lauantai 26. tammikuuta 2013

Saarna 2. sunnuntaina loppiaisesta


Saarna 20.1.2013 2. sunnuntaina loppiaisesta
Langinkosken kirkossa


Hallelujasäe

Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.

Joh. 1: 14

Evankeliumi

Joh. 2: 1–11

Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: »Heillä ei ole viiniä.» Mutta Jeesus vastasi: »Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.» Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: »Mitä hän teille sanookin, tehkää se.»
    Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: »Täyttäkää astiat vedellä», ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: »Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle», ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: »Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.»
    Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.


Ihmeiden aika ei ole ohi. Keskiviikkona kuudestoista tammikuuta olin matkalla Helsingistä Kotkaan. Ajaessani jäisellä moottoriteillä autoni alkoi äkkiarvaamatta huojua holtittomasti. Huusin Jumalaa avuksi. Suistuin moottoritien lumiselle keskiviheriölle. Autoni oli tehnyt täyden voltin. Minulle ei tapahtunut mitään. Ei mustelmaa, ei mitään ruumiillista vauriota. Pienen punaisen autoni tie oli päättynyt, mutta minun tieni jatkui. Joosuan kirjassa Jumala sanoo:
”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi." (Joos. 1:9) 

Tänään puhumme Jeesuksen enimmäisetä julkisesta ihmeteosta. Sama Jeesus, joka pelasti minut täysin mahdollisesta kuolemasta, muutti veden viiniksi tiistaina tammikuun kuudentena päivä vuonna 30 syntymänsä jälkeen. Suurin osa Jeesuksen ihmeteoista oli parantamisihmeitä. Hän jopa nosti ihmisiä kuolleista. Vaarasta, sairaudesta ja kuolemasta pelastumiset ovat merkittäviä. Vielä merkittävämpää on kuitenkin se ilo, mitä varten meidät nostetaan ahdistuksen kuopista. Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko tapahtui häissä, ilojuhlassa. Hän tuotti yltäkylläisesti iloa: noin kuusisataa litraa vettä muuttui vuosikertaviiniksi.

Tämän ihmeen jumalallinen luonne ilmenee juuri sen näennäisessä tarpeettomuudessa. Ihminen voinee elää ilman viiniä, joskin sillä on hyviä terveydellisiä vaikutuksia. Paavali on sanonut ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle: ”
Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin.” (1. Tim. 5:23) Kaanan häissä vesi olisi saattanut korvata viinin ilman Jeesuksen puuttumista peliin. Itkua ei tulekaan pitkästä ilosta. Humaltuneille, vähemmän arvokkaille ihmisille, ei tarjotakaan vähemmän arvokasta viiniä. Paras viini tarjotaan kaiken huipentumaksi, kaikkien hämmästykseksi.

Vanhan testamentin lukukappaleessa kuulimme vastaavan, mutta elämän jatkumisen kannalta tarpeellisemman ihmeen. Leskeksi jäänyt nainen tarvitsi rahaa, jotta hänen lapsiaan ei vietäisi maksamattomien lainojen takia orjiksi. Niinpä profeetta Elisa, tuo kuuluisan Elian manttelinperijä, neuvoi leskeä lainaamaan naapureiltaan astioita ja täyttämään ne vähäisellä määrällä öljyä. Ja tuli valtava määrä oliiviöljyä, ehkäpä jopa 600 litraa. Elisan Jumalalta pyytämä ihme oli kuitenkin vähemmän merkittävä kuin Jeesuksen ihme. Elisan ihme piti yllä elämän toivoa. Jeesuksen ihme tuotti lisää elämää. Elisan ihme poisti murheen ja pelon. Jeesuksen ihme toi ilon ja uskon.

Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi kasvit ja hedelmäpuut kolmantena päivänä. Tähän kuului myös viiniköynnös. Paljon myöhemmin, myöskin viikon kolmantena päivänä, Jeesus loi uutta viiniä Kaanan häissä. Vain Luoja kykenee tekemään olemattoman olevaksi. Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus
”ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla” (Hepr. 1:3). Veden muuttaminen viiniksi osoittaa, että Jeesus on Jumala.
Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvassa Viisauden kirjassa sanotaan Jumalasta: ”Koko luomakunta muotoutui uudelleen, sen ominaisuudet muuttuivat sinun määräystesi mukaan, jotta palvelijasi välttäisivät vaaran.” (Viis. 19:6) Jumala muutti meren kuivaksi maaksi, jotta Israelin kansa pelastuisi varmasta kuolemasta faraon käsissä. Jeesus muutti veden viiniksi, jotta häävieraat ja opetuslapset saisivat yltäkylläisen ilon.

Vesiastioita, joiden sisältö muuttui viiniksi, oli yhteensä kuusi. Kymmenessä käskyssä käsketään kuutena päivänä tekemään töitä. Kuudentena päivänä Jumala loi ihmisen, miehen ja naisen. Luku kuusi on ihmisyyden ja työnteon luku. Kuutta vesiastiaa käytettiin juutalaisen lain mukaisiin puhdistautumisiin. Ne merkitsevät sitä, että ihminen pyrkii kelpamaana Jumalalle tekemistensä perusteella. Jeesus poisti Kaanan häissä mahdollisuuden tähän. Enää ei voitu hankkia puhtautta tekemällä jotain Jumalan edessä. Puhtauden olikin määrä tulla siitä ilosta, minkä Jumala itse antaa ja luo. Ihmisen suhde Jumalaan on luottamusta ja kiitollisuutta, ei ansioiden hankkimista ja velvollisuutta. 

Mutta kun se, minkä oli määrä tuottaa iloa, muuttuukin velvollisuudeksi, monien rakkaus kylmenee. Tekemällä ensimmäisen ihmetekonsa häissä Jeesus osoitti avioliiton äärettömän arvon. Nykyään kuitenkin puolet avioliitoista päätyy eroon, ja ihmiset eivät enää edes uskalla mennä naimisiin. Avioitua ei uskalleta, koska sitoutumista pidetään pelottavana velvollisuutena. Vapaus tarkoittaa vapautta määrätä omasta elämästään. Todellinen vapaus on kuitenkin vapautta rakastaa. Toisen ihmisen rakastamiseen kuuluu aina sitoutuminen. Esimerkiksi lapsen äiti tietää, että sitoutuminen lapsen hyvinvointiin on välttämätöntä hänen elämälleen. Äiti ei kuitenkaan pidä sitoutumista pakottavana velvollisuutena, vaan jopa ilona. Yhtä lailla aikuinen tarvitsee rakkautta, jotta hän voisi säilyä hengissä. Rakkaus, vapaus ja ilo – näitä asioita varten ovat avioliiton ruumiillinen ja henkinen yhteys.

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Inhimillisin voimin on mahdotonta muuttaa pelkojen niin usein vallitsemaa maatamme – ja omaa sisintämme - ilon poluille. Jeesus kuitenkin muuttaa velvollisuuden ja suoritusten veden kiitollisuuden ja iloitsemisen viiniksi. Me ihmiset etsimme niin usein kaiken merkitystä ihmissuhteista, liikunnasta, luonnosta, työurasta, alkoholista, seksistä, elämän hallinnasta. Oman elämän hallitsemiseen takerrutaan kuin viimeiseen oljenkorteen, ja kun perustus on auttamattoman heikko, pelko, epätoivo ja kylmyys leimahtavat aina uudestaan liekkeihin.

Kestävä ilo syntyy siitä, että Jumala rakastaa meitä. Koko luomakunta kaikkine hyvyyksineen on hänen lahjaansa jokaiselle meistä henkilökohtaisesti. Sirakin kirjassa sanotaan: ”Minkä Herra on tehnyt, on kaikki hyvää. Ajallaan hän antaa kaiken tarvittavan.” (Sir. 39:33) Kun luotetaan enemmän luotuun kuin Luojaan, syntyy pelkoa, koska mikään luotu ei voi itsessään säilyä. Jumalaan turvautuminen antaa meille samalla lahjaksi koko luomakunnan. Jumala ei ole pelkästään luonut koko luomakuntaa, vaan jokaisen meistä ihmisistä omaksi kuvakseen. Hän pitää yllä meidän olemassaoloamme joka hetki. Me emme riipu tyhjyyden varassa, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä. Jumala ei ole kaukana meistä. Hän jopa lähetti tänne ainoan Poikansa, ihmisenä, tavallisena ihmisenä. Mikä osoitti Jeesuksen olevan Jumalan Poika? Se, ettei hän tarjonnut velvollisuuksia ja suorituksia, niin kuin kaikki muut uskonnolliset opettajat Buddhasta Krishnaan, Zarathustrasta Muhammediin. Hän tarjosi yltäkylläistä elämää ja itsensä. Hän oli ja on itse elämän Herra.

Jeesus tuli tuomaan uutta viiniä. Hän otti sen, mikä jo oli olemassa, veden, ja muutti sen viiniksi. Vanhan testamentin suurin hahmo, Mooses, muutti vettä vereksi ennen kuin Israelin kansa pakeni Egyptin orjuudesta. Veri oli tuolloin vielä tuomion merkki. Viini on sen sijaan tarkoitettu iloa varten. Elämän suorittaminen, laki, tuottaa vain toisten, huonommin suorittavien ihmisten tuomitsemista, ja sitä myöten uhreja ja verta. Ilo Jeesuksessa, itse elämän Herrassa, tekee elämästä elämää kukistaen pelon ja pakotuksen. Uusi viini Kaanan häissä oli merkki uudesta luomisesta, lunastuksesta. Enää ei ulkonainen säädös pelastaisi ihmistä, vaan Jumalan rakkauden teko meitä kohtaan. Hän kuoli meidän puolestamme, jotta rakkaudettomuuden aiheuttama haava ei enää vallitsisi meitä. Jeesuksen veri ei ole tuomion merkki, vaan täydellisen armahduksen merkki. Se puhdistaa meidät kokonaan, päinvastoin kuin suoritukset, jotka ovat vain vesiastioita, joiden tarkoitus on muuttua sisällöltään viiniksi. 

Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Elämän hyvistä lahjoista nauttiminen on olennainen osa kristityn elämää, ja niistä kiittääminen on iloa. Jeesus Kristus on Elämä. Se, että pelastuu vaarasta tai ahdistuksesta, on osoitusta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. Meidän elämämme on kätketty hänen elämäänsä. Jeesus on niin täynnä elämää, että hänen verensä ja uhrikuolemansa tuottaa meille vain elämää ja anteeksiantamusta. Matteuksen evankeliumissa sanotaan: ”
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."” (Matt. 26:27-29)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti