että tässä päästään asian ytimeen.
Hänen argumenttinsa keskiössä on se, että helvetissä on kyse
nimenomaan erosta Jumalasta itsestään. Muut seikat ovat
toissijaisia. Olen Mannisen kanssa tästä lähtökohdasta samaa
mieltä, vaikken yhdykään siihen, että tämä olisi perustelu ns.
perinteisen helvettiopin puolesta. On joka tapauksessa puhuttava
Jumalasta. Kuten aion perustella, se, että helvetistä on kyse
pysyvästä erosta Jumalasta, on argumentti pysyvää helvettiä
vastaan. Tämä liittyy siihen, kuka ja millainen Jumala on. Aion
siis tässä puolustaa Jumala-keskeistä universalismia. Toisaalta:
haluan antaa mahdollisuuden luopua puolustus- ja vastustusasetelmasta
ja herätellä mahdollisuutta rakentavaan dialogiin.<br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ghe-JNjACT0/YNYGehFp2mI/AAAAAAAACRg/HH8OPmlFmbw9nKCiXZG-6_46ufTXhFa5gCNcBGAsYHQ/s1566/1200px-Rembrandt_Harmensz_van_Rijn_-_Return_of_the_Prodigal_Son_-_Google_Art_Project.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="1566" data-original-width="1200" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-ghe-JNjACT0/YNYGehFp2mI/AAAAAAAACRg/HH8OPmlFmbw9nKCiXZG-6_46ufTXhFa5gCNcBGAsYHQ/s320/1200px-Rembrandt_Harmensz_van_Rijn_-_Return_of_the_Prodigal_Son_-_Google_Art_Project.jpg" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Rembrandt: Tuhlaajapojan paluu</span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: medium;"><br /><u>Harhaoppia?</u><br /><br />On
alkuun sanottava, että ns. kristillisenä universalistina asetelma on
lähes aina varsin mielenkiintoinen. Asiasta etsitään aukkoja, sitä
ns. kritisoidaan - ja sitten tarvitsee puolustautua. Jossakin määrin
tästäkin on kyse Mannisen blogissa, jossa hän esittää
universalismin helvettioppia kohtaan osoittaman kritiikin
”pinnallisena”, sillä ne eivät (Mannisen mukaan) keskity
helvettiin erona Jumalasta. Itse en syyttäisi vastaavasti
perinteisen helvettiopin perusteluja lähtökohtaisesti
pinnallisuudesta, sillä niillä on syvät juuret. Pääkohta on se,
että Jeesuksen sovitustyötä tarvitaan. Siitä helvetti, olkoonpa
sen pituus mikä tahansa, todistaa. Itse asiassa ilman Jeesuksen
pelastustyötä ja osallisuutta siihen me kaikki todellakin
joutuisimme helvettiin ja pysyvästi. Tätä ei ole vaikea uskoa, kun
katsoo maailman menoa ja ennen kaikkea omaa itseään ja
kykeneväisyyttään ylpeyteen, syntiin ja kaikenlaisiin haluihin.
Kolminaisuusopillinen universalismi ei kumoa tätä syvää
helvettiopin perustaa: sovitustyön välttämättömyyttä. Se vain
väittää, että sovitustyö myös todella tuo sovituksen jokaiselle
ihmiselle Pyhän Hengen työn seurauksena. <br /><br />Tästä
lähtökohdasta käsin kuuluttaisin ekumeenista dialogia, rakentavaa
ja yhteistä etsivää vuoropuhelua. Manninen heti bloginsa alussa
kutsuu apokatastasis-oppia (eli kaiken ennalleen asettamista, mistä
nyt puhumme) varhaiskristilliseksi <i>harhaopiksi</i>. Toki olen
ollut haastateltavana Markus Finnilän <a href="https://anchor.fm/harhaoppia/episodes/17--Petri-Samuel-Tikka-Kristillinen-universalismi-ealrl6" target="_blank">Harhaoppia-podcastissa</a>, jolla
on tahallaan provokatiivinen nimi. Kuitenkin siinäkin selitän, että
kyse ei ole harhaopista, vaan varhaiskirkollisesta näkemyksestä ja
opista. Sitä ei kolminaisuusopillisessa muodossaan ole
varhaiskirkossa tuomittu (ainoastaan panteistisessa, siis Jumalan ja
ihmisen sekoittavassa, muodossa). Esim. patristisen aikakauden ”isien
isä” ja kolminaisuusopin puolustaja Gregorios Nyssalainen tunnusti
kaikkien pelastumista. Tästä taustasta voi lukea lisää
kirjoittamastani <a href="https://petritikka.blogspot.com/2019/11/suurempi-toivo.html" target="_blank">blogitekstissä</a>, jossa esittelen kristillisen
universalismin oppihistorian tutkijan Ilaria Ramellin kirjaa.<br /><br />Vaikka Manninen pyrkiikin asialliseen keskusteluun,
yleisesti ottaen väittelykeskeinen asetelma on silti aina valitettava.
Ekumeenisissa keskusteluissa eri kristillisten näkemysten välillä
on pyritty jättämään taakse harhaoppiväitteet. Esim.
luterilaisuuden ja katolisuuden vuoropuhelussa on todettu, että
1500-luvun harhaoppisyytökset eivät koske enää nykyisiä kirkkoja
sellaisina kuin ne ovat. Eikö samaa voisi sanoa hyvässä hengessä
myös apokatastasis-opista – se muoto, jossa se on tuomittu, ei
ehkä kohdistu siihen toivoon, josta nyt puhutaan? Joka tapauksessa
harhaoppiväite asettaa taakan sille, jonka pitää sitten ikään
kuin kiivetä ylämäkeä ylös, sillä harhaoppisuus on vakava
väite, joka voi viitata kristinuskon ulkopuolelle päätymiseen.
Tämä ei luo kovin hedelmällistä maaperää kunnioittavalle
ekumeeniselle dialogille. <br /><br />Universalismi on toki
harhaanjohtava termi ja se voidaan liittää ei-kristillisiin
lähtökohtiin (jolloin se on ”harhaoppi”, jos tätä termiä
tarvitsee käyttää; asiallisempaa lienee puhua ei-kristillisestä tai kristillisperäisestä universalismista). Kristillisessä ja nimenomaan
kolminaisuusopillisessa universalismissa on kyse vakavasti
otettavasta ja kristinuskon Jumala-opillisiin perusteisiin
kytkeytyvästä maailmankuvasta. Sitä eri tavalla ajattelevat
kristityt voivat lähestyä oman tunnustuksensa kautta
yhteisymmärrykseen pyrkivässä hengessä, vaikkeivät olisikaan
samaa mieltä. Tarkoitan siis sitä, että ensisijaisesti aukkojen
löytämisen sijaan voi myös nähdä, missä ollaan samaa mieltä,
mitä yhteisiä intressejä on ja miten voidaan rakentaa
toista.<br /><br />Tällaisessa hengessä voin itse asiassa tietyssä
määrin yhtyä Manniseen käsitykseen, että kaikkien pelastuminen
on ”harhaoppia” - tai pikemminkin, että se <i>voi</i> olla
harhaanjohtavaa. Pelastuminen, myös universaali sellainen, on
nimittäin varsin tyhjä käsite, jos ei tiedetä, mihin ja mistä
pelastetaan ja ennen kaikkea <i>kuka</i> pelastaa. Jos esimerkiksi
pelastan itseni tekojen kautta vapauteen maallisista kärsimyksistä,
kyse ei olisi varhaiskristillisestä toivosta, joka perustuu <i>Jumalan</i>
armoon (ja jossa pelastetaan uskoon ja synnin vallan alta). Jos
kaikkien pelastumista ei perustella nimenomaan siltä kannalta, että
se on Jumalan tahto ja aikomus (ks. 1. Tim. 2:3-4), on se oman
käsityksen mukaan kristinuskon ulkopuolella. On olemassa myös
kristinuskon sisällä vaikuttavia käsityksiä, jossa toivo ei
keskeisesti perustu Jumalaan, vaan muihin tekijöihin (esim. ihmisen
perimmäiseen hyvyyteen). Nämä eivät ole kuitenkaan hedelmällisiä
lähtökohtia ekumeeniselle keskustelulle (eikä Manninen onneksi
pyri sekoittamaan näitä käsityksiä; sellaista myös näkee).
Lisäksi voi mainita, että esim. pelastumista armosta voi esiintyä
kristinuskon ulkopuolellakin eikä se silloin perustuu kolmiyhteiseen
Jumalaan. Kuitenkin aika harva väittäisi pelastumista yksin armosta
(ts. luterilaisuutta/protestantismia) harhaoppiseksi, saatikka
uskontoja sekoittavaksi liikkeeksi.<br /></span><span style="font-size: large;"><br />Asiaa toki saattaa hämätä se, ettei
kristillinen universalismi ole yleensä kirkkokunta, jonka kanssa
käydään keskustelua. Sitä ei tosin ollut alun perin esim.
luterilaisuuskaan, vaan se oli katolisessa kirkossa vaikuttava
reformiliike. Toista osapuolta enemmän tai vähemmän yksipuolisesti
tarkasteleva keskustelu kummaltakin suunnalta johti toki pian uuden
kirkkokunnan syntyyn. Kaikkien pelastumisen toivoa kannattavia
kristittyjä löytynee useimmista suurista kirkkokunnista, eikä sen
ympärille yleensä muodosteta kolminaisuusopillisia kirkkokuntia
(ainoa tuntemani poikkeus tällä hetkellä on <a href="https://www.generallutheranchurch.org/" target="_blank">General Lutheran Church</a>, pieni luterilainen kaikkien pelastumista tunnustava
konservatiivinen kirkkokunta). Tämä kolminaisuusopillisen universalismin tietty
piilossa olevuus ja sitä myöten tuleva järjestyneisyyden puute
tekee ylämäkikamppailusta vieläkin haastavampaa. Tästäkin syystä
pyytäisin, mikäli mahdollista, välttämään harhaoppiasetelmaa.</span><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-lGi4GqToiCU/YNYIz0BH6oI/AAAAAAAACRo/zar4juV7dtAs426BmyiSrYjjbu6ovXOnACNcBGAsYHQ/s414/Salvatormundi.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="414" data-original-width="343" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-lGi4GqToiCU/YNYIz0BH6oI/AAAAAAAACRo/zar4juV7dtAs426BmyiSrYjjbu6ovXOnACNcBGAsYHQ/s320/Salvatormundi.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Titian,_Salvator_Mundi_(Christ_Blessing),_c._1570,_oil_on_canvas,_96_x_80_cm,_Hermitage_Museum.jpg" target="_blank">Tizian: Salvator Mundi</a></td></tr></tbody></table><span style="font-size: medium;"><br /><u>Vai kristillinen vakaumus muiden joukossa?</u><br /><br />Vaikka
siis aionkin esittää hieman kolminaisuusopillisen universalismin
puolustusta, puolustautuminen ei oikeastaan ole minulle pääasia. Se
on pikemminkin asian ja vakaumuksen, tunnustuksen, esillä pitäminen.
Kysymys on maailmankuvasta, jossa voi elää, sydämen tunnustuksesta
ja toivosta, ei spekulatiivisten väitelauseiden ja ajatusten
kokoelmasta. Toki on tarpeen myös välillä puolustaa, mistä on
kysymys, mutta se ei ole se, mihin haluan keskittyä. Tehtävä on
kuitenkin haastava, koska lähestymistapa vaikuttaa lähes jokaiseen
asiaan, esim. Raamatun tulkintaa. Manninen onneksi tunnustaa sen,
että Raamatun yksityiskohdista vänkäämällä ei pitkälle päästä,
sillä jokaisen jakeen voi tulkita omista lähtökohdistaan. Sitäkin
suuremmalla syyllä on tarpeen tunnistaa toisen lähtökohdat.
Monimutkaisen asiasta tekee sen, että on sekä yhteisiä että
poikkeavia lähtökohtia. <br /><br />Lähden itse liikkeelle siitä,
että kaikkien pelastuminen on sekä perusteltavissa oleva että
käytännöllinen oppi. Se on oppi, joka nousee kristinuskon
peruslähtökohdista: kolmiyhteisen Jumalan armosta ja rakkaudesta.
Toivorikkaana asennoitumisena se on myös käytännöllinen
katsantokanta, ei vain uskonnollista puhetta vailla kosketuspintaa
elämään eikä tosiaan vain älyllistä väittelyä suuntaan tai
toiseen. Kaikki lähtee liikkeelle suhteesta Jumalaan, siitä, että
Jumala on tärkeä ja välttämätön. Näen, että Manninen yhtyisi
katolisena kristittynä tähän Jumala- ja armokeskeisyyteen, vaikkei vedäkään siitä samoja johtopäätöksiä (tämä käy ilmi hänen edeltävästä <a href="https://hapatusta.net/2021/06/21/paavin-teologi-ja-jumalan-laupeus-osa-1/" target="_blank">blogitekstistään</a>). Tällainen Jumala-keskeisyys on juurikin
ihailtavaa katolisessa kirkossa suhteessa esim. nykyluterilaisuuteen
Suomessa, missä joskus keskitytään Jumala-puheen vaikeuteen (näin
esim. jokunen ev.-lut. piispa on tehnyt). Provokatiivisesti itse
luterilaisena pappina voinen sanoa: se, että kirkossa on kysymys
Jumalasta eikä esim. jäsenmäärän ylläpidosta, hämärtyy
selkeästi sanoitettavan Jumala- ja täten myös armokeskeisyyden kadotessa.<br /><br />Minulla
siis universaali pelastus on uskoa Jumalaan ja lähtee liikkeelle
siitä, että usko on hänen antamaansa lahjaa ja kaikki, koko elämä,
perustuu hänen armoonsa. Tuskin kukaan tapaa ihmistä, joka
kannattaisi vakaumuksellista universalismia, ellei tämä ihminen ole
tunnustava kristitty. Toki on jonkinlaista ”kaikki pääsevät
taivaaseen” -ajattelua, joka voi perustua mututuntumaan, mutta
tällaisen mielipiteen kannattajat eivät kauan jaksa puhua aiheesta.
Kristillisessä universalismissa kyse ei joka tapauksessa ole siitä,
että joku pääsisi taivaaseen, vaan yhteydestä Jumalaan.
Luottamuksella Jumalan pelastavaan voimaan on toki kaikenkattavia
seurauksia ihan käytännöllisesti. On mahdollista uskoa siihen,
että Jumala kääntää kaikki asiat hyvin, myös ne asiat, jotka
ovat meidän kannalta mahdottomia ratkaista. Oppi tarkoittaa sitä,
että meidän ei tarvitse pidätellä sitä, kuinka paljon toivomme
ja kaipaamme kaikkea hyvää toisille, läheisillemme ja muille.
Erityisesti ajattelen nimenomaan sitä keskeisintä hyvää: yhteyttä
Jumalaan suureen ja lämpimään armoon, jossa vain on elämämme,
kenenkään elämän, merkitys. <br /><br />Tietysti katolisessa kristinuskossa vapaalla tahdolla on sellainen asema, että sen nähdään estävän universaalia pelastusta. Tahdon myös kunnioittaa tätä vapauden näkökulmaa tässä kirjoituksessa. Kyseessä on mielestäni viime kädessä puolin ja toisin hengelliset vakaumukset, joita on vaikea muuttaa rationaalisilla
argumenteilla. Vain Jumala itse persoonallisena toimijana voi viime
kädessä paljastaa oman luonteensa ja mitä se käytännössä
tarkoittaa. Tällä en kuitenkaan tarkoita fideismiä eli sitä, että
vedottaisiin vain ylimalkaan uskoon eikä asioita voitaisi
perustella. Kullakin meistä kristittynä on osamme siinä, miten
ihmiseksi tullut Jumala eli Jeesus haluaa paljastaa itsestään
ihmisten keskellä ja vetää maailmaa puoleensa. Olemme Paavalin
sanoin Jumalan työtovereita (2. Kor. 6:1). Jos emme julista sitä,
minkä ilosanomaksi käsitämme, mitä me olisimme? Me voimme ja
meidän tuleekin tunnustaa totuutta (eli Jeesusta) parhaamme mukaan
toisillemme ja itsellemme hyödyksi, pelastukseksi ja iloksi. Tällaista asennetta näen myös Mannisen tekstissä ja siinä, miten hän käyttää Raamattua. <br /><br />On kuitenkin sanottava suoraan, että vakaan toivon vakaumuksesta luopuminen on
itselleni yhtä mahdotonta ja outoa kuin sanoa, että kristityn pitäisi
luopua esimerkiksi ehtoollisesta ollakseen oikeaoppinen kristitty.
Me tarvitsemme Kristusta, jonka me otamme vastaan konkreettisesti
ehtoollisessa, juuri siksi, että hän olisi meidän sisimmässämme toivona tämän maailman raastavien huolien, syntien ja vaikeuksien
keskellä: ”Kristus teissä, kirkkauden toivo”. (Kol. 1:27).
Keskeisiä syitä tällaiseen vakaumukseen käynee ilmi tästä
kirjoituksesta. Toki ymmärrän syyt siihen, miksi kaikkien
pelastumista vastustetaan, sillä itse olin kymmenen vuoden ajan sitä
kohtaan kriittinen.<br /><br /><u>Ero Jumalasta</u><br /><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-seWdrKwudvE/TGnMYIHrfyI/AAAAAAAAABY/HNYEVXFqjQMyVTzjsmG1zcCrxcynG1KfACPcBGAYYCw/s1424/CranachWeimarAltar2.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1424" data-original-width="1200" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-seWdrKwudvE/TGnMYIHrfyI/AAAAAAAAABY/HNYEVXFqjQMyVTzjsmG1zcCrxcynG1KfACPcBGAYYCw/s320/CranachWeimarAltar2.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Lucas Cranach nuorempi: Weimarin alttaritaulu</span></td></tr></tbody></table><br />Manninen
perustelee, että ns. perinteisen helvettiopin vastustajat eivät ota
tarpeeksi keskeisesti huomion sitä, mistä helvetissä on oikein
kysymys: kyse on erosta Jumalaan. Pääasia ei ole helvetin kesto tai
sen piinojen luonteet. Olen itse asiassa samaa mieltä. Samaan tapaan
opetetaan esim. luterilaisessa rippikoulussa. Kadotus on eroa
Jumalasta. Voi kuitenkin heti sanoa, etteivät perinteisen
kristillisen universalismin kannattajat kiistä helvetin olemassaoloa
eivätkä sen ensisijaista luonnetta. Se on yhtä lailla heidän
mielestään eroa Jumalasta. Näin opetti esim. 1700-luvulla
luterilainen ja pietistinen universalisti, pastori Georg
Klein-Nicolai, joka vaikutti suuresti universalismin historiaan
kirjoitustensa välityksellä. Ne, jotka vähättelevät Jumalan
armoa tuomitsemalla toisia ihmisiä helvettiin, joutuvat
Klein-Nicolain mukaan kokemaan Jumalan hylkäämänä olemisen (jopa
tuntien sen ikuiseksi). Tämän tuskan suuruutta Klein-Nicolai vertaa
kärsivään Kristuksen, joka huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani,
miksi hylkäsit minut?”<br /><br />Manninen mainitsee <a href="https://www.areiopagi.fi/2016/12/helvetti-oma-valinta/" target="_blank">Lari Launosen artikkelin</a> kautta uskonnonfilosofi Thomas Talbottin argumentteja kaikkien
pelastumisen puolesta. Se, miten Talbottin argumentit esitetään,
vie kuitenkin ohi hänen argumenttinsa ytimen ja johtaa siis harhaan.
Talbottilla on sama lähtökökohta kuin muillakin kristityillä, mukaan
lukien kristillisillä universalisteilla: helvetti on nimenomaan eroa
Jumalasta, kieltäytymistä hänen yhteydestään. Esimerkiksi
Talbott ei väitä, että <i>helvetin piinojen</i> valitseminen
sellaisenaan on niin irrationaalista, että sitä ei voi pitää
rationaalisena ratkaisuna. Asian ydin Talbottilla on se, että jos
joku valitsee eron <i>Jumalasta</i>, hän valitsee jotakin, joka vie hänet
eroon oman olemassaolonsa ja kaiken onnen ja mielekkyyden lähteestä.
Kyseinen valinta ei näin ollen voi lähtökohtaisesti olla
rationaalinen. Tämä ongelma on hyvin tiedossa uskonnonfilosofisessa
keskustelussa. Usein helvetin valinnan irrationaalisuutta ei
kiistetäkään, vaan vedotaan ns. libertaariseen vapauskäsitykseen:
ihminen on vapaa niin kauan kuin hän voi valita, mitä haluaa.
Rationaalisuudesta tulee toissijainen kriteeri vapauden kannalta,
päinvastoin kuin esimerkiksi Tuomas Akvinolaisella (joka toki ei ollut universalisti) ja häntä jo
paljon aiemmin monella kirkkoisällä.<br /><br />Mannisen lähtökohdat
ovat hyvät ja aikomus on ottaa kristillisen universalistien
todelliset argumentit huomioon eikä heittää vain väitteitä
universalismista. Kuten olen kirjoittanut, tällainen ihan normaali
jalomielisyys on valitettavan harvinaista näissä keskusteluissa.
Jotta saisimme kuitenkin paremman kuvan siitä, mistä Talbott
todellisuudessa lähtee liikkeelle argumenteissaan, on syytä mennä
lähteille. Siteeraan tässä kappeletta Talbottin kirjasta <i>The
Inescapable Love of God</i> (eli ”Jumalan väistämätön
rakkaus”), suomeksi kääntäen:<br /><br />”...alkakaamme nyt
tutkia, mitä saattaisi <i>tarkoittaa</i> <span style="font-style: normal;">se,
että joku vapaasti hylkää Jumalan ikiajoiksi. Sisältääkö tämä
käsitys itse asiassa johdonmukaista merkitystä? Uskonnolliset
ihmiset puhuvat joskus Jumalasta niin kuin hän olisi vain yksi
inhimillinen virkamies muitten joukossa, sellainen, joka etsii omaa
kunniaansa ja vaatii tottelevaisuutta tottelevaisuuden vuoksi; he
jopa puhuvat niin kuin voisimme hylätä sielujemme Luojan ja Isän
hylkäämättä itseämme, vastustaa hänen tahtoaan elämämme
suhteen vastustamatta, jakomielisesti ehkä, omaa tahtoamme elämämme
suhteen. Craig näin ollen puhuu ”uppiniskaisesta kieltäytymisestä
taivuttaa tahtoaan toisen tahdon mukaan”. Mutta jos Jumala on
rakastava Luojamme, silloin hän tahtoo meille sitä, mitä me
perustavanlaatuisimmalla tasolla haluamme itsellemme; hän tahtoo,
että me kokisimme suurimman onnen, että syvimmät kaipauksemme
täyttyisivät ja että kaikki tarpeemme ja puutteemme tulisivat
kohdatuiksi. Niinpä jos tämä on totta, jos Jumala tahtoo meille
sitä, mitä me todella tahdomme itsellemme, tiedämmepä sen tai
emme, miten meidän tulisi ymmärtää inhimillinen tottelemattomuus
ja vastustus Jumalaa kohtaan?” (s. 172, 2. painos)<br /><br />Tällaisessa yhteydessä
Talbott siis puhuu siitä, miten Jumalan hylkääminen tarkoittaa.
Hän on hyvin tietoinen siitä, että kyse on nimenomaan yhteyden
hylkäämisestä Jumalaan. Kun siis Talbott perustelee, että Jumalan
hylkääminen ikuisesti on yhtä järjenvastaista kuin se, että
lapsi työntäisi kätensä tuleen, harhaanjohtavasta
tulisymboliikasta huolimasta kyse ei ole helvetin tuskien
valitsemista. Kyse on nimenomaan siitä, että ihminen valitsee eron
Jumalasta. On toki olemassa univeralistista polemiikkia ja muutakin
argumentaatiota, joka keskittyy nimenomaan helvetin tuskallisen
kokemuksen suhteettomuuteen. Se on asia erikseen, ja tähän
keskittyminen voi toki viedä huomion pääasiasta. Jos kuitenkin haluaa kutsua universalistista argumentaatiota pinnalliseksi, suosittelen siihen tutustumista syvällisesti. Muuten argumentaatiokaan ei voi lähteä kunnolla liikkeelle, vaikka toki mieluummin etsitään yhteisiä nimittäjiä. Kuten olen sanonut, en itse näe perinteisen helvettiopin premissejä mitenkään pinnallisina. En vain ole samaa mieltä johtopäätöksistä. <br /><br />Talbott
ei siis kiistä sitä, etteikö ihminen voisi valita eroa Jumalasta. Hän
yksinkertaisesti argumentoi, ettei kyseinen valinta voi olla viime
kädessä järjenmukainen ja siksi se ei täytä täysin vapaan valinnan kriteerejä. Talbottin mukaan yksi vapaan valinnan
olemassaolon edellytyksistä on se, että on tietoinen siitä, mitä
valitsee ja mitä siitä voi seurata. Vaikka Manninen ei näytä
olevan tietoinen Talbottin varsinaisista argumenteista, jotka
liittyvät nimenomaan </span><i>Jumalan</i><span style="font-style: normal;">
hylkäämiseen, hän kuitenkin kiistää Jumalan vapaan ja pysyvän
hylkäämisen vaativan täyttä tietoisuutta asian vakavuudesta. Sen
sijaan Manninen olettaa, että Matteuksen evankeliumin luvun 25 mukaan Jumalan hylkääminen
pysyvästi voi olla vähemmän kuin informoitua sekä silti
tuomittavaa. <br /><br /></span><span style="font-style: normal;"><u>Helvetistä,
vapaudesta ja elämämme tarkoituksesta</u></span><br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="font-style: normal; margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-UrWWWhJ3ijg/YNYO5xIODUI/AAAAAAAACR8/Hlg8s1KieQEVAWmsyYhlEwEyy8ibgyb2wCPcBGAsYHg/s4000/IMG_20201013_175845.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-UrWWWhJ3ijg/YNYO5xIODUI/AAAAAAAACR8/Hlg8s1KieQEVAWmsyYhlEwEyy8ibgyb2wCPcBGAsYHg/s320/IMG_20201013_175845.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">kuva: Petri Tikka<br />(sateenkaari on alun perin juutalais-kristillinen toivon symboli, Nooan liiton merkki)</td></tr></tbody></table><br />Manninen
myöntää, että Raamattu-argumentaatio ei johda pitkälle eri
tulkintojen mahdollisuudesta johtuen, mutta silti tarpeen tullen
nojautuu siihen. Hän lähtee liikkeelle siitä
oletuksesta, että Matt. 25 puhuu päättymättömästä tuomiosta ja todistaa sillä, että ihminen voi vapaasti ja pysyvästi hylätä Jumalan olematta täysin informoitu siitä, mitä tekee. Tämä yllättävä lähestyminen on toki tavallaan ymmärrettävää Raamatun keskeisyyden
takia, mutta kannattanee silti pidättäytyä siinä argumentaatiotavassa, johon on päätynyt. <a href="https://petritikka.blogspot.com/2020/11/mita-on-viimeinen-tuomio.html" style="font-style: normal;" target="_blank">Itse olen taas kyseistä kohtaa käsittelevässä kirjoituksessani argumentoinut</a>, että Matt. 25 ”ikuiseksi
rangaistukseksi” käännetyssä asiassa on kyse ikuisesta
ojennuksesta. (Rangaistuksen käännettävä sana tarkoittaa
varsinaisesti ojennusta eli rangaistusta, joka tehdään rangaistavan
hyväksi.) Ojennus on ikuinen siinä merkityksessä, että
ojennuksella on pysyvät ja väistämättömät seuraukset. Jumala ei
tyydy rakkaudettomuuteen eikä vähättele sitä, vaan ojentaa ja
opettaa näkemään, että lähimmäisen hylkäämisessä on kyse
itse elämän lähteen, elävän Jumalan, hylkäämisestä. Tietämättömyyden lääke ei ole siis tuomio, vaan tuomion kautta tuleva osallisuus uskosta ja armosta.<br /><br />Olen
toki samaa mieltä Mannisen kanssa, että Jumalan voi tietämättään
hylätä, kun hylkää lähimmäisen ja rakkauden. Ratkaisu siihen
ongelmaan, että joku hylkää Jumalan ja rakkauden, ei kuitenkaan
ole pysyvä ero Jumalasta. Jumalan ehdoton oikeudenmukaisuus, joka
perustuu hänen rakkautensa ja armonsa suuruuteen, ei voi edellyttää
Jumalan ja rakkauden hylkäämisen jatkumista. Rakkaudettomuus pitää
tuhota, ja tämä on kova helvetti, paljon kovempi helvetti kuin
ajallisuuteen tai tiettyihin piinoihin perustuva helvetti. Ihminen
joutuu kohtaamaan oman sisimpänsä synkkyyden, Jumalasta erossa
olemisen, jota hän on muun ihmiskunnan mukana kantanut itsessään.
Tavanomaisessa helvettiopissa ihminen joutuu sen sijaan joko Jumalan
tai itsensä päätöksen kautta sellaiseen tilaan, jossa hänen paha
tahtonsa ei voi katua eikä siis kohdata totuutta itsestään. Jos
ihmisen valinnat lukitsevat hänen olemuksensa, synti jää olemaan
olemassa ainakin jollakin eksistentiaalisella tasolla luomakuntaa.
<br /><br />Usein väitetään, ettei kristillinen universalismi ota
syntiä tai Jumalan oikeudenmukaisuutta vakavasti, koska pahimmat rikolliset (kuten raiskaajat tai
kansanmurhaajat) eivät saa ansaitsemaansa rangaistusta. Tähänkin viitataan blogissa. Tavallisessa
helvettiopissa kuitenkin eri syntien ydin, rakkauden vastaisuus ja
Jumalan hylkääminen, jäävät olemaan. Tässä mielessä jopa
annihilationismi, jonka mukaan synnin palkkana on tyhjiinraukeaminen,
olemassaolon lakkaaminen, on parempi ratkaisu. Se ei kuitenkaan
kelpaa ratkaisuksi, sillä paha poistetaan pahan avulla eli
tuhoamalla Jumalan luotu. Vakavin ja paras ratkaisu synnin ongelmaan
on se, että synti poistetaan ja ihminen säilytetään uudistettuna. Toimivia, Jumalan rakkauden suuruuteen
johdonmukaisesti nojaavia ratkaisuja eivät ole se, että syntinen
lakkaa olemasta, taikka se, että hän jäisi syntiseksi. Tällaisia
näkemyksiä siitä, että apokatastasis-opin helvetti ottaa synnin
paljon vakavammin kuin tavallinen helvettikäsitys, on toki
aiemminkin esitetty. Jumalan rakkauden ja armon ensisijaisuus hänen ominaisuuksiensa joukossa pätee myös oikeudenmukaisuuteen, kuten Mannisen käsittelemä Walter Kasperkin <a href="https://hapatusta.net/2021/06/21/paavin-teologi-ja-jumalan-laupeus-osa-1/">näyttää sanovan</a> (en toki tunne lähdettä sen tarkemmin). Tästä kristilliset universalistit vetävät sen johtopäätöksen, että Jumalan oikeudenmukaiset tuomiot palvelevat hänen armollisia päämääriään, samaten kuin sen, että Jumalan armo on oikeudenmukaista, koska se poistaa pahan ja antaa pahantekijän kokea tekojensa vääryyden. <br /><br />Se, mikä Mannisen kirjoituksesta
kuultaa läpi, on monelle nykyaikaiselle helvetin puolustajalle
tyypillinen ratkaisu, jonka mukaan helvetin todellisuutta tavallaan
lievennetään tai sen negatiivinen luonne ohitetaan toissijaisena asiana. Ihmisen vapaan tahdon tähden helvetti on
välttämätön oletus. Helvetin sisältö jää kuitenkin jossain
määrin epäselväksi, sillä pääasia on se, että helvetti on
vapaa tahto -opin johtopäätös. Luterilaisena toki voisi painottaa
sitä, että usko Jumalaan ja suhde häneen ei perustu ihmisen
valintaan, vaan Jumalan armoon. Mutta en kiinnitä tässä siihen sen
enempää huomiota, sillä keskityn Jumala-oppiin. Helvetin
välttämättömyys sen takia, että suhde Jumalaan edellyttää
vapaata valintaa, ei joka tapauksessa sinänsä helpota helvetin
kauhua. Pikemminkin tilanne on päinvastoin. <br /><br />Suomen
ev.-lut.-kirkon nykyinen katekismus ja kristinoppi alkavat näillä
sanoilla ensimmäisen käskyn selityksessä: ”Jumalan tunteminen on
elämämme tärkein ja perustavin asia.” Jos ihminen jää vaille
yhteyttä Jumalaan, häneltä puuttuu siis hänen elämänsä tärkein
ja perustavin asia. Kyse on objektiivisesta pahasta. Toki ero
Jumalasta, se, ettei uskota häneen, on monen lähimmäisemme
kohdalla totta tällä hetkellä. Kysymys on siitä, voiko ero
Jumalasta olla jollakin mahdollisella tasolla lopullinen totuus
jonkin lähimmäisen kohdalla. Ei ole väliä sillä, miltä tämä
kokemus tuntuisi, piinalta vai joltakin muulta. Itse asiassa jos
kokemus olisi jollakin harhaisella tavalla miellyttävä helvetissä olevalla, se olisi
jopa kauheampaa sille, joka vielä rakastaisi tätä lähimmäistä
ja haluaisi hänelle yhteyttä Jumalaan. Mitään objektiivisesti
negatiivisempaa ei ole kuin ero Jumalasta. Voimmeko siis hyväksyä
eron Jumalasta mahdollisena lopullisena totuutena maailmasta, jonka
Jumala on itse luonut ja luonut hyväksi, omaa Kuvaansa, Kristusta,
heijastamaan? <br /><br />Jos lähimmäinen sitten valitsee tämän
kaikkein suurimman objektiivisen pahan, pysyvän eron Jumalasta,
tietämättään sen seurauksia, voi kysyä, mitä mieltä Jumala
itse olisi tästä, hän, joka on antanut itsensä maailmalle
Kristuksessa korkeimpana Hyvänä. Emme voi toki spekuloida mitään
ohi ilmoituksen. Se, että syntinen vetoaisi omaan
tietämättömyyteensä, ei myöskään takaa välitöntä
anteeksiantoa. Synnin seuraukset on kohdattava, niin kuin Matt. 25
opettaa. Kuitenkin Vapahtaja itse sanoo ristillä omiin murhaajiinsa
viitaten: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä,
mitä tekevät.” (Luuk. 23:24) Tietämättömyys, joka valitsee
eron Jumalasta, voidaan siis antaa anteeksi. Jumala kykenee
uudistamaan paatuneimmankin syntisen. <br /><br />Jos miettii omaa elämää
ja sitä, miten usko on tullut itselleen tärkeäksi, rehellisyyden
nimissä on tunnustettava, että Jumala on antanut ne olosuhteet
(kuten sakramentit ja rakastavan perheen), joissa olen voinut
ymmärtää ottaa hänet aina uudestaan vastaan elävänä Rakkautena
elämäni keskipisteeksi. Oma syntisyys ja väärät valinnat eivät
estä Jumalan uutta luovaa työtä; jos ei minun tai sinun kohdalla,
miksi toisten? Usein esitetään, että Jumalalla tulee joskus raja
vastaan, että hän lakkaa syystä tai toisesta vaikuttamasta
anteeksiantoaan, esim. ihmisen kuoltua. Jos kuitenkin oletamme
rajoja, jotka tulisivat vastaan, on mietittävä, millaiseen Jumalaan
me uskomme ja miksi sitten näin olettaisimme.<br /> <br /><u>Jumalan
olemus ja kaikkien pelastuminen</u><br /><br />Tässä kohden päästään
omaan väitöskirjani täsmällisempään sisältöön. Siinä perustelen universaalia pelastusta Jumalan ominaisuuksilla ja
kolminaisuusopilla. Voin tässä kohden vain raapaista pintaa, joten
tarkempi keskustelu asiasta kannattanee käydä vasta väitöskirjan
tultua valmiiksi ja julkaistuksi. Väitöskirjani joka tapauksessa jakautuu
kolmeen päälukuun. Ensimmäinen osio keskittyy Jumalan
ominaisuuksiin, toinen luku käsittelee Kristuksen kuolemaa ja kolmas
Pyhän Hengen toimintaa.<br /><br />Ensimmäisessä pääluvussa
esittelen Jumala-oppiin liittyvän argumentin, jossa perustelen
Jumalan sisäisten ominaisuuksien tasapainone edellyttävän
universaalia pelastusta. Teen tämän väitteen tarkastelemalla
katolisen teologin Eleanore Stumpin argumenttia, jonka mukaan ikuista
helvettiä voidaan perustella Jumalan rakkaudella. Stumpin artikkelin
”Dante's Hell, Aquinas's Moral Theory, and Love of God” (Danten
helvetti, Tuomas Akvinolaisen moraalioppi ja Jumalan rakkaus) mukaan
yhteys Jumalaan edellyttää vapaata tahtoa. Tässä kohden hänen
oletuksensa on siis sama kuin Mannisen, joka viittaa myös katolisen
kirkon katekismukseen. Stump kuitenkin kirjoittaa myös, että
Jumalan rakkaus tarkoittaa aitoa yhteyden halua ihmiseen. Tuoreessa
kirjassaan ”Atonement” Stump lisäksi perustelee, että yhteyden
halu tarkoittaa tietyssä mielessä myös tarvetta. Selkeästi sanoen:
Jumala ei ole kylmäkiskoinen. Hän on ainakin periaatteessa
haavoittuvainen yhteyden puutteelle, sillä yhteys edellyttää
vastavuoroista avautumista, oman itsensä paljastamista. Stump ei
tosin laajenna sitä, mitä tämä haavoittuvuus voisi käytännössä
merkitä, paitsi tältä osin: yhteyden halu ja siihen haavoittuvuus
ei tarkoita puutetta tai vajausta, ei myöskään Jumalassa. Jumala
haluaa ihmistä tätä itseään ajatellen, ei siksi, että hän
tarvitsisi rakkauden täyttymystä. <br /><br />Stump ei siis tahdo
kiistää teologien piirissä paljon kiisteltyä ns. impassibiliteetti-oppia. Myös Manninen viittaa tähän ongelmakenttään edellisessä artikkelissaan (Kasper näyttää haluavan lieventää Jumalan impassibiliteettia hänen läheisyytensä vuoksi, mikäli ymmärsin ollenkaan oikein). Impassibiliteettia on vaikea suomentaa,
mutta se tarkoittaa vaihtelevasti sitä, että Jumala ei kärsi esim.
puutteen, surun, pahan tai ailahtelevien tunteiden perusteella. On myös esitetty (esim. Steven J. Duby), että impassibiliteetti-opin kääntöpuoli on oppi
Jumalan lähtemättömästä autuudesta eli ilosta. Jumala toki voi
kärsiä surua ja tuskia, mutta ainoastaan omaksumalla inhimillisen
luonnon Kristuksessa. Samalla hän ei kuitenkaan luovu omasta
impassibiliteetistaan. Dominikaaninen ja tomistinen teologi Michael
J. Dodds perustelee kirjassaan <i>The Unchanging Love of God </i><span style="font-style: normal;">(Jumalan
muuttumaton rakkaus), että impassibiliteettioppi on oikeastaan
edellytys sille, että Kristus voi voittaa kärsimystensä kautta
kuoleman ja näin ollen valmistaa pelastuksen. Dodds tarkoittaa sitä,
että Kristus ei alistu kärsimysten tuottamaan tuskaan, vaan pystyy
tuomaan kärsimyksen ja kaiken pahan ylittävän voiton keskellä
langennutta maailmaa. Vastaavanlaista ajattelua esiintyy myös Martti
Lutherilla, kuten David J. Luy. perustelee kirjassaan </span><i>Dominus
Mortis: Martin Luther on the Incorruptibility of God in Christ
</i><span style="font-style: normal;">(Kuoleman Herra: Martti Luther
ja Jumalan turmeltumattomuus Kristuksessa).</span><br /><br />Argumenttini
ydin ensimmäisessä pääluvussa on se, että Jumalan
impassibiliteetti (tai muut vastaavat ehdottomat ominaisuudet, kuten
autuus, muuttumattomuus ja aseitetti eli itse itsessään oleminen)
ja rakkaus yhteyden haluna edellyttävät yhdessä sitä, ettei
yksikään persoona joudu peruuttamattomasti kadotukseen. Mikäli
Jumala kokee tunteita, mitä esim. Stump ei kiistä, on
impassibiliteetti-opin valossa vaikea nähdä, että hän voisi kokea
surua yhteyden kadotessa. Suruhan on objektiivinen paha. Tämä on
tietysti nykyaikana kiistelty väite, sillä Jumalan aidon
läheisyyden ja empatian nähdään edellyttävän sympatiaa, mukaan
lukien surua ja tuskia. Dodds kuitenkin perustelee, että empatiaan
riittää toisen asemaan asettuminen ja tuskien lievittäminen. (Nämä
asiat ovat analyysini mukaan läsnä Kristuksen kärsimyksessä.)
Mutta jos Jumala ei voi impassiibelina kokea surua yhteyden
kadotessa, miten hän voi olla aidosti rakastava? Argumenttini on se,
että hän voi säilyttää impassibiliteettinsa, jos tämä
ominaisuus vaikuttaa yhteyden luomista. Näin on esim. Doddsin
ajattelussa ristin suhteen. Jos yhteyden luonti onnistuu lopulta universaalisti ristintyön hedelmänä, siis jokaisen ihmisen kohdalla, Jumalan yhteyden halu voi olla aidosti
olemassa kuitenkaan johdattamatta Jumalaa pois hänen
muuttumattomasta ilostaan. <br /><br />Toisessa pääluvussa täydennän
tätä argumentia sillä perusteella, että kadotuksen
estäminen<br />perustuu kristinuskossa Kristuksen sovitustyöhön.
Jumalan ominaisuuksien tasapainon tulee siis ilmetä jo ristillä, ei
vasta sovituksen mahdollistaman universaalin pelastuksen toteuduttua.
Vertailemalla ja tarkastelemalla kriittisesti Thomas Talbottia,
luterilaista Gerhard Fordea ja Stumpia sekä eräitä muita teologeja
hahmotan kuvan, jossa Kristuksen kärsimyksessä ilmenee Jumalan
rakkauden periksiantamattomuus, joka voidaan linkittää Jumalan
impassibiliteettiin. Kristuksen kärsimyksen kärsimykset ylittävä
ja voittava luonne menettäisi merkityksensä, mikäli hän joutuisi
uudestaan kokemaan päämääränsä vastaisen tuloksen: jonkun
luotunsa kadotukseen joutumisen. <br /><br />Kuitenkin nykyaikaisessa
teologiassa tällaisia Jumalan ehdottomia ominaisuuksia, kuten
muuttumattomuus ja järkähtämätön autuus, kritisoidaan myös
niin, että ne vaikeuttavat yhteyttä Jumalaan. Jos siis Kristuksen
risti ilmentää sellaista ehdotonta Jumalan ominaisuutta, joka ei
suostu muuhun kuin kaikkien pelastumiseen ja armottomuuden
häviämiseen, on mahdollista, että tämä olisi ihmiselle ns.
liikaa. Luterilaisen Gerhard Forden ajatuksin: armoton ihminen ei
halua ehdotonta armoa. Forden ratkaisuna on ollut lieventää
Kristuksen jumalallisia ominaisuuksia ristillä ja tuoda ne takaisin
julistuksessa. Kristus kärsii vailla muuttumattomuutta ristillä,
jotta se olisi todellinen tragedia, johon ihminen voi samastua.
Jumalan armon kokeminen varmasti omaksi osakseen edellyttää
kuitenkin sitä, että Jumalan armo ankkuroituu uudelleen hänen
muuttumattomaan luonteeseensa. Esitän Fordea kritisoiden, että
Kristuksen ristin ehdottomuutta ei tarvitse lieventää armon
vastaanottamista varten. Sen sijaan tarvitaan vahvempi pneumatologia
eli oppi Pyhästä Hengestä, joka Fordelta lähes tyystin puuttuu. <br /><br />
</span><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qpvlnBKgXKQ/YNYSxNZBi8I/AAAAAAAACSI/CjdwAauoGFchMwlT4nIL421XnxqPZYy9gCPcBGAsYHg/s4000/IMG_20210424_113907.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-qpvlnBKgXKQ/YNYSxNZBi8I/AAAAAAAACSI/CjdwAauoGFchMwlT4nIL421XnxqPZYy9gCPcBGAsYHg/s320/IMG_20210424_113907.jpg" /></a></span></div><br /><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kolmannessa pääluvussa esittelen
erityisesti Robert Jensonin teologiaa täydentäen mallin, jossa
jumalallinen yhteyden halu ja yhteyden luominen linkittyvät Pyhän
Hengen persoonaan. Robert Jenson oli luterilainen teologi, joka
tunnetaan ekumeenisesta lähestymistavastaan. Hän ei ollut
varsinaisesti universalisti, mutta ei nähnyt kaikkien pelastumiselle
esim. Jumalaan attribuutteihin liittyviä esteitä. Luterilaisena hän
ajatteli, että Jumala pystyy johtamaan ihmisen varmuudella
yhteyteensä rikkomatta tämän vapautta. Sama (teknisesti ottaen
kompatibilistinen) logiikka pätisi hänen mukaansa myös
pelastukseen kaikkia koskevana: Jumala voisi armollaan pelastaa
kaikki rikkomatta heidän vapauttaan. Pääasiallinen este sille,
ettei Jenson tunnusta universaalia pelastusta varmuutena, on se,
ettei Raamatussa esiinny viitteitä siitä, kuinka Jumala voisi
puhutella jo kuolleita. (Tästä kyllä voidaan olla monta mieltä
esim. Pietarin kirjeiden perusteella, joita on tulkittu niin, että
Kristus laskeutui tuonelaan pelastamaan Jumalan hylänneitä
syntisiä). <br /><br />Pääasia Jensonin teologiaan liittyen on
kuitenkin se, kuinka hän muotoilee Pyhän Hengen vaikuttavuuden.
Jensonille Pyhä Henki on Jumalan oman tulevaisuuden Voima,
Kristuksen ylösnousemuksessa ilmi tullut. Pyhä Henki takaa
sakramenttien reaalipreesensin ja anteeksiannon julistuksen ehtoja
vailla olemisen. Pyhä Henki on myös vastaus siihen, miten Jumalan
ehdottomat ominaisuudet ja rakkaus yhteyden haluna kuuluvat yhteen.
Kärsimyksen maailmassa on nimittäin vaikea hahmottaa, miten
kaikkivaltias Jumala voi kuitenkin olla rakastava (ns. teodikean eli
pahan ongelma). Jenson ei kuitenkaan tahdo avata sitä, mitä Pyhä
Henki vastauksena tähän saattaisi tarkoittaa. Henki lähinnä vain
on sellaisenaan vastaus Jumalan tulevaisuuden uutta luovana voimana,
ja vastauksen luonne käy julki vasta lopussa. <br /><br />Yhdyn siihen,
että täyttä harmoniaa Jumalan ehdottomien ominaisuuksien ja hänen
rakkautensa välillä ei voi löytää kuin vasta lopussa - kuitenkin vain, mikäli tämä loppu ilmentää Jumalan rakkauden voittoa eli universaali pelastusta. Perustelen, että Jumalan kärsimyksen voittava rakkaus, Kristuksen
ristin rakkaus, joka tuo universaalin pelastuksen, ilmenee jo ja nimenomaan kirkon Hengen voimaannuttamassa toiminnassa.
Jumalan aito yhteyden halu jää epäselväksi yläpuheeksi ilman
sitä näkökulmaa, että kirkko Jumalan rakkauden edustajana tuo
helpotusta maailman kärsimyksiin, olkootpa ne tämän- tai
tuonpuoleisia. Julistamalla armoa, jakamalla sakramentteja ja
toimittamalla laupeudentyötä ja arkipäiväistä rakkautta
Kristuksen kirkko ilmentää sitä Jumalan Rakkautta, joka Pyhä
Henki on. Saadessaan tuskiensa keskellä henkilökohtaisen
kosketuksen Pyhään Henkeen ihminen kykenee tunnistaman, että sekä Jumalan rakkaus että hänen muuttumaton, kärsimyksen voittava luonteensa ovat yhtä lailla totta. Tämä luo ihmisen sisimpään
toivon, että sama kärsimyksen voitto, jota hän Hengessä kokee,
kuuluu myös muille lähimmäisille. Toivosta saadaan varmuus
ensisijassa jumalanpalveluksessa ja ylistyksessä, joissa Jumalan
voima, luonne ja armo tunnistetaan kaiken kattavaksi, niin omaa kuin
toisten elämää kantavaksi voimaksi (vrt. Fil. 2:11). Tämä toivo
ilmenee sitten lähimmäistä palvelevana rakkautena, johon Pyhä
Henki ihmistä kirkon yhteydessä inspiroi.<br /><br /><u>Armo<br /></u><br />Mannisen
mielestä lähimmäistä voi rakastaa, vaikka hän joutuisikin eroon
Jumalasta: ”Eihän läheistemme ja ystäviemme hengellinen tila
estä meitä rakastamasta heitä tämänpuoleisessakaan – saati
sitten kokemasta Jumalan läsnäoloa omassa elämässämme.” Näin
toki on. Mutta se olisi rakkautta vailla toivoa rakkauden voitosta
lähimmäisemme elämässä. Jumala Rakkautena on toki jo kerran
objektiivisesti voittanut ristillä kuoleman ja Saatanan ja muut
pahat voimat, kuten kristityt useinkin onneksi tunnustavat. Kerran
tämä voitto tulee myös ilmi ilman mitään peitettä, viimeisen
tuomion jälkeen. Mutta mitä tuo voitto tarkoittaisi, jos sen
päämäärä, kaikkien ihmisten pelastuminen, jäisi vajaaksi? Siitä
olen jo toki kirjoittanut Jumalan näkökulmasta väitöskirjaani liittyen. Mutta entä meidän
näkökulmasta? Jos Rakkaus ei käy todeksi jonkun lähimmäisemme
kohdalla, olkoonpa se täysin tuntematon tai aivan läheinen,
meidänkään halumme yhteyteen ei voi toteutua. Suru olisi pysyvä
osa todellisuutta. <br /><br />Kristitty voi mielestäni oikeutetusti
ihmisenä surra sitä, että oma lähimmäinen ei usko Jumalaan ja
näe Jumalaa oman elämänsä voimana. Suru ei todellakaan estä
rakkauttamme lähimmäiseen eikä Jumalaan, siinä Manninen osuu
nappiin. Itse asiassa tilanne on päinvastoin: suru voi vahvistaa
Jumala-suhdetta, sillä huoli lähimmäisestä perustuu nimenomaan
Jumalaan, joka on Rakkaus. Me emme voi kyllä surullamme muuttaa
todellisuutta, paitsi muuttamalla sen rukoukseksi toisten puolesta,
sillä rukoukseen liittyy Jeesuksen lupaus niitten kuulemisesta (Joh.
15:13). Jos emme voi kuitenkaan luottaa varmasti siihen, että
(Jeesuksen sanoin Juliana Norwichlaiselle) ”kaikki kääntyy
hyväksi” tai että Jeesus luo kaiken uudeksi (Ilm. 21:5),
siunatuinkin suru voi käydä meille rajallisille ihmisille liian
raskaaksi. Jumala pystyy muuttamaan ristinsä surun voitoksi. Me emme
– paitsi luottamalla surumme keskellä Jumalan lupauksiin siitä,
että jokainen kieli lopulta ylistää Jumalaa (Room. 14:11; Jes.
45:23). <br /><br />Kyse on viime kädessä kuitenkin todellisista
ihmisistä. Kyse ei ole teologisesta spekulaatiosta. Jos joku
rakastamamme ihminen jää vaille sitä parasta hyvää eli Jumalaa,
joka vain voi antaa kaikelle muulle merkityksen, silloin merkitys on
hävinnyt todellisuudesta jonkun kohdalla. Tämä on todellisuutta
tässä maailmanajassa. Mutta että sama synkkä kuva jatkuisi myös
tulevassa maailmanajassa, se muuttaa uskon luottavaista luonnetta
radikaalisti. Kadoksissa olemisen kesto ei ole täysin irrelevanttia, vaikka Manninen pyrkii luomaan tällaisen kuvan lieventämällä helvetin tuskien kammari -luonnetta. Ehkäpä hyvä. Kuitenkin: jos kadotuksesta tulee lukkoon lyöty asiantila, jota ei voi muuttaa,
on se silti jotain ihan toista kuin vain hetken (ehkä todella pitkänkin
hetken) kestävä kadotus. Loputon kadotus vie toivon. Lähimmäisemme hetken kestävä
kadotus ei vie sitä pois meiltä kristityiltä, kun säilytämme Pyhän Hengen ja
rukouksen sydämessämme. <br /><br />Manninen esittää taivas ja
helvetti -kahtiajaon ikään kuin eksistentiaalisena näkökulmana,
joka jää avoimeksi. Kysymys on ihmisen vapaudesta, joka on
Jumala-suhteen edellytys. Kuten aion perustella Eleanore Stumpiin
viitaten väitöskirjassani, on hankalaa asettaa ihmisen vapautta
ristiriitaan sen kanssa, että Jumala on itse antanut tämän
vapauden juuri Jumala-yhteyttä varten. Varhaiskirkon ajattelijoista
ainakin harhaoppiseksi postuumisti julistettu mutta aikoinaan kunnioitettu Origenes perusteli kaikkien pelastumisen toivoa sillä, että
kukaan ei ole Jumalalla parantumaton tapaus. Juuri siksi, että
ihmisellä on aina vapaa tahto, ei voi väittää Platonin tavoin,
että olisi paatumattomia syntisiä, joita ei voi pelastaa tuonelan
tuskista. Kysymys on pikemminkin siitä, sulkeeko vapauden
perspektiivi toivon vai avaako se sitä. <br /><br />Kysymys on siis viime
kädessä nimenomaan näkökulmasta, perspektiivistä tai oikeammin
paradigmasta (kokonaisajattelusta). Yksinkertaistaen voisi sanoa,
että tulevaisuuden avoimuus voi näyttää joko synkältä tai
valoisalta. Emme voi ennen loppua tietää kaikkia yksityiskohtia
emmekä ehkä perustella käsityksiämme helvetistä tai toivosta
aukottomasti, ainakaan pelkästään sanojen avulla (rakkaus ja
laupeus on asia erikseen). Kuitenkin, seuraavan voin sanoa omasta
puolestani ja tiedän, että tämä on monen kokemus jo ennen sitä
kuin päättää kannattaa kristillisen universalismin toivoa. Jos
yhdenkään ihmisen joutuminen eroon Jumalasta on edes vain
mahdollinen lopputulos, tulevaisuuden edessä on jo kertaheitolla
liian synkkä varjo, jotta se voitaisiin kokea valoisana, paikkana,
jossa Jumala armossaan ja voimassan vaikuttaa. Jumala olisi silloin,
David Bentley Hartin argumentin mukaan, luonut maailman heittämällä
arpaa, uhkapelaamalla lopputuloksen kanssa. Vaikka tulos olisikin
hyvä, näkökulma Jumalaan olisi jo tummentunut. Jumalan
riippumattomuuden vuoksi on kuitenkin sanottava, ettei luominen ollut jokin
välttämättömyys – vain Rakkaus on tätä. Luomalla maailman
omassa vapaudessaan Jumala samalla sitoutui siihen, että hän tietää
sen tulevan luokseen, ainoan Hyvän yhteyteen. Siksi hän lähetti
Poikansa. <br /><br />Kauhu siitä, mitä toiselle (tai itselle) voi
tapahtua, on todellinen kokemus, jota ei voi hevillä sivuuttaa,
vaikka toiset tekisivät näin puolestasi. Itselleni tämä on ainakin ollut todellinen kokemus, joka on johtanut turvautumaan <a href="https://petritikka.blogspot.com/2014/10/tremor-natalis-ajatuksia-kaikkien.html" target="_blank">ristiin ja Kolminaisuuteen</a> sekä näkemään myös <a href="https://petritikka.blogspot.com/2021/03/maria-toivon-esikoinen.html" target="_blank">neitsyt Marian</a> uskon ja luottamuksen merkityksen uudella tavalla. Meillä on esimerkki luottamuksesta, joka ei herpaannu: Maria, joka tunnusti Poikansa rakkauden voiman joka hetki. Ratkaisu nykyään unohdetun helvetinpelon ongelmaan ei voi olla helppoheikkinen ja pinnalliseksi väitetty
universa<span style="background: transparent;">lismi vailla
helvettipiinaa, sillä se ei ratkaise Mannisenkin esittämää
ongelmaa suhteesta Jumalaan. Ratkaisu on yksinkertaisesti Kristuksen
risti, jolla Jumala takasi pelastuksen kaikille luomilleen ihmisille. Isä ei antanut Poikansa kuolla turhaan eikä pelkästään mahdollisuuden tähden, jos oman Pojan kuolema otetaan riittävällä vakavuudella huomioon. Kenestä siis helvetissä on kysymys? Ei sinusta eikä minusta, vaan
Kristuksesta, joka on helvetti helvetille, kuolema kuolemalle. Hän
on taipumaton, suorastaan kärsimätön rakkaudessaan, hän, joka
vapauttaa meidän tahtomme pelastukseen synnin vallasta Pyhän rakkauden Henkensä kautta. <br /><br />”Rakkaus
on väkevä kuin kuolema,<br /></span>kiivas
ja kyltymätön kuin tuonela.<br />Sen
hehku on tulen hehkua,<br />sen
liekki on Herran liekki.<br />Suuret
vedet eivät voi sitä sammuttaa,<br />virran
tulva ei vie sitä mukanaan.”<br /><br />Laulujen laulu 8:6-7</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-n9kqsY5p7A8/YNYTG2bEswI/AAAAAAAACSQ/vvbwMGdp6CkchpC4yb02MxZ8Jb4ugkXWgCNcBGAsYHQ/s1200/ikhthys.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="1200" src="https://1.bp.blogspot.com/-n9kqsY5p7A8/YNYTG2bEswI/AAAAAAAACSQ/vvbwMGdp6CkchpC4yb02MxZ8Jb4ugkXWgCNcBGAsYHQ/s320/ikhthys.png" width="320" /></a></span></div><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-9433122168751286532021-03-25T10:41:00.004+02:002021-03-25T10:41:39.941+02:00Maria, toivon esikoinen<p><span style="font-size: medium;"><u>Lukukappale: Hepr. 10:4-10</u></span></p><div><span style="font-size: medium;"><i>4 Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit. 5 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: – Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. 6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. 7 Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.<br />8 Hän sanoo siis ensin: »Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet», vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. 9 Mutta sitten hän sanoo: »Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.» Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. 10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-gFU9BNYxGwY/YFxLL2r7g6I/AAAAAAAACGs/-n8V_0cTDwgo1fgArx2Nwzg96tB7rgiSACNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="360" src="https://lh3.googleusercontent.com/-gFU9BNYxGwY/YFxLL2r7g6I/AAAAAAAACGs/-n8V_0cTDwgo1fgArx2Nwzg96tB7rgiSACNcBGAsYHQ/w640-h360/image.png" width="640" /></a></div></i><br /><b>Maria, toivon esikoinen (eli Jumalalle ei mikään ole mahdotonta)</b></span></div><div><span style="font-size: medium;"><i>kommenttipuheenvuoro ekumeenisessa aamurukouksessa 25.3.2021<br /></i><i>pastori Petri Samuel Tikka</i><br /><br />Tahdon toivottaa teille, ekumeenisille ystäville, hyvää marianpäivää! Päivä tunnetaan luterilaisessa kirkossa nimellä Marian ilmestyspäivä. Katolisessa kirkossa virallinen nimi on Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhä. Ortodoksisessa kirkossa pyhä tunnetaan Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen juhlana eli Ilosanoman juhlana. Tämä on yksi kirkkovuoden keskeisistä juhlista kaikissa näissä kirkkokunnissa, esimerkiksi joulun, pääsiäisen, helatorstain ja helluntain rinnalla. Sitä ilmentää luterilaisessa kirkossa se, että kirkossa on kuusi kynttilää, täysi määrä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämä pyhä siirrettiin vuonna 1955 sunnuntaille. Tämä on minun ja monen muun luterilaisen mielestä valitettavaa, sillä pyhän tärkeys tulee paremmin esille pitämällä kiinni perinteisestä ja oikeasta päivämäärästä. Se on juuri tänään 25.3., tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua.<br /><br /><u>Kunnianimiä</u><br /><br />Yhdeksän kuukautta jouluun tarkoittaa sitä, että tänä päivänä ainainen neitsyt Maria ottaa vastaan tehtävän Jumalan äitinä, maailman Pelastajan äitinä. Olemme siis tänään inkarnaation eli Messiaan lihaksi tulemisen ihmeen äärellä. Siitä kuulimme myös heprealaiskirjeessä: ”Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: - Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin.” Jeesus sai ruumiinsa ja koko inhimillisen luontonsa neitsyt Mariasta. Jeesus on samalla iankaikkinen Jumala, joka on ollut aina olemassa Kolminaisuuden toisena Persoonana. Kun siis Mariasta tuli Jeesuksen äiti, hänestä tuli Jumalan äiti. Juuri tällä nimityksellä Mariaa on kunnioitettu jo varhaisesta kirkosta alkaen: Jumalansynnyttäjä eli Jumalan äiti. Nimitys on on myös osa luterilaista tunnustusta, niin kuin katolista ja ortodoksista, vaikka ”Jumalan äiti” -kunnianimeä käytetään liian harvoin luterilaisissa yhteyksissä nykyään.<br /><br />Marian kunnialliset nimitykset eivät pääty siihen tosiasiaan, että hän on Jumalan äiti. Ortodoksisessa liturgiassa hän on ”kaikkein pyhin, puhtain, siunatuin, kunniallisin Valtiatar”. Vastaavasti sekä katolisen että perinteisen luterilaisen käsityksen mukaan Maria on taivaan kuningatar. Kaikkien kyseisten kirkkojen virallisten tunnustusten mukaan Maria on ainainen Neitsyt. Lisäksi Marian synnittömyys tai puhtaus Kristuksen sovitustyön tähden on tavalla tai toisella osa sekä luterilaista oppia että ortodoksisen kirkon liturgiaa. Marian perisynnitön sikiäminen on julistettu dogmiksi katolisessa kirkossa vuonna 1854.<br /><br /><u>Vastaväite ja vastaus</u><br /><br />Vastaväitteenä tähän kaikkeen voisi sanoa: miksi luettelen Marian kunnianimityksiä päivänä, jonka keskuksessa on kuitenkin Jeesus, hänen saapumisensa maailmaan ihmisenä ihmiskunnan Pelastajaksi? Marian palvonnan pelossa on Mariaa valitettavasti protestenttisissa uskonsuunnissa, myös luterilaisessa kirkossa, usein ruvettu vähättelemään. Onneksi nykyään ollaan esimerkiksi omassa luterilaisessa kirkossani vähitellen heräämässä Marian merkitykseen uudelleen. Tästä esimerkkinä näytän kirjan Luterilainen Neitsyt Maria, jonka on kirjoittanut Risto Pottonen ja josta saa lisää tietoa edellä puhumistani asioista. Tästä kirjasta ja muista puheenvuoroista käy ilmi, että on alettu ymmärtää katolisen ja ortodoksisen kirkon tavoin, ettei Marian kunnioittamisella ole mitään tekemistä sen kanssa, että palvottaisiin häntä eli pidettäisiin häntä Jumalan veroisena.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-GDy_Uq14Jpk/YFxMSXA0BiI/AAAAAAAACHM/Nmq3SRP_zdwSiFwEEETRRFFGnSIugEB3ACNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="285" data-original-width="201" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-GDy_Uq14Jpk/YFxMSXA0BiI/AAAAAAAACHM/Nmq3SRP_zdwSiFwEEETRRFFGnSIugEB3ACNcBGAsYHQ/image.png" width="169" /></a></div><br /></div><br />Marian kunnioittamisessa on päinvastoin juuri siitä, että keskitytään enemmän Kristukseen ja hänen todelliseen ihmiseksi tulemiseensa ja pelastustyöhönsä jokaisen ihmisen tähden. Jeesus ei tullut ihmiseksi abstraktisti, vailla yhteyttä todelliseen ihmisyyteen, ilman vaikutusta siihen. Maria on lunastetun ihmiskunnan esikoinen. Maria sai jo elämänsä aivan alussa synnistä puhdistavan uskon, olemuksen, jonka Jeesuksen veri oli puhdistanut ennalta. Uskon ja armon ympäröimänä, niistä voimansa saavana, hänellä oli ja on erityinen tehtävä Jumalan synnyttäjänä ja äitinä, ainaisena Neitsyenä ja lopulta taivaaseen otettuna kuningattarena. Onhan koko kristikuntakin Raamatun mukaan kuninkaallinen papisto. Siksi Marian erityisen ihmeellisen aseman ei pitäisi herättää meissä kateutta. Se voi olla sen sijaan ihmetyksen ja kiitoksen lähde. Maria uskoi Jumalan lupaukseen siitä, että hänestä tulee Messiaan äiti. Sen takia Elisabetkin ylisti häntä autuaaksi. Marian usko teki mahdolliseksi sen, että Jeesus tuli meidät pelastamaan. Jumala teki meidän pelastuksemme mahdollistavan ihmeen, Jeesuksen ihmiseksi tulemisen, Marian inhimillisen ja ihmettelevän luottamuksen kautta.<br /><br /><u>Maria ja toivo</u><br /><br />Itselleni Marian merkitys kirkastui selkeästi noin seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten. Olin aiemmin monien protestanttien tavoin pelännyt liikaa Marian kunnioittamista. Se, mikä valmisti minua näkemään Marian aseman, oli ilmestys kaikkia koskevasta toivosta. Jouluaikana eli muutama päivä joulun jälkeen vuonna 2012 olin kokenut, että Kristuksen risti varmistaa sen, ettei kukaan ihminen joudu pysyvästi kadotukseen. Niin kuin monia perinteisiä oppeja Mariasta, tätä käsitystä pidetään usein harhaoppina, vaikka jakamattoman alkukirkon kirkolliskokoukset eivät ole näin todenneet. Ongelma minulle kaikkien pelastumisessa oli usko – kukaan ei voi pelastua ilman uskoa. Kuitenkin Isän rakastava tahto on antaa usko jokaiselle. Heprealaiskirjeenkin sanoin Jeesus vastasi Isän tahtoon: ”Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.” Poika tekee mahdottoman todelliseksi, sen, mitä aiemmat uhrit eivät voineet tehdä, sen, että kaikki uskoisivat pyhään Jumalaan. Isä ei anna oman Poikansa kuolla vain mahdollisen uskon tähden, se olisi vähättelevä tulos äärettömälle, raskaalle uhrille. Oivalsin, että Pyhä Henki, uskon Luoja, ristin Henki, tuo uskon todelliseksi jokaiselle henkilökohtaisesti. Mutta miten tämä kaikki sitten liittyy Mariaan?<br /><br />Jos Jeesus inhimillisenä, ristillä kärsivänä, ruumiissaan kärsivänä pelastaa jokaisen todellisen ihmisen, jokaisella todellisella ihmisellä on ainutkertainen merkitys. Tämä suuri merkitys tulee kirkkaasti, vertaamattomasti esille juuri ikuisessa neitseessä Mariassa. Maria on toivon merkki. Hänen elämänsä osoittaa sen, että Jumala rakastaa äärettömällä tavalla ihmistä, tavalla, joka meistä tuntuu mahdottomalta. Maria sai osansa uskosta jo ensi hetkestään alkaen, ennen kuin sen pitäisi edes olla mahdollista. Juuri näin Jumala tahtoo antaa uskon ihmiselle: alusta loppuun asti. Juuri näin Jumala haluaa puhdistaa jokaisen ihmisen synnistä ja tuoda tämän täydellisesti yhteyteensä. Niin hän teki esikuvan tavoin Marialle. Saadessaan Jeesuksen Maria uskoi enkeli Gabrielin sanomaan: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Marialla oli usko mahdottomaan siihen, mikä on Jumalalle kuitenkin mahdollista. Juuri siksi Pelastaja syntyi hänen kauttaan maailmaan. Maria synnytti Jeesuksen, jonka sanan mukaan Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Isälle ei ole mahdotonta mahdottominkaan asia: suurimman syntisen pelastuminen, uskon luominen hänessä.<br /><br />Kun Maria lopulta otettiin ruumineen sieluineen taivaaseen Poikansa ylösnousemuksen voimasta, Mariasta tuli pysyvä toivon merkki ihmiskunnan keskellä. Usko mahdottomaan tekee mahdottoman mahdolliseksi, sen todisti Maria, joka uskoi aina Poikansa veren voimaan ja siksi oli puhdas, luottamusta täynnä. Luottamuksen tähden Marian, Jumalan äidin, rukoukset ovat voimallisempia kuin luulemmekaan, kuten myös kaikkien pyhien, jotka ovat uskoneet Jeesukseen, mahdottomien Pelastajaan. Jeesus kehottaa Johanneksen evankeliumissa kristittyjä yhteyteen siksi, että koko maailma uskoisi. Olemmepa siis ortodokseja, katolilaisia, luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja tai muita kristittyjä, meidän tehtävämme on luottaa Jumalan voimaan ja rukoilla maailman puolesta yhdessä. Pyhälle Hengelle ei mikään ole mahdotonta, hänelle, joka peitti Marian varjollaan maailman Pelastajan tullessa maailmaan. Pyhälle Hengelle ei ole mahdotonta se, että kaikki koskaan eläneet ihmiset, Kristuksen sovitustyön tähden, saavat osakseen uskon. Sen todistaa meille Maria, hän, joka uskoi, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.</span></div><div><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div><span style="font-size: medium;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-XCx-f9DRKJ8/YFxLuBfidcI/AAAAAAAACG0/f2BG4CXQFrUkq29PayUi0EliL7JKaa_rQCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="427" src="https://lh3.googleusercontent.com/-XCx-f9DRKJ8/YFxLuBfidcI/AAAAAAAACG0/f2BG4CXQFrUkq29PayUi0EliL7JKaa_rQCNcBGAsYHQ/w640-h427/image.png" title="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Koimesis_Mosaic_at_Chora_Church.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br />https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Koimesis_Mosaic_at_Chora_Church.jpg</td></tr></tbody></table><br /><br /></span><div class="yj6qo"></div><div class="adL"><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: small;" /></div></div>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-43117894498671722272021-02-27T23:05:00.003+02:002021-02-27T23:41:38.146+02:00Ilolaulu Rakkaudesta<p><u><span style="font-size: medium;">Psalmilause</span></u></p><p><i><span style="font-size: medium;">Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot,</span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;">kuka voi häntä kyllin ylistää?</span></i></p><p><span style="font-size: medium;">Ps. 106: 2</span></p><p><u><span style="font-size: medium;">Evankeliumi</span></u></p><p><span style="font-size: medium;">Luuk. 7: 36-50</span></p><p><i><span style="font-size: medium;">Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.</span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;"> Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.</span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;"> ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”</span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;"> Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”</span></i></p><p><span style="font-size: medium;">Tämä on pyhä evankeliumi. Ylistys sinulle, Kristus.</span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-6pretevvexg/YDqzDIiyy4I/AAAAAAAACEw/oh13UBbHmZ0NCbPVWJo1t-So9_atFXWWQCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img data-original-height="1170" data-original-width="1560" height="480" src="https://lh3.googleusercontent.com/-6pretevvexg/YDqzDIiyy4I/AAAAAAAACEw/oh13UBbHmZ0NCbPVWJo1t-So9_atFXWWQCNcBGAsYHQ/w640-h480/image.png" title="kuvan otti Liisa Bourgeto" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">kuvan otti Liisa Bourgeot</td></tr></tbody></table><br /><br /><p></p><p><b><span style="font-size: large;">ILOLAULU RAKKAUDESTA </span></b></p><p><i><b><span style="font-size: large;">eli ”Joka anteeksi saa paljon, rakastaa entistä enemmän”</span></b></i></p><p><b><span style="font-size: large;">saarna 28.2. klo 10 Pitäjänmäen seurakunnassa</span></b></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkaat kristityt lähellä, / Pitäjänmäellä täällä, / eri puolin maata, maailmaa,</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Joka anteeksi saa paljon / rakastaa entistä enemmän. </span></p><p><span style="font-size: large;">Tänään siksi soikoon meissä / ilolaulu Rakkaudesta. </span></p><p><span style="font-size: large;">Tekee mieli ihmetellä, / ylistää ja mietiskellä </span></p><p><span style="font-size: large;">Jeesuksen hyvyyttä suurta, / ystävyytensä syvyyttä, </span></p><p><span style="font-size: large;">läheisyyttä meitä kohtaan, / armoa ja lempeyttä, </span></p><p><span style="font-size: large;">joka kohtaa syntisiä, / auttaa meitä vaivattuja</span></p><p><span style="font-size: large;">sykkeellä sydämen soivan, / sopusoinnulla sulolla. </span></p><p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">Että voisin tunnustella, / tarkastella, mietiskellä </span></p><p><span style="font-size: large;">armoa ja rakkautta, / Luojamme lämmintä hyvyyttä </span></p><p><span style="font-size: large;">kielellä syvällä sydämen, / vakavin ja varmoin mielin,</span></p><p><span style="font-size: large;">siksi saarnaan tällä lailla, / kotimaamme vanhoin keinoin,</span></p><p><span style="font-size: large;">äitiemme laulusuulla, / Kalevala-mittaa virkon, </span></p><p><span style="font-size: large;">isänmaassa kun on jälleen / suomalaisen kulttuurimme </span></p><p><span style="font-size: large;">unhoon jäävä merkkipäivä, / muisto Lönnrotin kokoelman.</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Puheen ollen kulttuurista / siitä täytyykin sanoa:</span></p><p><span style="font-size: large;">vaikka onkin paastonaika, </span></p><p><span style="font-size: large;">koskaan ei ole hyvästä / pitää paastoa kulttuurista. </span></p><p><span style="font-size: large;">Koronan kovilla teillä / taiteita me tarvitsemme. </span></p><p><span style="font-size: large;">Nyt verkkoon tarttuu kulttuurimme / ja messutkin netissä koolla. </span></p><p><span style="font-size: large;">Suuremmallakin siis syyllä, / yhteyden etänä ollen </span></p><p><span style="font-size: large;">ilolauluja tarvitsemme, / toivon soinnun tuntemista, </span></p><p><span style="font-size: large;">juuria sydämen myöten, / sopukkoihin sielujemme.</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Menkäämme toki asiaan, / käykäämme Jumalaa kohti. </span></p><p><span style="font-size: large;">Kuinka alkaa paastonaika, / jota tässä viettelemme? </span></p><p><span style="font-size: large;">Epistola laskiaisen / kertoi Paavalin sanoilla: </span></p><p><span style="font-size: large;">” Tämä kolmikko se säilyy: / rakkaus ja usko, toivo, </span></p><p><span style="font-size: large;">rakkaus näistä suurimpana. / Rakkaus koskaan ei häviä.” </span></p><p><span style="font-size: large;">Tuhkakeskiviikko kertoi / Viisauden kirjan miettein: </span></p><p><span style="font-size: large;">”Jos, Luoja, jotain vihaisit, / et mitään olisi luonut.</span></p><p><span style="font-size: large;">Siksi kaikille armollinen / olet rakkaudessasi.”</span></p><p><span style="font-size: large;">Armossaan Jumala tahtoi, / että Poikansa osamme otti</span></p><p><span style="font-size: large;">kiusaukset voittaaksensa. / Teki Kristus näin halulla. </span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkautta kohti käymme / paastonaikaa pohteissamme</span></p><p><span style="font-size: large;">ristin riemuun kulkeissamme, / pääsiäiseen päästäksemme.</span></p><p><span style="font-size: large;">Tiedämmehän nyt ja aina / Raamatun ydinasian,</span></p><p><span style="font-size: large;">jota kuulutti Johannes: / ”Jumala on itse Rakkaus:</span></p><p><span style="font-size: large;">Isä, Poika, armas Henki.” </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkautta vain ainoastaan / kaikki on teot Jumalan: </span></p><p><span style="font-size: large;">luominen, lunastus, usko; / ihmiset, pelastus, toivo. </span></p><p><span style="font-size: large;">Järkeemme ei kaikki mahdu, / sydämeen suuretkin asiat. </span></p><p><span style="font-size: large;">Vaivainen kykymme nähdä, / luottamus vajaaksi jääpi.</span></p><p><span style="font-size: large;">Se ei armoa vähennä, / Jumala on uskollinen. </span></p><p><span style="font-size: large;">Siksi hän Poikansa lähetti, / siksi hän soi Ainoansa, </span></p><p><span style="font-size: large;">näyttääksensä meille armon, / vakaan, varman rakkautensa. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Herran väkevistä teoista, / hyvyydestä Kristuksemme</span></p><p><span style="font-size: large;">kerrotaan myös kirjasessa, / runossa, joka nimeltään </span></p><p><span style="font-size: large;">on Ilolaulu Jeesuksesta. </span></p><p><span style="font-size: large;">Mattias Salamnius sen laati / tuhatkuusisataaluvulla. </span></p><p><span style="font-size: large;">Siinä meille näin hän kertaa, / miten toimi Jeesuksemme, </span></p><p><span style="font-size: large;">armoisasti, lempeästi: </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">”Vaan koska ikä eneni, Astui virkahan omahan;</span></p><p><span style="font-size: large;">Kautta kastehen isältä Vahvistettu virkahansa,</span></p><p><span style="font-size: large;">Kosk' oli vuosia ijässä Kolme kymmentä kulunut.</span></p><p><span style="font-size: large;">Saarnasi sanat Isänsä, Näytti töillänsä todeksi,</span></p><p><span style="font-size: large;">Muutti viinaksi vedetkin Kaanan häissä kaunihisti;</span></p><p><span style="font-size: large;">Teki rammat terveheksi, Spitaliset puhtahaksi,</span></p><p><span style="font-size: large;">Kuurot tarkkakuuloiseksi, Selväsilmäksi sokeat;</span></p><p><span style="font-size: large;">Mykät käänsi kieleväksi Hajotteli halvaukset,</span></p><p><span style="font-size: large;">Virvotti vesikipuiset, Ajoi poijes perkelehet,</span></p><p><span style="font-size: large;">Kutsui kuollehet elohon. </span></p><p><span style="font-size: large;">Kukas suullansa sanoopi, Kenen kieli kertoneepi, </span></p><p><span style="font-size: large;">Mit' on tehnyt ollessansa Täällä syntisten seassa?</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Viel' oli enämpi virka, Isältäns' etehen pantu.</span></p><p><span style="font-size: large;">Otettu omalla mielin, Piti käydä piinan alle,</span></p><p><span style="font-size: large;">Synnin maksoksi suruhun, Luotuen lunastukseksi;</span></p><p><span style="font-size: large;">Koska koko kolme vuotta Oli saarnannut sanansa</span></p><p><span style="font-size: large;">Että työnsä ilmoittanut. [...]</span></p><p><span style="font-size: large;">Pahat neuvoja nivovat Jalon surmaksi Jumalan,</span></p><p><span style="font-size: large;">Palkaksi parahan neuvon...”</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Salamnius näin siis kertoo / meille Jeesuksen teoista, </span></p><p><span style="font-size: large;">joka muisti heikoimpia, / sairaille loi terveyden</span></p><p><span style="font-size: large;">ja myös armon soi pahoille, / kurjille toi rakkauden, </span></p><p><span style="font-size: large;">itse kulki surman suuhun / syntiset pelastaaksensa.</span></p><p><span style="font-size: large;">Mitenkä rakastaa jaksaa, / haluaa armahtaa Jumala, </span></p><p><span style="font-size: large;">niitä, jotka ei välitä, / niitä, jotka ei rakasta? </span></p><p><span style="font-size: large;">Hengestään, elämästäänkin / luopuuhan Jumalan Poika. </span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkaudettomiakin / rakastaa pyhä Jumala. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Selvyyttä me tästä saamme, / kun Raamattua kuuntelemme.</span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkauden kokemus muutti, / sydämen kulttuuri auttoi </span></p><p><span style="font-size: large;">erästä ihmistä kerran. / Hän oli taidetta Jumalan, </span></p><p><span style="font-size: large;">nainen, pilkattu pahaksi. / Kyynelillä, voiteillakin </span></p><p><span style="font-size: large;">antoi vastauksen ihanan, / todellisen, koskettavan.</span></p><p><span style="font-size: large;">Luoja lahjoittaa aseman, / tasa-arvon syrjitylle.</span></p><p><span style="font-size: large;">Miehet käyttivät hyväksi, / sitten vain sivuun sysäsi. </span></p><p><span style="font-size: large;">Jumala loasta nostaa / laitapuolen kulkijansa.</span></p><p><span style="font-size: large;">Suuri anteeksijulistus, / armon rohkea sanoma:</span></p><p><span style="font-size: large;">joka anteeksi saa paljon, / rakastaa entistä enemmän. </span></p><p><span style="font-size: large;">Siksi Luojamme rakastaa / mahdottomia, myös meitä. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Meistä monella on kokemus, / todistus ja tuntemuskin </span></p><p><span style="font-size: large;">lapsuudessa, aikuisena, / elämän myös kolhiessa </span></p><p><span style="font-size: large;">taikka armon koskettaissa, / kaiken aikaa kantaessa, </span></p><p><span style="font-size: large;">rakkaudesta Jumalan, / hyvyydestä Kaikkivallan, </span></p><p><span style="font-size: large;">anteeksannon ihmeestäkin, / niin kuin kerran sai kokea </span></p><p><span style="font-size: large;">evankeliumimme nainen. </span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkauden kokemustasi / mieti aina itseksesi, </span></p><p><span style="font-size: large;">kerro joskus toisellekin. / Siitä se ilo leviää, </span></p><p><span style="font-size: large;">tuntemus hyvän Jumalan / tuoksuöljyn lailla tuoksuu, </span></p><p><span style="font-size: large;">kuin fariseuksen kodissa, / tilanteessa oudoimmassa. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Me elämme rakkaudessa, / kokemuksen puutteessakin, </span></p><p><span style="font-size: large;">silloin, kun tuntuu, että / etänä on vain Jumala.