Hallitsemiseen ja kuninkuuteen, tuomioon ja tuomariin liittyy usein negatiivisia mielikuvia. Pelkäämme itse joutuvamme tuomituiksi tai menettävämme itsemääräämisoikeutemme, jos meitä hallitaan. Toisaalta tuomitsemme liian innoissamme toinen toisiamme, emmekä anna toisillemme vapautta olla mitä olemme. Tällaisessa jännitteessä oikeudenmukaisuuden kaipuu ei toteudu, jos paha vain saa palkkaansa. Pitää tapahtua enemmän: ihmisten keskinäiset ristiriidat sovitetaan. Toinen toistemme tuomitseminen loppuu, kun Jumalan ottaa itselleen kuuluvan vallan. Silloin pahuus lakkaa olemasta. Hyvä tuomari on kaikkien pelastaja.
Vaikka toivo näyttää nykyisenkin maailmanaikamme realiteettien valossa kaukaiselta asialta, se on kuitenkin täysin tässä hetkessä läsnä. Sovinto on jo luotu, ja siinä me elämme. Ortodoksisessa Johannes Krysostomoksen liturgiassa todetaan ehtoollisen asetussanojen jälkeen: ”Muistaen siis tätä pelastavaista käskyä ja kaikkea meidän tähtemme tapahtunutta – ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista.” Me muistamme tulevaa toivoa, Kristuksen tulemista, toteutuneena asiana.
Jumala on nimittäin jo kerran osoittanut olevansa keskellä kärsimyksiämme. Hän ymmärtää meitä jokaista syvästi inhimillisellä tasolla. Jeesuksen, Marian Pojan, rakkaus on kaikkivaltias. Kaikki tulevat kerran vapaasti yhtymään ylistykseen. Ihmiskuntaa repivät ristiriidat lakkaavat. Kaikki tämä on jo tullut toteen Kristuksen Jeesuksen ristillä, jota kummarramme ja suitsutamme tänään.
Viimeisenä päivänä Jeesus ei tule yksin jumalallisessa loistossaan, vaan hänellä on parvi inhimillisiä todistajia mukanaan. Tietä näyttämässä, osoittamassa Jeesuksen armon lämpöä on hänen äitinsä, Maria. Tänään 21.11. on idän kirkossa jumalansynnyttäjän neitseen Marian temppeliin tuomisen päivä. Päivä juhlistaa perimätietoa siitä, että vanhat Anna ja Joakim toivat kolmivuotiaan, tanssivan pikku-Marian pyhäkköön hoitoon. (Tänään onkin juuri sopivaa, että häntä kuvaava patsas on tuotu esillä tähän temppeliin). Marian kanssa me olemme Isän Jumalan huoneessa, sovinnon porteilla, armorikkaan toivon edessä. Kontakissa, veisussa sanotaan: Vapahtajan puhtain temppeli, | kallisarvoinen häämaja, Neitsyt, | Jumalan kunnian pyhitetty aarteisto | tuodaan tänään Herran huoneeseen, | jonne hän vie mukanaan armon Jumalan Hengessä. | Hänelle ylistystä veisaavat Jumalan enkelit. || Hän on taivaallinen maja.
Mitä tarkoittaa neitsyt Marian kunnioittaminen luterilaiselta, ristintyöhön turvaavalta kannalta, ja miten hän liittyy ihmiskunnan tulevaisuuteen? Maria on toivovan sielun esikuva, sillä hän näki henkensä vähyydessä, että hän itse ja koko maailma tarvitsivat Pelastajaa. Edessä olevan ilon tähden Maria oli valmis kohtaamaan oman Poikansa kokeman kärsimyksen, sijaiskärsimyksen, kun hän tuli ristiinnaulittavan Jumalan äidiksi. Mariaa ylistetään autuaaksi ja uskolliseksi (kuten tässä hetkessä Magnificatissa) hänen ihmeellisen uskonsa vuoksi, sillä Pyhän Hengen edeltä käyvä ja loppuun asti saattava armo oli sen voimana. Ehtymätön, asiat kohdalleen paneva armo johtaa meidät ja kaikki lähimmäisemme hyvään lopputulokseen, ylistyksestä rakentuvaan temppeliin. Muistakaamme siis iloiten ristiinnaulitun ja ylösnousseen Herramme Jeesuksen Kristuksen, maailmankaikkeuden kuninkaan toista, kunniallista tulemista, kun hän tuo sovinnon kaikkiin vaikeuksiimme.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti