tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen: voitto ja tulevaisuus

Evankeliumi (Joh. 20: 1-10)

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
    Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
    Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.


PÄÄSIÄINEN: VOITTO JA TULEVAISUUS
saarna Helsingin Vanhassa kirkossa pääsiäispäivänä 20.4.2014, pastori Petri Tikka


Ystävät, tänään me tutkimme maailmanhistorian käänteentekevintä tapahtumaa: Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta. Se on muuttanut todellisuuden rakenteen, tehnyt kuolemastakin väliaikaisen asian. Elävä Kristus on tehnyt
menneisyyttä
menneisyyden varjoista. Nousemalla kuolleista Kristus on voittanut pahuuden vallat. Hän tuo tulevaisuuden tähän hetkeen. Kristuksen lähettiläs Paavali on tiivistänyt asian tällaiseen ylistykseen:

Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1. Kor. 15: 54, 57)

Tänään haluan puhua siitä, minkä voiton Jeesus on ylösnousemuksellaan hankkinut, ja kuinka hänen elämänsä tuo tulevaisuuden tähän hetkeen. Pohdimme asiaa kolmelta näkökannalta. Ensinnäkin: Kristuksen ylösnousemus järkyttää ihmiskunnan suunnitelmia perin juurin. Toiseksi: pääsiäinen on vallankumous syntiinlankeemusta vastaan. Kolmanneksi: Kristuksen voitto tekee mahdolliseksi sen, että kaikki asetetaan ennalleen - entistäkin parempaan tulevaisuuteen.

Ensimmäisenä oli järkytys. Tyhjä hauta oli sokki. Jeesus oli kyllä ilmoittanut asian opetuslapsilleen etukäteen. Heillä ei myöskään ollut maailmankuvallisia esteitä uskoa ihmeiden mahdollisuuteen. He olivat vain odottaneet toisenlaista hyvän voittoa pahasta – sellaista aitoa muutosta, mitä uskonnot ja ideologiat yhä tarjoavat. Ei odotettu silloin eikä nytkään voittoa näkymättömistä pahuuden valloista, vaan näkyvistä pahuuden vaikutuksista. Juutalaisten ja monien muidenkin keskuudessa eli ja elää edelleen käsitys, että Messias toisi mukanaan uuden maailmanajan, kouriintuntuvan rauhan. Kaikki kääntyisivät pahoilta teiltään ja uskoisivat Jumalaan. Tätä seuraisi lopulta yleinen ylösnousemus. Messiaan omasta yksityisestä ylösnousemuksesta ei ollut tietoakaan. Kristuksen kuolema oli jo vienyt opetuslapsilta toivon uudesta uljaasta aikakaudesta.

Mutta - nousemalla kuolleista Kristus on yksin hoitanut kaikki lopulliseen onneen liittyvät asiat, jotta ne voisivat toteutua kaikille. Hän yksin tuo tulevaisuuden tähän hetkeen... Inhimillinen elämämme on väistämättömän kahtiajakoista: täynnä tavatonta hyvyyttä ja uskomatonta pahuutta, elämän intoa ja sukupolvesta toiseen jatkuvaa kuolemaa. Tarvitseeko pahuutta väittää epätodeksi, ponnistuksillamme kumottavaksi, jotta hyvyys säilyisi? Näin on kuitenkin aina yritetty, yhä edelleen. Kristuksen voitto pahasta on paljastanut pahuuden sisäsyntyisen heikkouden niin, ettei se muserra jo alkujaan meitä. Pahuus ei tuokaan mukanaan eroa elämästä ja hyvyydestä, sillä armo on suurempi kuin syyllisyys, elämä enemmän kuin kuolema! Päädymme toiseen pohdittavaan asiaan: ylösnousemuksen järkytys on vallankumous, vallankumous syntiinlankeemuksen maailmassa.