</span></p><p><span style="font-size: large;">Vaan lähellä on Rakkaus itse, / hän, joka antaa uuden arvon </span></p><p><span style="font-size: large;">sinulle nyt ja hetikin, / poloisellekin, minulle, </span></p><p><span style="font-size: large;">joka niin usein hätäilen, / mietin toista ihmistäkin </span></p><p><span style="font-size: large;">arvuutellen aikeitansa / enkä hyvyyttä Jumalan, </span></p><p><span style="font-size: large;">joka ei minusta luovu. / Hän on ainoa Jumala. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Isä, äiti jo sanoivat / kertoivat minulle kerran: </span></p><p><span style="font-size: large;">ennen alkua ajankaan / olin Herran aatoksissa, </span></p><p><span style="font-size: large;">ajatuksissa Jumalan, / rakas lapsi kaiken Luojan. </span></p><p><span style="font-size: large;">Sanassa on kaikki luotu, / Kristuksessa armo suotu. </span></p><p><span style="font-size: large;">Valittiinhan Jeesuksessa / ihminen ihan jokainen. </span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkaus on perustus kaiken. / Tämä on Raamatun opetus,</span></p><p><span style="font-size: large;">Paavalin toden teolla, / kirkollistenkin isien.</span></p><p><span style="font-size: large;">Tätä toistaa myös isäni, / äitini taas ylistystä. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Ja nyt tekstihin palataan, / katsotaan taas sen sanomaa. </span></p><p><span style="font-size: large;">Arvon ainainen palautus / tuon ikirakkauden kokemus </span></p><p><span style="font-size: large;">tuli naisenpa osaksi. / Ota vaarin nyt sanasta! </span></p><p><span style="font-size: large;">Sinuakaan ei hän hylkää, / ei voi hän sinua jättää,</span></p><p><span style="font-size: large;">hän, ken kuuntelee jokaista, / isän lailla armahtava,</span></p><p><span style="font-size: large;">hän, ken lähti kuolemaankin, / jotta kuulisit sanoman, </span></p><p><span style="font-size: large;">totuuden Jumalan töistä, / niin, uskollisuudestansa, </span></p><p><span style="font-size: large;">ihan alusta loppuun asti / Henkensä Pyhän avulla. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Mitä hän naiselle lupasi, / sitä hän sinulle kertoo: </span></p><p><span style="font-size: large;">anteeksi-sanaa vain pelkkää / sekä rauhaa ja lepoa.</span></p><p><span style="font-size: large;">Armo kuuluu sulle juuri. / Se perustuu rakkautteensa. </span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkaus on ollut aina, / ennen muita aikeitakaan. </span></p><p><span style="font-size: large;">Persoonaa olihan kolme: / Isä, Poika, armas Henki, </span></p><p><span style="font-size: large;">luona on Isänsä Poika, / rakkauden Henki heissä. </span></p><p><span style="font-size: large;">Ennen voimaa, vallan mieltä, / osaamista, tietämistä </span></p><p><span style="font-size: large;">oli pelkkää lempeyttä, / ystävyyttä, yhteyttä, </span></p><p><span style="font-size: large;">joka on Jumala itse, / ristin Herra, armon tuoja. </span></p><p><span style="font-size: large;">Siis yrittelyä edelsi, / paremmuutta ennen loisti </span></p><p><span style="font-size: large;">pelkkä rakkaus Jumalan. / Ainoa totuus on armo. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Älkäämme aatelko pahoja / kenestäkään lähimmästä</span></p><p><span style="font-size: large;">läheisestä, kaukaisesta, / maailman menosta, kodin väestä. </span></p><p><span style="font-size: large;">Älkäämme katsoko lakia, / vaikka toikin sen Jumala, </span></p><p><span style="font-size: large;">saatika ihmisten sanoja, / jos hyvään pyrimme täällä. </span></p><p><span style="font-size: large;">Ei paremmaksi tee moraali, </span></p><p><span style="font-size: large;">ei hullua hurskaammaksi / katselu omien tekojen. </span></p><p><span style="font-size: large;">Ristiä vain seuratkaamme, / väkevyyttä täyden armon, </span></p><p><span style="font-size: large;">rakkauden painovoimaa. / Vetää luoksensa, kokoaa </span></p><p><span style="font-size: large;">Jeesus, näinhän hän lupasi, / kaikki ihmiset ikinä </span></p><p><span style="font-size: large;">ristin rakkauden avulla.</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Ken tekoja voisi Luojan / koskaan sanoiksi pukea? </span></p><p><span style="font-size: large;">Kuka häntä voi ylistää, / niin kuin riemuita tulisi? </span></p><p><span style="font-size: large;">Onneksi meitä on parempi / iloitsemaan itse Herra. </span></p><p><span style="font-size: large;">Hän tanssii ja juoksentelee, / hyppii suuresta ilosta</span></p><p><span style="font-size: large;">laulaa innolla runoja, / veisaa virttä virren jälkeen</span></p><p><span style="font-size: large;">onnesta sulasta siitä, / että on sinun Jumalas, </span></p><p><span style="font-size: large;">ystävä, sinun takias! / Kertoi kerran näin Sefanja. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Tästä syystä ristille hän lähti / vapaudella, riemumielin.</span></p><p><span style="font-size: large;">Ryövärin hän armahtelee, / niin kuin tuoksuöljyn tuojan,</span></p><p><span style="font-size: large;">myös kieltäjän, Pietarimme, / fariseukset pelastaa, </span></p><p><span style="font-size: large;">niin kuin meidät, kristitykin, / kuin Paavalin, mahdottomat. </span></p><p><span style="font-size: large;">Hän ristille meni ilosta, / joka on Herralla edessään, </span></p><p><span style="font-size: large;">kun syntiset tuodaan luokse / armoistuimen ikuisen, </span></p><p><span style="font-size: large;">juurelle ristin riemuitsevan, / luo Kolminaisuuden juhlapaalun. </span></p><p><span style="font-size: large;">Silloin me halata saamme / Luojaa, myöskin toisiamme. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Ei välejä enää olekaan, / kun katoaa koronat kaikki</span></p><p><span style="font-size: large;">ja muutkin murheemme menevät. </span></p><p><span style="font-size: large;">Rakkauden tuntemukseen / tuoksuöljyllä valelee </span></p><p><span style="font-size: large;">palvellen jokaista itse / hän, joka uudeksi luo kaikki. </span></p><p><span style="font-size: large;">Kulttuurin aseman palautus, / sydäntaiteen ennallistus! </span></p><p><span style="font-size: large;">Sinä olet Jumalan maalaus, / Kristuksen oma sävellys, </span></p><p><span style="font-size: large;">välähdys, ajatus suuri, / joka viedään loppuun asti. </span></p><p><span style="font-size: large;">Ristillä teos toteutui, / kasteessa omakseen signeerasi,</span></p><p><span style="font-size: large;">lopulta vie sinut esille, / galleriaan, estradeille. </span></p><p><span style="font-size: large;">Ristiltä, jo katso, kuulet / </span><span style="font-size: x-large;">armon, </span><span style="font-size: x-large;">rakkauden sävelen, </span></p><p><span style="font-size: large;">takaajan tulevan toivon. / Se kaikuu tätä totuutta: </span></p><p><span style="font-size: large;">”Joka anteeksi saa paljon, / rakastaa entistä enemmän.” </span></p><p><span style="font-size: large;"><br />Tällainen oli sanoma, / ilolaulu Rakkaudesta. </span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-10257086661427136042021-01-28T11:03:00.004+02:002021-01-28T11:07:44.616+02:00Kaaosmeren kautta kuivalle maalle<p><span style="font-family: Times, sans-serif; font-size: 16pt;">PUHE
EKUMEENISESSA AAMURUKOUKSESSA 28.1.2021<br /></span><span style="font-family: Times, sans-serif; font-size: 16pt;">pastori Petri Samuel Tikka</span></p><p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-MKqGgrd_c-E/YBJ83wT4eQI/AAAAAAAAB30/UBjU4LEvPYAPG5jSjaQlFH8dU1dvTd6agCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="2048" data-original-width="1162" height="640" src="https://lh3.googleusercontent.com/-MKqGgrd_c-E/YBJ83wT4eQI/AAAAAAAAB30/UBjU4LEvPYAPG5jSjaQlFH8dU1dvTd6agCNcBGAsYHQ/w363-h640/image.png" width="363" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table><span><span style="color: black;"><span style="font-family: Times, sans-serif;"><br /><span style="font-size: 16pt; font-weight: normal;">Johanneksen evankeliumi 6:16-21:<br /></span><br /><br /><i><span style="font-size: 21.3333px;">Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.» He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa.</span><br /></i><br /><br /><span style="font-size: 16pt;">Raamatun kielikuvastossa meri ja vedet viittaavat
kaaokseen. Vesi on toisaalta hyvästä ja elämän lähtökohta.
Toisaalta vedet voivat hukuttaa kaiken alleen, jos ne eivät pysy
aisoissa. Meri on myös läpitunkemattoman syvä, syvä kuin tuonela,
ja täynnä tarunhohtoisia merihirviöitä, kuten Leviatan. Meri ja
vedet voivat viitata kaikenlaisiin tuhovoimiin. Ne voivat viitata
kansojen kuohuntaan, sotiin ja poliittisiin mullistuksiin. </span><br /><br /><span style="font-size: 16pt;">Monet
kansat ympäri maailmaa tuntevat vedenpaisumuskertomuksen, jonka
mukaan tunnettu maailma joutui veden valtaan. Raamatun kertomuksessa
kaaos palautettiin hetkeksi aikaa, jotta voisi olla uusi alku. Tuhon
kautta ei kuitenkaan tule toivoa. Jumala ei halua antaa maailman
tuhoutua, joutua vetten alle. Tästä lupauksesta oli Nooalle ja
meillekin merkkinä sateenkaari. Se on kuin jousikaari, jonka Jumala
asetti taivaalle osoittaakseen, ettei hänellä ole aikomustakaan
ampua nuolia luomaansa maailmaa kohti. Hän on meidän puolellamme,
kaikkien ihmisten, kaikkien kansojen. </span><br /><br /><span style="font-size: 16pt;">Kun kuitenkin tuho
tulee ja kaaos yltyy, Jumala ei ole kaukana. Job puhuu Jobin kirjan
luvussa yhdeksän Luojasta näin: ”Yksin on hän levittänyt
yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.” Tähän kohtaan
evankelista viittaa kirjoittaessaan Jeesuksen kävelevän järven
aaltojen tai (alkukielen mukaan) meren päällä. Jeesus ei kävele
tyynen, rauhallisen järvimaiseman päällä, vaan keskellä kuohuja
ja tyrskyjä. Hän hallitsee tuhoaaltoja, ja johtaa opetuslapset
välittömästi maan kamaralle.</span><br /><br /><span style="font-size: 16pt;">Näin siis Johannes maalaa
eteemme näyn, jonka mukaan Jeesus on itse Herra Jumala, joka pitää
kaaoksen kurissa ja johtaa opetuslapset kuohujen halki kuivalle
maalle. Näitä sanoja ei ole kirjoitettu vain entisaikojen
opetuslasten tähden, vaan mitä suuremmalla syylle juuri meidän
tähtemme. Koronan ja erilaisten maailmalta kuultavien poliittisten
levottomuuksien tähden tuntuu välillä siltä kuin alkumeren kaaos
olisi tullut takaisin. (Myös luonnonmullistukset tuovat pelkoa.) Johanneksen opetus on kuitenkin se, että kun
Jeesus tulee, me pääsemme mahdottomasta tilanteesta seisomaan
kuivin jaloin maan kamaralla nopeammin kuin osaisimme lainkaan
aavistaa.</span><br /><br /><span style="font-size: 16pt;">Jeesuksen pelastusveneeseen ei kuitenkaan mahdu vain
kahdeksan ihmistä, niin kuin oli Nooan aikana. Jeesuksen
pelastusvene vie äkkiarvaamatta perille kaikki, jotka Jeesus tahtoo
pelastaa. Tämä on paljon ihmeellisempää kuin se, että Jeesus
kävelee veden päällä. Itse asiassa alkukielen mukaan hän kulkee
kaaottisen meren päällä eikä käppäile muuten vain tyynen
yksikössä olevan veden päällä. Ja tämä on juuri tärkein ja
ihmeellisin asia. On joku, jolle kaaos ei ole mitään. Ei ole väliä,
onko kaaos meren kuohuja vai koronaa vai epäuskoa maailmassa –
Jeesus on suvereeni kaikkien näiden yli, olkootpa ne fyysisiä tai
henkisiä tai hengellisiä tuhovoimia. Kaikkien näitten läpi hän
vie meidät ihmiset, veljensä ja sisarensa, kaivattuun satamaan,
ennen kuin edes huomaamme. </span><br /><br /><span style="font-size: 16pt;">Tällä hetkellä me kristityt
olemme pelastusveneessä – emme kuitenkaan itsemme tähden, vaan
jotta koko maailma uskoisi Jeesukseen. Olemme kuin pelastusjoukkoja
pelastusveneessä, emmekä toivon mukaan vaadi hukkuvilta
vastakaikua, vaan toimimme Jeesuksen tavoin tyrskyjen tyynnyttäjinä.
Pääasia on kuulemamme sana: ”minä olen, älkää pelätkö”.
Tällaisia meidän kuuluu olla, näkisin, samassa veneessä
Vapahtajan kanssa. Hän on se, joka on. Näin on kirjoitettu toisessa
Mooseksen kirjassa: ”Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se
joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa
israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän
luoksenne.'"”</span><br /><br /><span style="font-size: 16pt;">Vähän kuulemamme evankeliumin jälkeen
Jeesus sanoo: ”Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna
yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan,
vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” Jeesus on
kuin uusi Mooses. Kristus ei johda vain valittua kansaa punaisen
meren halki, vaan kaikki luomansa kansat uuteen toivon satamaan.
Hänellä on uuden liiton merkki, merkki, joka vahvistaa sen, mitä
Nooalle luvattiin. Tuhoa ei tule. Jumala on kanssamme tapahtui, mitä
tapahtui, tyrskyjen keskellä. Kaikki kansat heittivät Jumalan tämän
merkin päälle, mutta Jumala otti tuhon omille niskoilleen. Merkki
on ristin merkki, ristin, joka osoitti, etteivät Laulujen laulun
sanoin suuret vedetkään voi sammuttaa rakkautta eikä virran tulva
vie sitä mukanaan. Rakkaus ei koskaan häviä. Kaikki ihmiset
pelastetaan merihädästä, yhtä lailla kadotuksesta kuin koronasta.
Kunnia Isälle (+) ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli
alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.<br /><br /><br /><i>Kuva: </i></span></span></span></span><span style="font-family: Times, sans-serif;"><span style="font-size: 21.3333px;"><i>St. Colman's Cathedral, Cloyne, County Cork, Ireland<br />(<a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cloyne_St._Colman%27s_Cathedral_North_Aisle_W19_2015_08_27.jpg">photo taken by Andreas F. Borchert</a>)</i></span></span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-38752217237523806812020-12-19T23:59:00.003+02:002020-12-20T00:22:47.865+02:00Jouluihmetys - miksi Jumala tuli ihmiseksi?<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-NKsD1IBrakU/X953KaBurkI/AAAAAAAAB00/c8PvPciZGKE9KlA-pQwj3jcRSQCIEvAoQCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2000" data-original-width="1500" height="400" src="https://lh3.googleusercontent.com/-NKsD1IBrakU/X953KaBurkI/AAAAAAAAB00/c8PvPciZGKE9KlA-pQwj3jcRSQCIEvAoQCNcBGAsYHQ/w300-h400/image.png" width="300" /></a></div><br /><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;">”<i>...kaikki kääntyy hyväksi...”</i><br />-
Jeesus (Juliana Norwichlaisen mukaan)<br /><br />Ensimmäisiä sanojani
oli: uumi. Eli Kristuksen ruumis. Vanhempani opettivat minulle
ehtoollisen merkityksen. <br /><br />Joulu on englannin kielen mukaan
Kristus-messu. Messu tarkoittaa ehtoollista. Jouluna ja messussa
Jumala tulee lähelle. Hän on lapsi, ihminen, niin kuin kukin. Hän
on leipää, viiniä, minulle, minussa. Jumala on kouriintuntuva.
Jumala ei ole etänä. ”Jouluna Jumala syntyi, paras Poika
pakkasella...”<br /><br />Kristuksen ruumis tarkoittaa Raamatun ja
kirkon perinteen mukaan myös kirkkoa. Kirkko ja seurakunta, toiset
ihmiset eli Kristuksen ruumis – kaukana. Ehtoollinen on vaikeasti
saatavilla. Ei ole helppoa miettiä Jumalan lihaksi ja lähelle
tulemista, kun kaikki on virtuaalista ja etänä.<br /><br />Vaikka
ensimmäisiä sanojani oli uumi, Jumalan lihaksi tulemisen
miettiminen ei ole ollut aina minulle helppoa. Jumala on jo
kaikkialla. Jumala on rakkaus, joka on lähellä. Ehtoollisella
lähelle tulo tuntuu todelliselta. Mutta: kaiken ylittävä, kaikkien
yhteinen Jumala onkin yhtäkkiä yksi yksittäinen ihmisyksilö?
Tämän merkityksen oivaltaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Ehkä
siksi inkarnaatiosta puhutaan nykyään suht vähän. <br /><br />Jos
inkarnaatio minulle hetkeksi valaistuu, liittyy se kahteen asiaan.
<br /><br />Ensinnäkin. Minulla oli lukiossa filosofian opettaja, joka
kyseenalaisti kaiken paitsi kyseenalaistamisensa. Myös ihmisyyden
olemassaolon. Kaikki voi olla kuin Matrixissa. Tämä oli ikävä
kokemus. Ihmisten välinen rakkaus, ihmisyys itse, ei se voi olla
harhaa! Jumala (joka on rakkaus) on totta! Vastustus teki
ajattelustani selväpiirteisempää, mutta ahdistus ei mene niin
helpolla pois. Tärkeintä oli se, että lihaksi tullut Kristus koki
hyökkäykset ihmisyyttä vastaan, valheet rakkautta vastaan. Kristus
merkitsi minulle sitä, että hän todentaa ihmisyyden. Lihaksi
tulleena Jumalana eli Rakkautena. <br /><br />Kristus on siis meidän
kunkin kanssamme, kokee yksinäisyytemme, tuskamme, eromme
todellisuudesta, toisista ja hyvästä (maailman aiheuttamana tai
omasta takaa). Tässä on jo aika paljon minulle selvennystä sille,
mitä Jumalan lihaksi tuleminen voi tarkoittaa. Mutta kaikkea ei voi
tutkia vain negaation kautta. Mikä on Kristuksen inkarnaation pysyvä
merkitys, senkin jälkeen, kun on opittu näkemään väläyksiä
hänen rakkaudestaan? Eihän Jumala voinut tulla ihmiseksi vain
yksittäistä pelatusoperaatiota varten. Ihmisyys - Jumalan tai
meidän - ei ole vain hetkittäinen olotila.<br /><br />Toiseksi siis.
Sain kahdeksan vuotta sitten joulunpäivinä näyn Kristuksen
rististä ja Kolminaisuudesta. Jeesus kuoli yksin, ihmisenä, siksi,
että hän pelastaisi jokaisen ihmisen. Isä Jumala ei sallinut oman
rakkaan Poikansa kuolla turhaan. Jokainen ihminen pelastuisi. Pyhä
Henki, ristin ja rakkauden Henki, tuo tämän pelastuksen jokaisen
ihmisen osaksi. <br /><br />Miten tämä toivoa täynnä oleva näky
liittyy inkarnaatioon, jouluun? Ehkä niin, että Jeesuksen
ihmisyyttä ei voi erottaa hänen rakkaudestaan kutakin meitä
kohtaan, yksilöinä ja yhteisöinä. Se päämäärä, jota hän
elämällään, ristillään ja ylösnousemuksellaan tavoitteli,
määrittelee hänen ihmisyytensä ja ruumiillisuutensa luonteen. Hän
tahtoo ja aikoo kaikkien meidän pelastuvan. Hänen Henkensä vetää
kaikkia hänen luokseen, ihan iholle asti, ruumiillisesti, lähelle.
Ei ole etä-Jeesusta. Hän on minulle, minussa; sinulle, sinussa; me
yhdessä, toivon lupauksena. Kristuksen ruumis on konkreettinen
kokonaisuus, jonka Isä ei salli jäävän vajaaksi. <br /><br />Kristuksen
ihmisyys, hänen olemassaolonsa ruumiillisena yksilönä, on pysyvä
olotila, johon sinä ja minä kuulumme. Siksi jouluna toivo syntyi
maailmaan. Jumalan Pojan lihaksi tuleminen tarkoittaa siis sitä,
että sinä ja minä kuulumme Jumalalle. Joulu vahvistaa pysyvästi
sen, että mikään tai kukaan ei voi erottaa meitä hänen
rakkaudestaan. Ei etäjoulukaan. Hän on eläinten syöttökaukalossa.
Muut ovat ehkä etänä, vaan eivät härkä ja aasi. Ne tuntevat
Jumalansa, joka vetää ihmisetkin lopulta luokseen. Ennakkoon jo
Marian. Ja Joosefinkin.<br /><br /><i>”Jumala osoitti rakkautensa
maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova
tuhoudu vaan saa ikuisen elämän. Jumala ei lähettänyt Poikaansa
tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. … Ja kun minut
nostetaan maan kamaralta, vedän kaikki luokseni.”</i> <br />- Jeesus (Joh. 3:16-17;
12:32 - UT2020-käännös)</span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-51782549418111007052020-11-27T15:20:00.003+02:002020-11-28T12:52:58.888+02:00Mitä on viimeinen tuomio?<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bQ-eGtSFb2M/TGnMs4lIpmI/AAAAAAAAABg/cEi4F6NQAoAeR-uZiNDSDEkqiQf4JrpSQCPcBGAYYCw/s1424/CranachWeimarAltar2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1424" data-original-width="1200" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-bQ-eGtSFb2M/TGnMs4lIpmI/AAAAAAAAABg/cEi4F6NQAoAeR-uZiNDSDEkqiQf4JrpSQCPcBGAYYCw/w338-h400/CranachWeimarAltar2.jpg" width="338" /></a></div><br /><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><u>Mitä
on viimeinen tuomio? Essee anonyymista armokuninkaasta Matteuksen
evankeliumin luvussa 25:31-46</u></span><span style="font-style: normal;"><span style="text-decoration: none;"><br /><br /></span></span><i><span style="text-decoration: none;">”Ylistäkää
Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.” (Ps.
103:22)</span></i><i><br /></i><br />Tahdon tässä kirjoitelmassa
valottaa sitä, mitä kuuluisa kohta viimeisestä tuomiosta eli
Matteuksen evankeliumin luvun 25 loppu tarkoittaa. Kohta on
kieltämättä haastava monellakin tapaa – ei vähiten siitä
syystä, että tekstin avulla usein maalataan kuva, jossa vain osa
ihmiskunnasta pelastuu. Syy, miksi kohta on minulle erityisen
kiinnostava, on se, että tutkin kaikkien pelastumisen toivoa (teen
siitä väitöskirjaa). Se, että Jeesus on sovittanut kaikkien
synnit ja Pyhä Henki johtaa kaikki ylistämään Jumalaa, on myös
minun henkilökohtainen vakaumukseni. Suomen ev.lut. kirkkoon
vihittynä pappina ja innokkaana kirkossa kävijänä Matt 25:31-46
tulee minulle myös jatkuvasti vastaan. Se on kirkkoni kirkkovuoden
viimeisen sunnuntain, tuomiosunnuntain eli Kristuksen kuninkuuden
sunnuntain, evankeliumitekstinä poikkeuksetta joka vuosi. <br /><br />Matt
25:31-46 tunnetaan erityisesti synkältä vaikuttavalta lopustaan:
”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta
vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Monille tämä on niin
sanotusti sillä sipuli. Kaikkien pelastuminen on turha toivo.
Suorasukainen tuomio tulee, halusipa sitä tai et. Jos ei ihan näin
pitkälle mennä, niin kaikkien pelastumista pidetään silti ehkä
useimmiten vähintäänkin epävarmana asiana, joka jää meiltä
tällä hetkellä salatuksi. <br /><br />Se, että toiset päätyvät
päättymättömään kadotukseen ja toiset ikuiseen elämään, on
niin sanotusti perinteinen helvettikäsitys, jossa uskotaan ikuisen
piinahelvetin olemassaoloon. Tätä vahvaa infernalismia ei ainakaan
isoissa kirkoissa kannateta kovin suoraan (lukuun ottamatta tiettyjä
herätysliikkeitä). Yleensä asia jätetaan avoimeksi
saarnastuoleissa ja vakavissa mielipidekirjoituksissa. Kaikkien
pelastumista voidaan toivoa, mutta sitä ei voi eikä ehkä saakaan
(ainakaan virallisesti) luvata. Tällaisen käsityksen tekninen
nimitys on toiveikas universalismi. Universalismi ei tarkoita tässä
yhteydessä ”kaikki tiet vievät taivaaseen” -tyyppistä
ajattelua. <br /><br />Selvennyksen vuoksi haluan tässä vaiheessa
ilmaista, etten tässä kirjoituksessa aio puhua käsityksestä,
jonka mukaan kaikki uskonnot tai uskon puutekin johtavat samaan
päätepisteeseen. Käsitys on sinänsä mielenkiintoinen, mutta itse
en suoraan sanoen ajattele näin. Siitä syystä, että kaikkien
pelastuminen sekoitetaan tällaiseen populaariin universalismiin,
niin se, mistä teen tutkimusta ja mitä ajattelen itsekin, jää
usein kuulematta. Itse uskon kristilliseen tai kolminaisuusopilliseen
universalismiin (vaikka sekaannuksen vuoksi usein vältänkin termiä
”universalismi”). Kristillisen universalismin mukaan kaikki
pelastuvat siksi, että lopulta kaikki saavat osakseen uskon
Jeesuksen. Lisäksi kaiken perustana on Isän rakkaus, Jeesuksen
sovitustyö ja Pyhän Hengen ylistystä luova toiminta.
Kolminaisuuden rakkauden, olemuksen ja toiminnan takia uskon, että
kaikki pelastuvat varmasti. Tämä on niin sanottua dogmaattista
universalismia, joka ei tarkoita toki jähmeää dogmaattisuutta,
vaan yksinkertaisesti vakaumusta. <a href="https://petritikka.blogspot.com/2020/11/kaikki-on-armoa.html">Täältä</a> voit lukea, miten päädyin ajattelemaan näin.<br /><br />Siirrytään
nyt käsittelemään varsinaista tekstiä. <br /><br /><u>Viimeinen
tuomio</u><br /><br />Annetaan ensiksi tekstin puhua omasta puolestaan.
Avaan kuitenkin asiayhteyttä viittaamalla suoraan sen jakson alkuun
ja loppuun, mihin tämä vertaus kuuluu. Jakso alkaa näin: ”Kun
Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois,
opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle
temppelialueen rakennuksia. Mutta Jeesus sanoi heille: "Näettekö
kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää
kiveä kiven päälle." Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä
eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja
kyselivät: "Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on
merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” (Matt
24:1-3) Jakson lopun katsomme varsinaisen tekstin jälkeen.<br /><br />Matt.
25:31–46</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><i>Jeesus sanoi
opetuslapsille:</i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-size: medium;"><i>Kun Ihmisen Poika
tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu
kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä,
ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat
vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle
puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:
’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä
valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta
asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli
jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te
otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut.
Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin
vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’</i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><i>Silloin vanhurskaat
vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja
annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai
alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai
vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille:
’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä
vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’</i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><i>Sitten hän sanoo
vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te
kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen
enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle
ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä
olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin
alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja
vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’</i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><i>Silloin nämäkin
kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai
janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa,
emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti:
kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä
vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’</i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><i>Ja niin he lähtevät,
toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen
elämään.”</i><br /><br />Tämän kohdan jälkeen Matteuksen
evankeliumi jatkaa välittömästi tällä tavoin: ”Kun Jeesus oli
puhunut kaiken tämän, hän sanoi opetuslapsilleen: "Kahden
päivän kuluttua, niin kuin tiedätte, on pääsiäinen. Silloin
Ihmisen Poika luovutetaan ristiinnaulittavaksi."” (Matt
26:1-2)<br /><br /><u>Kirjaimellinen taso?</u></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><u><br /></u><span style="text-decoration: none;">Lähdetään
liikkeelle siitä, mikä usein nähdään tekstin kirjaimellisena
tasona.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="text-decoration: none;">Moni
tuntee seuraavan selityksen, joka näyttää suoraviivaiselta ja
kirjaimelliselta, jokseenkin kiistämättömältä. Vaikka tulkitsija
antaisi tekstille muitakin tasoja, tästä tulkinnasta ei päästä
pakoon muuta kuin ohittamalla se nopeasti. Tulkinnan mukaan jokainen
yksilö tuomitaan viimeisenä päivänä sen jälkeen, kun Jumala on
herättänyt ihmiskunnan ruumiillisesti kuolleista. Tuomio tapahtuu
tekojen perusteella, sen mukaan, miten olet kohdellut tiettyjä
toisia yksilöitä. Pahaa tehneet joutuvat helvettiin. Se on
oikeudenmukaista rangaistusta ja Jumalasta erossa olemista.
Helvetistä ei voi koskaan päästä pois. Hyvää tehneet pääsevät
sen sijaan taivaaseen. Siellä uskovaiset elävät ikuisesti
onnellisina. Siinä tilassa he ovat saavuttaneet ihmisen varsinaisen
päämäärän, esteettömän yhteyden Jumalaan, hänen näkemisensä
kasvoista kasvoihin. <br /><br />Tässä selväpiirteiseltä
vaikuttavassa tulkinnassa on kuitenkin tietty keskeinen ja
ratkaisematon ongelma, joka tulee usein ilmi. Eikö kristillisen
uskon mukaan ihminen pelastu yksinomaan armosta, yksin uskosta, ilman
tekoja? Näin painotetaan erityisesti luterilaisuudessa ja toki
yleisesti kristillisyydessä myös. Armon keskeisyys on monelle
tärkeä asia, syy, miksi he ylipäätänsä uskovat. Jumala rakastaa
minua ehdoitta, vaikka olen epätäydellinen ihminen. Usko on lahjaa
– vai onko? Miten tässä kohdassa sitten tuomitaan pahaa tehnyt
ilman armoa ansaittuun rangaistukseen, ilman edes ulospääsyn
mahdollisuutta? <br /><br />On vaikea sovittaa edellä esitettyä
tulkintaa päättymättömästä helvetistä ja ansaitusta taivaasta
yhteen armon kanssa. Yrityksiä on kuitenkin monia.<br /><br />Yksi on
se, että keskitytään painottamaan kärsivien auttamista. Se on
kuitenkin helposti ongelman ohittamista, ei selittämistä, vaikka
sinänsä aivan tähdellistä asiaa. Omatunnon ääni on todellakin
rakkauden ääni, jota Jumalan armoon ja rakkauteen uskova ei voi
ohittaa. Voimme myös odottaa oikeudenmukaisuutta maailmaan. Mutta
jos tuomio on lopulta tekoihin perustuva ja loputtomuudessaan
armoton, missä on armo ja laupeus ja yhteys, joihin hyvillä teoilla
tähdättiin? Tutun tulkinnan ankaruus ei häviä painottamalla hyviä
tekoja ja ohittamalla ikuisen tuomion. Päinvastoin, rakkauden
vaatimus vain vahvistuu ja neuvottomuus ja syyllisyys
samalla.<br /><br />Toinen mahdollisuus on selittää, että usko tuottaa
hyviä tekoja. Hyvät tekomme ovat kuitenkin vajavaisia, ja jos
lopulta tuomio tapahtuukin tekojen perusteella, armo on jälleen
ohitettu. Emme pelastukaan yksin uskosta, yksin armosta, vaan tekojen
perusteella, kaikkein tarkimman lain (rakkauden lain)
alaisina.<br /><br />Kolmas selitys on sanoa, että ihminen itse
valitsee, uskooko vai ei. Tämä mahdollisuus rajataan kuitenkin
usein vain rajattuun aikaan, esimerkiksi tähän elämään. Tällöin
pelastus perustuu kuitenkin valitettavasti jälleen tiettyyn
suoritukseen ja omaan itseen, ei armoon. Ne, jotka tekevät oikean
valinnan uskon suhteen, pelastuvat. Väärän valinnan tehneet
joutuvat helvettiin, eroon Jumalasta, mitä halusivatkin. Toki on
niin, että Jumala ei pakota ketään yhteyteensä, jos hän on
rakastava Isä. Silti – tämäkin valintakeskeinen selitys ohittaa
sen, että kaikki on armoa. Armo pätee myös siihen, että osaan
uskoa. Uskoa ei voi jättää koskaan toivomatta samalla tavoin
toisille, jos rakastaa heitä. Lisäksi tulkinta ohittaa itse asiassa
Matt. 25:ssä varinaisesti odotetut teot, jotka eivät liity uskon
valitsemiseen.<br /></span></span><span style="font-size: large;"><br />Mikä
on sitten ratkaisu? Pitäänkö meidän muuttaa tulkintamme
kristinuskosta ja hylätä armo tämän tekstin perusteella? Tekstin
sanomahan on selvä - tehdään hyviä tekoja ja valintoja ja
pelastutaan? Jätetään pahat tai epäuskoiset oman onnensa nojaan?
Kärjistän nyt – mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan. Armosta ei
noin vain luovuta, jos kristittyinä itseämme pidämme. Näin
ainakin toivon! Ja juuri siksihän, armon ja rakkauden tähden,
selitysyritykset ovat olleet monet. Ne vain eivät oikein toimi. Armo
jää vajaaksi Matt 25:n merkityksen tulkinnassa.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-size: medium;"><br /><u>Mihin
tämä teksti sitten oikein viittaa?</u></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-size: medium;">Kirjaimellisen
tason löytäminen tekstissä on itse asiassa vaikeaa yhdestä
yksinkertaisesta syystä. Kysymyksessä on vertaus – vuohista ja
lampaista, anonyymista kuninkaasta, tulesta ja valtakunnasta jne.
Rangaistuksen ja elämän sisältöä ei tarkemmin avata – keston
ilmeinen loputtomuus ei avaa kirjaimellista sisältöä.
Kirjaimellisesti ottaen kyseessä ei ole siis kirjaimellinen teksti.
Sen takia erilaiset selitysyritykset menevät vielä helpommin
metsään. <br /><br />Epäkirjaimellisuus ei vähennä tekstin
syvämerkityksisyyttä ja vahvuutta, mutta ei voi olettaa, että oma
tulkinta osuu heti maaliin. Tarvitaan laajempaa kontekstia, jotta
tekstiä voidaan ymmärtää. Olennaista on muistaa, että teksti
joka tapauksessa puhuu Jeesuksesta, armon antajasta. Jeesus on armon
perusta, jota tämäkin teksti kirkastaa, jos sillä on meille mitään
annettavaa. Ja uskon, että on. Jeesus toimi ajassa ja paikassa
auttaakseen meitä ajassa ja paikassa eläviä ihmisiä. Siksi
historiallisen asiayhteyden etsiminen voi auttaa. Tämä lienee
päättymättömiä painajaisia tai unelmia juurevampaa
kirjaimellisuutta. Pääsemme kyllä toki lopulta aivan ikuisuuksia
syleilevään merkitystasoon. Mutta ei saa vetää mutkia suoraksi.
<br /><br />Tekstin kirjaimellinen konteksti on erilainen kuin se, mihin
ehkä ollaan totuttu, mutta ei ehkä vieras vähän raamatunajan
historiaan perehtyneille. Vertaus anonyymista kuninkaasta on
huipentuma Jeesuksen ns. lopunajallisessa puheessa ennen kuolemaansa.
Kristinuskossa on yleisesti ottaen totuttu ajattelemaan, että
lopunaika tarkoittaa maailmanloppua, jolloin tuntemamme maailma
tuhoutuu ja iankaikkisuus alkaa. Jeesuksen lopunajallinen puhe saa
kuitenkin alkunsa siitä, että hän ennustaa oman kansansa rakkaan
ja ainoan pyhäkön, kansan kokoavan symbolin, Jerusalemin temppelin,
tuhoutuvan. Tämä tapahtuikin vuonna 70 jKr, nelisenkymmentä vuotta
Jeesus Nasaretilaisen kuoleman jälkeen. Näin ei siis käynyt vasta
maalailemassamme <i>maailmanlopussa</i> - kyse olikin <i>aikakauden
lopusta</i>. (”Maailmana” usein käännetty <i>aioon</i>
tarkoittaa itse asiassa aikakautta.) Lisäksi on olennaista muistaa
tämä: vain kahden päivän päässä oli Jeesuksen oma kuolema,
johon hän viittaa välittömästi vertauksensa jälkeen.<br /><br />Kun
Jeesuksen lopunajallinen puhe liittyy temppelin tuhoutumiseen, pitää
miettiä, minkä merkityksen Jeesus antaa Matteuksen evankeliumissa
tälle tapahtumalle. Itse asiassa merkitys löytyy välittömästi
ennen sitä, kun Jeesus alkaa puhua temppelin tuhosta ja aikakauden
lopusta. Jeesus suree sitä, että hänen oman rakkaan kansansa
johtohahmot eivät ota häntä eikä hänen armosanomaansa vastaan.
Suru huipentuu tähän toteamaan: ”Kuulkaa siis: teidän
temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille,
että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu
olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'" (Matt. 23:38-39)
<br /><br />Jeesuksen profetioissa ei tämän perusteella ole pääasiana
katastrofien povaaminen. Tuhonkaan tapahduttua pelastuksen
mahdollisuus ei lopu. Jeesus on tullut armossaan pelastamaan
maailman, sillä hän on se, jonka tuleminen tarkoittaa pelastusta ja
iloa. Tämän pelastuksen näkemisen ja kokemisen mahdollisuus ei
lopu koskaan kuin seinään. (”Herran kunnia ilmestyy, kaikki
saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.” Jes. 40:5) Jeesuksen
ajan johtajat eivät tosin osanneet ymmärtää armon merkitystä,
niin kuin emme mekään usein nykyäänkään. Armon unohtaminen tai
ohittaminen ei kuitenkaan tarkoittanut toivotonta loppua, jossa
Jumala on pysyvästi poissa. <br /><br /><u>Kansat, uskonnot ja
armo</u><br /><br />Juutalaisuus ja kristinusko olivat alunperin samaa
uskontoa. Kummatkin uskonnot perustuvat Jumalan puhtaaseen armoon ja
hänen huolenpitoonsa. Pääasiallinen painotusero on siinä, että
kristinuskon mukaan Jeesusta pidetään Messiaana, Jumalan Poikana ja
Pelastajana, joka kärsi kaikkien ihmisten puolesta ja kaikkien
kanssa saattaakseen armon voimaan. On kuitenkin monia juutalaisia,
jotka uskovat Jeesukseen (he kutsuvat itseään usein messiaanisiksi
juutalaisiksi). Juutalaisuuden ja kristinuskon virallinen
erkaantuminen alkoi silti varhain. Se kärjistyi erityisesti
Jeesuksen ennustaman temppelin tuhoutumisen myötä. Uskontojen ero
johti vähitellen myös juutalaisvastaisuuteen. Se on järjetöntä
ja totuudenvastaista, sillä maailman Vapahtaja on itse
juutalainen.<br /><br />Nämä taustat huomioon ottaen on nähtävissä,
että Matt. 25:31-46 voi viitata kristinuskon ja juutalaisuuden
jatkuvaan yhteyteen, viralliseen erkaantumiseen ja uuteen toivoon
niiden tulemisesta takaisin täysin yhteen. Paavalilla on kohtia
tällaisesta toivosta esimerkiksi Roomalaiskirjeessään. Ne
”vähäisimmät”, joiden kautta Jeesus on Matt 25:ssä
anonyymisti läsnä, viitannee mitä ilmeisemmin Jeesukseen uskoviin
juutalaisia ja muiden kansojen edustajiin. ”Vähäisimpien”
viittaaminen Jeesukseen uskoviin on itse asiassa tulkinta, joka oli
vallalla ennen 1800-luvulla tullutta uutta tulkintaa, jonka mukaan
”vähäisimmät” viittaavat kaikkin ahdingossa eläviin (tämä
on sinänsä pätevä tulkinta, mutta vain eri näkökulma).
”Vähäisiin” viitataan useassa kohtaa Matteuksen evankeliumissa,
ja nämä tarkoittavat eri-ikäisiä Jeesukseen uskovia. Tässä on
yksi esimerkki, jossa on jo evankeliumiimme viittaavia vivahteita:
”Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen
raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi -- totisesti:
hän ei jää palkkaansa vaille." (Matt. 10:42) <br /><br />Alkukielisessä
tekstissä puhutaan vain kansoista, ei ihmisyksilöistä, jotka
tuodaan tuomiolle. Jeesuksen varsinainen opetus kohdistuu kansoihin,
niiden yleisiin tai virallisiin käsityksiin, ajatusrakennelmiin.
Yksilöitä tai uskontoja ei leimata. Ne tahot ja kansat, jotka
auttavat vainottuja Jeesuksen opetuslapsia, saavat sen osan, mikä on
tarkoitettu kaikille ihmisille. He saavat uskoa armoon ja iloita
siitä jo nyt. Yksilöt, jotka eivät tällä hetkellä käsitä
tarvetta Jeesukselle, eivät ole samalla kuitenkaan tuomion kohteina.
Teksti ei missään nimessä tuomitse kenenkään kansan edustajia
(ei tietysti myöskään Jeesuksen omia sisaria ja veljiä,
juutalaisia) yksilöinä, vaikka nämä eivät ymmärtäisi Jeesusta.
Kuitenkin ne tahot, jotka osoittavat välinpitämättömyyttä ja
halveksintaa Jeesusta tai hänen ”vähäisimpiä” edustajiaan
kohtaan, saavat kokea jotakin kansallisina tai muina instituutioina –
mutta ei sitä, mitä odottaisimme (esim. totaalituhoa). <br /><br />Kohdasta
kuultaa läpi se, että Jeesus suri sitä, ettei hänen oma rakas
kansansa virallisten johtajiensa tasolla hyväksynyt häntä.
Jeesuksen omassa kontekstissa on kysymys juutalaisuuden sisäisestä
uskonnollisesta retoriikasta. Uskonnollisen instituution tasolla
Jeesusta ei hyväksytty, ja tästä seuraa jotakin. Seuraamus ei ole
se, että Jeesus mitenkään hylkäisi oman kansansa, edes sen
johtajia. Hän toimii aina kansansa puolesta (niin kuin muidenkin
kansojen puolesta). Hän on läsnä vähäisimmissä juutalaisissa ja
muissa seuraajissaan, halveksituissa syntisissä (kuten
veronkerääjissä), myös ennen muinoin niin väheksytyissä
lapsissa sekä armoa loppuun asti painottavissa oudoissa
”paavaleissa”. Kaikki nämä ovat vähäisimpiä Jeesuksen
seuraajia, joissa hän on armahtajana läsnä. Juuri siinä, että
viralliset tahot, uskonnolliset johtajat, havahtuvat tähän,
yllättyvät Jeesuksen läsnäolosta odottamattomissa paikoissa,
juuri siinä on heidän ojennuksensa. <br /><br />Viittaan tässä kohtaa
Roomalaiskirjeeseen: ”Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne
varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on
kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista
kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko
Israel on pelastuva...” (Room. 11:25-26) </span></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-5muPyg7og1M/WP5bl3TAkVI/AAAAAAAAAgM/XHKv6Iv5CVsLnSwgC_KJ8Qi8-j6lklZ4wCPcBGAYYCw/s890/resurrection_icon.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="890" height="203" src="https://1.bp.blogspot.com/-5muPyg7og1M/WP5bl3TAkVI/AAAAAAAAAgM/XHKv6Iv5CVsLnSwgC_KJ8Qi8-j6lklZ4wCPcBGAYYCw/w400-h203/resurrection_icon.jpg" width="400" /></a></div><p style="margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-size: medium;"><br /><u>Ojennus ja
moraali</u><br /><br />Tuohon Paavalin kohtaan voisi oikeastaan tiivistää
Jeesuksen vertauksen kirjaimellisen tarkoituksen, joka on aivan
erilainen kuin ikuisen kadotuksen retoriikka. Kohta ei ole helppo,
mutta kysymys on silti toivosta, joka koskee kaikkia kansoja, alkaen
Jeesuksen omasta kansasta, jonka oli ja on määrä julistaa toivoa
kaikille. Kävi vain niin, että monet muut kansat iloitsivat ensin
enemmän Jeesuksesta. Se ei tarkoita, että Jumalan omaa kansaa olisi
kielletty iloitsemasta Messiaasta! <br /><br />Mutta eihän rangaistus,
josta kohta puhuu, voi olla hyvä asia, varsinkaan ikuinen sellainen?
Alkukielen ”rangaistuksena” käännetty sana tarkoittaa kuitenkin
pikemminkin ”ojennusta” tai ”oksien karsimista” (<i>kolasis</i>).
”Ikuinen rangaistus” ei viittaa rangaistuksen piinavuuteen tai
kestoon, vaan siihen, että kyseisellä ojennuksella on ikuiset
vaikutukset ja hyvä tarkoitus. Huonojen oksien karsiminen vapauttaa
juurten elinvoiman (tämän avulla uusitaan nykyään metsiä
kehitysmaissa). Israelin kansa onkin varsinainen juuri, josta myös
kristinusko saa elinvoimansa. Juutalaisen kansan kunnioittaminen ja
heidän tragedioidensa vakavasti ottaminen ovat osa sitä prosessia,
johon Jeesus profeetallisesti viittaa. <br /><br />Kansojen kohtalon
”kirjaimellisen tason” lisäksi kohdalla on toki moraalinen
merkitys, sen suuntainen, mistä ainakin Helsingin seudun
saarnastuoleista usein kuulee. Sekään ei ole kuitenkaan niin
yksioikoinen seikka. Emme voi teoillamme väittää olevamme
”lampaita”. Meissä kaikissa on sekä armollisuutta että
armottomuutta, välittämistä ja välinpitämättömyyttä –
ainakaan ei ole mitään syytä ulkoistaa syyllisyyttä toisiin.
Armottomien, välinpitämättömien oksien (tekojen ja ajatusten)
poistaminen on Jumalan Pyhän Hengen aloittama prosessi, johon meistä
jokainen pääsee tai joutuu (näkökulmasta riippuen). Itse
Vapahtaja mainitsee puhdistavan tulen, tulen, jolla jokainen
suolataan (Mark. 9:49). Suola puhdistaa (käytän itse usein
suolasaippuaa), ja tulella on myös kauterisoitu eli
hoitotarkoituksessa poltettu haavoja. ”Ikuinen tuli” on jotakin,
joka kuuluu meille kaikille, jotta armottomuus poltettaisiin pois.
Meidän pitää olla armollisia myös niitä ”vuohia” kohtaan,
koska nekin kärsivät ja koska me itse olemme myös
”vuohia”.<br /><br /><u>Risti</u></span><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-size: medium;">Jeesuksen
vertaus on monisyinen, eikä se tyhjene edes kansojen kohtaloon tai
moraaliin ja sisäiseen uudistukseen. Jeesuksella on kirkkauden
valtaistuin. Kansoja verrataan vuohiin ja lampaisiin, jotka paimen
erottaa. (Mitä me tiedämme paimenista nykyaikaina kaupungeissa
ainakaan?) Jeesus on ollut anonyymisti - ei siis suoraviivaisen
kirjaimellisesti - läsnä vankeina, alastomina, nälkäisinä. Hän
on ilmeisesti Ihmisen Poika (tässä pitäisi näköjään tuntea Danielin kirjan 7. luku, josta termi juontaa juurensa). Ihmisen Pojan lisäksi on
enkeleitä, henkiolentoja, sekä hyviä että pahoja sellaisia. Läsnä
on myös tuli ja valtakunta, elämä ja rangaistus. Näiden viimeksi
mainittujen tarkkaa sisältöä ei määritellä. Niitten kesto
näyttää käännöksessämme silmiinpistävän selvältä:
”iankaikkinen” - iän eli ajan kaikkinensa kestävä, kaiken
iäisyyden kattava ajanjakso. Mitä kaikki tämä tarkoittaa?
Viittaako vahvojen kuvien kirjo sittenkin ikuiseen piinahelvettiin
tai taivaaseen, joka vain uskovia odottaa?</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-size: medium;">Keskeistä
tässä kohden on huomata se, että loppujen lopuksi Matt 25:n loppu
on vain yksi vertaus muiden joukossa. Tällä en halua vähätellä
sen merkitystä. Vertauksen jälkeen Jeesus puhuu kuitenkin
kuolemastaan, ja sillä sekä ylösnousemuksella kertomus jatkuu.
Matteuksen evankeliumi ei pääty tähän ojennuksen ja elämän
salaperäiseen kuvaukseen, vaan ristiinnaulitun ja ylösnousseen
Kristuksen selkeään käskyyn tehdä aivan kaikki kansat hänen
opetuslapsikseen ja hänen länsäolonsa varmaan lupaukseen.
Evankeliumin laajempi konteksti palautuu aina Jeesuksen persoonaan,
joka kuoli, ylösnousi ja kutsuu kaikki luokseen. Myöksään Matt
25:n välitön konteksti ei tyhjene tuleviin olotiloihin. Kohdalla on
kuitenkin oma vahva hengellinen ja peruuttamaton merkityksensä, joka
ilmenee selkeästi asiayhteydestä. Se asiayhteys on Jeesus ja hänen
pelastustekonsa: ristinuhri. <br /><br />Mainitsin aiemmin temppelin
tuhoutumisen sekä ristin puheen ympäröivänä kontekstina. Heti
Matt 25:n jälkeen Jeesus puhuu kuolemastaan, joka tapahtuu aivan
pian. Jeesus käyttää Johanneksen evankeliumissa temppelin
tuhoutumista kuvana omasta kuolemastaan (Joh. 2:19). Temppeli, joka
tuhoutuu, ei viime kädessä olekaan hänen kansansa oma pyhäkkö.
Jeesus ei halua tuomiota eikä minkäänlaista tuhoa omalle
kansalleen. Sen sijaan hän tahtoo kantaa kansansa ja kaikkien
kansojen rikkomukset ja syyllisyyden. <br /><br />Mikä on se ”hänen
kirkkautensa valtaistuin”, jolla Jeesus hallitsee kuninkaana?
Alkuperäisessä juutalaisessa kontekstissaan ns. ”armoistuin”
viittaa Jumalan läsnäoloon, joka ilmenee temppelin kaikkein
pyhimmässä, liiton arkin päällä. Nyt valtaistuin on kuitenkin
risti. Jeesus sanoi: ”Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän
kaikki luokseni.” (Joh. 12:32) Ristillään Jeesus on korotettu
korkealle - hallitsemaan kansoja ylhäiseltä ja armolliselta
ristinvaltaistuimeltaan, näin vetämään ne rakkaudellaan ja
armollaan luokseen, Jumalan luokse. Rakkaus ja myötäkärsimys on
Kristuksen kuninkuuden, jumaluuden ja voiman varsinainen todiste.
Näin Jeesus ei poista temppeliä, Jumalan läsnäoloa, vaan
vahvistaa sen rakkaudellaan kaikille – avaa niin sanotusti kirkon
ovet apposen auki. <br /><br />Matteuksen evankeliumin kohta puhuu
kirotuista. Nimenomaan niiden puolesta, jotka ovat erilaiseen
välinpitämättömyyksiin ajavien liikuttimien pauloissa eli
vahvalla kielellä ”kirottuja”, ulottuu Kristuksen myötäkärsivä
rakkaus: ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta
tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on
kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun."”
(Gal. 3:13) Jumalan kansalle annetun lain tarkoitus on tuottaa hyviä
tekoja, mutta kummalla tavalla hyvien tekojen vaatimus muuttuu
helposti itsessään rakkaammaksi kuin lähimmäisen aito tilanne ja
hänen voimaannuttamisensa. Jeesus toi vapauden vaatimusten
kirouksesta, ei kumoten hyviä tekoja, vaan ottamalla vastaan sen,
mitä tapahtuu, kun usko omiin kykyihin saa vallan. Silloin
hengellistä tai fyysistä hätää kärsivä lähimmäinen jää
toissijaiseksi. Hänet jopa annetaan ristiinnaulittavaksi. Näin
Kristukselle kävi.<br /><br />Miten Jeesus, joka tällä tavoin on
kärsinyt meidän kirottujen puolesta, voi kuitenkin sanoa, että
”kirottujen” tulee mennä ”ikuiseen tuleen, joka on varattu
Saatanalle ja hänen enkeleilleen”? Jeesus itse asiassa kutsui
Pietariaa vielä ihan suoraan saatanaksi (Matt 16:23) – sana
tarkoittaa syyttäjää. Hänestä oli kuitenkin tulossa ja tulikin
kirkon maanpäällinen johtaja. Silti Kristus sanoinäin , koska
Pietari ei halunnut antaa Jeesuksen kärsiä ja kuolla. Se on
ymmärrettävä reaktio, mutta perustui myös siihen, että hän ei
halunnut Jeesuksen tuovan maailmaan armoa, vaan välitöntä oikeutta
alistetulle Israelille kansalle. Tällainen vapaustaisteluasenne
johtaa syytösten kierteeseen. Kuitenkin Jeesus tuli kantamaan sekä
kaikkien ”syyttäjien” syytökset että koko maailman
syyllisyyden ja tuodakseen ylösnousemuksensa kautta pelastuksen.
Näin ollen hänen ristinkuolemansa on itse asiassa kuolema
”saatanien” eli syyttäjien ja Jeesuksen myötäkärsimyksen
kieltäjien puolesta, myös Pietarin, joka Jeesuksen tuomion aikana
kolme kertaa kielsi tämän. Jos Pietarista, joka oli
”saatana/syyttäjä”, tulikin Jeesuksen armon tähden kirkon
johtaja, yhtä lailla kaikki, jotka elävät syytösten ja
vaatimusten pauloissa, päästetään sisäisesti vapaiksi. Pietari
ei ollut ollenkaan sen mahdollisempi tapaus kuin kukaan muukaan.
Kaikki on armoa. <br /><br />Jeesus oli aivan pian itse kärsimässä ja
kuolemassa nälkäisenä (ks. Matt. 21:18), janoisena (Joh. 19:28),
kodittomana (ks. Matt. 8:20), alastomana (Matt. 27:35), sairaana
(Jes. 53:4) ja vangittuna (Matt. 26:50). Pietari ja muut
miesopetuslapset (poikkeuksena Johannes) eivät antaneet Jeesukselle
ruokaa eivätkä juomaa eivätkä käyneet katsomassa häntä
ristiinnaulittuna, kun hän oli alaston ja verille lyöty vanki.
Ovatko itse apostolit tuomittuja päättymättömään kadotukseen
välinpitämättömyytensä tähden? Tässä kohden on huomioitava,
että Jeesuksen naispuoliset opetuslapset ja hänen äitinsä tulivat
häntä katsomaan. Aikansa patriarkaaliset odotukset kumotaan. Samoin
odotuksemme siitä, mitä Matt. 25:31-46 tarkoittaa. <br /><br />Jeesus
kärsi pelastaakseen kaikki, jotka ovat välinpitämättömiä häntä
ja hänen armosanomaansa kohtaan. Hän kärsi opetuslastensa
puolesta. Hän kärsi oman kansansa johtajien puolesta. Hän kärsi
roomalaisten puolesta, jotka langettivat kuolemantuomion. Sanalla
sanoen hän: ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5)
Jeesus lähti rangaistujen ja kirottujen kanssa rangaistukseen ja
kiroukseen. Apostolisen uskontunnustuksen mukaan hän ”astui alas
tuonelaan”. Kaikkein vähäisin veli on itse Messias. Matteuksen
evankeliumissa opetuslapsia kutsutaan yleensä ”vähäisiksi”, ei
”vähäisimmiksi”. On siis opetuslapsia kuuliaisempi Jumalan
kuuntelija: Jeesus.<br /><br />Ketkä tai kuka meneekään sitten viime
kädessä ”ikuiseen rangaistukseen”? Äitini sai äskettäin
kirkossa kokemuksen katsoessaan krusifiksia tekstiämme miettiessään:
Kristus itse on se, joka hylättiin ja rangaistiin ristillä. Katsoin
alkutekstiä, ja siinä ”he”-pronominina käännetty sana
viimeisessä jakeessa viittaisi lähikontekstin perusteella
luontevimmin ”vähäisimpiin” ja laajemman kontekstin perusteella
”kirottuihin”. Mutta onko näillä kahdella eroa, jos Kristus on
se ”vähäisin” (hakattu vanki), joka tulee ”kirotuksi”
kirottujen puolesta? Kirotut (keitä he ovatkaan – jotkut muu vai
minä?) saattavat olla helvetissä tai väärällä tiellä,
rangaistettuina ja ojennettuina, mutta Kristus (ja hänen rajattoman
myötätuntonsa tietä seuraavat) ovat pysyvästi näiden pahoiksi
ikuisesti julistettujen kanssa. <br /><br /><u>Loppu<br /></u><br />Me
julistamme toisia ihmisiä ikuisesti pahoiksi. Meillä on tähän
usein hyvät syyt. Hitler tulee aina mieleen. Mutta unohdamme oman
taipuksemme pahaan. Se ei, Luojan kiitos, tule useimmiten ilmi. Mutta
syyllisyys jää silti kalvamaan. Ehkä haluamme oikeutta maailmaan
vaatimalla rangaistusta pahoille, koska haluamme päästä eroon
pahasta itsessämme emmekä kuitenkaan halua myöntää sisäistä
tarvettamme parantavalle sovitukselle. Syyllisyys saa meidät
uskomaan, ettemme kelpaa Jumalalle, emme mihinkään, emme
kenellekään. Tämä tunne on liikaa, se ohitetaan tai sen alle
lamaudutaan.<br /><br />Syylisyyden tuoma sokeus ei vaikuta tosiasioihin.
Ristillä Kristus on tuhonnut syyllisyyden, joka erottaa mielemme
Jumalasta. Hän on näyttänyt, että hän on kanssamme aina,
poikkeuksetta, vaikka olemme syllisyytemme sokeuttamina hylänneet
hänet ja muita kärsiviä, lähimmäisiämme äärettömässä
arvossaan – tai itseämme, joka on myös Jumalan kuva. Vaikka
syyllisyytemme saa tuntemaan olomme kaukaisiksi Jumalasta, Jumala ei
ole kuitenkaan koskaan ollut kaukana meistä. Kristus on meidän
keskellämme olevana Jumalana sovittanut pelkät pahat ajatukset;
myös toisen ohittavat sanat; teot, joilla tuhotaan; laiminlyönnit,
jotka johtavat ristille. Tämä sovitus ei ole vain mielikuvia.
Ristillä ilmi käynyt anteeksianto johtaa sovintoon ihmisten kesken.
Sen saa aikaan Pyhä Henki, joka mahdollistaa sekä anteeksiannon
että oikeuden.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-size: medium;">Helluntaina
Pyhä Henki voimaannutti opetuslapset julistamaan Jumalan armoa ja
Jeesuksen ylösnousemusta. Mutta jo kuollessaan Jeesus antoi
maailmalle Jumalan Hengen, joka pelastaa: ”Mutta Jeesus huusi taas
kovalla äänellä ja antoi henkensä.” (Matt. 27:50) Pyhä Henki
johtaa alati uudistuvaan, armoon luottavaan ja vapautuneeseen elämään
ja ajatteluun ja sitä myöten rakkaudelliseen toimintaan, vapaana
syyllisyyden taakasta. Pyhä Henki rakentaa sen valtakunnan, ”joka
on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti”.<br /><br />On
tärkeä huomata tämä: juuri Jumalan valtakunta on evankeliumimme
mukaan varattu ihmisille jo alusta asti. Sen sijaan puhdistava, pahan
pois kuluttava tuli on varattu ihan muille tahoille kuin ihmisille.
Se on tarkoitettu syyllistäville voimavalloille. Mikäli kuitenkin
yhdistymme näihin moralistisiin, ylpeyteen vieviin ajattelutapoihin,
Pyhän Hengen rakkauden tuli kuluttaa tämän mielenlaadun poroksi.
Tällainen hengellinen tuli ei ole paha asia, vaikka se siltä
tuntuisi. Sanoohan Vapahtaja: "Tulta minä olen tullut tuomaan
maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!”
(Luuk. 12:49)</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="font-size: medium;">Palavassa
rakkaudessaan luotujaan kohtaan ja loppumattomassa
myötäkärsimyksessään Jeesus on itse läsnä siinä tulessa, joka
kuluttaa ylpeytemme ja myös syyllisyytemme kuin tuhkaksi tuuleen.
Hän on kuin kolme miestä tulisessa pätsissä Danielin kirjassa. He
katuivat syntejään, rukoilivat väärintekijöidensä puolesta,
että nämä uskoisivat Jumalaan, ja kutsuivat kaikki ihmiset ja koko
luomakunnan kiittämään Herraa (Dan. lis. C). Vastaavasti itse
Vapahtaja toimii tulessa, joka kuluttaa syyllisyytemme. Hän katuu
puhtaassa, synnittömässä armollisuudessan syntejämme
voimallisemmin kuin meidän pitäisi emmekä pysty. Vakaalla
luottamuksella hän rukoilee pahuuteen langenneen maailmansa
palautumista oikeuden tielle. Hän vetää koko valtakuntansa eli
luomakunnan ja kaikki ihmiset ylistämään Isää. Näin hän teki
jo tuonelassa, ja näin hän yhä tekee kirkkautensa temppelissä
palavalla suitsutuksella, rukouksella meidän kaikkien puolesta
lakkaamatta (Hepr. 7:25; 9:27). <br /><br />Tämä jatkuva, elävä
toiminta on sitä kirkkautta, joka liittyy Ihmisen Poikaan
(Kristukseen ihmiskunnan puolesta puhujana) ja hänen
valtaistuimeensa (ristiin). Apostolien teoissa toistetaan ”Jumala,
Isä, Kaikkivaltias” kaksi kertaa, ensin Luojana, sitten hänen
oikea puolensa mainitaan ”paikkana”, josta Jeesus tulee
tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hyvä Isä, joka kaikkivaltiaana
kykenee pelastamaan luotunsa, on se kirkkaus, josta Kristus tulee
tuomitsemaan maailmaa. Tuo tuomio on totaalinen vanhurskauttaminen.
Kun syytökset ja syyllisyydet on poistettu, kun ne on käyty
kertakaikkisesti läpi, on jäljellä vain se, mitä Nikean
uskontunnustuksen mukaan odotamme: ”...tulevan maailman elämää.”
Apostolisessa ja Nikean uskontunnustuksissa ei mainita rangaistusta,
vaikka tuomio on tulossa. Näin ei liene siksi, etteikö meitä
tarvitsisi ojentaa, vaan siksi, että viimeinen tuomio tuo ilmi sen,
että Kristus on koko ajan ollut meidän kanssamme (Matt. 1:23). Hän on elämä.
Ja lopussa vain hän, ikuisena Elämänämme ja me hänessä, on
jäljellä. Rangaistus on kärsitty.<br /><br /><u>Mitä sitten? </u><br /><br />Olen
hyvin tietoinen siitä, että kyseisen kohdan voi edelleen
halutessaan tulkita täysin toisella tavalla. Tulkintoja on monia,
mutta niiden on pidettävä yhtä armon kanssa. Emme saa päätyä
uudestaan samoihin ongelmiin kristinuskon armo-olemuksen kanssa.
Pääasiana on lopulta se, että tämä evankeliuminkohta muiden
lailla viittaa siihen, että Kristus on tullut vanhurskauttamaan
maailmansa, joka on ajautunut sekä jumalattomuuteen että
lamauttavaan syyllisyyteen. Jeesus on meidän ojennukseen joutuvien
tai pääsevien kanssa. <br /><br />Vertaus anonyymista kuninkaasta ei
siis opeta meille oikeaa käyttäytymistä vain joitakin heikkoja
kohtaan, vaan Kristuksen läsnäoloa kaikissa meissä kärsivissä -
niin hyvissä kuin pahoissa. Se ei opeta meitä luottamaan omaan
uskoommekaan, joka sitten tuottaisi tarvittavia hyviä tekoja.
Luottamuksemme kohdistuu yksinomaan Kristukseen, joka astui
vapaaehtoisesti tuomittavaksi, ettemme tuomitsisi itseämme tai
toisiamme. Kaikkein vähiten opettaa evenkeliumi meitä panemaan
toivoaan mihinkään muuhun kuin Jumalan armoon, esimerkiksi siihen,
että olemme pystyneet valitsemaan uskon oikeaan aikaan. Tuomio
perustuu siihen, kuinka Kristus on läsnä meidän heikkoudessamme ja
kärsimyksessämme, myös siinä, ettemme ole todellakaan osanneet
valita uskoa tai Jeesusta (niin kuin ei Pietarikaan). <br /><br />Lopuksi
haluan tiivistää antimme. Sen voi hahmottaa keskiaikaisen Raamatun
tulkinnan jaottelun avulla: kirjaimellinen, moraalinen, kristologinen
(eli typologinen) sekä eskatologinen = tulevaisuuden toivoon
viittaava (eli anagoginen) taso. <br /><br />Kirjaimellisella tasolla
vertaus anonyymista kuninkaasta viittaa siihen, että Jumalan oma
kansa tuodaan yhdessä kaikkien muiden kansojen kanssa näkemään
Jeesus Messiaana ja armahtavana Pelastajana. Moraalinen taso on
siinä, että Kristus on kaikissa meissä kärsivissä (niin
”hyvissä” kuin ”pahoissa”) läsnä, meidän tulee siis
pyrkiä ymmärtämään kaikkia ja luomaan sovinnon mahdollisuuksia,
armahtaa. Kristologinen eli Kristuksen persoonaan ja sovitustyöhön
viittaava taso on siinä, että Kristus on kantanut meidän
syyllisyytemme ja syntimme ja kärsii kanssamme silloin, kun koemme
sisimmässämme ojennusta tai rangaistusta. Eskatologinen taso on
siinä, että Kristuksen läsnäolo maailmassamme ja hänen ristinsä
vanhurskauttaa koko maailman eli johtaa meidät uskoon ja
rakkauteen.<br /> <br />Näin yksin Kristuksen ja hänen armotuomioidensa
kautta meille avautuu jokaista koskaan elänyttä ihmistä koskeva
toivo, luottamus, joka ei petä. Kaikki pelastuvat, sillä kaikki
ylistävät vielä kerran Jumalaa hänen pettämättömästä
hyvyydestään. Anonyymi armokuningas on suorittanut työnsä niin
vuohien kuin lampaiden paimenena – vaikka olen kaupunkilainen,
kuitenkin muun Raamatun perusteella perusteella olen huomannut, että
kummatkin otukset ovat osa laumaa. Ja me ihmiset taidamme olla
vuohilampaita. <br /><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2tgGOTO55U4/WvHrTDLHZlI/AAAAAAAAAmE/mcDjhWTf5po9HeVcTLSg2Q92xd7vDmKiACPcBGAYYCw/s1280/20180426_143842.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-2tgGOTO55U4/WvHrTDLHZlI/AAAAAAAAAmE/mcDjhWTf5po9HeVcTLSg2Q92xd7vDmKiACPcBGAYYCw/w225-h400/20180426_143842.jpg" width="225" /></a></div><span style="font-size: medium;"><br />P.S. Vuohena käännetty sana tarkoittaa kiliä tai nuorvuohta. Ehkäpä ne pitää erottaa lampaista, jotta ne pääsisivät omien emiensä luo ja saisivat maitoa. Voi vain miettiä, kuinka erilainen tämä konteksi on kuin idea pahoista, tuomituista vuohista. Se, että eksyy omasta oikeasta paikastaan, ei tarkoita päättymätöntä kadotusta. Hyvä paimen on tullut etsimään sen, mikä on kadonnut (Matt. 18:11).<br /><br /></span><div><i style="font-size: large;">"...ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme." (Matt 1:23)</i><br style="font-size: large;" /></div>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6375543235841292008.post-40624157675703338542020-11-16T18:19:00.001+02:002020-11-16T18:23:42.914+02:00Kaikki on armoa<p><span style="font-size: large;"><u><b>KAIKKI ON ARMOA<br />Saarna Hämeenkylä-messussa <br /></b></u><u><b><a href="https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-15-11-2020/" target="_blank">Valvomisen sunnuntaina</a> 15.11.2020 klo 17
Hämeenkylän kirkossa <br /></b></u><u><b>Petri Samuel Tikka</b></u></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-yYA6p7vnpLw/X7KkPuvC6ZI/AAAAAAAABxY/b-qM1hRMDvkcABLs2P3QwPOXjecYWDPxACPcBGAsYHg/s4000/IMG_20201013_174117.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-size: large;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-yYA6p7vnpLw/X7KkPuvC6ZI/AAAAAAAABxY/b-qM1hRMDvkcABLs2P3QwPOXjecYWDPxACPcBGAsYHg/w640-h480/IMG_20201013_174117.jpg" title="kuva: Petri Tikka" width="640" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: large;">kuva: P.S.T.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: large;"><span><br /><br />Jos joku
ei usko elämänsä aikana Jeesukseen, hän joutuu päättymättömään
eroon Jumalasta kuolemansa jälkeen. Joulukuussa 2012, joulupäivän
ja uuden vuoden välissä, luin netistä kirjoituksen, jossa
väitettiin näin. Käsitys on tietysti hyvin yleinen. Nykyaikana
sitä kuulee suhteellisen harvoin kovin suoraan lausuttuna.
Käsityksen mukaan on olemassa ehdoton päätepiste. Sen jälkeen ei
ole pääsyä pois. Armon aika loppuu. <br /><br />Lauloin äsken
Armolaulun. Se on isäni Kari Tikan säveltämä. Sen sanat ovat
Raamatusta, Paavalin kirjeistä. Laulun mukaan ihminen pelastuu yksin
armosta. Usko on lahjaa. Ihminen saa yhteyden Jumalaan eli pelastuu
ilman omia ansioita, tekoja tai valintojaan. Olin oppinut armon
ehdottoman keskeisyyden jo aivan pienenä lapsena. Vanhempani (jotka
ovat tänään muuten täällä) olivat sen opettaneet minulle. Armo
on Jumalan vakaata rakkautta. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä,
kaikkia luomiaan aina, ilman loppua. Hän lähetti Poikansa jopa
kuolemaan meidän lastensa tähden. Ja Pyhä Henki antaa uskon. Me
emme saa uskoa aikaan, se on ilmainen lahja ja uskon
vastaanottaminenkin on armon työtä meissä. <br /><br />Silti: joku
voisi, ainakin periaatteessa, päätyä helvettiin. Tämä on
käsitys, joka on osa kristinuskoa. En kertaakaan ymmärtänyt, miten
armo ja kadotus voisivat sopia yhteen. Pyrin kuitenkin sovittamaan
käsityksen helvetistä osaksi maailmankuvaani. Näin tein sen
jälkeen, kun kristilliset asiat tulivat minulle tietoisesti
välttämättömiksi. Tämä tapahtui kohdattuani lukiossa ateistisen
tai agnostisen filosofianopettajan. Se on toinen tarina.<br /></span><span><br />Joka tapauksessa
16-vuotiaasta asti olen ajatellut, että uskon perusopeista on
pidettävä tietoisesti kiinni. Näitä ovat esimerkiksi
kolminaisuusoppi, Jeesuksen lihaksitulo ja sovitustyö sekä oppi
pelastumisesta yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Olin ymmärtänyt, että käsitys helvetistä kuuluu uskon
peruspilareihin. Hyväksyin sen uskoon kuuluvana mysteerinä.
Kuitenkin päättymätön rangaistus ei luontevasti sopinut yhteen
armon kanssa, joka käy yli tuomion, armon kanssa, joka antaa uskon
sillonkin, kun emme osaa sitä valita. <br /></span><span><br />Kymmenen vuotta kesti,
ja joka kerta, kun ajattelin asiaa, joka kerta, kun kohtasin asian
jonkun kysyessä, minulla ei ollut vastausta. En osannut vastata
itselleni tai lähimmäisille, miten joku voisi päätyä pysyvään
kadotukseen. Armo ei sopinut yhteen tällaisen kadotuksen kanssa.
Silti ajattelin, että kertakaikkisen kadotuksen pitää olla tavalla
tai toisella totta. Ihminen voi olla erossa Jumalasta – tämähän
on tosiasia, jonka huomaamme usein. Pidin kiinni kadotuksesta
ajatuskena erityisesti siksi, että ilman uskoa ei ole pelastusta. Me
tarvitsemme Jumalaa ja yhteyttä häneen eli uskoa, jotta elämällä
olisi merkitystä, jotta olisi vapaus synnistä, pahasta ja rakkauden
vastaisista valheista.<br /></span><span><br /><b>Mikä olisi sitten ratkaisu? <br /></b></span><span><b><br /></b>Joulunpäivinä armon vuonna 2012 kohtasin jälleen ja
erityisen selvästi käsityksen, joka oli jännitteessä armon
keskeisyyden kanssa. Jumalan armollinen työ meidän
pelastumiseksemme loppuisi. Miten tämä voisi sopia yhteen armon
ehdottoman keskeisyyden kanssa? Olin äskettäin oppinut erityisen
voimakkaasti ihmissuhteen päättymisen myötä erään asian. Jumala
pitää huolta lähimmäistemme elämästä loppuun asti, erityisesti
kaikkein tärkeimmästä asiasta, uskosta. <br /></span><span><br />Jumala pitää
huolta. Hän rakastaa paljon paremmin kuin sinä tai minä. Hän
rakastaa niin, että hoitaa asiat. Tämä oli kirkastunut minulle:
Jumalan uskollisuus jokaista luomaansa kohtaan. Ja tämä, rakastavan
Jumalan uskollisuus, ei sopinut millään tasolla yhteen sen kanssa,
että joku voisi edes mahdollisesti päätyä pysyvästi kadotukseen.
Oli vain yksi kysymys jäljellä: miten Jumala hoitaisi asiat loppuun
asti? Miten hän voisi antaa jokaiselle uskon? Tämä kysymys valtasi
minut joulunpäivinä 2012. Minulla ei ollut vastausta. <br /></span><span><br />Elämämme
parhain ja tärkein asia on usko, suhde ja luottamus Kolmiyhteiseen
Jumalaan. Ihmisellä ei voi olla kaikkea hyvää, jota Jumala tahtoo
meille, ilman uskoa. En halunnut enkä halua ajatella, että kukaan
voisi pelastua tai päästä taivaaseen ilman, että Jumala
lahjoittaisi uskoa hänelle. Jumala rakastaa kaikkia ja haluaa antaa
kaikille yhteyden itseensä. Mutta miten tämä voisi tapahtua? Miten
kaikkien pelastuminen perustuu kristinuskoon ja evankeliumin tuomaan
totuuteen ja lohtuun? En tiennyt. Ei näyttänyt olevan ratkaisua. <br /></span><span><br />Tiesin kyllä, että on ollut olemassa oikeaoppisia
kristittyjä kristinuskon historiassa, jotka ovat uskoneet kaikkien
pelastumiseen. Paljon sitä enempää en tiennyt.<br /></span><br />Miettiessäni näitä
asioita, ollessani käsityskykyni ehdottomilla rajoilla, piinaavan,
kiusallisen ja sydämen sopukoihin käyvän ahdistuksen vallitessa
näin jotakin sieluni silmin. <br /><br /><b>Jeesuksen ristin<br /></b><b><br /></b>Jumala
rakastaa kaikkia ihmisiä, kaikkia luomiaan aina, ilman loppua. Tämä
on syy, miksi hän salli Poikansa Jeesuksen valita ristin. Isä
halusi pelastaa luomansa ihmiset. Salliessaan Poikansa kuolla hän ei
kuitenkaan millään tavoin lakkaa rakastamasta Poikaansa. Hän
rakastaa Poikansa vailla rajaa. Niin kuin kuka tahansa hyvä isä,
hän ei halua sallia poikansa kuolla. Kuolemalla täytyy olla aivan
äärimmäinen syy, sen täytyy saada aikaan se, mihin se on
tarkoitettu. Pojan ilon on oltava täydellinen, jotta hänen
kuolemansa ei olisi turha. Ilo on täydellinen, kun Jeesus on
aikomuksensa mukaan pelastanut kaikki ihmiset.<br /><br />Vain täydellinen
pelastustyö jokaisen kadotetun sielun puolesta, ei yhtään
vähempää, vain tästä syystä Isä antoi Poikansa astua
kuolemaan. Jeesuksen valmistama pelastus ei ollut vain teoreettinen
edellytys meidän pelastumisellemme. Se oli todellinen pelastustyö,
yhtä todellinen ja kouriintuntuva kuin hänen kärsimyksensä ja
yksinäisyytensä ihmisenä ihmisen tähden. Tämän tähden Isä oli
mukana Poikansa kanssa ristillä. Pojalla ja Isällä oli yhteinen
aikomus, jonka Isä rakkaudessaan vahvisti: jokaisen ihmisen
pelastaminen. <br /><br />Poika päätti kärsiä
meidän puolestamme pelastaakseen meidät pahan vallasta. Se oli
hänen oma päätöksensä, rakkauden osoitus. Jumala, joka on itse
rakkaus ja Jeesuksen Isä, ei voinut sallia tämän rakkauden
ratkaisun jäädä vaille hedelmää. Hän rakasti Poikaansa niin,
että antoi Jeesuksen aikoman pelastuksen toteutua jokaisen kohdalla.
Ja hän, Isä, oli itse asiassa se rakkaus, joka täytti Jeesuksen
ristillä. Rakastavan Isän käsiin Jeesus antoi itsensä ja koko
ihmisyyden, ihmiskunnan.<br /><br />Isä ja Poika olivat yhtä
aikomuksessaan pelastaa maailma. He olivat yhtä ristillä. Yksi
Persoona puutuu vielä, hän, joka usein unohtuu. Pyhä Henki. Pyhä
Henki toteuttaa Isän ja Poja aikomuksen meissä jokaisessa. Pyhä
Henki on mukana ristillä, mutta hän ei voi sallia tämän
aikomuksen jäädä vain ristille. Hänen mukana olemisensa ristillä
on sitä, että hän lähtee ja toteuttaa jumalallisella lämmöllään
ja voimallaan Kolminaisuuden aikomuksen ristillä. Hän, juuri hän,
Pyhä Henki, antaa uskon jokaiselle, hän, joka on uskon antaja. <br /><br />Joulunpäivistä 2012 asti olen miettinyt ja tutkinut tätä
näkyä, näkyä Kolminaisuudesta ja rististä. Kolminaisuuden ykseys
ja aikomus oli ja on selvä: jokaisen luodun pelastaminen. Koko
kristinusko on kiinni tässä. Armolla ei ole rajaa eikä ehtoja eikä
loppua. Se, mitä me kirkkona olemme ja teemme, on Jumalan äärettömän
armon toteutumista niin, että usko Jeesukseen syttyy jokaisen luodun
kohdalla. Tätä on myös lähetystyö: armon leviämistä kaikille
koskaan.</span><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span><b><br />Kaikki on siis armoa<br /></b></span><span><b><br /></b>Nähtyäni näyn
Kolminaisuudesta ja rististä, avasin Raamatun. Se on täynnä
pelastuksen ja ehdottoman armon lupauksia, jokainen aukeama
pullollaan niitä. Olin hämmästynyt ja ilahtunut. Sain myös
tietää, että vanhempani olivat koko ajan uskoneet kaikkien
pelastumisen toivoon. <br /></span><span><br />Miten sitten tuomio ja kadotus? Nämä
puhuttavat juuri nyt kirkkovuoden loppupuolella. Tuomio ja kadotuskin
palvelevat Jumalan armoa. Ne kestävät kuitenkin vain hetken, ne
eivät ole ikuisia niin kuin armo on. Jeesus on tullut pelastamaan
kadotetut ihmiset ja tuomitsemaan pahan tuhoon. Hän on tullut
pelastamaan meidät pahan vallasta, antamaan synnit anteeksi,
poistamaan syyllisyyden ja pyhittämään meidät. Hän kärsi
rangaistuksen, jotta se ei olisi meidän ikuinen osamme. Jos ja kun
Jumala kuitenkin kurittaa, se on opetusta, ei kidutusta. Hän viittaa
opetuksillaan Jeesuksen kärsimyksiin ristillä ja yhdistää meitä
niihin.<br /></span><span><br />Onko sitten olemassa ikuista kadotusta? Onko
rangaistus ikuinen? Rangaistus ei ole kestoltaan ikuinen, koska
Jumalan rangaistuksilla on määränpää ja tarkoitus. Se on armon
kirkastuminen, sen näkeminen, että kaikki onkin armoa. Jumala
tahtoo saattaa meitä luottamaan itseensä rakkaudessaan elävänä
ja kaikkivaltiaana. Toisaalta rangaistus on ikuinen siinä mielessä,
että sen seuraukset ovat pysyvät. Kun Jumala on opettanut ja
ojentanut jokaisen armon tielle, ikuinen rangaistus on toteutunut.
Meidät ihmiset on saatettu pysyvästi, ikuisesti ja kertakaikkisesti
hyvän Jumalan yhteyteen. <br /></span><span><br />Keskeisintä on edelleen ja aina
tämä: kaikki on armoa. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, kaikkia
luomiaan aina, ilman loppua. Hän lähetti Poikansa jopa kuolemaan
meidän lastensa tähden. Ja Pyhä Henki antaa uskon. Näille
kristinuskon peruspilareille pitää antaa se arvo, joka niille
kuuluu. Sitä uskon, että Jumala haluaa tänään meissä vahvistaa.
Meidän pitää olla hereillä, niin kuin Vapahtaja opettaa. Tämä
tarkoittaa sitä, että me emme saa olla nukuksissa uskon ja armon
asioiden suhteen. Ne eivät tarkoita, mitä sattuu. Armon on oltava
elämämme perustus ja kasvupohja joka osin, ja näin se tulee
olemaan. <br /></span><span><br />Jeesus sanoo: ”Minkä minä sanon teille, sen
sanon kaikille: valvokaa!” Kuitenkin hänen opetuslapsensa
nukkuivat juuri silloin, kun hän oli astumassa tiellensä maailman
Vapahtajana Getsemanen puutarhassa. Silloin Jeesus suostui siihen,
että hän maistaisi kuoleman jokaisen ihmisen puolesta. Hän luopui
luonnollisesta halustaan elää itse, jotta hän antaisi elämän
meille kaikille. Tämän suhteen meidän on oltava valveilla. Meidän
on katsottava omin silmin sitä pelastusta ja armoa, jonka Jeesus
päätti antaa kaikille. <br /></span><span><br />Kunnia Jeesukselle hänen uhristaan,
Isälle hänen rakkaudestaan ja Pyhälle armon Hengelle uskosta,
jonka hän yksin antaa. Sinua, elävää ja voimallista
Kolminaisuutta, ylistävät sanasi lupauksen mukaan kerran kaikki
koskaan eläneet ihmiset. Sinä et luovu työstäsi meissä. Aamen.</span></span></p>Petrihttp://www.blogger.com/profile/18399150482370708202noreply@blogger.com2