Vastuu on paljon arvostettu, mutta vähän perusteltu asia. Ihmiskunta tekee vastuullisuudesta elämän peruspilarin, jolla saavutettaisiin paratiisi ja uusi maailmanaika. Me kaiken vastuun itsellemme ottaneet ihmiset syytämme kuitenkin elämää ja Jumalaamme heti, kun asiat menevät huonosti. Mutta Jumalalla on aina ollut suunnitelma. Kristuksen voitto pahan vallasta tekee mahdolliseksi uskomisen tähän suunnitelmaan. Koska pahuus on vain väliaikaiseksi tarkoitettu, kuului Jumalan tarkoituksiin pahuuden hirmuvalta hetken aikaa. Tässä siis puhutaan meidän pahuudestamme, perisynnistä, ei jostakin ulkopuolisten tuomittavasta teosta. Syntiinlankeemus onkin onnellinen asia, vaikka ihmiskunnassa vellova typerryttävä pahuus on pohjamutiin asti ahdistava tragedia. Syntiinlankeemus on niin järkyttävän suuri asia, että sitä usein joko loputtomasti kauhistelee tai alitajuisella vimmalla torjuu. Mutta mihin kauhistelu päätyy? Kovuuteen. Ja mihin torjunta vie? Välinpitämättömyyteen. Kovuus naulitsi Kristuksen ristille ja välinpitämättömyys katsoi sivusta, kun Jumala tuli näennäisen tuntemattomana historian keskelle.

Mutta tuo tuntematon Jumala otti kovuuden ja välinpitämättömyyden mukanaan kuoleman valtakuntaan. Nämä kokivat oman kuolemansa. Toistettava on: nousemalla kuolleista Kristus on voittanut pahuuden vallat. Hän tuo tulevaisuuden tähän hetkeen. Ilman syntiinlankeemusta meidän osaksemme ei olisi tullut elämän ylösnousemusta, jossa Jumala on osoittanut ilon ja hyvyyden ylivoimaisuuden. Kunnioitetut, langenneet esivanhempamme Aadam ja Eeva syyttivät vuorollaan aina toista osapuolta lankeemuksesta. Kuitenkin heidän häpeilynsä oli peitetty varsin heikosti, viikunanlehdillä. Tähän syntipukki-syndroomaan ei ole enää tarvetta. Yhteisen lankeemuksen lopputulos oli, kiitos Jeesuksen, positiivinen. Tämä on Jumalan vallankumous, joka kumoaa inhimilliset valtakuviot. Latteiden vastuullisuuksien tilalle tulee elämä, yltäkylläinen elämä.

Kristuksen ylösnousemus oli järkyttävän tehokas vallankumous, täydellinen voitto syntiinlankeemuksesta. Siirrymme kolmanteen kysymykseen, kaiken ennalle asettamiseen - entistä parempaan tulevaisuuteen. Enää ei ole tarvetta katsoa taaksepäin ja hukkua syyllisyyden pohjamutiin, elämän kiistämättömiin ja väistämättömiin tragedioihin. Nyt voimme tehdä paluun tulevaisuuteen, johon olimme väkipakolla yrittäneet päästä. Käykin niin, että tulevaisuus tuodaan meille. Me saamme elämän suunnan ja unelmat lahjana. Tulevaisuutemme tähden Kristus kulki ristintien, hukkui meidän syyllisyyteemme, elämän kiistämättömimpään ja väistämättömimpään tragediaan. Kristus tiesi ennalta, mitä opetuslapset eivät havainneet kirjoituksista, mitä kaikkea Hoosean profetia tarkoittaa: ”Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä.”

Tuonelaan laskeutunut Kristus antoi elämän haudoissa oleville. Näkyvyys ei ole enää olemassaolon ehto. Pienin ja vähäisin on Herrassa suurin ja voimakkain. Viisauden kirjan sanoin: ”...oikeamieliset elävät ikuisesti. Herran luona he saavat palkkansa, ja Korkein pitää heistä huolen.” Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus teki mahdolliseksi sen, että näkymätön hyvyyden voima tulee näkyväksi ja todelliseksi tämän maailman keskellä. Emme enää kulje kohti tuonpuoleista taivasta tai maanpäällistä paratiisia, vaan uusia taivaita ja uutta maata. Todellisuus on oleva yhtä, ilman jakoa hengelliseen ja maalliseen. Suvivirsikin saa kaikua toreilla, ja me saamme elää ja palvella Luojaamme. Sanoma, joka luo kaiken
uudeksi
, kaikuu Vanhassa kirkossa myös. Tänään kahdeskymmenes päivä huhtikuuta armon vuonna 2014 on pääsiäinen. Nousemalla kuolleista Kristus on voittanut pahuuden vallat. Hän tuo tulevaisuuden tähän hetkeen. Sillä:

Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Kiitos Jumalalle, joka
antaa
meille voiton
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti